UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

14 päivänä joulukuuta 2018 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttäminen – Kolmannen valtion viranomaisten mahdollisuus tulla luokitelluksi yhteisessä kannassa 2001/931/YUTP tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi – Varojen jäädyttämistä koskevien päätösten tosiasiallinen perusta – Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Puolustautumisoikeudet – Omaisuudensuoja

Asiassa T‑400/10 RENV,

Hamas, kotipaikka Doha (Qatar), edustajanaan asianajaja L. Glock,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään B. Driessen, M. Bishop ja A. Sikora-Kalėda,

vastaajana,

jota tukee

Ranskan tasavalta, asiamiehinään D. Colas ja F. Fize,

ja

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Castillo de la Torre, M. Konstantinidis ja R. Tricot, sittemmin Castillo de la Torre, L. Baumgart ja C. Zadra,

väliintulijoina,

jonka kohteena on SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee ensinnäkin henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka on kirjattu tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, annetun neuvoston ilmoituksen (EUVL 2010, C 188, s. 13), niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, 12.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/386/YUTP (EUVL 2010, L 178, s. 28) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1285/2009 kumoamisesta 12.7.2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 610/2010 (EUVL 2010, L 178, s. 1) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, toiseksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, 31.1.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/70/YUTP (EUVL 2011, L 28, s. 57) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 610/2010 kumoamisesta 31.1.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 83/2011 (EUVL 2011, L 28, s. 14) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, kolmanneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, 18.7.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/430/YUTP (EUVL 2011, L 188, s. 47) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 610/2010 ja (EU) N:o 83/2011 kumoamisesta 18.7.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 687/2011 (EUVL 2011, L 188, s. 2) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, neljänneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa sekä päätöksen 2011/430/YUTP kumoamisesta 22.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/872/YUTP (EUVL 2011, L 343, s. 54) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2011 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 687/2011 kumoamisesta 22.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1375/2011 (EUVL 2011, L 343, s. 10) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, viidenneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2011/872/YUTP kumoamisesta 25.6.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/333/YUTP (EUVL 2012, L 165, s. 72) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1375/2011 kumoamisesta 25.6.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 542/2012 (EUVL 2012, L 165, s. 12) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, kuudenneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2012/333/YUTP kumoamisesta 10.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/765/YUTP (EUVL 2012, L 337, s. 50) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 542/2012 kumoamisesta 10.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1169/2012 (EUVL 2012, L 337, s. 2) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, seitsemänneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2012/765/YUTP kumoamisesta 25.7.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/395/YUTP (EUVL 2013, L 201, s. 57) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1169/2012 kumoamisesta 25.7.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 714/2013 (EUVL 2013, L 201, s. 10) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, kahdeksanneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2013/395/YUTP kumoamisesta 10.2.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/72/YUTP (EUVL 2014, L 40, s. 56) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 714/2013 kumoamisesta 10.2.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 125/2014 (EUVL 2014, L 40, s. 9) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, yhdeksänneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2014/72/YUTP kumoamisesta 22.7.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/483/YUTP (EVUL 2014, L 217, s. 35) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 125/2014 kumoamisesta 22.7.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 790/2014 (EUVL 2014, L 217, s. 1) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa sekä kymmenenneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2017/154 kumoamisesta 4.8.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/1426 (EUVL 2017, L 204, s. 95) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 kumoamisesta 4.8.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1420 (EUVL 2017, L 204, s. 3) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit V. Valančius, P. Nihoul (esittelevä tuomari), J. Svenningsen ja U. Öberg,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 11.7.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta ja käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

A       Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1373 (2001)

1        Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti sen rahoituksen estämiseksi. Tämän päätöslauselman 1 kohdan c alakohdassa todetaan muun muassa, että kaikkien valtioiden on viipymättä jäädytettävä sellaisten henkilöiden varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroritekoja, edistävät niiden tekemistä taikka osallistuvat niihin, sekä tällaisten henkilöiden omistamien tai määräysvallassa olevien yhteisöjen ja tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen puolesta tai niiden ohjauksessa toimivien henkilöiden tai yhteisöjen varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit.

2        Kyseisessä päätöslauselmassa ei vahvisteta niiden henkilöiden, yhteisöjen tai ryhmien luetteloa, joihin näitä rajoittavia toimenpiteitä on sovellettava.

B       Unionin oikeus

3        Koska Euroopan unionin neuvosto katsoi, että päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöönpano edellytti Euroopan unionin toimenpidettä, se hyväksyi 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 93). Yhteisen kannan 2001/931 2 artiklassa säädetään sen liitteeseen sisältyvässä luettelossa mainittujen terroritekoihin sekaantuneiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen varojen, rahoituksen lähteiden tai taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

4        Jotta yhteisessä kannassa 2001/931 määritellyt toimenpiteet voitiin toteuttaa unionin tasolla, neuvosto antoi samana päivänä asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, p. 70) ja päätöksen 2001/927/EY asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun listan laatimisesta (EYVL 2001, L 344, s. 83).

5        Nimi ”Hamas-Izz al-Din al-Qassem (Hamasin aseellinen siipi)” oli merkitty yhteisen kannan 2001/931 ja päätöksen 2001/927 liitteenä oleviin luetteloihin. Kyseiset kaksi säädöstä on saatettu säännöllisesti ajan tasalle yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja nimi ”Hamas-Izz al-Din al-Qassem (Hamasin aseellinen siipi)” on säilytetty näissä luetteloissa.

6        Neuvosto hyväksyi 12.9.2003 yhteisen kannan 2003/651/YUTP yhteisen kannan 2001/931 ajantasaistamisesta (EUVL 2003, L 229, s. 42) ja antoi päätöksen 2003/646/EY asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2003/480/EY kumoamisesta (EUVL 2003, L 229, s. 22). Kyseisten säädösten liitteenä olevissa luetteloissa organisaation nimi on ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem”.

7        Kyseisen organisaation nimi on säilynyt myöhempien toimien liitteinä olevissa luetteloissa.

C       Riidanalaiset toimet

1.     Heinäkuussa 2010 annetut toimet

8        Neuvosto antoi 12.7.2010 päätöksen 2010/386/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa (EUVL 2010, L 178, s. 28), ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 610/2010 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1285/2009 kumoamisesta (EUVL 2010, L 178, s. 1) (jäljempänä yhdessä heinäkuussa 2010 annetut toimet).

9        Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” oli edelleen merkittynä näiden toimien liitteenä oleviin luetteloihin (jäljempänä riidanalaiset heinäkuun 2010 luettelot).

10      Neuvosto julkaisi 13.7.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka mainitaan asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa (EUVL 2010, C 188, s. 13; jäljempänä heinäkuun 2010 ilmoitus).

11      Tällä ilmoituksella neuvosto erityisesti tiedotti asianomaisille henkilöille ja yhteisöille ensinnäkin, että komission arvion mukaan perusteet heidän tai niiden nimen kirjaamiseksi asetuksen N:o 2580/2001 nojalla hyväksyttyihin luetteloihin ovat edelleen voimassa, joten se oli päättänyt säilyttää ne riidanalaisissa heinäkuun 2010 luetteloissa, toiseksi, että he tai ne voivat hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten, kolmanneksi, että he tai ne voivat toimittaa neuvostolle pyynnön saada tietoonsa neuvoston perustelut, joiden nojalla heidät tai ne säilytetään kyseisissä luetteloissa, neljänneksi, että he tai ne voivat myös toimittaa neuvostolle milloin tahansa pyynnön, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää heidät tai ne kyseisiin luetteloihin, viidenneksi, että pyynnöt on toimitettava neuvostolle kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen julkaisemispäivästä, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisen tarkistuksen yhteydessä, ja kuudenneksi, että heillä tai niillä on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa.

12      Kantaja ei reagoinut tähän ilmoitukseen.

2.     Tammikuussa 2011 annetut toimet

13      Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20.11.2010 julkaistulla ilmoituksella neuvosto tiedotti täytäntöönpanoasetuksessa N:o 610/2010 tarkoitetuille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, että sille on toimitettu näihin merkitsemisiin liittyviä uusia tietoja ja että se muutti kyseiseen asetukseen liittyviä perusteluja vastaavasti. Kyseisen ilmoituksen mukaan pyyntö saada tietoonsa perustelut voitiin toimittaa neuvostolle kahden viikon kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.

14      Neuvosto, jolla tämän kanteen nostamisen vuoksi oli kantajan asianajajan osoite, antoi 10.12.2010 päivätyssä kirjeessään kyseiselle asianajajalle tiedoksi syyt, joiden vuoksi se aikoi säilyttää kantajan nimen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, ja ilmoitti asianajajalle, että hänellä oli mahdollisuus kuukauden kuluessa kyseisen kirjeen päivämäärästä toimittaa sille huomautuksia nimen säilyttämisestä ja kaikki asiakirjatodisteet.

15      Kantaja ei reagoinut ilmoitukseen eikä kirjeeseen.

16      Neuvosto antoi 31.1.2011 päätöksen 2011/70/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa (EUVL 2011, L 28, s. 57), ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 83/2011 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 610/2010 kumoamisesta (EUVL 2011, L 28, s. 14) (jäljempänä yhdessä tammikuussa 2011 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset tammikuun 2011 luettelot).

17      Neuvosto ilmoitti 2.2.2011 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa tammikuun 2011 luetteloissa.

18      Tämä perustelu oli seuraavanlainen.

19      Ensinnäkin neuvosto esitti lyhyesti Hamasin, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, toiminnan historian. Neuvoston mukaan kyseinen organisaatio on erityisesti tehnyt vuosina 1988–2010 israelilaisiin kohteisiin useita iskuja, jotka luokitellaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi terroriteoiksi.

20      Toiseksi neuvosto totesi, että Hamas-Izz al-Din al-Qassem oli ollut vuonna 2001 kahden Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten tekemän päätöksen ja kahden Amerikan yhdysvaltojen viranomaisten tekemän päätöksen kohteena.

21      Ensimmäisen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten päätöksen teki Secretary of State for the Home Department (sisäasiainministeriö, jäljempänä Home Secretary). Tämä 29.3.2001 päivätty päätös tehtiin Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2000 terrorismilain (Terrorism Act) nojalla, ja se koski Hamas-Izz al-Din al-Qassemin, jonka katsottiin sekaantuneen terroritekoihin, kieltämistä (jäljempänä Home Secretaryn päätös). Toisen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten päätöksen teki UK Treasury (valtiovarainministeriö). Tällä 6.12.2001 tehdyllä päätöksellä UK Treasury jäädytti Hamas-Izz al-Din al-Qassemin varat ja antoi asiaa koskevia ohjeita soveltamalla terrorismista vuonna 2001 annetun määräyksen (Yhdistyneiden kansakuntien toimenpiteet) (Terrorism (United nations Measures) Order) 4 §:ssä saamiaan toimivaltuuksia. Neuvosto totesi, että kansallisen hallituksen valiokunta on tarkastellut Home Secretaryn päätöstä säännöllisesti uudelleen ja että UK Treasuryn päätöksen perustana olevaan määräykseen sisältyi määräyksiä kyseisen päätöksen tuomioistuinvalvonnasta ja sitä koskevasta muutoksenhausta.

22      Yhdysvaltojen viranomaisten tekemät päätökset muodostuivat hallituksen päätöksestä, jossa Hamas luokitellaan ”ulkomaiseksi terroristijärjestöksi” maahanmuutosta ja kansalaisuudesta annetun Yhdysvaltojen lain (US Immigration and Nationality Act) 219 luvun, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti, ja päätöksestä, jossa Hamas luokitellaan ”nimenomaisesti kansainväliseksi terroristiyhteisöksi” presidentin täytäntöönpanomääräyksen (Executive Order) nro 13224 nojalla (jäljempänä yhdessä Yhdysvaltojen päätökset). Neuvosto huomautti, että ensimmäinen nimeäminen voi kuulua tuomioistuinvalvonnan piiriin ja toinen hallinnollisen valvonnan ja tuomioistuinvalvonnan piiriin Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti.

23      Neuvosto luokitteli kyseiset päätökset yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi ”toimivaltaisten viranomaisten päätöksiksi”.

24      Kolmanneksi neuvosto totesi, että kyseiset päätökset olivat edelleen voimassa, ja katsoi, että perusteet, joiden nojalla ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” merkittiin varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin, olivat edelleen päteviä.

25      Neuvosto ilmoitti 2.2.2011 päivätyssä kirjeessään ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön riidanalaisten tammikuun 2011 luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille kahden kuukauden kuluessa kyseisen kirjeen päivämäärästä, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

3.     Heinäkuussa 2011 annetut toimet

26      Neuvosto lähetti 30.5.2011 kantajan asianajajalle kirjeen, jossa se ilmoitti saaneensa uusia tietoja, jotka liittyvät asetuksessa N:o 2580/2001 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelojen laatimiseen, sekä muuttaneensa perusteluja vastaavasti. Se antoi kantajalle kolme viikkoa aikaa toimittaa huomautuksensa.

27      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

28      Neuvosto antoi 18.7.2011 päätöksen 2011/430/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa (EUVL 2011, L 188, s. 47), ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 687/2011 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 610/2010 kumoamisesta (EUVL 2011, L 188, s. 2) (jäljempänä yhdessä heinäkuussa 2011 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset heinäkuun 2011 luettelot).

29      Neuvosto lähetti 19.7.2011 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa heinäkuun 2011 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille kahden kuukauden kuluessa kyseisen kirjeen päivämäärästä, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

30      Tämä perustelu oli sama kuin tammikuussa 2011 annettuja toimia koskeva perustelu, paitsi että viittaus UK Treasuryn tekemään päätökseen oli poistettu.

31      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

4.     Joulukuussa 2011 annetut toimet

32      Neuvosto lähetti 15.11.2011 kantajan asianajajalle kirjeen, jossa se ilmoitti saaneensa uusia tietoja, jotka liittyvät asetuksessa N:o 2580/2001 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelojen laatimiseen, sekä muuttaneensa perusteluja vastaavasti. Se antoi kaksi viikkoa aikaa toimittaa huomautukset.

33      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

34      Neuvosto antoi 22.12.2011 päätöksen 2011/872/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2011/430 kumoamisesta (EUVL 2011, L 343, s. 54) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1375/2011 asetuksen N:o 2580/2011 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 687/2011 kumoamisesta (EUVL 2011, L 343, s. 10) (jäljempänä yhdessä joulukuussa 2011 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset joulukuun 2011 luettelot).

35      Neuvosto lähetti 3.1.2012 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa joulukuun 2011 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 29.2.2012, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

36      Näissä perusteluissa neuvosto täydensi tekoja, joiden perusteella kantaja, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, luokiteltiin terroristijärjestöksi, vuonna 2011 tapahtuneilla kolmella uudella teolla.

37      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

5.     Kesäkuussa 2012 annetut toimet

38      Neuvosto antoi 25.6.2012 päätöksen 2012/333/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2011/872 kumoamisesta (EUVL 2012, L 165, s. 72) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 542/2012 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1375/2011 kumoamisesta (EUVL 2012, L 165, s. 12) (jäljempänä yhdessä kesäkuussa 2012 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset kesäkuun 2012 luettelot).

39      Neuvosto lähetti 26.6.2012 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa kesäkuun 2012 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 27.8.2012, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

40      Nämä perustelut olivat samat kuin joulukuussa 2011 annettuja toimia koskevat perustelut.

41      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

6.     Joulukuussa 2012 annetut toimet

42      Neuvosto antoi 10.12.2012 päätöksen 2012/765/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2012/333 kumoamisesta (EUVL 2012, L 337, s. 50) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1169/2012 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 542/2012 kumoamisesta (EUVL 2012, L 337, s. 2) (jäljempänä joulukuussa 2012 annetut toimet). ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset joulukuun 2012 luettelot).

43      Neuvosto lähetti 11.12.2012 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa joulukuun 2012 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 11.2.2013, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

44      Nämä perustelut olivat samat kuin kesäkuussa 2012 annettuja toimia koskevat perustelut.

45      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

7.     Heinäkuussa 2013 annetut toimet

46      Neuvosto antoi 25.7.2013 päätöksen 2013/395/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2012/765 kumoamisesta (EUVL 2013, L 201, s. 57) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 714/2013 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1169/2012 kumoamisesta (EUVL 2013, L 201, s. 10) (jäljempänä heinäkuussa 2013 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset heinäkuun 2013 luettelot).

