YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
22 päivänä maaliskuuta 2000 (1)
Kilpailu - Asetus N:o 4064/89 - Päätös, jolla yrityskeskittymä todetaan
yhteismarkkinoille soveltuvaksi - Kumoamiskanne - Perustelut - Tutkittavaksi
ottaminen
Yhdistetyissä asioissa T-125/97 ja T-127/97,
The Coca-Cola Company, kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat),
edustajinaan asianajaja M. Siragusa, Rooma, ja asianajaja N. Levy, Englannin ja
Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger
& Hoss, 15 Côte d'Eich,
Coca-Cola Enterprises Inc., kotipaikka Atlanta, Georgia (Yhdysvallat), edustajinaan
P. Lasok, QC, ja solicitor M. Reynolds, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Zeyen, Beghin & Feider, 56-58 rue
Charles Martel,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
W. Wils, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C.
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
The Virgin Trading Company Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),
edustajanaan I. Forrester, QC, Skotlannin asianajajayhteisö, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto A. May, 31 Grand-rue,
ja
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
W.-D. Plessing ja saman ministeriön ylijohtaja C.-D. Quassowski,
Graurheindorfarstraße 108, Bonn (Saksa),
joissa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa osan
komission 22.1.1997 tekemän päätöksen 97/540/EY perusteluista, jossa
yrityskeskittymä julistetaan yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan
soveltuvaksi (Asia N:o IV/M.794 - Coca-Cola/Amalgamated Beverages GB) (EYVL
L 218, s. 15),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit V. Tiili, J. Pirrung,
A. W. H. Meij ja M. Vilaras,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Kantajalla, The Coca-Cola Companylla (jäljempänä TCCC), ja Englannin oikeuden
mukaan perustetulla yhtiöllä Cadbury Schweppes plc:llä (jäljempänä CS) on
hallussaan Isossa-Britanniassa ja muissa maissa markkinoitavia erilaisia
alkoholittomia hiilihapotettuja virvoitusjuomia koskevia tavaramerkkejä. Ne
toimittavat itsenäisille pullotusyhtiöille näillä tavaramerkeillä myytävien juomien
valmistamiseen käytettävät tiivisteet ja aineet oikeuttaen ne huolehtimaan juomien
jakelusta tietyllä alueella.
- 2.
- Amalgamated Beverages Great Britain (jäljempänä ABGB), joka on TCCC:n ja
CS:n osakkuusyritys, vastasi näiden yritysten juomien pullotuksesta, jakelusta,
markkinoinnista ja myynnistä, ja se harjoitti tätä toimintaa tytäryhtiönsä, Coca-Cola
& Schweppes Beverages Ltd:n (jäljempänä CCSB), välityksellä.
- 3.
- Coca-Cola Enterprises Inc. (jäljempänä CCE) on maailman suurin TCCC:n
tuotteiden pullottaja. CCE perustettiin vuonna 1986, jolloin TCCC alkoi yhdistää
pullotustoimintojaan Yhdysvalloissa, ja CCE:n osakkeista 51 prosenttia tarjottiin
yleisön merkittäviksi. Yhdysvaltojen toimintojensa lisäksi CCE on toiminut vuodesta
1993 alkaen toteutettujen yritysostojen seurauksena TCCC:n pullottajana Belgiassa,
Alankomaissa ja Ranskassa.
Asiaa koskevat tosiseikat ja oikeussäännöt
- 4.
- Käsiteltävänä olevat kanteet liittyvät laajempaan, komission EY:n
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla)
nojalla aloittamien TCCC:tä ja/tai sen eurooppalaisia pullottajia koskevien
kilpailuoikeudellisten menettelyiden yhteyteen. Ensimmäinen asia perustuu
komission perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla syyskuussa 1987 TCCC:n
italialaista tytäryhtiötä, The Coca-Cola Export Corporationia (jäljempänä TCCEC),
vastaan aloittamaan menettelyyn, jossa komissio katsoi, että tällä on määräävä
asema kolanmakuisten alkoholittomien hiilihapotettujen virvoitusjuomien
markkinoilla (jäljempänä kolajuomat). Tämän menettelyn aikana TCCEC oli eri
mieltä sen suhteen, muodostavatko kolajuomat erilliset relevantit markkinat ja onko
sillä määräävä asema näillä markkinoilla, kuten on väitetty, mutta sitoutui
noudattamaan tiettyjä, jäsenvaltioissa toimivien jakelijoiden kanssa tehtyjä
sopimuksia koskevia sitoumuksia (ks. lehdistötiedote IP/90/7). CCE teki saman
sitoumuksen käsiteltävänä olevien kanteiden kohteena olevassa päätöksessä.
- 5.
- Asiakirjoista ilmenee, että määräävä asema, joka TCCC:llä on väitetty olevan
kolajuomien markkinoilla, on otettu uudelleen esille perustamissopimuksen
86 artiklan rikkomista koskevan kantelun yhteydessä, jonka - -(2) teki vuonna 1993
TCCC:n tytäryhtiötä, ranskalaista pullotusyhtiötä Coca-Cola Beverages SA:ta
(jäljempänä CCBSA), vastaan. Asiakirjoista ilmenee myös, että komissio totesi
elokuussa 1995, että CCBSA:lla oli määräävä asema ranskalaisilla
kolajuomamarkkinoilla ja että se käytti asemaansa väärin perustamissopimuksen
86 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
- 6.
- Komissio sai 9.8.1996 CCE:ltä yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta
1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1)
mukaisen ilmoituksen.
- 7.
- Ilmoitettu toimenpide koski CS:n ja TCCC:n välistä sopimusta purkaa ABGB ja
myydä niiden osuudet ABGB:ssä CCE:lle, joka tuohon aikaan ei harjoittanut
lainkaan liiketoimintaa Isossa-Britanniassa.
- 8.
- Komissio julisti 22.1.1997 tekemällään päätöksellä 97/540/EY ilmoitetun
toimenpiteen asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti
yhteismarkkinoille ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen toimintaan
soveltuvaksi (asia nro IV/M.794 - Coca-Cola/Amalgamated Beverages GB) (EYVL
L 218, s. 15; jäljempänä päätös tai riidanalainen päätös).
- 9.
- Kyseisen päätöksen perusteluissa komissio on todennut muun muassa seuraavaa:
ensinnäkin TCCC:llä on mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa CCE:ssä,
joten sillä on CCE:ssä asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdan mukainen
määräysvalta; toiseksi Isossa-Britanniassa myydyt kolajuomat muodostavat
ilmoitetun yrityskeskittymän arvioimisen kannalta relevantit markkinat ja
kolmanneksi CCSB:llä on määräävä asema kolajuomien markkinoilla Isossa-Britanniassa. Komissio totesi (päätöksen 214 kohdassa) kuitenkin seuraavaa:
- - vaikka ehdotettu toimenpide johtaa rakenteelliseen muutokseen, josta voi
myös seurata CCSB:n markkinakäyttäytymisen muuttuminen, - - ei voida riittävästi
erottaa suoraan ehdotetusta toimenpiteestä johtuvia mahdollisuuksia niistä, jotka
jo sisältyvät CCSB:n nykyiseen rakenteeseen, jotta voitaisiin päätellä ehdotetun
toimenpiteen johtavan CCSB:n määräävän aseman vahvistumiseen Ison-Britannian
cola-markkinoilla [asetuksen N:o 4064/89] 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.
- 10.
- Komissio totesi päätöksessään myös, että CCE on luvannut, että niin kauan kuin
se käyttää määräysvaltaa CCSB:ssä, CCSB noudattaa TCCEC:n komissiolle vuonna
1989 antamia sitoumuksia (ks. edellä 4 kohta), jotka koskevat luopumista tietyistä
kaupallisista menettelytavoista, joita määräävässä asemassa olevan yrityksen
harjoittamina pidetään lainvastaisina. Päätöksen 212 kohdan mukaan nämä
sitoumukset poistavat osan epäilyistä, joita kolmannet ilmaisivat menettelyn
kuluessa.
Asian käsittelyn vaiheet
- 11.
- Näissä olosuhteissa TCCC ja CCE ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
22.4.1997 toimittamillaan kirjelmillä nostaneet kaksi kumoamiskannetta päätöstä
vastaan (asiat T-125/97 ja T-127/97).
- 12.
- Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.6.1997
toimittamillaan kirjelmillä oikeudenkäyntiväitteen molemmissa asioissa. CCE esitti
huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä 5.9.1997 ja TCCC 8.9.1997.
- 13.
- Virgin Trading Company Ltd (jäljempänä Virgin) toimitti ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 29.9.1997 väliintulohakemukset, joissa se pyysi saada
osallistua oikeudenkäyntiin molemmissa asioissa tukeakseen komission vaatimuksia.
- 14.
- TCCC ja CCE ovat 16.10.1997 päivätyissä kirjelmissään kiistäneet Virginin
väliintulointressin ja pyytäneet yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että tietyt näissä asioissa
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimitetut asiakirjat käsitellään
luottamuksellisesti.
- 15.
- Saksan liittotasavalta pyysi 30.10.1997 päivätyillä kirjelmillään saada osallistua
oikeudenkäyntiin molemmissa asioissa tukeakseen komission vaatimuksia.
- 16.
