YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
14 päivänä marraskuuta 2008 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Komission päätös, jolla määrätään lopetettavaksi tekijänoikeuksien yhteisvalvonnassa noudatettu yhdenmukaistettu menettely – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Asiassa T‑401/08 R,
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, kotipaikka Helsinki (Suomi), edustajanaan asianajaja H. Pokela,
hakijana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. Paasivirta, F. Castillo de la Torre ja P. Aalto,
vastapuolena,
jossa on kyse EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/C2/38.698 – CISAC) 16.7.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 3435 lopullinen 3 artiklan ja 4 artiklan 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanon lykkäämisestä siltä osin kuin nämä koskevat hakijaa,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta ja kohde
1 Hakija Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, suomalainen tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö, on vaatinut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/C2/38.698 – CISAC) 16.7.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 3435 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös) tiettyjen osien täytäntöönpanon lykkäämistä.
2 Riidanalaisessa päätöksessä on kyse ehdoista, joita käytetään hallinnoitaessa musiikkiteosten julkista esittämistä koskevia oikeuksia ja myönnettäessä vastaavia lupia. Päätös on osoitettu Euroopan talousalueen (ETA) 24:lle tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestölle, jotka ovat hakijan tavoin Confédération internationale des sociétés d’auteurs et compositeursin (CISAC) jäseniä.
3 CISACiin kuuluvat, ETA-alueelle sijoittautuneet yhteisvalvontajärjestöt (jäljempänä tekijänoikeusjärjestöt) hallinnoivat tekijöiden (säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat) oikeuksia luomiinsa teoksiin. Nämä oikeudet sisältävät yleensä yksinoikeuden sallia tai kieltää suojatun teoksen käyttö. Tämä koskee muun muassa oikeutta teoksen julkiseen esittämiseen. Tekijänoikeusjärjestö saa oikeudet suoraan joko alkuperäiseltä oikeudenhaltijalta tai joltakin toiselta tällaisia oikeuksia jossakin toisessa ETA:n valtiossa hallinnoivalta järjestöltä ja myöntää jäsentensä (tekijät ja kustantajat) nimissä käyttöluvat radiolähetyksiä välittävien yritysten tai konserttien järjestäjien kaltaisille kaupallisille käyttäjille.
4 Tekijänoikeuksien hallinnointi edellyttää, että järjestö takaa oikeudenhaltijoille korvauksen teosten käyttämisestä siitä riippumatta, millä alueella teoksia on käytetty, ja valvoo, ettei suojattuja teoksia käytetä luvattomasti. Tämän valvonnan kustannukset ovat niin suuret, että tekijänoikeusjärjestöt ovat tehneet keskenään edustussopimuksia, joiden perusteella ne luovuttavat toisilleen vastavuoroisesti teosvalikoimiensa hallinnoinnin toistensa toiminta-alueilla välttääkseen näin kullakin alueella käyttöön otettujen valvontakeinojen kertautumisen.
5 Tätä varten CISAC laati vapaaehtoisen mallisopimuksen, jonka alkuperäinen versio on vuodelta 1936 ja jota sopimuspuolina olevat järjestöt täydentävät muun muassa toiminta-alueidensa määritelmien osalta. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tämän mallisopimuksen pohjalta perustaneet verkoston, joka muodostuu vastavuoroista edustusta koskevista sopimuksista, joilla jäsenet myöntävät toisilleen valtuuden antaa käyttölupia. Sopimukset eivät kata pelkästään oikeuksien käyttöä perinteisessä offline-ympäristössä (konsertit, radiolähetykset, yökerhot jne.) vaan myös internet-, satelliitti- ja kaapelikäytön.
6 Vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten verkoston avulla jokainen tekijänoikeusjärjestö voi myöntää alueellaan musiikkiteosten julkista esittämistä koskevat luvat omien jäsentensä teosvalikoimaan sekä kaikkien muiden sopimusverkostoon kuuluvien tekijänoikeusjärjestöjen teosvalikoimaan (nk. monoterritoriaalinen multirepertoaarilisenssi eli useita teosvalikoimia käsittävät yhden alueen luvat). Tämän vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten verkoston ansiosta jokainen tekijänoikeusjärjestö voi siis tarjota kaupallisille käyttäjille kattavan musiikkiteosvalikoiman. Tällä tavoin tällaiset käyttäjät voivat saada käyttöönsä kaikki teosvalikoimat yhdeltä tekijänoikeusjärjestöltä eli siltä tekijänoikeusjärjestöltä, joka on sijoittautunut maahan, jossa teosvalikoimia on tarkoitus käyttää, ilman että niiden olisi haettava lupaa kultakin tekijänoikeusjärjestöltä, jonka teosvalikoimaa halutaan käyttää (one-stop-shop, keskitetty palvelupiste).
