UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
12 päivänä lokakuuta 2011
Kumoamiskanne – Veloitusilmoitus – Oikeudenkäyntiväite – Luonteeltaan sopimusoikeudellinen oikeusriita – Kanteen luonne – Kannekelpoisen toimen luonne
Asiassa T‑353/10,
Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro AE, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajanaan asianajaja E. Tzannini,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou ja A. Sauka,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan osittain komission kantajalle 22.7.2010 lähettämä veloitusilmoitus lääketieteellisen tutkimushankkeen yhteydessä kantajalle maksetun 109 415,20 euron suuruisen taloudellisen tuen palauttamiseksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Kantaja Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro AE on obstretiikkaan, gynekologiaan ja kirurgiaan erikoistunut äitiysklinikka. Kantaja on jäsenenä yhtymässä, joka teki vuoden 2003 joulukuussa Euroopan yhteisöjen komission kanssa Dicoems-nimistä lääketieteellistä tutkimushanketta koskevan sopimuksen, jonka mukaan komissio sitoutui tukemaan hanketta taloudellisesti useassa erässä maksettavalla summalla (jäljempänä sopimus). Kyseinen hanke käynnistyi 1.1.2004 ja päättyi 30.6.2006, mutta hanketta koskeva sopimus on edelleen voimassa, koska komissio ei ole vielä maksanut kolmatta ja viimeistä erää.
2 Sopimuksen 12 artiklan mukaan siihen sovelletaan Belgian lakia. Lisäksi sen 13 artiklan mukaan unionin yleinen tuomioistuin tai tietyissä erityisissä olosuhteissa unionin tuomioistuin on ainoana toimivaltainen ratkaisemaan kaikki Euroopan unionin ja yhtymän jäsenten väliset oikeusriidat, jotka koskevat sopimuksen pätevyyttä, soveltamista tai tulkintaa.
3 Komissio ilmoitti kantajalle 29.4.2009 päivätyssä kirjeessä, että sille tehdään sen Dicoems-hankkeeseen osallistumisen johdosta tarkastus, joka toteutetaan tilintarkastuksena. Tästä kirjeestä käy ilmi, että kantajan oli esitettävä tarkastuksen yhteydessä muun muassa hankkeessa työllistetyn henkilöstön työaikalomakkeet. Tarkastuksessa, joka toteutettiin 3.–6.8.2009, todettiin, että kantaja ei ollut toimittanut työaikalomakkeita henkilöstönsä niistä työajoista, joista se haki korvausta.
4 Vuoden 2009 lokakuussa komissio toimitti kantajalle tarkastuskertomuksen luonnoksen, jossa todettiin työaikalomakkeiden puuttuminen, ja pyysi tätä esittämään huomautuksensa. Koska kantajan 5.11.2009 päivätyssä kirjeessä toimittamat huomautukset eivät vakuuttaneet komissiota, tämä piti 23.12.2009 päivätyssä kirjeessä voimassa tarkastuskertomuksessa esitetyt päätelmät.
5 Komissio lähetti 27.4.2010 kantajalle perintämenettelyä edeltävän ennakkoilmoituskirjeen, jossa se pyysi kantajaa palauttamaan 109 415,20 euron suuruisen summan. Kantaja pyysi 26.5.2010 komissiolta, että sen aiemmin toimittamat huomautukset tutkitaan uudelleen ja hyväksytään.
6 Komissio katsoi kuitenkin, ettei kantajan vastauksesta ilmennyt mitään uutta seikkaa ja lähetti kantajalle 22.7.2010 veloitusilmoituksen, jossa se vaati tätä maksamaan 109 415,20 euron suuruisen summan 6.9.2010 mennessä (jäljempänä veloitusilmoitus).
7 Lisäksi veloitusilmoituksessa oli otsikon Veloitusilmoitus alla seuraavat tiedot:
”1. Maksaja vastaa kaikista pankkikuluista.
2. Komissio varaa itselleen oikeuden ryhtyä ennakkoilmoituksen annettuaan perintään kuittaamalla sellaisten vastakkaisten saatavien osalta, jotka ovat selviä, rahamääräisiä ja erääntyneitä.
