UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
14 päivänä joulukuuta 2011 (*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailuilmoitus – Avoin kilpailu – Kirjalliseen kokeeseen pääsyn epääminen alkukarsintakokeiden tuloksen johdosta – EPSOn ja kilpailun valintalautakunnan välinen toimivallanjako
Asiassa T‑361/10 P,
jossa on kyse valituksesta, jolla vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-35/08, Pachtitis vastaan komissio, 15.6.2010 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista,
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi J. Currall ja I. Chatzigiannis, sittemmin Currall, avustajinaan asianajajat E. Antypas ja E. Bourtzalas,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Dimitrios Pachtitis, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan asianajajat P. Giatagantzidis ja K. Kyriazi,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
jota tukee
Euroopan tietosuojavaltuutettu,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger sekä tuomarit N. J. Forwood ja A. Dittrich (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.11.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Valituksellaan, joka on tehty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan perusteella, Euroopan komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-35/08, Pachtitis vastaan komissio, 15.6.2010 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä kumosi Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 31.5. ja 6.12.2007 tekemät päätökset, joilla Dimitrios Pachtitis oli jätetty avoimen kilpailun EPSO/AD/77/06 alkukarsintakokeissa parhaat arvosanat saaneista 110 hakijasta laaditun luettelon ulkopuolelle.
Tosiseikat
2 Asian taustalla olevat tosiseikat on valituksen arvioinnin kannalta merkityksellisiltä osiltaan selostettu valituksenalaisessa tuomiossa seuraavasti:
”16 EPSO julkaisi 15.11.2006 ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/77/06 (EUVL C 277 A, s. 3; jäljempänä riidanalainen kilpailu) varallaololuettelon laatimiseksi palkkaluokan AD5 kreikankielisistä kielivirkamiehistä kääntämisen alalla. Kilpailuilmoituksen mukaan hakijoiden oli valittava kahdesta vaihtoehdosta, jotka oli nimetty vaihtoehdoksi 1 ja vaihtoehdoksi 2, heidän kielitaitoaan vastaava vaihtoehto. – –
17 – – kantaja, joka on Kreikan kansalainen, – – ilmoittautui hakijaksi edellä mainitun kilpailun vaihtoehtoon 1.
18 Kilpailussa oli kolme vaihetta. Kilpailuilmoituksen B osan mukaan ensimmäisessä vaiheessa eli alustavassa vaiheessa oli kaksi alkukarsintakoetta, joissa kummassakin oli 30 monivalintakysymystä ja joista ensimmäisen tarkoituksena oli arvioida hakijan tietoja Euroopan unionista sekä sen toimielimistä ja politiikoista (jäljempänä a-koe) ja toisen tarkoituksena arvioida hakijan yleistä soveltuvuutta ja pätevyyttä kielellisen ja matemaattisen päättelykyvyn osalta (jäljempänä b-koe). Kilpailuilmoituksen C osan mukaan toinen vaihe muodostui kirjallisista kokeista ja kolmas suullisesta kokeesta. Kilpailuilmoituksen B osan mukaan vaihtoehdossa 1 niitä 110:tä hakijaa, jotka olivat saaneet eniten pisteitä alkukarsintakokeissa ja saavuttaneet ainakin vaaditun vähimmäispistemäärän eli a-kokeessa viisi pistettä kymmenestä ja b-kokeessa kymmenen pistettä kahdestakymmenestä, pyydettäisiin toimittamaan täydellinen hakemuksensa kilpailun toiseen vaiheeseen osallistumiseksi; vaihtoehdossa 2 toiseen vaiheeseen hyväksyttävien hakijoiden määräksi oli vahvistettu 30.
19 Kilpailuilmoituksen D osasta ilmenee, että hakemukset oli esitettävä sähköisesti. Tarkemmin sanottuna kunkin hakijan oli ensinnäkin luotava henkilötiedoillaan sähköinen kansio EPSOn tietojärjestelmään. Kansionsa rekisteröimisen jälkeen hakija pystyi tekemään sähköisen osallistumishakemuksen kilpailuun. Jos hakemus tehtiin määräajassa, EPSO kutsui hakijan sähköisesti osallistumaan kilpailun alustavaan vaiheeseen ja ohjasi sen jälkeen hakijan sellaisen ulkopuolisen sopimuskumppaninsa verkkosivuille, jonka tehtäväksi se oli antanut kilpailun alustavan vaiheen järjestämisen ja toteuttamisen. Tämän sopimuskumppanin verkkosivuilla hakijan oli varattava koetta varten sähköisesti päivämäärä ja kellonaika ajalle 10.4.–4.5.2007, jonka kuluessa alkukarsintakokeet oli tarkoitus järjestää eri koepaikoissa.
