Valitus, jonka selvitystilassa oleva ABLV Bank AS on tehnyt 30.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kymmenes jaosto) asiassa T-758/18, ABLV Bank v. SRB, 20.1.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-202/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: ABLV Bank AS, selvitystilassa (edustaja: O. Behrends, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan valituksenalaisen tuomion,

toteamaan, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 17.10.2018 tekemä päätös on pätemätön ABLV Bank AS:n osalta,

velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut ja tästä valituksesta aiheutuneet kulut,

palauttamaan asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi siltä osin kuin unionin tuomioistuin ei voi lausua asiasisällöstä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeentoista valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen¹ 70 artiklan 4 kohtaa.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio perustuu delegoidun asetuksen 2015/63² 12 artiklan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen siltä osin kuin on kyse delegoidun asetuksen 2017/2361³ 7 artiklan merkityksestä delegoidun asetuksen 2015/63 12 artiklan 2 kohdan tulkinnan kannalta.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen perusteettoman edun kiellon periaatteen asianmukaisen tulkinnan ja soveltamisen osalta.

Viides valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt valittajan esittämää lainvastaisuusväitettä nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavasta säännöksestä.

Kuudes valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi pelkän käytännön perusteella, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätökseen SRB/ES/SRF/2018/03 perustuvalla etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien takaisin maksamisella ei ole merkitystä, vaikka rahoitusosuudet on mainittujen säännösten nojalla maksettava takaisin.

Seitsemäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen siltä osin kuin on kyse delegoidun asetuksen 2015/63 17 artiklan tulkinnasta ja merkityksestä.

Kahdeksas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen siltä osin kuin on kyse peruuttamattomien maksusitoumusten oikeudellisesta merkityksestä.

Yhdeksäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei käsitellyt valittajan esittämiä väitteitä, jotka liittyvät vuoden 2005 rahoitusosuuksien perusteella lasketun määrän takaisin maksamiseen.

Kymmenes valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen osalta.

Yhdestoista valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen suhteellisuusperiaatteen soveltamisen osalta.

Kahdestoista valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio perustuu nemo auditur -periaatteen virheelliseen soveltamiseen.

Kolmastoista valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio perustuu perustelemista koskevan vaatimuksen virheelliseen soveltamiseen (SEUT 296 artikla).

____________

¹ Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

² Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).

³ Hallintomaksuja koskevasta lopullisesta järjestelmästä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi 14.9.2017 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2017/2361 (EUVL 2017, L 337, s. 6).