3. Jos komission tilillä ei ole eräpäivänä vastakkaista erää, yhteisön toteamalle saataville lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden mukaista korkoa sellaisena kuin se on julkaistu [Euroopan unionin] virallisen lehden C-sarjassa ja on voimassa eräpäivän kuukauden 09-2010 ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä.
4. Jos komission tilillä ei ole eräpäivänä vastakkaista erää, komissio varaa oikeuden:
– realisoida ennalta asetetut vakuudet
– ryhtyä SEUT 299 artiklan mukaisesti täytäntöönpanoon
– ilmoittaa maksun maksamatta jättämisestä unionin talousarvion hyväksyjien käytettävissä olevaan tietokantaan maksun täydelliseen suorittamiseen asti.”
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.8.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.
9 Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2010 jättämällään erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen.
10 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11 Kantaja vaatii ensisijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin:
– hylkää komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen
– kumoaa veloitusilmoituksen siltä osin kuin komissio vaatii kantajaa maksamaan summan, joka ylittää summan, jonka kantaja on 5.11.2009 päivätyssä kirjeessään myöntänyt olevansa sille velkaa, ja jonka kantaja kieltäytyy maksamasta komissiolle tai jonka osalta kantaja kieltäytyy siitä, että se kuitataan sopimuksen kolmannella tukierällä, jota komissio ei ollut vielä sille maksanut
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
12 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi, jos asianosainen sitä vaatii, ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen pääasiaa käsittelemättä. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin päätä toisin. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineistosta riittävästi tietoja antaakseen ratkaisun komission esittämästä vaatimuksesta ilman suullista käsittelyä.
13 Komissio esittää oikeudenkäyntiväitteen, joka koskee yhtäältä sitä, että sen ja kantajan välisessä asiassa on kyse sopimusoikeudellisesta riidasta, mistä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen ottamaan kantaa siihen SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen yhteydessä, ja toisaalta sitä, että kantajalle osoitettu veloitusilmoitus on ainoastaan informatiivinen toimi, joka ei ole SEUT 263 artiklan mukainen kannekelpoinen toimi.
Asianosaisten lausumat
14 Komissio vetoaa ensiksi siihen, että veloitusilmoitus on annettu sopimuksen yhteydessä siksi, että menoja, joihin kantaja oli sopimusvelvoitteidensa perusteella sitoutunut, ei ollut riittävästi perusteltu. Sopimuksen virheellinen täytäntöönpano kuuluu sopimusvastuun piiriin ja siihen liittyvä kirjeenvaihto, kehotukset ja maksut eivät kuulu SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvonnan piiriin. Muussa tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin ylittäisi rajat, jotka sen toimivallalle on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jonka mukaan se voi ratkaista sopimusoikeudellisia oikeusriitoja ainoastaan erityisten välityslausekkeiden perusteella SEUT 272 mukaisesti, mikä kuitenkin sulkee pois muiden rinnakkaisten muutoksenhakukeinojen soveltamisen.
15 Komissio vetoaa toiseksi siihen, että veloitusilmoitus on ainoastaan pelkkä informatiivinen valmisteleva toimi, joka ei muuta kantajan oikeudellista asemaa. Tältä osin komissio viittaa varainhoitoasetuksen säännöksiin ja sen täytäntöönpanon yksityiskohtaisiin sääntöihin sekä asiassa Cestas vastaan komissio 17.4.2008 annettuun tuomioon (asia T‑260/04, Kok., s. II‑701, 76 kohta). Komission mukaan kantajan oikeudellinen asema voi muuttua ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä, jolla sille määrätään maksamaan vaadittu summa, tai toissijaisesti komission SEUT 299 artiklan nojalla tekemällä lopullisella täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä.
