Valitus, jonka enercity AG on tehnyt 27.7. 2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-321/20, enercity AG v. komissio, 17.5.2023 antamasta tuomiosta
(asia C-485/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: enercity AG (edustaja: C. Schalast, Rechtsanwalt)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta, E.ON SE ja RWE AG
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 17.5.2023 antaman tuomion enercity v. komissio (T-321/20) ja Euroopan komission 26.2.2019 tekemän päätöksen keskittymästä ”RWE/E.ON Assets” (asia M.8871, EUVL 2000, C 111, s. 1),
toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen,
velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa on tulkittu väärin. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa määritellyt SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetut asiavaltuutta koskevat vaatimukset liian suppeasti ja vastoin omaa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Se viittasi yksinomaan 4.7.2006 annettuun tuomioon easyJet v. komissio (T-177/04) ottamatta huomioon yksittäistapaukseen liittyviä seikkoja. Näihin seikkoihin kuuluivat erityisesti valittajan laaja osallistuminen muun muassa liiketoimien kokonaisuuteen, valittajan konkreettinen osallistuminen komission kanssa pidettyyn henkilökohtaiseen kokoukseen, ja se, että komission kuulemismenettelyistä vastaava neuvonantaja tunnusti, että valittajalla on kolmannen osapuolen, jota asia koskee, asema. Näin ollen valituksenalaisessa tuomiossa esitetty oikeudellinen kanta heikentää tulevaisuudessa merkittävästi oikeussuojaa siltä osin kuin on kyse yrityskeskittymiä koskevista päätöksistä.
Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on loukannut säännösten noudattamisen periaatetta ja oikeusvaltioperiaatetta. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole asiavaltuudesta antamassaan ratkaisussa ottanut huomioon valittajalle tunnustettua asemaa ja sitä, että kuulemismenettelyistä vastaava neuvonantaja oli sitoutunut ilmoittamaan valittajalle muista mahdollisuuksista lausua menettelyssä. Sen sijaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että valittaja olisi voinut osallistua menettelyyn laajemmin. Valittaja väittää, että se luotti kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan, joka on komission elin, antamaan sitoumukseen. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin loukkasi säännösten noudattamisen periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta. Tämän seurauksena valituksenalainen tuomio johtaa siihen, että komissio voi tulevaisuudessa vapaasti päättää oikeussuojakeinoista liiketoimien osalta.
Kolmannessa valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ratkaisussaan, joka koskee RWE:n ja E.ON:n liiketoimien kokonaisuuden virheellistä jakamista, tulkinnut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 139/20041 3 artiklan 1 kohtaa, koska se viittasi yksinomaan komission konsolidoituun tiedonantoon toimivaltakysymyksistä ottamatta huomioon sen omaa 23.2.2006 annettuun tuomioon Cementbouw Handel & Industrie v. komissio (T-282/02) perustuvaa oikeuskäytäntöä ja sulautuma-asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaletta. Unionin yleinen tuomioistuin on siten loukannut säädöshierarkian, lain ensisijaisuuden ja vallanjaon periaatteita.
Neljännen valitusperusteen mukaan RWE:n ja E.ON:n esittämää ”Investor Relationship Agreementiä” on arvioitu virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että kyseinen sopimus on Saksan osakeyhtiöoikeuden mukaan pätemätön. Näin ollen se jätti olennaisia seikkoja tutkimatta ja antoi siten oikeudellisesti virheellisen ratkaisun.
____________
1 Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (EUVL 2004, L 24, s. 1).