Asia T-320/09

Planet AE

vastaan

Euroopan komissio

Kumoamiskanne – Unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Ennakkovaroitusjärjestelmä, joka mahdollistaa johonkin tahoon liittyvän riskin tason yksilöimisen – OLAFin tutkinta sellaisen julkisen hankintasopimuksen täytäntöönpanosta, joka liittyy institutionaalista nykyaikaistamista koskevaan hankkeeseen Syyriassa – Päätökset, joilla pyydettiin aktivoimaan W1a- ja W1b-varoitukset – Oikeudenkäynnin kohde – Kannekelpoiset toimet – Tutkittavaksi ottaminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Tietojen käsitteleminen hallinnossa vain sisäisiä tarkoituksia varten – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(EY 230 artikla; komission päätös 2008/969)

3.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Riidanalaisen toimen tehneen toimielimen toimivallan puuttuminen – Ordre public -peruste

(EY 230 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Kantajan oikeusasemaa muuttavat toimet – Varoitus komission tulojen ja menojen hyväksyjien ja toimeenpanovirastojen käyttöön tarkoitetussa ennakkovaroitusjärjestelmässä – Varoituksen kohteena olevan yhteisön nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 230 artikla; komission päätös 2008/969)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan mukaan kanteessa on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde ja kantajan vaatimukset. Lisäksi vaatimukset on esitettävä täsmällisesti ja yksiselitteisesti, sillä muutoin on olemassa riski siitä, että unionin yleinen tuomioistuin tuomitsee alle tai yli sen, mitä on vaadittu (intra tai ultra petita), ja että vastaajan oikeuksia loukataan. Kanteen kohteena oleva toimi voidaan kuitenkin tunnistaa implisiittisesti kannekirjelmän sisältämien tietojen ja sen perustelujen kokonaisuuden perusteella. Sellaiseen toimeen, joka muodostaa yhdessä muiden toimien kanssa kokonaisuuden, muodollisesti kohdistuvan kanteen voidaan katsoa kohdistuvan tarpeellisilta osin myös näihin muihin toimiin.

(ks. 22 ja 23 kohta)

2.      Kumoamiskanteen kohteena voivat olla luonteestaan tai muodostaan riippumatta kaikki toimielinten toimenpiteet, joilla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia. EY 230 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia ovat erityisesti kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Sitä vastoin tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat kanteilta, jotka kohdistuvat toimiin, jotka ovat vain hallinnon sisäisiä toimenpiteitä ja joilla ei näin ollen ole vaikutuksia hallinnon ulkopuolella.

Vaikka hallinnossa tietoja käsitellään, esimerkiksi kerätään, hallinnoidaan ja käytetään, vain sisäisiä tarkoituksia varten, ei tämä sulje millään tavalla pois sitä mahdollisuutta, että tällaiset toimenpiteet voisivat loukata yksilön etuja. Tällainen loukkaaminen riippuu nimittäin monista tekijöistä, etenkin käsiteltyjen tietojen luonteesta, käsittelyn tarkoituksesta, niistä tarkoista seurauksista, joita käsittelyllä voi olla, ja siitä, ovatko käsittelyn tarkoitus ja seuraukset yhteensopivia hallinnon toimivaltaa rajoittavien säännösten kanssa.

(ks. 37–39 kohta)

3.      Riidanalaisten toimien suorittajan toimivallan puuttuminen on ordre public -kysymys, joka on sellaisenaan tutkittava viran puolesta.

(ks. 41 kohta)

4.      Kun otetaan huomioon komission tulojen ja menojen hyväksyjien ja toimeenpanovirastojen käyttöön tarkoitetusta ennakkovaroitusjärjestelmästä tehdyn päätöksen 2008/969 taustalla oleva tavoite suojella unionin taloudellisia etuja pantaessa täytäntöön talousarvioon liittyviä toimenpiteitä, ennakkovaroitusjärjestelmään tehtävän jotakin tahoa koskevan varoituksen, jopa W1-luokan, vaikutus ei voi rajoittua unionin toimielinten, elinten ja laitosten sisälle, ja tällainen varoitus vaikuttaa välttämättä asianomaisten tulojen ja menojen hyväksyjien ja kyseisen tahon väliseen suhteeseen. Päätöksen 16 artiklan sanamuodosta ja päätöksen kokonaisuudesta käy ilmi, että W1-varoituksen toteaminen aiheuttaa todellisuudessa asianomaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle velvollisuuden ryhtyä tehostettuihin seurantatoimenpiteisiin.

Siten varoitus ennakkovaroitusjärjestelmässä vaikuttaa unionin rahoitusvaroja hakeviin tahoihin siltä osin kuin niiden on taloudellisia etujaan ajaakseen mukauduttava asianomaisten tulojen ja menojen hyväksyjien määräämiin ehtoihin tai lisääntyneisiin varotoimenpiteisiin, jotka on kohdistettu erityisesti niihin. Tällaisista ehdoista ja varotoimenpiteistä voi muotoutua uusia sopimusvelvoitteita ja ennakoimattomia taloudellisia rasitteita, tai niillä voi olla myös heijastusvaikutuksia sellaisen yhteenliittymän sisäiseen organisaatioon, johon kyseiset tahot kuuluvat.

Tällaisessa tilanteessa olisi oikeusunionin vastaista kieltää kantajalta mahdollisuus tällaisten toimien perustana olevien aineellisten seikkojen tuomioistuinvalvontaan. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon, että päätöksessä 2008/969 ei säädetä oikeushenkilöille tai luonnollisille henkilöille mitään oikeutta saada tietoa, eikä varsinkaan oikeutta tulla kuulluksi, ennen niiden kirjaamista ennakkovaroitusjärjestelmään W1-, W2-, W3-, W4- ja W5b-varoitusten aktivoinnilla.

Sen lisäksi, että näillä toimilla on kannekelpoisten toimien oikeudelliset ominaispiirteet, ne myös päättävät sen erityisen menettelyn, jossa jokin taho kirjataan ”varoitusluetteloon” ilman, että sitä kuultaisiin kirjaamisen syistä, ja joka on erillinen niihin päätöksiin nähden, joilla päätöksessä 2008/969 säädetyt erilaiset erityiset vaatimukset pannaan täytäntöön.

(ks. 44, 45, 48 ja 51–53 kohta)