UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
18 päivänä kesäkuuta 2013
Asia T‑645/11 P
Michael Heath
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Eläkkeet – Vuosittainen korotus – Korotusprosentti vuodelle 2010 – Taannehtivuus – Oikeus neuvotella työehtosopimuksia
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-121/10, Heath vastaan EKP, 29.9.2011 antaman tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Michael Heath vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankille (EKP) tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Ajallinen soveltamisala – Taannehtivuuskiellon periaate – Poikkeukset – Edellytykset
2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Velvollisuus ilmoittaa täsmällisesti, miltä osin unionin virkamiestuomioistuimen päättelyä vaaditaan kumottavaksi
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kohdan c alakohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Unionin yleisen tuomioistuimen virkamiestuomioistuimen tuomioihin kohdistaman valvonnan laajuus
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 79 artikla)
4. Virkamiehet – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Ulottuvuus – Velvollisuutta antaa hallinnon harkintavaltaa rajoittavia edellytyksiä ei ole
5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohta)
7. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Edustus – Henkilöstökomitea – Pakollinen kuuleminen – Ulottuvuus – Eläkkeiden vuosittainen korotus ei edellytä pakollista kuulemista
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artikla ja liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohta)
8. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Eläkkeet – Vuosittainen korotus – Kollektiivista neuvotteluvelvollisuutta ennen eläkkeiden vuosittaista korotusta koskevan päätöksen tekemistä ei ole
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla; Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 37 ja 38 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 98/78, Racke, 25.1.1979 (Kok., s. 69, 20 kohta) ja yhdistetyt asiat C-74/00 P ja C-75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, 24.9.2002 (Kok., s. I-7869, 119 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 73 ja 113 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑338/07 P, Bianchi v. ETF, 19.3.2010, 59 kohta
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 80, 81, 97, 118, 122 ja 141 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C-120/06 P ja C-121/06 P, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, 9.9.2008 (Kok., s. I-6513, 91 kohta) ja asia C‑202/07 P, France Télécom v. komissio, 2.4.2009 (Kok., s. I‑2369, 41 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑311/09 P, Marcuccio v. komissio, 13.12.2011, 33 kohta ja asia T‑398/11 P, Barthel ym. v. unionin tuomioistuin, 19.3.2012, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 87 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 99–101 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑8/95 P, New Holland Ford v. komissio, 28.5.1998 (Kok., s. I‑3175, 72 kohta); asia C‑551/03 P, General Motors v. komissio, 6.4.2006 (Kok., s. I-3173, 54 kohta) ja asia C‑167/04 P, JCB Service v. komissio, 21.9.2006 (Kok., s. I‑8935, 108 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑252/06 P, Beau v. komissio, 12.7.2007 (Kok. H., s. I‑B‑1‑13 ja II‑B‑1‑63, 45–47 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 132 ja 148 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑253/06 P, Chassagne v. komissio, 19.9.2008 (Kok. H., s. I‑B‑1‑43 ja II‑B‑1‑295, 54 ja 55 kohta) ja asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 140 ja 141 kohta)
7. Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artiklan mukaan henkilöstökomiteaa on kuultava kaikissa palkkaukseen liittyvissä asioissa. Näin ollen sitä on kuultava ennen yleistä palkantarkistusta koskevan päätöksen tekemistä. Sitä vastoin näiden säännösten mukaan henkilöstökomiteaa on kuultava ainoastaan ”eläkejärjestelmään” liittyvissä asioissa. Henkilöstökomiteaa on toki kuultava ennen eläkejärjestelmää koskevien sääntöjen määrittämistä ja muuttamista mutta ei kuitenkaan ennen jokaista näiden sääntöjen täytäntöönpanemiseksi tehtyä päätöstä, kuten esimerkiksi palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdan nojalla tehtyä päätöstä eläkkeiden vuosittaisesta korotuksesta.
(ks. 134 kohta)
8. Työmarkkinaosapuolten neuvotteluoikeudella, sellaisena kuin se ilmenee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklasta, on tarkoitus mahdollistaa työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut työsuhteen ehtojen määrittämiseksi. Tilanteessa, jossa työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet on kuitenkin jo riittävästi määritetty sovellettavilla säännöksillä, joiden pätevyyttä ei ole kyseenalaistettu, tämä perusoikeus ei missään tapauksessa edellytä tällaista neuvottelua.
