Language of document : ECLI:EU:C:2021:899

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

9 päivänä marraskuuta 2021 (1)

Asia C479/21 PPU

SN ja

SD,

muina osapuolina

Governor of Cloverhill Prison,

Irlanti,

Attorney General ja

Governor of Mountjoy Prison

(Ennakkoratkaisupyyntö – Supreme Court (ylin tuomioistuin, Irlanti))

Ennakkoratkaisupyyntö – EU-sopimukseen liitetty pöytäkirja (N:o 21) – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä – Kauppa- ja yhteistyösopimus Euroopan unionin ja Euroopan atomienenergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välillä – Oikeusperustat – SEU 50 artikla – SEUT 217 artikla






I       Johdanto

1.        Unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko Irlannin pantava täytäntöön Yhdistyneen kuningaskunnan antamat eurooppalaiset pidätysmääräykset siitä huolimatta, että kyseinen valtio on eronnut unionista.

2.        Ensi näkemältä vaikuttaa siltä, että vuoden 2020 erosopimuksen(2) ja vuoden 2021 Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen(3) määräykset kattavat kyseessä olevien pidätysmääräysten täytäntöönpanon.

3.        EU-sopimukseen ja EUT-sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 21,(4) joka on hyväksytty vuoden 2007 Lissabonin sopimuksen yhteydessä ja joka on ollut voimassa 1.12.2009 lähtien, määrätään kuitenkin, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvät unionin toimenpiteet eivät sido Irlantia, jollei tämä jäsenvaltio ole nimenomaisesti päättänyt osallistua kyseiseen toimenpiteeseen. Irlanti päätti olla osallistumatta molempien kyseessä olevien sopimusten asiaa koskeviin määräyksiin. Näin ollen on tutkittava, onko Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen seurauksena tarpeen, että Irlanti on päättänyt osallistua eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin määräyksiin, jotta kyseisiä määräyksiä voitaisiin soveltaa. Tämä puolestaan riippuu siitä, sovelletaanko pöytäkirjaa N:o 21 näihin määräyksiin.

4.        Pöytäkirjaa N:o 21 ei kuitenkaan sovelleta, jos unioni on asianmukaisesti perustanut nämä sopimukset unionin ulkoiseen toimivaltaan tehdä erosopimus (SEU 50 artiklan 2 kohta) ja assosiaatiosopimus (SEUT 217 artikla) eikä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvään toimivaltaan. Keskeinen seikka tältä osin on se, että näillä kahdella luovutusjärjestelmällä ei luoda uusia velvoitteita erityisesti Irlannille, vaan niillä ainoastaan jatketaan olemassa olevia velvoitteita.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       SEU

5.        SEU 50 artiklassa vahvistetaan unionista eroamista koskevat säännöt seuraavasti:

”1.      Jäsenvaltio voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista.

2.      Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Kyseinen sopimus neuvotellaan [SEUT] 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Sen tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.

3.      Perussopimuksia lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.”

4.      Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa eroavaa jäsenvaltiota edustava Eurooppa-neuvoston ja neuvoston jäsen ei osallistu kyseistä jäsenvaltiota koskevan asian käsittelyyn eikä sitä koskevien päätösten tekemiseen Eurooppa-neuvostossa tai neuvostossa.

Määräenemmistö määräytyy [SEUT] 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5.      – –”

B       SEUT

6.        SEUT 217 artikla on assosiaatiosopimusten tekemisen oikeusperusta:

”Unioni voi tehdä yhden tai useamman kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa sopimuksia assosioinnista, joka koskee vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteistä toimintaa ja erityismenettelyjä.”

7.        SEUT 218 artiklan 6 ja 8 kohdassa määrätään kansainvälisten sopimusten ja erityisesti assosiaatiosopimusten tekemistä koskevista menettelyllisistä vaatimuksista seuraavaa:

”6.      Neuvosto tekee neuvottelijan ehdotuksesta päätöksen sopimuksen tekemisestä.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sopimus koskee yksinomaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, neuvosto tekee päätöksen sopimuksen tekemisestä:

a)      seuraavissa tapauksissa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan:

i)      assosiaatiosopimukset;

– –

8.      Neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä koko menettelyn ajan.

Se tekee ratkaisunsa kuitenkin yksimielisesti, jos sopimus koskee alaa, jolla unionin säädöksen antaminen edellyttää yksimielisyyttä, taikka jos kyseessä on assosiaatiosopimus tai – –”

C       Pöytäkirja N:o 21

8.        Pöytäkirjan N:o 21 1 artiklan mukaan Irlanti ei osallistu hyväksyttyihin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin toimenpiteisiin:

”Jollei 3 artiklasta muuta johdu, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston nojalla ehdotettujen toimenpiteiden hyväksymiseen neuvostossa. – –”

9.        Pöytäkirjan N:o 21 2 artiklassa täsmennetään 1 artiklan vaikutukset seuraavasti:

”Sen mukaisesti, mitä 1 artiklassa määrätään ja jollei 3, 4 ja 6 artiklasta muuta johdu, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston määräykset, mainitun osaston nojalla hyväksytyt toimenpiteet, unionin kyseisen osaston nojalla tekemän kansainvälisen sopimuksen määräykset tai Euroopan unionin tuomioistuimen tällaista määräystä tai toimenpidettä tulkitsevat päätökset eivät sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai Irlantia, eikä niitä sovelleta näissä valtioissa; määräykset, toimenpiteet tai päätökset eivät vaikuta näiden valtioiden toimivaltuuksiin, oikeuksiin tai velvollisuuksiin; tällaiset määräykset, toimenpiteet tai päätökset eivät myöskään vaikuta yhteisön eikä unionin säännöstöön eivätkä ne ole osa unionin oikeutta kun niitä sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai Irlantiin.”