20 Hakijat siis suorittivat nämä kokeet, jotka kilpailuilmoituksen B osassa määrätyin tavoin tehtiin tietokoneella, eri ajankohtina ja eri paikoissa. Kysymykset, jotka samaten olivat kullekin hakijalle erilaiset, valittiin sattumanvaraisesti tietokannasta, joka sisälsi ulkopuolisen sopimuskumppanin EPSOlle toimittaman kysymyssarjan. Riidanalaisen kilpailun valintalautakunta osallistui menettelyyn vasta alkukarsintakokeiden päätyttyä ja siis kirjallisten kokeiden ja suullisen kokeen vaiheessa. Kilpailuilmoituksen E osan 2 kohdan mukaan valintalautakunnan jäsenten nimet julkaistaisiin EPSOn verkkosivuilla kaksi viikkoa ennen kirjallisia kokeita.
21 Kun kantaja oli osallistunut alkukarsintakokeisiin, EPSO antoi hänelle sähköisesti tiedoksi 31.5.2007 hänen a- ja b-kokeissa saamansa pisteet ja ilmoitti hänelle samalla, että ’vaikka nämä pisteet ylittivät vaaditun vähimmäispistemäärän tai sivusivat sitä, ne eivät riittäneet siihen, että [hän olisi päässyt] niiden 110 hakijan joukkoon, jotka olivat saavuttaneet parhaimmat pistemäärät kilpailuilmoituksen B osassa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.’ – –
– –
– –
24 Kantaja riitautti EPSOn 31.5.2007 tekemän päätöksen ’pätevyyden ja sisällön’ tekemällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen, jossa hän vetosi yhtäältä yhdenvertaisuusperiaatteen, objektiivisuusperiaatteen ja avoimuusperiaatteen loukkaamiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin 31.5.2007 tehdyn päätöksen osalta ja toisaalta arviointivirheisiin, joita ’alkukarsintakokeiden valintalautakunta (eli tietokone)’ oli väistämättä tehnyt tarkastaessaan kantajan alkukarsintakokeita, kun huomioon otetaan kantajan ammattikokemus, ja vaati, että EPSOn on muutettava tämän päätöksen sisältöä tutkittuaan kantajan alkukarsintakokeet uudelleen ja ilmoitettava kantajalle, oliko valintalautakunta jättänyt huomiotta alkukarsintakokeiden kysymyksiä ja jos oli, mitkä kysymykset.
– –
26 EPSO teki 6.12.2007 päätöksen, jossa se ilmoitti tutkineensa uudelleen yhtäältä kantajan asiakirjat siltä osin kuin oli kyse hänen alkukarsintakokeidensa automaattisesta käsittelystä ja toisaalta tiettyjen kysymysten huomiotta jättämisen vaikutukset kantajan pisteisiin ja hylkäsi valituksen ja pysytti 31.5.2007 tekemänsä päätöksen. EPSO totesi erityisesti huomiotta jätetyistä kysymyksistä, että ’neuvoa-antava komitea’, joka vastasi tietokantaan sisältyvien kysymysten laadunvalvonnasta, oli todella jättänyt huomiotta seitsemän kysymystä mutta ettei kantajan alkukarsintakokeisiin sisältynyt yhtäkään huomiotta jätetyistä kysymyksistä.”
Asian käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksenalainen tuomio
3 Pachtitis nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 14.3.2008 jätetyllä kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla F-35/08.
4 Pachtitis vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin kumoaa EPSOn 31.5. ja 6.12.2007 tekemät päätökset sekä kaikki niihin liittyvät toimet ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut (valituksenalaisen tuomion 27 kohta).
5 Komissio vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin hylkää kanteen selvästi perusteettomana ja velvoittaa Pachtitisin korvaamaan oikeudenkäyntikulut (valituksenalaisen tuomion 28 kohta).
6 Kuten valituksenalaisen tuomion 29 ja 30 kohdasta ilmenee, Euroopan tietosuojavaltuutettu, joka oli virkamiestuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 20.11.2008 antamalla määräyksellä hyväksytty väliintulijaksi tukemaan Pachtitisin vaatimuksia, käytti puhevaltaa ensimmäisessä oikeusasteessa.
7 Virkamiestuomioistuin hyväksyi valituksenalaisella tuomiolla (43–72 kohta) kumoamiskanteen katsottuaan aiheelliseksi Pachtitisin toisen kanneperusteen, joka koski sitä, ettei EPSOlla ollut toimivaltaa hakijoiden karsimiseen riidanalaisen kilpailun alustavassa vaiheessa. Sen vuoksi virkamiestuomioistuin päätyi katsomaan, että EPSOn 31.5. ja 6.12.2007 tekemät päätökset oli kumottava eikä Pachtitisin kolmesta muusta kanneperusteesta ollut tarpeen lausua.
Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
8 Komissio teki nyt käsiteltävän valituksen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.8.2010 toimitetulla valituskirjelmällä ja pyysi, että valituksen käsittelylle annettaisiin etusija unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 55 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
9 Euroopan tietosuojavaltuutettu ilmoitti 30.11.2010 päivätyllä kirjeellä, ettei se aikonut osallistua asian käsittelyyn eikä jättää vastinetta.