- CCE ja TCCC toimittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 3.11.1997
väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin, toinen
asiassa T-125/97 ja toinen asiassa T-127/97, tukeakseen toistensa vaatimuksia.
- 17.
- Komissio katsoi 10.11.1997 päivätyissä kirjelmissään, että Virginin
väliintulohakemusten osalta TCCC:n ja CCE:n vaatimukset asiakirjojen
luottamuksellisesta käsittelystä eivät olleet perusteltuja ja että tiettyjen seikkojen
luottamukselliseen käsittelyyn Saksan liittotasavallan osalta ei voida suostua.
- 18.
- Komissio vastusti 12.11.1997 päivätyssä kirjelmässään edellä mainittuja CCE:n ja
TCCC:n väliintulohakemuksia.
- 19.
- CCE ja TCCC toimittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.11. ja
21.11.1997 hakemukset, joissa ne pyysivät tiettyjen toimittamiensa asiakirjojen
luottamuksellista käsittelyä toistensa suhteen.
- 20.
- TCCC tukeutuu 7.7.1998 päivätyssä kirjeessään kanteensa tutkittavaksi ottamisen
tueksi tiettyjen kilpailuviranomaisten laatimiin asiakirjoihin osoittaakseen, että
Ranskan, Italian ja Liettuan kilpailutuomioistuimet ja -viranomaiset ovat jo ottaneet
huomioon riidanalaisen päätöksen ja erityisesti sen sisältämät relevanttien
markkinoiden määrittelyä koskevat toteamukset TCCC:n intressien vastaisesti - -.
Komissio ilmaisi kantansa näiden asiakirjojen sisällöstä 28.8.1998 päivätyssä
kirjeessään.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja
hyväksyi Virginin ja Saksan liittotasavallan väliintulohakemukset molemmissa
asioissa ja hylkäsi TCCC:n ja CCE:n väliintulohakemukset 18.3.1999 antamillaan
määräyksillä.
- 22.
- Samoilla määräyksillä hyväksyttiin väliaikaisesti TCCC:n ja CCE:n luottamuksellista
käsittelyä toistensa suhteen koskevat hakemukset oikeudenkäyntiväitteen käsittelyn
osalta.
- 23.
- Molemmat asiat siirrettiin laajennetun ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 9.4.1999 tekemällä päätöksellä.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn oikeudenkäyntiväitteen ratkaisemiseksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 64 artiklan
mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä komissiota ja CCE:tä vastaamaan tiettyihin
kirjallisiin kysymyksiin ja komissiota toimittamaan neuvoa-antavan komitean
7.1.1997 pidetyn kokouksen pöytäkirjan sekä kaikki muut kyseisen komitean
jäsenille tätä kokousta varten toimitetut asiakirjat. Asianosaisten ja väliintulijoiden
lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin
suullisiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1999 pidetyssä istunnossa.
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisestiasiat T-125/97 ja T-127/97 yhdistettiin tuomion antamista varten.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
- 26.
- TCCC vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa päätöksen siltä osin kuin komissio toteaa siinä, että kolajuomien
tarjonta Isossa-Britanniassa muodostaa relevantit markkinat, että CCSB:llä
on näillä markkinoilla määräävä asema ja että TCCC:llä on asetuksen N:o
4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräysvalta CCE:ssä,
toissijaisesti
- kumoaa päätöksen kokonaisuudessaan sikäli kuin tämä on tarpeen edellä
mainittujen toteamusten kumoamiseksi ja toteaa, että sitä, että CCE on
hankkinut omistukseensa ABGB:n, pidetään asetuksen N:o 4064/89
10 artiklan 6 kohdan mukaisesti soveltuvaksi julistettuna,
ja joka tapauksessa
- julistaa mitättömäksi CCE:n komissiolle 17.2.1997 antaman sitoumuksen ja
toteamuksen, jonka perusteella komissio pyysi tätä sitoumusta ja sai sen eli
toteamuksen, jonka mukaan CCSB:llä on määräävä asema relevanteilla
markkinoilla, jotka käsittävät kolajuomien tarjonnan Isossa-Britanniassa,
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja
- toteuttaa muut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianmukaisiksi
katsomat toimenpiteet.
- 27.
- Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan TCCC pyytää ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta toisaalta joko hylkäämään tämän väitteen tai
toteamaan, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvillä sitoumuksella ja komission
kiistetyillä toteamuksilla ei ole oikeusvaikutuksia, ja toisaalta velvoittamaan
komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan
mukaisesti.
- 28.
- CCE vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- julistaa päätöksen pätemättömäksi siltä osin kuin komissio toteaa siinä, että
TCCC:llä on asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu
määräysvalta CCE:ssä, että kolajuomien tarjonta Isossa-Britanniassa
muodostaa relevantit markkinat, että CCSB:llä on näillä markkinoilla
määräävä asema,
toissijaisesti
- julistaa pätemättömiksi päätökseen sisältyvät seuraavat päätökset:
TCCC:llä on asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu
määräysvalta CCE:ssä, kolajuomien tarjonta Isossa-Britanniassa muodostaa
relevantit markkinat ja CCSB:llä on näillä markkinoilla määräävä asema,
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 29.
- Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan CCE pyytää ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta ottamaan nostamansa kanteen tutkittavaksi ja joka
tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
- 30.
- Komissio vaatii molemmissa asioissa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteet tutkimatta,
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 31.
- Virgin vaatii 12.5.1999 toimittamissa väliintulokirjelmissään, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteet tutkimatta,
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 32.
- Saksan liittotasavalta vaatii 12.5.1999 toimittamissa väliintulokirjelmissään, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteet tutkimatta.
Oikeudenkäyntiväite
Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut asiassa T-125/97
- 33.
- TCCC katsoo, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan ja erikseen ja että
päätös on EY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa (josta on muutettuna tullut
EY 230 artikla) tarkoitettu kannekelpoinen toimi.
- 34.
- Asiavaltuutensa osalta TCCC katsoo ensiksi, että riidanalainen päätös selvästi
koskee sitä. Komission pääasiallinen väite, jonka mukaan CCSB:llä on TCCC:n
tuotteiden ainoana pullottajana Isossa-Britanniassa määräävä asema kolajuomien
markkinoilla Isossa-Britanniassa, perustuu TCCC:n mukaan siihen, että CCSB
pullottaa ja huolehtii TCCC:n tuotteen eli Coca-Colan jakelusta. Toiseksi sekä
toteamus, jonka mukaan CCSB on määräävässä asemassa, että sitoumus, jonka
CCE on antanut, rajoittavat merkittävästi CCSB:n liiketoimintaa haitaten TCCC:n
tuotteiden myyntiä.
- 35.
- Jos komission toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, on
perusteltu, siitä seuraa TCCC:n mukaan se, että riidanalainen päätös koskee
TCCC:tä suoraan ja erikseen (ks. asia 113/77, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto,
tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, 9 kohta ja yhdistetyt asiat 228/82 ja 229/82,
Ford v. komissio, tuomio 28.2.1984, Kok. 1984, s. 1129, 13 kohta).
- 36.
- Kannekelpoisen toimen olemassaolon osalta TCCC katsoo, että toteamus
määräävästä asemasta aiheuttaa CCSB:lle merkittäviä ja pysyviä seurauksia, jotka
ovat omiaan aiheuttamaan sitovia oikeusvaikutuksia yhteisöjen tuomioistuimen
asiassa 60/81, IBM vastaan komissio, 11.11.1981 antaman tuomion (Kok. 1981,
s. 2639, jäljempänä IBM-tapaus) mukaisesti.
- 37.
- Ensinnäkin tämä toteamus aiheuttaa TCCC:n mukaan CCSB:lle erityisen
velvollisuuden siten, että relevanteilla markkinoilla yleensä lailliseksi katsottavaa
toimintatapaa voidaankin pitää määräävän aseman väärinkäyttönä, mikä
käsiteltävänä olevassa asiassa rajoittaa CCSB:n liiketoiminnan vapautta.
- 38.
- Toiseksi komissio voi TCCC:n mukaan käyttää tätä toteamusta vireillä olevissa ja
tulevissa asioissa. Tältä osin TCCC toteaa, ettei sen tiedossa ole asiaa, jossa
komissio olisi muuttanut kantaansa markkinoiden määrittelystä tai määräävän
aseman olemassaolosta samaa yritystä koskevissa peräkkäisissä asioissa (ks. ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista koskevat 28.11.1979 tehty komission
päätös 80/182/ETY (IV/29.672 - Floral) (EYVL 1980, L 39, s. 51) ja 27.11.1981
tehty komission päätös 82/203/ETY (IV/30.188 - Moët et Chandon [London] Ltd)
(EYVL 1982, L 94, s. 7)). TCCC:n mukaan ei ole pelkästään hypoteettista olettaa,
että sekä sitä että CCSB:tä vastaan aloitetaan menettely. Itse asiassa TCCC:n
kilpailija, Virgin Cola Company, on TCCC:n mukaan tehnyt kantelun
perustamissopimuksen 86 artiklan vastaisesta määräävän aseman väärinkäytöstä
Isossa-Britanniassa. Riidanalaiseen päätökseen sisältyvän CCSB:n määräävääasemaa koskevan toteamuksen seurauksena TCCC:llä ei ole mielestään
mahdollisuutta kiistää tätä koskevaa Virgin Cola Companyn kantelussaan esittämää
väitettä. Lisäksi elokuussa 1995 komissio aloitti menettelyn CCBSA:ta vastaan
katsoen, että tämä on käyttänyt väärin asemaansa kolajuomien markkinoilla
Ranskassa. Ratkaisevaa kysymystä relevanttien tuotemarkkinoiden määrittelystä ei
kuitenkaan ratkaistu, vaan menettelyssä jäätiin odottamaan sen menettelyn
lopputulosta, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen.
