Asia T-122/04

Outokumpu Oyj ja Luvata Oy

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kuparisten teollisuusputkien markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Sakot – Asianomaisten markkinoiden koko – Raskauttavat olosuhteet – Rikkomisen uusiminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asiaa koskevat oikeussäännöt – Komission antamat suuntaviivat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Kanneperuste, joka koskee sellaisen säännöksen rikkomista, jota ei nimenomaisesti mainita kannekirjelmässä

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat olosuhteet – Rikkomisen uusiminen

(HT 65 artikla; EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat olosuhteet – Rikkomisen uusiminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Kyseisten tuotteiden markkinoiden koon ottaminen huomioon

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

1.      Kun on kyse yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrättyjen sakkojen lainmukaisuuden valvonnasta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, onko komissio käyttänyt harkintavaltaansa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavissa suuntaviivoissa esitettyä menetelmää käyttäen, ja niiltä osin kuin se toteaisi, että suuntaviivoista on poikettu, tarkistaa, onko kyseinen poikkeaminen oikeutettu ja oikeudellisesti tarkasteltuna riittävästi perusteltu.

Se, että komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa antamalla kyseiset suuntaviivat, ei nimittäin ole yhteensopimatonta sen kanssa, että komissiolla säilyy huomattava liikkumavara harkintavallan suhteen. Suuntaviivoihin sisältyy useita joustavia osatekijöitä, joiden perusteella sillä on mahdollisuus käyttää omaa harkintavaltaansa asetuksen N:o 17 säännösten mukaisesti, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on kyseisiä säännöksiä tulkinnut.

Lisäksi sellaisilla aloilla kuin sakon määrän määrittämisessä, jossa komissiolla on harkintavaltaa esimerkiksi siltä osin kuin on kyse rikkomisen uusimisen perusteella sovellettavasta korotuksen määrästä, kyseisiä arviointeja koskeva laillisuusvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä.

Komission harkintavalta ja ne rajat, jotka se on sen osalta asettanut, eivät sitä paitsi lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käyttää täyttä tuomiovaltaansa, jonka perusteella sillä on valta poistaa komission määräämä sakko tai alentaa tai korottaa tällaisen sakon määrää.

(ks. 33–36 kohta)

2.      Oikeuskäytännöstä sekä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklasta ilmenee, ettei kantaja ole velvollinen mainitsemaan yksityiskohtaisesti niitä perustamissopimuksen artikloja tai yleisiä oikeusperiaatteita, joihin se vetoaa. Tältä osin on riittävää, että kantajan esittämät tosiseikat, perusteet ja vaatimukset käyvät ilmi kannekirjelmästä siten, että vastaaja voi tosiasiallisesti puolustaa etujaan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tutkia sen käsiteltäväksi saatetun toimenpiteen laillisuuden.

Kun kyse on kanteesta, jossa vaaditaan sellaisen sakon kumoamista tai sellaisen sakon määrän alentamista, joka yritykselle on komission päätöksellä määrätty yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella, tutkittavaksi on otettava väite, jossa ensimmäistä kertaa vastauskirjelmässä vedotaan siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu komission sellaisen päätöskäytännön osalta, joka liittyy sakkojen määrän korottamiseen rikkomisen uusimisen perusteella, jos kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja arvostelee sakon määrän korottamista muun muassa sellaisten korotusten määrien valossa, joita komissio on soveltanut aikaisemmissa päätöksissään.

(ks. 53 kohta)

3.      Komissio voi silloin, kun se toteaa rikkomisen uusimisen EY 81 artiklan mukaisessa menettelyssä, ottaa huomioon EHTY:n perustamissopimuksen nojalla todettuja rikkomisia. Perustamissopimuksilla on nimittäin luotu yksi yhtenäinen oikeusjärjestys, jossa Euratomin perustamissopimus – ja 23.7.2002 saakka EHTY:n perustamissopimus – ovat lex specialis, joka on poikkeus lex generaliksesta eli EY:n perustamissopimuksesta. Lisäksi kartelleja koskevasta kiellosta määrätään kahdessa toisiaan vastaavassa määräyksessä, eli EY 81 ja HT 65 artiklassa, joilla huolimatta siitä, että ne ovat toisistaan erillisissä perustamissopimuksissa, viitataan identtisiin oikeudellisiin käsitteisiin. Mikään asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettaviin suuntaviivoihin sisältyvä seikka ei lopuksi johda ajattelemaan, että ilmaisu ”samanlaatuinen rikkominen” olisi ymmärrettävä siten, ettei komissio voisi silloin, kun se toteaa rikkomisen uusimisen EY 81 artiklan mukaisessa menettelyssä, ottaa huomioon EHTY:n perustamissopimuksen nojalla todettuja rikkomisia.

(ks. 55 ja 57 kohta)

4.      Rikkomisen uusimisen käsite edellyttää pelkästään sen toteamista, että yhteisön kilpailuoikeutta on rikottu aiemmin. Se, että on olemassa erityisiä olosuhteita, jotka ovat oikeuttaneet sen, ettei sakkoa ole aikaisemmassa päätöksessä määrätty, ei näin ollen estä komissiota katsomasta, että kyse on rikkomisen uusimisesta. Tällaiset erityiset olosuhteet liittyvät sitä paitsi välttämättä aikaisempaan päätökseen, eikä niillä ole minkäänlaista yhteyttä siihen, kuinka taipuvainen asianomainen yritys on poikkeamaan kilpailusäännöistä. Kyseisiä olosuhteita ei näin ollen voida ottaa huomioon vahvistettaessa sitä määrää, jolla sakon määrää on korotettava rikkomisen uusimisen perusteella.

(ks. 58 ja 64 kohta)

5.      Komissio voi arvioidessaan yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta sen määrittäessä yritykselle määrättävän sakon laskentapohjaa ottaa huomioon niiden markkinoiden koon, joihin rikkominen vaikuttaa, mutta se ei kuitenkaan ole tähän velvollinen. Komissio voi tässä tarkoituksessa ottaa huomioon asianomaisten markkinoiden liikevaihdon. Ei ole olemassa mitään pätevää syytä sille, että liikevaihto laskettaisiin siten, että tietyt tuotantokustannukset jätetään ottamatta huomioon. Kaikilla teollisuuden aloilla on nimittäin sellaisia lopputuotteeseen erottamattomasti liittyviä kustannuksia, joihin valmistaja ei voi vaikuttaa mutta jotka kuitenkin merkitsevät olennaista valmistajan toimintaan vaikuttavaa tekijää ja joita ei näin ollen voida jättää ottamatta huomioon vahvistettaessa sakon laskentapohjaa. Se, että tietyn raaka-aineen hinta muodostaa huomattavan osan lopputuotteen loppuhinnasta tai että hinnanvaihteluihin liittyvä vaara on tietyn raaka-aineen kohdalla huomattavasti suurempi kuin muiden kohdalla, ei horjuta kyseistä päätelmää.

(ks. 76, 78 ja 82 kohta)