Asia C-684/20 P
Eleanor Sharpston
vastaan
Euroopan unionin neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi
Unionin tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 16.6.2021
Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla – Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen seuraukset Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenille – Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin lausuma – Julkisasiamiehen toimikauden päättyminen – Kumoamiskanne
Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Kanne jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin lausumasta – Toimivallan ja tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeinen puuttuminen
(SEUT 252 artikla, SEUT 253 artiklan 1 kohta, SEUT 256 ja SEUT 263 artikla)
(ks. 39–50 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin vahvistaa Eleanor Sharpstonin kahden kumoamiskanteen, joilla vaadittiin toteamaan, että hänen julkisasiamiehen toimikautensa ennenaikainen päättyminen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen seurauksena oli lainvastaista, hylkäämisen.
Unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä todetessaan, etteivät jäsenvaltioiden hallitusten edustajien toimet kuulu unionin tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin.
Vuonna 2005 jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät valittajana olevan Sharpstonin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ehdotuksesta unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen tehtävään hänen edeltäjänsä jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 6.10.2009 saakka. Hänen toimikauttaan jatkettiin ensin ajalle 7.10.2009–6.10.2015 ja sitten vielä ajalle 7.10.2015–6.10.2021.
Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi antoi 29.1.2020 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen vaikutuksia unionin tuomioistuimen julkisasiamiehiin koskevan julistuksen (jäljempänä riidanalainen julistus). Se muistutti kyseisessä julistuksessa, että koska Yhdistynyt kuningaskunta oli aloittanut SEU 50 artiklassa tarkoitetun menettelyn unionista eroamiseksi, perussopimuksia lakattaisiin soveltamasta kyseiseen jäsenvaltioon erosopimuksen(1) voimaantulopäivästä alkaen. Se muistutti myös, että tästä syystä kaikkien Yhdistyneen kuningaskunnan unionijäsenyyden perusteella nimettyjen, nimitettyjen tai valittujen jäsenten toimikaudet unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa päättyvät eroamisen seurauksena sopimuksen voimaantulopäivänä.
Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi totesi, että tämän seurauksena Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettu pysyvän julkisasiamiehen tehtävä(2) liitetään julkisasiamiesten nimittämistä koskevaan jäsenvaltioiden vuorottelujärjestelmään. Se huomautti, että protokollajärjestyksessä seuraavana vuorossa olevana jäsenvaltiona oli Helleenien tasavalta.
Valittajan seuraaja Rantos nimitettiin 2.9.2020 unionin tuomioistuimen kolmen tuomarin ja yhden julkisasiamiehen nimittämisestä annetulla jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksellä(3) (jäljempänä riidanalainen päätös) unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen tehtävään ajalle 7.9.2020–6.10.2021.
Sharpston vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa 7.4.2020 ja 4.9.2020 nostamillaan kanteilla riidanalaisen julistuksen osittaista kumoamista ja riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koskee Rantosin nimittämistä unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen tehtävään ajalle 7.9.2020–6.10.2021.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi 6.10.2020 antamillaan kahdella määräyksellä, että kyseiset kumoamiskanteet oli jätettävä tutkimatta, toinen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen ja toinen niiden ilmeisen puuttumisen vuoksi.(4)
Sharpston vaati kahdella valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan molemmat valituksenalaiset määräykset. Hän väitti pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen yhtäältä jättämällä hänen vaatimuksensa riidanalaisen julistuksen osittaisesta kumoamisesta tutkimatta ja toisaalta jättämällä hänen vaatimuksensa riidanalaisen päätöksen kumoamisesta tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi perustelunaan se, että kyseisen julistuksen ja päätöksen antajina olivat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tässä ominaisuudessaan eikä neuvosto.