- 39.
- TCCC lisää, että riidanalainen toteamus uhkaa kasvattaa todennäköisyyttä, että sille
määrätään sakko tulevassa menettelyssä, ja se viittaa tältä osin yhteisöjen
tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 8/66-11/66, Cimenteries CBR ym. vastaan
komissio, 15.3.1967 antamaan tuomioon (Kok. 1967, s. 93).
- 40.
- Kolmanneksi TCCC katsoo, että on olemassa vakava uhka, että kansalliset
tuomioistuimet erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa katsovat, että
riidanalainen toteamus sitoo niitä, mikä vahingoittaisi TCCC:tä kilpailevien
tavaramerkkien haltijoihin nähden ja CCSB:tä tulevien kantelujen tekijöihin nähden
(ks. komission 13.2.1993 tekemä ilmoitus komission ja kansallisten tuomioistuinten
välisestä yhteistyöstä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa sovellettaessa, (EYVL
C 39, s. 6, 20 kohta ja asia C-234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991, Kok. 1991, s. I-935). Tältä osin TCCC vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 77/77, BP vastaan
komissio, 29.6.1978 antamaan tuomioon (Kok. 1978, s. 1513), jossa yhteisöjen
tuomioistuin otti tutkittavaksi kanteen, jossa kantaja katsoi, että mahdollinen
kantelun tekijä voisi myöhemmässä asiassa kansallisessa tuomioistuimessa vedota
sitä vastaan komission toteamukseen määräävän aseman väärinkäytöstä (ks. asia
17/78, Deshormes v. komissio, tuomio 1.2.1979, Kok. 1979, s. 189; asia 223/85, RSV
v. komissio, tuomio 24.11.1987, Kok. 1987, s. 4617; asia 167/86, Rousseau v.
tilintarkastustuomioistuin, tuomio 31.5.1988, Kok. 1988, s. 2705, 7 kohta ja asia T-353/94, Postbank v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996, s. II-921).
- 41.
- Neljänneksi TCCC korostaa, että tiettyjen jäsenvaltioiden, kuten Yhdistyneen
kuningaskunnan, lainsäädännössä säädetään, että komission päätökset sitovat
kansallisia tuomioistuimia. Tältä osin TCCC vetoaa High Court of Justicen
(Yhdistynyt kuningaskunta) asiassa British Leyland Motor Corp. Ltd vastaan Wyatt
Interpart Co. Ltd antamaan tuomioon, jonka mukaan toisaalta yhteisöjen
tuomioistuimen tuomio, jossa otetaan kantaa komission esittämään yrityksen
määräävän aseman väärinkäyttöä koskevaan toteamukseen, on kansallisellakin
tasolla lainvoimainen vuoden 1972 European Communities Actin nojalla ja jonka
mukaan toisaalta sellaisella komission päätöksellä, jota ei ole riitautettu yhteisöjen
tuomioistuimessa, on oltava sama vaikutus kuin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla
(1979 CMLR 79). TCCC vetoaa myös asiassa Iberian UK Ltd vastaan BPB
Industries Ltd annettuun tuomioon, jossa High Court of Justice katsoi, että olisi
oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista sallia kilpailuoikeudellisessa yhteisön
menettelyssä osallisina olleiden henkilöiden riitauttaa komission päätöksen pätevyys
uudelleen kansallisessa tuomioistuimessa (1996 CMLR 601).
- 42.
- CCE:n antaman sitoumuksen osalta TCCC katsoo, että sillä on oikeusvaikutuksia
ja että sen vuoksi se on erillinen ja itsenäinen kanteen tutkittavaksi ottamisen
peruste oikeuskäytännön mukaisesti (ks. yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85, C-125/85 ja C-127/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v.
komissio, nk. sellutapaus, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307). TCCC:n mukaan
tämän sitoumuksen seurauksena CCSB ei voi muuten kuin sakkojen määräämisen
uhalla noudattaa potentiaalisesti kannattavia liiketoimintastrategioita, joita sen
kilpailijat voivat yhä käyttää.
- 43.
- TCCC toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen hyväksyminen riidanalaisella päätöksellä
ei vaikuta kielteisesti sen nostaman kanteen tutkittavaksi ottamiseen, koska
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-138/89, NBV ja
NVB vastaan komissio, 17.9.1992 antamasta tuomiosta (Kok. 1992, s. II-2181;
jäljempänä NBV ja NVB -tapaus) seuraa, ettei päinvastaista voida väittää.
- 44.
- Ensinnäkin sekä toteamuksella määräävän aseman olemassaolosta että CCE:n
riidanalaisella sitoumuksella on ilmoitetun yrityskeskittymän hyväksymisestä
riippumatta haitallisia vaikutuksia, ja ne vaikuttavat CCE:hen siltä osin kuin niissä
asetetaan sille erityisiä velvoitteita ja sitä vaaditaan lopettamaan kaikki
väärinkäytöksi mahdollisesti katsottavat menettelytavat.
- 45.
- Toiseksi, toisin kuin kantajat NBV ja NVB -tapauksessa, TCCC ei osapuoli, joka
olisi päässyt tavoitteeseensa komissiossa käydyssä menettelyssä.
- 46.
- Kolmanneksi NBV ja NVB -tapauksen kantajien väite, jonka mukaan kansallisessa
tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa heitä vastaan voidaan vedota riidanalaisen
päätöksen perustelukappaleisiin, perustuu TCCC:n mukaan oletukseen siitä, että
kansalliset tuomioistuimet hyväksyisivät komission arvioinnin ilmoitettujen
sopimusten kilpailua rajoittavista vaikutuksista, mutta sivuuttaisivat kyseisen
päätöksen sen osan, joka koskee vaikutuksettomuutta jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa uhka siitä, että kansalliset tuomioistuimet
tukeutuisivat toteamukseen määräävästä asemasta TCCE:tä vastaan, ei kuitenkaantarkoita sitä, että nämä tuomioistuimet samalla sivuuttaisivat riidanalaisen
päätöksen muut kohdat.
- 47.
- Toissijaisesti, jos kanne jätettäisiin tutkimatta, TCCC pyytää ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan edellä esitettyjen uhkien välttämiseksi, että
komission määräävää asemaa koskeva toteamus oli asiassa tarpeeton ja että sillä
ei ole oikeusvaikutuksia.
- 48.
- Tältä osin TCCC korostaa, että tehdessään riidanalaista päätöstä asetuksen N:o
4064/89 8 artiklan 2 kohdan nojalla komission ei olisi tarvinnut lausua lopullisesti
määräävästä asemasta ja relevanttien markkinoiden ulottuvuudesta. Tällaiset
toteamukset ovat TCCC:n mielestä tarpeen vain, jos komissio tekee asetuksen N:o
4064/89 8 artiklan 3 kohdan nojalla päätöksen, jossa se toteaa yrityskeskittymän
yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (asia 7/82, GVL v. komissio, tuomio 2.3.1983,Kok. 1983, s. 483, 23 kohta). Tältä osin TCCC viittaa komission käytäntöön, jonka
mukaan komissio ei ilmaise kantaansa kysymyksistä, joista on turha esittää
näkemyksiä, erityisesti kun on selvää, että ilmoitettu toimi ei vaikuta markkinoilla
kilpailua rajoittavasti, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa.
- 49.
- TCCC katsoo, että riidanalaisten toteamusten tuomioistuinvalvonnan puuttuminen
vaarantaa oikeusvarmuuden, koska kyseessä olevien yritysten on pidettävä niitä joko
perusteltuina tai oikeudellisesti vaikutuksettomina. TCCC toteaa, että sillä on
oikeus saada yksiselitteinen tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan voidakseen
tehdä päätöksiä asian täysin tuntien (ks. asia 169/80, Gondrand Frères ja Garancini,
tuomio 9.7.1981, Kok. 1981, s. 1931, 17 kohta ja asia 78/74, Deuka, tuomio
18.3.1975, Kok. 1975, s. 421).
- 50.
- Komissio katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen
edellytykset selvästi puuttuvat, sillä kanne ei koske päätöksen päätösosaa, vaan
ainoastaan eräitä sen perusteluja. Komissio huomauttaa, että toimen perustelut
voidaan riitauttaa vain, jos ne ovat välttämätön osa asianosaiselle vastaisen toimen
päätösosaan tulevista perusteluista (NBV ja NVB -tapaus, 31 kohta). Riidanalaisen
päätöksen päätösosa siltä osin, kuin siinä todetaan ilmoitetun toimenpiteen
soveltuvan yhteismarkkinoille ilman, että päätökseen on liitetty asetuksen N:o
4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja ehtoja tai
velvoitteita, ei ole oikeusvaikutuksiltaan millään tavoin asianosaiselle vastainen.
- 51.
