Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Warszawie (Puola) on esittänyt 14.6.2021 – Hewlett Packard Development Company LP v. Senetic Spółka Akcyjna

(asia C-367/21)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hewlett Packard Development Company LP

Vastaaja: Senetic Spółka Akcyjna

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 36 artiklan toista virkettä, luettuna yhdessä Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001¹ 15 artiklan 1 kohdan sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten käytännölle, jonka mukaisesti tuomioistuimet:

–    tarkastellessaan tavaramerkin haltijan vaatimuksia, jotka koskevat EU-tavaramerkillä varustettujen tavaroiden tuonnin, viennin tai mainonnan kieltämistä tai tällaisten tavaroiden vetämistä pois markkinoilta

–    päättäessään turvaamismenettelyssä EU-tavaramerkillä varustettujen tavaroiden takavarikoinnista

viittaavat ratkaisuissaan ”tavaroihin, joita tavaramerkin haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan ei ole saattanut markkinoille Euroopan talousalueella”, minkä seurauksena sen määrittäminen, mitä EU-tavaramerkillä varustettuja tavaroita tuomioistuimessa määrätyt käskyt ja kiellot koskevat (toisin sanoen sen määritteleminen, mitä tavaroita tavaramerkin haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan ei ole saattanut markkinoille Euroopan talousalueella), jätetään ratkaisun yleisluontoisen muotoilun vuoksi täytäntöönpanevalle viranomaiselle, joka tätä määrittäessään nojautuu tavaramerkin haltijan ilmoituksiin tai hänen toimittamiinsa välineisiin (mukaan lukien ohjelmistotyökalut ja tietokannat), ja mahdollisuus kyseenalaistaa edellä mainitun täytäntöönpanevan viranomaisen toimet kyseisessä tuomioistuimessa on suljettu pois tai se on suppea vastaajalla turvaamis- ja täytäntöönpanomenettelyssä olevien oikeussuojakeinojen luonteen perusteella?

Onko SEUT 34, 35 ja 36 artiklaa tulkittava siten, että ne sulkevat rekisteröidyn yhteisön (nykyisin EU-) tavaramerkin haltijalta pois mahdollisuuden vedota oikeussuojaan, josta säädetään yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 9 ja 102 artiklassa (nykyisin Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 9 ja 130 artikla) tilanteessa, jossa:

–    rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin (EU-tavaramerkin) haltija harjoittaa tällä tavaramerkillä varustettujen tavaroiden jakelua Euroopan talousalueella ja sen ulkopuolella siten, että jakelu tapahtuu valtuutettujen jakelijoiden välityksellä, jotka eivät voi myydä tavaramerkillä varustettuja tavaroita edelleen muille ostajille – jotka eivät ole näiden tavaroiden loppukäyttäjiä – kuin kantajan viralliseen jakeluverkostoon kuuluville toimijoille, ja samanaikaisesti valtuutetut jakelijat ovat velvoitettuja ostamaan tavaroita ainoastaan muilta valtuutetuilta jakelijoilta tai tavaramerkin haltijalta;

–    EU-tavaramerkillä varustetuissa tavaroissa ei ole merkintöjä tai muita erityispiirteitä, jotka mahdollistaisivat sen paikan määrittämisen, jossa tavaramerkin haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on saattanut tavarat markkinoille;

–    vastaaja hankki EU-tavaramerkillä varustetut tavarat Euroopan talousalueen alueelta;

–    vastaaja on saanut tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myyjiltä vakuutuksen siitä, että kyseisillä tavaroilla voidaan laillisesti käydä kauppaa Euroopan talousalueella;

–    EU-tavaramerkin haltija ei tarjoa mitään tietoteknistä välinettä (tai muuta välinettä) eikä käytä merkintäjärjestelmää, jonka avulla tavaramerkillä varustetun tavaran mahdollinen ostaja voisi itsenäisesti varmistaa tavaroiden kaupankäynnin laillisuuden Euroopan talousalueella ennen tavaran hankkimista ja kieltäytyy suorittamasta tällaista varmistusta ostajan pyynnöstä?

____________

¹ EUVL 2017, L 154, s. 1.