Asia T-24/05

Alliance One International, Inc. ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Raakatupakan oston ja ensijalostuksen markkinat Espanjassa – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Perusteluvelvollisuus – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Yhdenvertainen kohtelu

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Yritys, joka on useamman muun yrityksen tai henkilön yhteisessä määräysvallassa

(EY 81 artiklan 1 kohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös

(EY 81 ja EY 253 artikla)

6.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

1.      Yhteisön kilpailuoikeus koskee yritysten toimintaa. Yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Oikeuskäytännössä on täsmennetty, että yrityksen käsitteellä on tässä samassa asiayhteydessä katsottava tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudellisesti tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Kun tällainen taloudellinen yksikkö rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on yksilöllisen vastuun periaatteen mukaisesti vastata kyseisestä rikkomisesta.

(ks. 122–124 kohta)

2.      Yhteisön kilpailuoikeuden rikkominen on luettava yksiselitteisesti sen oikeushenkilön syyksi, jolle sakot mahdollisesti määrätään. Komission kilpailuoikeuden alan päätösten soveltamiseksi ja toimeen panemiseksi on nimittäin tarpeen yksilöidä adressaatiksi yksikkö, joka on oikeushenkilö.

Emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiön toiminnasta erityisesti silloin, kun siitä huolimatta, että tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö, se ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksikön välillä. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiö ja tytäryhtiö kuuluvat nimittäin samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ja muodostavat yhden ainoan yrityksen. Kyse ei siis ole yllytyksestä rikkomiseen emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välillä, eikä varsinkaan edellisen syyllistymisestä kyseiseen rikkomiseen, vaan siitä, että ne muodostavat yhden ainoan yrityksen EY 81 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, mikä antaa komissiolle toimivallan osoittaa päätös, jossa määrätään sakkoja, emoyhtiölle.

Komissio ei voi tyytyä toteamaan, että emoyhtiö kykenee käyttämään ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan, vaan sen on myös tarkastettava, onko tätä vaikutusvaltaa tosiasiallisesti käytetty. Erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä, joka on rikkonut yhteisön kilpailusääntöjä, yhtäältä kyseisellä emoyhtiöllä voi olla ratkaiseva vaikutus tämän tytäryhtiön käyttäytymiseen ja toisaalta on olemassa yksinkertainen olettama, jonka mukaan kyseisellä emoyhtiöllä todella on ratkaiseva vaikutus tytäryhtiönsä käyttäytymiseen. Tässä tilanteessa komissio voi olettaa, että emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutus tytäryhtiön kauppapolitiikkaan, jos se osoittaa, että emoyhtiö omistaa täysin tämän tytäryhtiön. Komissio voi sitten katsoa, että emoyhtiö on yhteisvastuussa tytäryhtiölleen määrätyn sakon maksamisesta, paitsi jos tämä emoyhtiö, jolle kuuluu tämän olettaman kumoaminen, näyttää riittävällä tavalla toteen, että sen tytäryhtiö käyttäytyy itsenäisesti markkinoilla. Olettama, joka johdetaan siitä, että yhtiöpääoma on kokonaan emoyhtiön omistuksessa, on sovellettavissa paitsi tapauksissa, joissa emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä on suora yhteys, myös tapauksissa, joissa tämä yhteys on välillinen ja muodostuu niiden väliin sijoittuvan tytäryhtiön avulla.

Komissio voi kuitenkin päättää olla käyttämättä perusteena pelkästään tällaista olettamaa ja käyttää myös tosiseikkoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että emoyhtiöt käyttävät tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöönsä, ja näin ollen tukemaan kyseistä olettamaa.

(ks. 125–130, 132 ja 141 kohta)

3.      Keskeinen tekijä, jolla komissio perustelee väitettään, jonka mukaan emoyhtiö ja tytäryhtiö kuuluvat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen, on, että tämä viimeksi mainittu ei ole markkinatoiminnassaan itsenäinen, ja tämä itsenäisyyden puuttuminen on seurausta siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan.

Ratkaiseva vaikutusvalta, jota emoyhtiön on käytettävä, jotta sen voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei voi rajoittua toimintaan, joka koskee tytäryhtiön kaupallista politiikkaa sen suppeassa merkityksessä ja joka lisäksi liittyy kyseiseen rikkomiseen suoraan. Sen osoittamista varten, päättääkö tytäryhtiö itsenäisesti toiminnastaan markkinoilla, on nimittäin otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka koskevat tytäryhtiön ja emoyhtiön välisiä taloudellisia, organisatorisia ja oikeudellisia yhteyksiä, jotka voivat vaihdella tapauskohtaisesti ja joita ei siis voida luetella tyhjentävästi.

(ks. 135, 170 ja 171 kohta)

4.      Kun yritys on kahden tai useamman muun yrityksen tai henkilön yhteisessä määräysvallassa, näillä viimeksi mainituilla yrityksillä tai henkilöillä on määritelmän mukaisesti mahdollisuus käyttää ensin mainittuun yritykseen ratkaisevaa vaikutusvaltaa. Tämä ei kuitenkaan riitä siihen, että niiden voidaan katsoa olevan vastuussa niiden yhteisessä määräysvallassa olevan yrityksen tekemästä kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska lisäksi edellytetään, että ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä koskeva edellytys täyttyy. Jos asia on näin, yhdessä määräysvaltaa käyttävien eri yritysten tai henkilöiden voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta toiminnasta. Jos kuitenkin kävisi ilmi, että todellisuudessa niistä yrityksistä tai henkilöistä, joilla on yhteinen määräysvalta, yksi ainoa käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön toiminnassa tai jos se olisi perusteltua muiden erityisten olosuhteiden takia, komissio voisi katsoa, että vain tämä yritys tai henkilö on yhteisvastuussa kyseisen tytäryhtiön tekemästä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

(ks. 165 kohta)

5.      EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla selvennyksen saamiseksi. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia siltä osin kuin tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Jos EY 81 artiklan soveltamispäätös koskee useaa adressaattia ja vastuun kohdistaminen kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheuttaa ongelmia, päätöksessä on oltava riittävät perustelut kunkin adressaatin osalta, erityisesti niiden osalta, joiden on päätöksen sanamuodon mukaan kannettava vastuu kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

(ks. 149 ja 150 kohta)

6.      Komission on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

Kun komissio siis käyttää asiassa, jossa on kyseessä useita eri yrityksiä koskeva kilpailusääntöjen rikkominen, oikeuskäytännössä vahvistetuissa puitteissa tiettyä menetelmää ratkaistakseen, onko sekä tytäryhtiöiden, jotka ovat aineellisesti toteuttaneet tämän kilpailusääntöjen rikkomisen, että emoyhtiöiden katsottava olevan vastuussa tästä kilpailusääntöjen rikkomisesta, sen on käytettävä tässä tarkoituksessa perusteena samoja arviointiperusteita kaikkien näiden yritysten tapauksissa, jos erityisistä olosuhteista ei muuta johdu.

(ks. 156 ja 157 kohta)