- Komissio toteaa, että CCSB:n erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta
vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla (asia 322/81, Michelin v. komissio,
tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461) perustuu perustamissopimuksen 86 artiklan
välittömään oikeusvaikutukseen ilman, että komission on tarpeen tehdä tätä
kysymystä koskevaa päätöstä. Tältä osin komissio lisää, että riidanalaisen päätöksen
päätösosa ei sisällä toteamusta määräävästä asemasta.
- 52.
- Vaikutuksista, joita tällaisella riidanalaisen päätöksen perusteluihin sisältyvällä
toteamuksella voi olla tulevien asioiden käsittelyyn perustamissopimuksen
86 artiklan nojalla, komissio esittää, että kyseisen artiklan soveltamista koskevat
päätökset sisältävät määräävän aseman olemassaolosta ja sen väärinkäytöstä
perustellun arvion, josta voidaan nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa.
- 53.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan määräävän aseman olemassaolon toteamisesta
seuraa sille sakkojen määräämisen uhka muissa asioissa, komissio toteaa, että kuten
asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, tällainen toteamus ei sellaisenaan ole
kyseisen yrityksen kannalta syytös (ks. em. asia Michelin v. komissio, tuomion
57 kohta). Joka tapauksessa tulevan oikeudellisen tilanteen epävarmuutta koskeva
intressi ei voi myöskään olla kanteen tutkittavaksi ottamisen perusteena (NBV ja
NVB -tapaus, tuomion 33 kohta).
- 54.
- Komissio toteaa, toisin kuin kantaja, että kansallista tuomioistuinta sitoo ainoastaan
päätöksen päätösosa, jossa toimi todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, eivätkä
toteamukset, jotka eivät ole välttämätön osa tätä päätösosaa tukevista perusteluista.
Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korostanut NBV ja NVB -tapauksessa antamassaan tuomiossa, kansalliset tuomioistuimet voivat, jos jokin on
niille epäselvää, aina esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön.
- 55.
- Väitteestä, jonka mukaan eräiden jäsenvaltioiden, kuten Yhdistyneen
kuningaskunnan, lainsäädännön nojalla komission päätökset sitovat kansallisia
tuomioistuimia, komissio toteaa vastineenaan, että kantajan mainitsema
oikeuskäytäntö koskee päätöksiä määräävän aseman väärinkäytöstä, joita ei missään
tapauksessa voida riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa, jos niitä ei ole
riitautettu yhteisöjen tuomioistuimissa tai jos kanne on hylätty, mistä ei ole kyse
käsiteltävänä olevassa asiassa. Olisi lisäksi yhteisön oikeuden autonomian
periaatteen ja ensisijaisuusperiaatteen vastaista, jos kumoamiskanteen tutkittavaksi
ottaminen riippuisi kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteistä.
- 56.
- Komissio kiistää myös sen, että CCE:n antama sitoumus voisi olla kanteen
tutkittavaksi ottamisen perusteena, sillä kyseinen sitoumus ei sisälly päätöksen
päätösosaan, eikä siihen liity asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisessa
alakohdassa tarkoitettuja ehtoja tai velvoitteita eikä se ole välttämätön osa tätä
päätösosaa tukevista perusteluista. Tätä näkemystä tukevat komission
fuusiovalvontaryhmän (Merger Task Force, jäljempänä MTF) johtajan Drauzin 8.
ja 9.1.1997 CCE:lle osoittamat kirjeet.
- 57.
- TCCC katsoo oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että komission
pääasiallinen väite on ristiriidassa IBM-tapauksessa annetun tuomion kanssa, koska
se perustuu riidanalaisten toteamusten sijaintiin riidanalaisessa päätöksessä eikä
niiden aiheuttamiin oikeusvaikutuksiin. Lisäksi edellä mainitussa sellutapauksessa
yhteisöjen tuomioistuimen lähtökohtana olivat sitoumusten luontaiset
oikeusvaikutukset yleisesti eikä se viitannut siihen, että riidanalaista sitoumusta ei
ollut mainittu kyseisen päätöksen päätösosassa, vaan että se oli päätöksen liitteenä,
ja totesi, että kyseinen sitoumus on kannekelpoinen toimi.
- 58.
- TCCC kiistää myös komission väitteen, jonka mukaan riidanalaiset toteamukset
eivät ole välttämätön osa päätöksen päätösosaa tukevista perusteluista, minkä
vuoksi ne eivät ole tuomioistuinvalvonnan alaisia. Ensinnäkin tällainen väite jättäisi
huomiotta sen seikan, että komission päätökseen sisältyvällä toteamuksella
määräävän aseman olemassaolosta, jos toteamus on perusteltu, on
oikeusvaikutuksia, vaikka se ei olisikaan välttämätön osa päätöksen päätösosaa
tukevista perusteluista. Toiseksi komissio on sen väitteen perusteella, jonka mukaan
CCSB:llä on määräävä asema, todennut, että koska ei ole tarpeeksi todisteita
päätellä ilmoitetun toimenpiteen johtavan tämän määräävän aseman
vahvistumiseen, kyseinen toimi on todettava yhteismarkkinoille soveltuvaksi
(päätöksen 215 kohta).
- 59.
- TCCC katsoo myös, että toisin kuin komissio väittää, perustamissopimuksen 86
artiklan välitön oikeusvaikutus ei estä sellaisen kanteen ottamista tutkittavaksi, joka
on nostettu tämän määräyksen soveltamista koskevasta päätöksestä.
- 60.
- Erityisesti kysymys siitä, onko yrityksellä määräävä asema, voidaan ratkaista
ainoastaan monipuolisen oikeudellisia, taloudellisia ja tosiseikkoja koskevan
arvioinnin jälkeen useiden tekijöiden vertailun perusteella. Käsiteltävänä olevassa
asiassa se, että riitautetun määräävän aseman arvioiminen on vaatinut
riidanalaisessa päätöksessä 63 kohtaa, osoittaa TCCC:n mielestä riidanalaisen
toteamuksen merkityksen käsiteltävänä olevassa asiassa ja saa epäilemään, että
komissio ei tutki tätä kysymystä uudelleen tulevissa CCSB:tä koskevissa asioissa.
Lisäksi tästä määräävän aseman olemassaolosta ei oltu yksimielisiä neuvoa-antavassa komiteassa (yrityskeskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan komitean
lausunto, joka on annettu komitean 42.:ssa, 7.1.1997 pidetyssä kokouksessa ja joka
koskee päätösluonnosta asiassa IV/M.794 - Coca-Cola Enterprises
Inc./Amalgamated Beverages Great Britain (EYVL 1997, C 243, s. 12)).
- 61.
- TCCC:n mukaan komission väite, jonka mukaan kaikki perustamissopimuksen
86 artiklan nojalla tulevaisuudessa tehtävät päätökset määräävän aseman
olemassaolosta on aina perusteltava, on merkityksetön, koska käsiteltävänä olevassa
asiassa on kyse siitä, perustuvatko tällaiset perustelut aikaisempiin, samaa yritystä
koskeviin päätöksiin sisältyviin toteamuksiin, kuten tapahtui 24.7.1991 tehdyssä
päätöksessä 92/163/ETY (IV/31.043 - Tetra Pak II) (EYVL 1992, L 72, s. 1, 93 ja
98 kohta). Lisäksi myöhemmässä asiassa N:o IV/M.833, The Coca-Cola Company
vastaan Carlsberg A/S, esittämässään väitetiedoksiannossa komissio on jo viitannut
riidanalaiseen päätökseen sisältyviin relevanttien markkinoiden määrittämistä
koskeviin toteamuksiin.
- 62.
- Riidanalaisen päätöksen vaikutuksista oikeudenkäynteihin kansallisissa
tuomioistuimissa TCCC katsoo, että toisin kuin komissio väittää, NBV ja NVB -tapauksesta ei seuraa, että kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon
ainoastaan kilpailusääntöjen soveltamista koskevan päätöksen päätösosa. Väitteensä
tueksi TCCC tukeutuu Belgian kilpailuneuvoston asiassa P&G vastaan Tambrands
23.5.1997 tekemään päätökseen nro 97-C/C-12 ja Italian kilpailuviranomaisen
päätökseen Finmeccanica vastaan Aviofer (tiedotuslehti nro 52/26, 1997), joissa
kyseiset viranomaiset ovat perustelleet relevanttien tuotemarkkinoiden
määrittelyään komission aikaisempiin päätöksiin sisältyneillä relevantteihin
markkinoihin liittyvillä toteamuksilla ja arvioinneilla.
- 63.
- TCCC lisää, että vaikka komission päätös ei sitoisi kansallisia tuomioistuimia, ne
sekä kansalliset kilpailuviranomaiset ovat kuitenkin tosiasiassa sidottuja komission
aikaisempiin samoja asianosaisia koskeviin päätöksiin. TCCC katsoo, että komission
väite, jonka mukaan EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut
EY 234 artikla) mukaisen ennakkoratkaisukysymyksen avulla TCCC voi saada
kiistetyt toteamukset tuomioistuinvalvonnan piiriin, on myös pitämätön. Joskansallinen tuomioistuin tulevassa, samoja asianosaisia koskevassa asiassa päättää
ottaa huomioon riidanalaiseen päätökseen sisältyvät toteamukset, päätöksen
pätevyydestä tai tulkinnasta ei esitetä perustamissopimuksen 177 artiklassa
tarkoitettua kysymystä.
- 64.
