JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
VERICA TRSTENJAK
12 päivänä tammikuuta 2010 1(1)
Asia C‑19/09
Wood Floor Solutions Andreas Domberger GmbH
vastaan
Silva Trade SA
(Oberlandesgericht Wienin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Asetus N:o 44/2001 – 5 artiklan 1 alakohta – Toimivalta sopimusta koskevissa asioissa – Edustussopimus – Sopimus, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen – Palvelujen suorittaminen useissa jäsenvaltioissa – Palvelujen suorituspaikan määrittäminen
Sisällys
I Johdanto
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Yhteisön oikeus
1. Primäärioikeus
2. Asetus N:o 44/2001
B Kansallinen lainsäädäntö
III Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet kansallisessa tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset
IV Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
V Osapuolten lausumat
A Tutkittavaksi ottaminen
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
1. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltaminen sopimuksiin, joiden kohteena on palvelujen suorittaminen useissa jäsenvaltioissa (ensimmäisen kysymyksen a kohta)
2. Toimivaltaisuuden määrittäminen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella (ensimmäisen kysymyksen b kohta)
3. Toimivaltaisuuden määrittäminen siinä tapauksessa, että toiminnan painopistettä ei voida määrittää (ensimmäisen kysymyksen c kohta)
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
VI Julkisasiamiehen arviointi
A Johdanto
B Tutkittavaksi ottaminen
C Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
1. Edustussopimusta koskevia alustavia huomautuksia
a) Edustussopimuksen ominaispiirteet
b) Edustussopimus palvelujen suorittamista koskevana sopimuksena
2. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltaminen palvelujen suorittamisesta useissa jäsenvaltioissa tehtyihin sopimuksiin (ensimmäisen kysymyksen a kohta)
3. Toimivaltaisuuden määrittäminen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella (ensimmäisen kysymyksen b kohta)
4. Toimivaltaisuuden määrittäminen siinä tapauksessa, että paikkaa, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu, ei voida määrittää (ensimmäisen kysymyksen c kohta)
D Toinen ennakkoratkaisukysymys
E Yhteenveto
VII Ratkaisuehdotus
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävä asia antaa unionin tuomioistuimelle asioissa Color Drack,(2) Falco Privatstiftung ja Rabitsch(3) ja Rehder(4) annettujen tuomioiden jälkeen jälleen mahdollisuuden tulkita sopimusasioissa sovellettavia erityistä toimivaltaa koskevia säännöksiä. Nyt käsiteltävässä asiassa esitetään näet tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(5) (jäljempänä asetus N:o 44/2001) 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan tulkintaa koskevia kysymyksiä tilanteessa, jossa palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Jos kyseessä ovat useissa jäsenvaltioissa suoritetut palvelut, on otettava huomioon, että palvelu voidaan suorittaa myös internetin ja uudenaikaisten viestintävälineiden välityksellä, esimerkiksi sähköpostitse.
2. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee nyt käsiteltävässä asiassa lähinnä, määräytyykö toimivaltaisuus asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, jos kyseessä on kahden sellaisen sopimuspuolen välillä tehty edustussopimus, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, ja sopimuksen kohteena olevia palveluja suoritetaan sopimuksen perusteella useissa jäsenvaltioissa, ja mitkä ovat ratkaisevat perusteet, joita tässä yhteydessä on sovellettava. Esitetyt ennakkoratkaisukysymykset ovat tulleet esiin riita-asiassa, jossa ovat asianosaisina kauppaedustaja, Wood Floor Solutions Andreas Domberger GmbH -niminen yhtiö (jäljempänä Wood Floor tai kantaja), jonka kotipaikka on Itävallassa, ja päämies, Silva Trade SA -niminen yhtiö (jäljempänä Silva Trade tai vastaaja), jonka kotipaikka on Luxemburgissa.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Yhteisön oikeus
1. Primäärioikeus
3. EY 68 artiklan 1 kohdassa, joka sisältyy EY:n perustamissopimuksen IV osastoon (viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka), määrätään seuraavaa:
”Tähän osastoon sovelletaan 234 artiklaa seuraavissa tilanteissa ja seuraavin edellytyksin: jos tämän osaston tulkintaan tai yhteisön toimielinten tähän osastoon perustuvien säädösten pätevyyteen ja tulkintaan liittyvä kysymys tulee esille sellaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, on pyydettävä yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan asia.”