10 Pachtitis toimitti vastineensa 29.12.2010.
11 Komissio pyysi 21.1.2011 päivätyllä kirjeellä, että se saisi esittää lyhyen vastauskirjelmän.
12 Muutoksenhakujaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän pyynnön 3.2.2011 tehdyllä päätöksellä.
13 Komissio toimitti valittajan vastauksen 14.3.2011.
14 Pachtitis toimitti vastineen antajan vastauksen 5.5.2011.
15 Komissio esitti 24.5.2011 päivätyllä kirjeellä ja Pachtitis 14.6.2011 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 146 artiklan mukaisen pyynnön saada tulla kuulluksi asian käsittelyn suullisessa vaiheessa.
16 Unionin yleinen tuomioistuin (muutoksenhakujaosto) hyväksyi työjärjestyksen 146 artiklan mukaiset pyynnöt esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja aloitti suullisen käsittelyn.
17 Muutoksenhakujaoston puheenjohtaja hyväksyi 13.10.2011 tehdyllä päätöksellä komission pyynnön antaa tämän valituksen käsittelylle etusija työjärjestyksen 55 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
18 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 9.11.2011 pidetyssä istunnossa.
19 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen muiden kumoamisperusteiden tutkimiseksi
– velvoittaa Pachtitisin korvaamaan muutoksenhausta ja asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
20 Pachtitis vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää valituksen kokonaisuudessaan
– velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Valitus
21 Komissio vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka koskee Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä III olevien 1, 5 ja 7 artiklan, Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston perustamisesta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2002/620/EY (EYVL L 197, s. 53) sekä Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston organisaatiosta ja toiminnasta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission pääsihteerien, tuomioistuimen kirjaajan, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean pääsihteerien sekä oikeusasiamiehen edustajan päätöksen 2002/621/EY (EYVL L 197, s. 56) rikkomista sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
22 Komissio väittää pääasiallisesti, että virkamiestuomioistuin on virheellisesti katsonut, ettei EPSOlla ollut toimivaltaa karsia Pachtitisia kyseessä olevan avoimen kilpailun toisesta vaiheesta, joka muodostui kirjallisesta kokeesta. Komission mukaan nimittäin kilpailun ensimmäisessä vaiheessa, joka muodostui kahdesta alkukarsintakokeesta, EPSOlla oli toimivalta määrätä kilpailun toiseen vaiheeseen pääsemiseksi suoritettavien esivalintakokeiden sisältö. Komission mukaan varsinaisen kilpailun muodostavat toinen vaihe sekä kolmas vaihe, joka muodostuu suullisesta kokeesta. Ei ole säännöstä, jossa kiellettäisiin se, että EPSO järjestää kyseisen kilpailun ensimmäisen vaiheen, kunhan kilpailu sen toisesta vaiheesta lähtien toteutetaan tosiasiallisesti valintalautakunnan valvonnassa.
23 Ennen edellä 22 kohdassa mainittujen väitteiden käsittelyä on syytä tarkastella valituksenalaisen tuomion perusteluvelvollisuuden väitettyä laiminlyöntiä.
Velvollisuus perustella valituksenalainen tuomio
24 Tukeakseen väitettään, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on laiminlyönyt velvollisuutensa perustella valituksenalainen tuomio, komissio korostaa, ettei virkamiestuomioistuin ole selittänyt arviointiaan, jonka mukaan kilpailua ei voida järjestää ”kaksivaiheisena” siten, että ensimmäisenä vaiheena ovat esivalintakokeet ja toisena vaiheena varsinainen kilpailu. Virkamiestuomioistuin ei myöskään ole maininnut ainoatakaan säännöstä, jossa kiellettäisiin se, että EPSO järjestää ”kaksivaiheisten” kilpailujen ensimmäisen vaiheen. Virkamiestuomioistuin on myös menetellyt virheellisesti jättäessään ottamatta huomioon päätökset 2002/620 ja 2002/621.
25 On syytä todeta, ettei perusteluvelvollisuus velvoita virkamiestuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet on toteutettu, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on niiden perusteella käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I-123, 372 kohta ja asia C-3/06 P, Groupe Danone v. komissio, tuomio 8.2.2007, Kok., s. I-1331, 46 kohta).
26 Kun tarkastellaan ensinnäkin komission väitettä siitä, ettei virkamiestuomioistuin ole selittänyt arviointiaan, jonka mukaan kilpailua ei voida järjestää ”kaksivaiheisena”, on todettava, ettei virkamiestuomioistuin ole esittänyt tällaista arviointia. Valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa virkamiestuomioistuin nimittäin on nimenomaisesti todennut, ettei valituksenalaisessa tuomiossa esitetty päättely millään tavalla kyseenalaista nimittävän viranomaisen valtaa järjestää kilpailu, jossa on kaksi eri vaihetta eli esivalinnasta muodostuva ensimmäinen vaihe, joka perustuu monivalintakysymyksiin, ja toinen vaihe, joka on varsinainen kilpailu ja jonka edellytyksenä on ensimmäisen vaiheen läpäiseminen ja johon pääsee vain pieni määrä hakijoita.
27 Toiseksi on todettava siitä komission väitteestä, jonka mukaan virkamiestuomioistuin ei ole maininnut ainoatakaan säännöstä, jossa kiellettäisiin se, että EPSO järjestää ”kaksivaiheisten” kilpailujen ensimmäisen vaiheen, ettei virkamiestuomioistuin ole katsonut, ettei EPSO voisi järjestää kyseistä ensimmäistä vaihetta. Sen sijaan virkamiestuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 57 ja 58 kohdassa, ettei kilpailussa esitettävien kysymysten aiheiden valinta eikä niiden arviointi kuulu EPSOn toimivaltaan ja että vaikka EPSOn rooli valintalautakunnan avustamisessa on merkittävä, se on kuitenkin toissijainen verrattuna valintalautakunnan rooliin eikä EPSO myöskään voi ottaa itselleen valintalautakunnan asemaa. Virkamiestuomioistuin on oikeudellisesti riittävällä tavalla selittänyt tätä koskevan päättelynsä tarkastelemalla valituksenalaisen tuomion 50–56 kohdassa EPSOn ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa virkamiesten palvelukseen ottamisessa. Tässä yhteydessä virkamiestuomioistuin on ensin verrannut tarkastelemalla nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan toimivaltaa valituksenalaisen tuomion 50–55 kohdassa erityisesti henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäistä kohtaa, jonka mukaan nimittävän viranomaisen jokaista kilpailua varten nimeämä valintalautakunta laatii soveltuvien hakijoiden luettelon, ja henkilöstösääntöjen liitteessä III määrättyä kilpailumenettelyä. Tämän jälkeen virkamiestuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa todennut, että nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan väliseen toimivallanjakoon, sellaisena kuin sitä kuvaillaan 56 kohtaa edeltävissä kohdissa, ei ole vaikuttanut se, että vuonna 2002 perustettiin EPSO, jonka perustamisasiakirjan 2 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että kilpailussa EPSO käyttää nimittäville viranomaisille kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. Komission perustelut on sen vuoksi hylättävä.
28 Kolmanneksi siitä komission väitteestä, jonka mukaan virkamiestuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa jättäessään virheellisesti ottamatta huomioon päätökset 2002/620 ja 2002/621, on riittävää todeta, että virkamiestuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa esittänyt päättelynsä, jonka mukaan lopputulos, johon virkamiestuomioistuin oli päätynyt EPSOn ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa koskevassa kysymyksessä, ei ole ristiriidassa kyseisten päätösten kanssa. Virkamiestuomioistuimen mukaan nämä päätökset nimittäin ovat joka tapauksessa oikeusnormien hierarkiassa henkilöstösääntöjen säännösten alapuolella.
29 Tästä seuraa, että väitettyyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvät komission perustelut on hylättävä.
EPSOn toimivalta karsia Pachtitis kyseisen kilpailun toisesta vaiheesta
30 Komissio väittää pääasiallisesti, että virkamiestuomioistuin on menetellyt virheellisesti katsoessaan valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa, ettei EPSOlla ollut toimivaltaa karsia Pachtitisia kilpailun toisesta vaiheesta. Tästä komissio huomauttaa, että virkamiestuomioistuin on tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen liitteen III säännöksiä kilpailumenettelystä. Virkamiestuomioistuin ei siten ole ottanut huomioon kaikkia kyseisessä liitteessä, erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja sen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa, sekä päätöksissä 2002/620 ja 2002/621 EPSOlle annettuja toimivaltuuksia.
31 Kilpailun järjestämisestä on ensiksi todettava, että virkamiestuomioistuin ei ole katsonut, toisin kuin komissio väittää, ettei EPSOlla olisi ollut toimivaltaa tämän kilpailun järjestämiseen ”kaksivaiheisena”. Virkamiestuomioistuin on nimittäin asiassa T-207/02, Falcone vastaan komissio, 26.10.2004 annettuun tuomioon (Kok. H., s. I-A-305 ja II-1393) viitaten todennut valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, ettei valituksenalaisessa tuomiossa esitetty päättely millään tavalla kyseenalaista nimittävän viranomaisen harkintavaltaa kilpailun järjestämisessä siten, että siinä on kaksi erillistä vaihetta eli ensimmäisenä vaiheena monivalintakysymyksiin perustuva esivalinta ja toisena vaiheena varsinainen kilpailu, johon pääseminen edellyttää menestymistä ensimmäisen vaiheen kokeissa ja johon pääsee vain pieni määrä hakijoita. Virkamiestuomioistuimen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa käsitelty kysymys koskee sitä, voiko EPSO yksin ja täysin ilman valintalautakuntaa järjestää ja saattaa päätökseen kilpailun ensimmäisen vaiheen asiassa Falcone vastaan komissio annetussa tuomiossa tai nyt käsiteltävässä asiassa kuvaillussa muodossa.
32 Toiseksi komissio huomauttaa kilpailun ensimmäisen vaiheen luonteesta, että tämä vaihe muodostuu esivalintakokeista, joiden perusteella määräytyy pääsy ”toiseen vaiheeseen”, joka on varsinainen kilpailu.
33 Kilpailun ensimmäisen vaiheen sisällöstä on syytä muistuttaa, että valituksenalaisen tuomion 18 kohdan mukaan tämä vaihe muodostui kahdesta alkukarsintakokeesta, joissa kummassakin oli 30 kysymystä ja joista ensimmäisen tarkoituksena oli arvioida hakijan tietoja Euroopan unionista sekä sen toimielimistä ja politiikoista ja toisen tarkoituksena arvioida hakijan yleistä soveltuvuutta ja pätevyyttä kielellisen ja matemaattisen päättelykyvyn suhteen.
34 Virkamiestuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa, että 1 772 hakijasta, jotka olivat varanneet ajan riidanalaisen kilpailun alkukarsintakokeisiin, vain 140:tä voitiin pyytää toimittamaan täydellinen hakemus kilpailun toiseen vaiheeseen osallistumiseksi. Valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa virkamiestuomioistuin viittasi – komission sitä erityisesti kiistämättä – ensimmäisen vaiheen kokeiden vertailevaan luonteeseen, joka on ominainen itse kilpailun käsitteelle, koska ei riittänyt, että kyseisistä kokeista sai keskimääräisen tuloksen, vaan kilpailun toiseen vaiheeseen pääsemiseksi vaadittiin, että hakija oli niiden lukumäärältään etukäteen määrättyjen hakijoiden joukossa, jotka saivat alkukarsintakokeista parhaat pisteet. Näiden seikkojen perusteella virkamiestuomioistuin pystyi perustellusti katsomaan, että kyseinen ensimmäinen vaihe oli kilpailun luonteinen. Se ei siten ollut pelkkä kyseisen kilpailumenettelyn muodollinen osa vaan sillä oli samalla kilpailun luonne.
35 Kolmanneksi komissio katsoo nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välisestä toimivallanjaosta virkamiesten palvelukseen ottamisessa, että nimittävällä viranomaisella on henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan perusteella aina ollut toimivalta määrätä esivalintakokeiden sisältö ja että EPSOn perustamisesta on ainoastaan seurannut tämän erityisen toimivallan siirtäminen EPSOlle.
36 Tässä yhteydessä on tutkittava, onko virkamiestuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan valituksenalaisen tuomion 51–55 kohdassa nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa virkamiesten palvelukseen ottamisessa.
37 Valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa virkamiestuomioistuin katsoi, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevasta 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja 4 artiklasta johtui, että nimittävän viranomaisen tehtävänä oli vahvistaa yhtäältä sekakomiteaa kuultuaan kilpailuilmoitus ja toisaalta luettelo hakijoista, jotka täyttävät henkilöstösääntöjen 28 artiklassa luetellut kolme ensimmäistä virkamieheksi nimittämisen edellytystä eli edellytykset, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion kansalaisuutta, asevelvollisuuslainsäädännön mukaisten velvollisuuksien täyttämistä sekä tehtävien hoitamisen edellyttämää hyvää mainetta.
38 Valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa virkamiestuomioistuin katsoi, että kun nimittävä viranomainen on toimittanut tämän luettelon valintalautakunnan puheenjohtajalle, valintalautakunnan itsensä on – kuten henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 5 artiklassa todetaan – tämän jälkeen ensinnäkin laadittava luettelo hakijoista, jotka täyttävät kilpailuilmoituksessa vahvistetut edellytykset, toiseksi järjestettävä kokeet ja kolmanneksi laadittava soveltuvien hakijoiden luettelo ja esitettävä se nimittävälle viranomaiselle.
39 Valituksenalaisen tuomion 53–55 kohdassa virkamiestuomioistuin korosti, että lainsäätäjä on tämän valintalautakunnalle annetun olennaisen roolin huomioon ottaen säätänyt tietyistä takeista, jotka koskevat sekä lautakunnan asettamista ja kokoonpanoa että sen toimintaa. Tässä yhteydessä virkamiestuomioistuin viittasi erityisesti henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäiseen kohtaan, jonka mukaan nimittävä viranomainen nimeää jokaista kilpailua varten valintalautakunnan, joka laatii soveltuvien hakijoiden luettelon.
40 Komission mukaan virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa arvioidessaan ole ottanut huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan b ja e alakohtaa eikä sitä, ettei kyseisessä liitteessä ole määräystä, jossa kiellettäisiin se, että nimittävä viranomainen määrää esivalintakokeiden sisällön.
41 Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdasta, joiden mukaan nimittävän viranomaisen on kilpailuilmoituksessa täsmennettävä kilpailumenettely (joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailu) sekä kokeisiin perustuvassa kilpailussa kokeiden luonne ja niiden arvostelu, on todettava, ettei näissä määräyksissä ole minkäänlaista mainintaa nimittävän viranomaisen toimivallasta kilpailussa esitettävien kysymysten aiheiden valinnassa ja arvioinnissa. Kilpailumenettely nimittäin on henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailu, eikä tämä säännös koske kokeiden sisällön määräämistä. Samassa liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan e alakohdasta on todettava, että vaikka hyväksytyn koesuorituksen pisterajojen vahvistaminen kuuluu käsitteen ”kokeiden luonne ja niiden arvostelu” piiriin, tämä ei päde kilpailussa esitettävien kysymysten sisällön määräämiseen (ks. vastaavasti asia T-24/01, Staelen v. parlamentti, tuomio 5.3.2003, Kok. H., s. I-A-79 ja II-423, 51 kohta).
42 Komission perustelusta, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä III ei ole säännöstä, jossa kiellettäisiin se, että nimittävä viranomainen määrää esivalintakokeiden sisällön, on todettava, ettei kyseisessä liitteessä säädetä nimenomaisesti, kuka määrää esivalintakokeiden sisällön ja valvoo kilpailun tätä vaihetta. Tällaista toimivaltaa ei ole nimenomaisesti annettu nimittävälle viranomaiselle eikä myöskään kilpailun valintalautakunnalle.
43 Virkamiestuomioistuin on kuitenkin menetellyt oikein viitatessaan nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa tältä osin koskevan kysymyksen arvioinnissa henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäiseen kohtaan ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäiseen kohtaan. Ensin mainitun säännöksen mukaan soveltuvien hakijoiden luettelon laatiminen ja jälkimmäisen säännöksen mukaan luettelon laatiminen hakijoista, jotka täyttävät kilpailuilmoituksessa vahvistetut edellytykset, ovat valintalautakunnan tehtäviä. Kun nämä toimivaltuudet on otettu huomioon, virkamiestuomioistuin on voinut perustellusti katsoa valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, että valintalautakunnalla on olennainen rooli kilpailun kulussa.
44 Kun tarkastellaan erityisesti komission perustelua, jonka mukaan nimittävällä viranomaisella on aina ollut toimivalta määrätä esivalintakokeiden sisältö, on todettava, että virkamiestuomioistuin on menetellyt oikein katsoessaan valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että ennen EPSOn perustamista voimassa olleen säännöstön mukaan esivalintakokeiden, jotka vastaavat nyt kyseessä olevia alkukarsintakokeita, kulusta huolehtiminen oli uskottu yksin valintalautakunnan tehtäväksi. Täysin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että vaikka nimittävällä viranomaisella oli ennen EPSOn perustamista päätöksellä 2002/620 laaja harkintavalta kilpailun ehtojen ja järjestämistavan vahvistamisessa, valintalautakunnalla oli kuitenkin laaja harkintavalta kilpailuun sisältyviksi määrättyjen kokeiden järjestämistavan ja yksityiskohtaisen sisällön osalta (edellä 41 kohdassa mainittu asia Staelen v. parlamentti, tuomion 51 kohta; edellä 31 kohdassa mainittu asia Falcone v. komissio, tuomion 31 ja 38 kohta sekä asia T-371/03, Le Voci v. neuvosto, tuomio 14.7.2005, Kok. H., s. I-A-209 ja II-957, 41 kohta). Ennen EPSOn perustamista valintalautakunnan toimivaltaan kuului myös nimittävän viranomaisen ensimmäisessä vaiheessa mahdollisesti järjestämän hakijoiden esivalinnan valvominen (asia T-233/02, Alexandratos ja Panagiotou v. neuvosto, tuomio 17.9.2003, Kok. H., s. I-A-201 ja II-989, 26 kohta ja edellä 31 kohdassa mainittu asia Falcone v. komissio, tuomion 39 kohta). Tämä komission perustelu on näin ollen hylättävä.
45 Tästä seuraa, ettei virkamiestuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä arvioidessaan valituksenalaisen tuomion 51–55 kohdassa nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa virkamiesten palvelukseen ottamisessa. Tähän liittyvät komission perustelut on sen vuoksi hylättävä.
46 Neljänneksi valituksenalaisen tuomion 56–58 kohtaan sisältyvissä arvioinneissaan, joiden mukaan EPSOn perustaminen vuonna 2002 ei ole vaikuttanut nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan väliseen toimivallanjakoon, virkamiestuomioistuin viittasi henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaan 7 artiklaan sekä päätöksiin 2002/620 ja 2002/621.
47 Virkamiestuomioistuin totesi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevasta 7 artiklasta ilmenee, että virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen kulkuun liittyvät EPSOn tehtävät ovat pääasiallisesti organisatorisia. Lisäksi virkamiestuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 7 artiklassa ole mitään viittausta mihinkään EPSOn tehtävään, joka liittyisi ”kokeiden sisällöstä” määräämiseen tai kokeiden sisällön määrittelemiseen virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen osalta. Virkamiestuomioistuimen mukaan tässä 7 artiklassa sen sijaan annetaan nimenomaisesti EPSOlle tällaisia tehtäviä erityisesti sen varmistamisessa, että virkamiehet täyttävät vaatimukset (2 kohdan c alakohta), tai tilapäisen tai sopimussuhteisen henkilöstön valinnassa (4 kohta). Virkamiestuomioistuimen mukaan tällaisten määräysten puuttuminen vahvistaa, että sen enempää kilpailussa esitettyjen kysymysten aiheiden valinta kuin niiden arviointikaan eivät kuulu EPSOn toimivaltaan.
48 Komissio väittää tästä, ettei EPSOlle henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 1 kohdan mukaan kuuluvaa tehtävää varmistaa yhdenmukaisten normien noudattaminen virkamiesten valintamenettelyissä ole mahdollista hoitaa, jollei EPSO osallistu kokeiden sisällön määräämiseen. EPSOn eri tehtävät on nimenomaisesti määritelty henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 7 artiklan 2 kohdassa. Vaikka näitä tehtäviä on tietenkin tulkittava EPSOn tehtävän valossa, sellaisena kuin se on määritelty kyseisen 7 artiklan 1 kohdassa, tehtävän määrittely itsessään ei voi merkitä uusien toimivaltuuksien antamista EPSOlle. Lisäksi on todettava, että tämä EPSOn tehtävä koskee virkamiesten valintamenettelyjen määräämistä yleisesti eikä yksittäisiin kilpailuihin kuuluvien kokeiden sisällön määräämistä.
49 Komission perustelusta, jonka mukaan se, ettei lainsäätäjä ole henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 7 artiklassa nimenomaisesti maininnut EPSOn toimivaltaa virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettäviin kilpailuihin kuuluvien kokeiden sisällön määräämisessä, vaikka lainsäätäjä on menetellyt näin väliaikaisten tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen sekä AST-palkkaluokkiin kuuluvien virkamiesten urakehitystä koskevan menettelyn osalta, osoittaa lainsäätäjän pitäneen tällaista mainintaa tarpeettomana, koska tämä toimivalta oli jo olemassa henkilöstösääntöjen liitteen III perusteella, on todettava, että edellä 35–45 kohdassa selostetuista seikoista johtuu, ettei nimittävällä viranomaisella ole ollut tällaista toimivaltaa. Erityisesti edellä 44 kohdassa selostetusta seikasta johtuu, että ennen EPSOn perustamista voimassa olleen säännöstön mukaan esivalintakokeiden kulusta huolehtiminen oli uskottu yksin valintalautakunnan tehtäväksi. Virkamiestuomioistuin on siten voinut perustellusti katsoa, että se seikka, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 7 artiklassa ole mitään viittausta mihinkään EPSOn tehtävään, joka liittyisi ”kokeiden sisällöstä” määräämiseen tai kokeiden sisällön määrittelemiseen virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen osalta, tuki virkamiestuomioistuimen johtopäätöstä, jonka mukaan sen enempää kilpailussa esitettyjen kysymysten aiheiden valinta kuin niiden arviointikaan eivät kuulu EPSOn toimivaltaan.
50 Virkamiestuomioistuin totesi toisekseen valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa päätöksistä 2002/620 ja 2002/621, että ensin mainitun päätöksen 2 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että kilpailussa EPSO käyttää nimittäville viranomaisille kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. Lisäksi virkamiestuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion samassa kohdassa, etteivät päätöksiin 2002/620 ja 2002/621 sisältyvät erityiset säännökset kyseenalaista sitä, että EPSOn tehtävät ovat pääasiallisesti organisatorisia, vaikka näiden päätösten sanamuoto – kuten toteamus, että EPSO ”laatii – – soveltuvien hakijoiden luettelot”, minkä perusteella voisi ajatella, että EPSOlla olisi toimivalta ratkaista, keiden hakijoiden kuuluu olla luettelossa – saattaa joskus johtaa virheelliseen käsitykseen, sillä kyseiset päätökset ovat joka tapauksessa oikeusnormien hierarkiassa henkilöstösääntöjen säännösten alapuolella.
51 Komission mukaan virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on oikeusnormien väitetyn hierarkian vuoksi jättänyt ottamatta huomioon kyseiset päätökset. Kun toimivaltaa laatia kilpailussa esitettävät kysymykset ei ole nimenomaisesti pidätetty valintalautakunnalle, komissio katsoo päätöksen 2002/621 1 artiklan 2 kohdan c alakohtaan viitaten, että EPSOlla on toimivalta määrätä näiden kysymysten sisältö.
52 Tästä on todettava, että virkamiestuomioistuin on menetellyt perustellusti katsoessaan, että päätöksen 2002/620 2 artiklan 1 kohdan mukaan kilpailussa EPSO käyttää nimittäville viranomaisille kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. Tästä säännöksestä seuraa, että nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäisen kohdan ja henkilöstösääntöjen liitteen III mukaan kuuluvat toimivaltuudet on siirretty EPSOlle. Koska edellä on jo todettu, ettei virkamiestuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä arvioidessaan nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa virkamiesten palvelukseen ottamisessa, virkamiestuomioistuin on voinut perustellusti päätyä katsomaan tämän seikan perusteella valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että sen enempää kilpailussa esitettyjen kysymysten aiheiden valinta kuin niiden arviointikaan eivät kuulu EPSOn toimivaltaan.
53 Päätöksestä 2002/621 on todettava, että virkamiestuomioistuin on menetellyt oikein katsoessaan sen olevan oikeusnormien hierarkiassa henkilöstösääntöjen säännösten alapuolella. Koska päätös 2002/621 on tarkemmin sanottuna tehty päätöksen 2002/620 5 artiklan nojalla, ensin mainittu päätös on oikeusnormien hierarkiassa myös viimeksi mainitun päätöksen alapuolella. Tästä oikeusnormien hierarkiasta, jota on laillisuusperiaatteen mukaisesti noudatettava, seuraa, ettei päätöstä 2002/621 voida tulkita henkilöstösääntöjen ja päätöksen 2002/620 vastaisesti. Päätös 2002/621 voi kuitenkin olla seikka, jonka avulla henkilöstösääntöjä ja päätöstä 2002/620 voidaan tulkita sovellettaessa niitä nyt käsiteltävässä asiassa.
54 Päätöksen 2002/621 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, jonka perusteella EPSOlla on komission mielestä toimivalta määrätä oikeudenkäynnin kohteena olevien kysymysten sisältö, säädetään, että yksi EPSOn tehtävistä on valintamenetelmien ja -tekniikoiden kehittäminen parhaimpien käytänteiden perusteella ja toimielinten henkilöstön eri ura-alueille määriteltyjen pätevyysvaatimusten mukaisesti. Tämän säännöksen sanamuodosta ei kuitenkaan seuraa, että EPSOlla olisi väitettyä toimivaltaa. Jatkona päätöksen 2002/621 1 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, jonka mukaan EPSOn tehtävänä on järjestää avoimia kilpailuja virkamiesten ottamiseksi toimielinten palvelukseen parhain mahdollisin ammatillisin ja taloudellisin edellytyksin, saman artiklan 2 kohdan c alakohdassa EPSOlle annetaan kilpailun kulun osalta lähinnä valintalautakuntaa avustava tehtävä, koska EPSOn tehtävänä on kehittää valintamenetelmiä ja ‑tekniikkoja. Käsiteltävässä asiassa ei siten voi tulla kysymykseen, että päätöksen 2002/621 1 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittaisiin vastoin henkilöstösääntöjä ja päätöstä 2002/620, joiden mukaan myös on niin, ettei EPSOlla ole väitettyä toimivaltaa.
55 Edellä todetusta seuraa, ettei virkamiestuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 56–58 kohdassa, ettei EPSOn perustaminen eivätkä etenkään henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 7 artikla eivätkä päätökset 2002/620 ja 2002/621 ole vaikuttaneet nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan väliseen toimivallanjakoon. Tätä seikkaa koskevat komission perustelut on siten hylättävä.
56 Siltä osin kuin komissio riitauttaa valituksenalaisen tuomion 71 kohtaan sisältyvän virkamiestuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan alustavan vaiheen alkukarsintakokeiden tarkastamisesta ja valvomisesta valintalautakunnalle aiheutuva huomattava työmäärä on siitä huolimatta, että kirjallisiin ja suullisiin kokeisiin pääsisi lopulta pieni määrä hakijoita, vain vähäinen verrattuna kirjallisten ja suullisten kokeiden vaatimaan suureen työmäärään, on todettava, että tämä arviointi on ylimääräinen perustelu, joka ei voi aiheuttaa valituksenalaisen tuomion kumoamista. Tämä väite on siten tehoton, ja se on hylättävä.
57 Koska asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko sellaisen ulkopuolisen sopimuskumppanin valitseminen, jolle EPSO on antanut tehtäväksi kilpailun alustavan vaiheen järjestämisen ja toteuttamisen, laillista, on vielä todettava, ettei valituksenalaiseen tuomioon lainkaan sisälly virkamiestuomioistuimen arviointia tällaisen valinnan laillisuudesta eikä tällaista arviointia ole esitetty edes ylimääräisenä perusteluna. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleiseltä tuomioistuimelta voidaan kuitenkin hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta. Muutoksenhaun perusteena voi olla virkamiestuomioistuimen puuttuva toimivalta, asian käsittelyssä mainitussa tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on kyseisen asianosaisen etujen vastainen, tai virkamiestuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen ei pidä lausua kyseisestä ulkopuolisen sopimuskumppanin valitsemisesta.
58 Tästä seuraa, ettei virkamiestuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä päätyessään katsomaan, että Pachtitisilta oli evätty pääsy kilpailun toiseen vaiheeseen sellaisen menettelyn päätteeksi, jonka toteuttanut toimija ei ollut toimivaltainen, ja kyseisen toimijan tekemällä päätöksellä. Komission perustelut on siten hylättävä.
59 Kaikesta edellä todetusta seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
60 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 148 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.
61 Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan, jota työjärjestyksen 144 artiklan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
62 Koska komissio on hävinnyt asian ja Pachtitis on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Pachtitisille asian käsittelystä tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Dimitrios Pachtitisille asian käsittelystä tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä joulukuuta 2011.
Allekirjoitukset