47      Neuvosto lähetti 26.7.2013 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa heinäkuun 2013 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 10.9.2013, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

48      Nämä perustelut olivat samat kuin joulukuussa 2012 annettuja toimia koskevat perustelut.

49      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

8.     Helmikuussa 2014 annetut toimet

50      Neuvosto antoi 10.2.2014 päätöksen 2014/72/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2013/395 kumoamisesta (EUVL 2014, L 40, s. 56) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 125/2014 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 714/2013 kumoamisesta (EUVL 2014, L 40, s. 9) (jäljempänä yhdessä helmikuussa 2014 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset helmikuun 2014 luettelot).

51      Neuvosto lähetti 11.2.2014 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa helmikuun 2014 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 28.2.2014, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

52      Nämä perustelut olivat samat kuin heinäkuussa 2013 annettuja toimia koskevat perustelut.

53      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

9.     Heinäkuussa 2014 annetut toimet

54      Neuvosto antoi 22.7.2014 päätöksen 2014/483/YUTP niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2014/72 kumoamisesta (EUVL 2014, L 217, s. 35) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 790/2014 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 125/2014 kumoamisesta (EUVL 2014, L 217, s. 1) (jäljempänä yhdessä heinäkuussa 2014 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset heinäkuun 2014 luettelot).

55      Neuvosto lähetti 23.7.2014 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa heinäkuun 2014 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 30.9.2014, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

56      Perusteluissa neuvosto lisäsi, että maahanmuutosta ja kansalaisuudesta annetun Yhdysvaltojen lain (US Immigration and Nationality Act) 219 lukuun perustuvalla Yhdysvaltojen päätöksellä tehty kantajan luokittelu ulkomaiseksi terroristijärjestöksi pysytettiin 18.7.2012 tehdyllä päätöksellä.

57      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

10.  Elokuussa 2017 annetut toimet

58      Neuvosto antoi 4.8.2017 päätöksen (YUTP) 2017/1426 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2017/154 kumoamisesta (EUVL 2017, L 204, s. 95) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2017/1420 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 kumoamisesta (EUVL 2017, L 204, s. 3) (jäljempänä yhdessä elokuussa 2017 annetut toimet). Nimi ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” säilytettiin näiden toimien liitteenä olevissa luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset elokuun 2017 luettelot).

59      Neuvosto lähetti 7.8.2017 päivätyssä kirjeessään kantajan asianajajalle perustelut, joiden nojalla Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, säilytettiin riidanalaisissa elokuun 2017 luetteloissa, ja totesi ensinnäkin, että kantaja voi toimittaa sille milloin tahansa pyynnön kyseisten luettelojen tarkistamisesta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan puitteissa, toiseksi, että pyynnöt on toimitettava sille ennen 4.9.2017, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavan tarkistuksen yhteydessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, kolmanneksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja neljänneksi, että se voi hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja tiettyjä tarpeita varten.

60      Näihin perusteluihin tehtiin merkittäviä muutoksia verrattuna aiempiin toimiin.

61      Kantaja ei reagoinut tähän kirjeeseen.

II     Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset ennen asian palauttamista

62      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen 12.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.

63      Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa heinäkuun 2010 ilmoituksen

–        kumoaa heinäkuussa 2010 annetut toimet

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

64      Euroopan komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2010 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntimenettelyyn tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 7.2.2011 antamallaan määräyksellä.

65      Kantaja vetosi 17.2.2011 päivätyssä kirjeessä, joka toimitettiin samana päivänä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon, vuonna 2011 annettuihin toimiin ja 2.2.2011 päivättyyn kirjeeseen. Se totesi, että se pysyttää kannekirjelmänsä kanneperusteet kyseisten ”toimien” osalta ja tarkentaa vastauksessaan arvosteluaan, joka kohdistuu niihin sille 2.2.2011 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annettuihin syihin, joiden vuoksi se on pysytetty riidanalaisissa tammikuun 2011 luetteloissa.

66      Kuultuaan muita osapuolia unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.6.2011 päivätyllä kirjaamon kirjeellä kantajalle luvan mukauttaa vastauksessaan kanteen oikeudellisia perusteita ja vaatimuksia tammikuussa 2011 annettujen toimien osalta mahdollisesti 2.2.2011 päivättyyn kirjeeseen sisältyvien syiden valossa. Unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin antanut kantajan mukauttaa vaatimuksiaan 2.2.2011 päivätyn kirjeen osalta. Vastauksen toimittamisen määräpäiväksi vahvistettiin 27.7.2011.

67      Kantaja viittasi 27.7.2011 päivätyssä kirjeessä heinäkuussa 2011 annettuihin toimiin ja 19.7.2011 päivättyyn kirjeeseen toimenpiteinä, joilla korvataan alun perin riitautetut toimet. Se korosti, että kyseisten toimien julkaiseminen tai tiedoksi antaminen merkitsi uuden kanteen nostamiselle asetetun kahden kuukauden määräajan alkamista, ja ilmoitti syyt, joiden vuoksi vastausta ei ollut toimitettu.

68      Kyseinen 27.7.2011 päivätty kirje liitettiin asiakirja-aineistoon vastauksen jättämiselle asetetun määräajan pidentämistä koskevana pyyntönä.

69      Unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti 16.9.2011 päivätyllä kirjaamon kirjeellä osapuolille päätöksestään olla hyväksymättä kyseistä määräajan pidentämistä koskevaa pyyntöä ja vahvisti, että komission olisi toimitettava väliintulokirjelmänsä viimeistään 2.11.2011.

70      Kantaja toimitti 28.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon lisäkirjelmän. Kantaja totesi kyseisessä kirjelmässä ”ulottavansa kumoamisvaatimuksensa koskemaan [heinäkuussa 2011 annettuja toimia]” siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem. Se totesi myös, että alkuperäisen kannekirjelmän, 17.2.2011 päivätyn kirjeen ja lisäkirjelmän kannalta nyt käsiteltävä kanne olisi vastedes katsottava nostetuksi heinäkuussa 2010 sekä tammi- ja heinäkuussa 2011 annetuista toimista. Kantaja totesi vielä, että myös heinäkuun 2010 ilmoituksen osalta esitetyt vaatimukset pysytetään, ja täsmensi, että sen kumoamisvaatimukset liittyivät kyseessä oleviin toimiin yksinomaan sitä koskevilta osin.

71      Komissio jätti väliintulokirjelmänsä 28.10.2011.

72      Unionin yleisen tuomioistuimen 8.12.2011 tekemällä päätöksellä lisäkirjelmä liitettiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin.

73      Unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti 20.12.2011 päivätyllä kirjeellä osapuolille, että kun otetaan huomioon se, että tammikuussa 2011 annettuja toimia koskevan kanteen nostamiselle asetettu määräaika oli päättynyt ennen lisäkirjelmän jättämistä, kyseisistä toimista nostetun kanteen vaatimusten mukauttamista – joka voidaan sinällään ottaa tutkittavaksi, sillä sitä on jo pyydetty ja se on jo tehty oikeudellisesti riittävällä tavalla 17.2.2011 päivätyssä kantajan kirjeessä – tutkitaan ainoastaan pelkkien kantajan ennen kumoamiskanteen nostamiselle kyseisistä toimista asetetun määräajan päättymistä esittämien kanneperusteiden ja väitteiden osalta, eli kannekirjelmässä esitettyjen kanneperusteiden ja väitteiden osalta.

74      Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että neuvoston ja komission on esitettävä huomatuksensa tammikuussa 2011 annettujen toimien osalta esitettyjen vaatimusten mukauttamisesta viimeistään 17.2.2012 ja että näiden samojen osapuolten on esitettävä huomautuksensa lisäkirjelmästä viimeistään 5.3.2012, ja lykkäsi tätä määräaikaa 3.4.2012 saakka.

75      Kantaja mukautti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.2.2012 jättämällään kirjeellä vaatimuksiaan ottaakseen huomioon joulukuussa 2011 annetut toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

76      Komissio ja neuvosto toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13. ja 16.2.2012 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa tammikuussa 2011 annettujen toimien osalta esitettyjen vaatimusten mukauttamisesta siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

77      Neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.4.2012 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa lisäkirjelmästä.

78      Kantaja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.6.2012 jättämällään asiakirjalla huomatuksensa vastauksena neuvoston ja komission 3.4.2012 esittämiin huomautuksiin.

79      Kantaja mukautti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.7.2012 jättämällään asiakirjalla vaatimuksiaan ottaakseen huomioon kesäkuussa 2012 annetut toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

80      Komissio ja neuvosto toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20. ja 23.7.2012 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa vaatimusten mukauttamisesta kesäkuussa 2012 annettujen toimien osalta.

81      Komissio ja neuvosto vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta kantajan 28.6.2012 esittämiin huomautuksiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5. ja 6.9.2012 jättämillään asiakirjoilla.

82      Kantaja mukautti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.2.2013 jättämällään kirjeellä vaatimuksiaan ottaakseen huomioon joulukuussa 2012 annetut toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

83      Komissio ja neuvosto toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11. ja 13.3.2013 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa joulukuussa 2012 annettujen toimien osalta esitettyjen vaatimusten mukauttamisesta.

84      Kantaja mukautti 24.9.2013 päivätyllä kirjeellä nyt käsiteltävän kanteensa vaatimuksia heinäkuussa 2013 annettujen toimien osalta siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

85      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 4.10.2013 päivätyllä kirjeellä neuvostoa, joka noudatti kyseistä pyyntöä 28.10.2013 päivätyllä asiakirjalla, toimittamaan tiettyjä asiakirjoja ja esitti tiettyjä kysymyksiä osapuolille istuntoa varten.

86      Neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28. ja 30.10.2013 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa vaatimusten mukauttamisesta heinäkuussa 2013 annettujen toimien osalta.

87      Kantaja mukautti 28.2.2014 nyt käsiteltävän kanteensa vaatimuksia ottaakseen huomioon helmikuussa 2014 annetut toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

88      Neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4. ja 5.3.2014 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa vaatimusten mukauttamisesta helmikuussa 2014 annettujen toimien osalta.

89      Kantaja mukautti 21.9.2014 vaatimuksiaan ottaakseen huomioon heinäkuussa 2014 annetut toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

90      Neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.10. ja 3.11.2014 jättämillään asiakirjoilla huomautuksensa vaatimusten mukauttamisesta heinäkuussa 2014 annettujen toimien osalta.

91      Edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee, että kantaja vaatii nyt käsiteltävässä kanteessa, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annetut toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

92      Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

93      Joulukuun 17. päivänä 2014 antamassaan tuomiossa Hamas v. neuvosto (T‑400/10, EU:T:2014:1095; jäljempänä alkuperäinen tuomio) unionin yleinen tuomioistuin

–        totesi, että heinäkuun 2010 ilmoituksen kumoamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta

–        kumosi heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annetut toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem

–        piti heinäkuussa 2014 annettujen toimien vaikutukset voimassa kolmen kuukauden ajan kyseisen tuomion julistamisesta lukien tai, jos muutosta haetaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut muutoksenhaun

–        velvoitti neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja määräsi, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

94      Tehdessään tämän ratkaisun unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia vastaan esitetyn neljännen ja kuudennen kanneperusteen, jotka koskevat sitä, ettei tilanteen kehittymistä ajan kulumiseen liittyvistä syistä ole otettu huomioon riittävällä tavalla, ja sitä, ettei perusteluvelvollisuutta ole noudatettu. Unionin yleinen tuomioistuin totesi alkuperäisen tuomion 101 ja 125 kohdassa, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien perusteluissa esitetyllä luettelolla terroriteoista, jotka kantajan väitetään tehneen vuodesta 2005 lähtien, oli ratkaiseva rooli siinä, että neuvosto pysytti sen varojen jäädyttämisen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi alkuperäisen tuomion 110 ja 127 kohdassa, että viittauksen jokaiseen uuteen terroritekoon, jonka neuvosto yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisessa uudelleentarkastelussa lisää perusteluunsa, on oltava ollut toimivaltaisen viranomaisen tutkimuksen ja päätöksen kohteena. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti alkuperäisen tuomion 109 ja 131 kohdassa, ettei neuvosto perustanut väitteitään terroriteoista, jotka kantajan väitetään tehneen vuodesta 2005 lähtien, tällaisiin päätöksiin vaan lehdistöstä ja internetistä saamiinsa tietoihin, ja kumosi näin ollen heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet.

95      Alkuperäisen tuomion 141 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kumosi myös heinäkuussa 2010 – tammikuussa 2011 annetut toimet sillä perusteella, että niistä puuttuu samalla tavalla viittaus toimivaltaisten viranomaisten päätöksiin, jotka koskevat kantajan syyksi luettuja tekoja, ja niiden osalta on samalla tavalla jätetty noudattamatta perusteluvelvollisuutta.

96      Neuvosto teki unionin tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2015 jättämällään valituskirjelmällä alkuperäisestä tuomiosta valituksen, joka rekisteröitiin asianumerolla C‑79/15 P.

97      Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.5.2015 jättämällään asiakirjalla Ranskan tasavalta pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin tuomioistuin hyväksyi tämän väliintulohakemuksen.

98      Unionin tuomioistuin kumosi alkuperäisen tuomion 26.7.2017 antamallaan tuomiolla neuvosto v. Hamas (C‑79/15 P, jäljempänä valituksesta annettu tuomio).

99      Valituksesta annetussa tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että

–        unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, etteivät Yhdysvaltojen päätökset ja/tai Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön päätökset itsessään ole riittävä peruste heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annetuille toimille (33 kohta)

–        unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että neuvosto on rikkonut yhteisen kannan 2001/931 1 artiklaa tukeutuessaan heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia koskevissa perusteissa seikkoihin, jotka perustuvat muihin lähteisiin kuin toimivaltaisten viranomaisten tekemiin kansallisiin päätöksiin (50 kohta)

–        unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa (53 kohta).

100    Koska unionin yleinen tuomioistuin on lausunut vain Hamasin kanteen, jolla vaaditaan heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien kumoamista, neljännestä ja kuudennesta perusteesta ja koska muut unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt perusteet koskevat osittain tosiseikkojen arviointia koskevia kysymyksiä, unionin tuomioistuin katsoi valituksesta annetussa tuomiossa, että asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja että oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin (56 kohta).

III  Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset asian palauttamisen jälkeen

101    Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi palautettu asia rekisteröitiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T‑400/10 RENV ja jaettiin 27.9.2017 ensimmäiselle jaostolle.

102    Kantaja, neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.9. sekä 4. ja 5.10.2017 jättämillään asiakirjoilla asian käsittelyn jatkamista koskevat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

103    Kantaja vaatii huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annetut toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

104    Komissio ja neuvosto vaativat huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen selvästi perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

105    Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10.2017 jättämällään erillisellä asiakirjalla kantaja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän, jossa vaaditaan elokuussa 2017 annettujen toimien huomioon ottamista.

106    Neuvosto ja komissio toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta huomautuksensa kanteen tarkistamista koskevasta kirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.10. ja 23.11.2017 jättämillään asiakirjoilla.

107    Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

–        toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa, muutoksenhakumenettelyssä ja tässä asian palauttamista koskevassa menettelyssä.

108    Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) esitti 27.3.2018 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisesti kirjallisia kysymyksiä varsinaisille asianosaisille ja kehotti niitä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Kyseiset asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa.

109    Unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.5.2018 kantajalle luvan esittää huomautuksensa neuvoston antamista vastauksista. Kantaja esitti huomautuksensa asetetussa määräajassa.

110    Ensimmäisen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti siirtää asian laajennetun ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi.

111    Osapuolten suulliset lausumat ja unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 11.7.2018 pidetyssä istunnossa.

IV     Oikeudellinen arviointi

A       Alustavat huomautukset kanteen kohteesta sekä kantajan 28.6.2012 esittämien huomautusten ulottuvuudesta ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä

1.     Heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia koskevien kanteen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät pyynnöt

112    Kuten tosiseikkoja koskevasta esityksestä ilmenee, heinäkuussa 2010 annetut toimet on kumottu ja korvattu peräkkäin tammi-, heinä- ja joulukuussa 2011, kesä- ja joulukuussa 2012, heinäkuussa 2013 sekä helmi- ja heinäkuussa 2014 annetuilla toimilla.