- Lopuksi TCCC kiistää sen, että riidanalainen sitoumus olisi annettu omasta
tahdosta ja että sen tarkoituksena olisi ainoastaan poistaa kolmansien ilmaisemat
epäilyt. Menettelyn toisen vaiheen aloittamista koskevasta päätöksestä ilmenee
TCCC:n mielestä, että komissio oli alusta lähtien pitänyt kilpailunäkökulmasta
kolmansien huomautuksia kaikkein painavimpina (24-27 kohta). Joka tapauksessa
edellä mainitusta sellutapauksesta seuraa TCCC:n mukaan, että sitoumus ei ole
yksipuolinen ja kilpailusääntöjen soveltamista koskevasta päätöksestä erillinen toimi,
sillä tällaisella sitoumuksella luodut velvoitteet on rinnastettava kilpailusääntöjen
rikkomisen lopettamista koskeviin määräyksiin. Yhteisöjen tuomioistuin on siten
mainitussa tapauksessa katsonut, että tekemällä sitoumuksen kantajat ovat omista
syistään suostuneet myöntymään päätökseen, jonka komissio olisi toimivaltansa
puitteissa voinut tehdä yksipuolisesti.
- 65.
- Väliintulija Virgin yhtyy komission näkemyksiin.
- 66.
- Saksan liittotasavalta katsoo myös, että riidanalaiset toteamukset eivät oleoikeuskäytännössä tarkoitettuja kannekelpoisia toimia. Se viittaa tältä osin Saksan
oikeuskäytäntöön, jonka mukaan päätökseen sisältyvä toteamus yrityksen
osallisuudesta oligopoliin ei saa aikaan yritykselle haitallisia vaikutuksia, koska
tällaisen markkinavoiman saaminen on tosiasiassa osoitus yrityksen hyvästä
suorituksesta ja jopa markkinointivaltti. Lisäksi Saksan yrityskeskittymien
valvonnassa kyseessä olevien yritysten on hyväksyttävä markkinavoimaan liittyvät
toteamukset, mikä pätee markkinoita hallitsevaan oligopoliinkin.
Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut asiassa T-127/97
- 67.
- CCE katsoo, että toisaalta komission riidanalaisessa päätöksessä tekemät
toteamukset siitä, että TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, että kolajuomat
muodostavat relevantit markkinat ja että CCSB:llä on määräävä asema näillä
markkinoilla, ja toisaalta CCSB:n kilpailukäyttäytymistä koskeva sitoumus ovat
päätöksiä tai päätöksen osia ja että ne ovat perustamissopimuksen 173 artiklassa
tarkoitetulla tavalla kannekelpoisia.
- 68.
- CCE väittää, että kiistettyjen toteamusten sijainti riidanalaisessa päätöksessä on
kanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta merkityksetön. Tältä osin se viittaa IBM-tapaukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 229/86, Brother Industries y.m.
vastaan komissio, 30.9.1987 antamaan määräykseen (Kok. 1987, s. 3757), jonka
mukaan päätöksen perustelukappaleet voivat ilmaista päätöksestä erillisen
kannekelpoisen toimen. Lisäksi riidanalaiset toteamukset tukevat riidanalaisen
päätöksen päätösosaa toisin kuin NBV ja NVB -tapauksessa.
- 69.
- Erityisesti toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, muuttaa
selvästi CCE:n oikeudellista asemaa, koska aina, kun CCE haluaa tehdä uusia
yrityskauppoja, TCCC:n toiminta ja liikevaihto on otettava huomioon arvioitaessa
vaikutuksia kilpailuun. Komission väitteestä, jonka mukaan tämä toteamus ei sisälly
riidanalaisen päätöksen päätösosaan eikä ole välttämätön osa sitä tukevista
perusteluista, CCE toteaa, että menettelyn toinen vaihe aloitettiin nimenomaan
siksi, että komissio oli vakuuttunut määräysvallan olemassaolosta.
- 70.
- Sama koskee riidanalaista toteamusta, jonka mukaan CCSB:llä on määräävä asema
kolajuomien markkinoilla Isossa-Britanniassa. Tällainen toteamus saa aikaan
CCE:lle ja CCAB:lle edellä mainitussa asiassa Michelin vastaan komissio
tarkoitetun erityisen vastuun. Lisäksi tämä toteamus yhdessä TCCC:n määräysvaltaa
koskevan toteamuksen kanssa aiheuttaa CCE:lle sakkojen määräämisen uhan
tulevissa menettelyissä, vaikka TCCC olisi yksin vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta. Vaikka riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa ei viitata nimenomaisesti
toteamukseen määräävän aseman olemassaolosta, tätä artiklaa on kuitenkin
luettava niin, että tällaisesta asemasta huolimatta ilmoitettu toimi todetaan
yhteismarkkinoille soveltuvaksi.
- 71.
- CCE katsoo, että riidanalainen sitoumus on perustamissopimuksen 173 artiklassa
tarkoitettu kannekelpoinen toimi. Siitä seuraa CCE:hen ja CCSB:hen kohdistuvia
oikeusvaikutuksia ja se tukee toteamusta, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta
CCE:ssä, koska sitä sovelletaan ainoastaan TCCC:n tytäryhtiöihin, joista tämä
omistaa yli 51 prosenttia (ks. em. sellutapaus). CCE korostaa, että toisin kuin
komissio väittää, että komissio vaati sitä antamaan tämän sitoumuksen neuvoa-antavan komitean 7.1.1997 pidettyä kokousta seuraavana päivänä (ks. 8.1.1997
päivätty kirje, joka on kanteen liitteenä 2). Komissio oli kuitenkin esittänyt
riidanalaisen sitoumuksen komitealle niin kuin CCE olisi jo antanut sen. Lisäksi
komissio oli jo maininnut kyseisen sitoumuksen toisessa perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohtaa koskevassa menettelyssä (CS:n ja CCE:n välisten
lisenssisopimusten hyväksyminen, IP/97/148).
- 72.
- CCE toteaa seuraavaksi, että sillä on hyväksyttävä intressi päätöksen kumoamiseksi
siltä osin kuin päätös voi muodostaa ennakkotapauksen sekä komission että
kansallisten tuomioistuinten ja kilpailuviranomaisten suhteen. Toisin kuin komissio
väittää, kyse ei ole tulevista epävarmoista tapauksista, sillä komissiolle on jo tehty
kaksi CCE:tä koskevaa kantelua. Erään keskittymän julistamisesta
yhteismarkkinoille soveltuvaksi 21 päivänä joulukuuta 1994 tekemässään
päätöksessä 95/421/EY (asia nro IV/M.484 -
Krupp/Thyssen/Riva/Falck/Tadfin/AST) (EYVL L 251 s. 18) komissio on CCE:n
mukaan viitannut aikaisempaan EHTY-sopimuksen perusteella tehtyyn päätökseen
sen toteamiseksi, että maantieteelliset markkinat olivat maailmanlaajuiset
(päätöksen 42 kohta). Asetuksen N:o 4064/89 mukaisesta menettelystä 14.2.1995
tekemässään päätöksessä 95/354/EY (asia nro IV/M.477 - Mercedes-Benz/Kässboher) (EYVL L 211, s. 1) komissio on maininnut nimenomaisesti kaksiaikaisempaa päätöstä sen päätelmänsä tueksi, jonka mukaan oli määritettävä
kahdet relevantit markkinat (päätöksen 14 ja 65 kohta). Lisäksi yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut asiassa T-46/92, Scottish Football
vastaan komissio, 9.11.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. II-1039)
tutkittavaksi sellaisen kantajan kanteen, joka halusi suojautua 6 päivänä helmikuuta
1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen 85 ja
86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen (EYVL 1962, 13, s. 204;
jäljempänä asetus N:o 17) 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission toimesta
tehtävien muiden päätösten uhkaa vastaan. CCE:n mukaan komission päätös, joka
sisältää tietyn tosiasiallisen tilanteen arviointia kilpailusääntöjen suhteen, vaikuttaa
välttämättä kansallisiin tuomioistuimiin ja kilpailuviranomaisiin, vaikkei se sido niitä
oikeudellisesti.
- 73.
- CCE katsoo vielä, että yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen nojalla
kansallinen tuomioistuin ei voi julistaa komission päätöstä pätemättömäksi ja että
EY:n perustamissopimuksen 5 artiklasta johtuvan lojaalia yhteistyötä koskevan
velvoitteen johdosta kansallisten viranomaisten oletetaan välttävän yhteisön
toimielinten päätösten kanssa ristiriidassa olevien päätösten antamista (High Court
of Justicen asiassa Iberian UK Ltd vastaan BPB Industries antama tuomio, 1996
CMLR 601, ja Ranskan kilpailuneuvoston 29.10.1996 tekemä päätös nro 96-D-67).
- 74.
- Komissio väittää, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
myös, koska kanne ei koske riidanalaisen päätöksen päätösosaa, vaan joitakin sen
perusteluista, jotka eivät ole perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettuja
kannekelpoisia toimia. Se katsoo, että CCE:n kanteensa tutkittavaksi ottamisen
tueksi esittämät perustelut on hylättävä samoista syistä kuin asian T-125/97 kanteen
osalta esitetyt perustelut.
- 75.
