Language of document : ECLI:EU:T:1997:139

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (laajennettu ensimmäinen jaosto)

29 päivänä syyskuuta 1997 (1)

Valtiontuki - Tuki terästeollisuudelle - Kumoamiskanne - EHTY:n perustamissopimuksen 33 artikla - Tutkimatta jättäminen

Asiassa T-70/97,

Région wallonne, asiamiehinään asianajajat Jean-Marie de Backer, Olivier Ralet ja Georges Vandersanden, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Fiduciaire Myson SARL, 30 rue de Cessange,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Gérard Rozet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa Région wallonnen (Vallonian maakunnan) terästeollisuusyritys Forges de Clabecqin hyväksi suorittamista rahoitustoimenpiteistä 18 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 97/271/EHTY (EYVL 1997, L 106, s. 30),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti A. Saggio sekä tuomarit A. Kalogeropoulos, V. Tiili, R. Moura Ramos ja K. J. Pirrung,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

1.
    Kesäkuussa 1996 Belgian viranomaiset ilmoittivat komissiolle rahoitustoimenpiteestä, jonka Région wallonne (Vallonian maakunta) oli suorittanut terästeollisuusyritys Forges de Clabeqcin hyväksi täysin omistamansa Société wallonne de la sidérurgien (jäljempänä SWS) välityksellä. Tämä tukitoimi käsitti pääasiassa 1,5 miljardin Belgian frangin pääomasijoituksen.

2.
    Odottaessaan komission päätöstä tämän tukitoimen sallimisesta ja mahdollistaakseen yrityksen toiminnan jatkamisen Vallonian maakunta myönsi siirtymäajan luottoja (osakepääoman korottamisen ennakkona), antoi anteeksi yrityksen velkoja SWS:lle ja järjesteli uudelleen yrityksen velkoja sellaisille rahoituslaitoksille, jotka on perustettu osittain julkisilla varoilla.

3.
    Vallonian maakunnan terästeollisuusyritys Forges de Clabecqin hyväksi suorittamista rahoitustoimenpiteistä 18 päivänä joulukuuta 1996 tehdyssä komission päätöksessä 97/271/EHTY (EYVL 1997, L 106, s. 30, jäljempänä päätös tai riidanalainen päätös) katsottiin, että kaikki nämä toimenpiteet ovat EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklassa kiellettyjä tukia, joten Belgian oli poistettava nämä tuet ja perittävät jo maksetut tuet takaisin.

4.
    Forges de Clabecqin hallituksen jäsenet päättivät 19.12.1996 luovuttaa yrityksen omaisuuden konkurssiin. Tribunal de commerce de Nivelles asetti 3.1.1997 tekemällään päätöksellä yhtiön konkurssiin sen omasta hakemuksesta.

5.
    Komission päätös annettiin tiedoksi Belgian viranomaisille 23.1.1997 ja julkaistiin 24.4.1997 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

6.
    Näissä olosuhteissa kantaja nosti yhteisöjen tuomioistuimeen 25.2.1997 jättämällään kannekirjelmällä kumoamiskanteen komission päätöksestä. Kanne kirjattiin asianumerolla C-95/97.

7.
    Yhteisöjen tuomioistuin on 21.3.1997 antamassaan määräyksessä katsonut, että sillä selvästi ei ole toimivaltaa, koska Vallonian maakuntaa ei voida rinnastaa jäsenvaltioon, joten se siirsi asian yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (asia C-95/97, Région wallonne v. komissio, määräys 21.3.1997, Kok. 1997, s. I-1787). Kanne kirjattiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T-70/97.

8.
    Komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.5.1997 toimittamallaan kirjelmällä tehnyt oikeudenkäyntiväitteen. Kantaja on 4.7.1997 esittänyt huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.

9.
    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa päätöksen ja

-    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.
    Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteen tutkimatta ja

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeussääntöjen soveltaminen

11.
    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan mukaan oikeudenkäyntiväitteen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa oikeudenkäyntiaineistosta riittävät tiedot asiasta, joten suullista käsittelyä ei tarvitse aloittaa.