10.      Pöytäkirjan N:o 21 3 artiklan mukaan Irlanti voi kuitenkin ilmoittaa neuvostolle, että se haluaa osallistua tällaisen toimenpiteen antamiseen ja soveltamiseen, ja 4 artiklan mukaisesti kyseinen jäsenvaltio voi hyväksyä tällaisen toimenpiteen sen antamisen jälkeen.

D       Puitepäätös 2002/584

11.      Neuvosto teki puitepäätöksen 2002/584(5) ja puitepäätöksen 2009/299(6) yksimielisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella ennen Lissabonin sopimuksen muutosten ja pöytäkirjan N:o 21 voimaantuloa 1.12.2009. Näin ollen nämä kaksi puitepäätöstä sitovat Irlantia, vaikka Irlanti ei ollut nimenomaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se halusi osallistua niiden antamiseen tai soveltamiseen tai että se hyväksyi ne.

12.      Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat jäsenvaltioiden perusvelvoitteet seuraavasti:

”1.      Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.      Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.”

13.      Koska Yhdistynyt kuningaskunta ei enää ollut jäsenvaltio silloin, kun sen viranomaiset antoivat kyseessä olevat pidätysmääräykset, puitepäätös 2002/584 ei voi olla suoraan niiden täytäntöönpanon perustana.

E       Erosopimus

14.      Erosopimus perustuu SEU 50 artiklan 2 kohtaan.(7) Se tuli voimaan 1.2.2020.(8)

15.      Erosopimuksen 126 artiklan mukaan siirtymäkausi alkoi erosopimuksen voimaantulopäivästä ja päättyi 31.12.2020. Sen 127 artiklassa määrätään, että unionin oikeutta sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siirtymäkauden ajan, jollei erosopimuksessa toisin määrätä. Koska erosopimuksessa ei määrätty poikkeuksia 127 artiklasta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien määräysten osalta, näitä määräyksiä sovellettiin edelleen siirtymäkauden ajan.

16.      Erosopimuksen 185 artiklassa määrätään muun muassa, että ”toista ja kolmatta osaa, lukuun ottamatta 19 Artiklaa, 34 Artiklan 1 kohtaa, 44 Artiklaa ja 96 Artiklan 1 kohtaa, samoin kuin kuudennen osan I osastoa ja 169–181 Artiklaa on sovellettava siirtymäkauden päättymisestä alkaen”.

17.      Erosopimuksen kolmas osa sisältää 62 artiklan 1 kohdan, joka koskee vireillä olevia, rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevia menettelyjä ja jossa määrätään seuraavaa:

”Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on sovellettava seuraavaa:

a)      – –

b)      neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS – – on sovellettava eurooppalaisiin pidätysmääräyksiin silloin kun etsitty henkilö pidätetään ennen siirtymäkauden päättymistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi, – –;

– –”

18.      Erosopimuksen 185 artiklassa määrätään myös, että jäsenvaltiot voivat päättää olla luovuttamatta kansalaisiaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Saksan liittotasavalta, Itävallan tasavalta ja Slovenian tasavalta ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta.(9)

F       Kauppa- ja yhteistyösopimus

19.      Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välinen kauppa- ja yhteistyösopimus on SEUT 217 artiklaan perustuva assosiaatiosopimus.(10) Se tuli voimaan 1.5.2021 sen jälkeen, kun unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat ratifioineet sen.(11)

20.      Kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osastossa (596–632 artikla) perustetaan jäsenvaltioiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen luovuttamisjärjestelmä.

21.      Kauppa- ja yhteistyösopimuksen 632 artiklassa määrätään, että VII osastoa ”sovelletaan eurooppalaisiin pidätysmääräyksiin, jotka valtio on antanut puitepäätöksen 2002/584/YOS – – mukaisesti ennen siirtymäkauden päättymistä, jos etsittyä henkilöä ei ole pidätetty sen täytäntöönpanoa varten ennen siirtymäkauden päättymistä”.

III  Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

22.      Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusviranomainen antoi 20.3.2020 SD:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen hänen luovuttamisekseen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen suorittamista varten. SD otettiin kiinni Irlannissa 9.9.2020. High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) antoi 8.2.2021 määräyksen SD:n luovuttamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja määräsi hänet vankilaan odottamaan luovuttamista.

23.      Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusviranomainen antoi 5.10.2020 myös SN:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen hänen luovuttamisekseen ja asettamisekseen syytteeseen 14 rikoksesta. SN otettiin kiinni Irlannissa 25.2.2021 ja määrättiin säilöön odottamaan häntä koskevan luovuttamispyynnön käsittelyä.

24.      High Courtin käsiteltäväksi saatettiin 16.2.2021 SD:n nimissä Irlannin perustuslain 40 §:n 4 momentin 2 kohdan nojalla SD:n säilöönoton laillisuutta koskeva tutkintapyyntö. Siinä väitettiin, ettei SD:tä ollut laillisesti vangittu, koska eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää ei enää sovellettu Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Samanlainen pyyntö tehtiin 5.3.2021 SN:n nimissä.

