Valitus, jonka Carles Puigdemont i Casamajó, Antoni Comín i Oliveres ja Clara Ponsatí i Obiols ovat tehneet 15.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes laajennettu jaosto) asiassa T-272/21, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti 5.7.2023 antamasta tuomiosta

(asia C-572/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Carles Puigdemont i Casamajó, Antoni Comín i Oliveres ja Clara Ponsatí i Obiols (edustajat: P. Bekaert ja S. Bekaert, advocaten, sekä G. Boye, abogado)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti, Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

kumoaa valittajien koskemattomuuden pidättämistä koskevista pyynnöistä 9.3.2021 annetut Euroopan parlamentin päätökset P9_TA(2021)0059, P9_TA(2021)0060 ja P9_TA(2021)0061, tai vaihtoehtoisesti

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

velvoittaa Euroopan parlamentin ja Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, tai vaihtoehtoisesti

määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kymmeneen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään ensimmäisen kanneperusteen väittäen, etteivät riidanalaiset päätökset rikkoneet SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään toisen kanneperusteen ja varsinkin väittäessään, ettei parlamentin eikä yleisen tuomioistuimen tulisi tarkastella esitettyä pyyntöä ja erityisesti sen käsiteltäväksi ottamista asiassa Berlusconi ja Fininvest¹ annetun oikeuskäytännön mukaisesti.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen päätellessään, ettei valittajien oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti parlamentin toimesta oltu rikottu.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen päätellessään, ettei parlamentti loukannut valittajien kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta, kuten perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan.

Viides valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään viidennen kanneperusteen, joka koski oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, mikä johtui riidanalaisten päätösten epäselvyydestä.

Kuudes valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään kuudennen kanneperusteen, joka perustui SEUT 343 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 6 artiklan, 39 artiklan 2 kohdan ja 45 artiklan, SEUT 21 artiklan ja työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan kanssa, taatun koskemattomuuden loukkaamiseen. Hylätessään myös seitsemännen kanneperusteen, joka perustui hyvän hallinnon ja yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen, yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, joko poikkeamalla omasta oikeuskäytännöstään tai tekemällä arviointivirheen.

Seitsemäs valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja otti näytön huomioon vääristyneellä tavalla, koska se hylkäsi kumoamiskanteen kahdeksannen kanneperusteen, joka perustui hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen 9 artiklan 7 kohdan soveltamiseen, tarkasteltaessa aikaisempaa käytäntöä, joka osoittaa, ettei parlamentti ole pidättänyt koskemattomuutta siinä tarkoituksessa, että jäseniä pidätetään ilman, että heitä on todettu syyllisiksi.

Kahdeksas valitusperuste, jonka mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 ja 53 artiklan kanssa, on rikottu. Yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei antanut asianmukaisia ja riittäviä perusteluja.

Yhdeksäs valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan kanssa, koska se ei hyväksynyt vaatimusta prosessinjohtotoimista ja asian selvittämistoimista.

Kymmenes valitusperuste, jonka mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei käsitellyt omasta aloitteestaan sitä, oliko kanteesta edelleen tarpeen lausua, erityisesti ottaen huomioon Espanjan korkeimman oikeuden tutkintatuomarin 12.1.2023 antaman määräyksen. Oikeusvarmuuden periaatetta on rikottu.

____________

¹ Unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2018, Berlusconi ja Fininvest, C-219/17, EU:C:2018:1023.