7 Silloin kun tekijänoikeusjärjestö saa tekijäjäseniltään oikeuden hallinnoida teosten käyttölupia koko maailmassa ja edellyttäen, ettei järjestö luovuta teosvalikoimaa yksinoikeudella toiselle järjestölle vastavuoroista edustusta koskevalla sopimuksella, järjestöllä on oikeus vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten verkostosta riippumatta hallinnoida itse omien jäsentensä teosvalikoimaa myös oman alueensa ulkopuolella (nk. multiterritoriaalinen monorepertoaarilisenssi, yhden teosvalikoiman käsittävä usean alueen lupa).
8 Riidanalaisen päätöksen mukaan (193 perustelukappale) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan liittotasavallan tekijänoikeusjärjestöt Performing Right Society (PRS) ja Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte (GEMA) ovat perustaneet yhteisen yrityksen, jota ne käyttävät keskitettynä palvelupisteenä (one-stop-shop) koko Euroopassa multiterritoriaalisten lupien myöntämiseksi kaikissa ETA-alueen valtioissa Electric & Musical Industriesin (EMI) anglo-amerikkalaisen teosvalikoiman niin sanottuna online- ja mobiilikäyttöä varten.
9 RTL Group SA -niminen radio- ja televisioyhtiö teki vuonna 2000 kantelun komissiolle eräästä CISACin jäsenjärjestöstä, joka ei ollut myöntänyt RTL:lle yhteisön laajuista lupaa sen musiikkilähetystoimintaa varten. Music Choice Europe Ltd, joka harjoittaa radio- ja televisiolähetystoimintaa internetissä, teki myös kantelun CISACia vastaan. Kantelun kohteena oli CISACin mallisopimus. Komissio aloitti yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista koskevan menettelyn näiden kantelujen perusteella. Menettelyt päätettiin tekemällä riidanalainen päätös.
10 Komissio on riidanalaisessa päätöksessä pitänyt lainvastaisina tiettyjä vastavuoroista edustusta koskevissa sopimuksissa olevia sopimuslausekkeita eli tekijäjäsenten jäsenyyslauseketta ja yksinoikeuslauseketta sekä tekijänoikeusjärjestöjen yhdenmukaistettua menettelytapaa, joka koskee lupien myöntämisvaltuuksien rajaamista tiettyyn alueeseen ja joka on johtanut alueellisten yksinoikeuksien luomiseen. Komission mukaan nämä lausekkeet ja yhdenmukaistettu menettelytapa ovat EY 81 artiklan vastaisia.
11 CISACin mallisopimuksen 11 artiklan II kohdassa määrätään jäsenyyslausekkeiden osalta, että tekijänoikeusjärjestöt voivat hyväksyä vain tietyin edellytyksin jäsenekseen tekijän, joka on jo toisen järjestön jäsen tai jolla on sen maan kansalaisuus, jossa toinen järjestö harjoittaa toimintaansa. Riidanalaisen päätöksen mukaan joissakin kahdenvälisissä sopimuksissa on edelleen tämä lauseke, joka rajoittaa tekijän mahdollisuutta päästä haluamansa tekijänoikeusjärjestön jäseneksi tai olla samanaikaisesti useamman ETA-alueella toimivan tekijänoikeusjärjestön jäsen järjestääkseen oikeuksiensa hallinnoinnin eri alueilla.
12 CISACin mallisopimuksen 1 artiklan I kohdassa määrätään yksinoikeuslausekkeiden osalta, että tekijänoikeusjärjestö antaa toiselle järjestölle yksinoikeuden kaikkeen julkiseen esittämiseen tarvittavien lupien myöntämiseen alueilla, joilla jälkimmäinen järjestö toimii. Riidanalaisen päätöksen mukaan tekijänoikeusjärjestöt takaavat tällä lausekkeella vastavuoroisesti monopoliaseman toisilleen kansallisilla markkinoillaan useiden eri teosvalikoimien käyttöä koskevien lupien (multirepertoaarilisenssit) myöntämisessä kaupallisille käyttäjille ja lauseketta käytetään edelleen 17 tekijänoikeusjärjestön allekirjoittamissa kahdenvälisissä sopimuksissa.
