YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

8 päivänä lokakuuta 2008

Asia T-23/05

Éric Gippini Fournier

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne – Henkilöstö – Ylennys – Etusijapisteiden myöntäminen – Toimet, jotka eivät ole kannekelpoisia – Valmistelevat toimet – Tutkimatta jättäminen

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä komission niiden päätösten kumoamista, joilla kantajalle jätettiin myöntämättä pääosaston etusijapisteitä vuoden 2003 ylennyskierroksella, hylättiin kantajan ylennyskomitealle tekemä valitus, jossa vaadittiin etusijapisteiden myöntämistä minkä nimisinä tahansa, ja kieltäydyttiin myöntämästä kantajalle etusijapisteitä toimielimen eduksi tehdystä työstä, ja toisaalta vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Komission käyttöön ottama ylennysjärjestelmä – Ylennyskierroksen päättäminen toimeen, joka sisältää päätöksen, jolla vahvistetaan ylennettyjen virkamiesten luettelo, ja päätöksen, jolla vahvistetaan virkamiehille myönnetyt pisteet – Itsenäiset päätökset, joista voidaan nostaa erilliset kanteet tai yksi kanne

(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kohde – Kohteen määrittäminen kannekirjelmällä hallinnollisessa valituksessa yksilöityjen rajojen mukaisesti

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Oikeudenkäynnin kohde – Määritelmä – Muuttaminen oikeudenkäynnin aikana – Kielto – Päätös, jolla oikeudenkäynnin aikana korvataan riidanalainen päätös– Uusi seikka

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Komission sisäisillä säännöksillä käyttöön otetussa ylennysjärjestelmässä, joka perustuu kertyneiden ansioiden huomioon ottamiseen siten, että niitä edustavat vuosittain kertyvät pisteet, ja jossa ylennyskierros päättyy siinä mielessä monitahoiseen toimeen, että se sisältää nimittävän viranomaisen kaksi erillistä päätöstä, joista toisella vahvistetaan ylennettyjen luettelo ja toisella vahvistetaan virkamiesten pisteiden kokonaismäärä, johon edellä ensimmäisenä mainittu päätös perustuu. Tämä pisteiden kokonaismäärän vahvistamisesta tehty päätös on itsenäinen toimi, josta voidaan sellaisenaan tehdä hallinnollinen valitus ja tarvittaessa nostaa kanne henkilöstösääntöihin perustuvien oikeussuojakeinojen mukaisesti.

Ylentämättä jätetty virkamies, joka ei halua riitauttaa sitä, että häntä ei ole ylennetty kyseisellä ylennyskierroksella, vaan ainoastaan sen, että hänelle ei ole annettu tiettyä pistemäärää, jonka avulla hän ei voi saavuttaa ylennyskynnystä, voi tehdä hallinnollisen valituksen ja tarvittaessa nostaa kanteen tuomioistuimessa vain pisteiden myöntämistä koskevasta toimesta, jolla on hänen osaltaan pakottavia lopullisia oikeusvaikutuksia.

Sitä vastoin lopullista päätöstä valmistelevista ja edeltävistä toimista, jotka ovat sen kannalta välttämättömiä, ei voida nostaa erillistä kannetta, mutta niiden laillisuus voidaan aina riitauttaa lopullisesta päätöksestä nostettavan kanteen yhteydessä.

Päätökset tietyn pistemäärän myöntämisestä asianomaiselle virkamiehelle tai sen epäämisestä tältä virkamieheltä ovat tällaisia valmistelevia toimia, jotka voidaan riitauttaa vain kanteessa, joka nostetaan nimittävän viranomaisen lopullisesta päätöksestä.

(ks. 60–62, 64, 65 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 90–92, 97 ja 98 kohta)

2.      Vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen valitus on henkilöstösäännöissä tarkoitetulle henkilölle vastaisesta toimesta nostettavan kanteen vireillepanon välttämätön edellytys, se on kuitenkin erillinen toimenpide 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kanteesta, jonka kohdetta ja perustetta sillä rajoitetaan vain poissulkevasti, jolloin estetään se, että kanteella laajennettaisiin hallinnollisen valituksen perustetta tai kohdetta, muttei sitä, että niitä rajoitetaan. Kanteen kohde määritellään siten ainoastaan kannekirjelmässä, kunhan siinä noudatetaan hallinnollisessa valituksessa määriteltyjä rajoja. Tästä seuraa, että hallinnollisen valituksen sisältö voidaan liittää kannekirjelmään vain sillä edellytyksellä, että kannekirjelmässä viitataan siihen yksiselitteisellä tavalla.

(ks. 70 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑134/89, Hettrich ym. v. komissio, 17.10.1990 (Kok. 1990, s. II‑565, 16 kohta)

3.      Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan uusiin perusteisiin vetoaminen asian käsittelyn kuluessa tietyin edellytyksin, tätä säännöstä ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että siinä sallitaan kantajalle uusien vaatimusten esittäminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja näin ollen oikeudenkäynnin kohteen muuttaminen.

Tältä osin prosessiekonomian vaatimuksen perusteella silloin, kun riidanalainen toimi korvataan oikeudenkäynnin kuluessa toimella, jolla on sama kohde, korvaava toimi on uusi seikka, jonka perusteella kantajille on sallittua mukauttaa vaatimuksiaan ja perusteitaan.

Ylennyskierroksen yhteydessä kuitenkin silloin, kun kyseisellä toimella korvataan vain valmisteleva toimi, kuten päätös ylennyspisteiden myöntämisestä, eikä muuteta kantajalle kyseisen ylennyskierroksen yhteydessä myönnettävien pisteiden kokonaismäärän vahvistavaa päätöstä, joka on ainoa kannekelpoinen toimi tässä tapauksessa ja jota kantaja ei riitauttanut alkuperäisissä vaatimuksissaan, kantaja ei voi laajentaa riidan kohdetta toimeen, johon hänen kannettaan ei ollut kohdistettu, koska silloin otettaisiin tutkittavaksi kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty.

(ks. 72–76 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑3/99, Banatrading v. neuvosto, 12.7.2001 (Kok. 2001, s. II‑2123, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)