- Komissio kiistää myös CCE:n väitteen, jonka mukaan toteamuksella TCCC:n
määräysvallasta CCE:ssä olisi oikeusvaikutuksia, jos CCE tekisi uusia yrityskauppoja
Euroopassa. Komission mukaan kyse on tulevista epävarmoista tilanteista eikä
tällainen toteamus myöskään sisälly riidanalaisen päätöksen päätösosaan eikä ole
välttämätön osa sitä tukevista perusteluista.
- 76.
- Väliintulijat Virgin ja Saksan liittotasavalta esittävät samat perustelut kuin asian T-125/97 kanteen osalta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 77.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 173 artiklassa
tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat
sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa
kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. em. IBM-tapaus,
tuomion 9 kohta; yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio,
tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 62 kohta ja asia T-87/96, AssicurazioniGenerali ja Unicredito v. komissio, tuomio 4.3.1999, 37 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 78.
- Sen ratkaisemiseksi, onko tietyllä toimella tai päätöksellä tällaisia vaikutuksia, on
tutkittava sen aineellista sisältöä (ks. asia C-50/90, Sunzest v. komissio, määräys
13.6.1991, Kok. 1991, s. I-2917, 12 kohta ja em. asia Ranska ym. v. komissio,
tuomion 63 kohta).
- 79.
- Tästä seuraa käsiteltävänä olevassa asiassa, että pelkästään se, että ilmoitettu toimi
julistetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi riidanalaisessa päätöksessä ja että päätös
ei siten periaatteessa ole kantajille vastainen, ei vapauta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta tutkimasta, onko riidanalaisilla toteamuksilla sitovia
oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.
Toteamus määräävän aseman olemassaolosta
- 80.
- On aluksi huomautettava, kuten komissio on korostanut, että yrityksille
perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla asetetut velvoitteet (ks. em. asia Michelin
v. komissio, tuomion 57 kohta; asia T-51/89, Tetra Pak v. komissio, tuomio
10.7.1990, Kok. 1990, s. II-309, 23 kohta ja asia T-228/97, Irish Sugar v. komissio,
tuomio 7.10.1999, 112 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) eivät
edellytä sitä, että näiden yritysten määräävä asema olisi todettu komission
päätöksessä, vaan ne johtuvat suoraan tästä perustamissopimuksen määräyksestä.
Kun yritys on määräävässä asemassa, sen on edellä mainitun oikeuskäytännön
mukaisesti tarpeen mukaan muutettava käyttäytymistään, jotta se ei estä tehokasta
kilpailua markkinoilla, riippumatta mahdollisesta komission tätä koskevasta
päätöksestä.
- 81.
- Komission toteamuksella määräävän aseman olemassaolosta, vaikka se tosiasiassa
on omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen tulevaan toimintatapaan ja kaupalliseen
strategiaan, ei ole IBM-tapauksessa tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia. Tällainen
toteamus perustuu markkinoiden rakenteen ja markkinoilla kulloisenkin komission
päätöksen tekohetkellä vallitsevan kilpailutilanteen arviointiin. Määräävässä
asemassa olevaksi katsottavan yrityksen käyttäytyminen, jota yrityksen on alettava
toteuttaa välttyäkseen rikkomasta perustamissopimuksen 86 artiklaa, riippuu siten
useista markkinoilla kullakin hetkellä vallitsevia kilpailuolosuhteita kuvaavista
tekijöistä.
- 82.
- Perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista koskevan mahdollisen päätöksen
yhteydessä komission on lisäksi määritettävä uudelleen relevantit markkinat ja
arvioitava uudelleen kilpailuolosuhteet, mikä ei välttämättä perustu samoihin
pohdintoihin, joihin määräävän aseman olemassaoloa koskeva aikaisempi päätös
perustui.
- 83.
- Siten käsiteltävänä olevassa asiassa se, että riidanalainen toteamus voisi
perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista koskevan päätöksen yhteydessä
vaikuttaa komissioon, kuten komissio itse totesi suullisessa käsittelyssä, ei merkitse
sitä, että pelkästään tästä syystä tällä toteamuksella olisi IBM-tapauksessa
tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia. Toisin kuin TCCC väittää, TCCC ei ole
menettänyt mahdollisuuttaan nostaa kumoamiskanne ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa mahdollisesta CCSB:n määräävän aseman väärinkäytön toteavasta
komission päätöksestä.
- 84.
- Määräävän aseman olemassaoloa koskevan toteamuksen mahdollisista vaikutuksista
kansallisten tuomioistuinten suorittamaan kilpailusääntöjen soveltamiseen on
todettava, että riidanalainen päätös ei perustu perustamissopimuksen 86 artiklaan,
vaan asetukseen N:o 4064/89, ja että se ei vaikuta lainkaan kansallisten
tuomioistuinten toimivaltaan soveltaa 86 artiklaa.
- 85.
- Joka tapauksessa kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus päätyä samaan
toteamukseen CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta sen soveltaessa komission
päätöskäytännön valossa suoraan perustamissopimuksen 86 artiklaa ei myöskään
merkitse sitä, että riidanalaisella toteamuksella olisi sitovia oikeusvaikutuksia.
Kansallinen tuomioistuin ei ole sidottu komission aikaisempiin toteamuksiin
arvioidessaan CCSB:n riidanalaisen päätöksen jälkeistä toimintaa CCSB:n ja
kolmannen välisessä riita-asiassa. On täysin mahdollista päätellä komissionriidanalaisen päätöksen tekemisen aikaan toteamasta poiketen, että CCSB ei ole
enää määräävässä asemassa.
- 86.
- TCCC:n kanteensa tutkittavaksi ottamisen tueksi mainitsema oikeuskäytäntö ei
horjuta näitä päätelmiä. Ensinnäkin edellä mainitussa asiassa BP vastaan komissio
annetun tuomion osalta on todettava, että se koskee yrityksen oikeutta tutkituttaa
yhteisöjen tuomioistuimissa sellaisen komission päätöksen laillisuus, jossa sen
väitetään rikkoneen perustamissopimuksen 86 artiklaa, vaikka sen maksettavaksi
ei ole määrätty sakkoa. Sikäli kuin määräävän aseman väärinkäytön toteava päätös
voi toimia kolmannen kansallisessa tuomioistuimessa nostaman mahdollisen
vahingonkorvauskanteen perusteena, sillä, jolle päätös on osoitettu, on kiistaton
intressi nostaa päätöksestä kumoamiskanne. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajilla
ei kuitenkaan ole tällaista intressiä, koska riidanalaisessa päätöksessä ei ole
kyseenalaistettu ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille eikä
todettu CCSB:n syyllistyneen asemansa väärinkäyttöön.
- 87.
- Edellä mainitussa asiassa Deshormes vastaan komissio annetun tuomion
merkittävyyden osalta on todettava, että tässä tuomiossa uransa etenemisen
kannalta monitahoisessa tilanteessa olevalla kantajalla katsottiin olevan
hyväksyttävä, todellinen ja voimassaoleva intressi riitauttaa päätös, jonka
vaikutukset toteutuisivat vasta kantajan eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Käsiteltävänä
olevassa asiassa on kuitenkin huomattava, että pelkkä riidanalaisen päätöksen
perusteluihin sisältyvä toteamus CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta ei
lainkaan koske sitä, miten tämä markkina-asema mahdollisesti kehittyy, eikä silläole sitovia oikeusvaikutuksia tulevaisuuteen nähden. Samasta syystä edellä
mainitussa asiassa Rousseau vastaan tilintarkastustuomioistuin annetulla tuomiolla
ei myöskään ole merkitystä.
- 88.
- Edellä mainitussa asiassa RSV vastaan komissio annetussa tuomiossa yhteisöjen
tuomioistuin on todellakin hyväksynyt sen, että kantajalla oli hyväksyttävä intressi
nostaa kumoamiskanne komission päätöksestä, jossa määrättiin Alankomaiden
kuningaskunnan sille myöntämän lainvastaisen tuen takaisinmaksusta, vaikka sen
piti Alankomaiden lainsäädännön ja kantajaa vastaan jo nostettujen kansallisten
menettelyiden mukaisesti maksaa takaisin konkurssin tai maksukyvyttömyyden
sattuessa saadun tuen määrä. Tämän ratkaisun perusteluna on se, että jos kantaja
voi kansallisen oikeuden keinoin riitauttaa tämän takaisinmaksun, kyseinen päätös
on Alankomaiden hallituksen maksuvaatimuksen ainoa peruste (tuomion 9 ja
10 kohta). Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalainen toteamus ei kuitenkaan ole
perusteena muille komission CCSB:tä vastaan tekemille kilpailusääntöjen
rikkomista koskeville päätöksille.
- 89.
- Edellä mainitussa asiassa Postbank vastaan komissio annetun tuomion osalta on
todettava, että vaikka kanne komission päätöksestä, jolla kolmansille annettiin lupa
toimittaa kansallisille tuomioistuimille kantajan luottamuksellisina pitämiä tietoja
sisältäviä asiakirjoja, otettiin tutkittavaksi, tämä johtuu ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kannasta, jonka mukaan tällainen päätös voi olla EY:n
perustamissopimuksen 214 artiklan (josta on tullut EY 287 artikla) ja asetuksen
N:o 17 20 artiklan vastainen. Käsiteltävänä olevassa asiassa pelkkä toteamus
määräävän aseman olemassaolosta ei kuitenkaan voi olla yhteisön oikeuden
säännösten vastainen.