113    Kantaja on peräkkäin mukauttanut alkuperäisiä vaatimuksiaan siten, että sen kanne koskee näiden eri toimien kumoamista.

114    Se on lisäksi nimenomaisesti pysyttänyt kumottujen toimien kumoamista koskevat vaatimuksensa.

115    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä. Saman määräyksen 2 kohdan mukaisesti tämä hakemus on jätettävä noudattaen SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistettua määräaikaa.

116    Käsiteltävässä asiassa edellä 112 kohdassa mainitut kanteen tarkistamista koskevat pyynnöt koskevat toimia, joilla kumotaan ja korvataan toimet, joiden kumoamista on aiemmin vaadittu kanteen yhteydessä. Ne on lisäksi esitetty ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättymispäivää, joka oli 20.11.2014, ja noudattaen SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistettua määräaikaa. Kanteen tarkistamista koskevat pyynnöt on näin ollen otettava tutkittavaksi.

117    Sellaisen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, joka koskee kanteita, jotka on nostettu peräkkäisistä varojen jäädyttämistä koskevista toimenpiteistä, ja toisin kuin komissio väittää väliintulokirjelmässään heinäkuussa 2010 annettujen toimien osalta, kantajalla säilyy intressi saada tuomioistuimessa kumotuksi päätös, jolla määrätään rajoittavia toimenpiteitä ja joka on kumottu ja korvattu myöhemmällä päätöksellä, koska se, että toimielimen toimi kumotaan lainsäädäntötoimella, ei merkitse sitä, että toimen myönnettäisiin olevan lainvastainen, minkä lisäksi tällainen kumoaminen vaikuttaa kumoamishetkestä alkaen, kun taas kumoamista koskevan tuomion nojalla kumottu toimi poistetaan taannehtivin vaikutuksin oikeusjärjestyksestä siten, ettei sen katsota koskaan olleen olemassa (tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 35 kohta; ks. myös tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 45–48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 30.9.2009, Sison v. neuvosto, T‑341/07, EU:T:2009:372, 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118    Näin ollen kantajalla säilyy intressi toimia heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia vastaan, vaikka ne olisi kumottu ja korvattu oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

119    Nyt käsiteltävä kanne voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee heinäkuussa 2010–heinäkuussa 2014 annettuja toimia.

2.     Heinäkuun 2010 ilmoituksen kumoamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset

120    Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että heinäkuun 2010 ilmoituksen kumoamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska siinä pyydetään henkilöitä ja yhteisöjä käyttämään oikeuksiaan ilman, että tämä vaikuttaa niiden oikeusasemaan. Näin ollen se ei ole SEUT 263 artiklassa, sellaisena kuin sitä on oikeuskäytännössä tulkittu, tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

121    SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan kanteen kohteena voivat olla toimet, joiden ”tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin”.

122    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. määräys 14.5.2012, Sepracor Pharmaceuticals (Ireland) v. komissio, C‑477/11 P, EU:C:2012:292, 50 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123    Käsiteltävässä asiassa kantajan nimi säilytettiin riidanalaisissa heinäkuun luetteloissa heinäkuussa 2010 annetuilla toimilla.

124    Kuten edellä 11 kohdasta ilmenee, Euroopan unionin virallisessa lehdessä heinäkuussa 2010 annettujen toimien antamispäivää seuraavana päivänä julkaistun heinäkuun 2010 ilmoituksen tarkoituksena oli ainoastaan ilmoittaa niille henkilöille ja yhteisöille, joiden varat pysyivät edelleen jäädytettyinä kyseisten toimien toteuttamisen johdosta, heille tai niille annetuista mahdollisuuksista pyytää toimivaltaisia kansallisia viranomaisia antamaan lupa käyttää jäädytettyjä varoja tiettyihin tarpeisiin, pyytää neuvostoa esittämään perustelut niiden nimen säilyttämiselle riidanalaisissa heinäkuun 2010 luetteloissa, pyytää kyseistä toimielintä tarkastelemaan uudelleen luettelossa säilyttämistä koskevaa päätöstään ja lopuksi nostaa kanne unionin tuomioistuimissa.

125    Näissä olosuhteissa vuoden 2010 ilmoituksella ei ollut sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

126    Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee vuoden 2010 ilmoitusta.

3.     Kantajan 28.6.2012 esittämien huomautusten ulottuvuus ja huomioon ottamisen edellytykset

127    Kantaja esitti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kehotukseen 28.6.2012 huomautuksensa neuvoston ja komission 3.4.2012 esittämistä lisäkirjelmää koskevista huomautuksista.

128    Koska kantajan huomautusten otsikkona oli ”vastaus”, neuvosto vastusti 6.9.2012 päivätyissä huomautuksissaan sitä, että kantajan annetaan jättää vastaus, joka koskee koko asiaa, sellaisena kuin se on pantu alun perin vireille kannekirjelmän jättämisellä, johon se ei ollut jättänyt vastausta säädetyssä määräajassa.

129    Neuvosto on katsonut, että aineellista kysymystä koskevien kirjelmien vaihdot olisi pitänyt saattaa päätökseen siinä vaiheessa, kun kantaja jätti lisäkirjelmän ja neuvosto toimitti huomautuksensa kyseisestä kirjelmästä.

130    On korostettava, ettei kantajan 28.6.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta jättämiä huomautuksia voida pitää käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna vastauksena.

131    Kuten edellä 67–70 kohdassa todettiin, kantaja ei nimittäin ole käsiteltävässä asiassa jättänyt vastausta säädetyssä määräajassa, ja vastauksen jättämiselle asetetun määräajan pidentämistä koskeva pyyntö, jonka unionin yleinen tuomioistuin päättelee kantajan 27.7.2011 päivätystä kirjeestä, on hylätty.

132    Vaikka 28.6.2012 esitettyjä huomautuksia ei voidakaan ottaa huomioon nyt käsiteltävän kanteen osalta siltä osin kuin se koskee heinäkuussa 2010 ja tammikuussa 2011 annettujen toimien kumoamista (ks. viimeksi mainituista edellä 73 kohta), ne voidaan ottaa huomioon heinäkuussa 2011 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksen (joka on esitetty lisäkirjelmän jättämisellä) yhteydessä, siltä osin kuin niissä vastataan lisäkirjelmässä heinäkuussa 2011 annettujen toimien osalta esitettyjä uusia kanneperusteita koskeviin neuvoston huomautuksiin, ja neuvoston myöhempien toimien kumoamista koskevien vaatimusten yhteydessä.

133    Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi kehottanut kantajaa esittämään huomautuksia nimenomaan siksi, että se katsoi tarpeelliseksi antaa sille mahdollisuuden vastata tässä yhteydessä neuvoston 3.4.2012 esittämiin lisäkirjelmää koskeviin huomautuksiin.

134    Kantajan 28.6.2012 esittämien huomautusten 1 kohdan sanamuodosta itsestään ilmenee lopuksi, että niillä pyritään ainoastaan vastaamaan neuvoston 3.4.2012 esittämiin lisäkirjelmää koskeviin huomautuksiin.

135    Näiden 28.6.2012 esitettyjen huomautusten ulottuvuutta koskevien täsmennysten perusteella neuvoston esittämät väitteet mainittujen huomautusten huomioon ottamisesta on hylättävä.

4.     Kanteen vaatimusten tarkistamista koskeva pyyntö elokuussa 2017 annettujen toimien osalta

136    Kantaja pyysi 3.10.2017 päivätyssä kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä, että kanne laajennetaan koskemaan elokuussa 2017 annettuja toimia.

137    Kyseistä kirjelmää koskevissa huomautuksissaan neuvosto väittää, että tämä pyyntö on jätettävä tutkimatta ensinnäkin sillä perusteella, että toisin kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa, johon saman työjärjestyksen 218 artiklassa viitataan, määrätään, kannetta tarkistettiin asian käsittelyn suullisen vaiheen päättymispäivän eli 21.11.2014 jälkeen ja että elokuussa 2017 annetut toimet eivät korvanneet käsiteltävässä asiassa riitautettuja toimia.

138    Neuvosto totesi istunnossa, että se jättää tämän prosessinedellytyksen puuttumisen unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan.

139    Joka tapauksessa on huomautettava, että kun kyse on ehdottomista prosessinedellytyksistä, unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2006, Standertskjöld-Nordenstam ja Heyraud v. komissio, T‑437/04 ja T‑441/04, EU:T:2006:62, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140    Kun unionin tuomioistuin on kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, unionin yleisessä tuomioistuimessa palauttamista koskevalla ratkaisulla vireille tulevan asian käsittelyssä noudatetaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 218 artiklan nojalla tapauksen mukaan kyseisen työjärjestyksen III osaston tai IV osaston määräyksiä, jollei työjärjestyksen 217 artiklan määräyksistä muuta johdu.

141    Koska edellä mainitun työjärjestyksen IV osastossa käsitellään oikeudenkäyntiä immateriaalioikeuksia koskevissa asioissa, käsiteltävässä asiassa on viitattava työjärjestyksen III osastoon. Kyseiseen työjärjestyksen III osastoon sisältyvässä 86 artiklan 1 kohdassa asetetaan kaksi edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta kanteen tarkistamista koskeva pyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi. Yhtäältä kanteen tarkistamista on pyydettävä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä. Toisaalta tarkistamista koskevassa pyynnössä tarkoitetuilla toimilla on korvattava yksi tai useampi toimi ja muutettava yhtä tai useampaa toimea, joiden kumoamista on vaadittu aiemmin.

142    Tarvitsematta lausua ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, ettei toinen edellytys täyty käsiteltävässä asiassa. Elokuussa 2017 annetuilla toimilla kumotut toimet eivät nimittäin olleet kannekirjelmän eivätkä aiemmin toimitetun kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän kohteena.

143    Kantaja väittää, että 28.1.2016 annetun tuomion Klyuyev v. neuvosto (T‑341/14, EU:T:2016:47, 33 kohta) perusteella olisi tehtävä erilainen päätelmä, sillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi siinä tarkistamista koskevan pyynnön vastaavanlaisessa tilanteessa.

144    Tässä yhteydessä on korostettava, että kantajan mainitsema tuomio ei ole tältä osin merkityksellinen, sillä toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa kyseisessä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa asetettu toinen edellytys täyttyi, koska kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä tarkoitetuilla toimilla muutettiin kannekirjelmässä tosiasiallisesti riitautettuja toimia.

145    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kantajan 3.10.2017 jättämä kanteen tarkistamista koskeva pyyntö on jätettävä tutkimatta.

B       Heinäkuussa 2010 annettujen toimien kumoamista koskeva vaatimus

146    Kantaja vetoaa kanteessaan heinäkuussa 2010 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee ilmeistä arviointivirhettä, toinen sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista, kolmas omaisuudensuojan loukkaamista ja neljäs perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä sen osalta, voidaanko varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä soveltaa kantajaan

147    Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, ettei sitä valtioiden ja laillisten hallitusten tapaan voida lähtökohtaisesti merkitä varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin.

148    Tältä osin kantaja korostaa saaneensa legitimiteettinsä vaaleilla, olevansa tällä hetkellä vallassa oleva puolue ja osallistuneensa vuonna 2007 kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen, joten näiden kolmen seikan perusteella myös siihen on sovellettava valtioille ja laillisille hallituksille myönnettyä poikkeusta.

149    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

150    On todettava, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 1 kohdan mukaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä sovelletaan terroritekoihin sekaantuneisiin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin.

151    Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan mukaan terroriteolla tarkoitetaan tahallista tekoa, joka luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi voi aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle ja joka määritellään rikokseksi kansallisessa lainsäädännössä, silloin kun sen tarkoituksena on pelotella vakavasti väestöä, pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta tai tehdä vakavasti epävakaiksi tai tuhota jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittiset, perustuslailliset, taloudelliset tai sosiaaliset perusrakenteet.

152    Tekoina, joiden tarkoituksena katsotaan olevan tehdä vakavasti epävakaiksi tai tuhota jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittiset, perustuslailliset, taloudelliset tai sosiaaliset perusrakenteet, yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa mainitaan muun muassa ihmishenkeen kohdistuvat hyökkäykset, jotka voivat aiheuttaa kuoleman, henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat hyökkäykset, ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen sekä aseiden, räjähteiden, ydinaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus tai käyttö.

153    Näistä säännöksistä ilmenee, että yhteisen kannan 2001/931 mukaan merkityksellinen seikka määritettäessä, onko siihen sisältyviä sääntöjä sovellettava henkilöön tai yhteisöön, liittyy kyseisen henkilön tai yhteisön tekoihin eikä henkilön tai yhteisön luonteeseen.

154    Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, ettei yhteiseen kantaan 2001/931 sisältyviä sääntöjä sovelleta kantajan mainitsemien seikkojen eli vaalien tuloksena saadun toimivallan, organisaation poliittisen luonteen tai hallitukseen osallistumisen vuoksi.

155    Vaikka oletettaisiinkin, että kantajan väite, jonka mukaan yhteisessä kannassa 2001/931 vahvistettuja varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ei voida soveltaa valtioihin tai laillisiin hallituksiin, on perusteltu, kantaja ei joka tapauksessa ole sellaisessa tilanteessa, että se voisi vaatia tämän väitetyn poikkeuksen soveltamista.

156    Kantaja ei nimittäin ole kansainvälisessä oikeudessa tarkoitettu valtio, koska kyseistä käsitettä käytetään tällä oikeuden alalla alueellisista yhteisöistä eikä kantajan tyyppisistä järjestöistä.

157    Laillisen hallituksen asema voi antaa hallituksille tietyn suojan, mutta toisin kuin kantaja väittää, se ei voi ulottua ryhmiin tai järjestöihin, jotka ovat nimenneet tiettyjä jäseniään edustajiksi hallitukseen (ks. analogisesti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

158    Näissä olosuhteissa ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

2.     Toinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

159    Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että neuvosto on loukannut puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, koska neuvosto ei antanut kantajalle ennen heinäkuussa 2010 annettujen toimien hyväksymistä tiedoksi sen syyksi luettuja seikkoja eikä antanut sille tilaisuutta tulla kuulluksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 3 kappaleen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

160    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

161    Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan on erotettava yhtäältä henkilön tai yhteisön nimen merkitseminen varojen jäädyttämistä koskevaan luetteloon ja toisaalta tällaisen merkinnän pysyttäminen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen edellyttämien velvoitteiden määrittämisen kannalta.

162    Jos henkilön tai yhteisön nimi merkitään ensimmäistä kertaa asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, neuvoston velvollisuutena ei ole ilmoittaa ennakolta asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle syitä, joiden vuoksi se aikoo tehdä näin (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 61 kohta).

163    Tämä sääntö johtuu siitä, että jotta tällainen päätös on tehokas, sillä on oltava yllättävä vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 61 kohta).

164    Ensimmäisen merkinnän yhteydessä näin ollen riittää lähtökohtaisesti, että asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle ilmoitetaan päätöksen syyt päätöstä tehtäessä tai välittömästi sen jälkeen ja annetaan oikeus tulla kuulluksi sillä hetkellä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 61 kohta).

165    Tilanne on kuitenkin erilainen päätöksissä, joilla pysytetään henkilön tai yhteisön nimi tällaisessa luettelossa, koska tässä tapauksessa yllättävä vaikutus ei ole enää tarpeen.

166    Oikeuskäytännön mukaan velvoitteet vaihtelevat tällaisten päätösten tapauksessa sen mukaan, sisältyykö perusteluihin uusia seikkoja.

167    Jos esitetään uusia seikkoja, asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle on ilmoitettava ennen toimenpiteen hyväksymistä seikat, joihin sitä vastaan vedotaan, ja annettava oikeus tulla kuulluksi niiden osalta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 63 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, C‑330/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:601, 67 kohta).