25.      High Court katsoi, että sekä SD että SN oli otettu laillisesti säilöön, ja kieltäytyi näin ollen määräämästä heidät vapautettaviksi. Molemmille annettiin lupa valittaa suoraan Supreme Courtiin (ylin tuomioistuin, Irlanti), mutta heidän on pysyttävä säilössä, kunnes heidän Supreme Courtille tekemät valituksensa on ratkaistu.

26.      Supreme Court katsoo, että on mahdollista, että erosopimukseen sekä kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisältyvät yksityiskohtaiset määräykset siltä osin kuin ne koskevat eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää eivät sido Irlantia. Jos näin olisi, kansalliset toimenpiteet, jotka Irlanti on hyväksynyt jatkaakseen eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, olisivat pätemättömiä, ja näin ollen myös valittajien vangitsemisen jatkaminen olisi lainvastaista.

27.      Tätä taustaa vasten Supreme Court esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Kun otetaan huomioon, että Irlanti on säilyttänyt itsemääräämisoikeuden vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella siten, että Irlannilla on oikeus valita, osallistuuko (opt-in) se unionin tällä alueella SEUT kolmannen osan V osaston nojalla hyväksymiin toimenpiteisiin;

Kun otetaan huomioon, että erosopimuksen (ja kyseisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen) aineellinen oikeusperusta on SEU 50 artikla;

Kun otetaan huomioon, että kauppa- ja yhteistyösopimuksen (ja kyseisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen) aineellinen oikeusperusta on SEUT 217 artikla; ja

Kun otetaan huomioon, että tästä seuraa, että katsottiin, ettei Irlannilta vaadittu opt-in-järjestelyä tai ettei se ollut sallittu, joten tällaista opt-in-järjestelyä ei käytetty:

a)      Voidaanko erosopimuksen määräyksiä, joissa määrätään eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän jatkamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan osalta tässä sopimuksessa määrätyn siirtymäkauden ajan, pitää Irlantia sitovina, kun otetaan huomioon sen merkittävä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva sisältö, ja

b)      Voidaanko kauppa- ja yhteistyösopimuksen määräyksiä, joissa määrätään eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän jatkamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan osalta kyseessä olevan siirtymäkauden jälkeen, pitää Irlantia sitovina, kun otetaan huomioon sen merkittävä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva sisältö?”

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä. Unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 18.8.2021 hyväksyä tämän pyynnön. Unionin tuomioistuimen yleiskokous siirsi 7.9.2021 asian suurelle jaostolle.

29.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet SD, SN, Irlanti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio. Nämä osapuolet sekä Tanskan kuningaskunta osallistuivat myös 27.9.2021 pidettyyn istuntoon.

IV     Oikeudellinen arviointi

30.      Käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, sitovatko erosopimukseen sekä kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisältyvät eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa koskevat määräykset Irlantia.

31.      Supreme Court selittää, että Irlannin oikeudessa Yhdistyneen kuningaskunnan antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano ja etsityn henkilön säilöönotto ovat sallittuja vain, jos unionin oikeus sisältää vastaavan velvoitteen, joka sitoo Irlantia.

32.      Ennen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista tuli voimaan 31.1.2020, tämä velvollisuus perustui suoraan puitepäätökseen 2002/584. Siirtymäkautena, joka päättyi 31.12.2020, puitepäätöksen soveltamista jatkettiin erosopimuksen 127 artiklan nojalla. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta SD:n ja SN:n tapauksiin, koska heitä ei ollut luovutettu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ennen siirtymäkauden päättymistä.

33.      Koska SD otettiin kiinni ennen siirtymäkauden päättymistä, hänen tapauksensa kuuluu erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 185 artiklan soveltamisalaan. Näiden määräysten mukaan puitepäätöstä 2002/584 sovelletaan edelleen eurooppalaiseen pidätysmääräykseen.

34.      Sitä vastoin Irlannin viranomaiset ottivat SN:n kiinni siirtymäkauden päättymisen jälkeen, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat antaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen siirtymäkauden aikana puitepäätöksen 2002/584 mukaisesti. Tämän tilanteen osalta kauppa- ja yhteistyösopimuksen 632 artiklassa määrätään, että tämän sopimuksen kolmannen osan VII osaston mukaista uutta luovuttamisjärjestelmää sovelletaan.

35.      SD ja SN vastustavat näiden kahden sopimuksen kyseisten määräysten soveltamista. He väittävät, että näillä määräyksillä luodaan uusia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevia velvoitteita. Pöytäkirjan N:o 21 mukaan tällaiset velvoitteet sitovat Irlantia ainoastaan, jos tämä jäsenvaltio nimenomaisesti hyväksyy sen, että kyseiset velvoitteet sitovat sitä (eli se käyttää opt-in-järjestelyä). Koska Irlanti ei ole käyttänyt opt-in-järjestelyä, SD ja SN väittävät, ettei unionilla ole toimivaltaa antaa Irlantia sitovia asiaa koskevia määräyksiä, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole siirtänyt tätä toimivaltaa unionille.