13 Riidanalaisesta päätöksestä käy ilmi, että CISAC ja kaikki tekijänoikeusjärjestöt ovat komissiossa käydyn hallinnollisen menettelyn aikana myöntäneet, että nämä lausekkeet ovat kilpailunvastaisia ja perusteettomia.
14 Aluerajoituksia koskevan yhdenmukaistetun menettelytavan osalta riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että jokainen tekijänoikeusjärjestö rajaa kahdenvälisissä sopimuksissaan oikeuden myöntää teosvalikoimansa kattavia lupia yksinomaan toisena sopimuspuolena olevan tekijänoikeusjärjestön kotimaan alueeseen. Koska kaikki tekijänoikeusjärjestöt ovat tehneet vastavuoroisia sopimuksia muiden järjestöjen kanssa, kullakin järjestöllä on käytettävissään kattava teosvalikoima ja kukin järjestö myöntää lupia koko valikoiman käyttöön ainoastaan omassa maassaan.
15 Komissio pitää riidanalaisessa päätöksessään tätä yhdenmukaistettua menettelytapaa lainvastaisena ainoastaan internet-, satelliitti- ja kaapelikäytön osalta. Päätöksessä ei puututa niin sanottuun offline-käyttöön (konsertit, radiolähetykset, yökerhot, ravintolat jne.). Komissio katsoo, että tämä yhdenmukaistettu menettelytapa rajoittaa kilpailua kahdella tasolla: järjestöjen toisilleen tarjoamien hallintopalvelujen markkinoilla ja käyttölupien myöntämisen markkinoilla.
16 Riidanalaisen päätöksen mukaan tämä yhdenmukaistettu menettelytapa johtaa järjestelmällisesti kansallisiin aluerajauksiin, joita on ennakkoon valmisteltu ja joita ei voida perustella luvan myöntävän tekijänoikeusjärjestön ja kaupallisen käyttäjän maantieteellisellä läheisyydellä, sillä internet-, satelliitti- tai kaapelikäyttöön myönnettävän luvan käytön valvonta ei edellytä läsnäoloa paikan päällä. Yhdenmukaistettu menettelytapa ei ole päätöksen mukaan objektiivisesti tarpeen myöskään siksi, että tekijänoikeusjärjestöjen voitaisiin näin varmistaa antavan toisilleen vastavuoroisia valtuuksia.
17 Komissio toteaa riidanalaisen päätöksensä päätösosassa seuraavat rikkomiset mutta ei määrää sakkoja. Päätösosassa määrätään seuraavaa:
”1 artikla
Seuraavat [24 yritystä] ovat rikkoneet [EY] 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa käyttämällä vastavuoroista edustusta koskevissa sopimuksissaan [CISAC]in mallisopimuksen (CISACin mallisopimus) 11 artiklan II kohdassa tarkoitettuja jäsenyyttä rajoittavia ehtoja tai rajoittamalla tosiasiallisesti jäseneksi liittymistä:
– –
TEOSTO
– –
2 artikla
Seuraavat 17 yritystä ovat rikkoneet [EY] 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa antamalla vastavuoroista edustusta koskevissa sopimuksissaan CISACin mallisopimuksen 1 artiklan I ja II kohdassa tarkoitettuja yksinoikeuksia:
– –
TEOSTO
– –
3 artikla
Seuraavat [24 yritystä] ovat rikkoneet [EY] 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa yhdenmukaistamalla alueelliset rajoitukset siten, että käyttöluvan soveltamisala rajataan kunkin tekijänoikeusjärjestön kotimaan alueeseen:
– –
TEOSTO
– –
4 artikla
1. Edellä 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen yritysten on välittömästi lopetettava, elleivät ne jo ole sitä tehneet, näissä artikloissa tarkoitettu rikkominen ja ilmoitettava komissiolle kaikista tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä.
2. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen yritysten on lopetettava kyseisessä artiklassa tarkoitettu rikkominen 120 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta ja ilmoitettava komissiolle samassa määräajassa kaikista tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä.
Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen yritysten on erityisesti tarkistettava kahdenvälisesti muiden 3 artiklassa tarkoitettujen yritysten kanssa vastavuoroista edustusta koskeviin sopimuksiinsa sisältyvien satelliitti-, kaapeli- ja internetkäyttöä koskevien valtuuksiensa alueellinen soveltamisala ja toimitettava komissiolle toisinnot tarkistetuista sopimuksista.