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

12.
    Komissio toteaa oikeudenkäyntiväitettään tukeakseen, että kantajalla selvästikään ei ole EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan mukaista asiavaltuutta.

13.
    Toissijaisesti komissio väittää, että kantajalla ei ole kanneoikeutta myöskään EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla, johon kantaja vetoaa mutta jota ei voida tässä asiassa soveltaa. Tältä osin komissio huomauttaa kantajan korostaneen, että rahoitustoimenpiteistä ei vastannut se vaan SWS, joka on itsenäinen yksikkö. Komission mukaan kantaja on tällä ilmoituksella implisiittisesti myöntänyt, ettei komission päätös koskenut sitä suoraan ja erikseen.

14.
    Komissio korostaa myös, että valtiontukien osalta vastuu on aina kyseisellä jäsenvaltiolla riippumatta siitä, mikä julkinen (valtiollinen, alueellinen, paikallinen) viranomainen on tuen myöntänyt. Komissio muistuttaa tässä yhteydessä, että sen valtiontukia koskevat päätökset osoitetaan aina jäsenvaltioille ja että kun se aloittaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, jäsenvaltio ei voi tehokkaasti vedota valtionsisäisten yksiköiden toimintaan kiistääkseen sen, että se on rikkonut perustamissopimusta siten kuin on väitetty. Komissio muistuttaa myös, että alueellisilla ja paikallisilla yksiköillä ei ole mitään itsenäistä osaa valtiontukia koskevissa komission hallinnollisissa menettelyissä. Komission mukaan kaikesta tästä seuraa, että päätös myös tässä asiassa koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota eikä kantajaa.

15.
    Komissio toteaa lisäksi, että jos valtionsisäisille yksiköille myönnetään oikeus nostaa suora kanne, kanneoikeus kärsisi inflaation. Jos sekä jäsenvaltiolla että alueellisilla ja paikallisilla yksiköillä olisi suora kanneoikeus, se aiheuttaisi muitakin haittoja, erityisesti koska se tekisi mahdolliseksi niin sanotun forum shoppingin (sen, että kanne todennäköisesti nostettaisiin mieluummin EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan kuin sen ensimmäisen kohdan nojalla, jotta tuomiosta olisi mahdollista valittaa). Myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio aikoisi panna komission päätöksen täytäntöön kannetta nostamatta, tuen osalta aloitteentekijänä toiminut valtionsisäinen yksikkö voisi estää asianmukaisen täytäntöönpanon nostamalla kanteen.

16.
    Toissijaisesti komissio väittää, että kantaja ei ole noudattanut kanteen nostamisen määräaikaa. Tältä osin komissio korostaa, että kantaja on saanut tiedon päätöksestä jo paljon aikaisemmin kuin 23.1.1997, mikä sitä paitsi nimenomaisesti ilmenee useista kanteen kohdista. Komissio katsoo, että yhden kuukauden määräajan on näissä olosuhteissa katsottava alkaneen 18.12.1996.

17.
    Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on 21.3.1997 antamassaan määräyksessä katsonut, että EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toista kohtaa on tässä asiassa sovellettava yhdessä EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan kanssa. Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi katsonut, että kantaja on oikeushenkilö, joten se voi nostaa ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toiseen kohtaan perustuvan kanteen.

18.
    Kantaja katsoo, että EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan mukainen kanneoikeus joka tapauksessa koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä eikä ainoastaan yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä. Se päättelee näin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21) perusteella, koska siinä käytetään ilmaisua ”kanteissa, jotka luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt ovat nostaneet EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan - - nojalla”, kun taas päätöksen aikaisemmassa sanamuodossa tarkoitettiin ”kant[eita], jotka - - yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat nostaneet [EHTY:n] perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan ja 35 artiklan nojalla komissiota vastaan”. Kantajan mukaan neuvosto on tehnyt tämän muutoksen perustuslainsäätäjänä.