36.      Tarkastelen tätä kantaa kahdessa vaiheessa. Ensin tarkastelen pöytäkirjan N:o 21 soveltamisedellytyksiä, sellaisina kuin ne ilmenevät unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, eli sitä, että sen soveltaminen riippuu kyseessä olevan toimenpiteen oikeusperustasta (A). Toiseksi käsittelen kysymystä siitä, olisiko asiaa koskevien määräysten eli erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 185 artiklan sekä kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osaston, erityisesti sen 632 artiklan, pitänyt perustua vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvään toimivaltaan (B.1 ja B.2).

A       Pöytäkirjan N:o 21 soveltamisedellytykset

37.      Pöytäkirjan N:o 21 mukaan Irlanti ei osallistu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin, ellei se nimenomaisesti päätä osallistua tällaisiin toimenpiteisiin.

38.      Kuten olen jo todennut kahdessa aikaisemmassa ratkaisuehdotuksessa, pöytäkirjan N:o 21 aineellinen soveltamisala rajoittuu nimenomaisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen. Poikkeussääntelynä pöytäkirjaa on tulkittava suppeasti. Pöytäkirjan tarkoituksena ja päämääränä ei nimittäin ole jättää Irlannin vapaaseen harkintavaltaan unionin elinten antamien toimenpiteisiin osallistumista tai näiden toimenpiteiden sitovuutta unionin oikeuden muilla osa-alueilla.(12)

39.      Unionin tuomioistuin on näin ollen katsonut, että toimenpiteen oikeusperusta ratkaisee sen, onko pöytäkirjaa sovellettava, eikä päinvastoin.(13) Toisin sanoen pöytäkirjaa N:o 21 sovelletaan ainoastaan toimenpiteisiin, jotka ovat perustuneet tai joiden olisi pitänyt perustua EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastosta johdettuun toimivaltaan. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva toimenpide ei sitä vastoin kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan, jos sen ei tarvitse perustua tällaiseen toimivaltaan.

B       Sopimusten oikeusperusta

40.      Nämä kaksi sopimusta eivät perustu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan toimivaltaan vaan eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevaan toimivaltaan, SEU 50 artiklan 2 kohtaan, ja assosiaatiosopimuksen tekemistä koskevaan toimivaltaan, SEUT 217 artiklaan.

41.      Näin ollen on ratkaistava, olisiko erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osaston ja erityisesti sen 632 artiklan pitänyt – sen sijaan tai lisäksi – perustua vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan toimivaltaan eli SEUT 82 artiklan 1 kohdan d alakohtaan.

42.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen – myös kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi annettavan toimen – oikeusperustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö. Jos unionin toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus taikka tekijä edellyttää. Jos todetaan, että toimella on useampi samanaikainen tarkoitus tai siinä on useita tekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden liitännäinen, jolloin on mahdollista soveltaa useita perussopimusten määräyksiä, tällaista toimea annettaessa on poikkeuksellisesti käytettävä vastaavia eri oikeusperustoja. Usean oikeusperustan käyttäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos näiden oikeusperustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia.(14)

43.      Unionin tuomioistuin on lisäksi toistuvasti todennut, että pöytäkirja N:o 21 ei voi vaikuttaa kansainvälisten sopimusten tekemisen asianmukaisen oikeusperustan määrittämiseen.(15) Tämä oikeuskäytäntö vastaa edellisessä kohdassa esitettyjä yleisiä periaatteita, eikä itse pöytäkirja tue muuta lähestymistapaa. Näin ollen SD:n ja SN:n väite, jonka mukaan määräävää tarkoitusta koskevaa kriteeriä ei voida soveltaa, kun toimenpiteet koskevat pöytäkirjaa N:o 21, on hylättävä.

44.      Näiden seikkojen valossa tarkastelen seuraavaksi näiden kahden sopimuksen pidätysmääräyksiä koskevien sääntöjen oikeusperustoja.

1.     Erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan oikeusperusta

45.      Erosopimus, mukaan lukien sen 62 artiklan 1 kohdan b alakohta, perustuu SEU 50 artiklan 2 kohtaan. SEU 50 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaan Euroopan unioni neuvottelee ja tekee eroavan jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Sen neljännessä virkkeessä määrätään, että sopimuksen tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.

46.      Kuten etenkin komissio selittää, SEU 50 artiklan 2 kohdassa määrätään tässä tarkoituksessa toimivallasta tehdä yksi kattava sopimus, joka perustuu yhteen erityiseen menettelyyn, joka kattaa kaikki perussopimusten kattamat alat, joilla on merkitystä eron kannalta. Tällainen sopimus kattaa unionin oikeuden perusteella käytävien, eroamishetkellä meneillään olevien menettelyjen päätökseen saattamisen erovaltion osalta. Tämä edellyttää yksityiskohtaisia sääntöjä ja määräyksiä useilla eri aloilla, jotka kuuluvat unionin säännöstön soveltamisalaan. Unionin, sen jäsenvaltioiden ja jopa eroavan valtion edun mukaisesti hyvässä järjestyksessä tapahtuvan eroamisen varmistamiseksi näihin sääntöihin ja määräyksiin voi sisältyä siirtymäkausia, joiden aikana eroavaan valtioon sovelletaan unionin oikeutta rajoitetun ajan sen jälkeen, kun ero on tullut voimaan.