Euroopan keskuspankin entisten työntekijöiden eläkkeiden vuosittaisten korotuksien osalta eläkkeiden korotusta koskeva menettely määritetään keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdassa. Tässä säännöksessä säädetään, että jos jonkin vuoden yleinen palkantarkistus on inflaatiota korkeampi, Euroopan keskuspankin neuvosto soveltaa yleisen palkantarkistuksen tasoa eläkkeiden indeksointiin, jos se arvioi eläkejärjestelmän vakuutusmatemaatikon lausunnon perusteella, että rahaston rahoitusasema mahdollistaa sen. Jos rahaston rahoitusasema ei mahdollista sitä, eläkkeitä korotetaan inflaation mukaisesti.
Vaikka rahaston rahoitusasemaan liittyvää edellytystä ei tarkemmin konkretisoida kyseisten palvelussuhteen ehtojen liitteessä III, kyseinen eläkejärjestelmä on rahastoiva järjestelmä, jossa maksetut eläkkeet rahoitetaan lähtökohtaisesti perussuorituksilla ja joustavilla suorituksilla. Siten vaatimuksella, jonka mukaan rahaston rahoitusaseman täytyy mahdollistaa yleisen palkantarkistuksen tason soveltaminen, on tarkoitus taata se, ettei eläkkeiden korotuksella vaaranneta eläkejärjestelmän pitkäaikaista rahoitusta. Euroopan keskuspankin neuvoston on siis tämän tavoitteen nojalla arvioitava rahaston rahoitusasemaa ja tehtävä päätöksensä eläkkeiden korotuksesta.
Tässä yhteydessä sitä, että palvelussuhteen ehtojen liitteessä III on säädetty turvajärjestelmästä, ei voida ottaa huomioon rahaston rahoitusaseman arvioimiseksi. Kyseisellä turvajärjestelmällä on nimittäin tarkoitus suojata maksettuja summia sijoituksen negatiiviselta tuotolta eikä siis sellaiselta eläkkeiden korotukselta, jota rahaston rahoitusasema ei mahdollista. Kyseisen turvajärjestelmän olemassaolo ei siis lisää Euroopan keskuspankin neuvoston liikkumavaraa rahaston rahoitusaseman arvioinnissa.
Lisäksi palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdassa säädetyn menettelyn noudattaminen kuuluu unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan piiriin. Jos siis Euroopan keskuspankin neuvosto ei soveltaisi yleisessä palkantarkistuksessa käytettävää korotusprosenttia eläkkeisiin, vaikka rahaston rahoitusasema mahdollistaisi sen, kyseisen neuvoston päätös voitaisiin riitauttaa unionin tuomioistuimissa.
Euroopan keskuspankin entisten työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet on näin ollen jo riittävällä tavalla määritetty edellä mainittujen palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdassa säädetyllä menettelyllä.
Tätä päätelmää ei saata kyseenalaiseksi se seikka, että rahaston rahoitusaseman arviointi edellyttää monimutkaista taloudellista arviointia, tai se, että tällainen arviointi on lähtökohtaisesti vain rajoitetusti tuomioistuinvalvonnan kohteena.
Tältä osin on yhtäältä niin, että rajoitettu tuomioistuinvalvonta ei merkitse sitä, että unionin tuomioistuimet pidättäytyisivät kokonaan valvonnasta. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuinten on nimittäin muun muassa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.
Toisaalta palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdan mukaan Euroopan keskuspankin neuvoston on toimittava vakuutusmatemaatikon eli asiantuntijan lausunnon perusteella. Tämän asiantuntijalausunnon tavoite on helpottaa Euroopan keskuspankin neuvoston tekemää rahaston rahoitusasemaa koskevaa arviointia. Se myös helpottaa neuvoston päätöksen tuomioistuinvalvontaa. Jos Euroopan keskuspankin neuvosto toimii vakuutusmatemaatikon lausunnon mukaisesti, se ottaa huomioon sellaisen asiantuntijan lausunnon, joka on Euroopan keskuspankin neuvostoon ja sen henkilöstöön nähden kolmas henkilö. Jos sitä vastoin Euroopan keskuspankin neuvosto päättää olla noudattamatta tätä lausuntoa, sen on perusteltava, miksi sen arviointi poikkeaa lausunnosta.
(ks. 155–163 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑201/04, Microsoft v. komissio, 17.9.2007 (Kok., s. II‑3601, 87–89 kohta)