2. Asetus N:o 44/2001
4. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. – –”
5. Asetuksen N:o 44/2001 II luku, jonka otsikkona on ”Toimivalta”, sisältää tätä koskevat säännökset.
6. Kyseisen toimivaltaa koskevan luvun 1 jakson otsikkona on ”Yleiset säännökset”, ja sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
7. Saman jakson 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”
8. Toimivaltaa koskevan luvun 2 jaksoon, jonka otsikkona on ”Erityinen toimivalta”, sisältyy 5 artikla, jossa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
– irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,
– palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
c) jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa;
– –”
B Kansallinen lainsäädäntö
9. Itävallan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 528 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Muutoksenhaun (Revision) tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät missään tapauksessa täyty,
– –
2. jos valituksenalainen alimmassa oikeusasteessa annettu ratkaisu on pysytetty kaikilta osin, ellei kannetta ole hylätty muodollisin perustein pääasiaa tutkimatta,
– –”
10. Kauppaedustajia koskevan Itävallan lain (Handelsvertretergesetz) 23 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. – – Jos sopimuspuoli päättää sopimussuhteen ennenaikaisesti ilman perusteltua syytä, toinen sopimuspuoli voi vaatia sopimuksen täyttämistä tai korvausta aiheutuneesta vahingosta. – –
– –”
11. Kauppaedustajia koskevan Itävallan lain 24 §:n sanamuoto on seuraava:
”Kauppaedustajalle on suoritettava sopimussuhteen päättymisen jälkeen asianmukainen korvaus, jos ja siltä osin kuin
1. hän on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai kehittänyt merkittävästi liikesuhteita olemassa oleviin asiakkaisiin,
2. voidaan odottaa, että päämies tai hänen oikeudenomistajansa saavat jatkossakin huomattavaa hyötyä näistä liikesuhteista myös sopimussuhteen päättymisen jälkeen, ja
3. tällaisen korvauksen suorittaminen on kohtuullista, kun otetaan huomioon kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet, erityisesti liiketoimista näiden asiakkaiden kanssa saatavat palkkiot, jotka kauppaedustaja menettää.
– –”
III Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet kansallisessa tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset
12. Pääasian kantajana on Wood Floor -niminen yhtiö, jonka kotipaikka on itävaltalainen Amstettenin kaupunki, ja vastaajana on puolestaan Silva Trade -niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Wasserbillig Luxemburgissa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Wood Floorin johtaja Andreas Domberger oli alun perin toiminut itse Silva Traden kauppaedustajana, minkä jälkeen hän oli hoitanut tehtävää Wood Floorin välityksellä. Edustussopimus on nyt käsiteltävässä asiassa tehty suullisesti.(6)
13. Kantaja on hoitanut kauppaedustajan tehtävää Itävallassa, Italiassa, Baltian maissa, Puolassa(7) ja Sveitsissä. Kansallisen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan kyseisen yhtiön johtaja otti asiakkaisiin yhteyttä lähinnä puhelimitse ja sähköpostitse yhtiön toimistosta, mutta toisinaan hän matkusti henkilökohtaisesti asiakkaiden toimipaikkaan tai kotiin. Välitystoiminta tapahtui siis 70-prosenttisesti kantajan toimipaikassa Itävallassa ja 30-prosenttisesti ulkomailla.