47.      Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisen ensimmäisessä vaiheessa erosopimuksen 127 artiklassa määrätään näin ollen, että useimpia unionin oikeussääntöjä sovelletaan edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa eroamispäivän ja siirtymäkauden päättymisen välisenä aikana.

48.      Eroamisen toisessa vaiheessa erosopimuksessa määrättyjä erityissääntöjä sovelletaan tämän jälkeen, toisin sanoen siirtymäkauden päättymisestä alkaen erosopimuksen 185 artiklan neljännestä kohdasta seitsemänteen kohtaan mukaisesti.

49.      On totta, että nämä toista vaihetta koskevat erityissäännöt – samoin kuin useimmat unionin oikeussäännöt, joiden soveltamista jatketaan siirtymäkauden aikana – kattavat useita eri politiikanaloja, joihin kuuluu muun muassa erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen luovuttamisjärjestelmä rikosasioissa. Näitä politiikkoja toteuttaessaan unioni yleensä toimii erityisen toimivallan nojalla, ja sen on noudatettava tämän toimivallan rajoja, kuten pöytäkirjaa N:o 21.

50.      Kun otetaan huomioon erosopimuksen tavoite, kaikki nämä erityiset politiikat ovat kuitenkin väistämättä liitännäisiä suhteessa pääasialliseen tavoitteeseen, joka on luoda kattava järjestelmä, jossa siirrytään unionin jäsenyydestä kolmannen maan asemaan. Tämä on erittäin laaja tavoite siinä mielessä, että sen toteuttamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden on voitava koskea monia eri erityisaloja.(16) Niiden on voitava koskea kaikkia unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia eri aloja.

51.      Erosopimuksen kattamien erityisten politiikkojen oikeusperustoissa määrätyt menettelyt vahvistavat sen, että ne ovat luonteeltaan liitännäisiä jäsenvaltion eroamisen yhteydessä.

52.      Tämä on erityisen ilmeistä, kun kyse on politiikoista, kuten erosopimuksen 51–53 artiklassa tarkoitetuista välillisistä veroista, jotka tavallisesti edellyttävät yksimielisyyttä, jotta Euroopan unionin neuvosto voi tehdä ratkaisunsa. Neuvosto antaa SEUT 113 artiklan nojalla yksimielisesti säännökset välillisten verojen yhdenmukaistamiseksi, mutta yksimielisyyttä ei voida yhdistää SEU 50 artiklan 2 kohdassa määrättyyn määräenemmistöön.(17) Lisäksi SEUT 113 artiklan nojalla neuvostolla on ainoastaan velvollisuus kuulla parlamenttia, kun taas SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin hyväksyntä tarvitaan.

53.      Tätä lainsäädäntömenettelyjen yhteensopimattomuutta ei voida ratkaista sulkemalla erosopimuksen ulkopuolelle asiat, jotka edellyttävät yhteensopimattomia menettelyjä, koska SEU 50 artiklan 2 kohdassa ei määrätä poikkeuksista eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä.

54.      SEU 50 artiklan 2 kohdan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja siinä määrättyä lainsäädäntömenettelyä on noudatettava eroamisen poikkeuksellisen tilanteen vuoksi, kuten neuvosto on korostanut. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen on osoittanut, tällaisia kattavia yksityiskohtaisia määräyksiä on annettava voimakkaan poliittisen paineen alla ja erittäin lyhyessä ajassa. Se, että neuvostossa vaadittaisiin yksimielisyyttä tai että tiettyjä asioita suljettaisiin yleisen menettelyn ulkopuolelle, monimutkaistaisi tätä prosessia ja lisäisi riskiä siitä, ettei sopimukseen päästä.

55.      Näin ollen vaatimus, jonka mukaan erosopimuksen olisi perustuttava myös muihin määräyksiin kuin SEU 50 artiklan 2 kohtaan aina silloin, kun se koskee erityisalaa, merkitsisi käytännössä sitä, että SEU 50 artiklan 2 kohdassa määrätty toimivalta ja menettely menettäisivät sisältönsä.(18)

56.      Näin ollen erityisaloja koskevien määräysten sisällyttämisellä erosopimukseen ei voi olla vaikutusta sopimuksen luokitteluun, joka on tehtävä sopimuksen olennainen kohde huomioon ottaen eikä yksittäisten määräysten perusteella.(19)

57.      Unionin tuomioistuin on omaksunut samanlaisen lähestymistavan kehitysyhteistyösopimuksiin, mutta se on asettanut edellytyksen, jonka mukaan erityisaloja koskevissa määräyksissä ei saa asettaa velvoitteita, joilla on sellainen ulottuvuus, että nämä velvoitteet tosiasiallisesti merkitsevät kehitysyhteistyön tavoitteista erillisiä tavoitteita.(20)

58.      Riippumatta siitä, sovelletaanko tätä edellytystä erosopimuksiin, erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen luovuttamisjärjestelmä ei missään tapauksessa luo velvoitteita, joilla on sellainen ulottuvuus, että nämä velvoitteet merkitsevät eroprosessin hyvässä järjestyksessä tapahtuvan eroamisen varmistamista koskevasta tavoitteesta erillistä tavoitetta. Sillä ainoastaan jatketaan ja mukautetaan olemassa olevia velvoitteita eroaminen huomioon ottaen rajoitetun siirtymäkauden ajan.

