UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

7 päivänä joulukuuta 2022 (*)

Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – EKP:n valtuudet – Tutkintavaltuudet – Paikalla tehtävät tarkastukset – Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 12 artikla – EKP:n päätös tehdä tarkastus vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – EKP:n toimivalta – Perusteluvelvollisuus – Tarkastukseen oikeuttavat seikat – Työjärjestyksen 106 artikla – Istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä ei perusteltu

Asiassa T-275/19,

PNB Banka AS, kotipaikka Riika (Latvia), edustajanaan asianajaja O. Behrends,

kantajana,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään C. Hernández Saseta, F. Bonnard ja V. Hümpfner,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou, A. Nijenhuis ja A. Steiblytė,

väliintulijana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien päätösharkinnassa kokoonpanossa: puheenjohtaja S. Gervasoni (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Madise, P. Nihoul, R. Frendo ja J. Martín y Pérez de Nanclares,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja PNB Banka AS vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan 14.2.2019 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetun Euroopan keskuspankin (EKP) päätöksen paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta kantajan tiloissa.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettuun neuvoston asetukseen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) sisältyy III luku, jonka otsikko on ”EKP:n valtuudet”. Kyseisen luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Tutkintavaltuudet”, sisältyy 12 artikla, jonka otsikko on ”Paikalla tehtävät tarkastukset” ja jonka sanamuoto on seuraava:

”1.      EKP voi tällä asetuksella sille annettujen tehtävien hoitamiseksi ja asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä säädettyjä muita edellytyksiä noudattaen suorittaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloissa ja muissa yrityksissä, jotka kuuluvat konsolidoituun valvontaan, jossa EKP on konsolidointiryhmän valvoja 4 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, kaikki tarpeelliset paikalla tehtävät tarkastukset 13 artiklan mukaisesti edellyttäen, että asianomaiselle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan tästä ennakkoon. Jos tarkastusten moitteeton ja tehokas suorittaminen sitä edellyttää, EKP voi suorittaa kyseisten oikeushenkilöiden paikalla tehtävän tarkastuksen ilman ennakkoilmoitusta.

2.      EKP:n virkamiehillä ja muilla henkilöillä, jotka EKP on valtuuttanut suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen, on valtuudet päästä tutkimuksen kohteena olevien oikeushenkilöiden liiketiloihin ja maa-alueille EKP:n antaman tutkintapäätöksen mukaisesti, ja heillä on kaikki 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt valtuudet.

3.      Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut oikeushenkilöt ovat EKP:n päätöksen perusteella paikalla tehtävien tarkastusten kohteena.

4.      Sen jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen, jossa tarkastus on määrä suorittaa, valtuuttamien tai nimeämien virkamiesten ja muiden mukana olevien henkilöiden on, EKP:n valvonnassa ja sen koordinoidessa toimintaa, aktiivisesti avustettava EKP:n virkamiehiä ja muita EKP:n valtuuttamia henkilöitä. Tätä varten heillä on 2 kohdassa säädetyt valtuudet. Kyseisen osallistuvan jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen virkamiehillä on myös oikeus osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

5.      Jos EKP:n virkamiehet ja muut mukana olevat henkilöt, jotka EKP on valtuuttanut tai nimennyt, toteavat, että henkilö vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, on kyseisen osallistuvan jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen annettava heille tarvittavaa apua kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tähän apuun kuuluu myös kaikkien liiketilojen ja kirjanpitoaineiston sinetöinti siltä osin, kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi. Jos kyseisellä kansallisella toimivaltaisella viranomaisella ei ole tällaisia valtuuksia, se käyttää valtuuksiaan pyytääkseen tarvittavan avun muilta kansallisilta viranomaisilta.”

3        Kyseisen asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeusviranomaisen lupa”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jos 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu paikalla tehtävä tarkastus tai 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on haettava.

2.      Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lupaa haettaessa kansallisen oikeusviranomaisen on tarkastettava, että EKP:n päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkotoimenpiteet eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää EKP:ltä yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti perusteista, joilla EKP epäilee 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säädösten rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuuden luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi kuitenkaan tarkastella uudelleen tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitetaan EKP:n asiakirja-aineistossa olevia tietoja. EKP:n päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.”

4        Kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa 16.4.2014 annettuun EKP:n asetukseen (EU) N:o 468/2014 (EUVL 2014, L 141, s. 1) sisältyy XI osa, jonka otsikko on ”Tietojen saaminen, raportointi, tutkinnat ja paikalla tehtävät tarkastukset” ja jonka 5 osasto koskee paikalla tehtäviä tarkastuksia ja pitää sisällään 143–146 artiklan. Edellä mainitun 143 artiklan, jonka otsikko on ”EKP:n [asetuksen N:o 1024/2013] 12 artiklan nojalla tekemä päätös paikalla tehtävästä tarkastuksesta”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Paikalla tehtävät tarkastukset on [asetuksen N:o 1024/2013] 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti suoritettava EKP:n päätöksen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [asetuksen N:o 1024/2013] 142 artiklan soveltamista, ja siinä on täsmennettävä vähintään seuraavat seikat:

a)      paikalla tehtävän tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä

b)      se, että jos tutkittava juridinen henkilö estää tutkintaa millä tahansa tavalla, kyseessä on [asetuksen N:o 1024/2013] 18 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu EKP:n päätöksen rikkominen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista siten kuin [asetuksen N:o 1024/2013] 11 artiklan 2 kohdassa säädetään.”

5        Asetuksen N:o 468/2014 145 artiklassa, jonka otsikko on ”Paikalla tehtävän tarkastuksen menettely ja tarkastuksesta ilmoittaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      EKP:n on ilmoitettava paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena olevalle juridiselle henkilölle 143 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta EKP:n päätöksestä ja annettava tiedot tarkastusryhmän jäsenten henkilöllisyydestä viimeistään viisi työpäivää ennen paikalla tehtävän tarkastuksen aloittamista. Sen on ilmoitettava asiasta sen jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa paikalla tehtävä tarkastus on määrä suorittaa, viimeistään yhtä viikkoa ennen kuin paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena olevalle juridiselle henkilölle ilmoitetaan tästä tarkastuksesta.

2.      Jos tarkastuksen asianomainen kulku ja tehokkuus niin vaativat, EKP voi suorittaa paikan päällä tehtävän tarkastuksen ilmoittamatta siitä etukäteen asianomaiselle valvottavalle yhteisölle. Toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista ennen tällaisen paikalla tehtävän tarkastuksen aloittamista.”

II     Asian tausta

6        Kantaja oli riidanalaisen päätöksen tekemisen aikaan asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vähemmän merkittävä luottolaitos (jäljempänä vähemmän merkittävä luottolaitos), jonka kotipaikka oli Latvia. Tämän vuoksi sen suorasta valvonnasta huolehti Finanšu un kapitāla tirgus komisija (Latvian rahoitus- ja pääomamarkkinoiden valvontaviranomainen, jäljempänä FKTK).

7        Kantajan liiketoimintamalli perustui yleiseen pankkitoimintaan, ja se harjoitti merkittävää osaa toiminnastaan muualla kuin Latviassa asuvien kanssa. Sen merkittävimmät riskit liittyivät Venäjällä, Ukrainassa ja muissa Itsenäisten valtioiden yhteisöön kuuluvissa maissa sijaitseviin vastapuoliin.

8        CR oli kanteen nostamiseen aikaan kantajan suurin osakas.

9        Vuoden 2016 helmikuussa FKTK määräsi kantajan lisäämään lainatappioita koskevia varauksia ja asetti tälle liiketoimintaa koskevia rajoituksia. Se vaati kantajaa myös yhtäältä korjaamaan suuria asiakasriskejä koskevien ylärajojen ylittämiset ja toisaalta lisäämään omia varojaan ja toimittamaan säännöllisesti maksuvalmiusraportin.

10      Kantajan kertoman mukaan kantaja sekä CR ja muita CR:n perheenjäseniä, jotka ovat kantajan osakkaita, ilmoittivat 25.8.2017 Latvian tasavallalle oikeusriidasta, joka koski heidän sijoitustensa suojaamista. He väittivät FKTK:n kantajalle asettamien vakavaraisuusvaatimusten olevan perusteettomia ja kohtuuttomia.

11      Kantajan mukaan CR kanteli vuoden 2017 elokuussa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille korruptiosta, johon hän väitti Latvian keskuspankin (Latvijas Banka) pääjohtajan syyllistyneen. Ilmiannettu korruptio muodostui viimeksi mainitun yrityksistä saada CR:ltä lahjuksia vetoamalla vaikutusvaltaan, jota hänellä oli FKTK:hon.

12      FKTK antoi 31.8.2017 kantajalle tiedoksi päätöksen, jolla se määräsi kantajan lisäämään lainatappioita koskevia varauksia todettuaan paikalla tehdyn tarkastuksen perusteella, että suurten asiakasriskien ylärajat ylittyivät jatkuvasti.

13      Vuoden 2017 syyskuussa kantaja määritettiin vähemmän merkittäviä luottolaitoksia koskevan kriisinhallinnan yhteistyökehyksessä tarkoitetuksi ”kriisissä olevaksi vähemmän merkittäväksi luottolaitokseksi”, minkä seurauksena FKTK:sta ja EKP:stä muodostettu kriisinhallintaryhmä otti kantajan erityiseen valvontaan.

14      Kantaja sekä CR ja muita CR:n perheenjäseniä, jotka ovat kantajan osakkaita, käynnistivät 12.12.2017 välimiesmenettelyn Latvian tasavaltaa vastaan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisessä ratkaisukeskuksessa (ICSID) sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja Latvian tasavallan välillä 24.1.1994 tehdyn sopimuksen nojalla (jäljempänä välimiesmenettely). He väittivät FKTK:n kohdistaneen kantajaan kohtuutonta ja mielivaltaista vakavaraisuusvalvontaa vuoden 2015 lopusta lähtien, minkä vuoksi kantaja oli joutunut lisäämään lakimääräisiä omia varojaan ja rajoittamaan liiketoimintaansa. Heidän mukaansa tämä kohtuuton ja mielivaltainen vakavaraisuusvalvonta johtui vaikutusvallasta, jota A käytti FKTK:hon saadakseen lahjuksia kantajalta ja CR:ltä.

15      Kantajan mukaan CR ilmiantoi Latvian viranomaisille edellä tämän tuomion 11 kohdassa tarkoitetun korruption vuoden 2017 joulukuussa.

16      A pidätettiin 17.2.2018 Korupcijas novēršanas un apkarošanas birojsin (korruption ehkäisemisestä ja torjumisesta vastaava virasto, Latvia; jäljempänä KNAB) aloitettua A:ta koskevan alustavan rikosoikeudellisen tutkinnan 15.2.2018. Kyseinen tutkinta kohdistui korruptiosyytöksiin, jotka liittyivät erästä toista latvialaista pankkia kuin kantajaa koskevaan valvontamenettelyyn. Päättäessään vapauttaa A:n KNAB määräsi hänelle 19.2.2018 tekemässään päätöksessä useita turvaamistoimia, joihin kuului kielto hoitaa Latvian keskuspankin pääjohtajan tehtäviä.

17      Edellä tämän tuomion 16 kohdassa tarkoitetusta tutkinnasta vastannut syyttäjä asetti A:n syytteeseen 28.6.2018. Syytettä täydennettiin 24.5.2019, ja se sisälsi kolme syytekohtaa. Ensimmäinen syytekohta koski erään toisen latvialaisen pankin kuin kantajan valvontaelimen puheenjohtajan tarjoaman lahjuksen vastaanottamista vuonna 2010 sekä itse lahjusta, jonka vastineeksi A:n väitettiin antaneen neuvoja, joiden avulla kyseinen pankki voisi välttyä FKTK:n valvonnalta, ja jättäneen osallistumatta niihin FKTK:n kokouksiin, joissa käsiteltiin kyseisen pankin valvontaan liittyviä kysymyksiä. Toinen syytekohta koski yhtäältä saman pankin johtokunnan varapuheenjohtajan tarjoaman lahjuksen vastaanottamista myöhemmin kuin 23.8.2012, minkä vastineeksi A:n väitettiin antaneen neuvoja siitä, miten pankki saisi FKTK:n määräämät liiketoimintaa koskevat rajoitukset poistettua ja estettyä uusien rajoitusten asettamisen, ja toisaalta sitä, että A oli vastaanottanut puolta kyseisestä lahjuksesta vastaavan maksusuorituksen. Kolmas syytekohta koski rahanpesua, jonka tarkoituksena oli häivyttää A:lle maksettujen toisessa syytekohdassa tarkoitettua lahjusta vastanneiden varojen alkuperä, siirrot ja omistus.

18      Kantaja ja CR ilmoittivat 5.7.2018 ja 12.9.2018 päivätyillä kirjeillä EKP:n valvontaelimen puheenjohtajalle, että edellä tämän tuomion 11 kohdassa tarkoitettua korruptiota koskeva tutkinta oli käynnissä. He toivat esille, että vuoden 2018 helmikuussa tapahtuneen pidätyksensä jälkeen A oli esittänyt heistä julkisesti tylyjä ja perättömiä lausumia väittämällä CR:n toimineen vilpillisesti ostaessaan kantajan. He pitivät FKTK:n kantajalle asettamia vakavaraisuusvaatimuksia kohtuuttomina ja syrjivinä. He vaativat EKP:tä puuttumaan asiaan tekemällä tutkinnan ja toteuttamalla asianmukaiset toimenpiteet, esimerkiksi tarvittavat kantajan vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan henkilöstön vaihdot. He kirjoittivat tässä yhteydessä seuraavaa: ”Yksi [yhteisen valvontamekanismin (YVM)] taustalla olevista ajatuksista oli se, että EKP pystyisi huolehtimaan valvonnasta objektiivisemmin ja puolueettomammin kuin paikalliset valvontaviranomaiset. [Kantaja] ja [CR] ovat erittäin halukkaita tekemään yhteistyötä EKP:n kanssa tässä tarkoituksessa.” (5.7.2018 päivätty kirje, s. 13).

19      ICSID määräsi 30.9.2018 väliaikaisia toimenpiteitä ja suositteli Latvian tasavaltaa pidättymään toteuttamasta toimenpiteitä kantajan toimiluvan peruuttamiseksi viitaten yhden sääntelyvaatimuksen väitettyyn täyttämättä jättämiseen, jota koskeva lopullinen määräaika oli vahvistettu 27.2.2018 tehdyssä FKTK:n päätöksessä (jäljempänä ICSID:n suositus).

20      EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja ilmoitti kantajalle ja CR:lle 8.10.2018 vastauksena näiden 5.7.2018 ja 12.9.2018 päivättyihin kirjeisiin, että YVM:n toiminnan valvontaan liittyvän tehtävänsä yhteydessä EKP oli samaa mieltä kuin FKTK siitä, että kantajan tilanne edellytti oman pääoman osalta erityistä valvontaa. Puheenjohtajan mukaan kantajan omaan pääomaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisen määräaikaa oli jatkettu toistuvasti ja että tällaisten ongelmien jatkumisesta huolimatta FKTK ei ollut kohdistanut kantajaan muita tiukkoja valvontatoimenpiteitä oman pääoman lisäämistä koskevien vaatimusten, takaisinperintätoimenpiteiden ja lisävarausten ohella. Puheenjohtaja katsoi kantajan ylittäneen useiden vuosien ajan kolmanteen osapuoleen liittyviä suuria asiakasriskejä koskevan ylärajan ja saaneen toistuvasti tilanteen korjaamiseksi annetulle määräajalle jatkoa. Puheenjohtajan mukaan mikään ei viitannut siihen, että kantajaan kohdistetut valvontatoimenpiteet olivat kohtuuttomia tai suhteettomia. Puheenjohtaja ilmoitti lopuksi aikovansa huolehtia valvontatehtävästään kiinnittämällä erityistä huomioita toimenpiteisiin, joihin kantaja oli ryhtynyt vakavaraisuusvaatimusten täyttämättä jättämisten korjaamiseksi.

21      FKTK pyysi EKP:tä 21.12.2018 huolehtimaan kantajan suorasta valvonnasta.

22      EKP:n valvontaelin hyväksyi 10.1.2019 päätösluonnoksen, joka koski kantajan tiloissa suoritettavaa paikalla tehtävää tarkastusta. Kyseinen luonnos annettiin EKP:n neuvoston hyväksyttäväksi vastustamattajättämismenettelyssä. EKP:n neuvosto ei vastustanut päätösluonnosta, joten se katsottiin hyväksytyksi 21.1.2019 (jäljempänä EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsottu päätösluonnos tai riidanalainen päätös).