16 Kantaja vetoaa ensiksi siihen, että oikeusriidan saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslauseketta soveltamalla ei sulje pois asian saattamista unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 263 artiklan perusteella. Välityslausekkeesta ei seuraa myöskään, että jokin oikeussuojakeinoista olisi toissijainen suhteessa toiseen. Lisäksi käsiteltävä oikeusriita ei johdu sopimustekstin tulkinnasta tai täytäntöönpanosta, vaan se perustuu yksinomaan veloitusilmoituksen perustelujen täydelliseen puuttumiseen. Lisäksi kantaja katsoo, että se, että komission toteuttama toimi kuuluu sopimusoikeudellisen menettelyn piiriin, ei yksin riitä sen toteamiseksi, että yksityisen, jota kyseinen toimi koskee ja jolle se on muodollisesti osoitettu, toimesta nostama kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, jos komissio on toteuttanut kyseisen toimen omaa toimivaltaansa käyttäessään.
17 Kantaja vetoaa toiseksi siihen, ettei komissio ole noudattanut velvollisuuttaan erottaa selvästi toisistaan täytäntöönpanokelpoinen päätös ja pelkkä informatiivinen asiakirja. Tästä seuraa, että veloitusilmoitusta on tarkasteltava sen sisällön perusteella. Kantajan mukaan tätä perustetta soveltaen veloitusilmoitus on lopullinen toimi, jolla on täytäntöönpanovaikutuksia SEUT 299 artiklan määräysten mukaisesti. Tämä ilmenee sen mukaan veloitusilmoituksen tekstistä, jossa varoitetaan, että summan maksamatta jättämisestä seuraa pakkotäytäntöönpano, sekä mainitaan kaikki pakkotäytäntöönpanon edellyttämät tiedot, kuten tarkka summa, eräpäivä ja päivämäärä, josta alkaen korko lasketaan, ja uhataan seuraamuksilla. Lisäksi kantaja katsoo, että sisäisen hallinto- ja tilintarkastusmenettelyn yhteydessä kannekelpoisia ovat sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan komission kanta. Sen mukaan veloitusilmoituksen antaminen päätti tämän menettelyn eikä mainitun veloitusilmoituksen antamisen jälkeen jäänyt jäljelle muita toteutettavia oikeudellisia toimenpiteitä.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Kantajan esillä olevan kanteen luonne sellaisena kuin kantaja on kanteen nostanut
18 Aluksi on huomautettava, että kantajan asiana on valita kanteensa oikeudellinen perusta eikä tuomioistuimen tehtävänä ole itse valita asianmukaisinta oikeudellista perustaa (asia C‑160/03, Espanja v. Eurojust, tuomio 15.3.2005, Kok., s. I‑2077, 35 kohta; asia T‑205/05, Evropaïki Dynamiki v. komissio, määräys 26.2.2007, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia T‑97/07, Imelios v. komissio, määräys 10.4.2008, 19 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
19 Vaikka kanne ei käsiteltävässä asiassa perustu nimenomaisesti kumoamiskannetta koskeviin määräyksiin, kantajan unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamista kirjelmistä käy ilmi, että kanne, jossa vaaditaan kumoamaan veloitusilmoitus, perustuu SEUT 263 artiklaan.
20 Kantaja nimittäin määrittelee kannekirjelmänsä ensimmäisellä sivulla kanteen sellaiseksi, että ”sillä vaaditaan kumoamaan riidanalainen veloitusilmoitus”. Samoin se vaatii kannekirjelmänsä sivulla 22 esitetyissä vaatimuksissa erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ”kumoaa riidanalaisen veloitusilmoituksen” ja että se ”kumoaa riidanalaisen päätöksen myös siltä osin kuin se koskee [komission maksujen] kolmatta erää, jota ei ole maksettu”. Lisäksi oikeudenkäyntiväitettä koskevien huomautustensa 18 kohdassa muistutettuaan, että ”kumoamiskanteen yhteydessä tuomioistuin tarkast[eli] sellaisten toimien – – lainmukaisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin muuttaen niiden oikeusasemaa huomattavasti”, kantaja korostaa, että ”veloitusilmoitusta on pidettävä tällaisena toimena”. Lisäksi samassa 18 kohdassa kantaja ilmoittaa, että ”[tämä] oikeusriita ei johdu sopimustekstin tulkinnasta tai täytäntöönpanosta, vaan se perustuu yksinomaan veloitusilmoituksen perustelujen täydelliseen puuttumiseen”.
