Asia C-322/16

Global Starnet Ltd

vastaan

Ministero dell’Economia e delle Finanze ja Amministrazione Autonoma Monopoli di Stato

(Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato)

Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus, sijoittautumisvapaus, pääomien vapaa liikkuvuus ja elinkeinovapaus – Rajoitukset – Uusien konsessioiden myöntäminen etäyhteyden kautta tapahtuvaan pelien hallinnointiin – Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet – Perustuslakituomioistuimen tuomio – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.12.2017

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen – Kansallisten sääntöjen niin unionin oikeuden kuin kansallisen perustuslain mukaisuuden tutkiminen – Asianomaisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen tuomio, jossa arvioidaan mainittujen sääntöjen perustuslainmukaisuutta – Kansallisen ylimmän asteen tuomioistuimen velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö

(SEUT 267 artikla)

2.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – Kansallinen sääntely, jolla asetetaan henkilöille, jotka jo ovat konsessionhaltijoita laillisen pelitoiminnan sähköisen hallinnoinnin alalla, näiden toimintaa koskevia uusia ehtoja olemassa olevaa sopimusta täydentävällä asiakirjalla, kuuluu perussopimuksen soveltamisalaan – Tutkiminen pääsääntöisesti suhteessa yhteen EUT-sopimuksessa tarkoitetuista vapauksista

(SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

3.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallinen sääntely, jolla asetetaan henkilöille, jotka jo ovat konsessionhaltijoita laillisen pelitoiminnan sähköisen hallinnoinnin alalla, näiden toimintaa koskevia uusia ehtoja olemassa olevaa sopimusta täydentävällä asiakirjalla – Yhteensoveltuvuus SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan kanssa – Edellytykset – Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkistettava seikka

(SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

1.      SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella, jonka päätöksiin ei saada hakea muutosta, on lähtökohtaisesti velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin oikeuden tulkinnasta, vaikka kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuin on saman kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä arvioinut kansallisten säännösten perustuslainmukaisuutta sellaisten viitenormien kannalta, joiden sisältö vastaa unionin oikeuden normeja.

Edellä lausutusta seuraa, että unionin oikeuden tehokkuus olisi uhattuna ja SEUT 267 artiklan tehokas vaikutus heikentyisi, jos kansallinen tuomioistuin ei sen vuoksi, että on olemassa perustuslainmukaisuuden valvontaa koskeva menettely, saisi saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisukysymyksiä ja soveltaa välittömästi unionin oikeutta tavalla, joka on unionin tuomioistuimen ratkaisun tai oikeuskäytännön mukainen (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C-5/14, EU:C:2015:354, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Vaikka lisäksi onkin totta, että SEUT 267 artiklalla käyttöön otettu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat, on kuitenkin niin, että silloin, kun kansallisen tuomioistuimen päätökseen ei kansallisen lainsäädännön mukaan saada hakea muutosta, viimeksi mainitulla on lähtökohtaisesti velvollisuus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, kun sille on esitetty unionin oikeuden tulkintaa koskeva kysymys (ks. tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym., C-160/14, EU:C:2015:565, 37 kohta).

(ks. 23, 24 ja 26 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29–32 kohta)

3.      SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä luottamuksensuojan periaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, jolla asetetaan henkilöille, jotka jo ovat konsessionhaltijoita laillisen pelitoiminnan sähköisen hallinnoinnin alalla, näiden toimintaa koskevia uusia ehtoja olemassa olevaa sopimusta täydentävällä asiakirjalla, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseistä sääntelyä voidaan perustella yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä, että se on omiaan takaaman tavoiteltujen päämäärien toteuttamisen ja ettei sillä ylitetä sitä, mikä kyseisten päämäärien saavuttamiseksi on tarpeen.

Pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten sisältö osoittaa tässä tapauksessa – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa todennut –, että kyseisillä säännöksillä oli tarkoitus parantaa konsessionhaltijoiden kannattavuutta ja rahoituksellista vakautta sekä vahvistaa niiden hyvää mainetta ja luotettavuutta sekä torjua näin rikollisuutta.

Kun onnenpeleihin liittyvän tilanteen erityispiirteet otetaan huomioon, tällaiset tavoitteet voivat olla yleisen edun mukaisia pakottavia syitä, jotka voivat oikeuttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset perusvapauksien rajoitukset (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, Politanò, C-225/15, EU:C:2016:645, 42 ja 43 kohta).

(ks. 41, 42 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)