VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

10 päivänä syyskuuta 2009

Asia F-16/08

Joachim Behmer

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ansiopisteiden myöntämismenettely Euroopan parlamentissa – Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti – Oikeudenkäynnin kuluessa esitetyt perustelut

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Joachim Behmer vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 4.6.2007 tehdyn parlamentin päätöksen kahden ansiopisteen myöntämisestä vuoden 2004 ylennyskierroksella ja 26.6.2007 tehdyn päätöksen kahden ansiopisteen myöntämisestä vuoden 2006 ylennyskierroksella.

Ratkaisu: Lausunnon antaminen asiasta raukeaa siltä osin kuin kanne kohdistuu 4.6.2004 tehtyyn parlamentin päätökseen kahden ansiopisteen myöntämisestä kantajalle vuoden 2004 ylennyskierroksella. Kahden ansiopisteen myöntämisestä kantajalle vuoden 2006 ylennyskierroksella 26.6.2007 tehty parlamentin päätös kumotaan. Parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Ylennys – Ehdokkaan valitus ansiopisteiden myöntämistä koskevasta päätöksestä

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta, 43 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

Hallinnon perusteluvelvollisuus laiminlyödään nimittävän viranomaisen tekemässä ansiopisteiden myöntämistä koskevassa päätöksessä, jonka perustelut esitetään vasta, kun päätöksen adressaatin valitus hylätään nimenomaisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa asetetun neljän kuukauden määräajan päätyttyä ja asinomaisen nostettua kanteen implisiittisestä hylkäyspäätöksestä.

Tätä johtopäätöstä ei muuta väite, jonka mukaan ansiopisteiden myöntämistä koskevaa päätöstä ei olisi tarvinnut perustella, sillä se tehtiin päätöksen adressaatin tiedossa olleissa olosuhteissa, joten tällä oli käytettävissään perustelujen alku. Ansiopisteiden myöntäminen vuosittain edellyttää sitä, että hallinto tekee joka vuosi ansiopisteiden myöntämistä koskevan uuden päätöksen, jonka on perustuttava yksinomaan kyseisen virkamiehen suorituksiin vertailuajanjakson kuluessa. Lisäksi se, että asianomaisen tekemän valituksen sisältö osoittaisi hänen ymmärtäneen arviointijärjestelmän, ei merkitse sitä, että hän olisi voinut tietää ansiopisteiden myöntämispäätökseen johtaneet syyt.

Tällaista perustelujen puuttumista ei kyseenalaista myöskään oikeuskäytäntö, jonka mukaan silloin, kun muutoin perustellun päätöksen perustelujen tiedoksi antaminen on viivästynyt, päätöstä ei ole syytä kumota, sillä kumoamistapauksessa hallinto voisi tehdä vain uuden päätöksen, jolla olisi samat perustelut, eikä kantaja siis hyötyisi siitä mitenkään. Kun kantaja riitauttaa hallinnon tekemän päätöksen perusteltavuuden, ei voida sulkea pois sitä, että kyseisen päätöksen taannehtivan kumoamisen ja siitä seuraavan uudelleentarkastelun tuloksena hänen osaltaan tehtäisiin erilainen päätös.

(ks. 25 ja 29–34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok., s. 2861, 22 kohta); asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok., s. I‑225, 15 kohta) ja asia C‑150/03 P, Hectors v. parlamentti, 23.9.2004 (Kok., s. I‑8691, 50 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok., s. II‑121, 40 ja 41 kohta); asia T‑86/98, Gouloussis v. komissio, 26.1.2000 (Kok. H., s. I‑A‑5 ja II‑23); asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002 (Kok. H., s. I‑A‑27 ja II‑121, 32 kohta); asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903, 109 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑81/07, Barbin v. parlamentti, 8.10.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 28 kohta)