21 Näin ollen tätä kannetta on tarkasteltava kumoamiskanteena.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen SEUT 263 artiklaan perustuvana kumoamiskanteena
22 On muistettava, että unionin tuomioistuimet tutkivat SEUT 263 artiklan nojalla toimielinten sellaisten toimien laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin muuttamalla näiden oikeusasemaa selvästi (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. s. 2639, 9 kohta, ja yhdistetyt asiat T-377/00, T-379/00, T-380/00, T-260/01 ja T-272/01, Philip Morris International ym. v komissio, tuomio 15.1.2003, Kok., s. II‑1, 81 kohta).
23 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä toimivalta koskee vain SEUT 288 artiklassa tarkoitettuja toimia, joita toimielinten on tehtävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen edellytysten täyttyessä käyttämällä julkisen vallan valtaoikeuksiaan (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-314/03 ja T-378/03, Musée Grévin v. komissio, määräys 10.5.2004, Kok., s. II‑1421, 62, 63 ja 81 kohta, ja edellä kohdassa 18 mainittu asia Evropaïki Dynamiki v. komissio, määräyksen 39 kohta).
24 Sitä vastoin sellaiset toimielinten toteuttamat toimet, jotka liittyvät puhtaasti sopimusoikeudelliseen asiayhteyteen, josta niitä ei voida erottaa, eivät jo luonteensa puolesta kuulu niihin SEUT 288 artiklassa tarkoitettuihin toimiin, joiden kumoamista voidaan vaatia SEUT 263 artiklan nojalla (edellä kohdassa 23 mainitut yhdistetyt asiat Musée Grévin v. komissio, määräyksen 64 kohta; edellä kohdassa 18 mainittu asia Evropaïki Dynamiki v. komissio, määräyksen 40 kohta; edellä kohdassa 18 mainittu asia, Imelios v. komissio, määräyksen 22 kohta; asia T-235/06, Austrian Relief Program v. komissio, määräys 6.10.2008, 35 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja yhdistetyt asiat T-428/07 ja T-455/07, CEVA v. komissio, tuomio 17.6.2010, 52 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
25 Tämä kanne siis voidaan pätevällä tavalla saattaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi SEUT 263 artiklan perusteella ainoastaan siinä tapauksessa, että veloitusilmoituksella on tarkoitus tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia, jotka ylittävät sopimuksesta johtuvat oikeusvelvoitteet ja edellyttävät komissiolle hallintoviranomaisena myönnettyjen julkisen vallan valtaoikeuksien käyttöä.
26 Tältä osin asiakirja-aineistosta ilmenee, että veloitusilmoitus liittyy komission ja kantajan väliseen sopimukseen siten, että sillä on tarkoitus periä sopimuksen määräyksiin perustuva saatava.
27 Komissio on nimittäin ensiksi maksanut kantajalle sopimuksen perusteella 117 306,85 euroa. Toiseksi komissiolla on sopimuksen liitteessä II olevien yleisten ehtojen II.31 artiklan 1 kohdan perusteella oikeus vaatia yhtymän jäsentä palauttamaan minkä tahansa perusteettomasti saadun summan tai summan, jonka takaisin periminen on sopimuksen mukaan perusteltua, minkä se on tehnyt 27.4.2010 päivätyssä kirjeessä vaatiessaan kantajaa palauttamaan 109 415,20 euron suuruisen summan (edellä 5 kohta). Kolmanneksi veloitusilmoituksessa, jossa lisäksi viitataan komission 27.4. ja 13.7.2010 päivättyihin kirjeisiin, komissio on vaatinut kantajaa ”palauttamaan 109 415,20 euron suuruisen summan, joka liittyy [kantajan] osallistumiseen [Dicoems-]hankkeeseen nro 507760 ja ryhtymään toimenpiteisiin [kantajan luona suoritetun] tarkastuksen tuloksen johdosta”.