23      EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotussa päätösluonnoksessa todetaan tarkastuksen perusteista yhtäältä, että aiempina vuosina oli havaittu useita puutteita ja sovellettavien säännösten rikkomisia eikä näihin ollut kohdistettu asianmukaisia toimenpiteitä. Kantaja oli ensinnäkin ylittänyt vuodesta 2016 lähtien luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1) 395 artiklassa tarkoitetut suurten asiakasriskien ylärajat. Toiseksi kantaja oli ylittänyt vuoden 2018 helmikuusta lähtien Latvian lainsäädännössä säädetyt lähipiiriliiketoimien ylärajat suurimmalta osakkaalta olevien lainojen vuoksi. Kolmanneksi FKTK oli ollut vuodesta 2012 lähtien velvollinen toteuttamaan toistuvasti kantajaan kohdistuvia rahanpesun ehkäisemiseen liittyviä toimenpiteitä. Kantaja ei täyttänyt edelleenkään rahanpesun ehkäisemiseen ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä vaatimuksia FKTK:n vuoden 2017 heinäkuussa määräämästä sakosta huolimatta. Neljänneksi vakavaraisuussuhde oli kehittynyt kolmen edellisen vuoden aikana tavalla, joka osoitti kantajan olleen useita kertoja lähellä alittaa ryhmän tasolla omia varoja koskevat ensimmäisen pilarin vähimmäisvaatimukset. Kantaja oli alittanut vuodesta 2018 lähtien säännöllisin väliajoin omia varoja koskevat toisen pilarin vaatimukset. Tilintarkastaja ei ollut antanut lausuntoa vuonna 2015, vaan hän oli ottanut esille varojen arvostamiseen liittyviä kysymyksiä, kun taas uusi tehtävään nimitetty tilintarkastaja oli antanut varauman sisältävän lausunnon vuosina 2016 ja 2017 ja ottanut niin ikään esille varojen arvostamiseen liittyviä kysymyksiä.

24      Toisaalta EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotussa päätösluonnoksessa mainitaan, että ICSID:n suositus estää FKTK:ta toteuttamasta kaikkia valvontatoimenpiteitä kantajan osalta. Siinä tuodaan esille, että EKP valmistautuu FKTK:n pyynnöstä huolehtimaan kantajan suorasta valvonnasta. Siinä korostetaan, että paikalla tehtävä tarkastus antaa EKP:lle mahdollisuuden arvioida itse kantajan tilannetta, ja täsmennetään, että paikalla tehtävä tarkastus voidaan toteuttaa riippumatta siitä, ryhtyykö EKP huolehtimaan suorasta valvonnasta. Siinä mainitaan, että EKP pystyy näin samalla, kun se ryhtyy huolehtimaan suorasta valvonnasta, toteuttamaan tarvittavat valvontatoimenpiteet sen takaamiseksi, että kantaja noudattaa vakavaraisuusvaatimuksia.

25      EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotussa päätösluonnoksessa tuodaan tarkastuksen alasta ja aikataulusta esille, että EKP:n on määrä suorittaa paikalla tehtävä tarkastus, jossa on tarkoitus tutkia perusteellisesti kantajan riskit, riskienhallinta sekä hallinto ja ohjaus arvioimalla muiden muassa kantajan menettelyjä ja järjestelmiä sekä sen toiminnan johtamisen laatua. Siinä mainitaan, että paikalla tehtävässä tarkastuksessa keskityttäisiin lähinnä luottoriskiin.

26      EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotussa päätösluonnoksessa mainitaan niin ikään, että paikalla tehtävän tarkastuksen sekä FKTK:n uusimpien vakavaraisuutta koskevien arviointien tulosten perusteella laaditaan toimintasuunnitelma, joka on toteutettava riittävän nopeasti. Siinä täsmennetään, että jos paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaittavat sääntöjenvastaisuudet ovat vakavia ja jatkuvia, eikä millään valvontatoimenpiteellä voida varmistaa sääntöjen noudattamista kohtuullisessa ajassa, EKP aloittaa toimiluvan peruuttamista koskevan menettelyn.

27      EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsottuun päätösluonnokseen sisältyy myös liite, jonka otsikko on ”Yleiskatsaus EKP:lle tiedoksi annetusta [kantajan] valvontahistoriasta”.

28      Mikrovalvonnan pääosasto III:n johtaja (jäljempänä pääosasto III:n johtaja) ilmoitti kantajalle 14.2.2019 päivätyllä kirjeellä, että ryhmälle suoritetaan paikalla tehtävä tarkastus luottoriskin arvioimiseksi asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaisesti, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 12 artiklan sekä asetuksen N:o 468/2014 143–146 artiklan kanssa, valvontaelimen 10.1.2019 tekemän päätöksen perusteella. Kirjeessä täsmennettiin, että kyseisen tarkastuksen alaa voitaisiin laajentaa tutkimuksen aikana tarvittaessa ja että tällöin tarkastusryhmän päällikkö ilmoittaisi asiasta kantajalle EKP:n nimissä.

29      Edellä mainitussa 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä mainittiin, että paikalla tehtävä tarkastus oli määrä suorittaa vuoden 2019 maaliskuussa, ja siinä ilmoitettiin tarkastusryhmän päällikön nimi. Kirjeen mukaan viimeksi mainittu ilmoittaisi kantajalle EKP:n nimissä tarkastusryhmän jäsenten nimet ja ottaisi lähipäivinä yhteyttä ensimmäisen tapaamisen järjestämiseksi.

30      Pääosasto III:n johtaja pyysi kantajaa edellä mainitussa 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä varmistamaan, että asianomaisille yrityksille ilmoitetaan kyseisen kirjeen sisällöstä ja mahdollisista myöhemmistä muutoksista. Hän pyysi kantajaa tekemään täysimääräistä yhteistyötä tarkastuksen aikana ja muistutti, että asetuksen N:o 468/2014 143 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan on niin, että jos tutkittava juridinen henkilö estää tutkintaa millä tahansa tavalla, kyseessä on asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu EKP:n päätöksen rikkominen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista, siten kuin edellä mainitun asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään.

31      Unionin tuomioistuin kumosi 26.2.2019 antamallaan tuomiolla Rimšēvičs ja EKP v. Latvia (C-202/18 ja C-238/18, EU:C:2019:139) 19.2.2018 päivätyn KNAB:n päätöksen siltä osin kuin siinä kiellettiin A:ta hoitamasta tehtäväänsä Latvian keskuspankin pääjohtajana. Se katsoi, ettei Latvian tasavalta ollut osoittanut, että A:n erottaminen tehtävästään perustui riittäviin viitteisiin siitä, että tämä oli syyllistynyt Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 4) 14 artiklan 14.2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun vakavaan rikkomukseen.

32      EKP ilmoitti kantajalle 1.3.2019 päivätyllä kirjeellä päättäneensä määrittää kantajan valvottavaksi merkittäväksi yhteisöksi asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 468/2014 39 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti. Kyseinen päätös tuli voimaan 4.4.2019.

33      Tarkastusryhmän päällikkö tapasi kantajan johdon 5.3.2019 ensimmäisessä tapaamisessa, niin kutsutussa aloituskokouksessa. Hän kävi läpi kantajalle annettua asiakirjaa apunaan käyttäen tarkastuksen alan, joka oli otsikoitu ”Luottoriski ja hallinnointi” ja johon sisältyivät luokitus ja varaukset, saatavaluettelo (myydyt ulosmitatut omaisuuserät), vakuusarvon määrittäminen ja varat (myytävänä olevat omaisuuserät), tietojen laatu sekä hallinto- ja ohjausjärjestelyt ja liiketoimintamalli. Hän esitteli kustakin tarkastuksen osa-alueesta vastaavat tarkastusryhmän jäsenet. Hän luetteli kantajalta vaadittavan asiakirja-aineiston, erityisesti luottotiedostot ja yleiset asiakirjat, ja esitteli suojatulla alustalla tapahtuvassa tietojenvaihdossa käytetyn menetelmän. Hän luetteli sovittaviksi tulevat kokoukset paikalla tehtävän tarkastuksen aihealueista. Hän esitteli paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvät järjestelyt ja erityisesti tarkastusryhmän valtuudet (tiloihin pääsy, tarkastuksen alaan liittyvien tietojen tai asiakirjojen pyytäminen, tietojenkatseluoikeus kaikissa oleellisissa tietojärjestelmissä, kenen tahansa henkilön haastattelu ja tietojenvaihto tilintarkastajien kanssa) sekä tarkastusaikataulun. Aikataulussa mainittiin 14.2.2019 päivätty pääosasto III:n johtajan kirje, 26.2.2019 päivätty ensimmäinen tietopyyntö, aloituskokous, paikalla tehtävät toimet 11.3–10.5.2019, raporttiluonnoksen toimittaminen 12.7.2019, päätöskokous 19.7.2019, loppuraportti, loppukokous ja kantajan toimintasuunnitelman seuranta.

34      Tarkastus alkoi 11.3.2019.

35      Kantaja, CR ja CT nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.4.2019 jättämällään kannekirjelmällä.

III  Kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

36      FKTK määräsi kantajalle 14.5.2019 4 260 euron sakon luottolaitoksista annettuun Latvian lakiin (Kredītiestāžu likums; Latvijas Vēstnesis, 1995, nro 163) sisältyvien säännösten rikkomisesta ja velvoitti sen toimittamaan ja julkistamaan tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen, joihin on liitetty valantehneen tilintarkastajan lausunto.

37      Kantaja, CR ja CT vaativat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.5.2019 jättämällään kannekirjelmällä (asia T-301/19) kumoamaan 1.3.2019 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetun EKP:n päätöksen, jolla kantaja määritettiin EKP:n suoraan valvomaksi merkittäväksi yhteisöksi (ks. edellä tämän tuomion 32 kohta).

38      Kantajan tiloissa suoritettu paikalla tehtävä tarkastus saatiin päätökseen 12.8.2019.

39      EKP totesi 15.8.2019 kantajan olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) päätti samana päivänä olla hyväksymättä kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kriisinratkaisumääräystä kantajaa varten.

40      FKTK vaati 22.8.2019 Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesaa (Vidzemen alueen alioikeus, Riika, Latvia) toteamaan kantajan maksukyvyttömäksi.

41      Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesa totesi kantajan maksukyvyttömäksi 12.9.2019. Se nimitti maksukyvyttömyysmenettelystä vastaavan pesänselvittäjän (jäljempänä pesänselvittäjä) ja siirsi tälle kaikki kantajan ja sen johtokunnan valtuudet. Se hylkäsi kantajan johtokunnan vaatimuksen siitä, että johtokunta säilyttäisi oikeutensa edustaa kantajaa muutoksenhaussa, joka koski EKP:n 15.8.2019 tekemää arviointia, jonka mukaan kantaja oli kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa; samana päivänä tehtyä SRB:n päätöstä olla hyväksymättä kriisinratkaisumääräystä kantajaa varten ja FKTK:n päätöstä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta. Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesa lisäsi, ettei tämä sulkenut pois kantajan johtokunnan mahdollisuutta esittää pesänselvittäjälle erillinen pyyntö edustusoikeudesta tietyissä yhteyksissä.

42      FKTK vaati EKP:tä niin ikään 12.9.2019 peruuttamaan kantajan toimiluvan.

43      Kantaja sekä erinäiset muut kantajan osakkaat tai mahdolliset osakkaat vaativat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.10.2019 jättämällään kannekirjelmällä (T-732/19) kumoamaan 15.8.2019 tehdyn SRB:n päätöksen olla hyväksymättä kriisinratkaisumääräystä kantajaa varten.

44      A lakkasi 21.12.2019 hoitamasta Latvian keskuspankin pääjohtajan tehtäviään.

45      Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.1.2020 jättämällään kannekirjelmällä (asia T-50/20) kumoamaan 19.11.2019 tehdyn EKP:n päätöksen, jolla kieltäydyttiin velvoittamasta kantajan pesänselvittäjä myöntämään kantajan johtokunnan valtuuttamalle asianajajalle mahdollisuus käyttää kantajan tiloja, sen hallussa olevia tietoja, henkilöstöä ja resursseja.

46      EKP peruutti kantajan toimiluvan 17.2.2020. Peruuttaminen tuli voimaan seuraavana päivänä.

47      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.4.2020 toimittamallaan kirjelmällä kyseistä päätöstä koskevan kanteen.

IV     Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

48      Euroopan komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.7.2019 asiakirjan, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen EKP:n vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 28.8.2019 antamallaan määräyksellä.

49      EKP toimitti vastineen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.7.2019.

50      Komissio toimitti väliintulokirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.9.2019.

51      Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) pyysi 19.12.2019 prosessinjohtotoimena EKP:tä toimittamaan EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotun päätösluonnoksen.

52      EKP toimitti pyydetyn asiakirjan kokonaisuudessaan 10.1.2020 unionin yleiselle tuomioistuimelle osoitettuna luottamuksellisia tietoja sisältävänä versiona (liite D.1) sekä versiona, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu. Neljännen jaoston puheenjohtaja päätti 29.1.2020 olla liittämättä edellä mainittua luottamuksellisia tietoja sisältävää versiota asiakirja-aineistoon.

53      Neljännen jaoston puheenjohtaja päätti 28.4.2020 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan mukaisesti lykätä asian käsittelyä, kunnes unionin yleinen tuomioistuin antaisi ratkaisun asiassa T-50/20. Unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi edellä mainitun asian antamalla 12.3.2021 määräyksen PNB Banka v. EKP (T-50/20, EU:T:2021:141), ja nyt käsiteltävän asian käsittely jatkui kyseisestä päivästä alkaen.

54      Kantaja, CR ja CT pyysivät ensin 28.4.2021 ja sitten 28.6.2021 asian käsittelyn lykkäämistä, kunnes unionin tuomioistuin olisi antanut ratkaisun asiassa C‑321/21 P, joka koski 12.3.2021 annetusta määräyksestä PNB Banka v. EKP (T‑50/20, EU:T:2021:141) tehtyä valitusta. Neljännen jaoston puheenjohtaja päätti ensin 20.5.2021 ja sitten 6.8.2021 EKP:tä kuultuaan olla lykkäämättä asian käsittelyä.

55      Kantajan edustaja ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 8.7.2021 päivätyllä kirjeellä, ettei edustaisi enää CR:ää eikä CT:tä. Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti 21.12.2021 antamallaan määräyksellä työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan perusteella, ettei nyt käsiteltävää kannetta ollut enää tarpeen ratkaista siltä osin kuin sen olivat nostaneet CR ja CT.

56      Kantajan vastauksen jättämisen määräajaksi vahvistettiin 30.9.2021. Kantaja ei jättänyt vastausta asetetussa määräajassa.

57      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa EKP:n 14.2.2019 tekemän päätöksen paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta kantajan ja samaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden liiketiloissa

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

58      EKP vaatii komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V       Oikeudellinen arviointi

A       Kantajan nimissä kanteen nostaneen edustajan valtakirja

59      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 3 kohdan mukaan asianajajan, jonka edustama asianosainen on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, on jätettävä kirjaamoon tämän antama valtakirja.

60      Asiakirja-aineistoon sisältyy kantajan johtokunnan puheenjohtajan 5.3.2019 antama valtakirja (liite A.2).

61      Kantaja väittää pesänselvittäjän kieltäytyneen myöntämästä kantajan edustajakseen nimittämälle asianajajalle mahdollisuutta käyttää kantajan asiakirjoja, tiloja, henkilöstöä ja resursseja. Kantaja toimitti 13.3.2020 päivätyssä vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen 16.9.2019 päivätyn pesänselvittäjän kirjeen, josta ilmeni, että kantajan asianajajan oli ensinnäkin ”toimitettava pesänselvittäjälle [oikeudellisten palvelujen tarjoamiseen liittyvän] sopimuksen tilaa koskeva kirjallinen selonteko, josta ilmenevät yksityiskohtaisesti [kantajalta] saadut ohjeet, [asianajajan] suorittamat tehtävät sekä se, oliko tehtäviä parhaillaan hoidettavina”; toiseksi ”kerrottava pesänselvittäjälle maksuista – –”; kolmanneksi ”pidättäydyttävä kaikista [kantajan] nimissä toteutettavista toimista, jos pesänselvittäjää ei ole kuultu etukäteen, ja erityisesti lakattava tarjoamasta [kantajalle] laskutettavia palveluja”.

62      Edellä mainitusta 16.9.2019 päivätystä pesänselvittäjän kirjeestä huolimatta asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista ei ilmene eivätkä kantaja eikä EKP väitä, että pesänselvittäjä olisi peruuttanut valtakirjan, jonka kantajan johtokunnan puheenjohtaja oli antanut 5.3.2019. Edellä mainitussa kirjeessä ei mainita tällaisesta peruuttamisesta, vaikka siitä ilmenee, että johtokunnan puheenjohtajan nimittämän asianajajan oli pidättäydyttävä kaikesta kantajan nimissä suoritettavasta toiminnasta, jos pesänselvittäjää ei ole kuultu etukäteen.

