Tiedonanto virallisessa lehdessä
OJSC Bratsk Aluminium Plantin 15.3.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne
(Asia T-111/04)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
OJSC Bratsk Aluminium Plant, kotipaikka Bratsk, Venäjä, on nostanut 15.3.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajien edustajina ovat lakimies K. Adamantopoulos ja solicitor J. Branton.
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan piimetallin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2229/2003, joka on 24.12.2003 julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä EUVL L 339 sivulla 3, kantajaa koskevilta osin,
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Riidanalaisella toimenpiteellä, eli asetuksella (EY) N:o 2229/2003
1, otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Venäjältä peräisin olevan piimetallin tuonnissa ja osana tätä otettiin käyttöön 22,7 prosentin suuruinen tulli Venäjältä peräisin olevalle piimetallille.
Kantaja väittää kanteensa tueksi, että neuvosto rikkoi asetuksen N:o 384/96
2 2 artiklan 8 ja 9 kohtaa, teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi olennaista menettelyllistä edellytystä, kun se kieltäytyi hyväksymästä sitä, että kantajan ja sen brittiläisillä Neitsytsaarilla olevan kauppayrityksen välillä on yhteys. Kantaja katsoo myös, että siltä evättiin oikeus tulla kuulluksi, koska neuvosto kieltäytyi suorittamasta uutta tarkastuskäyntiä mainitun väitteen osalta. Kantajan mukaan neuvosto rikkoi myös asetuksen N:o 384/96 18 artiklan 4 kohtaa kun se hylkäsi kantajan esittämän näytön. Kantaja vetoaa myös asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 4 kohdan rikkomiseen, joka perustuu siihen, ettei neuvosto ole asianmukaisesti esittänyt niitä olennaisia tosiseikkoja ja näkökohtia, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa ehdotettiin. Kantaja väittää lopuksi, että riidanalaisessa asetuksessa katsottiin virheellisesti, että kantajan kotimaan myynti on kannattamatonta, ja paisutettiin polkumyyntiä koskevaa arviota hylkäämällä kantajan esittämät sähkökulut ja korottamalla niiden määrää viittaamalla asiaankuulumattomiin tekijöihin. Kantaja väittää tällä perusteella, että riidanalaisen asetuksen antamisen yhteydessä rikottiin asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 5 kohtaa ja 7 kohdan b ja c alakohtaa, tehtiin ilmeinen arviointivirhe ja laiminlyötiin asianmukaiset perustelut.