3. Yritysten, joille tämä päätös on osoitettu, on pidätyttävä vastedes kaikista 1, 2 ja 3 artiklassa kuvailluista toimista tai menettelytavoista sekä kaikista tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavista toimista ja menettelytavoista.
5 artikla
Komissio voi täysin oman harkintansa mukaan suostua pidentämään 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa yhden tai useamman 3 artiklassa mainitun yrityksen esitettyä ajoissa määräajan pidentämistä koskevan perustellun pyynnön.
– –”
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
18 Hakija on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 24.9.2008 toimittamallaan kirjelmällä nostanut kanteen, jossa se vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan.
19 Hakija on toimittanut samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon erillisen, nyt käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa vaaditaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti lykkää riidanalaisen päätöksen 3 artiklan ja 4 artiklan 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanoa siltä osin kuin ne koskevat hakijaa, kunnes tuomioistuin on antanut ratkaisunsa pääasiassa.
20 Komissio on välitoimihakemuksen johdosta esittämissään huomautuksissa, jotka se on toimittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.10.2008, vaatinut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää välitoimihakemuksen
– velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Yhtäältä EY 242 ja EY 243 artiklan ja toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan määräysten nojalla välitoimista päättävä tuomari voi, jos hän katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, määrätä kanteen kohteena olevan toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.
22 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että hakijan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta).
23 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on lisäksi laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä hän tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten kyseisen tuomarin olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I-2165, 23 kohta ja asia C-459/06 P(R), Vischim v. komissio, määräys 3.4.2007, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
24 Lopuksi on vielä mainittava EY 242 artiklassa vahvistettu periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta (asia C-377/98 R, Alankomaat v. parlamentti ja neuvosto, määräys 25.7.2000, Kok. 2000, s. I‑6229, 44 kohta ja asia T‑191/98 R II, Cho Yang Shipping v. komissio, määräys 28.6.2000, Kok. 2000, s. II‑2551, 42 kohta). Välitoimista päättävä tuomari voi siis vain poikkeuksellisten seikkojen perusteella lykätä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanoa tai määrätä välitoimia.
25 Kun otetaan huomioon asiakirjoissa esitetyt seikat, välitoimista päättävä tuomari katsoo, että asiassa on tuotu esiin kaikki tarpeelliset seikat käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi, eikä ennen asian ratkaisemista ole tarpeen kuulla asianosaisten suullisia lausumia.
26 Esillä olevassa asiassa on ensin selvitettävä se, täyttyykö kiireellisyyttä koskeva edellytys.
Asianosaisten lausumat
27 Hakija esittää, että komissio on riidanalaisella päätöksellään edellyttänyt valtuuksien (mandaatit) aluerajausten uudelleen neuvottelua ja näin sitä, että se ryhtyy toimenpiteisiin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan peruuttamatonta vahinkoa sille ja sen asiakkaille.
28 Hakija katsoo, että koska kanne on katsottava ilmeisen perustelluksi, komissio ei voi velvoittaa sitä neuvottelemaan uudelleen kaikkiin kahdenvälisiin sopimuksiinsa liittyviä valtuuksia ja muuttamaan niitä komission edellyttämällä tavalla, koska tämä johtaisi markkinalogiikan vastaiseen tulokseen.
29 Hakija katsoo, että jos valtuuksien alueellista rajausta muutetaan, markkinatilanteessa tapahtuu muutoksia, joita on hyvin vaikea tai suorastaan mahdotonta palauttaa ennalleen, vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyisi kanteen ja kumoaisi riidanalaisen päätöksen. Tällaisessa tapauksessa kantajan asiakkaat ja musiikin käyttäjät joutuisivat kärsimään vahinkoa.
30 Hakijan mukaan asia on kiireellinen, koska komissio on vaatinut tekijänoikeusjärjestöjä toteuttamaan päätöksessä määrätyt toimet 120 päivän määräajassa. Määräaika on kantajan mukaan aivan liian lyhyt mittavien sopimusneuvottelujen läpiviemiseen. Tällaisista sopimusneuvotteluista aiheutuisi kantajalle lisäksi huomattavia kustannuksia, jotka ovat turhia, jos riidanalainen päätös myöhemmin kumotaan.
