Asia T-79/14

Secop GmbH

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Vaikeuksissa olevien yritysten pelastaminen – Valtiontakauksena myönnetty tuki – Päätös, jossa tuki todetaan soveltuvaksi sisämarkkinoille – Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen – Vakavat vaikeudet – Osapuolten, joita asia koskee, menettelylliset oikeudet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 1.3.2016

1.      Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille – Arviointivaikeudet – Komission velvollisuus aloittaa kontradiktorinen menettely – Vakavat vaikeudet – Käsite

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta)

2.      Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Komission harkintavalta – Mahdollisuus antaa suuntaviivoja – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 107 artiklan 3 kohta)

3.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Tuet vaikeuksissa olevan yrityksen pelastamiseksi – Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi – Tavoitteet

(SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission tiedonannon 2004/C 244/02 12 kohta)

4.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Tuet vaikeuksissa olevan yrityksen pelastamiseksi – Rajalliset vaikutukset sisämarkkinoihin – Kiireellisyys – Käsittely komissiossa yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti

(SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission tiedonannon 2004/C 244/02 23 kohta)

5.      Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Käsittely komissiossa – Tuensaajan kilpailijoiden oikeus päästä mukaan menettelyyn alustavassa tutkintavaiheessa – Tällaisen oikeuden puuttuminen – Tällaisen oikeuden olemassaolo yrityskeskittymien alalla – Komission päätös, jossa todetaan, että tuki soveltuu sisämarkkinoille, aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä ja kuulematta kilpailijaa, joka on lisäksi mukana tuensaajaa koskevassa keskittymässä – Hyväksyttävyys – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen – Tätä periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 108 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 18 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 802/2004 11 artiklan b alakohta)

6.      Valtiontuki – Kantelujen tutkiminen – Komission velvollisuudet – Alustava tutkintavaihe – Komissiota koskeva tutkintavelvollisuus – Ulottuvuus

(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta)

7.      Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Ilmoittaminen komissiolle – Vastustamatta jättämistä koskeva komission päätös – Tiedot, jotka komissio on kerännyt sulautuma-asetuksen mukaisesti – Käyttö näyttönä – Soveltamisala – Huomioon ottaminen menettelyn, jolla on toinen oikeusperusta, käynnistämisen perustelemiseksi

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 17 artiklan 1 kohta)

8.      Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille – Harkintavalta – Yrityskeskittymää koskevan rinnakkaisen menettelyn vireilläolo – Velvollisuus johdonmukaisuuteen valtiontukia koskevien perussopimuksen määräysten ja muiden perussopimuksen määräysten välillä

(SEUT 107 ja SEUT 108 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 22–27 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29 kohta)

3.      Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 12 kohdassa todetaan, että vastaperustettu yritys ei voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla tällaisen yrityksen kaikki omaisuuserät. Mainitun 12 kohdan tavoitteena on välttää sellaisten elinkelvottomien yritysten tai tappiollisten toimintojen perustaminen, joista tulee heti perustamisensa jälkeen riippuvaisia julkisesta tuesta.

Tätä varten kyseisen kohdan toisessa virkkeessä tehty täsmennys koskee muun muassa tapausta, jossa aikaisemmin toimineen oikeushenkilön omaisuuserät luovutetaan toiselle – vastaperustetulle tai jo toimivalle – oikeushenkilölle. Niinpä vastaperustetuksi yritykseksi voidaan tarvittaessa luokitella se taloudellinen yksikkö, johon hankitut omaisuuserät on äskettäin integroitu. Omaisuuseriä luovuttavan oikeushenkilön osalta tällaisen toimen tavoitteena voi juuri olla kyseisen oikeushenkilön pelastaminen. Omaisuuserien luovutuksen tilanteesta nimittäin on huomattava, että vastaperustetuksi yritykseksi luokittelun kannalta merkityksellinen yksikkö ei ole se, joka muodostuu omaisuuseriä luovuttavalla yhtiöllä säilyvistä taloudellisista toiminnoista, vaan yksikkö, joka koostuu luovutuksen saajana olevan yhtiön, johon luovutetut omaisuuserät on integroitu, taloudellisista toiminnoista. Vaikeuksissa olevalle yritykselle on sitä paitsi normaalia ja järkevää, että se luovuttaa tiettyjä omaisuuseriä ja keskittää toimintansa ydinliiketoimintaansa – tarkasteltiinpa sitä maantieteelliseltä tai alakohtaiselta kannalta – parantaakseen taloudellisen elpymisen mahdollisuuksia.

(ks. 31, 32 ja 36 kohta)

4.      Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamistuilla on hyvin rajallisia vaikutuksia sisämarkkinoihin, koska tukikelpoiset toimenpiteet, eli lainatakaukset tai lainat, ovat rajallisia ja luonteeltaan tilapäisiä ja palautettavia – niissä on kyse takauksen päättymisestä ja lainan takaisinmaksusta viimeistään kuuden kuukauden päästä, ellei tämän määräajan jälkeen jätetä rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelmaa – ja ne rajataan vain toimenpiteisiin, jotka ovat kyseessä olevan yrityksen toiminnan tilapäisen jatkumisen kannalta tarpeen. Juuri nämä rajalliset vaikutukset yhdessä pelastamistukien kiireellisyyden kanssa tekevät perustelluksi, että komissio tutkii ne tavallisesti yksinkertaistetussa menettelyssä valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 30 kohdan mukaisesti pyrkimällä tekemään päätöksen kuukauden kuluessa, jos tuet täyttävät tietyt kriteerit. Kunkin mahdollisen sääntöjenvastaiseksi väitetyn vanhan tuen yhteisvaikutuksen ottaminen huomioon tekisi mainitun määräajan noudattamisen mahdottomaksi eikä siis sopisi yhteen tutkinnan kiireellisyyden eikä sen kanssa, että kyseisillä tuilla on rajalliset vaikutukset kilpailuun.

