Language of document : ECLI:EU:F:2014:246

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

13 päivänä marraskuuta 2014

Asia F‑78/13

Stéphane De Loecker

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Henkilöstö – EUH:n henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Kolmannessa maassa toimiva edustuston päällikkö – Edustuston päällikön tehtävien ennenaikainen päättyminen – Siirto EUH:n päätoimipaikkaan – Puolustautumisoikeudet – Yksikön etu – Perustelut

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Stéphane De Loecker vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 15.7.2013 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen siirsi hänen asemapaikkansa yksikön edun vuoksi Bujumburasta (Burundi) Brysseliin (Belgia).

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Stéphane De Loecker vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Ulottuvuus – Todistustaakka

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Väliaikaisen toimihenkilön hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Hallinnollisen tutkimuksen raportti – Hallinnolla ei ole velvollisuutta liittää raporttia kyseistä henkilöä koskevaan henkilökansioon – Velvollisuutta toimittaa kyseiselle henkilölle hallinnollisen tutkimuksen raporttia kokonaisuudessaan ei ole

(Henkilöstösääntöjen 26 artikla ja liite IX; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 ja 50 a artikla)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Asemapaikan siirto yksikön edun vuoksi – Hallinnon harkintavalta – Rajat – Yksikön etu – Tehtävien vastaavuuden noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohta ja 10 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Määrääminen unionin edustuston päällikön tehtävään – Asemapaikan siirto päätoimipaikkaan yksikön edun vuoksi – Ilmoitus unionin edustuston päällikön lopullisesta lähdöstä – Edellytykset

(SEUT 221 artikla; neuvoston päätöksen 2010/427 5 artikla)

1.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden perusperiaate. Näiden oikeuksien kunnioittamista koskevan edellytyksen, jonka mukaan asianomaisella on oltava tilaisuus esittää kantansa ennen päätöksen tekemistä, voidaan katsoa täyttyneen ainoastaan, jos virkamiehelle on nimenomaisesti ilmoitettu päätösehdotuksesta ja häntä on kehotettu esittämään huomautuksensa. Kyseiselle henkilölle kuuluva oikeus ei rajoitu pelkkään mahdollisuuteen ilmaista, että hän vastustaa varsinaista suunniteltua päätöstä sellaisenaan, vaan se merkitsee mahdollisuutta esittää huomautuksia, jotka voivat vaikuttaa suunnitellun päätöksen sisältöön.

Kun päätös asemapaikan siirrosta päätoimipaikkaan merkitsee toimenpidettä, joka vaikuttaa epäedullisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) väliaikaiseen toimihenkilöön, tämän hallinnon on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla kuultava asianmukaisesti kyseistä henkilöä ennen tämän päätöksen tekemistä. Kyseisen hallinnon on esitettävä todisteet siitä, että asianomainen henkilö on voinut esittää asianmukaisesti kantansa sekä mahdollisesta päätöksestä siirtää hänen asemapaikkansa välittömästi päätoimipaikkaan että tämän päätöksen taustalla olevista perusteista.

(ks. 33, 34 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Marcuccio v. komissio (C‑59/06 P, EU:C:2007:756, 57, 58 ja 70 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Marcuccio v. komissio (T‑236/02, EU:T:2011:465, 116 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Delcroix v. EUH (F‑11/13, EU:F:2014:91, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Henkilöstösääntöjen 26 artiklasta, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan nojalla, ei ilmene, että hallinnon olisi sisällytettävä virkamiestä koskevaan henkilökansioon tiedoksi antamisen jälkeen raportti hallinnollisesta tutkimuksesta, jonka kohteena tämä on ollut. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX, jonka otsikkona on "Kurinpitomenettely" ja jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin kyseisten palvelussuhteen ehtojen 50 a artiklan nojalla, olevissa hallinnollisia tutkimuksia koskevissa säännöksissä ei liioin säädetä velvollisuudesta toimittaa tutkimusraportti kokonaisuudessaan asianomaiselle henkilölle. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä henkilöä koskevaan henkilökansioon voidaan liittää päätös kyseisen tutkimuksen päättämisestä ilman seurauksia, mikäli tämä pyytää sitä nimenomaisesti. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 2 artiklan 2 kohdan mukaan hallinto ilmoittaa kyseiselle henkilölle tutkimuksen päättymisestä ja toimittaa hänelle ainoastaan tutkimusraportin päätelmät. Tässä säännöksessä säädetään lisäksi, että hallinnon on toimitettava hänelle hänen pyynnöstään kaikki muut asiakirjat, jotka koskevat suoranaisesti häntä vastaan esitettyjä syytöksiä, jollei kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen suojasta muuta johdu.