168    Tätä velvoitetta ei sitä vastoin sovelleta tällaisten seikkojen puuttuessa (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 43 ja 44 kohta ja tuomio 18.9.2017, Uganda Commercial Impex v. neuvosto, T‑107/15 ja T‑347/15, ei julkaistu, EU:T:2017:628, 97 kohta), koska asianomaisen henkilön tai yhteisön oletetaan tällöin tietävän aikaisemmat perusteet ja saaneen mahdollisuuden esittää huomautuksensa.

169    Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että heinäkuussa 2010 annetut toimet kuuluvat viimeksi mainittuun ryhmään, sillä niiden taustalla olevat syyt eivät eroa niistä, jotka mainitaan 22.12.2009 annettujen toimien eli niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, annetun neuvoston päätöksen 2009/1004/YUTP (EUVL 2009, L 346, s. 58) ja asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä asetuksen (EY) N:o 501/2009 kumoamisesta annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1285/2009 (EUVL 2009, L 346, s. 39), joka saatettiin kantajan tietoon Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23.12.2009 julkaistulla täytäntöönpanoasetusta N:o 1285/2009 koskevalla ilmoituksella (EUVL 2009, C 315, s. 11; jäljempänä joulukuun 2009 ilmoitus), perusteluissa.

170    Joulukuun 2009 ilmoituksen osalta on muistutettava, että varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden päätösosan ja yleisten perustelujen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä on pidetty riittävänä, koska asianomaisia henkilöitä ja yhteisöjä vastaan puhuvien seikkojen yksityiskohtainen julkaiseminen saattaisi paitsi olla ristiriidassa yleistä etua koskevien pakottavien näkökohtien kanssa myös loukata heidän tai niiden oikeutettua etua, kunhan kyseisen päätöksen erityiset ja konkreettiset perustelut laaditaan asianmukaisesti ja saatetaan asianomaisten tietoon muulla sopivalla keinolla (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 147 kohta).

171    Rajoittavien toimenpiteiden tapauksessa tämän muun sopivan keinon on lähtökohtaisesti oltava erikseen tapahtuva tiedoksi antaminen, sillä tällaiset toimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan oleellisesti asianomaisiin henkilöihin tai yhteisöihin ja voivat rajoittaa niiden perusoikeuksien käyttöä (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 86 kohta).

172    Tältä osin neuvosto väittää, ettei erikseen tapahtuvaa tiedoksi antamista voitu toteuttaa, koska se ei pystynyt määrittämään osoitetta, johon kantajalle osoitettu tiedoksianto olisi voitu lähettää. Neuvosto toteaa lisäksi, ettei kantaja ollut koskaan ilmoittanut yhteysosoitetta eikä ollut koskaan ottanut siihen yhteyttä saadakseen selvennystä nimensä merkitsemiseen varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin.

173    Tältä osin kantajan asianajaja totesi istunnossa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin, ettei hän voinut ilmoittaa neuvostolle tällaista osoitetta, koska hänellä itselläänkään ei ole sitä turvallisuussyistä.

174    Komissio puolestaan huomautti, ettei kantaja ollut ilmoittanut mitään todellista osoitetta edes unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pantua menettelyä varten.

175    Tässä yhteydessä on todettava, että velvollisuudella antaa konkreettiset ja täsmälliset perustelut erikseen tiedoksi niille henkilöille ja yhteisöille, joita vastaan on hyväksytty rajoittavia toimenpiteitä, on tarkoitus lähinnä täydentää Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistua ilmoitusta, jolla asianomaisille henkilöille tai yhteisöille ilmoitetaan, että heitä tai niitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä on hyväksytty, ja jossa heitä tai niitä kehotetaan pyytämään näiden toimien perustelujen tiedoksi antamista sekä annetaan tarkka osoite, johon tämä pyyntö voidaan lähettää. Erikseen tapahtuva tiedoksi antaminen asianomaisille henkilöille ja yhteisöille ei siis ole ainoa käytössä oleva keino ilmoittaa näille henkilöille ja yhteisöille heitä tai niitä koskevista toteutetuista toimenpiteistä.

176    Oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee, että velvollisuutta antaa rajoittavien toimenpiteiden perustelut erikseen tiedoksi ei sovelleta kaikissa tapauksissa vaan ainoastaan silloin, kun se osoittautuu mahdolliseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, Hassan v. neuvosto, T‑572/11, EU:T:2014:682, 37 kohta).

177    Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan osoite ei ole tiedossa edes tässä oikeudenkäyntimenettelyssä, sillä kantaja on ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle ainoastaan kaupungin ja valtion nimen, ja nämä tiedot ovat lisäksi muuttuneet kaksi kertaa kanteen nostamisen jälkeen (Beirut Libanonissa, sitten Damaskos Syyriassa ja lopulta Doha Qatarissa).

178    Istunnossa kantaja väitti lisäksi, että koska unionilla on ulkomailla käytettävissään edustajien verkosto, neuvostolla oli keinoja määrittää osoite, johon erikseen tapahtuva tiedoksi antaminen olisi voitu tehdä, ja että neuvoston eikä kantajan tehtävänä on tehdä aloitteita tässä asiassa, koska heinäkuussa 2010 annetuissa toimissa hyväksytyillä toimenpiteillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kantajaan.

179    Tässä yhteydessä on todettava, ettei toimielimille edellä 176 kohdassa mainituissa rajoissa asetetusta velvoitteesta toteuttaa erikseen tapahtuva tiedoksi antaminen voi seurata, ettei kantajan tarvitse käyttää mitään keinoja hankkiakseen tietoa oikeudellisesta tilanteestaan ja erityisesti määrittääkseen sitä vastaan esitetyt väitteet. Kuten edellä 4 ja 5 kohdasta ilmenee, kantajan nimi on merkitty varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin joulukuusta 2001 lähtien. Koska kantaja tiesi, että neuvostossa käytiin keskusteluja sen nimen pysyttämisestä kyseisissä luetteloissa, sillä oli mahdollisuus toteuttaa tarvittavat toimet kyseisessä toimielimessä saadakseen täsmällisiä ja konkreettisia tietoja syistä, joilla perusteltiin sitä koskevat toimenpiteet, nimittämällä tarvittaessa avustaja edustuksensa varmistamiseksi, kuten se teki unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille panemissaan oikeudenkäyntimenettelyissä, sekä varmistaakseen puolustuksensa unionin tuomioistuimessa vireille pantavan muutoksenhaun yhteydessä. Koska kantaja ei hyödyntänyt tätä mahdollisuutta, se ei voi vedota neuvostoa vastaan oman toimettomuutensa seurauksiin.

180    Neuvosto on näin ollen voinut puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta loukkaamatta julkistaa Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä joulukuussa 2009 annetut toimet ja ilmoituksen, jossa kantajaa kehotetaan pyytämään siltä näiden toimien perustelut, toteuttamatta erikseen tapahtuvaa tiedoksi antamista, koska käsiteltävän asian olosuhteissa tällainen tiedoksi antaminen ei vaikuttanut mahdolliselta.

181    Näissä olosuhteissa toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

3.     Kolmas kanneperuste, joka koskee omaisuudensuojan loukkaamista

182    Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että heinäkuussa 2010 annetuilla toimilla toteutetulla varojen jäädyttämisellä loukataan perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa taattua omaisuudensuojaa. Se viittaa tässä yhteydessä 3.9.2008 annettuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461) ja 11.6.2009 annettuun tuomioon Othman v. neuvosto ja komissio (T‑318/01, EU:T:2009:187).

183    Neuvosto, jota komissio tukee tältä osin, on kiistänyt tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

184    Tässä yhteydessä on muistutettava, etteivät perusoikeudet, kuten omaisuudensuoja, ole unionin oikeudessa absoluuttisia. Näiden oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos rajoitukset ensinnäkin voidaan perustella asianmukaisesti yleisen edun mukaisilla unionin tavoitteilla ja jos niillä ei toiseksi puututa näihin oikeuksiin tavoitteiden kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin niiden keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

185    Ensimmäisestä edellytyksestä on muistutettava, että sellaisten henkilöiden varojen, rahoituksen lähteiden ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen, joiden on katsottu asetuksessa N:o 2580/2001 ja yhteisessä kannassa 2001/931 säädettyjen sääntöjen mukaisesti osallistuvan terrorismin rahoittamiseen, on yleisen edun mukainen tavoite, koska se kuuluu taisteluun kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvia, terroriteoista aiheutuvia uhkia vastaan (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186    Toisesta edellytyksestä on todettava, ettei vaikuta siltä, että varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet ja etenkään kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa heinäkuun 2010 luetteloissa olisivat kohtuuttomia, ettei niitä voitaisi hyväksyä tai että niillä loukattaisiin perusoikeuksien tai joidenkin perusoikeuksien keskeistä sisältöä.

187    Tämäntyyppiset toimenpiteet ovat nimittäin demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömiä terrorismin torjumiseksi (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

188    Varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet eivät ole myöskään absoluuttisia, vaan niissä säädetään yhtäältä mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttäminen perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen erityisissä olosuhteissa (ks. tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

189    Lisäksi henkilöiden ja yhteisöjen nimen pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa tarkistetaan säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä niissä olemisen kriteerejä, poistetaan kyseisistä luetteloista (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 129 kohta).

190    Kantajan mainitsemissa tuomioissa kehitetty oikeuskäytäntö ei vaikuta näihin seikkoihin.

191    Näissä tuomioissa unionin tuomioistuin piti rajoitusta perusteettomana, koska Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto oli määrännyt rajoittavia toimenpiteitä kantajaa vastaan eikä tälle ollut annettu menettelyllisiä takeita, jotta se olisi voinut esittää huomautuksia kyseiset toimenpiteet hyväksyneille Yhdistyneiden kansakuntien viranomaisille tai unionissa neuvostolle, joka oli pannut ne täytäntöön jäsenvaltioiden alueella.

192    Tällainen tilanne eroaa käsiteltävästä asiasta, jossa heinäkuussa 2010 annetut toimet eivät koske alkuperäistä luetteloon merkitsemistä eivätkä perustu Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaan ja jossa kantajalla oli joulukuun 2009 ilmoituksen julkaisemisen vuoksi mahdollisuus esittää huomautuksensa sen syyksi luetuista seikoista (ks. edellä 170–180 kohta).

193    Näissä olosuhteissa kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

4.     Neljäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä

194    Neljännessä kanneperusteessaan kantaja arvostelee neuvostoa siitä, ettei se ollut sisällyttänyt Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuihin heinäkuussa 2010 annettuihin toimiin perusteluja sen nimen säilyttämiselle riidanalaisissa heinäkuun 2010 luetteloissa.

195    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

196    Tässä yhteydessä on todettava, että neuvosto julkaisi 13.7.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä heinäkuussa 2010 annettujen toimien päätösosan ja yleiset perustelut sekä heinäkuun 2010 ilmoituksen, jossa asianomaisia henkilöitä ja yhteisöjä kehotettiin pyytämään siltä näitä toimia koskevat perustelut.

197    Kuten edellä 170 kohdassa todettiin, oikeuskäytännössä on jo katsottu, että rajoittavien toimenpiteiden tapauksessa neuvosto saattoi perusteluvelvollisuutta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta loukkaamatta julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ainoastaan rajoittavia toimenpiteitä sisältävien toimien päätösosan ja toimenpiteiden yleiset perustelut, kunhan kyseisen päätöksen erityiset ja konkreettiset perustelut laadittiin asianmukaisesti ja saatettiin asianomaisten tietoon muulla sopivalla keinolla.

198    Tässä tilanteessa neuvostolla ei ollut velvollisuutta, toisin kuin kantaja väittää, sisällyttää heinäkuussa 2010 annettuihin toimiin, sellaisina kuin ne julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, niiden hyväksymisen oikeuttavia erityisiä ja konkreettisia perusteluja.

199    Kantaja väittää kuitenkin, että heinäkuussa annettujen toimien perustelut olisi pitänyt antaa sille tiedoksi eikä esittää Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa. Kantaja korostaa lisäksi, että sen oli vaikea saada käyttöönsä kyseinen lausunto, koska kantajaa ei nimenomaisesti mainita siinä. Lopuksi se toteaa, että määräaikaa heinäkuussa 2010 annettujen toimien perustelujen pyytämiselle neuvostolta lyhennettiin tässä ilmoituksessa kahteen kuukauteen, joka ei ollut kohtuullinen aika.

200    Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten edellä 176–180 kohdasta ilmenee, neuvosto ei voinut antaa heinäkuussa 2010 annettujen toimien perusteluja erikseen tiedoksi, koska sillä ei ollut kantajan tarkkaa osoitetta, joten se saattoi ainoastaan julkaista heinäkuun 2010 ilmoituksen.

201    Myöskään sitä, ettei heinäkuun 2010 ilmoituksessa nimenomaisesti mainittu niiden henkilöiden ja yhteisöjen nimiä, joita ilmoitus koski, ei voida sinänsä pitää perusteluvelvollisuuden loukkaamisena, koska kyseisessä lausunnossa viitattiin heinäkuussa 2010 annettuun asetukseen, jossa nimet mainittiin.

202    Lopuksi ei pidä paikkaansa, että heinäkuun 2010 ilmoituksen mukaan kyseisten toimien perusteluja oli pyydettävä kahden kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta. Toisin kuin kantaja väittää, heinäkuun 2010 ilmoituksessa ei rajoitettu kahteen kuukauteen määräaikaa, jonka kuluessa heinäkuussa 2010 annettujen toimien perusteluja voitiin pyytää, vaan ainoastaan täsmennettiin, että neuvosto tarkistaa varojen jäädyttämistä koskevat luettelot säännöllisesti yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja että jos asianomaiset henkilöt ja yhteisöt pyytävät tarkistamista ja haluavat, että se käsitellään seuraavan tarkistuksen yhteydessä, tämä pyyntö olisi toimitettava sille kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen julkaisemispäivästä.

203    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että neuvosto on noudattanut perusteluvelvollisuutta, joten neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

5.     Päätelmä

204    Edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee heinäkuussa 2010 annettuja toimia.

C       Tammikuussa 2011 annettujen toimien kumoamista koskeva vaatimus

205    Edellä 73 kohdasta ilmenee, että kantaja vetoaa tammikuussa 2011 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi samoihin kumoamisperusteisiin kuin heinäkuussa 2010 annettuja toimia vastaan.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

206    Koska ensimmäinen kanneperuste on sama kuin se, johon vedotaan heinäkuussa 2010 annettuja toimia vastaan, eikä kyseisen kanneperusteen arviointi riipu kyseisten toimien hyväksymisen erityisistä olosuhteista, se on hylättävä samoista syistä kuin edellä 150–157 kohdassa esitettiin.

207    Ensimmäinen kanneperuste näin ollen hylätään.

2.     Toinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamista

208    Toisessa kanneperusteessa kantaja katsoo, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa periaatetta on loukattu, koska sen syyksi tammikuussa 2011 annettujen toimien perustelemiseksi luettuja seikkoja ei annettu sille tiedoksi ennen kyseisten toimien hyväksymistä.

209    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

210    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennen tammikuussa 2011 annettujen toimien hyväksymistä neuvosto julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20.11.2010 ilmoituksen, jossa henkilöille ja yhteisöille, joita täytäntöönpanoasetus N:o 610/2010 koski, ilmoitettiin, että neuvosto oli uusien tietojen perusteella muuttanut kyseiseen asetukseen liittyviä perusteluja, ja jossa kyseisiä henkilöitä ja yhteisöjä kehotettiin pyytämään siltä nämä perustelut (ks. edellä 13 kohta).

211    Edellä 176–180 kohdassa todettiin, että sitä, ettei täytäntöönpanoasetukseen N:o 1285/2009 liittyviä perusteluja annettu kantajalle erikseen tiedoksi, ei voida käsiteltävän asian olosuhteiden vuoksi pitää puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamisena. Samoja päätelmiä on sovellettava tammikuussa 2011 annettuihin toimiin liittyviin perusteluihin.

212    Kantaja toteaa, että neuvosto toimitti sen asianajajalle edellä 14 kohdassa mainitulla 10.12.2010 päivätyllä kirjeellä perustelut sen nimen pysyttämiselle tammikuun 2011 riidanalaisissa luetteloissa. Sen mielestä tällainen kirje olisi pitänyt lähettää sille itselleen eikä sen asianajajalle, joka ei ollut saanut valtuutusta tällaisten kirjeiden vastaanottamiseen.