Unionin tuomioistuin vahvistaa valituksenalaiset määräykset ja jättää valitukset osittain tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi ja hylkää ne osittain selvästi perusteettomina.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että SEUT 263 artiklan sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, jotka eivät toimi neuvoston jäsenten asemassa vaan hallitustensa edustajina ja käyttävät näin kollektiivisesti jäsenvaltioiden toimivaltaa, toimet eivät kuulu unionin tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin. Unionin tuomioistuimen näin merkityksellisenä pitämä arviointiperuste unionin tuomioistuinten tällaisista toimista nostettavan kanteen tutkimista koskevan toimivallan poissulkemiseksi liittyy siis niiden toteuttajaan riippumatta toimien sitovista oikeusvaikutuksista.
Unionin tuomioistuimen mukaan on ilmeistä, että valittajan kannattama SEUT 263 artiklassa tarkoitettujen toimien antajien laaja tulkinta olisi vastoin perussopimusten laatijoiden tahtoa jättää unionin tuomioistuimen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle unionin tuomioistuinten jäsenten nimittämistä koskevien päätösten kaltaiset jäsenvaltioiden annettavaksi kuuluvat toimet, mitä ilmentää kyseinen artikla, jonka soveltamisala rajoittuu ainoastaan unionin toimielinten, elinten ja laitosten antamiin unionin oikeuteen kuuluviin toimiin.
Unionin tuomioistuin mainitsee, ettei myöskään sillä ole merkitystä, toimivatko jäsenvaltioiden hallitusten edustajat perussopimusten tai muiden oikeuslähteiden, kuten kansainvälisen oikeuden, puitteissa.
Unionin tuomioistuin katsoo siten, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt virhettä muistuttaessaan, että SEUT 263 artiklan mukaan toimet, joiden antajina ovat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, jotka eivät toimi neuvoston tai Eurooppa-neuvoston jäseninä vaan hallitustensa edustajina ja jotka käyttävät näin kollektiivisesti jäsenvaltioiden toimivaltaa, eivät kuulu unionin tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin totesi valittajan esittämän valitusperusteen, jonka mukaan unionin tuomioistuinten kuitenkin olisi pitänyt katsoa olevansa toimivaltaisia arvioimaan riidanalaisen julistuksen ja uuden julkisasiamiehen nimittämistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta, koska ensimmäinen sisälsi jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen, jolla todetaan ultra vires hänen julkisasiamiehen toimikautensa ennenaikainen päättyminen ja koska jälkimmäisen osalta Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista ei automaattisesti johtanut hänen julkisasiamiehen toimikautensa päättymiseen, tutkimisen yhteydessä kuitenkin, ettei kyseistä arviointia voida hyväksyä, sillä riidanalaista julistusta ja riidanalaista päätöstä ei voida missään tapauksessa pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitetun unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamina.
Unionin tuomioistuin toteaa lisäksi, että riidanalaisen julistuksen ja riidanalaisen päätöksen ei voida katsoa sisältävän oikeusvaikutuksiltaan valittajalle vastaista päätöstä hänen julkisasiamiehen toimikautensa ennenaikaisesta päättymisestä eikä jälkimmäisen niistä voida katsoa myöskään perustuvan tällaiseen päätökseen. Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että riidanalaisessa julistuksessa ainoastaan todetaan Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen väistämättömät seuraukset.
Koska perussopimuksia lakattiin SEU 50 artiklan 3 kohdan nojalla soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sen eroamisajankohtana 1.2.2020, kyseinen valtio ei siten ole kyseisestä päivästä lukien enää jäsenvaltio. Tästä seuraa, kuten erosopimuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan unionijäsenyyden perusteella nimettyjen, nimitettyjen tai valittujen jäsenten toimikaudet unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa päättyvät automaattisesti kyseisenä ajankohtana.
Unionin yleistä tuomioistuinta ei siten voida moittia siitä, ettei se katsonut olevansa toimivaltainen arvioimaan yhtäältä jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemän niin kutsutun päätöksen, jolla valittajan toimikausi todetaan päättyneeksi ennenaikaisesti, ja toisaalta riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta.