Kanne 4.5.2007 - General Technic-Otis v. komissio

(Asia T-141/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: General Technic-Otis Sàrl (Howald, Luxemburgin suurherttuakunta) (edustaja: asianajaja M. Nosbusch)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä asiassa COMP/E-1/38.823 - Elevators and Escalators 21.2.2007 tehty komission päätös on kumottava EY 230 artiklan nojalla siltä osin kuin se koskee GTO:ta.

Toissijaisesti kantajalle mainitulla päätöksellä määrätty sakko on EY 229 artiklan nojalla poistettava tai sitä on alennettava.

Komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävänä olevalla kanteella kantaja vaatii EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä (asia COMP/E-1/38.823 - PO/Elevators and Escalators) 21.2.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 512 lopullinen, joka liittyy sellaiseen kartelliin mekaanisten hissien ja liukuportaiden asennus- ja huoltomarkkinoilla Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa, johon on liittynyt tarjouskilpailujen manipulointia, markkinoiden jakamista, hintojen vahvistamista, hankkeiden sekä laitteiden myynti-, asennus-, huolto- ja modernisointisopimusten kohdentamista sekä tietojenvaihtoa, osittaista kumoamista kantajaa koskevilta osin. Toissijaisesti kantaja vaatii riidanalaisella päätöksellä sille määrätyn sakon poistamista tai sen alentamista.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi seitsemään perusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja tuo esiin, että komissio on tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se on soveltanut sakkojen laskemista koskevia sääntöjä, siltä osin kuin se on katsonut, että sen tuomitsemissa käytännöissä oli kyse "erittäin vakavasta" kilpailusääntöjen rikkomisesta. Kantaja väittää, että sakon perusmäärää on näin ollen alennettava, kun otetaan huomioon merkityksellisten markkinoiden suppea maantieteellinen ulottuvuus sekä komission tuomitsemien käytäntöjen rajallinen vaikutus merkityksellisiin markkinoihin.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, koska se ei ole ottanut huomioon kantajan tosiasiallista taloudellista kykyä vahingon aiheuttamiseen. Se väittää myös, että komission olisi tullut sakkojen määrästä päättäessään ottaa huomioon kantajan asema pienenä tai keskisuurena yrityksenä, jolla oli itsenäinen hallinto ja joka oli näin ollen kykenemätön aiheuttamaan merkittävää vahinkoa markkinoilla.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja tuo esiin, että komissio on tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, koska se ei ole rajannut sakon määrää kymmeneen prosenttiin kantajan liikevaihdosta ja koska sillä ei ollut perusteita ottaa huomioon emoyhtiöiden liikevaihtoa kantajalle määrättävän sakon enimmäismäärän laskemisessa.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ole soveltanut vastuuperiaatteita johdonmukaisesti kaikkiin kyseessä olevan kartellin jäseniin. Kantaja väittää, että komissio on lukenut riidanalaiset käytännöt sen emoyhtiöiden syyksi, mutta että se ei ole tehnyt näin erään toisen sellaisen yhtiön osalta, jonka myös on katsottu samassa päätöksessä osallistuneen kartelliin, vaikka mainittu yhtiö oli kantajan tilanteeseen verrattavassa tilanteessa emoyhtiöiden käyttämän määräysvallan osalta.

Viidennessä kanneperusteessaan kantaja tuo esiin, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen, koska se ei ole myöntänyt kantajalle yhteistyötiedonannon¹ nojalla 50 prosentin alennusta sakon määrästä. Kantaja väittää, että se teki tiivistä, jatkuvaa ja erityisen laajaa yhteistyötä komission yksiköiden kanssa ja että tämä yhteistyö on peruste yhteistyötiedonannossa tarkoitetulle sakon alentamiselle enimmäismäärällä eli 50 prosentilla.

Kuudes kanneperuste, johon kantaja vetoaa, perustuu luottamuksensuojan periaatteeseen siltä osin kuin komissio ei ole myöntänyt kantajalle kymmenen prosentin lisäalennusta sakosta sillä perusteella, että kantaja ei ole kiistänyt tosiseikkoja. Kantaja väittää, että väitetiedoksianto sekä komission päätöskäytäntö ovat synnyttäneet sille perustellun odotuksen saada mainitulla perusteella kymmenen prosentin alennus sakkoihin eikä ainoastaan yhden prosentin alennus, joka riidanalaisessa päätöksessä on myönnetty.

Seitsemäs kanneperuste perustuu rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatteen rikkomiseen sillä perusteella, että kantajalle määrätty sakko ei ole perusteltu kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen nähden eikä varsinkaan, kun otetaan huomioon sen väitetysti rajallinen vaikutus markkinoihin ja se, että toteuttajana on ollut pieni yhtiö.

____________

¹ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa, EYVL 2002, C 45, s. 3.