31 Välitoimihakemuksen fumus boni juris -vaatimuksen täyttymistä koskevassa osassa hakija väittää vielä, että riidanalainen päätös voi vaarantaa kulttuurisen monimuotoisuuden säilymisen musiikkimarkkinoilla. Jos tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät levittäytymään – nykyisen vastavuoroista edustusta koskevan sopimusjärjestelmän purkamisen jälkeen – mahdollisimman suurelle maantieteelliselle alueelle, ne todennäköisesti tavoittelisivat teosvalikoimaa, joka sisältäisi kaupallisesti houkuttelevinta, mahdollisimman suurelle yleisölle suunnattua musiikkia (catalogue shopping). Tällöin omaleimaisempi, suomalaisen musiikin kaltainen pienelle yleisölle suunnattu musiikki jäisi todennäköisesti pois valikoimista. Hakijan mukaan suomalaisen musiikin jakelukanavien katkeaminen johtaisi sen ja sen asiakkaiden kannalta taloudellisiin tappioihin. Hakija ei saisi enää edes nykyistä noin [luottamuksellinen(1)] euron suuruista liikevaihtoa ulkomailta. Suomalaiset pienelle yleisölle musiikkia suuntaavat musiikin tekijät kärsisivät merkittävästi kantajan yleisten toimintaedellytysten heikkenemisestä ja palvelujen kallistumisesta.
32 Hakijan asema multirepertoaaria tarjoavana one-stop-shop-palvelupisteenä todennäköisesti rapautuisi, jos muut järjestöt antaisivat toisilleen oikeuksia lisensioida teosvalikoimiaan myös Suomen alueella. Kun muut järjestöt saisivat teosvalikoimansa levitykseen Suomeen tekemättä vastavuoroista sopimusta hakijan kanssa eikä pääasiassa suomalaista musiikkia sisältävä hakijan teosvalikoima olisi erikseen kaupallisesti kiinnostava tuote, muilla järjestöillä ei olisi nykyisen kaltaista intressiä tehdä vastavuoroista edustusta koskevaa sopimusta hakijan kanssa. Ilman vastavuoroisia sopimuksia hakija ei saisi one-stop-shop-palvelupisteeseen tarvittavaa teosvalikoimaa vaan sen valikoima kaventuisi suomalaiseen musiikkiin.
33 Komissio esittää vastauksena näihin väitteisiin, että hakija on perustanut väitteensä päätöksen päätösosan virheelliseen tulkintaan. Väitetty vahinko on komission mukaan täysin hypoteettinen eikä sitä ole missään tapauksessa näytetty riittävällä todennäköisyydellä. Vahinkoa ei myöskään voida pitää korjaamattomana, koska mikään ei estä hakijaa sopimasta sopimussuhteissaan muiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa palaamisesta riidanalaisessa päätöksessä kiellettyyn tilanteeseen siinä tapauksessa, että päätös kumotaan pääasiassa käytävässä oikeudenkäynnissä.
Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta
34 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimista, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia hakevalle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Viimeksi mainitun kuuluu näyttää, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua ilman, että se joutuu kärsimään tällaista vahinkoa (ks. T-151/01 R, Duales System Deutschland v. komissio, määräys 15.11.2001, Kok. 2001, s. II-3295, 187 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Lisäksi väitetyn vahingon on oltava varmaa, tai se on ainakin näytettävä toteen riittävällä todennäköisyydellä, ja hakijan on näytettävä toteen tosiseikat, joiden katsotaan osoittavan tämän vahingon todennäköisyyden. Välitoimia ei kuitenkaan voida myöntää puhtaasti hypoteettisen vahingon perusteella, koska sellainen vahinko riippuu tulevista ja epävarmoista tapahtumista (ks. vastaavasti asia C-335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I-8705, 67 kohta; asia T‑241/00 R, Le Canne v. komissio, määräys 15.1.2001, Kok. 2001, s. II‑37, 37 kohta ja yhdistetyt asiat T‑195/01 R ja T‑207/01 R, Government of Gibraltar v. komissio, määräys 19.12.2001, Kok. 2001, s. II‑3915, 101 kohta).
36 Yhteisön oikeuden mahdollinen rikkominen tietyllä toimella ei sellaisenaan osoita tästä rikkomisesta mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuutta ja korjaamattomuutta (ks. vastaavasti asia C-159/98 P(R), Alankomaiden Antillit v. neuvosto, määräys 25.6.1998, Kok. 1998, s. I-4147, 62 kohta ja asia C-377/98 R, Alankomaat v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, määräys 25.7.2000, Kok. 2000, s. I-6229, 45 kohta).