(ks. 50 ja 51 kohta)

3.      Unionin toimielimillä on laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne organisoivat yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, sekä sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, kunhan tämä asemapaikkojen määrääminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti sekä tehtävien vastaavuutta noudattaen. Kun otetaan huomioon toimielinten harkintavalta yksikön edun arvioinnissa, virkamiestuomioistuimen valvonnan, joka kohdistuu siihen, onko yksikön etua koskevaa edellytystä noudatettu, on rajoituttava sen tutkimiseen, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on pysynyt kohtuullisissa rajoissa ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin. Virkamies voidaan yksikön edun vuoksi siirtää sisäisten, henkilösuhteissa ilmenneiden ongelmien vuoksi silloin, kun niistä aiheutuu yksikön moitteettomalle toiminnalle vahingollisia jännitteitä, jotta kestämättömäksi muodostunut hallinnollinen tilanne saataisiin loppumaan. Yksikön edun vuoksi päätetty asemapaikan siirto ei edellytä asianomaisen virkamiehen suostumusta.

Diplomaattisten tehtävien hoitamiselle on lisäksi tunnusomaista, että ennaltaehkäistään kaikkia jännitteitä ja liennytetään niitä, joita kaikesta huolimatta saattaa syntyä. Diplomaattiset tehtävät edellyttävät välttämättäkin yhteistyökumppaneiden luottamusta. Heti kun tätä luottamusta on horjutettu, tapahtuipa se mistä syystä tahansa, kyseinen virkamies ei voi enää hoitaa tehtäviään, ja jotta häntä vastaan esitetyt moitteet eivät ulottuisi koskemaan koko kyseistä yksikköä, on hyvän hallintotavan mukaista, että toimielin siirtää kyseisen virkamiehen mahdollisimman nopeasti muualle. Näitä toimenpiteitä on sovellettava myös silloin, kun diplomaattisia tehtäviä hoitavan yksikön päällikön todetaan edustuston päällikkönä syyllistyneen laiminlyönteihin yksikön hallinnossa. Ei nimittäin voida kiistää, että tällaiset laiminlyönnit, jos ne näytetään toteen, haittaavat edustuston moitteetonta toimintaa.

Kun toimihenkilön työsopimuksessa täsmennetään hänelle annettavat tehtävät ja hänen asemapaikkansa, tällä täsmennyksellä ei ole vaikutusta siihen, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtoja sovelletaan kyseisen toimihenkilön palvelukseen ottamiseen. Koska kansallisten ulkoasianhallintojen henkilöstön jäseniin, jotka on otettu palvelukseen väliaikaisiksi toimihenkilöiksi kyseisten palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdan nojalla, sovelletaan näitä ehtoja, mahdollisuus heidän asemapaikkansa siirtämisestä sisältyy implisiittisesti heidän toimielimen kanssa tekemäänsä työsopimukseen, eikä molempien edellä mainittujen edellytysten (asemapaikan siirto yksikön edun vuoksi ja tehtävien vastaavuuden noudattaminen) täyttyessä tällainen asemapaikan siirto voi merkitä kyseisen sopimuksen rikkomista.

(ks. 59, 61–64, 96 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Hecq v. komissio (C‑116/88 ja C‑149/88, EU:C:1990:98, 22 kohta) ja tuomio Ojha v. komissio (C‑294/95 P, EU:C:1996:434, 41 ja 42 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Dejaiffe v. SMHV (T‑223/99, EU:T:2000:292, 53 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio de Albuquerque v. komissio (F‑55/06, EU:F:2007:15, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Plasa v. komissio (F‑52/08, EU:F:2009:54, 77 kohta)

4.      SEUT 221 artiklasta ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) organisaatiosta ja toiminnasta annetun neuvoston päätöksen 2010/427 5 artiklasta ilmenee, että edustustot huolehtivat unionin diplomaattisesta edustuksesta 18.4.1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Kyseisen yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että diplomaattisen edustuston jäsenten lopullisesta lähdöstä on aina milloin se on mahdollista ilmoitettava etukäteen. Tämän yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa ja 19 artiklan 1 kappaleessa määrätään kuitenkin ainoastaan, että diplomaattisen henkilökunnan muutoksista ilmoitetaan vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai muulle sovitulle ministeriölle, mutta niissä ei määrätä ilmoittamisesta vastaanottajavaltion päämiehelle henkilökohtaisesti tai tämän audienssista.

(ks. 103 ja 104 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Delcroix v. EUH (EU:F:2014:91, 25 kohta)