213    Kun neuvostolta tiedusteltiin tätä asiaa istunnossa, se myönsi toimittaneensa kyseisen kirjeen kantajan asianajajalle antaakseen kantajalle tietoja, mutta tätä lähetystä ei ole pidettävä erikseen tapahtuneena tiedoksi antamisena.

214    Tässä yhteydessä on muistutettava, että edellä 176 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan erikseen tapahtuvaa tiedoksi antamista edellytetään vain, jos se on mahdollista, ja että se ei ollut mahdollista käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 177–180 kohdassa todettiin, koska osoitetta ei näyttänyt olevan olemassa tai sitä ei ollut ilmoitettu neuvostolle ja koska kantaja ei ollut pyytänyt perusteluja.

215    Tähän päätelmään ei vaikuta se, että kirje oli lähetetty kantajan asianajajalle, vaikka tämä ei ollut saanut kantajalta valtuutusta sen vastaanottamiseen. Valtuutuksen puuttuminen ei nimittäin suinkaan kumoa edellisessä kohdassa esitettyä toteamusta, jonka mukaan neuvostolla ei ollut mitään keinoa antaa perusteluja erikseen tiedoksi kantajalle, vaan pikemminkin vain vahvistaa sitä.

216    Näissä olosuhteissa toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

3.     Kolmas kanneperuste, joka koskee omaisuudensuojan loukkaamista

217    Koska kolmas kanneperuste on sama kuin se, johon vedotaan heinäkuussa 2010 annettuja toimia vastaan, se on hylättävä samoista syistä kuin edellä 184–189 kohdassa esitettiin.

218    Tarkasteltaessa viittauksia 3.9.2008 annettuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461) ja 11.6.2009 annettuun tuomioon Othman v. neuvosto ja komissio (T‑318/01, EU:T:2009:187) on täsmennettävä, että käsiteltävän asian olosuhteet eroavat myös kyseisten tuomioiden taustalla olleista olosuhteista, sillä kuten edellä 210–215 kohdasta ilmenee, tammikuussa 2011 annettujen toimien perustelut on säännönmukaisesti asetettu kantajan saataville ennen niiden hyväksymistä.

219    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

4.     Neljäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä

220    Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, ettei neuvosto ole sisällyttänyt tammikuussa 2011 annettuihin toimiin nimenomaisia perusteluja sen nimen pysyttämiselle riidanalaisissa tammikuun 2011 luetteloissa, sellaisina kuin ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

221    Edellä 170 ja 197 kohdassa muistutettiin tässä yhteydessä, että oikeuskäytännön mukaan varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden kohdalla on sallittua, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavassa tällaisia toimenpiteitä sisältävien toimien versiossa esitetään ainoastaan päätösosa ja yleiset perustelut, jos kyseisen päätöksen erityiset ja konkreettiset perustelut saatetaan asianomaisten tietoon muulla sopivalla keinolla.

222    Edellä 200 kohdassa todettiin, että heinäkuussa 2010 annettujen toimien osalta neuvosto saattoi edellä 176–180 kohdassa esitetyistä syistä täyttää oikeuskäytännöstä johtuvat vaatimukset saattamalla rajoittavien toimenpiteiden erityiset ja konkreettiset perustelut kantajan tietoon Euroopan unionin virallisessa lehdessä tehdyllä julkaisulla, jossa sitä kehotetaan pyytämään nämä perustelut. Samaa päättelyä on sovellettava tammikuussa 2011 annettuihin toimiin.

223    Edellä 215 kohdassa mainitusta syystä mahdottomuuteen toteuttaa tiedoksi antaminen ei ole käsiteltävän asian olosuhteissa vaikuttanut se, että kirje lähetettiin kantajan asianajajalle ilman, että kantaja oli valtuuttanut häntä vastaanottamaan tällaisia tiedoksiantoja.

224    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

5.     Päätelmä

225    Edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee tammikuussa 2011 annettuja toimia.

D       Heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien kumoamista koskeva vaatimus

226    Kantaja vetoaa lisäkirjelmässä ja kanteen tarkistamista koskevissa pyynnöissään heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kahdeksaan kumoamisperusteeseen, jotka koskevat

–        yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista

–        tosiseikkojen paikkansapitävyyteen liittyviä virheitä

–        arviointivirhettä siltä osin, voidaanko kantajaa pitää terroristijärjestönä

–        sitä, ettei tilanteen kehittymistä ajan kulumiseen liittyvistä syistä ole otettu riittävällä tavalla huomioon

–        puuttumattomuusperiaatteen loukkaamista

–        perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä

–        puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamista

–        omaisuudensuojan loukkaamista.

227    Aluksi on tutkittava ensimmäistä kanneperustetta, sitten kuudetta kanneperustetta ja toista kanneperustetta siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä, seuraavaksi toista kanneperustetta siltä osin kuin se koskee tosiseikkojen paikkansapitävyyteen liittyvää virhettä sekä lopuksi kolmatta, neljättä, viidettä, seitsemättä ja kahdeksatta kanneperustetta.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista

228    Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja esittää huomautuksensa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksissä tarkoitettujen järjestöjen määrittämisestä ja väittää, että neuvosto on rikkonut yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaa luokitellessaan kyseiset päätökset edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tekemiksi päätöksiksi.

229    Henkilön tai yhteisön nimen pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevassa luettelossa on lähinnä alkuperäisen merkitsemisen pidennys, ja sen edellytyksenä on siten se, että riski kyseisen henkilön tai yhteisön osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, sellaisena kuin neuvosto on sen alun perin todennut sen kansallisen päätöksen perusteella, joka on ollut alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustana (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 61 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 39 kohta).

230    Tämä kanneperuste on näin ollen tehokas.

231    Kun otetaan huomioon valituksesta annettu tuomio, aluksi on määriteltävä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksissä tarkoitetut järjestöt, minkä jälkeen on tutkittava ensin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin erikseen kohdistuvaa arvostelua ja toiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin yhdessä kohdistuvaa arvostelua.

a)     Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksissä tarkoitettujen järjestöjen määrittäminen

232    Kantaja huomauttaa, että neuvoston toimittamien perustelujen mukaan heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet perustuvat Home Secretaryn päätökseen, jossa kielletään Hamas-Izz al-Din al-Qassemin, Hamasin aseellisen siiven, toiminta, ja kahteen Yhdysvaltojen päätökseen, jotka koskevat Hamasia ilman lisätäsmennyksiä.

233    Kantaja epäilee sitä, että Yhdysvaltojen viranomaisten tarkoituksena oli merkitä Hamas kokonaisuudessaan, ja toteaa, että neuvosto näin katsoessaan on laajentanut niiden päätösten tulkintaa tavalla, joka ei ilmennyt selvästi kyseisen valtion julkaisemista luetteloista.

234    Tässä yhteydessä on todettava, että Yhdysvaltojen päätöksissä mainitaan nimenomaisesti Hamas ja että päätöksessä, jossa se luokitellaan ulkomaiseksi terroristijärjestöksi, tämän nimen lisäksi mainitaan kymmenkunta muuta nimitystä, muun muassa ”Izz-Al-Din Al-Qassam brigades”, jolla Hamas myös tunnettiin (also known as).

235    Toisin kuin kantaja esittää, tämän ei voida tulkita tarkoittavan, että Yhdysvaltojen viranomaiset halusivat rajata täten nimen pelkkään ”Hamas-Izz al-Din al-Qassemiin”. Ensinnäkin näihin lisänimiin sisältyy koko Hamasiin viittaavia nimiä, kuten ”Islamic Resistance Movement”, joka on englanninkielinen käännös nimestä ”Harakat Al-Muqawama Al-Islamia”, ja muita nimityksiä, joista ”Hamas” on lyhenne. Mainitsemalla näitä eri nimiä on ainoastaan tarkoitus varmistaa Hamasia vastaan toteutettavan toimenpiteen tosiasiallinen tehokkuus sallimalla se, että kyseinen toimenpide kohdistuu kaikkiin sen tunnettuihin nimityksiin ja siipiin.

236    Näistä seikoista seuraa, että Home Secretaryn päätöksessä tarkoitetaan Hamas-Izz al-Din al-Qassemia ja Yhdysvaltojen päätöksissä Hamasia, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem.

b)     Pelkästään Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin kohdistuva arvostelu

237    Kantaja katsoo, ettei neuvosto voinut perustaa heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin, koska Yhdysvallat on kolmas valtio ja koska kolmansien valtioiden viranomaiset eivät lähtökohtaisesti ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

238    Tältä osin kantaja väittää pääasiallisesti, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa perustettu järjestelmä perustuu kansallisille viranomaisille osoitettavaan luottamukseen, joka puolestaan perustuu neuvoston ja unionin jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteeseen, perussopimuksissa vahvistettujen yhteisten arvojen jakamiseen sekä yhteisten normien, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perusoikeuksien, noudattamiseen. Kolmansien valtioiden viranomaiset eivät voi kantajan mukaan nauttia tätä luottamusta.

239    Toissijaisesti siltä varalta, että kolmannen valtion viranomaisen katsotaan voivan olla yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, kantaja väittää, että neuvoston on tarkistettava erilaisia seikkoja, mitä se ei ole tehnyt käsiteltävässä asiassa.

240    Tukeutuessaan kolmannen valtion viranomaisen päätökseen neuvoston olisi näin ollen tarkistettava, onko kyseinen viranomainen kunnioittanut puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja ensimmäinen näistä periaatteista edellyttää, että kolmannen valtion viranomaisen päätöksen perustelut annetaan asianomaiselle tiedoksi mahdollisimman pian ja että tämän on voitava esittää näkemyksensä kyseisestä päätöksestä.

241    Asiaa koskevien Yhdysvaltojen oikeussääntöjen tarkastelussa kuitenkin ilmenee, ettei kansallinen menettely täyttänyt unionin vaatimuksia. Niissä ei nimittäin säädetä minkäänlaisesta velvollisuudesta antaa tehtyjä päätöksiä tiedoksi eikä etenkään toimittaa niiden perusteluja eikä edes perustella päätöksiä, ja muutoksenhaun määräajat ovat erittäin lyhyitä. Koska asianomaisille henkilöille ei ole ilmoitettu perusteista eikä edes päätösten olemassaolosta, ne eivät voi esittää näkemystään tai arvioida mahdollisuutta nostaa kanne. Kantaja toteaa olleensa tällaisessa tilanteessa, koska se ei siis ollut saanut mitään tiedoksiantoa tai tietoa luokittelustaan ulkomaiseksi terroristijärjestöksi ja nimenomaisesti kansainväliseksi terroristiyhteisöksi eikä voinut vedota oikeuksiinsa.

242    Yhdysvaltojen lainsäädännössä ei myöskään säädetä oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon, ja mahdollisuudet asianomaisten henkilöiden tilanteen hallinnolliseen uudelleentarkasteluun ovat erittäin rajalliset. Puolustautumisoikeuksien loukkaamista hallintokanteiden yhteydessä ei voida kantajan mukaan hyvittää oikeudella tutustua asiakirja-aineistoon tuomioistuimissa nostettavien kanteiden yhteydessä, koska tuomioistuimen olisi tukeuduttava hallinnon keräämään asiakirja-aineistoon, koska asianosaisten on esitettävä todisteita erittäin lyhyessä määräajassa ja koska hallinto voi hylätä ne. Kantaja toteaa, että myös tuomioistuimissa nostettavien kanteiden yhteydessä oikeus tutustua asiakirja-aineistoon on erittäin suppea ja että asianosaiset voivat vedota perustuslaillisten oikeuksiensa loukkaamiseen vain, jos niillä on erityinen side Yhdysvaltoihin.

243    Neuvosto kiistää nämä perustelut.

244    Tässä yhteydessä kantajan pääasiallisen väitteen osalta on huomautettava, että 26.7.2017 annetussa tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 22 kohta) unionin tuomioistuin totesi, ettei yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa käytettävä käsite ”toimivaltainen viranomainen” rajoitu jäsenvaltioiden viranomaisiin, vaan se voi periaatteessa sisältää myös kolmansien maiden viranomaiset.

245    Unionin tuomioistuimen omaksuma tulkinta on perusteltu yhtäältä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan sanamuodon perusteella, jossa ei rajoiteta käsitettä ”toimivaltaiset viranomaiset” jäsenvaltioiden viranomaisiin, ja toisaalta tämän yhteisen kannan tavoitteen perusteella; se on annettu Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001), jolla on tarkoitus tehostaa terrorismin torjuntaa maailmanlaajuisesti kaikkien maiden järjestelmällisellä ja tiiviillä yhteistyöllä, täytäntöön panemiseksi (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 23 kohta).

246    Toissijaisesta väitteestä on todettava, että kun neuvosto toimii kolmannen maan päätöksen perusteella, sen on unionin tuomioistuimen mukaan etukäteen varmistettava, onko tämä päätös tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen, ja annettava omia päätöksiään koskevissa perusteissa tiedot, joiden perusteella voidaan katsoa, että se on varmistanut näiden oikeuksien kunnioittamisen (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 31 kohta).

247    Tätä varten neuvoston on tuotava tarvittaessa suppeasti esiin varojen jäädyttämispäätöksen perusteissa ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo tukeutua, on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 33 kohta).

248    Unionin tuomioistuin arvioi 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) 36 kohdassa näiden sääntöjen kannalta täytäntöönpanoasetusta N:o 790/2014 koskevia perusteita, joissa neuvosto yhtäältä totesi, että Intian hallitus on kieltänyt LTTE:n vuonna 1992 laittomista toiminnoista vuonna 1967 annetun lain (Unlawful Activities Act 1967) nojalla ja tämän jälkeen sisällyttänyt sen laittomien toimintojen estämisestä vuonna 2004 annetun lain (muutos) (Unlawful Activities Prevention (Amendment) Act 2004) liitteenä olevaan terroristijärjestöjen luetteloon, ja toisaalta mainitsi, että laittomista toiminnoista vuonna 1967 annetun lain 36 ja 37 luku sisältävät säännökset rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen intialaista luetteloa koskevasta muutoksenhausta ja tarkistamisesta, että Intian sisäministeriö tarkistaa päätöksen LTTE:n kieltämisestä laittomana yhdistyksenä säännöllisin väliajoin, että sitä on viimeksi tarkistettu 14.5.2012 ja että laittomista toiminnoista vuonna 1967 annetun lain nojalla perustetun tuomioistuimen suorittaman tarkistuksen johdosta Intian sisäministeriö vahvisti 11.12.2012 LTTE:n nimeämisen yhteisöksi, joka osallistuu terroritekoihin.

249    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella unionin tuomioistuin totesi 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) 37 kohdassa, ettei asetuksessa N:o 790/2014 viitata vähäisimpäänkään seikkaan, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että neuvosto on varmistanut, oliko Intian päätökset tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen, ja ettei tämän asetuksen perustelujen perusteella siis voida tietää, noudattiko neuvosto varmistamisvelvollisuuttaan.

250    Heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa neuvosto väittää tältä osin, että kantajan luokittelusta ulkomaiseksi terroristijärjestöksi ”voidaan nostaa kanne tuomioistuimessa Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti” ja että sen luokittelu nimenomaisesti kansainväliseksi terroristiyhteisöksi määritellyksi yhteisöksi ”voi kuulua hallinnon ja tuomioistuinten valvonnan piiriin Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti”.

251    On todettava, että kuten 26.7.2017 annettuun tuomioon neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) johtaneessa asiassa, näiden väitteiden perusteella neuvoston ei voida katsoa varmistaneen, että Yhdysvaltojen päätökset oli tehty kunnioittamalla asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

252    Näissä olosuhteissa Yhdysvaltojen päätöksiä ei voida käyttää perustana heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuille toimille.

253    Koska yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa ei edellytetä, että neuvoston toimet perustuvat useampaan toimivaltaisten viranomaisten päätökseen, heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa voitiin viitata pelkästään Home Secretaryn päätökseen, joten kanteen tutkimista on jatkettava siltä osin kuin heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet perustuvat tähän päätökseen.

c)     Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin yhdessä kohdistuva arvostelu

254    Kantaja väittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaisten päätökset, joihin heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet perustuvat, eivät kolmesta syystä ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ”toimivaltaisten viranomaisten päätöksiä”.

