Language of document : ECLI:EU:T:2012:612





Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.11.2012 – Saksa vastaan komissio

(asia T-270/08)

EAKR – Taloudellisen tuen alentaminen – Tavoite 1 -alueeseen kuuluvaa Itä-Berliiniä (Saksa) koskeva toimenpideohjelma (1994–1999)

1.                     Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Taloudellisen tuen alentaminen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sääntöjenvastaisuus – Käsite – Kansallisten viranomaisten tekemien virheiden kuuluminen käsitteen soveltamisalaan (Neuvoston asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohta) (ks. 24–28, 31 ja 32 kohta)

2.                     Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Kansalliselle toimelle myönnetyn taloudellisen tuen keskeyttäminen tai alentaminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta oikeudenkäyntimenettelystä erillinen ja itsenäinen menettely (SEUT 258 artikla; neuvoston asetuksen N:o 4253/88 24 artikla) (ks. 29 kohta)

3.                     Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 92/50 – Hankintaviranomaiset – Julkisoikeudellinen laitos – Käsite – Funktionaalinen tulkinta (Neuvoston direktiivin 92/50 1 artiklan b alakohta) (ks. 47 ja 49 kohta)

4.                     Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 92/50 – Soveltamisala – Alihankintasopimusten kuuluminen direktiivin soveltamisalaan – Palveluhankintaa koskevan menettelyn ratkaisemista konsernin sisällä ilman uutta tarjouspyyntöä ei voida hyväksyä (Neuvoston direktiivi 92/50) (ks. 51–54 kohta)

5.                     Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Tuensaajien taloudellisten velvoitteiden noudattamista koskeva kansallisten viranomaisten perusteellinen valvonta – Komissiolla ei ole velvollisuutta suorittaa uutta tutkimusta (Neuvoston direktiivi 92/50) (ks. 62 kohta)

6.                     Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenvetoa kanteen oikeudellisista perusteista ei ole – Tutkimatta jättäminen (Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta) (ks. 80 kohta)

7.                     Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Taloudellisen tuen alentaminen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Alennuksen määrän laskeminen – Perusteet – Komission harkintavalta – Rajat – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen (Neuvoston asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohta) (ks. 95, 96, 99–101, 106, 107, 128–131 ja 140 kohta)

8.                     Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Taloudellisen tuen alentaminen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sääntöjenvastaisuus – Todistustaakka – Laajuus (Neuvoston asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohta) (ks. 102–105 kohta)

9.                     Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Velvollisuus – Ulottuvuus – Komission päätös EAKR:n myöntämän taloudellisen tuen alentamisesta sääntöjenvastaisuuksien vuoksi (SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 4253/88 24 artikla) (ks. 146–148 kohta)

Aihe

Vaatimus sen komission 29.4.2008 tekemän päätöksen K(2008) 1615 lopullinen kumoamisesta, jolla alennettiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tavoite 1 ‑alueeseen kuuluvaa Itä-Berliiniä (Saksa) koskevalle toimenpideohjelmalle (1994–1999) 5.8.1994 tehdyllä komission päätöksellä K(94) 1973 myönnettyä taloudellista tukea

Ratkaisu

1)

Kanne hylätään.

2)

Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.