37 Näin ollen ei riitä, että hakija väittää, että sen pääasiassa nostama kanne on ilmeisen perusteltu sen vuoksi, että komissio on sen mukaan rikkonut selvästi yhteisön oikeutta riidanalaisessa päätöksessään, osoittaakseen, että kiireellisyysedellytys täyttyy, eli osoittaakseen tästä rikkomisesta mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuuden ja korjaamattomuuden, vaan hakijan on näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että vakavaa ja korjaamattomissa olevaa vahinkoa todennäköisesti aiheutuu (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia HFB ym. v. komissio, määräyksen 35 kohta; asia T‑151/01 R, Duales System Deutschland v. komissio, määräys 15.11.2001, Kok. 2001, s. II‑3295, 188 kohta; asia T‑34/02 R, B v. komissio, määräys 25.6.2002, Kok. 2002, s. II‑2803, 86 kohta ja asia T-346/06 R, IMS v. komissio, määräys 7.6.2007, Kok. 2007, s. II-1781, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Hakija on väittänyt, että riitautetut määräykset voivat aiheuttaa sille huomattavia kustannuksia ja taloudellisia tappioita sekä sille että sen asiakkaille, ja toteaa, ettei se saisi enää edes nykyistä noin [luottamuksellinen] euron suuruista liikevaihtoa ulkomailta. Tähän riittää, kun todetaan, että nämä ovat pelkkiä olettamuksia, joiden tueksi ei ole esitetty minkäänlaisia relevantteja lukuja.
39 Hakija on esittänyt lukuja ainoastaan oikeudenhaltija-asiakkaidensa määrästä. Näitä on 19 600, joista ulkomaisten tekijöiden osuus oli 0,9 prosenttia, ja lisäksi se edustaa noin kahta miljoonaa ulkomaista oikeudenhaltijaa lisenssinanto-oikeuden kautta. Hakija toteaa lisäksi, että sen esitysoikeustuotot olivat vuonna [luottamuksellinen] ([luottamuksellinen]%) ja ulkomaan tuotot [luottamuksellinen] euroa ([luottamuksellinen]%), esittämättä kuitenkaan tarkempia tietoja offline- ja online-toimintansa osuuksista näissä luvuissa.
40 Näillä luvuilla ei voida osoittaa väitetyn taloudellisen vahingon vakavuutta, koska niiden perusteella ei voida arvioida hakijan arvioimien tappioiden ja kustannusten laajuutta online-toiminnan osalta suhteessa sen kaikista eri toiminta-alueista muodostuvaan kokonaisliikevaihtoon. Oikeuskäytännössä on sitä paitsi vakiintuneesti todettu, ettei puhtaasti taloudellista vahinkoa voida muuten kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska se voidaan myöhemmin korvata taloudellisesti (asia C‑471/00 P(R), komissio v. Cambridge Healthcare Supplies, määräys 11.4.2001, Kok. 2001, s. I-2865, 113 kohta ja asia T‑339/00 R, Bactria v. komissio, määräys 15.6.2001, Kok. 2001, s. II-1721, 94 kohta).
41 Väitettä, joka perustuu siihen, että riidanalaisten määräysten toimeenpanolle varattu aika on kohtuuttoman lyhyt, ei myöskään voida hyväksyä. Riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa komissio antaa asianomaisille yrityksille mahdollisuuden pyytää sitä pidentämään sopimusten tarkistamiselle asetettua 120 päivän mittaista määräaikaa, jos näillä yrityksillä on vaikeuksia. Hakija ei ole esittänyt, että komissio olisi hylännyt hakijan tätä koskevan pyynnön tai kieltäytynyt keskustelemasta sen kanssa niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita sillä saattaa olla tarkistamisvelvollisuutensa toimeenpanossa.
42 Vaikka hakija pelkää, että vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten tarkistaminen riidanalaisissa määräyksissä asetetun velvoitteen mukaisesti saattaisi johtaa niin syvällisiin muutoksiin sen omassa asemassa one-stop-shop-palvelupisteenä ja omaleimaisen ja pienelle yleisölle suunnatun suomalaisen musiikin tilassa, että tämä johtaisi itse kulttuurisen monimuotoisuuden vaarantumiseen, on todettava, ettei riidanalaisista määräyksistä voida löytää perustetta tällaisille katastrofiennusteille.