- 90.
- TCCC:n väite, jonka mukaan toteamus määräävän aseman olemassaolosta on
tarpeen vain, jos komissio tekee asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 3 kohdan nojalla
päätöksen siitä, että ilmoitettu toimenpide ei sovellu yhteismarkkinoille, on
hylättävä merkityksettömänä. Kun komissio aikoo julistaa ilmoitetun toimenpiteen
yhteismarkkinoille soveltuvaksi, sen on kunkin toimenpiteen erityispiirteet
huomioon ottaen perusteltava päätöksensä riittävästi, jotta kolmannet voivat
halutessaan tutkituttaa komission arvioinnin pätevyyden yhteisöjen tuomioistuimissa.
Vaikka onkin totta, kuten TCCC on korostanut, että komission päätöskäytännöstä
ilmenee, että komissio arvioi relevanttien markkinoiden määrittämistä ja näiden
markkinoiden toimijoita yksityiskohtaisesti yleensä vain, jos se aikoo tehdä
päätöksen soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille, tällaisen arvioinnin tekeminen
on edellä mainittu perusteluvelvollisuus huomioon ottaen täysin mahdollista, kun
komissio tekee päätöksen soveltumisesta yhteismarkkinoille esimerkiksi asetuksen
N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan nojalla.
- 91.
- Kantajien mainitseman sakkojen määräämistä kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi
koskevan uhan osalta on huomautettava, että tällainen mahdollinen uhka ei
aiheudu kantajille pelkästä toteamuksesta, jonka mukaan CCSB on tietyllä hetkellä määräävässä asemassa, vaan kantajien päätöksestä käyttäytyä tavalla, joka on
määräävän aseman väärinkäyttöä. TCCC:n viittauksella edellä mainitussa asiassa
Cimenteries CBR ym. vastaan komissio annettuun tuomioon ei ole tässä suhteessa
merkitystä. Se, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan sopimuksen osapuolet voivat
riitauttaa asetuksen N:o 17 15 artiklan 6 kohdan nojalla tehdyn komission
päätöksen, johtuu siitä, että tällainen päätös vie niiltä lopullisesti mahdollisuuden
saada 15 artiklan 5 kohdan mukaista oikeudellista suojaa ja aiheuttaa niille vakavan
rahallisten seuraamusten uhan (tuomion 105 ja 106 kohta; ks. myös asia T-19/91,
Vichy v. komissio, tuomio 27.2.1992, Kok. 1992, s. II-415, 16 kohta). Kyseinen
immuniteetti myönnetään kuitenkin ainoastaan ilmoituksessa kuvatun toiminnan
suhteen eikä se anna suojaa muun kuin kyseisen sopimuksen kohteena olevan
tulevan toiminnan osalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalainen toteamus ei
kuitenkaan poista kantajilta erityisen säännöksen nojalla myönnettyä oikeudellista
suojaa eikä sen tarkoituksena ole rajoittaa CCSB:n tiettyä toimintaa, jota komissio
on jo tutkinut.
- 92.
- Edellä esitetystä seuraa, että pelkällä riidanalaiseen päätökseen sisältyvällä
toteamuksella CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta ei ole sitovia
oikeusvaikutuksia, joten kantajien kannetta sen pätevyydestä ei tutkita.
Toteamus relevanttien markkinoiden määrittämisestä
- 93.
- Koska kantajien kannetta toteamuksesta, joka koskee CCSB:n määräävän aseman
olemassaoloa, ei tutkita, myöskään niiden kannetta edeltävästä toteamuksesta, joka
koskee kolajuomien markkinoiden olemassaoloa, ei - sitä suuremmalla syyllä -
tutkita.
Riidanalainen sitoumus
- 94.
- Aluksi on todettava, että vaikka CCE on väittänyt kirjelmissään riidanalaisen
sitoumuksen tuottavan siihen kohdistuvia oikeusvaikutuksia, ainoastaan TCCC on
kanteessaan vaatinut riidanalaisen päätöksen kumoamista sen vuoksi, että kyseinen
sitoumus sisältyy päätöksen perusteluihin. Vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin CCE täsmensi, ettei se ole vaatinut
riidanalaisen sitoumuksen nimenomaista kumoamista siksi, että tämä oli
riidanalaisen päätöksen erottamaton osa ja ettei se ollut erillinen oikeustoimi. Se
lisäsi istunnossa, että riidanalainen sitoumus oli itse asiassa sen tekemä toimi eikä
se siten voinut olla kumoamiskanteen kohteena.
- 95.
- Tästä seuraa, että koska CCE ei ole vaatinut päätöksen kumoamista sikäli kuin
kysymys on riidanalaisesta sitoumuksesta, ainoastaan TCCC:n tämän sitoumuksen
väitettyjä oikeusvaikutuksia koskevat perustelut otetaan huomioon ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnissa.
- 96.
- Tältä osin on aluksi syytä hylätä komission väite, jonka mukaan kantajien kannetta
riidanalaisen sitoumuksen laillisuudesta ei pidä tutkia, koska tämä sitoumus ei oleasetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu varsinainen ehto. Asiaa
koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällainen sitoumus voi olla
kumoamiskanteen kohteena, jos sen aineellisen sisällön tutkimisen perusteella käy
ilmi, että sillä on IBM-tapauksessa tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia (ks. myös
em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 60-69 kohta). Lisäksi on syytä mainita,
että komissio on itse todennut kirjallisissa vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kysymyksiin, että tietyillä sitoumuksilla, jotka on mainittu ainoastaan
perusteluissa asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla
tehdyissä päätöksissä, voi mahdollisesti olla tällaisia oikeusvaikutuksia.
- 97.
- Näin ollen sen määrittämiseksi, onko riidanalaisella sitoumuksella sitovia
oikeusvaikutuksia, on tutkittava, onko se ilmoitetun toimenpiteen soveltuvaksi
julistamisen ehto siten, että sen loukkaamisen vuoksi komissio voi peruuttaa
päätöksensä, kuten se on kirjallisissa vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin kysymyksiin katsonut voivansa tehdä tiettyjen asetuksen N:o 4064/89
6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tehtyjen soveltuvaksi julistamista koskevien
päätösten osalta.
- 98.
- Asiakirjoista ja osapuolten vastauksista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
suullisiin kysymyksiin seuraa, että komission 13.9.1996 tekemä päätös asetuksen N:o
4064/89 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta on
tehty muiden syiden ohella siksi, että menettelyn ensimmäisessä vaiheessa
kolmannet esittivät voimakkaita vastalauseita ilmoitetun toimen soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille (ks. TCCC:n oikeudenkäyntiväitettä koskevien huomautusten
liite 3 ja erityisesti komission asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan
c alakohdan nojalla tekemän päätöksen 23 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 99.
- Asiakirjoista ilmenee myös, että 19.12.1996 pidettyä kantajien ja kilpailuasioista
vastaavan komission jäsenen Van Miertin välistä kokousta seuraavana päivänä
komissiolle lähettämässään kirjeessä CCE on ehdottanut useita sitoumuksia, joita
se voisi antaa, siltä osin kuin ne olisivat tarpeen, jotta komissio hyväksyisi ilmoitetun
toimenpiteen. Kirjeessä todettiin seuraavaa:
Näiden ehdotusten tarkoituksena on selvittää väitetiedoksiannossa ilmaistut
ongelmat, jos katsotaan asianmukaiseksi ehdottaa toimen kieltämistä. - - Tästä
kannasta riippumatta asianosaiset ovat kuitenkin aina ilmaisseet tahtonsa selvittää
komission väitetiedoksiannossaan ilmoittamat ongelmat esittämällä toimeen
asiallisia ja kohtuullisia, olennaisiin rakenteisiin puuttuvia muutoksia - -.
Asianosaiset uskovat, että ehdotetut jäljempänä esitetyt sitoumukset, joilla on niiden
liiketoiminnan osalta pitkälle ulottuvia seurauksia, saavuttavat tämän tavoitteen ja
ratkaisevat väitetiedoksiannossa mainitut erityiset ongelmat - -. Jos komissio pitää
hyväksyttävinä näitä ehdotuksia, asianosaiset ovat valmiita muotoilemaan ne
kirjallisiksi sitoumuksiksi. Tältä pohjalta uskomme, että toimi voidaan esitellä
komissiolle yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen 8 artiklan 2 kohdanmukaisen soveltuvaksi julistamista koskevan päätöksen saamiseksi. (asiassa T-125/97 nostetun kanteen liite 13)
- 100.
- Neuvoa-antavan komitean kokousta - joka pidettiin 7.1.1997 ja jonka aikana CCE:n
ehdottamasta sitoumuksesta keskusteltiin yksityiskohtaisesti - seuraavana päivänä
MTF:n johtaja vastasi edellä mainittuun kirjeeseen 8.7.1997 päivätyllä kirjeellä
seuraavasti:
Viittaan komission jäsen Van Miertille osoitettuun, 20.12.1990 päivättyyn
kirjeeseen, jossa nimenomaisesti ehdotetaan eräitä sitoumuksia, joita asianosaiset
ovat valmiita tekemään. Pyydämme Teitä vahvistamaan kirjallisesti tulevaa
käyttäytymistä koskevan sitoumuksen eli sen, että niin kauan kuin CCE käyttää
määräysvaltaa CCSB:ssä, CCSB noudattaa Coca-Cola Export Corporationin
komissiolle vuonna 1989 antamassa sitoumuksessa esitettyjä rajoituksia. - -
Mielestämme tällainen sitoumus oikein täytäntöönpantuna poistaisi osan
kolmansien ilmaisemista epäilyistä.
