Language of document : ECLI:EU:T:2014:259

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

20 päivänä toukokuuta 2014

Asia T‑200/13 P

Patrizia De Luca

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Nimittäminen – Palkkaluokan määrittäminen – Nimittäminen ylempään tehtäväryhmään avoimen kilpailun seurauksena – Kanteen hylkääminen ensimmäisessä oikeusasteessa sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli palauttanut asian kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Uusien henkilöstösääntöjen voimaantulo – Siirtymäsäännökset – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-20/06 RENV, Patrizia De Luca vastaan komissio, 30.1.2013 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Patrizia De Luca ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyissä menettelyissä ja molemmissa unionin virkamiestuomioistuimessa käydyissä menettelyissä. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyissä menettelyissä ja molemmissa unionin virkamiestuomioistuimessa käydyissä menettelyissä

Tiivistelmä

Virkamiehet – Ura – Ura-alueen tai palkkaluokan muuttuminen avoimeen kilpailuun osallistumisen seurauksena – Palkkaluokan määrittäminen uudelleen – Sovellettavat säännöt – Kilpailun läpäisseet hakijat, jotka on merkitty varallaololuetteloon ennen 30.4.2006 – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan soveltamisen edellytykset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta)

Yhtäältä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta, jossa säännellään 1.5.2004 ja 30.4.2006 välisenä aikana palvelukseen otettujen virkamiesten palkkaluokkien määrittämistä ja toisaalta henkilöstösääntöjen säännökset ja yleiset periaatteet, joissa säännellään toimielimissä tehtäviään hoitavien virkamiesten tavanomaista urakehitystä, muodostavat kaksi sääntöjen tyyppiä, jotka sulkevat pois toistensa soveltamisen.

Näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa virkamiestuomioistuimen ei kuulunut katsoa, että asianomainen oli ylennetty, toisin sanoen ottaa huomioon sitä, että hän oli tehtävissään toimiva virkamies. Jos oli katsottava, että asianomainen oli palvelukseen otettu uusi virkamies, virkamiestuomioistuin saattoi perustellusti todeta, että hänet oli aiheellista luokitella asianmukaiseen palkkaluokkaan ilman korjauskerrointa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 12 artiklan 3 kohdan ja tässä artiklassa vahvistetun palkkaluokkien vastaavuustaulukon nojalla.

Asianomaisen luokitteleminen asianmukaiseen palkkaluokkaan ilman korjauskerrointa ei lisäksi merkitse urakehityksen periaatteen loukkaamista, koska palvelukseen ottamista koskevien sääntöjen poikkeuksellinen soveltaminen oli mahdollista jos asianomaiselle oli siitä etua tai hyötyä henkilöstösääntöjen sääntöjen soveltamiseen nähden.

Palvelukseen ottamista koskevien sääntöjen soveltaminen edellyttää, että virkamies saa tästä jotakin etua tai hyötyä. Kun otettaan huomioon tämä etu tai hyöty, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan soveltamista ei siis voida pitää suhteettomana. Todettuaan tällaisen edun tai hyödyn olemassaolon virkamiestuomioistuin voi perustellusti katsoa, ettei suhteellisuusperiaatetta ole loukattu.

Toiseksi virkamiestuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, onko asiassa olemassa etua tai hyötyä, joka koskee virkamiehen urakehitystä ja/tai palkkaa ja joka on omiaan hyvittämään sitä, että hänen palkkaluokakseen vahvistettiin alempi palkkaluokka kuin se, jossa hän jo oli. Tämän edun tai hyödyn on välttämättä oltava asianmukainen ja riittävä perustelemaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan soveltamista. Sitä vastoin tämän edun tai hyödyn, joka johtuu henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan soveltamisesta, ei millään tavoin tarvitse olla ilmeinen ollakseen asian siirtämistä koskevan tuomion sanamuodon mukainen.

Kolmanneksi tosiseikkoja arvioineen tuomioistuimen oli arvioitava, mistä etu tai hyöty saattoi muodostua.

(ks. 37–39, 47, 50 ja 51 kohta)