Lisäksi muiden kuin suuntaviivojen 23 kohdassa määriteltyjen vanhojen tukien – jotka jo ovat komission lopullisen kielteisen päätöksen kohteena – ottaminen huomioon pakottaisi komission liitännäisesti tutkimaan kyseiset vanhat tuet, joiden luokittelu tuiksi ja sääntöjenvastaisiksi tuiksi voi olla riidanalaista komission ja asianomaisen jäsenvaltion välillä ja joiden on mahdollisesti oltava erillisen menettelyn ja erillisen päätöksen kohteena. Tämä voisi johtaa lopulta joko pelastamistuen epäämiseen vanhojen tukien pintapuolisen tutkinnan perusteella, vaikka nämä viimeksi mainitut voisivat myöhemmin osoittautua sääntöjenmukaisiksi tai niissä ei olisi kyse tuista, tai pelastamistuesta tehtävän päätöksen aiheettomaan viivästymiseen. Niinpä myöskään tällainen lähestymistapa ei sovi yhteen oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvien vaatimusten kanssa.

(ks. 52 ja 53 kohta)

5.      Valtiontukien alalla henkilöillä, joiden etuihin tuen myöntäminen mahdollisesti vaikuttaa, muiden muassa kilpailijayrityksillä, ei ole mitään oikeutta päästä mukaan menettelyyn alustavassa tutkintavaiheessa. Keskittymien alalla on sen sijaan niin, että yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 802/2004 11 artiklan b alakohdassa tarkoitetuilla muilla osapuolilla on oikeus esittää huomautuksensa menettelyn jokaisessa vaiheessa, myös alustavassa vaiheessa.

Kun kyse on tytäryhtiön kaikkien omaisuuserien myynnistä, sen emoyhtiö on rinnastettava kyseisten omaisuuserien myyjään ja sillä siis on ehdotetun keskittymän osapuolen asema. Toisin kuin kilpailijoilla, osapuolilla, joita asia koskee, on asetuksen N:o 139/2004 18 artiklan 1 kohdan loppuosan mukaisesti kuitenkin oikeus esittää huomautuksensa menettelyn jokaisessa vaiheessa, myös alustavassa vaiheessa. Niinpä osapuolen, jota asia koskee, tilannetta valtiontukia koskevan alustavan tutkintavaiheen yhteydessä ja asetuksen N:o 802/2004 11 artiklan b alakohdassa tarkoitetun muun osapuolen tilannetta keskittymämenettelyn yhteydessä ei voida pitää identtisinä. Niinpä se, että komissio on ennen päätöksen, jossa valtiontuki todetaan soveltuvaksi sisämarkkinoille, antamista jättänyt antamatta kyseiset omaisuuserät hankkineelle yritykselle, jolla on samaan aikaan kyseisen tuensaajana olevan emoyhtiön kilpailijan asema ja siis osapuolen, jota kyseinen tuki koskee, asema, tilaisuutta esittää kantansa, ei merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

(ks. 63, 64 ja 67 kohta)

6.      Alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä komissio voi lähtökohtaisesti pitäytyä jäsenvaltion toimittamissa tiedoissa eikä se ole velvollinen tutkimaan omasta aloitteestaan kaikkia olosuhteita, jos se voi ilmoituksen tehneen jäsenvaltion toimittamien tietojen avulla vakuuttua ensimmäisen tutkinnan päätteeksi siitä, että kyseessä oleva toimenpide joko ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea tai – jos se luokitellaan tueksi – soveltuu sisämarkkinoille.

(ks. 76 kohta)

7.      Se, että yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 mukaisesti saatuja tietoja ei voida käyttää suoraan näyttönä menettelyssä, joka ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, ei ole esteenä sille, että ne ovat kuitenkin seikkoja, jotka voidaan tarvittaessa ottaa huomioon menettelyn, jolla on toinen oikeusperusta, käynnistämisen perustelemiseksi.

Tältä osin on todettava, että komissiolla on valtiontukimenettelyn yhteydessä vähintäänkin oikeus pyytää esitettäviksi tietoja tai asiakirjoja, jotka se on saanut tietoonsa keskittymämenettelyn yhteydessä, jos nämä tiedot tai asiakirjat ovat merkityksellisiä kyseessä olevien tukien tutkinnassa.

(ks. 82 ja 83 kohta)

8.      Komission on lähtökohtaisesti vältettävä epäjohdonmukaisuuksia, joita saattaa esiintyä, kun unionin oikeuden eri määräyksiä ja säännöksiä pannaan täytäntöön. Komissiolla on tällainen velvollisuus kunnioittaa valtiontukia koskevien perussopimuksen määräysten ja muiden perussopimuksen määräysten välistä johdonmukaisuutta aivan erityisesti silloin, kun myös näiden muiden määräysten tavoitteena on vääristymätön kilpailu sisämarkkinoilla. Niinpä komissio ei voi jättää huomiotta yksittäisten taloudellisten toimijoiden aiheuttamaa kilpailun rajoittumisen riskiä sisämarkkinoilla, kun se tekee päätöksen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

Tehdessään päätöksen valtiontuen soveltuvuudesta komissio ei siis voi jättää huomiotta parhaillaan toisen menettelyn yhteydessä arvioimansa keskittymän seurauksia siltä osin kuin tämän keskittymän edellytykset voivat vaikuttaa sen arviointiin, miten kyseessä oleva tuki voi vaikuttaa kilpailuun.

(ks. 85 ja 86 kohta)