28 Huolimatta sopimusoikeudellisesta asiayhteydestä, johon oikeusriidan kohteena oleva oikeudellinen suhde liittyy, kantaja katsoo, että riidanalainen veloitusilmoitus on luonteeltaan hallinnollinen. Tältä osin se muistuttaa perustellusti, että toimielimen sopimusoikeudellisessa asiayhteydessä toteuttamaa toimea on pidettävä sellaisena, että se voidaan irrottaa tästä asiayhteydestä silloin, kun tämä toimielin on toteuttanut sen käyttäessään julkisen vallan valtaoikeuksiaan (ks. vastaavasti edellä kohdassa 18 mainittu asia Imelios v. komissio, määräyksen 28 kohta).
29 Nyt käsiteltävässä asiassa minkään seikan perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että komissio olisi toimiessaan käyttänyt julkisen vallan valtaoikeuksiaan. Kuten edellä esitetyistä 26 ja 27 kohdista ilmenee, veloitusilmoituksella on tarkoitus vedota oikeuksiin, jotka komissiolla on sen ja kantajan välisen sopimuksen määräysten perusteella. Sen tarkoituksena sitä vastoin ei ole tuottaa suhteessa kantajaan oikeusvaikutuksia, joiden perustana on se, että komissio käyttää sille unionin oikeuden perusteella kuuluvia julkisen vallan valtaoikeuksia. Näin ollen veloitusilmoituksen on tässä asiassa katsottava kuuluvan erottamattomasti komission ja kantajan välisiin sopimussuhteisiin.
30 Kuten edellä 7 kohdassa on todettu, veloitusilmoitukseen sisältyy tiettyjä, otsikon maksuehtoja alle koottuja tietoja, jotka koskevat todetulle saatavalle maksettavaa korkoa, jos saatavaa ei suoriteta eräpäivään mennessä, mahdollista saatavien perintää kuittaamalla tai mahdollisen ennalta asetetun vakuuden realisoimisella sekä täytäntöönpanon mahdollisuutta ja merkinnän tekemistä yhteisön talousarvion tulojen ja menojen hyväksyjien käytettävissä olevaan tietokantaan. Vaikka nämä ehdot on laadittu tavalla, josta voisi saada sellaisen käsityksen, että kyse on komission lopullisesta toimesta, nämä tiedot eivät kuitenkaan missään tapauksessa luonteensa puolesta voisi olla muuta kuin todetun saatavan perintää koskevan toimen valmistelua, koska veloitusilmoituksessa komissio ei ota kantaa niihin keinoihin, joita se aikoo käyttää mainitun saatavan perimiseksi korotettuna veloitusilmoituksessa vahvistetun eräpäivän jälkeisestä päivästä alkaen lasketulla viivästyskorolla (ks. vastaavasti edellä kohdassa 15 mainittu asia Cestas v. komissio, 71–74 kohta).
31 Edellä esitetystä seuraa, että 25 kohdassa esitetyn mukaisesti mainittu veloitusilmoitus ei jo luonteeltaan kuulu sellaisten toimien joukkoon, joiden kumoamista voidaan vaatia unionin tuomioistuimilta SEUT 263 artiklan perusteella.
32 Tästä seuraa joka tapauksessa, että nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta.
Mahdollisuus määritellä käsiteltävä kanne uudelleen välityslausekkeeseen perustuvaksi SEUT 272 artiklan nojalla nostetuksi kanteeksi
33 Sopimuksen 13 artiklassa määrätyn välityslausekkeen, jossa määrätään unionin tuomioistuinten toimivaltaisuudesta ratkaista kaikki sopimuksen pätevyyttä, soveltamista ja tulkintaa koskevat oikeusriidat, osalta on syytä tarkastella, voidaanko nyt käsiteltävä kanne määritellä uudestaan SEUT 272 artiklaan perustuvaksi kanteeksi.
34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan kumoamis- tai vahingonkorvauskanne, vaikka oikeusriita tosiasiassa on luonteeltaan sopimusoikeudellinen, unionin yleinen tuomioistuin luokittelee kanteen uudelleen, jos tällaisen uudelleen luokittelun edellytykset täyttyvät (asia T-26/00, Lecureur v. komissio, tuomio 19.9.2001, Kok., s. II-2623, 38 kohta; edellä kohdassa 23 mainitut yhdistetyt asiat Musée Grévin v. komissio, määräyksen 88 kohta; asia T-265/03, Helm Düngemittel v. komissio, määräys 9.6.2005, Kok., s. II-2009, 54 kohta ja edellä kohdassa 24 mainitut yhdistetyt asiat, CEVA v. komissio, tuomion 52 kohta).