59.      Erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltaminen on täydellinen esimerkki tällaisesta velvoitteen jatkamisesta, koska siitä seuraava velvoite riippuu siitä, että Irlanti osallistuu eurooppalaiseen pidätysmääräysjärjestelmään ja voisi näin ollen saada tällaisia pidätysmääräyksiä Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ennen siirtymäkauden päättymistä. Irlanti ei sitä vastoin osallistu eurooppalaista suojelumääräystä(21) koskevaan järjestelmään, eikä se näin ollen voi saada tällaisia määräyksiä, jotka johtaisivat 62 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisiin velvoitteisiin.

60.      Erityisesti on todettava, ettei voida pätevästi väittää, että erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdalla luodaan Irlannille uusia velvoitteita, koska tälle jäsenvaltiolle oli asetettu puitepäätöksen 2002/584 nojalla samankaltaisia velvoitteita ennen kuin kyseinen sopimus tuli voimaan.

61.      Toisin kuin SD ja SN väittävät, julkisasiamies Hoganin(22) päättelyllä, joka koski naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaa yleissopimusta (Istanbulin yleissopimus),(23) ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. Euroopan unioni aikoo tehdä tämän yleissopimuksen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan erityistoimivallan perusteella. Julkisasiamies Hogan yhtyy tähän lähestymistapaan.(24) Istanbulin yleissopimus kuuluu näin ollen selvästi pöytäkirjan N:o 21 soveltamisalaan.

62.      SD ja SN väittävät, että tämä tarkoittaa, että erosopimus olisi myös pitänyt tehdä tällaisen toimivallan perusteella ja sen olisi pitänyt kuulua kyseisen pöytäkirjan soveltamisalaan. Istanbulin yleissopimus on kuitenkin täysin eri sopimus, ja kyseessä olevissa oikeusperustoissa otetaan tämä huomioon. Julkisasiamies Hogan ei varsinkaan käsittele SEU 50 artiklan 2 kohdan tulkintaa eikä erosopimuksen asianmukaista oikeusperustaa.

63.      Erosopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohta perustuu näin ollen asianmukaisesti pelkästään SEU 50 artiklan 2 kohtaan. Tätä toimivaltaa ei ole tarpeen yhdistää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan toimivaltaan.

2.     Kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osaston ja erityisesti sen 632 artiklan oikeusperusta

64.      Unioni teki kauppa- ja yhteistyösopimuksen SEUT 217 artiklan perusteella. Tämän artiklan mukaan kolmansien maiden kanssa voidaan tehdä sopimuksia assosioinnista, joka koskee vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteistä toimintaa ja erityismenettelyjä.

65.      Tällä artiklalla unionille myönnetään toimivalta varmistaa kolmansia valtioita kohtaan olevien sitoumusten noudattaminen kaikilla perussopimusten kattamilla aloilla.(25) Sen laaja soveltamisala on perusteltu tavoitteella luoda erityisiä etuoikeutettuja yhteyksiä kolmanteen valtioon, jonka on ainakin tiettyyn määrään saakka osallistuttava unionin järjestelmään.(26) Tämä kattava ja laaja-alainen tavoite eroaa sellaisten erityissopimusten tavoitteista, joissa on tarkasti määriteltyjä kysymyksiä koskevia sääntöjä. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että unioni ei voi SEUT 217 artiklan mukaisen yleisen valtuutuksen perusteella SEU 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetun annetun toimivallan periaatteen valossa antaa assosiaatiosopimuksen puitteissa toimia, jotka menevät yli jäsenvaltioiden sille perussopimuksissa antaman toimivallan rajojen näissä sopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.(27)

66.      Käsiteltävässä asiassa osallistuminen unionin järjestelmään merkitsee osallistumista eurooppalaiselle pidätysmääräykselle puitepäätöksellä 2002/584 perustettuun luovuttamisjärjestelmään. Tätä järjestelmää sovelletaan Irlantiin.

67.      SEUT 218 artiklan 6 ja 8 kohdassa edellytetään neuvoston yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin suostumusta assosiaatiosopimusten tekemiseen, jotta voidaan säilyttää jäsenvaltioiden oikeutetut edut ja varmistaa korkeatasoinen demokraattinen legitimiteetti tällaisille mahdollisesti kauaskantoisille sitoumuksille.

68.      Lisäksi yksimielisyysvaatimus merkitsee sitä, että Irlanti on hyväksynyt sen, että kauppa- ja yhteistyösopimuksessa määrätty luovuttamisjärjestelmä sitoo sitä. Koska Irlantia koskevia poikkeuksia ei tehty, tätä jäsenvaltiota sitovan vaikutuksen on täytynyt olla selvä.

69.      On totta, että unionin tuomioistuin on myös todennut, että neuvosto voi SEUT 217 artiklan perusteella antaa toimen assosiaatiosopimuksen puitteissa sillä edellytyksellä, että tämä toimi liittyy johonkin unionin erityisen toimivallan alaan ja perustuu myös tätä alaa vastaavaan oikeusperustaan, kun otetaan huomioon erityisesti sen tarkoitus ja sisältö.(28) SD ja SN väittävät näin ollen, että kauppa- ja yhteistyösopimuksen olisi pitänyt perustua SEUT 82 artiklan 1 kohdan d alakohtaan täydentävänä oikeusperustana ja että pöytäkirjaa N:o 21 sovelletaan. Tämän vuoksi heidän mukaansa sopimuksen luovuttamisjärjestelmä sitoisi Irlantia vain, jos tämä jäsenvaltio olisi päättänyt osallistua tähän järjestelmään.