43 On muistettava, että riidanalaiset määräykset kohdistuvat vastavuoroista edustusta koskeviin sopimuksiin ainoastaan siltä osin kuin ne koskevat internet-, satelliitti- ja kaapelilähetyksiä. Komission mukaan hakija on kuitenkin itse esittänyt hallinnollisessa menettelyssä, että nämä käyttömuodot edustavat vain [luottamuksellinen] prosenttia sen kokonaistuloista.
44 Hakija ei ole itse ilmoittanut minkäänlaisia lukuja korjatakseen tai saattaakseen ajan tasalle komission ilmoittamat tiedot taikka osoittaakseen jollakin muulla tavalla väittämänsä taloudellisen vahingon vakavuuden. Vaikka se ilmaiseekin pelkonsa siitä, ettei se enää kykenisi saavuttamaan nykyistä noin ”[luottamuksellinen] euron suuruista liikevaihtoaan ulkomailta”, se ei ole ilmoittanut, mikä oli sen online-toimintaa vastaava osuus tästä summasta, eikä esittänyt näyttöä siitä, että se saa selvästi suurimman osan tuloistaan tältä toiminta-alueelta. Hakijan olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa jo välitoimihakemuksessa tällainen lukuja koskeva tieto, joka olisi ollut sen selvitettävissä (asia T-236/00 R, Stauner ym. v. parlamentti ja komissio, määräys 15.1.2001, Kok. 2001, s. II-15, 34 kohta ja asia T-85/05 R, Dimos Ano Liosion ym. v. komissio, määräys 23.5.2005, Kok. 2005, s. II-1721, 37 kohta).
45 Hakija on lisäksi todennut myös, ettei kyseessä ole yhdenmukaistettu menettely, vaikka komissio onkin riidanalaisessa päätöksessään näin todennut, vaan sen taloudellisiin intresseihin perustuvat objektiiviset syyt, joiden vuoksi se oli rajoittanut muille tekijänoikeusjärjestöille myönnetyt valtuudet kunkin järjestön kotimaan alueeseen. Koska hakija on todennut, ettei sen menettely perustunut yhdenmukaistamiseen vaan sen itsenäiseen ja omien taloudellisten intressien mukaiseen valintaan, tästä seuraa välttämättä, että yhdenmukaistetun menettelyn kiellon välittömällä soveltamisella riidanalaisen päätöksen 4 artiklan nojalla ei voi olla väitetynlaista katastrofivaikutusta.
46 Sopimusten tarkistamisen osalta, johon hakija velvoitetaan riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa ja jonka seurauksia hakija pelkää, todettakoon, että komissiolla ei ole toimivaltaa antaa erityismääräyksiä, joilla tekijänoikeusjärjestöt velvoitettaisiin valitsemaan kyseessä olevan tarkistuksen osalta juuri tietty laillinen menettelytapa useamman laillisen menettelytavan joukosta, kuten vastavuoroista edustusta koskevista sopimuksista luopuminen tai sopimusten muuttaminen joidenkin kohtien osalta (ks. vastaavasti asia T‑24/90, Automec v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok. 1992, s. II‑2223, Kok. Ep. XIII, s. II-65, 51–53 kohta). Komission tehtävänä ei ole määrätä siitä, minkälaiseksi sopimusten sanamuoto on vahvistettava niiden tarkistamisen jälkeen.
47 Hakijalla on näin ollen, aivan kuin kaikilla muillakin tekijänoikeusjärjestöillä, tietty vapaus kyseessä olevien sopimusten tarkistamisen suhteen.
48 Komissio on todennut riidanalaisessa päätöksessään, jonka päätösosaa on tulkittava sen perustelukappaleiden valossa (asia C-91/01, Italia v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I-4355, 49 kohta), että päätös antoi tekijänoikeusjärjestöille mahdollisuuden mukauttaa vastavuoroista edustusta koskevia sopimuksia online-ympäristön vaatimusten mukaiseksi ja tehdä siitä tällä tavoin oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kannalta houkuttelevampi. Komissio on todennut, ettei riidanalaisella päätöksellä kielletty sopimusjärjestelmää sellaisenaan eikä estetty tekijänoikeusjärjestöjä soveltamasta tiettyjä alueellisia rajoituksia vaan sillä riitautettiin kaikkien tekijänoikeusjärjestöjen omaksuman lähestymistavan yhdenmukaistettu luonne. Riidanalaisen päätöksen mukaan tiettyyn alueeseen rajattu lupa ei rajoita sellaisenaan kilpailua, ja käyttöluvan myöntäjä saa rajoittaa luvan määrättyyn alueeseen rikkomatta EY 81 artiklan 1 kohtaa (ks. erityisesti 95, 201 ja 215 perustelukappale).