19.
    Kantaja katsoo lisäksi, että EY:n perustamissopimuksella on etusija EHTY:n perustamissopimukseen nähden, koska viimeksi mainitun voimassaolo päättyy vuonna 2002. Jos EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklaa tulkittaisiin eri tavalla kuin EY:n perustamissopimuksen 173 artiklaa, se merkitsisi joihinkin oikeussubjekteihin kohdistuvaa syrjintää. Viimeksi mainitun seikan osalta kantaja toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan mukaan sen kanne olisi kiistatta otettava tutkittavaksi, koska yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut näin eräässä toisessa kantajan ja komission välisessä, valtiontukiin liittyvää päätöstä koskevassa asiassa (yhdistetyt asiat 62/87 ja 72/87, Exécutif régional wallon ja Glaverbel v. komissio, tuomio 8.3.1988, Kok. 1988, s. 1573, 8 kohta).

20.
    Lopuksi kantaja kiistää komission väitteen, että kanne on nostettu määräajan jälkeen. Kantaja toteaa, että se on joka suhteessa noudattanut EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan kolmannen kohdan mukaista määräaikaa ja että päätöstä ei sitä paitsi ole mahdollista riitauttaa ennen sen tiedoksi antamista, koska tällöin olisi kyse oikeusvaikutuksia vailla olevan säädöksen riitauttamisesta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

21.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että toisin kuin kantaja väittää, yhteisöjen tuomioistuin ei ole edellä mainitussa, 21.3.1997 antamassaan määräyksessä ottanut kantaa siihen, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla. Määräyksessä päinvastoin todetaan, että koska kantaja perustaa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellä mainittuihin määräyksiin, kanteen tutkiminen kuuluu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan.

22.
    Samoin on todettava, että EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklaa ei ole muutettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisen jälkeen, päinvastoin kuin kantaja esittää. Tämän toteamuksen pätevyyttä ei heikennä se seikka, että neuvosto on muotoillut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvien asioiden luettelon uudella tavalla. Tätä luetteloa on nimittäin tulkittava ottaen huomioon EHTY:n perustamissopimuksen 33 artikla, jossa luetellaan tyhjentävästi ne oikeussubjektit, joilla on oikeus nostaa kumoamiskanne (asia 222/83, Commune de Differdange ym. v. komissio, tuomio 11.7.1984, Kok. 1984, s. 2889, 8 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossa erityisesti oikeushenkilöiden osalta todennut, että koska EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisessa kohdassa annetaan kumoamiskanteen nostamisoikeus ainoastaan yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, alueellisilla yhteisöillä ei ole tähän määräykseen perustuvaa oikeutta kumoamiskanteen nostamiseen.

23.
    Tästä seuraa, että EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan toisessa kohdassa ei anneta kantajalle kanneoikeutta.

24.
    Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 173 artiklaa ei voida soveltaa tähän kanteeseen, joka koskee EHTY:n perustamissopimukseen liittyvää päätöstä. Kantaja ei voi tältä osin vedota yhdenvertaisuusperiaatteeseen väittämällä, että EY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa annetaan kumoamiskanteen nostamisoikeus laajoille luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden ryhmille, kun taas EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklassa annetaan oikeus nostaa tällainen kanne ainoastaan kahdelle, hyvin rajatulle oikeushenkilötyypille. EY:n perustamissopimuksen 232 artiklasta ilmenee, että tämän sopimuksen määräyksillä ei muuteta EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä, joiden oma soveltamisala siten säilyy (ks. asia 239/84, Gerlach, tuomio 24.9.1985, Kok. 1985, s. 3507, 9 kohta ja asia 328/85, Deutsche Babcock Handel, tuomio 15.12.1987, Kok. 1987, s. 5136, 10 kohta).

25.
    Kaikesta edellä todetusta seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta ilman, että olisi lausuttava siitä vastaajan väitteestä, että kanne on lisäksi nostettu liian myöhään.

Oikeudenkäyntikulut

26.
    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)    Kanne jätetään tutkimatta.

2)    Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 29 päivänä syyskuuta 1997.

H. Jung

A. Saggio

kirjaaja

presidentti


1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.