70.      Unionin tuomioistuimen arviointi täydentävän erityisen oikeusperustan tarpeellisuudesta koskee kuitenkin ainoastaan päätöstä, joka koskee unionin assosiaatiosopimuksella perustetuissa elimissä esittämää kantaa eli tässä tapauksessa unionin ETY–Turkki-sopimuksella perustetussa assosiaationeuvostossa esittämää kantaa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta.(29) SEUT 218 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä ilman Euroopan parlamentin osallistumista. Erityisen sisäisen oikeusperustan lisääminen takaisi sen, että unionin toiminnalle kyseisellä alalla asetettuja tiukempia menettelyllisiä vaatimuksia ei kierretä.

71.      Toisin kuin assosiointisopimuksen yhteydessä esitettävät erityisiä kysymyksiä koskevat kannat, kauppa- ja yhteistyösopimuksen tekeminen ei liittynyt sellaiseen erityiseen politiikanalaan, joka olisi edellyttänyt erityisen toimivallan ja SEUT 217 artiklan yhdistämistä. Samoin kuin erosopimus, kauppa- ja yhteistyösopimus koskee useita perussopimusten kattamia aloja. Kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osaston luovuttamisjärjestelmä on vain yksi näistä lukuisista aloista.

72.      Tältä osin toimivalta tehdä assosiaatiosopimuksia SEUT 217 artiklan nojalla on ainakin jossain määrin samankaltainen kuin toimivalta tehdä erosopimuksia SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla tai kehitysyhteistyösopimuksia SEUT 209 artiklan 2 kohdan nojalla. Niillä kaikilla on pääasiallinen tavoite, joka saavutetaan erityisillä toimenpiteillä, joita voidaan antaa erityistoimivallan nojalla.

73.      Vaatimus, jonka mukaan kaikki asiaa koskevat toimivallat on lisättävä oikeusperustoiksi, merkitsisi sitä, että kansainvälisen sopimuksen tekemistä koskeva yleinen toimivalta ja menettely menettäisivät sisältönsä.(30) Lisäksi vaatimus kaikkien asiaa koskevien toimivaltojen lisäämisestä kauppa- ja yhteistyösopimuksen oikeusperustoiksi olisi myös mahdoton erilaisten ja usein yhteensopimattomien(31) menettelyllisten vaatimusten vuoksi.(32)

74.      On myös todettava, että ainakaan Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisissä suhteissa kauppa- ja yhteistyösopimuksella perustetulla luovuttamisjärjestelmällä ei luoda olennaisesti uusia velvoitteita, vaan sillä ainoastaan säilytetään suurin osa velvoitteista, jotka olivat olemassa puitepäätöksellä 2002/584 ja erosopimuksella käyttöön otetussa aikaisemmassa järjestelmässä. Näin ollen, jos edellä mainittua kehitysyhteistyöhön liittyvää toimivaltaa koskevaa vaatimusta(33) sovellettaisiin myös assosiaatiosopimuksiin liittyvään toimivaltaan, sitä ei sovellettaisi nyt käsiteltävässä asiassa.

75.      Näin ollen kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osasto ja erityisesti sen 632 artikla perustuvat asianmukaisesti pelkästään SEUT 217 artiklaan. Tätä toimivaltaa ei ole tarpeen yhdistää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan toimivaltaan.

V       Ratkaisuehdotus

76.      Edellä esitetystä seuraa, että näiden kahden sopimuksen luovuttamisjärjestelmät eivät kuulu pöytäkirjan N:o 21 soveltamisalaan ja että nämä järjestelmät sitovat siten Irlantia ilman, että on tarpeen käyttää erityistä opt-in-järjestelyä.

77.      Ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 185 artikla sekä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen kolmannen osan VII osasto ja erityisesti sen 632 artikla, joissa määrätään eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän jatkamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, sitovat Irlantia.


1      Alkuperäinen kieli: englanti


2      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen (EUVL 2020, L 29, s. 7) 62 artiklan 1 kohdan b alakohta.


3      Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen (EUVL 2021, L 149, s. 10) 595–632 artikla.


4      Pöytäkirja (N:o 21) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta.


5      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös (EYVL 2002, L 190, s. 1).


6      Neuvoston puitepäätös 2009/299/YOS, tehty 26.2.2009 (EUVL 2009, L 81, s. 24).


7      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä 30.1.2020 annettu neuvoston päätös (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1).


8      Ilmoitus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen voimaantulosta (EUVL 2020, L 29, s. 189).


9      Euroopan unionin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen 185 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti antama julistus (EUVL 2020, L 29, s. 188).


10      Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta 29.4.2021 annettu neuvoston päätös (EU) 2021/689 (EUVL 2021, L 149, s. 2).


      Euratomin osalta neuvosto hyväksyi sen hyväksynnän antamisesta sille, että Euroopan komissio tekee ydinenergian turvallista ja rauhanomaista käyttöä koskevaa yhteistyötä koskevan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön välisen sopimuksen ja että Euroopan komissio tekee Euroopan atomienergiayhteisön puolesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen 29.12.2020 annetulla neuvoston päätöksellä (Euratom) 2020/2253 (EUVL 2020, L 444, s. 11) Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 101 artiklan perusteella.


