Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 23.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-201/21, Covington & Burling ja Van Vooren v. komissio, 14.6.2023 antamasta tuomiosta
(asia C-540/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Ciubotaru, C. Ehrbar ja A. Spina)
Muut osapuolet: Covington & Burling ja Bart Van Vooren
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen tuomion
velvoittaa kantajat korvaamaan asiassa T-201/21 ja esillä olevasta valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi Euroopan komission vetoaa kahteen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään komitologiasääntöjen merkityksen asetuksen (EY) N:o 1049/20011 4 artiklan 3 kohdassa olevan edellytyksen, joka koskee toimielimen päätöksentekomenettelyn vakavaa vahingoittamista, tulkinnalle.
Ensimmäinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan.
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 182/20111 ja komiteoiden työjärjestyksen mallin merkityksen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen, yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin tehdyn asianomaisen poikkeuksen soveltamiselle.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti komiteoiden työjärjestyksen mallia ja asetusta (EU) No 182/2011 arvioidessaan, ”[vahingoittaisiko] asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen – – vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä”.
Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan, ”[vahingoittaisiko] asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen – – vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä” asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Toinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan.
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut täydellisesti komission riidanalaisessa päätöksessä esittämiä argumentteja arvioidessaan, ”[vahingoittaisiko] asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen – – vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä”, mistä syystä se rikkoi perusteluvelvollisuuttaan.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut asianmukaisia oikeudellisia perusteita eikä arvioinut merkityksellisiä seikkoja osana yhtäpitävien indisioiden kokonaisuutta.
____________
1 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).
1 EUVL 2011, L 55, s. 13.