49 Komissio on siis täysin perustellusti esittänyt, että vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten tarkistaminen ei välttämättä merkitse olennaisia muutoksia valtuuksien alueelliseen rajaamiseen, koska riidanalaisessa päätöksessä jätetään yrityksille käytännössä melko suuri vapaus valita tapa, jolla ne saavat rikkomisen loppumaan.
50 Hakija on esittänyt, että kullakin tekijänoikeusjärjestöllä on parhaat valmiudet oikeuksien asianmukaiseen hoitamiseen oman kotivaltionsa alueella, koska niillä on mahdollisimman tiiviit suhteet musiikin käyttäjiin, ja että monet muut tekijänoikeusjärjestöt ovat tehneet saman johtopäätöksen. Luontainen markkinatilanne online-ympäristössä on sellainen, että yhdelle kieli- ja kulttuurialueelle sisällön suuntaavat toimijat kääntyvät ensisijaisesti kotimaansa tekijänoikeusjärjestön puoleen. Hakijan mukaan tämä on loogisin ja oikeudenhaltijoiden edut parhaiten turvaava vaihtoehto, joten on ”luontevaa, että muut tekijänoikeusjärjestöt – – ovat ilman mitään koordinaatiota tehneet saman johtopäätöksen”.
51 Nämä hakijan lausumat ovat ilmeisellä tavalla ristiriidassa sen hakijan väitteen kanssa, jonka mukaan vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten tarkistaminen johtaisi välttämättä sen ja sen edustaman musiikin täydelliseen marginalisoitumiseen.
52 Tästä seuraa, koska kantaja ei ole esittänyt konkreettista näyttöä väitteidensä tueksi, että pelkkä väite sen keskitetyn palvelupisteaseman (one-stop-shop) rapautumisesta ja suomalaisen musiikin marginalisoitumisesta, jotka vaarantaisivat kulttuurisen monimuotoisuuden, tai väite tästä aiheutuvasta vakavasta vahingosta eivät voi olla perusteena riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiselle.
53 Tähän liittyen voidaan myös todeta, että 14.11.2008, eli viikkoa ennen riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa asetetun 120 päivän määräajan päättymistä, suurin osa 24 tekijänoikeusjärjestöstä, joille riidanalainen päätös on osoitettu – näiden joukossa myös tekijänoikeusjärjestöjä, jotka edustavat hakijan tavoin omaleimaista kansallista musiikkikulttuuria, joka on suunnattu pienelle yleisölle – ei ollut tehnyt välitoimihakemusta, mikä asettaa myös kyseenalaiseksi välitoimihakemuksen hylkäämisen katastrofiset vaikutukset, joita hakija on hakemuksessaan kuvannut.
54 Hakija väittää, että väitetty vahinko on korjaamaton siksi, että velvollisuus vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten muuttamiseen on sen mukaan markkinalogiikan vastainen ja johtaisi peruuttamattomiin muutoksiin siinäkin tapauksessa, että pääasian ratkaiseva tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen. Tähän on todettava, ettei näiden lausumien tueksi ole esitetty minkäänlaisia todisteita.
55 Hakija ei erityisesti ole esittänyt tarkempaa selvitystä eikä ainakaan vaadittua näyttöä siitä, minkä vuoksi sen olisi mahdotonta riidanalaisen päätöksen kumoamisen jälkeen muuttaa uudelleen jo tarkistettuja vastavuoroista edustusta koskevia sopimuksia tai ainakin valmistautua jo tässä vaiheessa niiden muuttamiseen. Se ei ole tehnyt selkoa muun muassa siitä, miksi muut tekijänoikeusjärjestöt vastustaisivat sen vaatimusta ottaa uudelleen käyttöön tämänhetkinen järjestelmä. Se on perustanut päättelynsä sopimuspuoltensa reaktioiden ennakolliseen tulkintaan ja näin vedonnut täysin hypoteettiseen vahinkoon, jonka perusteella täytäntöönpanon lykkäämiseen ei voida suostua (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia Government of Gibraltar v. komissio, määräyksen 101 kohta).
56 Edellä esitetyn perusteella välitoimihakemus on hylättävä, koska sen kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyty, ilman että olisi tarpeen tutkia, täyttyvätkö muut täytäntöönpanon lykkäämisen edellytykset, kuten fumus boni juris.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä marraskuuta 2008.