- 101.
- Kuten neuvoa-antavan komitean lausunnosta ilmenee, neuvoa-antava komitea oli
nimenomaisesti pyytänyt komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon komitean
kokouksessa esitetyt huomiot erityisesti [the] Coca-Cola Export Corporationin
vuonna 1989 komissiolle antamien sitoumusten osalta ja 8.1.1997 päivätty kirje
voitaisiin tulkita komission ilmoitukseksi aikomuksistaan asettaa se, että CCSB
noudattaa näitä samoja velvollisuuksia, ilmoitetun toimenpiteen hyväksymisen
ehdoksi. On kuitenkin todettava, että MTF:n johtaja on pyrkinyt poistamaantällaiset epäilyt korostamalla tässä samassa kirjeessä, että CCE:n riidanalainen
sitoumus ei ollut ilmoitetun toimenpiteen hyväksymistä koskevan päätöksen ehto.
(Vahvistuksenne ei olisi soveltuvaksi julistamisen ehtona, mutta sitoumus
mainittaisiin lopullisessa päätöksessä. Neuvoa-antava komitea on hyväksynyt tämän
kannan. (ks. asiassa T-125/97 nostetun kanteen liite 13))
- 102.
- MTF:n johtaja lähetti 9.1.1997 CCE:n hyväksyttäväksi riidanalaista sitoumusta
koskevan otteen riidanalaisen päätöksen luonnoksesta. CCE:n johtava lakimies on
13.1.1997 päivätyllä kirjeellään vahvistanut kirjallisesti tämän sitoumuksen
antamisen ja hyväksynyt komission päätöksen hyväksyä ilmoitettu toimenpide
ehdoitta (CCE ja muut asianosaiset ovat tyytyväisiä päätökseen hyväksyä ehdotettu
toimenpide ehdoitta ja minulla on ilo vahvistaa, että niin kauan kuin CCE:llä on
määräysvalta CCSB:ssä CCSB noudattaa The Coca-Cola Export Corporationin
komissiolle vuonna 1989 antamia sitoumuksia. Toivomme, että tämä vakuutus
auttaa ratkaisemaan kaikki tähän toimenpiteeseen liittyvät vielä avoinna olevat
kysymykset komission kanssa).
- 103.
- Tämän komission ja CCE:n kirjeenvaihdon sisältö mainitaan riidanalaisen
päätöksen 212 kohdassa. Kyseisestä kohdasta ilmenee, että komissio on ottanut
huomioon CCE:n antaman sitoumuksen tekemättä siitä asetuksen N:o 4064/89
8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua nimenomaista velvoitetta. (Joka tapauksessa
komissio kuitenkin katsoo, että CCE on sitoutunut siihen, että niin kauan kuin CCEkäyttää määräysvaltaa CCSB:ssä CCSB noudattaa The Coca-Cola Export
Corporationin komissiolle vuonna 1989 antamia sitoumuksia. Nämä sitoumukset
poistavat osan kolmansien menettelyn aikana ilmaisemista epäilyistä.)
- 104.
- Edellä esitetystä seuraa siten, että tekemällä riidanalaisen päätöksen komissio ei ole
halunnut asettaa annettua hyväksymistä riippuvaiseksi riidanalaisesta sitoumuksesta,
kuten se on todennut CCE:n kanssa käymässään kirjeenvaihdossa.
- 105.
- Joka tapauksessa TCCC:n väitteen, jonka mukaan komissio olisi vaatinut tämän
sitoumuksen antamista, kumoaa se, että kuukausi riidanalaisen päätöksen
antamisen jälkeen CCE on ehdottanut uudelleen saman sitoumuksen antamista
saadakseen tällä kertaa hyväksynnän sen ja CS:n välisille yksinoikeuden antaville
lisenssisopimuksille, jotka huolimatta siitä, että ne olivat erottamaton osa
ilmoitettua toimenpidettä, oli tutkittava perustamissopimuksen 85 artiklan nojalla
(ks. CCE:n 17.2.1997 päivätty kirje komissiolle, oheisena CCE:n tässä asiassa
omasta tahdostaan antama sitoumus lopullisessa muodossaan kuten sovittu, ja
komission lehdistötiedote IP/97/148).
- 106.
- Tästä seuraa, että riidanalaisella sitoumuksella ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, sillä
sen rikkominen ei vaikuta lainkaan riidanalaisen päätöksen laillisuuteen eikä
myöskään johda sen peruuttamiseen. Näin ollen sitoumus ei ole
perustamissopimuksen 173 artiklan mukainen kannekelpoinen toimi, joten TCCC:n
kanne kyseisen sitoumuksen lainmukaisuutta koskevilta osin on jätettävä tutkimatta.
Toteamus TCCC:n määräysvallasta CCE:ssä
- 107.
- Kysymyksestä, onko komission toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta
CCE:ssä, edellä mainitussa oikeuskäytännössä (ks. edellä 96 kohta) tarkoitettu
kannekelpoinen toimi, on huomattava, että komission perusteena toteamukselle,
että ilmoitettu toimenpide on asetuksen N:o 4064/89 1 artiklan 2 kohdan
mukaisesti yhteisönlaajuinen, oli yksinomaan CCE:n ja ABGB:n liikevaihto
kansainvälisellä ja yhteisön tasolla. Koska komissio ei ole ottanut huomioon
TCCC:n liikevaihtoa, jota se ei pitänyt asetuksen N:o 4064/89 5 artiklan 1 ja
4 kohdan mukaisen keskittymään osallistuvan yrityksen liikevaihtona, perusteena
sen yksinomaiselle toimivallalle ilmoitetun toimenpiteen valvonnassa, riidanalaisella
toteamuksella ei ole kantajiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia (asia T-3/93, Air
France v. komissio, tuomio 24.3.1994, Kok. 1994, s. II-121, 45-47 kohta).
- 108.
- Tätä päätelmää ei horjuta CCE:n väite, jonka mukaan riidanalaisella toteamuksella
on oikeusvaikutuksia, kun CCE velvoitetaan siinä ilmoittamaan komissiolle kaikki
tulevat yrityskeskittymäsuunnitelmansa sen ja TCCC:n yhteenlasketun liikevaihdon
perusteella asetuksen N:o 4064/89 4 ja 14 artiklan nojalla määrättävien sakkojen
uhalla ja kun CCE:lle aiheutuu siitä asetuksen N:o 17 mukaisten sakkojen
määräämisen uhka sikäli kuin TCCC toimii kilpailua rajoittavasti. Kuten toteamus
määräävän aseman olemassaolosta, toteamus siitä, että TCCC käyttää asetuksenN:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa CCE:ssä, riippuu
useista alati muuttuvista tekijöistä, kuten osakkeenomistajien osallistumisesta CCE:n
vuosittaisiin yhtiökokouksiin. Näin ollen TCCC:n ja CCE:n liikesuhteet taikka
rakenteelliset tai muunlaiset siteet eivät vakiinnu pysyvästi riidanalaisen päätöksen
vaikutuksesta. Päätöstä ei voida siten käyttää perusteena mahdollisten
kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen aloittamiselle kantajia vastaan sen
määräysvallan vuoksi, joka TCCC:llä komission mukaan oli CCE:ssä riidanalaista
päätöstä tehtäessä.
- 109.
- Tämän vuoksi kanteita ei oteta tutkittaviksi siltä osin kuin niissä vaaditaan
komission sen toteamuksen kumoamista, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta
CCE:ssä.
TCCC:n toissijaiset kumoamisvaatimukset
- 110.
- Koska riidanalaisilla komission toteamuksilla relevanttien markkinoiden
määrittämisestä, CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta ja TCCC:n
määräysvallasta CCE:ssä ei ole sitovia kantajan intresseihin kohdistuvia
oikeusvaikutuksia ja koska ne eivät siten ole perustamissopimuksen 173 artiklan
mukaisia kannekelpoisia toimia, TCCC:n toissijaista vaatimusta riidanalaisen
päätöksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan sikäli kuin tämä on tarpeen kyseisten
toteamusten kumoamiseksi, ei myöskään oteta tutkittavaksi.
- 111.
- Edellä esitetyn perusteella kanteet kokonaisuudessaan on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
- 112.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan
4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
voi määrätä, että muun väliintulijan kuin jäsenvaltion on vastattava omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
- 113.
- Asianosaisten vaatimusten mukaisesti TCCC on siten velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut asiassa T-125/97 ja CCE on velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut asiassa T-127/97. Väliintulija Virgin vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
- 114.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti Saksan liittotasavalta vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanteet jätetään tutkimatta.
2) The Coca-Cola Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
asiassa T-125/97 ja Coca-Cola Enterprises Inc. velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut asiassa T-127/97.
3) The Virgin Trading Company Ltd ja Saksan liittotasavalta vastaavat
kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfTiili
Pirrung
Meij Vilaras
|
Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä maaliskuuta 2000.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti