Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Hans Heubach GmbH & Co KG:n 28.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-64/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Hans Heubach GmbH & Co KG, kotipaikka Langelsheim (Saksa), on nostanut 28.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Frank Montag ja Günter Bauer.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa riidanalaisen päätöksen 3 artiklan b alakohdan,

(kohtuullistaa kantajalle riidanalaisessa päätöksessä määrättyä sakkoa,

(velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalainen päätös on sama, joka on riitautettu asiassa T-33/02, Britannia Alloys & Chemicals (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kantaja väittää, että sakon perusmäärä on enemmän kuin 100 % kantajan tuoteliikevaihdosta vuonna 1998, ja että kantajalle asetetun sakon määrä on tuloksena vastaajan lukuisista tosiseikka- ja arviointivirheistä. Lisäksi vastaaja on loukannut useita yhteisön oikeuden perustavanlaatuisia periaatteita.

Kantaja väittää, että suuntaviivat¹ ovat ristiriidassa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan kanssa. Kantaja riitauttaa periaatteessa suuntaviivojen johdannossa esitetetyn sakkojen laskemisen perusteen. Kantajan käsityksen mukaan sallittua on ainoastaan sakkojen määrääminen liikevaihdon perusteella, ja suuntaviivoissa käyttöön otettu perusmäärä johtaa ennen kaikkea pienille yrityksille epäasianmukaisten ja suhteettomien sakkomäärien laskemiseen. Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan b alakohta on tämän vuoksi myös lainvastainen.

Lisäksi kantaja väittää, että vaikka suuntaviivojen katsottaisiinkin olevan lainmukaiset, vastaaja on soveltanut niitä virheellisesti. Vastaaja ei erityisesti tunne teon vakavuuden tunnusmerkistöä. Erityisesti sen olisi pitänyt ottaa huomioon kyseisten rikkomusten pienimuotoisuus ja niiden vähäinen vaikutus markkinoille, sekä se, että kyseiset yritykset eivät noudattaneet hintasopimuksia. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan kanssa on ristiriidassa se, että huomioon ei oteta sitä seikkaa, että rikkomus koski vain vähäistä osaa kantajan kokonaisliikevaihdosta, ja myös kantajan vähäinen taloudellinen suorituskyky on perustettomasti jätetty ottamatta huomioon.

Kantaja väittää, että sakon määrä on joka tapauksessa suhteellisuusperiaatteen vastainen ja että se, että kantajan vähäinen tuoteliikevaihto on jätetty ottamatta huomioon suhteessa kokonaisliikevaihtoon, merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Sellaisille yrityksille, joilla on täysin sama markkinavoima, määrätään täysin erilaisia sakkomääriä.

Lopuksi kantaja toteaa, että vastaajan määräämä rangaistus rikkoo Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 7 artiklaa, koska kantajalle määrätty sakko merkitsee rangaistusta, jota on rikkomisen lopettamisen jälkeen kaksi kertaa lisätty tuntuvasti. Vastaajan käytännön järjestelmällinen muuttaminen suuntaviivojen käyttöön ottamisella ja sakon vahvistusperusteiden muuttamisella vuoden 2001 lopulla merkitsee rangaistuspuitteiden sellaista laajentamista, jota ei voitu soveltaa ennen laajentamista toteutettuun toimintaan.

____________

¹ - Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998 C 9, s. 3).