255    Näitä syitä tarkastellaan jäljempänä siltä osin kuin ne koskevat Home Secretaryn päätöstä edellä 253 kohdan mukaisesti.

1)     Oikeusviranomaisille annettava etusija

256    Kantaja väittää, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaan neuvosto voi tukeutua hallinnollisiin päätöksiin vain, jos oikeusviranomaisilla ei ole mitään toimivaltaa terrorismin torjunnan alalla. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole tällainen tilanne, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa oikeusviranomaisilla on toimivaltaa tällä alalla. Neuvosto ei näin ollen voinut ottaa Home Secretaryn päätöstä huomioon heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa.

257    Neuvosto kiistää tämän perustelun.

258    Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan se, että kyseessä on hallintoviranomaisen eikä oikeusviranomaisen päätös, ei ole ratkaisevaa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan soveltamisen kannalta, koska kyseisessä säännöksessä säädetään nimenomaisesti, että muuta kuin oikeusviranomaista voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 144 ja 145 kohta ja tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 105 kohta).

259    Niinpä vaikka yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa annetaan etusija oikeusviranomaisten tekemille päätöksille, siinä ei millään tavoin suljeta pois hallintoviranomaisten tekemien päätösten huomioon ottamista, kun yhtäältä näille viranomaisille tosiasiallisesti annetaan kansallisessa oikeudessa toimivalta tehdä rajoittavia päätöksiä terrorismiin osallistuvia ryhmiä vastaan ja kun toisaalta näitä viranomaisia, vaikka ne ovatkin vain hallintoviranomaisia, voidaan kuitenkin pitää oikeusviranomaisia ”vastaavina” viranomaisina (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 107 kohta).

260    Oikeuskäytännön mukaan hallintoviranomaisten on katsottava vastaavan oikeusviranomaisia, jos niiden päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 145 kohta).

261    Näin ollen se, että asianomaisen valtion tuomioistuimilla on toimivaltaa terrorismin torjunnan alalla, ei estä neuvostoa ottamasta huomioon sellaisen kansallisen hallintoviranomaisen päätöksiä, jonka tehtävänä on rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen terrorismin alalla (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 108 kohta).

262    Käsiteltävässä asiassa neuvoston toimittamista tiedoista ilmenee, että Home Secretaryn päätöksiin voidaan hakea muutosta Proscribed Organisations Appeal Commissionissa (kiellettyjä järjestöjä koskeva valituslautakunta, Yhdistynyt kuningaskunta), joka antaa ratkaisunsa tuomioistuinvalvontaa koskevien periaatteiden mukaisesti, ja että asianosaiset voivat valittaa kiellettyjä järjestöjä koskevan valituselimen päätöksestä oikeuskysymystä koskevilta osin court of appealiin (ylioikeus), jos ne saavat tähän luvan mainitulta elimeltä, tai – jos se ei lupaa myönnä – kyseiseltä tuomioistuimelta (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 2 kohta).

263    Näissä olosuhteissa Home Secretaryn päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimissa, joten sovellettaessa edellä 259 ja 260 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä hallintoviranomaisen on katsottava vastaavan oikeusviranomaista, ja sitä on näin ollen edellä jo useaan otteeseen esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti pidettävä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, kuten neuvosto esittää (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461 ja tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885).

264    Kantaja myöntää, että unionin yleinen tuomioistuin on useissa tuomioissa pitänyt Home Secretarya toimivaltaisena viranomaisena, mutta korostaa, että näissä asioissa kyseisten päätösten lisäksi oli annettu tuomioistuinratkaisuja toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

265    Tältä osin on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, kaikissa Home Secretaryn päätökseen perustuvia toimia koskeneissa tuomioissa kyseessä olleisiin hallintoviranomaisten päätöksiin ei liittynyt tuomioistuinratkaisua. Tällainen päätös siis puuttui asiassa, joka johti 16.10.2014 annettuun tuomioon LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 107 kohta). Asiassa, joka johti 23.10.2008 annettuun tuomioon People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto (T‑256/07, EU:T:2008:461), unionin yleinen tuomioistuin viittasi tuomioistuimen ratkaisuun hallinnollisen päätöksen lisäksi. Tämä viittaus tehtiin kuitenkin hyvin erityisessä asiayhteydessä, jossa kantaja oli riitauttanut hallinnollisen päätöksen kansallisella tasolla, toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

266    Edellä esitetyistä seikoista seuraa, ettei heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia voida kumota sillä perusteella, että neuvosto viittasi niiden perusteluissa hallintoviranomaisena olevan Home Secretaryn päätökseen.

2)     Se, että Home Secretaryn päätös on terroristijärjestöjen luettelo

267    Kantaja väittää lisäksi, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa kyseessä olleiden toimivaltaisten viranomaisten, muun muassa Home Secretaryn, toimi muodostuu käytännössä terroristijärjestöjen luettelojen laatimisesta, jotta niille voidaan määrätä rajoittavia toimenpiteitä. Tämä luettelointi ei ole kantajan mukaan rankaisemista koskevaa toimivaltaa, joka voidaan rinnastaa ”tutkinnan ja syytteeseenpanon aloittamiseen” tai ”tuomitsemiseen”, jotka voidaan mainita esimerkkeinä ”toimivaltaisella viranomaisella” yhteisen kannan 2001/931 4 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan olevista toimivaltuuksista.

268    Neuvosto kiistää tämän perustelun.

269    Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan yhteisessä kannassa 2001/931 ei edellytetä, että toimivaltaisen viranomaisen päätös tehdään rikosasiassa ilmaisun suppeassa merkityksessä, kunhan kyseisen kansallisen menettelyn tavoitteena on terrorismin torjuminen laajassa merkityksessä ottaen huomioon yhteisen kannan 2001/931 tavoitteet Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöönpanossa (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 113 kohta).

270    Unionin tuomioistuin on vastaavasti todennut, ettei henkilöiden suojelua vaaranneta, jos kansallisen viranomaisen tekemä päätös ei sisälly menettelyyn, jonka tarkoituksena on rangaistuksien määrääminen, vaan menettelyyn, jonka kohteena ovat ennalta ehkäisevät toimenpiteet (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 70 kohta).

271    Unionin yleinen tuomioistuin on vastaavasti katsonut, että jotta neuvosto voisi pätevästi vedota ”esitutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista” koskevaan päätökseen, tällaisen päätöksen on sisällyttävä sellaiseen kansalliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on suoraan ja pääasiallisesti ennalta ehkäisevän tai rangaistuksenomaisen toimenpiteen kohdistaminen asianomaiseen terrorismin torjumisen nimissä (tuomio 30.9.2009, Sison v. neuvosto, T‑341/07, EU:T:2009:372, 111 kohta).

272    Käsiteltävässä asiassa Home Secretaryn päätöksellä määrätään kieltotoimenpiteitä terroristijärjestöinä pidettäville järjestöille.

273    Tällainen päätös ei tosiasiallisesti suoraan sanottuna ole ”terroritekoa – – koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista” tai ”tällaisista teoista tuomitsemista” koskeva päätös, mutta se johtaa kantajan kieltämiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja liittyy siis, kuten oikeuskäytännössä edellytetään, selvästi kansalliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on pääasiallisesti ennalta ehkäisevän tai repressiivisen toimenpiteen kohdistaminen asianomaiseen terrorismin torjumisen nimissä (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 115 kohta).

274    Tarkasteltaessa sitä, että kyseessä olevan viranomaisen toiminta johtaa luettelon laatimiseen terrorismiin sekaantuneista henkilöistä tai yhteisöistä, on korostettava, ettei tämä sinällään merkitse sitä, että tämä viranomainen ei olisi suorittanut yksittäistä harkintaa kunkin asianomaisen henkilön tai yhteisön osalta ennen sen sisällyttämistä näihin luetteloihin, eikä sitä, että sen harkinta olisi välttämättä mielivaltaista tai vailla perustetta (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 118 kohta).

275    Kyse ei ole niinkään siitä, että kyseessä olevan viranomaisen toiminta johtaa luettelon laatimiseen terrorismiin sekaantuneista henkilöistä tai yhteisöistä, vaan siitä, harjoitetaanko tätä toimintaa riittävin takein, jotta neuvosto voi tukeutua siihen oman luetteloon merkitsemistä koskevan päätöksensä perustaksi (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 118 kohta).

276    Näin ollen kantaja väittää virheellisesti, että sen myöntäminen, että luettelon laatimista koskeva toimivalta voi tarkoittaa, että kyseessä on toimivaltainen viranomainen, on lähtökohtaisesti ristiriidassa yhteisen kannan 2001/931 kanssa.

277    Kantajan muut argumentit eivät kumoa tätä päätelmää.

278    Kantaja väittää ensinnäkin, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaan neuvosto voi ottaa huomioon ainoastaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston laatimat luettelot.

279    Tätä väitettä ei voida hyväksyä, koska yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisen virkkeen tarkoituksena on ainoastaan antaa neuvostolle lisämahdollisuus luetteloon nimeämiseen sen nimeämisen lisäksi, jonka se voi tehdä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätösten perusteella.

280    Toiseksi kantaja korostaa, että siltä osin kuin unionin luettelo sisältää toimivaltaisten viranomaisten ehdottamat luettelot, siinä kootaan luettelot yhteen luetteloon ja sisällytetään unionin luettelo siten mahdollisesti kolmansien valtioiden viranomaisten toteuttamien kansallisten hallinnollisten toimenpiteiden soveltamisalaan tiedottamatta asiasta asianomaisille henkilöille ja antamatta heille mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti.

281    Tältä osin on huomautettava, että kuten kantaja toteaa, neuvosto tukeutuu toimivaltaisten viranomaisten toteamuksiin määrittäessään henkilöt tai yhteisöt, joille määrätään varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä.

282    Yhteisessä kannassa 2001/931 luodaan erityinen yhteistyömuoto jäsenvaltioiden viranomaisten ja eurooppalaisten toimielinten välille, mistä johtuu neuvostolle velvollisuus nojautua niin pitkälle kuin mahdollista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arviointiin (ks. tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 133 kohta ja tuomio 4.12.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑284/08, EU:T:2008:550, 53 kohta).

283    Neuvoston asiana ei lähtökohtaisesti ole lausua siitä, ovatko jäsenvaltioiden viranomaiset kunnioittaneet asianosaisen perusoikeuksia, koska se kuuluu toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2007, Sison v. neuvosto, T‑47/03, ei julkaistu, EU:T:2007:207, 168 kohta).

284    Ainoastaan silloin, kun kantaja kiistää konkreettisten seikkojen perusteella sen, että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat kunnioittaneet perusoikeuksia, unionin tuomioistuimen on poikkeuksellisesti varmistettava, että niitä on tosiasiallisesti kunnioitettu.

285    Sitä vastoin silloin, kun mukana on kolmansien valtioiden viranomaisia, neuvoston on, kuten edellä 246 ja 247 kohdassa todettiin, viran puolesta varmistettava, että nämä takeet on tosiasiallisesti pantu täytäntöön, ja perusteltava päätöksensä tältä osin.

3)     Sellaisten luotettavien ja uskottavien todisteiden ja näytön puuttuminen, joilla Home Secretaryn päätöstä voitaisiin perustella

286    Kantaja katsoo, että koska neuvosto tukeutui hallinnolliseen päätökseen eikä tuomioistuimen ratkaisuun, sen oli heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa osoitettava, että kyseinen päätös ”perustui luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön”, kuten yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa edellytetään.

287    Koska kyse ei ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ”toimivaltaisten viranomaisten tekemän päätöksen” luokittelusta, joka on tämän kanneperusteen kohteena, vaan heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien perusteluista, tätä väitettä tutkitaan kuudennen kanneperusteen yhteydessä, jossa siihen myös vedotaan.

d)     Päätelmä

288    Edellä 246–252 kohdasta ilmenee, etteivät heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet voi perustua Yhdysvaltojen päätöksiin, koska neuvosto ei ole noudattanut perusteluvelvollisuutta sen varmistamisessa, onko Yhdysvalloissa noudatettu puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevia periaatteita.

289    Lisäksi edellä 234–236 kohdasta ilmenee, että tässä kanneperusteessa tarkoitetut Yhdysvaltojen viranomaisten päätökset koskivat koko Hamasia, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten päätös koski ainoastaan Hamas-Izz al-Din al-Qassemia.

290    Kantajan mukaan tämä seikka edellyttää, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Hamasia ja että ne voidaan pysyttää ainoastaan siltä osin kuin niissä tarkoitetaan Hamas-Izz al-Din al-Qassemia.

291    Neuvosto puolestaan katsoo, ettei näiden kahden ”liikkeen” tai ”liikkeen osien” välillä voida tehdä eroa, koska kantaja totesi kannekirjelmässään järjestönsä käsittävän nämä molemmat.

292    Tältä osin on huomautettava, että kannekirjelmän 7 ja 8 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Hamas muodostuu poliittisesta toimistosta ja aseellisesta siivestä nimeltä Ezzedine Al-qassam Brigades. – – Vaikka aseellinen siipi on melko itsenäinen, sen on noudatettava poliittisen toimiston laatimia strategioita. Poliittinen toimisto tekee päätökset, ja Ezzedine Al-qassam Brigades noudattaa niitä liikkeen uskonnollisesta osatekijästä johtuvan vahvan yhteisvastuullisuuden vuoksi.”

293    Tällä toteamuksella on merkittävä todistusarvo, koska, kuten neuvosto korostaa, kantaja on itse esittänyt sen kannekirjelmänsä perusteluissa.

294    Kirjelmissään kantaja selitti, ettei näitä kahta ”liikettä” tai ”liikkeen osaa” voida todellisuudessa sekoittaa eikä edes yhdistää, koska ne toimivat täysin itsenäisesti.

295    Prosessinjohtotoimena unionin yleinen tuomioistuin pyysi kantajaa toimittamaan todisteita väitteidensä tueksi, mutta tämä ei pystynyt toimittamaan mitään tähän liittyviä asiakirjoja.

296    Määritettäessä ensimmäiseen kanneperusteeseen annettavan vastauksen vaikutuksia käsiteltävän kanteen yhteydessä Hamas-Izz al-Din al-Qassemia ei voida näissä olosuhteissa pitää Hamasista erillisenä järjestönä (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2015, National Iranian Gas Company v. neuvosto, T‑9/13, EU:T:2015:236, 163 ja 164 kohta ja tuomio 29.4.2015, Bank of Industry and Mine v. neuvosto, T‑10/13, EU:T:2015:235, 182, 183 ja 185 kohta).

297    Näin on etenkin siksi, että vaikka Hamasia koskevia varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä oli toteutettu jo vuosien ajan, se ei ollut pyrkinyt osoittamaan neuvostolle, ettei se ollut sekaantunut toimenpiteiden hyväksymisen syynä olleisiin tekoihin, erottautumalla selvällä tavalla Hamas-Izz al-Din al-Qassemista, joka oli sen mukaan yksin syyllinen niihin.

298    Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.

2.     Kuudes kanneperuste ja toinen kanneperuste siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä

299    Edellä 19–24 kohdasta ilmenee, että neuvosto säilytti kantajan nimen riidanalaisissa heinä- ja joulukuun 2011, kesä- ja joulukuun 2012, heinäkuun 2013 sekä helmi- ja heinäkuun 2014 luetteloissa (jäljempänä riidanalaiset heinäkuun 2011 – heinäkuun 2014 luettelot) yhtäältä sillä perusteella, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi toimivaltaisten viranomaisten päätöksiksi luokitellut päätökset olivat voimassa, ja toisaalta niiden omien arviointiensa perusteella, jotka koskivat kantajan syyksi luettujen ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi terroriteoiksi luokiteltujen tapahtumien sarjaa.

300    Unionin yleinen tuomioistuin tutkii perusteluvelvollisuutta koskevat väitteet, jotka liittyvät yhtäältä toimivaltaisten viranomaisten päätöksiin ja toisaalta myöhempiin tosiseikkoihin, joihin neuvosto vetoaa.

a)     Toimivaltaisten viranomaisten päätökset

301    Kuten edellä 286 kohdassa jo todettiin, kantaja väittää, että neuvoston olisi pitänyt heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa esittää ”luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä”, joihin toimivaltaisten viranomaisten päätökset perustuivat.

302    Neuvosto, jota komissio tukee, pitää tätä väitettä perusteettomana.

303    Kun otetaan huomioon edellä oleva 253 kohta, tätä kanneperustetta on tutkittava ainoastaan siltä osin kuin se koskee Home Secretaryn päätöstä.

304    Tässä yhteydessä on todettava, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan varojen jäädyttämistä koskevat luettelot laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista ”luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella” tai tällaisista teoista tuomitsemista.

305    Tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, että edellytystä, jonka mukaan toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätöksensä ”luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella”, sovelletaan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista koskeviin päätöksiin, mutta ei tuomitsemista koskeviin päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 64 kohta).

306    Tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista koskevissa päätöksissä tällä edellytyksellä suojellaan asianomaisia henkilöitä varmistamalla, että heidän nimensä sisällytetään varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin riittävän vankan tosiseikaston perusteella (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 68 kohta), mutta tuomitsemista koskevissa päätöksissä tätä edellytystä ei tarvitse enää soveltaa, koska aiemmin tutkinnan tai syytteeseenpanon aikana saadut tiedot on lähtökohtaisesti tutkittu perusteellisesti.

307    Käsiteltävässä asiassa Home Secretaryn päätös on lopullinen siinä mielessä, ettei sen jälkeen tarvitse toteuttaa tutkintaa. Kuten neuvoston unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, päätöksen tavoitteena on lisäksi kieltää kantaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siihen läheisesti tai kaukaisesti sidoksissa oleville henkilöille määrättävien rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla.

308    Näissä olosuhteissa Home Secretaryn päätös ei ole tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista koskeva päätös, vaan se on rinnastettava tuomitsemista koskevaan päätökseen, joten sovellettaessa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaa neuvoston ei tarvinnut ilmoittaa heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien perusteluissa luotettavia todisteita tai näyttöä, joihin kyseisen viranomaisen päätös perustuu.

309    Tältä osin se, että Home Secretary on hallintoviranomainen, on merkityksetöntä, sillä kuten edellä 262 ja 263 kohdasta ilmenee, sen päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa, minkä vuoksi sen on katsottava vastaavan oikeusviranomaista.

b)     Tosiseikat, joihin neuvosto vetoaa itsenäisinä perusteina

310    Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että tosiseikat, joihin neuvosto vetoaa heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa itsenäisinä perusteina, ovat liian epätäsmällisiä, jotta niillä voitaisiin perustella luettelossa pysyttämistä koskeva päätös, koska joitakin niistä ei ollut päivätty, paikallistettu tai luettu kantajan syyksi.

311    Tältä osin on todettava, että valituksesta annetun tuomion 32 kohdassa unionin tuomioistuin katsoo, että tietyissä tilanteissa ajan kulumisen tai käsiteltävän asian olosuhteiden vuoksi ainoastaan siitä, että kansallinen päätös, jolla on perusteltu alkuperäistä luetteloon merkitsemistä, pysyy voimassa, ei voida päätellä, että terroritoimintaan osallistumisen riski on kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta yhä olemassa.

312    Tuomion samassa kohdassa unionin tuomioistuin huomauttaa, että tällaisissa tilanteissa neuvostolla on velvollisuus perustella tämän henkilön tai yhteisön pysyttäminen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa tilanteen ajantasaistetulla arvioinnilla ottamalla huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että riski on edelleen olemassa.

313    Valituksesta annetun tuomion 33 kohdassa unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että nyt käsiteltävässä asiassa on kulunut merkittävä aika niiden kansallisten päätösten antamisesta, jotka olivat perustana kantajan nimen alkuperäiselle merkitsemiselle varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin vuonna 2001, heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien toteuttamiseen.

314    Unionin tuomioistuin katsoi, että neuvostolla oli siten velvollisuus perustella kantajan nimen pysyttämistä näissä luetteloissa viimeisimpien tietojen perusteella, jotka osoittavat, että riski tämän järjestön osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, ja että tällaiset seikat voivat perustua muihin lähteisiin kuin toimivaltaisten viranomaisten tekemiin kansallisiin päätöksiin (ks. vastaavasti valituksesta annetun tuomion 33 ja 35–50 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 55 ja 57–72 kohta).

315    Heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa neuvosto vetosi kantajan nimen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa säilyttämisen tueksi Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten päätösten voimassaolon lisäksi seuraaviin tosiseikkoihin:

–        ”Hamas, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem, on säännöllisesti vuodesta 1988 lähtien tehnyt ja ilmoittanut ottavansa vastuulleen israelilaisiin kohteisiin tehtyjä iskuja, joita ovat olleet muun muassa ihmisryöstöt, terä- ja tuliasein siviileihin kohdistetut iskut ja itsemurhapommi-iskut julkisiin kulkuneuvoihin ja julkisilla paikoilla. Hamas on järjestänyt iskuja vihreän linjan israelilaisella puolella ja miehitetyillä alueilla” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hamasin solu on 21.9.2005 kaapannut ja tämän jälkeen tappanut israelilaisen henkilön. Hamas on videotallenteella vahvistanut kaapanneensa kyseisen miehen yrittääkseen neuvotella Israelin hallussa olevien palestiinalaisvankien vapauttamisesta” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hamasin taistelijat ovat osallistuneet rakettien ampumiseen Gazan kaistalta kohti Etelä-Israelia” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hamas on iskujen tekemiseksi Israelissa olevia siviilejä vastaan ottanut aikaisemmin palvelukseensa itsemurhalentäjiä tarjoamalla apuaan heidän perheilleen” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hamas, mukaan lukien Hamas-lzz al-Din-aI-Qassem, on vuoden 2006 kesäkuussa osallistunut operaatioon, joka johti israelilaisen sotilaan Gilad Shalitin kaappaamiseen ja panttivangiksi ottamiseen” (heinäkuussa 2011 annetut toimet). ”Hamas vapautti hänet 18.10.2011 Israelin kanssa tehdyn vanginvaihdon yhteydessä pidettyään häntä ensin vangittuna viiden vuoden ajan” (joulukuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hamas ilmoitti 20.8.2011 olevansa vastuussa rakettien ampumisesta Etelä-Israelissa, minkä yhteydessä loukkaantui kaksi israelilaista” (joulukuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Siviili sai surmansa Hamasin koulubussiin 7.4.2011 kohdistamassa raketti-iskussa” (joulukuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet.

–        ”Ajoneuvoa ammuttiin 2.9.2010 konekiväärillä, minkä yhteydessä loukkaantui kaksi israelilaista” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Hebronin asukkaat tappoivat 31.8.2010 neljä israelilaista siirtokuntalaista” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Oletettavasti Hamasin solun Hebronin eteläpuolella olevilla kukkuloilla 14.6.2010 tekemässä iskussa menehtyi poliisi ja haavoittui kaksi muuta” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Kaksi israelilaista sotilasta surmattiin 26.3.2010 Gazan alueella” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

–        ”Egyptiläinen rajavartija sai surmansa 5.1.2010 aseellisissa yhteenotoissa Siinain pohjoisosassa” (heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet).

316    Näiden tekojen yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen mielestä unionin tuomioistuimilla on velvollisuus tutkia erityisesti sitä, onko SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta noudatettu, ja siten sitä, ovatko esitetyt perusteet riittävän tarkkoja ja konkreettisia (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 70 kohta ja valituksesta annettu tuomio, 48 kohta).

317    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

318    Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta ja tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 82 kohta).

319    Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 54 kohta ja tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 82 kohta).

320    Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että koska heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet on tehty tutussa asiayhteydessä, neuvoston niissä mainitsemat teot on kuvailtu riittävän tarkasti ja konkreettisesti, jotta kantaja voi riitauttaa kyseiset toimet ja jotta unionin tuomioistuin voi valvoa niitä, vaikka niiden tarkkaa tapahtumapaikkaa ei ole ilmoitettu.

321    Lisäksi näiden tekojen ja Hamasin tai Hamas-Izz al-Din al-Qassemin välillä oleva yhteys voidaan katsoa toteen näytetyksi, koska tekojen luettelemista edeltävästä sanamuodosta ilmenee, että ne on luettava ”Hamasin, mukaan lukien Hamas-Izz al-Din al-Qassem” syyksi.

322    Ainoan poikkeuksen tästä toteamuksesta muodostavat edellä 315 kohdassa ensimmäisenä, kolmantena ja neljäntenä mainitut teot, joita ei ole päivätty, minkä vuoksi kantajan oli vaikea riitauttaa niitä ja unionin yleisen tuomioistuimen oli vaikea harjoittaa unionin tuomioistuimen edellyttämää valvontaa, sillä päivämäärä on olennainen seikka tiettyjen toimien yksilöimisessä.

323    Muut kuin edellä 315 kohdassa ensimmäisenä, kolmantena ja neljäntenä mainitut teot ovat kuitenkin itsenäisiä ja riittäviä perusteluja heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuille toimille.

324    Vuonna 2005 ja 2006 tapahtuneita tekoja voidaan pitää liian vanhoina, mutta tämä ei päde vuonna 2010 tapahtuneisiin tekoihin, jotka mainitaan heinäkuussa 2011 annetuissa toimissa, eikä vuosina 2010 ja 2011 tapahtuneisiin tekoihin, jotka mainitaan joulukuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa.

325    Näin ollen kuudes kanneperuste ja toinen kanneperuste, siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä, on hylättävä perusteettomina.

3.     Toinen kanneperuste siltä osin kuin se koskee tosiseikkojen paikkansapitävyyteen liittyvää virhettä

326    Lisäkirjelmässä kantaja väittää, että neuvoston asiana on näyttää toteen edellä 315 kohdassa lueteltujen heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa mainittujen tekojen paikkansapitävyys. Kantajan mukaan käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty tällaista näyttöä. Hamasin taistelijoiden on katsottu syyllistyneen tiettyihin tekoihin, mutta ei ole tietoa, miten tämä on osoitettu. Kantajan mielestä näiden tekojen perusteella ei voida myöskään toteuttaa sitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä.

327    Kantaja kiistää erityisesti 5.1.2010 tapahtuneen teon sillä perusteella, että Hamas puuttui asiaan ainoastaan järjestyksen ylläpitämiseksi virkamiehen surman jälkeen, ja 14.6.2010 tapahtuneen teon, josta syytetään ”oletettavasti” Hamasin solua, sillä perusteella, ettei tämä oletus ole riittävä.

328    Kantajan asianajaja vahvisti istunnossa, että Hamas kiistää kaikki neuvoston heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa mainitsemat teot, jotka lueteltiin edellä 315 kohdassa.

329    Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämään kysymykseen neuvosto toimitti erilaisia lehtiartikkeleita ja julkaisuja, joiden tarkoituksena on osoittaa edellä 315 kohdassa mainittujen tekojen paikkansapitävyys ja se, että Hamas tai Hamas-Izz al-Din al-Qassem on syyllistynyt niihin.

330    Tässä yhteydessä on huomattava, että myöhempien varojen jäädyttämistä koskevien päätösten osalta unionin tuomioistuin katsoo, että unionin tuomioistuimilla on velvollisuus tutkia perusteluvelvollisuuden noudattamisen, jota edellinen kanneperuste koski, lisäksi sitä, onko näille perusteille näyttöä (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 70 kohta ja valituksesta annettu tuomio, 48 kohta).

331    Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö voi kanteessa, joka on nostettu sen nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen riitauttamiseksi, kiistää kaikki seikat, joihin neuvosto tukeutuu osoittaakseen, että riski sen osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, riippumatta siitä kysymyksestä, perustuvatko nämä seikat toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen tai muihin lähteisiin (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta ja valituksesta annettu tuomio, 49 kohta).

332    Unionin tuomioistuin lisäsi, että jos asia riitautetaan, neuvoston asiana on osoittaa, että väitetyt tosiseikat ovat perusteltuja, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta ja valituksesta annettu tuomio, 49 kohta).

333    Tältä osin on huomautettava, että jos toinen osapuoli kiistää toisen osapuolen esittämät todisteet, sen on täytettävä kaksi kumulatiivista edellytystä.

334    Nämä kiistämiset eivät ensinnäkään voi olla yleisluonteisia, vaan niiden on oltava konkreettisia ja yksityiskohtaisia (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2013, Duravit ym. v. komissio, T‑364/10, ei julkaistu, EU:T:2013:477, 55 kohta).

335    Toiseksi tosiseikkojen paikkansapitävyyden kiistäminen on esitettävä selvästi ensimmäisessä riidanalaista toimea koskevassa oikeudenkäyntiasiakirjassa (ks. vastaavasti tuomio 22.4.2015, Tomana ym. neuvosto ja komissio, T‑190/12, EU:T:2015:222, 261 kohta). Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa, että ainoastaan lisäkirjelmässä ja sen jälkeisissä kanteen tarkistamista koskevissa pyynnöissä esitetyt kiistämiset voidaan ottaa huomioon. Kyseiset asiakirjat ovat nimittäin ensimmäiset oikeudenkäyntiasiakirjat, joissa kantaja esitti heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien vastaiset perusteensa.

336    Käsiteltävässä asiassa edellä 315 kohdassa mainituista teoista ainoastaan 5.1. ja 14.6.2010 tapahtuneet teot ovat sellaisia, joihin kohdistuva kantajan arvostelu täyttää nämä kaksi edellytystä.

337    Nämä kiistämiset ovat kuitenkin tehottomia, sillä vaikka ne osoittautuisivat perustelluiksi, neuvoston heinäkuussa 2010 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa mainitsemat muut teot ovat riittäviä perusteluja sille, että riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa. Sama koskee erityisesti edellä 315 kohdassa lueteltuja tekoja, jotka ovat tapahtuneet 26.3.2010, 31.8.2010, 7.4.2011 ja 20.8.2011.

338    Kyseiset teot ovat myös riittävän uusia, jotta niillä voidaan perustella heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet.

339    Myös se väite, ettei kyseisiä tekoja ollut selkeästi luettu Hamasin tai Hamas-Izz al-Din al-Qassemin syyksi, on tehoton, sillä kuten edellä 292–297 kohdasta ilmenee, näiden kahden yhteisön on katsottava tässä vaiheessa muodostavan yhden ja saman järjestön terrorismin torjuntaa koskevien sääntöjen soveltamisen kannalta.

340    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana siltä osin kuin se koskee tosiseikkojen paikkansapitävyyteen liittyvää virhettä.

4.     Kolmas kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä siltä osin, voidaanko kantajaa pitää terroristijärjestönä

341    Kantaja katsoo, että hyväksyessään heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet neuvosto teki virheen arvioidessaan sitä, voidaanko kantajaa pitää terroristijärjestönä. Kantajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ulottuu neuvoston terroritekoina pitämien tekojen luokittelun tarkistamiseen, ja tämä valvonta on toteutettava sekä neuvoston itsenäisinä perusteina esittämien tekojen että toimivaltaisten viranomaisten päätöksissä esitettyjen tekojen osalta.

a)     Siltä osin kuin on kyse toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä

342    Toimivaltaisten viranomaisten päätöksissä esitettyjen tekojen osalta unionin yleisen tuomioistuimen olisi kantajan mukaan varmistettava, että tehty luokittelu perustuu yhteisessä kannassa 2001/931 esitettyyn terrorismin määritelmään. Käsiteltävässä asiassa tätä valvontaa ei voida kantajan mukaan toteuttaa, koska neuvosto ei ole toimittanut asiaa koskevia tietoja.

343    Ensimmäiseen kanneperusteeseen annetun vastauksen vuoksi tätä osaa on tutkittava ainoastaan siltä osin kuin se koskee Home Secretaryn päätöstä.

344    Koska ensimmäisen ja kuudennen kanneperusteen yhteydessä on vastattu, ettei todisteita ja näyttöä, joihin tämä päätös perustuu, tarvitse esittää heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien perusteluissa, neuvostoa ei voida pyytää tarkistamaan kansallisen viranomaisen tekemää näiden tekojen luokittelua ja esittämään näissä toimissa tämän luokittelun tulosta.