35 Oikeuskäytännön tutkinta osoittaa, että kun oikeusriita on luonteeltaan sopimusoikeudellinen, unionin yleinen tuomioistuin pitää mahdottomana luokitella uudelleen kumoamiskannetta joko silloin, kun se, että kantaja nimenomaisesti haluaa olla perustamatta vaatimustaan SEUT 272 artiklaan, estää tällaisen uudelleen luokittelun (ks. vastaavasti edellä kohdassa 23 mainitut yhdistetyt asiat Musée Grévin v. komissio, määräyksen 88 kohta; asia T-100/03, Maison de l’Europe Avignon Méditerranée v. komissio, määräys 2.4.2008, 54 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja edellä kohdassa 24 mainitut yhdistetyt asiat CEVA vastaan komissio, tuomion 59 kohta), tai silloin, kun kanteessa ei nojauduta yhteenkään kanneperusteeseen, joka koskisi kyseistä sopimussuhdetta sääntelevien sääntöjen rikkomista, olipa kyse sitten sopimuslausekkeista tai sopimuksessa nimetyn kansallisen lainsäädännön säännöksistä (ks. vastaavasti edellä kohdassa 18 mainittu asia Evropaïki Dynamiki v. komissio, määräyksen 57 kohta; edellä kohdassa 18 mainittu asia Imelios v. komissio, määräyksen 33 kohta, ja edellä kohdassa 24 mainitut yhdistetyt asiat CEVA v. komissio, tuomion 59 kohta).
36 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että veloitusilmoituksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kantaja esittää neljä kanneperustetta, jotka ovat veloitusilmoituksen perustelujen puuttuminen, kantajan jälkeenpäin laatimien työaikalomakkeiden jättäminen huomioon ottamatta, kantajan esittämien tosiseikkoja koskevien väitteiden jättäminen huomioon ottamatta ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen.
37 Nämä neljä kanneperustetta, jotka perustuvat ainoastaan hallinto-oikeudellista suhdetta koskeviin seikkoihin, ovat kuitenkin kumoamiskanteelle ominaisia. Lisäksi oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan kantaja ei nimenomaisesti eikä implisiittisesti vaadi kanteensa luokittelemista uudelleen. Lopuksi on todettava, että toisin kuin työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään, kantaja ei esitä edes pääpiirteittäin ainuttakaan kanneperustetta, perustelua tai väitettä siitä, että olisi rikottu sopimuksen määräyksiä tai Belgian oikeuden, jota siihen sovelletaan sen 12 artiklan mukaisesti, säännöksiä.
38 Tästä seuraa, että edellä 35 kohdassa lainatun oikeuskäytännön mukaan tätä kannetta ei ole mahdollista luokitella uudestaan SEUT 272 artiklaan perustuvaksi kanteeksi.
39 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä ja nyt käsiteltävä kanne on siten jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
40 Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan nojalla määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä.
41 Vaikka kantaja on käsiteltävänä olevassa asiassa hävinnyt asian, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio ei ole käyttänyt selvää ja yksiselitteistä sanamuotoa veloitusilmoituksen laadinnassa. Tietyt veloitusilmoituksen seikat, ja erityisesti viittaus, jonka mukaan on olemassa mahdollisuus, että tehdään päätös, joka on SEUT 299 artiklassa tarkoitetulla tavalla täytäntöönpanokelpoinen, ovat saattaneet aiheuttaa sen, että kantaja olettaa, että kyse on lopullisesta toimesta, jonka komissio on toteuttanut sen omaa toimivaltaa käyttäen. Tämän seikan perusteella asiassa esille tulleita seikkoja arvioidaan asianmukaisesti, kun päätetään, että komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja sen on korvattava kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro AE:n oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä lokakuuta 2011.