11      Ilmoitus Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen ja Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan sopimuksen voimaantulosta (EUVL 2021, L 149, s. 2560).


12      Ratkaisuehdotukseni Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (ETA) (C‑431/11, EU:C:2013:187, 73 ja 74 kohta) ja ratkaisuehdotukseni komissio v. neuvosto (Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus) (C‑137/12, EU:C:2013:441, 84 kohta).


13      Tuomio 22.10.2013, komissio v. neuvosto (Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus) (C‑137/12, EU:C:2013:675, 74 kohta). Ks. myös 16.5.2017 annettu lausunto 2/15 (EU:n ja Singaporen välinen vapaakauppasopimus) (EU:C:2017:376, 218 kohta) ja julkisasiamies Sharpstonin samassa asiassa esittämä ratkaisuehdotus (EU:C:2016:992, 203 kohta).


14      Lausunto 1/15 (Euroopan unionin ja Kanadan välinen PNR-sopimus) 26.7.2017 (EU:C:2017:592, 76–78 kohta) ja tuomio 2.9.2021, komissio v. neuvosto (Armenian kanssa tehty sopimus) (C‑180/20, EU:C:2021:658, 32 ja 34 kohta).


15      Tuomio 27.2.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Sveitsi) (C‑656/11, EU:C:2014:97, 49 kohta); tuomio 22.10.2013, komissio v. neuvosto (Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus)  (C‑137/12, EU:C:2013:675, 73 kohta); tuomio 18.12.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Turkki) (C‑81/13, EU:C:2014:2449, 37 kohta) ja lausunto 1/15 (Euroopan unionin ja Kanadan välinen PNR-sopimus) 26.7.2017 (EU:C:2017:592, 108 kohta).


16      Ks. vastaavasti tuomio 3.12.1996, Portugali v. neuvosto (Intia)  (C‑268/94, EU:C:1996:461, 37 kohta); tuomio 11.6.2014, komissio v. neuvosto (Filippiinit) (C‑377/12, EU:C:2014:1903, 38 kohta) ja tuomio 2.9.2021, komissio v. neuvosto (Armenian kanssa tehty sopimus) (C‑180/20, EU:C:2021:658, 50 kohta).


17      Tuomio 29.4.2004, komissio v. neuvosto (Saatavien perintä)  (C‑338/01, EU:C:2004:253, 58 kohta).


18      Ks. vastaavasti tuomio 3.12.1996, Portugali v. neuvosto (Intia) (C‑268/94, EU:C:1996:461, 38 kohta); tuomio 11.6.2014, komissio v. neuvosto (Filippiinit) (C‑377/12, EU:C:2014:1903, 38 kohta) ja tuomio 2.9.2021, komissio v. neuvosto (Armenian kanssa tehty sopimus) (C‑180/20, EU:C:2021:658, 51 kohta).


19      Ks. vastaavasti tuomio 3.12.1996, Portugali v. neuvosto (Intia) (C‑268/94, EU:C:1996:461, 39 kohta) ja tuomio 11.6.2014, komissio v. neuvosto (Filippiinit)  (C‑377/12, EU:C:2014:1903, 39 kohta).


20      Ks. vastaavasti tuomio 3.12.1996, Portugali v. neuvosto (Intia) (C‑268/94, EU:C:1996:461, 39 kohta) ja tuomio 11.6.2014, komissio v. neuvosto (Filippiinit)  (C‑377/12, EU:C:2014:1903, 39 kohta).


21      13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU (EUVL 2011, L 338, s. 2) johdanto-osan 41 perustelukappale.


22      Julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotus, joka koskee lausuntoa 1/19 (Istanbulin yleissopimus) (EU:C:2021:198, 181 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


23      Euroopan neuvoston sopimuskokoelma – nro 210.


24      Julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotus, joka koskee lausuntoa 1/19 (Istanbulin yleissopimus) (EU:C:2021:198, 166 kohta).


25      Tuomio 30.9.1987, Demirel (12/86, EU:C:1987:400, 9 kohta) ja tuomio 18.12.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Turkki) (C‑81/13, EU:C:2014:2449, 61 kohta).


26      Tuomio 30.9.1987, Demirel (12/86, EU:C:1987:400, 9 kohta). Ks. myös tuomio 26.9.2013, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (ETA) (C‑431/11, EU:C:2013:589, 49 kohta).


27      Tuomio 18.12.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Turkki) (C‑81/13, EU:C:2014:2449, 61 kohta).


28      Tuomio 18.12.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Turkki) (C‑81/13, EU:C:2014:2449, 62 kohta).


29      Tuomio 18.12.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (Turkki) (C‑81/13, EU:C:2014:2449, 12 kohta).


30      Edellä 57 ja 58 kohta.


31      Ks. alaviitteen 14 viittauksien lisäksi tuomio 11.6.1991, komissio v. neuvosto (Titaanidioksidi) (C‑300/89, EU:C:1991:244, 18–21 kohta) ja tuomio 10.1.2006, komissio v. parlamentti ja neuvosto (Vaarallisten kemikaalien vienti ja tuonti) (C‑178/03, EU:C:2006:4, 57 kohta).


32      Ks. edellä 51–53 kohta.


33      Edellä 57 kohta.