63      Unionin yleinen tuomioistuin toteaa näin ollen kantajan antaneen valtakirjan, jonka nojalla sen asianajaja saattoi nostaa kanteen työjärjestyksen 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

B       28.4.2021 ja 28.6.2021 esitetyt asian käsittelyn lykkäämistä koskevat pyynnöt

64      Kantaja pyysi asian käsittelyn lykkäämistä ensin 28.4.2021 ja sitten 28.6.2021. Kantaja väitti asian käsittelyn lykkäämistä koskevien pyyntöjensä tueksi tarvitsevansa mahdollisuuden käyttää tilojaan, asiakirjojaan ja taloudellisia resurssejaan ja että pesänselvittäjä ei tehnyt yhteistyötä kantajan tehokkaan edustamisen varmistamiseksi huolimatta 5.11.2019 annetusta tuomiosta EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, EU:C:2019:923).

65      Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse esittää syitä, joiden vuoksi se päättää lykätä tai olla lykkäämättä asian käsittelyä työjärjestyksen 69 artiklan c tai d alakohdan mukaisesti, se katsoo poikkeuksellisesti olevan hyödyksi todeta seuraavaa.

66      Unionin yleinen tuomioistuin voi käyttää harkintavaltaa päättäessään asian käsittelyn lykkäämisestä tai lykkäämättä jättämisestä työjärjestyksen 69 artiklan c tai d alakohdan perusteella (ks. vastaavasti määräys 20.10.2011, DTL v. SMHV, C-67/11 P, ei julkaistu, EU:C:2011:683, 32 ja 33 kohta; määräys 15.10.2012, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C-554/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:629, 37 kohta ja tuomio 17.1.2018, Josel v. EUIPO, C-536/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:14, 5 kohta).

67      Käsiteltävässä asiassa asian käsittelyä lykättiin 28.4.2020, kunnes unionin yleinen tuomioistuin antaisi ratkaisunsa asiassa T-50/20, jossa kantaja oli vaatinut kumoamaan 19.11.2019 tehdyn EKP:n päätöksen, jolla kieltäydyttiin velvoittamasta kantajan pesänselvittäjä myöntämään kantajan johtokunnan valtuuttamalle asianajajalle mahdollisuus käyttää kantajan tiloja, sen hallussa olevia tietoja, henkilöstöä ja resursseja.

68      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan kanteen 12.3.2021 antamallaan määräyksellä PNB Banka v. EKP (T-50/20, EU:T:2021:141). Se katsoi erityisesti, ettei EKP ollut selvästikään toimivaltainen noudattamaan kantajan johtokunnan pyyntöä velvoittaa pesänselvittäjä myöntämään kyseisen johtokunnan valtuuttamalle asianajajalle mahdollisuus käyttää kantajan tiloja, sen hallussa olevia tietoja, henkilöstöä ja resursseja (73 kohta). Se katsoi myös, että päätökset, jotka kansalliset viranomaiset tekevät kantajan osalta vireillä olevan kaltaisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä vastauksena mahdolliseen pyyntöön saada käyttää kyseessä olevan luottolaitoksen asiakirjoja, tiloja, henkilöstöä tai resursseja, kuuluvat lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten valvontaan, ja ne voivat tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä SEUT 267 artiklan nojalla, jos niillä on vaikeuksia unionin oikeuden tulkinnassa tai soveltamisessa (72 kohta).

69      On todettava niin ikään, että erityisesti siitä huolimatta, että asian käsittelyä lykättiin 28.4.2020–12.3.2021, kantaja ei ole osoittanut eikä edes väittänyt – myöskään pyytäessään asian käsittelyn lykkäämistä 28.6.2021 – käynnistäneensä tuomioistuinmenettelyn pesänselvittäjää vastaan, vaikka kantaja väittää unionin yleisessä tuomioistuimessa pesänselvittäjän estäneen kantajan johtokunnan valtuuttaman asianajajan mahdollisuuden käyttää kantajan tiloja, sen hallussa olevia tietoja, sen henkilöstöä ja sen resursseja vuoden 2019 lopusta lähtien.

70      Toimitettuaan pesänselvittäjän kanssa 12.–16.9.2019 sekä vuoden 2019 marraskuussa käymänsä kirjeenvaihdon ja sähköpostiviestien vaihdon kantaja kertoi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2021 jättämässään asian käsittelyn lykkäämistä koskevassa pyynnössä ainoastaan ”lisäävänsä ponnistuksiaan” pesänselvittäjän ja latvialaisten tuomioistuinten suhteen täsmentämättä näiden ponnistusten luonnetta.

71      Edellä tämän tuomion 41 kohdassa mainitusta Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesan 12.9.2019 antamasta tuomiosta ei sitä paitsi ilmene, että kantaja olisi ollut estynyt saattamasta pesänselvittäjän kanssa mahdollisesti syntynyttä riitaa latvialaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Kyseisessä tuomiossa mainitaan, että kantajan johtokunnalla oli mahdollisuus esittää pesänselvittäjälle erillinen vaatimus edustusoikeudesta tietyissä yhteyksissä, ja lisäksi 5.11.2019 annettu tuomio EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, EU:C:2019:923), jonka kantaja ottaa esille väittäessään, ettei pesänselvittäjä tehnyt riittävällä tavalla yhteistyötä kantajan tehokkaan edustamisen varmistamiseksi, on ensin mainittua tuomiota myöhempi, joten kantaja pystyi lähtökohtaisesti vetoamaan kansallisessa tuomioistuimessa kyseiseen tuomioon uutena päätöksenä.

72      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo siten, ettei asian käsittelyä ole tarpeen lykätä uudelleen.

C       Asian käsittelyn suullinen vaihe

73      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.      Asian käsittelyn suulliseen vaiheeseen unionin yleisessä tuomioistuimessa sisältyy asianosaisten kuulemiseksi pidettävä istunto, joka järjestetään joko tuomioistuimen omasta aloitteesta tai varsinaisen asianosaisen pyynnöstä.

2.      Istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi koskevassa varsinaisen asianosaisen pyynnössä on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi asianosainen haluaa tulla kuulluksi. – –

3.      Jos 2 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ei ole tehty, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, jos se katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot. – –”

74      Työjärjestyksen 106 artiklasta ilmenee näin ollen, että jos istunnon pitämistä koskevassa pyynnössä ei ole ilmoitettu syitä, joiden vuoksi asianosainen haluaa tulla kuulluksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, jos se katsoo, että sillä on riittävät tiedot.

75      Euroopan unionin tuomioistuimen verkkosivuilla saatavilla olevassa 14.3.2014 päivätyn työjärjestystä koskevan ehdotuksen perusteluissa vahvistetaan lisäksi, että erityisesti hyvän oikeudenhoidon ja prosessiekonomian vaatimukset huomioon ottaen ”unionin yleinen tuomioistuin katsoo voivansa jättää istunnon järjestämättä, jollei se pidä sitä välttämättömänä, paitsi jos varsinainen asianosainen esittää sitä koskevan pyynnön ja ilmoittaa syyt, joiden vuoksi se haluaa tulla kuulluksi”.

76      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen täytäntöönpanosta annettujen käytännön määräysten (jäljempänä käytännön määräykset) 142 kohdan mukaan varsinaisen asianosaisen, joka haluaa tulla kuulluksi asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa, on tehtävä tätä koskeva perusteltu pyyntö kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi asianosaisille. Kohdassa täsmennetään, että näiden perustelujen lähtökohtana on oltava konkreettinen arviointi asianosaisten kuulemiseksi pidettävän istunnon merkityksestä kyseiselle asianosaiselle, ja perusteluissa on ilmoitettava ne asiakirja-aineiston ”tai” perustelujen osat, joiden yksityiskohtaisempi kehittely ”tai” kiistäminen istunnossa on tämän asianosaisen mielestä välttämätöntä. Kohdan mukaan istunnossa käytävän keskustelun kohdentamisen helpottamiseksi on toivottavaa, ettei näissä perusteluissa vain viitata yleisluonteisesti esimerkiksi asian tärkeyteen. Käytännön määräysten 143 kohdassa määrätään, että jollei mikään varsinainen asianosainen ole tehnyt perusteltua pyyntöä vahvistetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

77      Työjärjestyksen 106 artiklasta sekä käytännön määräysten 142 ja 143 kohdasta ilmenee siis, että jos istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä ei ole esitetty tai pyyntö on esitetty, mutta sitä ei ole perusteltu, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, jos se katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot.

78      Kantaja otti käsiteltävässä asiassa kantaa istunnon pitämiseen 29.11.2021 päivätyssä kirjeessä seuraavalla tavalla:

”1. Vahvistan, että edellä esitetyistä syistä [kantajalla] ei ole tällä hetkellä tehokasta oikeudellista edustusta. Pyydän täten istunnon pitämistä ainoastaan asetetun määräajan noudattamiseksi. [Kantajalle] olisi kuitenkin saatava ensin tehokas oikeudellinen edustus.

2. Nykytilanteessa istuntoon valmistautuminen ja osallistuminen on mahdotonta.”

79      Edellä mainitusta 29.11.2021 päivätystä kirjeestä ilmenee, ettei kantajan esittämää istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä ollut perusteltu. Kyseisessä pyynnössä ei ilmoiteta nimittäin yhtäkään syytä, jonka vuoksi kantaja halusi tulla kuulluksi.

80      Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo muistutti 25.10.2021 päivätyssä kirjeessään, jolla se ilmoitti asianosaisille menettelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä, työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan sekä käytännön määräysten 142 kohdan määräyksistä ja kiinnitti asianosaisten huomion siihen seikkaan, että pandemiatilanne huomioon ottaen perustelujen oli täytettävä edellä mainitun, käytännön määräysten kohdan vaatimukset.

81      Kantaja on tosin tuonut esille istunnon pitämistä koskevassa pyynnössä katsovansa, ettei sillä ollut tehokasta oikeudellista edustusta.

82      Vaikka kantajan oletettaisiin näin tehdessään yrittäneen oikeuttaa implisiittisesti istuntoa koskevan pyyntönsä perustelujen puuttumisen, mikä ei kuitenkaan käy ilmi kyseisestä pyynnöstä, on todettava, ettei tehokkaan oikeudellisen edustuksen puuttumista koskevien kantajan väitteiden voida katsoa oikeuttavan kyseisen pyynnön perustelematta jättämistä. Etenkään se, ettei kantajalla ollut tehokasta oikeudellista edustusta sillä tavalla kuin se itse tuo tämän esille, ei estänyt millään tavalla esittämästä yksityiskohtaisia seikkoja istunnon pitämistä koskevan pyynnön tueksi.

83      Koska kantaja ei ole esittänyt minkäänlaista syytä istunnon pitämistä koskevassa pyynnössään, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo oli lisäksi muistuttanut sille erikseen pyynnön perustelemista koskevasta velvollisuudesta, on näin ollen todettava, ettei kyseinen istunnon pitämistä koskeva pyyntö täytä työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan vaatimuksia.

84      Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska se katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot.

D       Kanteen kohde

85      Kantaja vaatii kannekirjelmässä kumoamaan ”14.2.2019 tehdyn” EKP:n päätöksen paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta kantajan ja samaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden liiketiloissa. Kantaja ilmoittaa, että 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä viitataan valvontaelimen 10.1.2019 tekemään päätökseen, jota ei ollut kuitenkaan annettu kantajalle tutustuttavaksi. Kantaja täsmentää vaativansa paikalla tehtävää tarkastusta koskevan päätöksen, jonka EKP antoi kantajalle tiedoksi 14.2.2019 päivätyllä kirjeellä, kumoamista, ”riippumatta siitä, mikä sisäinen hyväksymispäivä kyseiselle päätökselle on EKP:ssä annettu”.

86      Edellä mainitusta 14.2.2019 päivätystä kirjeestä, vastineesta ja EKP:n vastauksesta 19.12.2019 annettuun prosessinjohtotoimeen ilmenee, että EKP:n neuvoston katsottiin hyväksyneen 21.1.2019 valvontaelimen 10.1.2019 tekemän päätösluonnoksen paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta kantajan tiloissa asetuksen N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun vastustamattajättämismenettelyn yhteydessä.

87      Päätösluonnos, joka katsotaan EKP:n neuvoston hyväksymäksi ja jonka keskeiset perustelut on käyty läpi edellä tämän tuomion 23–27 kohdassa, on muodollisesti EKP:n neuvoston hyväksymä päätös paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta kantajan tiloissa, ja kyseisestä asiakirjasta annettiin kantajan tutustuttavaksi versio, josta osa tiedoista oli poistettu, vasta unionin yleisen tuomioistuimen annettua prosessinjohtotoimen 19.12.2019.

88      Paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista koskevan päätöksen olennainen sisältö, joka käydään lyhyesti läpi edellä tämän tuomion 28–30 kohdassa, on annettu kantajalle tiedoksi 14.2.2019 päivätyllä pääosasto III:n johtajan kirjeellä EKP:n neuvoston päätösten luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset huomioon ottaen.

89      Siten on katsottava, että kanteessa vaaditaan kumoamaan EKP:n 21.1.2019 hyväksymä paikalla tehtävää tarkastusta koskeva päätös, jonka olennainen sisältö on annettu tiedoksi 14.2.2019 päivätyllä kirjeellä.

E       Komission esittämä oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska paikalla tehtävää tarkastusta koskeva päätös ei muuta tutkittavan henkilön oikeusasemaa

90      Komissio väittää, että luottolaitosten valvonnan yhteydessä suoritetut tarkastukset ovat toimivaltaisen viranomaisen keino varmistaa jatkuva valvonta eli kerätä tosiseikkoja koskevia tietoja, joiden perusteella se voi toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä tekemällä päätöksen, joka saa taatusti aikaan tutkittavaan henkilöön kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Tarkastustoimenpide ei päätä mitään menettelyä eikä vahvista näkemystä, jolle tutkimuksesta vastaava viranomainen asettuu. Kyseessä on yksi vaihe menettelyssä, johon voi kuulua useita vaiheita ja joka voidaan riitauttaa lopullista päätöstä koskevalla muutoksenhaulla. Tarkastuspäätös ei sellaisenaan aiheuta vielä mitään muutoksia tutkittavan henkilön oikeusasemaan. Tämän perusteella kanne on jätettävä tutkimatta.

91      Kantaja väittää päinvastoin, että riidanalainen päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

92      Siitä, voiko komissio esittää kyseisen oikeudenkäyntiväitteen, on huomautettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 1 kohdan mukaan väliintulon tarkoituksena voi olla ainoastaan jonkin varsinaisen asianosaisen vaatimusten tukeminen kokonaan tai osittain. Lisäksi työjärjestyksen 142 artiklan 3 kohdan mukaan väliintulijan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä.

93      Näiden määräysten perusteella menettelyssä vastaajan vaatimuksia tukemaan hyväksytty väliintulija ei voi esittää oikeudenkäyntiväitettä, jota vastaaja ei ole esittänyt vaatimuksissaan (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C-341/06 P ja C-342/06 P, EU:C:2008:375, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Komissio ei siten voi esittää kyseistä oikeudenkäyntiväitettä, joten unionin yleisen tuomioistuimen ei ole tarpeen vastata nimenomaisesti sen asiasisältöön.

95      Koska unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 129 artiklan mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin voi milloin tahansa tutkia omasta aloitteestaan ehdotonta prosessinedellytyksen puuttumista koskevan oikeudenkäyntiväitteen, käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva ehdotonta prosessinedellytyksen puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite on tarpeen tutkia hyvän oikeudenhoidon varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90, EU:C:1993:111, 23 kohta ja tuomio 19.9.2018, HH Ferries ym. v. komissio, T-68/15, EU:T:2018:563, 41 kohta (ei julkaistu)).

96      Kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö nostaa kumoamiskanteen toimielimen toimesta, kumoamiskanne on mahdollinen vain, jos tällä toimella on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 37 kohta).

97      Yhdestäkään säännöksestä, määräyksestä tai periaatteesta ei ilmene, että yrityksen toimitiloissa suoritettavasta tarkastuksesta olisi kyseisen tarkastuksen luonteesta riippumatta aina tehtävä hallintopäätös, johon voidaan kohdistaa tuomioistuinvalvontaa, eikä sille etenkään tarvita tuomioistuimen lupaa.

98      Vaikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) yksityis- ja perhe-elämää koskevan 7 artiklan perusteella taattavien oikeuksien voidaan tulkita sisältävän ”joissakin olosuhteissa” yrityksen kohdalla oikeuden pää- tai sivutoimipaikan tai sen toimitilojen suojaan (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.4.2002, Société Colas Est ym. v. Ranska, CE:ECHR:2002:0416JUD003797197, 41 kohta), yleisen edun mukaiset tavoitteet – kuten kyseisen yrityksen tiloissa olevien työntekijöiden tai muiden henkilöiden turvallisuus, terveys ja perusoikeuksien suojeleminen, valtion talouselämän perusteet tai julkisten varojen asianmukainen käyttö – voivat oikeuttaa lainsäätäjän säätämien tarkastusten toteuttamiseen. Lainsäätäjä voi käyttää tältä osin laajempaa harkintavaltaa, kun toimenpide kohdistuu oikeushenkilöihin eikä luonnollisiin henkilöihin (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.10.2014, Delta Pekárny a.s. v. Tšekin tasavalta, CE:ECHR:2014:1002JUD000009711, 82 kohta).

99      Jos lainsäätäjä säätää, että hallintoviranomaisen on suoritettava tarkastuksia yrityksen tiloissa, lainsäätäjän on määriteltävä tarkastuksesta vastaavien virkamiesten valtuudet ottaen huomioon erityisesti päämääränä olevan tavoitteen sekä asianomaisen toiminnan ja tilojen luonteen sekä tähän liittyvät erityisesti oikeudelliset takeet, niin että tarkastuksesta aiheutuva mahdollinen puuttuminen yrityksen toimitilojen suojaan on luonteeltaan välttämätön ja oikeasuhteinen.

100    Vaikka osa tarkastuksista, kuten [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kilpailuasioihin liittyvät tarkastukset, edellyttää sellaisen päätöksen tekemistä, johon voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa, tämä ei koske muun tyyppisiä tarkastuksia, etenkään jos hallintoviranomaisella ei ole valtuuksia suorittaa pakkotarkastusta, ja näin on myös silloin, jos tarkastus on luonteeltaan velvoittava ja jos yritykseen voi kohdistua hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia, jos se vastustaa tarkastusta.

101    Esimerkiksi asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kilpailuasioihin liittyvät tarkastukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta 17.4.2014 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 809/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 69) säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset sekä 11.7.1947 tehdyn ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 81 12 artiklan nojalla jäsenvaltioissa tehtävät tarkastukset eivät edellytä sellaisen hallintopäätöksen tekemistä, johon voidaan kohdistaa tuomioistuinvalvontaa.

102    Käsiteltävässä asiassa unionin lainsäätäjä on kuitenkin päättänyt asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 3 kohdan antamalla, kuten se saattoi laillisesti tehdä, että EKP suorittaa kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeushenkilöihin ja erityisesti osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin luottolaitoksiin kohdistuvat tarkastukset päätöksen perusteella.

103    Tältä osin on muistettava, että SEUT 288 artiklan mukaisesti päätös on kaikilta osiltaan velvoittava.

104    Kun unionin lainsäätäjä on siis säätänyt, että oikeushenkilöön kohdistetaan asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklassa tarkoitettu tarkastus päätöksen perusteella, se on antanut kyseisestä tarkastuksesta tehtävälle päätökselle sitovia oikeusvaikutuksia.

105    Lisäksi asetuksen N:o 468/2014 143 artiklan 2 kohdassa luetellaan seikat, jotka tarkastusta koskevassa päätöksessä on vähintään mainittava, eli paikalla tehtävän tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä se, että jos tutkittava oikeushenkilö estää tutkintaa millään tavalla, kyseessä on unionin lainsäädännössä tarkoitettu EKP:n päätöksen rikkominen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista. Kyseisen asetuksen 145 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena olevalle henkilölle.

106    Tämän perusteella asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan nojalla tehdyllä, paikalla tehtävää tarkastusta koskevalla päätöksellä saadaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia sen luottolaitoksen suhteen, jolle päätös annetaan tiedoksi, sillä päätöksen mukaan viimeksi mainitulle tehdään tarkastus, jonka kohde ja tarkoitus määritellään kyseisessä päätöksessä.

107    On tosin tuotava esille, että toisin kuin säännöksissä, jotka sisältyvät asetuksen N:o 1/2003 21 artiklaan, joka koskee kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvää ”muiden tilojen tarkastamista”, asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklassa säädetään, että paikalla tehtävät tarkastukset suoritetaan asianomaisten ”oikeushenkilöiden liiketiloissa”, eikä ”muissa tiloissa, alueilla, kulkuneuvoissa, asianomaisten yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien”. Tältä kannalta katsottuna luottolaitoksiin kohdistuvat paikalla tehtävät tarkastukset eivät loukkaa yksityiselämän kunnioittamista koskevaa oikeutta samalla tavoin kuin kilpailusääntöjen soveltamiseksi tehtävät muiden tilojen tarkastukset.

108    On tosin todettava niin ikään, että vaikka asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan perusteella tehdyllä EKP:n päätöksellä saadaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia niiden luottolaitosten suhteen, joille päätös annetaan tiedoksi, mahdollisuus käyttää pakkotoimenpiteitä kyseisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi edellyttää kansallisen oikeusviranomaisen lupaa, kuten kyseisen asetuksen 13 artiklassa säädetään.

109    On vielä huomautettava, että jälleen toisin kuin asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa, asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklassa ei mainita mahdollisuutta hakea unionin tuomioistuimilta muutosta paikalla tehtävää tarkastusta koskevaan EKP:n päätökseen. Vain kyseisen asetuksen 13 artiklan säännöksissä, jotka koskevat kansallisen oikeusviranomaisen myöntämää lupaa, säädetään, että tarkastusta koskevan EKP:n päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.

110    Asetuksen N:o 1024/2013 13 artiklan säännöksistä seuraa kuitenkin väistämättä, että ainakin silloin, kun EKP pyytää oikeusviranomaiselta lupaa tehtyään paikalla tehtävää tarkastusta koskevan päätöksen, kyseiseen päätökseen voi hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

111    Lisäksi koska unionin lainsäätäjä on päättänyt – toisin kuin asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksissä – pitää kaikkia sellaisia toimia päätöksinä, joiden nojalla EKP voi suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia luottolaitoksissa, ei näiden toimien tuomioistuinvalvontajärjestelmän ole syytä olla toisenlainen sen mukaan, hakeeko EKP oikeusviranomaiselta lupaa vai ei. Yhtäältä mahdollisuus hakea toimielimen toimeen muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa ei näet edellytä, että lainsäädännössä on tästä nimenomainen maininta. Toisaalta päinvastainen ratkaisu voisi loukata oikeusvarmuuden periaatetta, koska mahdollisuus nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa paikalla tehtävää tarkastusta koskevasta EKP:n päätöksestä riippuisi tällöin siitä, päättääkö EKP hakea kansalliselta oikeusviranomaiselta asetuksen N:o 1024/2013 13 artiklassa tarkoitettua lupaa kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen.

112    Kuten komissio tosin muistuttaa, menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole lähtökohtaisesti toimia, joista voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 10 kohta).

113    Menettelyn kuluessa toteutetut toimet, joita tässä tarkoitetaan, ovat kuitenkin toimia, jotka ilmaisevat toimielimen väliaikaisen kannan (ks. tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mitä EKP:n tarkastusta koskevat päätökset eivät tee.

114    Paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista luottolaitoksen tiloissa koskevasta EKP:n päätöksestä nostettu kumoamiskanne ei voi aiheuttaa myöskään hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn eri vaiheiden sekoittumisen vaaraa. Unionin yleisen tuomioistuimen ei näet pitäisi ratkaista tällaisen kanteen perusteella, onko asianomainen yritys rikkonut vakavaraisuusvalvontaan liittyviä sääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 20 kohta).

115    Sitten on muistettava, että lainsäätäjä on päättänyt harkintavaltaansa käyttäen pitää asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan perusteella hyväksyttyjä toimia päätöksinä riippumatta siitä, onko kansallinen oikeusviranomainen myöntänyt lupaa, ja mainita kyseisen asetuksen 13 artiklassa Euroopan unionin tuomioistuimen arvioivan tällaisen päätöksen laillisuuden, joten paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevia EKP:n päätöksiä ei voida pitää menettelyn kuluessa toteutettuina toimina, joihin ei voida hakea muutosta tuomioistuimessa.

116    Edellä esitetyn perusteella riidanalaisen päätöksen kaltainen asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan perusteella tehty paikalla tehtävää tarkastusta koskeva päätös voi vaikuttaa sen oikeushenkilön etuihin, jolle päätös on annettu tiedoksi, muuttaen selvästi kyseisen oikeushenkilön oikeusasemaa, joten tämä oikeushenkilö voi nostaa kyseistä päätöstä koskevan kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan nojalla, mitä pääasian asianosaiset eivät ole sitä paitsi kiistäneet.

117    Kanne on siis tutkittava.

F       Asiakysymys

118    Kantaja esittää kanteen yhteydessä kymmenen kanneperustetta: ensimmäisen kanneperusteen mukaan EKP ei ollut toimivaltainen tekemään riidanalaista päätöstä; toisen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohtaa on rikottu, sillä riidanalainen päätös ei ollut tarpeellinen kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla; kolmannen kanneperusteen mukaan edellä mainittua säännöstä on rikottu, sillä EKP ei ole käyttänyt harkintavaltaansa asianmukaisesti; neljännen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu; viidennen kanneperusteen mukaan kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu; kuudennen kanneperusteen mukaan EKP on laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia ja arvioida huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevassa asiassa merkitykselliset seikat; seitsemännen kanneperusteen mukaan perustelut ovat puutteelliset, kahdeksannen kanneperusteen mukaan luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita on loukattu, yhdeksännen kanneperusteen mukaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu ja kymmenennen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklaa ja johdanto-osan 75 perustelukappaletta on rikottu ja harkintavaltaa on käytetty väärin.

119    Riidanalaisen päätöksen muodollista laillisuutta koskevat kanneperusteet on tutkittava ennen sen perusteltavuutta koskevien kanneperusteiden tutkimista.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP ei ollut toimivaltainen

120    Kantaja väittää, ettei EKP ollut toimivaltainen valvontaviranomainen riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohtana. Asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan mukaan EKP voi suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vain merkittävissä luottolaitoksissa. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltainen kansallinen valvontaviranomainen valvoo suoraan vähemmän merkittävää luottolaitosta, ellei EKP päätä ryhtyä huolehtimaan sen suorasta valvonnasta katsomalla luottolaitoksen merkittäväksi.

121    EKP, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet.

122    Asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan EKP:llä on yksinomainen toimivalta hoitaa kyseisessä säännöksessä lueteltuja tehtäviä ”kaikkien” osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten osalta, ilman että merkittäviä ja vähemmän merkittäviä laitoksia erotettaisiin toisistaan (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 37 ja 38 kohta).

123    Asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 1 kohdan nojalla EKP hoitaa tehtävänsä siitä itsestään ja kansallisista toimivaltaisista viranomaisista muodostuvan YVM:n puitteissa ja se on vastuussa YVM:n tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta (tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 39 kohta).

124    Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset avustavat EKP:tä sille asetuksella N:o 1024/2013 annettujen tehtävien hoitamisessa siten, että tietyt näistä tehtävistä pannaan täytäntöön hajautetusti vähemmän merkittävien luottolaitosten osalta (tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 41 kohta).

125    Asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan d alakohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen laitosten eli vähemmän merkittävien luottolaitosten osalta EKP voi milloin tahansa käyttää kyseisen asetuksen 10–13 artiklassa tarkoitettuja tutkintavaltuuksia eli esittää tietopyyntöjä sekä suorittaa yleisiä tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia.

126    Sillä seikalla, että asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan säännösten mukaisesti kansalliset toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tietyt kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa määritellyt tehtävät vähemmän merkittävien luottolaitosten osalta hajautetusti ja EKP:n valvonnassa, ei ole vaikutusta EKP:n toimivaltaan käyttää tutkintavaltuuksiaan kyseisten laitosten kohdalla, sillä nämä säännökset eivät sanamuotonsakaan mukaisesti rajoita kyseisen asetuksen 6 artiklan 5 kohdan – jonka asian kannalta merkitykselliset säännökset on käyty läpi edellä tämän tuomion 125 kohdassa – soveltamista. Vastaavasti edellä mainitun 6 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaan myöskään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimivalta suorittaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia kyseisille laitoksille ei rajoita EKP:n tutkintavaltuuksia koskevien kyseisen asetuksen 10–13 artiklan soveltamista.

127    EKP:n toimivalta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa vahvistetaan asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklassa. Kyseisessä artiklassa säädetään nimittäin, että EKP voi suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloissa, eikä kyseisen 1 kohdan a alakohdassa, jossa mainitaan osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset, tehdä eroa merkittävien ja vähemmän merkittävien luottolaitosten välillä.

128    Sillä kantajan esille ottamalla seikalla, että asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklassa säädetään, että EKP voi suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia muissa yrityksissä, jotka kuuluvat konsolidoituun valvontaan, jossa EKP on konsolidointiryhmän valvoja kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, ei ole vaikutusta tähän päätelmään, koska 12 artiklalla vain lisätään kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeushenkilöihin muita yhteisöjä, joissa EKP voi suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen.

129    Asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan d alakohta, siltä osin kuin siinä annetaan EKP:lle toimivalta suorittaa paikalla tehtävä tarkastus vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa, on niin ikään yhdenmukainen kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleen kanssa, sillä kyseisen perustelukappaleen mukaan EKP:n olisi pystyttävä valvomaan ”kaikkia” luottolaitoksia, sekä kyseisen asetuksen johdanto-osan 47 perustelukappaleen kanssa, sillä tämän perustelukappaleen mukaan EKP:llä olisi oltava oikeus suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ”tarvittaessa” yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.

130    Edellä läpi käytyjen asetuksen N:o 1024/2013 säännösten perusteella EKP on siis toimivaltainen käyttämään vähemmän merkittävien luottolaitosten kohdalla kyseisen asetuksen 10–13 artiklassa säädettyjä tutkintavaltuuksia, erityisesti valtuutta suorittaa paikalla tehtävä tarkastus.

131    EKP:n mahdollisuudesta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa muistutetaan lisäksi nimenomaisesti asetuksen N:o 468/2014 138 artiklan toisessa virkkeessä.

132    EKP:n toimivaltaa suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa ei kavenneta myöskään erinäisissä EKP:n julkaisuissa, kuten vuoden 2014 marraskuussa julkaistussa pankkivalvontaoppaassa, vuoden 2018 syyskuussa julkaistussa paikalla tehtäviä tarkastuksia ja sisäisen mallin tarkastuksia koskevassa tarkastusoppaassa tai EKP:n ennen viimeksi mainitun oppaan antamista järjestämässä julkisessa kuulemisessa. Tältä osin on riittävää todeta, ettei kyseisillä julkaisuilla, jotka eivät ole velvoittavia, kuten niissä jokaisessa sitä paitsi muistutetaan, voida rajoittaa millään tavalla unionin lainsäätäjän EKP:lle antamaa toimivaltaa. Lisäksi yhdessäkään näistä julkaisuista ei suljeta pois EKP:n mahdollisuutta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa. Tästä mahdollisuudesta päinvastoin muistutetaan pankkivalvontaoppaassa (75 kohta) ja vuoden 2017 marraskuussa julkaistussa, vähemmän merkittävien laitosten valvontaa YVM:ssä koskevassa asiakirjassa, jonka otsikko on ”LSI supevision within the SSM” (s. 3 ja 10).

133    Kantajan väitteet on hylättävä.

134    Ensinnäkään kantajan ei ole perusteltua väittää, ettei EKP voi asettaa vähemmän merkittäville luottolaitoksille velvoitteita tarkastusten aikana havaittujen puutteiden korjaamiseksi, kun se pyrkii osoittamaan, että EKP:n toimivalta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia näissä luottolaitoksissa on ”poikkeavaa” YVM:ssä.

135    Unionin lainsäätäjän EKP:lle antama toimivalta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa on nimittäin johdonmukaista EKP:stä ja kansallisista toimivaltaisista viranomaisista muodostuvan YVM:n perustamisen kanssa sekä sen EKP:n harjoittaman valvonnan kanssa, joka kohdistuu siihen, miten kansalliset toimivaltaiset viranomaiset panevat vähemmän merkittävien luottolaitosten osalta täytäntöön tiettyjä asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, jotka kuuluvat yksinomaan EKP:n toimivaltaan mutta jotka voidaan panna hajautetusti täytäntöön kyseisen asetuksen 6 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 49 kohta).

136    Asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti EKP:llä on sen lisäksi, että sillä on mahdollisuus esittää milloin tahansa tietopyyntöjä sekä suorittaa yleisiä tutkimuksia tai paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa, useita näiden laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyviä erioikeuksia, kuten oikeus pyytää tilapäiseltä tai jatkuvalta pohjalta kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja niiden tehtävien tuloksista, tai mikäli laadukkaiden valvontakäytäntöjen soveltamisen kannalta on tarpeen, oikeus päättää milloin tahansa käyttää itse suoraan kaikkia asiaankuuluvia toimivaltuuksia yhden tai useamman vähemmän merkittävän luottolaitoksen osalta. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 6 kohdassa säädetään lisäksi, että jos kansalliset viranomaiset säilyttävät valtuudet saada kansallisen lainsäädännön mukaisesti tietoja ja suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia vähemmän merkittävien luottolaitosten tiloissa, niiden on ilmoitettava EKP:lle toteutetuista toimenpiteistä ja koordinoitava kyseiset toimenpiteet ”tiiviisti” EKP:n kanssa.

137    Toiseksi kantajan väite, jonka mukaan EKP on havainnut, ettei se ollut toimivaltainen tekemään riidanalaista päätöstä, ja päättänyt ”osittain tämän vuoksi” määrittää kantajan merkittäväksi luottolaitokseksi päätöksellä, joka annettiin tiedoksi 1.3.2019 päivätyllä kirjeellä, on perusteeton. Yksikään säännös tai yksikään periaate ei nimittäin kiellä EKP:tä suorittamasta tarkastusta vähemmän merkittävän laitoksen tiloissa ja määrittämästä kyseisen laitoksen samanaikaisesti tai jälkeenpäin merkittäväksi laitokseksi. Muilta osin kantajan väite, jonka mukaan EKP on havainnut, ettei se ollut toimivaltainen, on ristiriidassa riidanalaisen päätöksen kanssa, sillä kyseisessä päätöksessä mainitaan kahdessa kohti EKP:n olevan toimivaltainen tekemään tarkastuspäätöksen vähemmän merkittävän luottolaitoksen osalta (ks. kyseisen päätöksen s. 1 ja 4).

138    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

2.     Seitsemäs kanneperuste, joka koskee perustelujen puuttumista

139    Kantaja väittää EKP:n laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa, koska 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä ei esitetty mitään syitä, joiden vuoksi EKP oli päättänyt suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen.

140    EKP väittää, että kanneperuste on hylättävä.

141    SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa (ks. tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    SEUT 296 artiklassa määrätty unionin toimielinten toimien perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta (ks. tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C-413/06 P, EU:C:2008:392, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Asetuksen N:o 468/2014 143 artiklan 2 kohdassa säädetään asetuksen N:o 2014/2013 12 artiklan mukaisesti tehdyistä tarkastuspäätöksistä seuraavaa:

”Paikalla tehtävät tarkastukset on [asetuksen N:o 1024/2013] 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti suoritettava EKP:n päätöksen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [asetuksen N:o 468/2014] 142 artiklan soveltamista, ja siinä on täsmennettävä vähintään seuraavat seikat:

a)      paikalla tehtävän tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä

b)      se, että jos tutkittava juridinen henkilö estää tutkintaa millä tahansa tavalla, kyseessä on [asetuksen N:o 1024/2013] 18 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu EKP:n päätöksen rikkominen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista siten kuin [asetuksen N:o 1024/2013] 11 artiklan 2 kohdassa säädetään.”

145    Käsiteltävässä asiassa 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä, jolla riidanalainen päätös annettiin kantajalle tiedoksi, mainitaan, että asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklaan sekä asetuksen N:o 468/2014 143–146 artiklaan perustuva tarkastus tehdään valvontaelimen 10.1.2019 tekemän päätöksen mukaisesti. Siinä mainitaan, että tämän tarkastuksen kohteena on luottoriski, ja kerrotaan tarkastuksen kohdistuvan kantajaan ja sen ryhmään kuuluviin yhtiöihin. Kirjeen mukaan kyseinen tarkastus on määrä suorittaa vuoden 2019 maaliskuussa ja tarkastusryhmän päällikkö ottaa kantajaan yhteyttä ensimmäisen tapaamisen järjestämiseksi.

146    On katsottava, että koska edellä mainitussa 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä tuodaan esille, että paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena on luottoriski, siinä mainitaan lyhyesti mutta riittävän selkeästi asetuksen N:o 468/2014 143 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti samalla kertaa tarkastuksen kohde eli luottoriski ja sen tarkoitus eli se, että EKP arvioi kyseisen riskin. Tältä osin on todettava, ettei EKP:llä ollut velvollisuutta mainita rikkomisepäilyä kyseisessä kirjeessä, mitä kantaja ei myöskään väitä (ks. jäljempänä tämän tuomion 188 ja 226 kohta).

147    Luottoriskin käsite on yksi pankkitoiminnan peruskäsitteistä, ja se on yksiselitteinen ja tarkoittaa olennaisilta osin sitä riskiä, ettei velallinen maksa takaisin velkaansa. Se mainitaan asetuksen N:o 575/2013 1 artiklassa sekä oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 79 artiklassa, ja sitä koskee lisäksi Baselin pankkivalvontakomitean vuoden 2012 syyskuussa julkaisemien pankkivalvonnassa noudatettavien yleisten periaatteiden (jäljempänä pankkivalvonnassa noudatettavat yleiset periaatteet) periaate nro 17; nämä periaatteet eivät ole velvoittavia, mutta muodostavat sanamuotonsa mukaisesti ”pankkien ja pankkijärjestelmien vakavaraisuusvalvonnan sääntelyssä ja valvonnassa noudatettavat tosiasialliset vähimmäisvaatimukset”.

148    On korostettava niin ikään, että tarkastusryhmän päällikkö selosti kyseistä tarkastusta tarkemmin 5.3.2019 järjestetyn kokouksen aikana eli useita päiviä ennen tarkastuksen aloittamista käyttäen apunaan kantajalle annettua asiakirjaa. Hän täsmensi erityisesti tarkastuksen alan, joka oli otsikoitu ”Luottoriski ja hallinnointi”, ja luetteli yksityiskohtaisesti tarkastuksen sisällön, johon kuuluivat luokitus ja varaukset, saatavaluettelo (myydyt ulosmitatut omaisuuserät), vakuusarvon määrittäminen ja varat (myytävänä olevat omaisuuserät), tiedonlaatu sekä hallinto- ja ohjausjärjestelyt ja liiketoimintamalli (ks. kyseisen asiakirjan s. 2).

149    Lisäksi kantaja tuntee asiayhteyden, jossa riidanalainen päätös tehtiin. Kantaja on pitänyt säännöllisesti yhteyttä FKTK:hon, joka oli seurannut tiiviisti kantajan luottoriskejä useiden vuosien ajan ja antanut kantajan osalta erityisesti kyseisiin riskeihin liittyviä valvontapäätöksiä vuosina 2016 ja 2017, kuten edellä tämän tuomion 9 ja 12 kohdassa tuodaan esille. Kantaja on ollut suoraan yhteydessä EKP:hen, koska kantaja on kirjoittanut EKP:lle 5.7.2018 ja 12.9.2018 ja pyytänyt EKP:tä puuttumaan kantajan vakavaraisuusvalvontaan ja koska EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja on vastannut kantajalle 8.10.2018 päivätyllä kirjeellä jakavansa FKTK:n näkemyksen siitä, että kantajan tilanne edellytti erityistä vakavaraisuusvalvontaa. Kaikki kantajan itsensä vireille panemaan välimiesmenettelyyn liittyvät seikat olivat kantajan tiedossa. Kantajalle oli ilmoitettu menettelystä, jolla EKP ryhtyi huolehtimaan kantajan suorasta valvonnasta, sillä tähän liittyvä päätösluonnos oli toimitettu kantajalle 11.2.2019 päivätyllä EKP:n kirjeellä.

150    Näin ollen vaikka kantajalla ei ollut käytettävissään kanteen nostamisen ajankohtana EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsottua päätösluonnosta, joka oli Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussääntöä koskevan pöytäkirjan (N:o 4) 10 artiklan 10.4 kohdan perusteella luottamuksellinen (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, EKP v. Espírito Santo Financial (Portugali), C-442/18 P, EU:C:2019:1117, 43–46 kohta), kantaja oli saanut riittävällä tavalla tietoonsa riidanalaisen päätöksen perustelut niin, että se pystyi arvioimaan päätöksen perusteltavuuden.

151    Lisäksi on tuotava esille, että kantaja oli saanut EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotusta päätösluonnoksesta version, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, unionin yleisen tuomioistuimen antaman prosessinjohtotoimen seurauksena. Kyseisessä luonnoksessa, jonka keskeiset perustelut on esitetty edellä tämän tuomion 23–27 kohdassa, luodaan katsaus kantajan valvontahistoriaan ja mainitaan, että laiminlyönnit ja sovellettavien säännösten rikkomiset, jotka luetellaan luonnoksessa yksityiskohtaisesti, on havaittu aiempina vuosina eikä kantaja ole kohdistanut niihin asianmukaisia toimenpiteitä. Luonnoksessa mainitaan, että ICSID:n suositus estää FKTK:ta panemasta kaikkia valvontatoimenpiteitä täytäntöön kantajan osalta, että EKP valmistelee kantajan ottamista suoraan valvontaan ja että EKP voi arvioida paikalla tehtävän tarkastuksen avulla itse kantajan tilanteen. Luonnoksessa lisätään, että samaan aikaan kantajan suoran valvonnan aloittamisen kanssa EKP pystyy näin toteuttamaan tarvittavat valvontatoimenpiteet sen takaamiseksi, että kantaja noudattaa vakavaraisuusvaatimuksia.

152    Kantaja on siis saanut kyseisen asiakirjan avulla riittävän selvityksen riidanalaisen päätöksen perusteluista, joista kantaja on pystynyt esittämään huomautuksia antaessaan vastauksensa.

153    Seitsemäs kanneperuste on siten hylättävä perusteettomana.

3.     Viides kanneperuste, jonka mukaan kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu

154    Kantaja väittää EKP:n evänneen kantajalta oikeuden tulla kuulluksi, koska se ei antanut kantajalle mahdollisuutta ilmaista kantaansa suunnittelemastaan paikalla tehtävästä tarkastuksesta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

155    EKP, jota komissio tukee, kiistää tämän väitteen.

156    Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että kantaja väittää kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista koskevan väitteensä tueksi vain lyhyesti, ettei ole saanut ilmaista kantaansa suunnitellusta paikalla tehtävästä tarkastuksesta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

157    Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus hyvään hallintoon sisältää erityisesti jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.

158    Käsiteltävässä asiassa yhdessäkään asetuksen N:o 1024/2013 tai asetuksen N:o 468/2014 säännöksessä ei säädetä, että luottolaitokselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi ennen päätöstä sen tarkastamisesta. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan vapauta EKP:tä velvollisuudestaan kuulla yhteisöä, jolle tarkastuspäätös on osoitettu, ennen päätöksen tekemistä. Oikeus tulla kuulluksi on nimittäin perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus, ja se velvoittaa EKP:tä ilman, että siitä säädetään nimenomaisesti muussa lainsäädännössä.

159    Ensinnäkin vaikka asetuksen N:o 1024/2013 22 artiklan, jonka otsikko on ”Asianmukainen menettely valvontapäätösten tekemiseksi”, 1 kohdassa säädetään, että EKP:n on annettava henkilöille, joita kyseisen asetuksen 4 artiklan ja III luvun 2 jakson, jonka otsikko on ”Erityiset valvontavaltuudet”, mukaiset valvontapäätökset koskevat, tilaisuus esittää huomautuksensa, kyseinen 22 artikla ei kuitenkaan koske edellä mainitun luvun 1 jakson, jonka otsikko on ”Tutkintavaltuudet”, säännösten mukaisesti tehtyjä päätöksiä.

160    Lisäksi asetuksen N:o 468/2014 145 artiklan, jonka otsikko on ”Paikalla tehtävän tarkastuksen menettely ja tarkastuksesta ilmoittaminen”, 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että EKP:n on ilmoitettava paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena olevalle oikeushenkilölle EKP:n päätöksestä ja annettava tiedot tarkastusryhmän jäsenten henkilöllisyydestä viimeistään viisi työpäivää ennen paikalla tehtävän tarkastuksen aloittamista, mutta siinä ei mainita, että asianomaisella henkilöllä olisi oikeus tulla kuulluksi.

161    Erityisesti asetuksen N:o 468/2014 31 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tulla kuulluksi”, 1 kohdan viimeisessä virkkeessä säädetään, etteivät kyseisen artiklan säännökset vaikuta asetuksen N:o 1024/2013 III luvun 1 jakson soveltamiseen.

162    Sovellettavassa lainsäädännössä säädetään siten, että asetuksen N:o 1024/2013 III luvun 1 jaksossa tarkoitettujen tutkintatoimien, joihin paikalla tehtävä tarkastus kuuluu, kohteena olevilla oikeushenkilöillä ei ole oikeutta tulla kuulluiksi ennen kyseisen toimen hyväksymistä.

163    Sovellettava lainsäädäntö, jossa säädetään, ettei asianomaisia henkilöitä kuulla ennen tutkintatoimen hyväksymistä, on johdonmukainen tällaisen toimenpiteen luonteen kanssa, sillä toimenpiteen ainoana tarkoituksena on tietojen kerääminen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 26.6.1980, National Panasonic v. komissio, 136/79, EU:C:1980:169, 21 kohta ja julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus Italmobiliare v. komissio, C-268/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:697, 119 kohta).

164    Lisäksi asetuksen N:o 1024/2013 22 artiklan 1 kohdan perusteella päätökset, joilla EKP päättää tarvittaessa vakavaraisuustoimenpiteiden toteuttamisesta tarkastuksessa kerättyjen tietojen perusteella, on annettava menettelyssä, johon sisältyy asianomaisten henkilöiden oikeus tulla kuulluiksi.

165    Lisäksi on muistettava, että kun tarkastusmenettely kestää useita kuukausia ja siihen kuuluu paikalla tehtäviä tarkastuksia sekä kyseessä olevan yrityksen, jonka ilmoitukset sisällytetään asiakirja-aineistoon, kuuleminen, voidaan osoittaa, että asianomaista yritystä on kuultu tarkastuksen aikana ja että henkilö tunsi tarkastuksen syyt (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2008, Sopropé, C-349/07, EU:C:2008:746, 45 ja 46 kohta).

166    Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että käsiteltävässä asiassa tarkastusryhmän päällikön 5.3.2019 pitämän esitelmän mukaan tarkastusryhmän jäsenten ja kantajan vastuuhenkilöiden välille oli sovittava useita tapaamisia merkityksellisistä aiheista (ks. kyseisen esitelmän s. 5). Kyseisestä esitelmästä ilmenee myös, että tarkastuskertomusluonnos oli määrä lähettää ja päätöskokous oli määrä pitää ennen loppuraportin toimittamista ja loppukokouksen pitämistä (ks. kyseisen esitelmän s. 7).

167    Edellä esitetyn perusteella EKP:n päätös paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta luottolaitoksessa asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan mukaisesti ei edellytä, että asianomaisella yhteisöllä on oikeus tulla kuulluksi ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

168    EKP:n on annettava asianomaisille henkilöille mahdollisuus tulla kuulluiksi paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista koskevan päätöksen jälkeen, ennen asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan ja III luvun 2 jakson mukaisen päätöksen mahdollista tekemistä.

169    Lisäksi jos EKP:n oletettaisiin olleen velvollinen kuulemaan kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, on muistettava, että puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamisesta seuraa menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 4.4.2019, OZ v. EIP, C-558/17 P, EU:C:2019:289, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

170    Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ei ilmene, että menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen, vaikka kantajaa olisi kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Unionin yleinen tuomioistuin tuo tältä osin esille, ettei kantaja väitä näin ja että kantaja on tuntenut riidanalaisen päätöksen tekemisen asiayhteyden, kuten edellä tämän tuomion 149 kohdassa tuodaan esille.

171    Viides kanneperuste on siis hylättävä.

4.     Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohtaa on rikottu, sillä riidanalainen päätös ei ollut kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla tarpeellinen, ja neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu

172    Kantaja väittää toisen kanneperusteen yhteydessä, että asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan mukaisesti paikalla tehtävän tarkastuksen on oltava tarpeellinen. Kantajan mukaan siihen kohdistunut paikalla tehty tarkastus oli ollut kostotoimi, jolla EKP osoitti, ettei se sietänyt lainkaan arvostelua. EKP ei ollut määritellyt 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä paikalla tehtävän tarkastuksen alaa ja tarkoitusta selkeästi. EKP ei ollut selittänyt, miksi paikalla tehtävä tarkastus oli tarpeellinen luottoriskin arvioimiseksi. FKTK oli kuitenkin seurannut kyseistä riskiä tarkkaan useiden vuosien ajan. FKTK oli seurannut kaikkia luottoihin liittyviä kantajan päätöksiä, ja kaikki yli 50 000:ta euroa koskevat päätökset oli hyväksytettävä FKTK:lla. Kantajan luottosalkkuun ei ollut tehty pitkään aikaan muutoksia ilman FKTK:n hyväksyntää.

173    Kantaja väittää neljännessä kanneperusteessa, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin suhteellisuusperiaatetta. EKP:n olisi pitänyt käyttää vähemmän rajoittavia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Kantaja oli ollut aina valmis toimittamaan EKP:lle ja FKTK:lle kaikki tarvittavat tiedot. Ei ole osoitettu, ettei paikalla tehtävää tarkastusta, etenkään EKP:n tekemää tarkastusta, olisi voitu välttää muilla asianmukaisilla tutkintatoimilla. EKP:n suorittamat paikalla tehtävät tarkastukset ovat rajoittavampia kuin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamat tarkastukset, erityisesti koska EKP:n tarkastuksia suorittavat virkamiehet eivät osaa asianomaisen maan kieltä. Tämä koskee erityisesti Latviaa, jonka kieltä puhutaan harvakseltaan Latvian rajojen ulkopuolella. Sitä paitsi tarkastusaikataulu oli ollut kohtuuton, koska tarkastuksen aikaan kantajalla oli meneillään vuotuinen tilintarkastus kolmannen yrityksen kanssa ja koska EKP oli kieltäytynyt lykkäämästä tarkastusta kuukaudella. Kantaja ei ollut pystynyt saattamaan vuotuista tilintarkastustaan päätökseen ajallaan, ja FKTK oli määrännyt kantajalle tästä syystä sakon.

174    EKP, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet.

175    Toinen ja neljäs kanneperuste liittyvät toisiinsa, joten ne on tutkittava yhdessä.

176    Asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohdan mukaan EKP voi suorittaa valvottavien laitosten, erityisesti osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten, liiketiloissa kaikki tarpeelliset paikalla tehtävät tarkastukset.

177    Asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohdassa käytetty adjektiivi ”tarpeelliset” on johdonmukainen suhteellisuusperiaatteen kanssa, sillä suhteellisuusperiaate edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin toimielinten toimilla ja että toimilla ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisten tavoitteiden toteuttamiseksi, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 22.1.2013, Sky Österreich, C-283/11, EU:C:2013:28, 50 kohta ja tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto, C‑643/15 ja C-647/15, EU:C:2017:631, 206 kohta).

178    Toimenpiteen oikeasuhteisuuden arvioinnin on oltava sovitettavissa yhteen unionin toimielimille mahdollisesti sen toteuttamisen yhteydessä tunnustetun harkintavallan kunnioittamisen kanssa (ks. tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). EKP:llä on laaja harkintavalta, kun se toteuttaa luottolaitoksen toiminnan vakauden valvontatoimen, kuten käsiteltävässä asiassa (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2019, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, C-450/17 P, EU:C:2019:372, 86 kohta).

179    Edellä tämän tuomion 177 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti paikalla tehtävän tarkastuksen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta on arvioitava suhteessa lainsäädännöllä tavoiteltuihin päämääriin.

180    Tältä osin on muistettava, että luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnan tavoitteena on taata näiden laitosten toiminnan turvallisuus ja vakaus, rahoitusjärjestelmän vakaus ja tallettajien suoja (ks. asetuksen N:o 1024/2013 johdanto-osan 30 ja 65 perustelukappale).

181    Luottolaitosten luottoriskin hyvä hallinta on yksi vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteista, kuten ilmenee asetuksen N:o 575/2013 1 artiklasta, direktiivin 2013/36 79 artiklasta ja lisäksi pankkivalvonnassa noudatettavien yleisten periaatteiden periaatteesta nro 17.

182    Lisäksi on muistettava, että toimivaltaiset viranomaiset kohdistavat jokaiseen luottolaitokseen ”jatkuvaa” vakavaraisuusvalvontaa (ks. asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 37 perustelukappale, direktiivin 2013/36 johdanto-osan kolmas perustelukappale ja asetuksen N:o 575/2013 johdanto-osan 25 perustelukappale).

183    Toimivaltaisilla viranomaisilla on asetuksen N:o 1024/2013 14–16 artiklan sekä direktiivin 2013/36 104 artiklan mukaisesti valtuudet peruuttaa luottolaitoksen toiminnan harjoittamiseen tarvittava toimilupa, vastustaa määräosuuden hankintaa kyseisestä laitoksesta ja edellyttää valvontatoimia, joita ovat esimerkiksi laitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelyjen vahvistaminen, omiin varoihin tai likviditeettiin liittyvän tilanteen parantaminen, liiketoiminnan rajoittaminen, toiminnan lakkaaminen tai hallintoelimen jäsenten erottaminen tehtävistään.

184    Toimivaltaisilla viranomaisilla on asetuksen N:o 1024/2013 9–13 artiklan ja direktiivin 2013/36 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti myös tutkintavaltuudet, joiden nojalla ne voivat vaatia kaikkia tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavia tietoja, mukaan lukien tiedot, jotka toimitetaan säännöllisin väliajoin ja määritellyissä muodoissa valvontatarkoituksissa tai niihin liittyvissä tilastointitarkoituksissa, sekä valtuudet suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia. Asetuksen N:o 1024/2013 johdanto-osan 47 perustelukappaleessa mainitaan, että EKP:llä olisi oltava oikeus vaatia kaikki tarvittavat tiedot sekä suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia, ”jotta EKP voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti”.

185    Toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat direktiivin 2013/36 97 ja 99 artiklan mukaisesti vakavaraisuuden arvioinnista. Ne päättävät vakavaraisuuden arvioinnin toteuttamistiheyden ja perusteellisuuden ja soveltavat siinä suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon kyseessä olevan laitoksen toiminnan suuruuden ja merkityksen koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden. Vakavaraisuuden arviointi tehdään vähintään vuosittain niiden laitosten osalta, jotka kuuluvat valvontatarkkailuohjelman soveltamisalaan. Kyseinen ohjelma sisältää suunnitelman paikalla tehtävistä tarkastuksista, ja se kattaa laitokset, joiden osalta ilmenee stressitestien tulosten tai vakavaraisuuden arviointiprosessin tulosten perusteella niiden taloudelliseen vakauteen kohdistuvia merkittäviä riskejä tai sovellettaviin säännöksiin kohdistuvia rikkomuksia, sekä kaikki muut laitokset, joihin toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi soveltaa valvontatarkkailuohjelmaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa, jos tämä on aiheellista edellä mainitun 97 artiklan mukaisesti, erilaisia toimenpiteitä, kuten lisätä laitoksen tiloissa toteutettavien tarkastusten lukumäärää tai suoritustiheyttä tai huolehtia toimivaltaisen viranomaisen pysyvästä läsnäolosta laitoksessa.

186    Pankkivalvonnassa noudatettaviin yleisiin periaatteisiin sisältyvien periaatteiden nro 9 ja 10 mukaisesti valvontaviranomaisen on kuitenkin käytettävä resurssejaan oikeassa suhteessa pankin riskiprofiiliin ja pankin merkitykseen koko rahoitusjärjestelmälle. Näiden periaatteiden mukaan kyseisen viranomaisen on käytettävä menetelmää, jossa yhdistetään asianmukaisella tavalla paikalla tehtävät tarkastukset ja asiakirjojen tarkastukset. Valvontaviranomaisen on arvioitava yhtäältä pankkien vakavaraisuustilanne ja niiden toimittamat tilastotiedot. Toisaalta valvontaviranomaisen on tarkastettava pankkien pyydettäessä sekä säännöllisin väliajoin toimittamat raportit täysin riippumattomasti suorittamalla paikalla tehtäviä tarkastuksia tai käyttämällä ulkopuolisia tilintarkastajia. Valvontaviranomainen pitää säännöllisesti yhteyttä johtokuntaan, ulkopuolisiin johtokunnan jäseniin, johtoon ja esimiehiin. Se kokoontuu säännöllisesti luottolaitoksen johdon ja johtokunnan kanssa. Se voi käyttää riippumattomia kolmansia osapuolia, mutta se ei voi delegoida vakavaraisuuden valvontaan liittyviä vastuitaan kolmansille.

187    Edellä tämän tuomion 182–186 kohdassa läpi käytyjen johdanto-osan perustelukappaleiden, säännösten ja periaatteiden perusteella luottolaitoksiin kohdistetaan ”jatkuvaa” vakavaraisuusvalvontaa, jossa yhdistyvät asiakirjojen tarkastaminen toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti ilmoitettujen tietojen pohjalta sekä paikalla tehtävät tarkastukset, joiden avulla ilmoitetut tiedot voidaan todentaa. Asiakirjojen tarkastamista ei voida lähtökohtaisesti korvata paikalla tehtävillä tarkastuksilla, joiden avulla toimivaltainen viranomainen voi erityisesti tarkistaa riippumattomalla tavalla kyseisten laitosten ilmoittamat tiedot.

188    On täsmennettävä, että toisin kuin komission asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla tekemillä tarkastuksilla, joiden tarkoituksena on selvittää SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisia, EKP:n suorittamilla paikalla tehtävillä tarkastuksilla pyritään selvittämään sekä asiakirjojen tarkastamisesta että paikalla tehtävistä tarkastuksista koostuvan jatkuvan valvonnan yhteydessä, että luottolaitokset varmistavat hyvän riskien hallinnan ja riskien kattamisen ja että ilmoitetut tiedot ovat luotettavia, joten kyseisten tarkastusten toteuttaminen ei edellytä rikkomisepäilyä. Kantaja ei myöskään väitä näin.

189    Edellä tämän tuomion 188 kohdassa esitetty päätelmä ei ole ristiriidassa asetuksen N:o 1024/2013 13 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen kanssa, vaikka kyseisen virkkeen mukaan tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää EKP:ltä yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti perusteista, joilla EKP epäilee kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säädösten rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuuden luonteesta.

190    Asetuksen N:o 1024/2013 13 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä ei näet ole kyseessä paikalla tehtävän tarkastuksen tarpeellisuus, vaan suunniteltujen pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuuden arviointi nimenomaan sen jälkeen, kun henkilön on todettu vastustavan tarkastusta.

191    Edellä tämän tuomion 182–186 kohdassa läpi käytyjen säännösten, johdanto-osan perustelukappaleiden ja periaatteiden perusteella paikalla tehtävien tarkastusten suorittamistiheys ja perusteellisuus on vahvistettava suhteellisuusperiaate huomioon ottaen.

192    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta päätöksestä ilmenee ensinnäkin, että FKTK oli havainnut laiminlyöntejä ja sovellettavien säännösten rikkomisia tarkastusta edeltävinä vuosina eikä kantaja ollut toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä näihin havaintoihin perustuvien vakavaraisuuteen liittyvien huolien korjaamiseksi.

193    Tältä osin on todettava, ettei kantaja esitä toisen ja neljännen kanneperusteensa tueksi mitään väitettä, jolla se pyrkisi kiistämään riidanalaisessa päätöksessä mainittujen laiminlyöntien ja sovellettavien säännösten rikkomisten tosiasiallisuuden. Kantaja ei etenkään väitä riitauttaneensa FKTK:n vuoden 2016 helmikuussa ja vuoden 2017 elokuussa tekemät päätökset kansallisissa tuomioistuimissa, eikä se esitä mahdollisten tuomioistuinmenettelyjen lopputulosta. Kantaja ei kiistä riidanalaisessa päätöksessä olevaa toteamusta, jonka mukaan kantaja ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä kyseessä olevien vakavaraisuuteen liittyvien huolien korjaamiseksi.

194    Toiseksi kantajan väite, jonka mukaan se oli valmis toimittamaan EKP:lle kaikki tarvittavat tiedot, ei voi menestyä, sillä tällainen tietojen toimittaminen ei olisi vastannut EKP:n mahdollisuutta tarkistaa toimitettujen tietojen paikkansapitävyys ja luotettavuus paikan päällä sekä pitää kokouksia eri aiheista kantajan edustajien kanssa.

195    Kolmanneksi se seikka, että FKTK seurasi tiiviisti kantajaan kohdistunutta luottoriskiä useiden vuosien ajan, minkä vuoksi kantajan oli erityisesti pitänyt toimittaa kaikki yli 50 000:ta euroa koskevat päätökset FKTK:n hyväksyttäviksi, ei kyseenalaista paikalla tehtävän tarkastuksen tarpeellisuutta. Tämä seuranta vahvistaa FKTK:n kiinnittäneen huomiota luottoriskiin, eikä se ole ristiriidassa siihen riidanalaisen päätöksen perusteluun nähden, jonka mukaan kantaja ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä jo havaittujen laiminlyöntien ja sovellettavien säännösten rikkomisten korjaamiseksi.

196    Neljänneksi kantaja ei voi perustellusti väittää, että riidanalainen päätös on siihen kohdistettu kostotoimi. Tältä osin EKP:n oikaisulautakunnan jäsenen 21.11.2017 järjestetyn kokouksen aikana antamat lausumat, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen voisi tiivistää valvontaansa, jos luottolaitos käynnistäisi kyseistä viranomaista koskevan muodollisen menettelyn, eivät todista riittävällä tavalla sitä, että riidanalainen päätös olisi kostotoimi, koska kyseiset lyhytsanaiset lausumat on annettu ”henkilökohtaisesti”, ne eivät viittaa välttämättä kostotoimiin eivätkä ne ole riittävän perusteltuja.

197    Viidenneksi väite, jonka mukaan EKP ei selittänyt 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä selkeästi paikalla tehtävän tarkastuksen alaa eikä tarkoitusta eikä sitä, miksi tarkastus oli tarpeellinen luottoriskin arvioimiseksi, on hylättävä. Kysymystä siitä, oliko 14.2.2019 päivätty kirje riittävällä tavalla perusteltu, on nimittäin tarkasteltu jo edellä tämän tuomion 145–150 kohdassa, ja se koskee joka tapauksessa asetuksen N:o 468/2014 145 artiklassa säädettyä ilmoittamista koskevaa muotovaatimusta, joka on erotettava riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta koskevasta kysymyksestä, jossa on kyse riidanalaisen toimen aineellisesta lainmukaisuudesta edellä tämän tuomion 143 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

198    Kuudenneksi kantajan väite, jonka mukaan EKP:n tarkastukset ovat rajoittavampia kuin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset, on hylättävä, koska se ei pidä paikkaansa.

199    Kuten EKP nimittäin tuo yhtäältä esille, EKP:n suorittamat tarkastukset ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisen suorittamat tarkastukset perustuvat samoihin säännöksiin. Kantaja ei sitä paitsi edes kiistä tätä. Kuten EKP tuo toisaalta niin ikään esille, tarkastuksen suorittavien virkamiesten englannin kielen käyttöä ei voida pitää käsiteltävässä asiassa merkittävänä rajoitteena, koska kantajan edustajilla ei ollut velvollisuutta kommunikoida englanniksi tarkastusryhmän virkamiesten kanssa ja lisäksi koska kantaja valitsi myöhemmin englannin ainoaksi EKP:n kanssa käytettäväksi kommunikaatiokieleksi.

200    Lisäksi se seikka, että EKP:n tarkastukset olisivat rajoittavampia kuin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset, ei joka tapauksessa voi osoittaa niiden olevan suhteettomia.

201    Seitsemänneksi tarkastusaikataulun kohtuuttomuutta ei ole osoitettu. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että tarkastus käynnistyi yli kolme viikkoa 14.2.2019 päivätyn kirjeen vastaanottamisen jälkeen ja sitä edeltävästi järjestettiin aloituskokous, jossa käytiin läpi tarkemmin tarkastuksen kulku, mikä antoi kantajalle mahdollisuuden toteuttaa järjestelyjä ennen tarkastuksen alkamista. Se, että kantaja oli suorittanut vuotuisen tilintarkastuksen tarkastuksen aikana, ei osoita kyseisen aikataulun kohtuuttomuutta. Yhtäältä EKP:n velvoittaminen lykkäämään tarkastusta pelkästään siitä syystä, että luottolaitoksen on suoritettava vuotuinen tilintarkastus, saattaisi haitata tavoitteena olevaa rahoitusvakautta, ja asetuksen N:o 1024/2013 6 artikla 5 kohdassa säädetään päinvastoin, että EKP voi ”milloin tahansa” käyttää paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamiseen liittyvää toimivaltaansa. Toisaalta ei ole osoitettu, että tarkastus oli estänyt kantajaa saattamasta vuotuista tilintarkastustaan päätökseen ajallaan. Tältä osin on todettava, että ensinnäkin luottolaitosten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastettujen tilien toimittamiseksi laissa säädetyissä määräajoissa, että toiseksi FKTK:n 14.5.2019 tekemän, sakon määräämistä kantajalle koskevan päätöksen mukaan kantajan tilien toimittaminen oli viivästynyt jo vuonna 2017 ja että kolmanneksi tarkastettujen vuotuisten tilien toimittamisen viivästyminen voitiin selittää kantajan kohdalla soveltuvin osin myös sillä, ettei tilintarkastusryhmällä ollut resursseja.

202    Näin ollen EKP on voinut katsoa perustellusti laajaa harkintavaltaansa käyttäen, että paikalla tehtävien tarkastusten suorittaminen kantajan tiloissa oli asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeellista kantajan luottoriskin tutkimiseksi ja laajemmin kyseisen laitoksen toiminnan turvallisuuden, rahoitusjärjestelmän vakauden ja tallettajien suojan varmistamiseksi. Lisäksi ei ole osoitettu, että EKP olisi voinut käyttää vähemmän rajoittavaa toimenpidettä kuin paikalla tehtävää tarkastusta tai että kyseisestä tarkastustoimesta aiheutuneet haitat olivat kohtuuttomia suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

203    Edellä esitetyn perusteella toinen ja neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomina.

5.     Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohtaa on rikottu, sillä EKP ei ole käyttänyt harkintavaltaansa asianmukaisesti, ja kuudes kanneperuste, jonka mukaan EKP on laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia ja arvioida huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian merkitykselliset seikat

204    Kantaja väittää kolmannen kanneperusteen yhteydessä, ettei EKP ole ottanut huomioon, että paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista koskeva päätös on harkinnanvarainen. Ei ole osoitettu, että EKP olisi käyttänyt harkintavaltaansa sen kysymyksen osalta, oliko paikalla tehtävä tarkastus asianmukainen. Merkityksellisten seikkojen sivuuttaminen ilmenee siitä, että EKP:n päätös paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta vähemmän merkittävän luottolaitoksen tiloissa on luonteeltaan hyvin poikkeuksellinen.

205    Kantaja väittää kuudennen kanneperusteen yhteydessä EKP:n laiminlyöneen sille oikeuskäytännön mukaan kuuluvan velvollisuuden tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian ”merkitykselliset” seikat. EKP ei ole ottanut huomioon, miten runsaasti FKTK:lla oli käytettävissään merkityksellisiä tietoja, jotka koskivat kaikkia mahdollisesti aiheutuvia luottoriskejä.

206    EKP, jota komissio tukee, väittää, että kolmas ja kuudes kanneperuste on hylättävä.

207    Aluksi on todettava, että kolmannen kanneperusteen on katsottava koskevan oikeudellista virhettä, jonka EKP on tehnyt jättämällä käyttämättä harkintavaltaansa päättäessään, oliko paikalla tehtävä tarkastus asianmukainen, kuten asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohdassa edellytetään, mikä ilmenee kantajan mukaan erityisesti siitä, että 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä ei mainita yhtäkään ”merkityksellistä” seikkaa.

208    Myös kantajan kuudes kanneperuste koskee oikeudellista virhettä, joka perustuu siihen, ettei riidanalaisessa päätöksessä ole tutkittu kantajan mukaan huolellisesti eikä puolueettomasti käsiteltävän asian ”merkityksellisiä” olosuhteita.

209    Nämä kaksi kanneperustetta on tutkittava yhdessä, koska niissä molemmissa arvostellaan EKP:n tehneen oikeudellisen virheen, kun se ei ole tutkinut tai arvioinut käsiteltävän asian merkityksellisiä seikkoja.

210    Tältä osin on korostettava, että kun kantaja esittää tämän luonteisia oikeudellisia virheitä koskevia perusteita, kantajan on esitettävä näyttö, jonka perusteella tällaisen virheen olemassaolo voidaan todeta.

211    Kantaja väittää näiden kanneperusteiden tueksi hyvin lyhyesti, ettei 14.2.2019 päivättyyn pääosasto III:n johtajan kirjeeseen sisälly ”mitään merkityksellisiä seikkoja”. Kantaja korostaa olevan epätavallista, että EKP suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa, eikä EKP ole ottanut huomioon sitä runsasta tietomäärää, joka FKTK:lla oli käytettävissään kantajaan kohdistuvasta luottoriskistä.

212    EKP:n neuvoston hyväksymäksi katsotusta päätösluonnoksesta ja erityisesti sen liitteestä ilmenee kuitenkin, että EKP on ottanut huomioon FKTK:n käytettävissä olleet tiedot, jotka koskivat kantajaan kohdistuvaa luottoriskiä. Niistä ilmenee samoin, että EKP on ottanut huomioon sen seikan, että kantaja oli vähemmän merkittävä luottolaitos, sillä EKP katsoi kahteen otteeseen, ettei tämä seikka estänyt paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista, kuten edellä tämän tuomion 137 kohdassa tuodaan esille. Niistä ilmenee vielä niin ikään EKP:n arvioineen asianmukaisesti, oliko paikalla tehtävä tarkastus asianmukainen, ja todenneen sen sitä olevan ottaen huomioon erityisesti aiempina vuosina havaitut laiminlyönnit ja sovellettavien säännösten rikkomiset sekä sen seikan, ettei kantaja ollut toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä näiden korjaamiseksi.

213    Edellä esitetyn perusteella on todettava samoin kuin toisen ja neljännen kanneperusteen kohdalla, ettei kantajan ole perusteltua väittää, ettei EKP ollut tutkinut kantajan tilanteeseen liittyviä merkityksellisiä seikkoja tai arvioinut, oliko paikalla tehtävä tarkastus tarpeellinen edellä mainitut seikat huomioon ottaen.

214    Kolmas ja kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomina.

6.     Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu

215    Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rajoittaa luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita, sillä sen soveltamisala ja tarkoitus eivät ole selkeät. Koska 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä mainitaan vain luottoriski, kantajalla ei voinut olla tiedossaan sen rajoittavan vaikutuksen laajuutta eikä kantaja voinut tietää, missä määrin tarkastuksesta vastaavien virkamiesten pyynnön täyttämättä jättäminen voitaisiin katsoa estämiseksi. Kyseisestä kirjeestä ilmeni jopa, että tarkastuksen alaa voitiin laajentaa rajattomasti tarkastuksen aikana. Pankkivalvontaoppaassa korostetaan kuitenkin, että paikalla tehtävän tarkastuksen ala on määriteltävä ennalta. Tarkastuksesta vastaavien virkamiesten esittämät kysymykset käsittelivät monia aloja, jotka eivät olleet merkityksellisiä luottoriskin arvioimisen kannalta. Osa kysymyksistä ei vastannut tunnistettavissa olevaa vakavaraisuusvalvonnan tavoitetta, vaan vaikutti kuuluvan pikemmin rahanpesun torjunnan alalla suoritettavaan perusteelliseen tutkimukseen, eikä EKP ole kyseisellä alalla toimivaltainen viranomainen edes merkittävien luottolaitosten osalta. Sitä paitsi myös rahanpesun torjunnan alalla suoritettavassa tutkimuksessa olisi ollut kohtuutonta vaatia kantajaa toimittamaan tiedot kaikista saapuneista ja lähteneistä maksusuorituksista kaikkien asiakkaiden osalta kahden edellisen vuoden ajalta.

216    EKP, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet.

217    Oikeusvarmuuden periaate edellyttää muun muassa, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden soveltamisen vaikutukset ovat ennakoitavissa, erityisesti, jos niillä voi olla yksityishenkilöille ja yrityksille epäedullisia seurauksia (ks. tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C-611/17, EU:C:2019:332, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

218    Oikeusvarmuuden periaatteesta johtuu, että oikeus vedota luottamuksensuojaan koskee jokaista yksityistä, joka on tilanteessa, josta ilmenee, että unionin hallinnon vuoksi tälle on syntynyt perusteltuja odotuksia. Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Kukaan ei sitä vastoin voi vedota luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, jollei hallinto ole antanut hänelle täsmällisiä vakuutteluja (tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C-611/17, EU:C:2019:332, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

219    Riidanalaisessa päätöksessä mainitaan, että tarkastuksen tarkoituksena oli tutkia perusteellisemmin kantajan riskit, riskien hallinta ja hallinto- ja ohjausjärjestelyt, jotta voitiin arvioida muun muassa kantajan menettelyjä, järjestelmiä ja hallinnon laatua, ja että tarkastuksessa keskityttäisiin pääsääntöisesti luottoriskiin.

220    Se, että 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä tuodaan esille, että paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena oli luottoriski, ei loukkaa oikeusvarmuuden eikä luottamuksensuojan periaatteita.

221    Luottoriski on nimittäin yksi pankkitoiminnan peruskäsitteistä, kuten edellä tämän tuomion 147 kohdassa tuodaan esille, ja alan toimijat ymmärtävät, mitä se tarkoittaa. Tarkastuksen ala esiteltiin lisäksi tarkemmin 5.3.2019 pidetyssä kokouksessa useita päiviä ennen tarkastuksen alkamista. Kuten edellä tämän tuomion 33 kohdassa tuodaan esille, tarkastusryhmän päällikkö täsmensi kantajalle annettua asiakirjaa apunaan käyttäen tarkastuksen alan, joka oli otsikoitu ”Luottoriski ja hallinnointi” ja johon sisältyivät luokitus ja varaukset, saatavaluettelo (myydyt ulosmitatut omaisuuserät), vakuusarvon määrittäminen ja varat (myytävänä olevat omaisuuserät), tiedonlaatu sekä hallinto- ja ohjausjärjestelyt ja liiketoimintamalli.

222    Tässä tilanteessa kantajan ei ollut perusteltua väittää, ettei kyseinen 14.2.2019 päivätty kirje ollut luottoriskin mainitsemisen osalta selkeä ja että kantaja ei voinut näin ollen tietää, missä määrin tarkastuksesta vastaavien virkamiesten pyynnön täyttämättä jättämistä voitiin pitää tarkastuksen estämisenä.

223    Lisäksi se seikka, että 14.2.2019 päivätyssä pääosasto III:n johtajan kirjeessä mainittiin, että tarkastuksen alaa voitiin laajentaa tarkastuksen aikana ja että tällöin tarkastusryhmän päällikkö antaisi tästä kantajalle tiedon EKP:n nimissä, ei loukkaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.

224    Edellä mainitussa 14.2.2019 päivätyssä kirjeessä mainittiin nimittäin, että kantaja saisi etukäteen tiedon tällaisesta tarkastuksen alan laajentamisesta. Kyseisestä kirjeestä ilmenee siis, että jos tällaista tietoa ei anneta, tarkastuksen kohde rajautuu edelleen luottoriskiin.

225    Kantajan väitteeseen, jonka mukaan pankkivalvontaoppaan 69 kohdassa mainitaan, että paikalla tehtävien tarkastusten ala on määriteltävä ennalta, on todettava, että näin on todella tapahtunut nyt kyseessä olevan tarkastuksen kohdalla, koska siinä keskityttiin yksittäiseen riskikysymykseen.

226    Lisäksi pankkivalvontaoppaan 73 kohdan mukaan paikalla tehtävät tarkastukset voivat olla ”täysimittaisia”, eli kattaa laajan kirjon riskejä ja toimintaa kattavan kuvan saamiseksi luottolaitoksesta, tai ”kohdennettuja” eli keskittyä tiettyyn luottolaitoksen liiketoiminnan osaan tai tiettyyn ongelmaan tai yksittäiseen riskikysymykseen, tai ne voivat olla ”teematarkastuksia” eli keskittyä yhteen kysymykseen (kuten liiketoiminta-alueeseen, liiketoimien tyyppeihin) samankaltaisten luottolaitosten ryhmässä. Siinä täsmennetään, että yhteiset valvontatyöryhmät, joihin kuuluu EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöä, voivat pyytää teematarkastusta tietyn riskin kontrollimekanismista tai hallintoprosessista kaikissa laitoksissa. Siinä mainitaan, että teematarkastukset voidaan myös käynnistää sellaisten makrotason ja sektorikohtaisten analyysien perusteella, joissa määritetään heikkenevistä talouden sektoreista tai riskialttiiden käytäntöjen leviämisestä koko pankkitoimialalle johtuvat uhat rahoitusvakaudelle.

227    Väite, jonka perusteeksi esitetään, että tarkastuksesta vastaavat virkamiehet olivat pyytäneet tarkastuksen aikana toimittamaan tietoja, jotka eivät liittyneet luottoriskiin, on hylättävä tehottomana.

228    Asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklaan perustuvan tarkastuspäätöksen täytäntöönpanon edellytykset eivät näet sellaisinaan vaikuta kyseisen päätöksen laillisuuteen, koska ne liittyvät kyseisen päätöksen jälkeisiin tosiseikkoihin (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaisen päätöksen laillisuus ei siis voi riippua siitä tavasta, jolla tarkastuksesta vastaavat virkamiehet varmistavat sen täytäntöönpanon.

229    On täsmennettävä, että siinä tapauksessa, että tarkastuksesta vastaavat virkamiehet pyytävät toimittamaan tietoja, jotka eivät liity tarkastuksen kohteeseen, asianomaisella yhteisöllä on oikeus kieltäytyä toimittamasta tällaisia tietoja, paitsi jos EKP suorittaa asianomaisen päätöksen pakkotäytäntöönpanon pakkotoimenpiteitä käyttäen.

230    Siinä tapauksessa, että EKP päättää määrätä oikeushenkilölle seuraamuksen tarkastuksen suorittamisen estämisestä asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 7 kohdan mukaisesti, tähän päätökseen voidaan hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tällaisen kanteen yhteydessä asianomainen oikeushenkilö voi perustelluksi katsoessaan vedota siihen, että tarkastuksesta vastaavat virkamiehet ovat pyytänyt toimittamaan tietoja, jotka eivät liity tarkastuksen kohteeseen.

231    Asianomainen yhteisö voi myös, ilman että se estää tarkastusta kieltäytymällä tarkastuksen yhteydessä esitetystä tietojen toimittamista koskevasta pyynnöstä, vastustaa kyseistä tietojen toimittamista ja pyytää, ettei EKP käytä kyseisiä tietoja sillä perusteella, etteivät ne liity tarkastuksen kohteeseen. Jos EKP kieltäytyy hyväksymästä asianomaisen oikeushenkilön laillisia vaatimuksia, sille syntyy tähän liittyvä vastuu, ja EKP:n tämän jälkeen tekemistä päätöksistä voi tulla lainvastaisia.

232    Joka tapauksessa sen väitteen tueksi, jonka mukaan tarkastuksesta vastaavat virkamiehet olivat pyytäneet toimittamaan tietoja, jotka eivät liittyneet luottoriskiin, kantaja viittaa ensin yleisesti liitteeseen A.12, joka koskee tarkastuksesta vastaavien virkamiesten kantajalle kirjallisesti osoittamia tietopyyntöjä vuoden 2019 maalis- ja huhtikuussa. Esittämällä ainoastaan, että kyseinen kymmenkunta sivua sisältävä liite sisältää esimerkkejä kysymyksistä, jotka eivät liity luottoriskiin, erittelemättä asianomaisia kysymyksiä ja kertomatta syitä, joiden vuoksi nämä kysymykset ovat merkityksettömiä luottoriskin arvioinnin kannalta, kantaja ei anna riittävästi tietoja, jotta unionin yleinen tuomioistuin pystyisi arvioimaan kantajan väitteen perusteltavuuden (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2013, Versalis v. komissio, C-511/11 P, EU:C:2013:386, 115 kohta).

233    Vaikka kantaja ilmoittaa sitten konkreettisesti, että EKP oli pyytänyt sitä toimittamaan tietoja saapuneista ja lähteneistä maksusuorituksista pankin asiakkaiden osalta kahden edellisen vuoden ajalta, mikä ilmenee tosiasiallisesti liitteestä A.12, kantaja ei ilmoita vastustaneensa kyseistä tarkastuksesta vastaavien virkamiesten kirjallista pyyntöä. Vaikka kyseisen pyynnön oletettaisiin kuitenkin ylittäneen tarkastuksen alan ja olleen suhteeton, kun huomioon otetaan pyydettyjen tietojen määrä, ei tämä riitä osoittamaan, että varsinainen riidanalainen päätös, joka on yksiselitteinen, loukkaisi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

234    Kahdeksas kanneperuste on siis hylättävä.

7.     Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu

235    Kantaja väittää riidanalaisen päätöksen loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Paikalla tehtävien tarkastusten suorittaminen vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa on erittäin harvinaista, eikä EKP ole selittänyt, miksi se toteutti käsiteltävässä asiassa kyseisen epätavallisen toimenpiteen. On pidettävä niin ikään mielessä, että EKP pidättäytyi vastaamasta kysymyksiin, jotka kantaja esitti 5.7.2018 ja 12.9.2018 päivätyissä kirjeissään ja jotka koskivat korruptio-ongelmia ja latvialaisten vastuuhenkilöiden julkisesti antamia tylyjä lausuntoja. EKP ei osoita tutkineensa tätä kysymystä, eikä se ole myöntänyt A:n esittämien julkisten syytösten olleen aiheettomia. Tämä ongelma ei rakennut 26.2.2019 annetulla tuomiolla Rimšēvičs ja EKP v. Latvia (C-202/18 ja C-238/18, EU:C:2019:139), sillä unionin tuomioistuin kumosi Latvian tasavallan A:han kohdistamat toimenpiteet, koska Latvian tasavalta ei ollut esittänyt korruptiosta näyttöä ajallaan. Riidanalainen päätös oli siis tehty, vaikka pitävät todisteet tukivat korruptiota ja laitonta menettelyä koskevia väitteitä ja vaikka EKP kieltäytyi tutkimasta ja korjaamasta kyseistä tilannetta. Kantaja päättelee tästä, että perustelujen puuttuessa siihen kohdistettua epätavallista menettelyä on pidettävä syrjintänä, erityisesti koska samaan aikaan A palasi hoitamaan Latvian keskuspankin pääjohtajan tehtäviään.

236    EKP kiistää kantajan väitteet.

237    Yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate unionin oikeuden yleisenä periaatteena edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 6.6.2019 P. M. ym., C-264/18, EU:C:2019:472, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

238    Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen erilaisen kohtelun vuoksi edellyttää, että kyseessä olevat tapaukset ovat toisiinsa rinnastettavissa, kun tarkastellaan näille tapauksille ominaisia seikkoja (tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., C-127/07, EU:C:2008:728, 25 kohta).

239    Kantaja ei tuo ensinnäkään esille niitä laitoksia, joiden tilanne olisi rinnastettavissa kantajan tilanteeseen mutta joita ei olisi kohdeltu samalla tavalla.

240    Toiseksi vaikka oletettaisiin, että kantaja vetoaa syrjivään kohteluun suhteessa niihin vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin, joihin EKP ei ole kohdistanut itse tekemäänsä tarkastusta, on muistettava, että EKP on, sen lisäksi että sillä on valtuudet vähemmän merkittävien luottolaitosten tarkastamiseen, tosiasiallisesti tarkastanut muitakin laitoksia kuin kantajan, kuten EKP tuo esille ja kuten kantajakin sitä paitsi myöntää.

241    Vaikka asiakirja-aineistosta ilmenee, että EKP:n itsensä vähemmän merkittävissä luottolaitoksissa tekemät tarkastukset ovat olleet selvästi harvinaisempia kuin tarkastukset, joita EKP on tehnyt merkittäviksi katsottavissa luottolaitoksissa, on todettava, että riidanalaisen päätöksen perustelut ja erityisesti perustelu, jonka mukaan ICSID:n suositus esti FKTK:ta toteuttamasta kaikkia kantajaan kohdistuvia valvontatoimenpiteitä, selittävät, miksi kantajan tilanne oli erityinen eikä siten rinnastettavissa sellaisten muiden vähemmän merkittävien luottolaitosten tilanteeseen, joihin EKP ei ollut kohdistanut paikalla tehtävää tarkastusta, ja näin ollen sen, miksi EKP päätti käsiteltävässä asiassa tehdä tällaisen tarkastuksen itse.

242    Vaikka oletettaisiin, että kantaja vetoaa syrjivään menettelyyn verrattuna luottolaitoksiin, joiden suurin osakas ei ole ilmiantanut korruptiota, toisin kuin kantajan suurin osakas, on todettava, että riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee, ettei kyseinen päätös perustunut tällaiseen ilmiantoon.

243    Tämän lisäksi on ensinnäkin todettava yhtäältä, ettei rikosoikeudellinen tutkinta, jonka johdosta A asetettiin syytteeseen, koskenut kantajaa, vaan erästä toista latvialaista pankkia, ja toisaalta kantaja on tuonut CR:n ilmiantaman korruption osalta esille vain, että tutkinta oli käynnissä, täsmentämättä tätä sen enempää.

244    Toiseksi vaikka kantaja katsoo EKP:n olleen velvollinen tutkimaan CR:n ilmiantaman korruption, EKP:n oli perusteltua todeta, ettei se ollut toimivaltainen tutkimaan tällaista tapausta itse, vaan se teki tältä osin yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

245    Lisäksi vaikka EKP:n oletettaisiin tehneen virheen, kun se jätti CR:n ilmiantaman korruption tai A:n tarkoitusperät kantajan suhteen tutkimatta, ei ole osoitettu, että tällainen virhe voisi tehdä riidanalaisesta päätöksestä lainvastaisen, sillä riidanalaisessa päätöksessä ei oteta kantaa tällaisen tutkinnan tekemisen mahdollisuuteen vaan mahdollisuuteen suorittaa paikalla tehtävä tarkastus.

246    Kolmanneksi on todettava, että riidanalainen päätös vaikuttaa vastaavan osittain myöntävästi kantajan vaatimuksiin, jotka esitetään edellä tämän tuomion 18 kohdassa mainituissa 5.7.2018 ja 12.9.2018 päivätyissä kantajan kirjeissä, sillä kyseisen päätöksen vaikutuksesta EKP osallistuu enemmän kantajan vakavaraisuusvalvontaan.

247    Riidanalainen päätös ei ole siten ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, joten yhdeksäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

8.     Kymmenes kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan ja johdanto-osan 75 perustelukappaleen rikkomista sekä harkintavallan väärinkäyttöä

248    Kantajan mukaan asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklassa ja johdanto-osan 75 perustelukappaleessa EKP velvoitetaan hoitamaan sille annetut tehtävät epäasiallisesta poliittisesta vaikutuksesta riippumattomalla tavalla. EKP:n päätöksiin eivät saisi vaikuttaa muut kuin vakavaraisuuteen liittyvät näkökohdat.

249    Kantaja väittää riidanalaisen päätöksen olevan kostotoimi, joka hyväksyttiin, koska kantaja ja sen osakkaat olivat antaneet ilmi EKP:n neuvoston jäsenen lainvastaisen käytöksen. Tämä ilmenee kantajan mukaan päätöksestä, jolla EKP päätti ryhtyä huolehtimaan kantajan suorasta valvonnasta ja jonka ainoana perusteena oli kantajan vireille panema välimiesmenettely eli laillisen muutoksenhakukeinon käyttäminen. Tämä ilmenee myös 14.2.2019 päivätystä pääosasto III:n johtajan kirjeestä, jossa ei esitetä mitään perustetta paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa tehdyn epätavallisen päätöksen tueksi.

250    Kantajan mukaan on otettava huomioon, ettei EKP vastannut kantajan yrityksiin käydä vuoropuhelua korruptio-ongelmista, että kantajaa kohdeltiin sääntelyssä epäoikeudenmukaisesti ja että latvialaiset vastuuhenkilöt olivat antaneet kantajasta julkisesti tylyjä ja epäasianmukaisia lausuntoja – erityisesti A oli uhannut peruuttaa kantajan toimiluvan. Kyseiset korruptio-ongelmat olivat laajalti myös Latvian viranomaisten, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja Amerikan yhdysvaltojen tiedossa. Vuoden 2018 helmikuussa kyseiset korruptio-ongelmat olivat johtaneet A:n pidättämiseen sekä turvaamistoimiin, jotka olivat käytännössä estäneet A:ta hoitamasta Latvian keskuspankin pääjohtajan ja EKP:n neuvoston jäsenen tehtäviään. EKP:n ainoana reaktiona oli nostaa kanne unionin tuomioistuimessa (asia C-238/18) puolustaakseen riippumattomuuttaan Latvian tasavallan väitettyä vaikuttamisyritystä vastaan. EKP ei ollut tehnyt mitään tutkiakseen ja korjatakseen kyseiset ongelmat luottamuksen palauttamiseksi sääntelymenettelyyn. Vastatessaan kyseiseen EKP:n nostamaan kanteeseen Latvian tasavalta vahvisti, että A:n syyllistymisestä korruptioon oli olemassa todisteita, mutta se ei kuitenkaan esittänyt näitä todisteita. Kantaja katsoo, että käsiteltävässä asiassa EKP:n tehtävänä – ei kantajan tehtävänä – on näyttää toteen, että vakavaraisuusvalvonta toteutetaan sääntöjenmukaisesti.

251    Kantaja päättelee tästä, ettei EKP ole tutkinut käsiteltävässä asiassa niitä vakavia ongelmia, joita liittyy vakavaraisuusvalvonnan laatuun, vaan se on tehnyt epätavallisen päätöksen paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisesta vähemmän merkittävässä luottolaitoksessa esittämättä tälle mitään perusteita. Sen sanomaksi on tulkittava, että sääntelyviranomaisten arvostelu johtaa raskaisiin kostotoimiin.

252    Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistunta velvoittamaan EKP:n ja Latvian tasavallan luovuttamaan kaiken EKP:n ja FKTK:n välillä käydyn merkityksellisen kirjeenvaihdon, jotta riidanalaisen päätöksen todelliset syyt saadaan selville.

253    EKP kiistää nämä väitteet.

254    Asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että kun EKP hoitaa sille kyseisellä asetuksella annettuja tehtäviä, se ja YVM:n puitteissa toimivat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset toimivat riippumattomasti ja valvontaelimen ja ohjauskomitean jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

255    Kyseisen asetuksen johdanto-osan 75 perustelukappaleessa todetaan, että jotta EKP pystyisi hoitamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti, sen olisi hoidettava sille annetut valvontatehtävät täysin itsenäisesti; erityisesti sen olisi oltava riippumaton epäasiallisesta poliittisesta vaikutuksesta ja toimialan väliintulopyrkimyksistä, jotka vaikuttaisivat sen toiminnalliseen riippumattomuuteen.

256    Toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin niiden päämäärien saavuttamiseksi, joita varten kyseessä oleva toimivalta on annettu, tai perussopimuksissa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 14.12.2004, Swedish Match, C-210/03, EU:C:2004:802, 75 kohta ja tuomio 8.12.2020, Unkari v. parlamentti ja neuvosto, C-620/18, EU:C:2020:1001, 82 kohta).

257    Ensinnäkin pyrkiessään osoittamaan, että riidanalainen päätös on kostotoimi, joka on tehty siksi, että kantaja ja sen osakkaat antoivat ilmi EKP:n neuvoston jäsenen lainvastaisen menettelyn, kantaja vetoaa sen 1.3.2019 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetun EKP:n päätöksen perusteluihin, jolla kantaja määritettiin EKP:n suoraan valvomaksi merkittäväksi luottolaitokseksi.

258    Vaikka kyseisen EKP:n päätöksen oletettaisiin olevan lainvastainen, tällä seikalla ei ole vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, sillä riidanalainen päätös ei perustu kantajan esille ottamaan päätökseen.

259    Lisäksi toisin kuin kantaja väittää, EKP ei tehnyt päätöstään ryhtyä huolehtimaan kantajan suorasta valvonnasta sillä perusteella, että kantaja oli pannut vireille välimiesmenettelyn. EKP ei näet perusta kyseistä päätöstään edellä mainitun menettelyn alkamiseen sellaisenaan, vaan olennaisilta osin siihen, että kyseisen menettelyn yhteydessä annetun ICSID:n suosituksen johdosta FKTK katsoi, ettei sillä ollut mitään valmiuksia harjoittaa korkealaatuista valvontaa kantajan osalta, joten se pyysi EKP:tä huolehtimaan kantajan valvonnasta.

260    Kantajan ei siis ole perusteltua väittää, että EKP:n päätös huolehtia kantajan suorasta valvonnasta perustuu laillisen muutoksenhakukeinon käyttöön eli välimiesmenettelyn vireille panoon, eikä etenkään, että kyseiset perustelut osoittavat EKP:n halunneen toteuttaa kostotoimia kantajaa vastaan tällaisen menettelyn vireillepanon johdosta.

261    Toiseksi riidanalaisessa päätöksessä esitetään syyt, joiden vuoksi EKP päätti suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen kantajan tiloissa.

262    Kyseisistä syistä ilmenee, että riidanalaisen päätöksen tekemisellä on ollut vakavaraisuuslainsäädännön mukainen tavoite. Koska riidanalainen päätös perustuu aiempina vuosina havaittuihin laiminlyönteihin ja vakavaraisuusvaatimusten noudattamatta jättämisiin, se on johdonmukainen rahoitusvakautta koskevan tavoitteen kanssa. Koska EKP on ottanut huomioon, että ICSID:n suositus esti FKTK:ta panemasta kaikkia valvontatoimenpiteitä täytäntöön kantajan osalta, ja se on päättänyt suorittaa itse paikalla tehtävän tarkastuksen kantajan tiloissa, EKP:n pyrkimyksenä ollut päämäärä on liittynyt sen vakavaraisuusvalvontaa koskeviin tehtäviin ja EKP on vain soveltanut kyseisen suosituksen huomioon ottaen asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan d alakohdassa nimenomaisesti säädettyä vakavaraisuusvalvontaa koskevaa menettelytapaa.

263    Lisäksi toiseen ja neljänteen kanneperusteeseen annetusta vastauksesta ilmenee, ettei EKP ole jättänyt käyttämättä harkintavaltaansa katsoessaan, että paikalla tehtävä tarkastus oli tarpeellinen asetuksen N:o 1024/2013 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että se oli suhteellisuusperiaatteen mukainen, mikä on lisätodiste sen toteamuksen tueksi, ettei EKP ole käyttänyt päätöksessään harkintavaltaa väärin.

264    Kolmanneksi on todettava samoista syistä, jotka tuodaan esille edellä tämän tuomion 243–245 kohdassa, että kantajan väite, jonka mukaan EKP ei ole aloittanut tutkintaa CR:n ilmiantamasta korruptiosta tai A:n tarkoitusperistä hänen pidätyksensä jälkeen, ei todista, että EKP:n tarkoituksena on ollut riidanalaisen päätöksen tehdessään toteuttaa tämän korruption ilmiantamiseen liittyviä kostotoimia kantajaa vastaan.

265    Neljänneksi väitetystä kantajan ilmiantamaan korruptioon liittyvästä epäoikeudenmukaisesta sääntelykohtelusta on todettava, ettei kantaja esitä tarkemmin, mitkä hallinnolliset toimet ovat kantajan mukaan lainvastaisia, eikä se joka tapauksessa täsmennä, miten kyseisten toimien lainvastaisuus, jos se näytettäisiin toteen, voisi tehdä varsinaisesta riidanalaisesta päätöksestä lainvastaisen.

266    Viidenneksi on tuotava esiin, että vaikka kantaja väittää A:n olleen EKP:n neuvoston jäsen, riidanalainen päätös tehtiin 21.1.2019, ja kantajan mukaan KNAB:n 19.2.2018 määräämät turvaamistoimet estivät tuolloin käytännössä A:ta hoitamasta EKP:n neuvoston jäsenen tehtäviään ja osallistumasta EKP:n toimintaan.

267    Edellä tämän tuomion 257–266 kohdassa esitetyt seikat huomioon ottaen kantajan vaatimusta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaisi EKP:n ja Latvian tasavallan luovuttamaan ”kaiken EKP:n ja FKTK:n välillä käydyn merkityksellisen kirjeenvaihdon, jotta riidanalaisen päätöksen todelliset syyt voitaisiin selvittää”, ei voida hyväksyä.

268    Unionin yleisellä tuomioistuimella on näet käytettävissään riittävät tiedot nyt käsiteltävän asian ratkaisemiseksi, ja se katsoo erityisesti, että riidanalaisen päätöksen perustelut ilmenevät itse päätöksestä.

269    Asiakirja-aineistosta ei siis ilmene, että riidanalaista päätöstä tehtäessä olisi rikottu asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklaa. Objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella ei ole ilmennyt myöskään, että riidanalaisen päätöksen tekemisellä olisi pyritty toteuttamaan kostotoimia kantajaa vastaan A:n väitetysti lainvastaisen menettelyn ilmiantamisen vuoksi ja että riidanalaiseen päätökseen liittyisi tästä syystä harkintavallan väärinkäyttöä.

270    Kymmenes kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.

271    Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että kanne on hylättävä.

VI     Oikeudenkäyntikulut

272    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja EKP on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut.

273    Komissio vastaa työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      PNB Banka AS vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Gervasoni Madise Nihoul

Frendo       Martín y Pérez de Nanclares

Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä joulukuuta 2022.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.