345    Käsiteltävässä asiassa näin on etenkin siksi, että päätöksen on tehnyt jäsenvaltio, jolle yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa luodaan terrorismin torjunnan osalta erityinen yhteistyömuoto neuvoston kanssa, minkä vuoksi kyseisellä toimielimellä on velvollisuus nojautua niin pitkälle kuin mahdollista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arviointiin (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 133 kohta ja tuomio 4.12.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑284/08, EU:T:2008:550, 53 kohta).

b)     Siltä osin kuin on kyse teoista, joihin neuvosto vetoaa itsenäisinä perusteina

346    Heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien perusteluissa neuvosto luokitteli edellä 315 kohdassa mainitut teot yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan iii alakohdan a, b, c, d, f ja g alakohdassa tarkoitetuiksi terroriteoiksi, joilla on kyseisen yhteisen kannan 1 artiklan 3 kohdan i, ii ja iii alakohdassa mainitut tavoitteet.

347    Ensinnäkin kantaja pitää kyseistä luokittelua liian yleisenä ja epätäsmällisenä.

348    Tätä väitettä ei voida hyväksyä, koska kyseisten säännösten perusteella tämä perustelu on suppeudestaan huolimatta riittävän selkeä, jotta kantaja saattoi ymmärtää syyt, joiden vuoksi sen nimi pysytettiin riidanalaisissa heinäkuun 2011 – heinäkuun 2014 luetteloissa, ja riitauttaa tämän luokittelun perusteltavuuden, minkä se tekikin tämän kanneperusteen yhteydessä.

349    Toiseksi kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan kyseiset teot terroriteoiksi. Ensinnäkin siksi, että kaikki kyseessä olevat teot tapahtuivat Israelin Palestiinassa toteuttaman miehityssodan yhteydessä, neuvosto ei olisi saanut tehdä tällaista luokittelua kantajan osalta. Lisäksi vaikka oletettaisiin, että nämä teot on näytetty toteen, siitä ei seuraisi, että niillä oli neuvoston mainitsemat ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan i, ii ja iii alakohdassa mainitut tavoitteet.

350    Nämä kaksi väitettä liittyvät kysymykseen siitä, olisiko neuvoston pitänyt ottaa edellä 315 kohdassa mainittujen tekojen luokittelussa huomioon, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti kuuluu aseellisia selkkauksia koskevan oikeuden alaan.

351    Tässä yhteydessä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitetun aseellisen selkkauksen olemassaolo ei sulje pois terrorismin ehkäisemistä koskevien unionin oikeussääntöjen, kuten yhteisen kannan 2001/931 ja asetuksen N:o 2580/2001, soveltamista tässä yhteydessä mahdollisesti tehtyihin terroritekoihin (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 57 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 14.3.2017, A ym., C-158/14, EU:C:2017:202, 95–98 kohta).

352    Yhtäältä yhteisessä kannassa 2001/931 ei nimittäin tehdä sen soveltamisalan osalta mitään eroa sen mukaan, onko kyseessä oleva teko tehty kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitetun aseellisen selkkauksen yhteydessä vai ei. Toisaalta unionin ja sen jäsenvaltioiden tavoitteena on terrorismin, esiintyi se missä muodossa hyvänsä, torjunta voimassa olevan kansainvälisen oikeuden tavoitteiden mukaisesti (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 58 kohta).

353    Neuvosto antoi yhteisen kannan 2001/931 (ks. tämän yhteisen kannan johdanto-osan viides, kuudes ja seitsemäs perustelukappale) ja sitten tämän yhteisen kannan mukaisesti asetuksen N:o 2580/2001 (ks. tämän asetuksen johdanto-osan kolmas, viides ja kuudes perustelukappale) Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) (ks. edellä 1 kohta) täytäntöön panemiseksi; kyseisessä päätöslauselmassa ”ilmaistaan uudelleen tarve torjua kaikilla keinoilla Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti uhkia, joita terroriteot aiheuttavat kansainväliselle rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle”, ja vaaditaan jäsenvaltioita täydentämään kansainvälistä yhteistyötä toteuttamalla lisätoimenpiteitä estääkseen ja tukahduttaakseen alueellaan kaikilla laillisilla keinoilla kaikenlaisten terroritekojen rahoituksen ja valmistelun (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 59 kohta).

354    Näin ollen kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

5.     Neljäs kanneperuste, joka koskee sitä, ettei tilanteen kehittymistä ajan kulumiseen liittyvistä syistä ole otettu huomioon riittävällä tavalla

355    Kantaja arvostelee neuvostoa siitä, ettei se ole heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa ottanut riittävällä tavalla huomioon tilanteen kehittymistä ajan kulumiseen liittyvistä syistä. Sen mielestä neuvoston olisi pitänyt tutkia kansalliset päätökset uudelleentarkastelua koskevien menettelyjen yhteydessä sekä varmistaa, että ne perustuvat luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön ja että väitetyt teot on edelleen luokiteltava yhteisessä kannassa 2001/931 tarkoitetuiksi terroriteoiksi.

356    Kun otetaan huomioon ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä annettu vastaus, neljännen kanneperusteen arvioinnissa on otettava huomioon ainoastaan Home Secretaryn päätös.

357    Tässä yhteydessä on korostettava, että 26.7.2017 annetussa tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 51 kohta) ja valituksesta annetussa tuomiossa (29 kohta) unionin tuomioistuin katsoi, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan perusteella suoritetun tarkistuksen puitteissa neuvosto voi pysyttää kyseessä olevan henkilön tai yhteisön nimen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, jos se päättelee, että on edelleen olemassa riski siitä, että tämä osallistuu terroritoimintaan, jolla on perusteltu alkuperäistä merkitsemistä kyseisiin luetteloihin.

358    Näissä samoissa tuomioissa unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että tarkistettaessa, onko edelleen olemassa riski siitä, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö osallistuu terroritoimintaan, tämän henkilön tai yhteisön nimen alkuperäisen varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin merkitsemisen perustana olevan kansallisen päätöksen myöhempi kohtalo, erityisesti tämän kansallisen päätöksen kumoaminen tai peruuttaminen uusien tosiseikkojen tai tietojen vuoksi taikka toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arvioinnissa tapahtuneen muutoksen vuoksi, on otettava asianmukaisesti huomioon (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 52 kohta ja valituksesta annettu tuomio, 30 kohta).

359    Käsiteltävässä asiassa heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuista toimista ilmenee, että neuvosto noudatti unionin tuomioistuimen edellyttämää etenemistapaa toteamalla, että Home Secretaryn päätös oli edelleen voimassa.

360    Edellä 357 ja 358 kohdassa mainituista unionin tuomioistuimen tuomioista sen enempää kuin yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdasta ei ilmene, että neuvoston olisi varojen jäädyttämistä koskevissa päätöksissä esitettävä toimivaltaisten viranomaisten päätösten tarkistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

361    Koska on katsottu, ettei neuvoston tarvinnut esittää päätöksissään toimivaltaisten viranomaisten päätösten perustana olevia tekoja, joilla voidaan perustella kantajan nimen merkitseminen (ks. edellä 304–309 kohta), eikä tarkistaa niiden luokittelua yhteisessä kannassa 2001/931 tarkoitetuiksi terroriteoiksi (ks. edellä 344 ja 345 kohta), sen ei voida myöskään edellyttää ilmoittavan tarkistamispäätösten taustalla olevia tekoja eikä tarkistavan niiden luokittelua.

362    Toimivaltaisten viranomaisten päätösten voimassaoloa koskeva väite oli riittävä, jotta kantaja saattoi riitauttaa sen ja unionin tuomioistuin pystyi harjoittamaan valvontaansa, joten perusteluvelvollisuutta on noudatettu.

363    Tässä tilanteessa on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, neuvosto on heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuissa toimissa ottanut kantajan nimen alkuperäisen varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin merkitsemisen perustana olevan kansallisen päätöksen myöhemmän kohtalon asianmukaisesti huomioon ja että kyseisiä toimia on perusteltu riittävästi tältä osin.

364    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

6.     Viides kanneperuste, joka koskee puuttumattomuusperiaatteen loukkaamista

365    Kantaja väittää, että hyväksyessään heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet neuvosto loukkasi puuttumattomuusperiaatetta, joka perustuu Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 2 artiklaan ja muodostaa ius cogens ‑periaatteen, joka johtuu valtioiden suvereenista yhdenvertaisuudesta kansainvälisessä oikeudessa ja joka estää pitämästä valtiota samoin kuin valtion hallitusta terroristiyhteisönä.

366    Kantaja toteaa, ettei se ole pelkkä kansalaisjärjestö eikä etenkään epävirallinen liike vaan laillinen poliittinen liike, joka voitti Palestiinassa järjestetyt vaalit ja joka muodostaa Palestiinan hallituksen ytimen. Koska Hamas on joutunut hoitamaan tehtäviä, jotka eivät kuulu tavallisen poliittisen puolueen tehtäviin, sen Gazassa toteuttamat toimet voidaan kantajan mielestä tosiasiassa rinnastaa valtion viranomaisen toimintaan, eikä niitä siksi voida tuomita terrorismin vastaisten toimenpiteiden yhteydessä. Kantaja toteaa olevansa riidanalaisiin heinäkuun 2011 – heinäkuun 2014 luetteloihin merkityistä henkilöistä tai yhteisöistä ainoa, joka on tällaisessa tilanteessa.

367    Tältä osin on todettava, että puuttumattomuusperiaatteessa, joka on kansainvälisen tapaoikeuden periaate ja jota kutsutaan myös sekaantumattomuusperiaatteeksi, on kyseessä jokaisen suvereenin valtion oikeus hoitaa asioitaan ilman ulkopuolista väliintuloa, ja se on valtioiden suvereenin yhdenvertaisuuden periaatteen välitön seuraus.

368    Kuten neuvosto toteaa, tämä kansainvälisen oikeuden periaate on vahvistettu suvereenien valtioiden hyväksi eikä ryhmien tai liikkeiden hyväksi (ks. tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

369    Koska Hamas ei ole valtio eikä valtion hallitus, siihen ei voida soveltaa puuttumattomuusperiaatetta.

370    Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

7.     Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden noudattamista koskevan periaatteen loukkaamiseen

371    Seitsemännessä kanneperusteessa on kaksi osaa.

a)     Ensimmäinen osa

372    Siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensimmäiseen kanneperusteeseen annettavan vastauksen yhteydessä, että Yhdysvaltojen menettelyissä suojellaan riittävästi menettelyllisiä oikeuksia ja että Yhdysvaltojen hallitusta voidaan näin ollen pitää yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, kantaja väittää seitsemännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että käsiteltävässä asiassa on loukattu sen puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan Yhdysvalloissa toteutetussa menettelyn vaiheessa eli vaiheessa, joka johti sitä koskevien Yhdysvaltojen päätösten tekemiseen. Kantajan mukaan heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet on näin ollen kumottava, koska kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden noudattamista koskevaa periaatetta on loukattu.

373    Seitsemännen kanneperusteen ensimmäisestä osasta ei ole tarpeen lausua siltä osin kuin se on toissijainen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden, joka hyväksyttiin siltä osin kuin se koskee Yhdysvaltojen päätöksiä.

b)     Toinen osa

374    Seitsemännen kanneperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa periaatetta on loukattu kahdesta syystä Euroopassa toteutetussa menettelyn vaiheessa eli vaiheessa, joka johti siihen, että neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet.

375    Ensinnäkin kantaja moittii neuvostoa siitä, ettei tämä ole toimittanut sille luotettavia todisteita tai näyttöä, joihin neuvoston perustana käyttämät toimivaltaisten viranomaisten päätökset perustuvat.

376    Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kanneperusteeseen annettu vastaus, tätä väitettä on tutkittava ainoastaan siltä osin kuin se koskee Home Secretaryn päätöstä.

377    Näin ollen on pohdittava kysymystä siitä, pitikö neuvoston antaa kyseinen päätös tiedoksi kantajalle.

378    Oikeuskäytännön mukaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdasta ja SEUT 296 artiklassa vahvistetusta perusteluvelvollisuudesta seuraa tältä osin, että neuvoston on annettava toimissaan tarkat tiedot ja asiaan liittyvät seikat, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt asianomaisten osalta päätöksen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 120 kohta).

379    Sitä vastoin silloin, kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että neuvostolla on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin.

380    Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, EU:C:2011:735, 92 kohta; tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 87 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, C‑330/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:601, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

381    Käsiteltävässä asiassa neuvosto viittasi kantajalle tiedoksi annetuissa perusteluissa Home Secretaryn päätökseen.

382    Tästä on pääteltävä, että kantajalla oli käytettävissään edellä 378 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetut riittävän tarkat tiedot.

383    Jos kantaja halusi saada käyttöönsä Home Secretaryn päätöksen, sen olisi tässä tilanteessa pitänyt kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti pyytää neuvostoa antamaan se sille tiedoksi, mitä se ei tehnyt.

384    Toiseksi neuvoston itsenäisinä perusteina mainitsemien tekojen osalta kantaja moittii kyseistä toimielintä siitä, ettei tämä toimittanut sille käytössään olevia tietoja ennen heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettujen toimien hyväksymistä. Se ei näin ollen voinut esittää huomautuksiaan näistä tiedoista.

385    Tässä yhteydessä on muistutettava, että asiaan liittyvät seikat, joilla neuvosto perustelee henkilön tai yhteisön nimen säilyttämistä varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, on annettava asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle tiedoksi ennen pysyttämistä koskevaa päätöstä vain, jos ne ovat uusia seikkoja verrattuna aiempien toimien perusteluihin sisältyneisiin seikkoihin (ks. edellä 167 kohta).

386    Heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuista toimista ainoastaan heinä- ja joulukuussa 2011 annettujen toimien perusteluihin sisältyi muutoksia verrattuna aiempien toimien perusteluihin.

387    Neuvosto kuitenkin antoi näiden perustelujen luonnokset tiedoksi kantajan asianajajalle 30.5. ja 15.11.2011 päivätyillä kirjeillä ja näin ollen ennen heinä- ja joulukuussa 2011 annettujen toimien hyväksymistä.

388    Toisin kuin kantaja väittää, tähän tiedoksi antamiseen ei tarvinnut liittää neuvoston käytettävissä olleita todisteita. Kuten edellä 380 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä todettiin, jos kantaja halusi saada käyttöönsä nämä todisteet, sen oli pyydettävä niitä neuvostolta, mitä se ei tehnyt.

389    Lisäksi edellä 214 ja 215 kohdassa esitetyistä syistä neuvostoa ei voida moittia myöskään siitä, että se lähetti nämä perusteluluonnokset kantajan asianajajalle.

390    Näistä syistä toinen osa ja näin ollen seitsemäs kanneperuste on hylättävä perusteettomina.

8.     Kahdeksas kanneperuste, joka koskee omaisuudensuojan loukkaamista

391    Kantaja väittää, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuilla toimilla toteutetulla varojen jäädyttämisellä loukataan sen omaisuudensuojaa, mikä ei ole perusteltua, koska kyseiset toimet ovat laittomia aiemmissa kanneperusteissa selvitetyistä syistä. Näin ollen kyseiset toimet olisi kumottava omaisuudensuojan loukkaamisen vuoksi.

392    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän näkemyksen.

393    Aiempiin kanneperusteisiin annetuista vastauksista ei seuraa, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetut toimet ovat laittomia. Tästä syystä ei voida katsoa, että omaisuudensuojaa on loukattu.

394    Heinäkuussa 2010 annettuja toimia koskevan neljännen kanneperusteen tarkastelussa esitetyistä syistä (ks. edellä 184–192 kohta) ei voida myöskään väittää, että heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annetuilla toimilla loukataan kantajan omaisuudensuojaa.

395    Näin ollen kahdeksas kanneperuste hylätään perusteettomana.

9.     Päätelmä

396    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee heinäkuussa 2011 – heinäkuussa 2014 annettuja toimia.

397    Kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

V       Oikeudenkäyntikulut

398    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

399    Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

400    Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

401    Näin ollen Ranskan tasavalta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Hamas vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)      Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Pelikánová Valančius Nihoul

Svenningsen Öberg

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä joulukuuta 2018.

E. Coulon I. Pélikánová

kirjaaja jaoston puheenjohtaja

Sisällys

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.