14. Vastaaja Silva Trade päätti edustussopimuksen 2.4.2007 päivätyllä kirjeellä. Koska kantaja (kauppaedustaja) katsoi, että tämä toimenpide merkitsi sopimuksen ennenaikaista perusteetonta päättämistä, se nosti 21.8.2007 alimman oikeusasteen tuomioistuimessa (Landesgericht Sankt Pölten) Itävallassa kanteen saadakseen kauppaedustajista annetun Itävallan lain (Handelsvertretergesetz) 23 §:n nojalla 27 864,65 euron suuruisen korvauksen vahingoista, joita se katsoi itselleen aiheutuneen sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi. Kantaja vaati vaatimuksessaan lisäksi 83 593,95 euron suuruista korvausta saman lain 24 §:n nojalla. Kantaja perusteli itävaltalaisen tuomioistuimen toimivaltaa tutkia sen vaatimus asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdalla, koska se oli harjoittanut omaa kauppaedustajan toimintaansa omassa kotipaikassaan Itävallassa. Vastaaja esitti vastinekirjelmässään väitteen, jonka mukaan itävaltalainen tuomioistuin ei ole alueellisesti eikä kansainvälisesti toimivaltainen, mitä se perusteli sillä, että kantaja oli saanut Itävallasta vain 24,9 prosenttia liikevaihdostaan ja loput oli saatu ulkomailta.
15. Alimman oikeusasteen tuomioistuin totesi 10.10.2008 antamassaan määräyksessä olevansa alueellisesti ja kansainvälisesti toimivaltainen. Se totesi määräyksensä perusteluissa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”palvelut” on tulkittava laajasti eli siten, että siihen sisältyy myös kauppaedustajan toiminta. Tuomioistuin on perustellut omaa toimivaltaansa sillä, että kantajan toiminnan painopiste on sijainnut Amstettenissä Itävallassa.
16. Vastaaja valitti toimivaltaa koskeneesta määräyksestä ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen (Oberlandesgericht Wien), sillä se katsoi, että jos sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanopaikat sijaitsevat useissa jäsenvaltioissa, kantaja voi esittää vaatimuksensa vain yhdessä niistä kaikkien omien vaateidensa osalta ainoastaan, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan nojalla eli vastaajan kotipaikan perusteella. Silva Trade katsoo, että jos sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanopaikat sijaitsevat useissa jäsenvaltioissa – eikä vaatimusta ole esitetty vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa –, kunkin valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan velvoitteiden sen osuuden, joka on pantu täytäntöön niiden valtiossa.
17. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa omasta oikeudestaan esittää EY 68 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä EY 234 artiklan kanssa, tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö, että sillä on tarkoitus pysyttää alimman oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisu ja että sen päätökseen ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta. Se katsoo siis, että sitä voidaan pitää EY 68 artiklan 1 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä EY 234 artiklan kanssa, tarkoitettuna tuomioistuimena, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta.
18. Kansallinen tuomioistuin katsoo siis olevansa toimivaltainen tässä tapauksessa ja perustelee näkemyksensä sillä, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava itsenäisesti ja että tätä varten ratkaiseva on paikka, jossa palvelut on tosiasiallisesti suoritettu. Se viittaa tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Color Drack antamaan tuomioon,(8) jossa yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tapauksessa, jossa tavarat oli toimitettu eri paikkoihin, jotka sijaitsivat samassa jäsenvaltiossa. Yhteisöjen tuomioistuin korosti kyseisessä tuomiossa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava asetuksen lainsäädäntöhistorian, tavoitteiden ja järjestelmän valossa(9) ja että tilanteessa, jossa yhdessä jäsenvaltiossa on useita toimituspaikkoja, vain yhdellä tuomioistuimella on oltava toimivalta tutkia kaikki sopimukseen perustuvat kanteet.(10) Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa myös, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa sovelletaan sekä yhden että usean toimituspaikan tilanteessa(11) ja että tilanteessa, jossa on useita tavaran toimituspaikkoja, on tarkasteltavana olevan säännöksen mukaisena täytäntöönpanopaikkakuntana lähtökohtaisesti pidettävä paikkakuntaa, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin, ja että tällaisessa tilanteessa läheisin liittymä tulee yleensä kysymykseen paikkakunnalla, jolla täytetään pääasiallinen toimitus.(12) Jos pääasiallisen toimituksen täytäntöönpanopaikkaa ei kuitenkaan voida määrittää, kantaja voi haastaa vastaajan valitsemansa toimituspaikan tuomioistuimeen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella.(13)
19. Kansallisen tuomioistuimen mielestä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Color Drack antamassaan tuomiossa esittämiä periaatteita voidaan soveltaa myös sopimuksiin, jotka koskevat useissa jäsenvaltioissa suoritettavia palveluja. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että toimivaltaisuus pitäisi tällaisessa tapauksessa määrittää sen mukaan, millä paikkakunnalla on läheisin liittymä paikkaan, jossa sijaitsee palvelujen suorittajan toiminnan painopiste. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan kantaja on suorittanut kauppaedustajan palveluja pääasiallisesti omasta kotipaikastaan Itävallassa, joten sitä on pidettävä paikkakuntana, jossa sijaitsee sen palvelujen suorittamisen painopiste, mistä syystä Itävallan tuomioistuimet ovat tässä tapauksessa toimivaltaisia.
20. Kansallinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että asiassa Besix annetussa tuomiossa(14) julistettuja periaatteita ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan. Kyseisessä asiassa riidan kohteena oli pidättäytymisvelvoite, jota sovellettiin ilman maantieteellisiä rajoituksia, kun nyt käsiteltävässä asiassa palvelujen suorituspaikkoja on rajoitettu määrältään maantieteellisesti.
21. Kansallinen tuomioistuin on tässä tilanteessa lykännyt 23.12.2008 tekemällään päätöksellä asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle EY 68 artiklan nojalla, kun kyseistä artiklaa luetaan EY 234 artiklan kanssa, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:(15)
”1. a) Voidaanko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan säännöstä soveltaa palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen myös silloin, kun palvelut suoritetaan sopimuksen mukaisesti useissa jäsenvaltioissa?
Mikäli edellä mainittuun kysymykseen vastataan myöntävästi:
Onko edellä mainittua säännöstä tulkittava siten, että
b) luonteenomaisen velvoitteen täytäntöönpanopaikka on määritettävä sen paikkakunnan mukaan, jossa sijaitsee palvelun suorittajan toiminnan painopiste, joka arvioidaan toimintaan käytetyn ajan ja sen merkityksen perusteella, ja
c) mikäli toiminnan painopistettä ei voida määrittää, kantaja voi nostaa kanteen kaikkien sopimukseen perustuvien vaatimusten osalta valintansa mukaan millä tahansa paikkakunnalla, jossa palveluja yhteisön alueella suoritetaan?
2. Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Voidaanko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa soveltaa palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen myös silloin, kun palvelut suoritetaan sopimuksen mukaisesti useissa jäsenvaltioissa?”
IV Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
22. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 15.1.2009. Kirjallisessa menettelyssä huomautuksia esittivät pääasian asianosaiset, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio. Pääasian asianosaisten edustajat sekä Saksan hallituksen ja komission asiamiehet osallistuivat 29.10.2009 pidettyyn istuntoon, jossa ne esittivät suulliset huomautuksensa ja vastasivat unionin tuomioistuimen kysymyksiin.
V Osapuolten lausumat
A Tutkittavaksi ottaminen
23. Kirjallisia huomautuksiaan esittäneistä osapuolista ainoastaan komissio käsittelee tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä koskevaa kysymystä, ja se katsoo, että EY 68 artiklan nojalla ainoastaan sellaisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnöt voidaan tutkia, joiden ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta. Päätös siitä, onko kyseessä tällainen ylin tuomioistuin, riippuu komission mielestä asiaan liittyvistä konkreettisista olosuhteista eli siitä, voidaanko tietyssä oikeudenkäyntimenettelyssä hakea muutosta tuomioistuimen ratkaisuun vai ei.
24. Komissio katsoo, että nyt käsiteltävään asiaan liittyvien konkreettisten olosuhteiden perusteella ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ratkaisuun ei saa hakea muutosta. Komissio väittää, että Itävallan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 528 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan muutoksenhaku (Revision) ei ole mahdollinen, jos riidanalainen ensimmäisessä oikeusasteessa annettu määräys on pysytetty kaikilta osin. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin aikoo nyt käsiteltävässä asiassa pysyttää toimivallasta ratkaisun antaneen alimman oikeusasteen tuomioistuimen määräyksen, sen ratkaisuun ei ole enää mahdollista hakea muutosta (Revision). Tästä syystä ennakkoratkaisupyyntö on komission mielestä tutkittava.
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
1. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltaminen sopimuksiin, joiden kohteena on palvelujen suorittaminen useissa jäsenvaltioissa (ensimmäisen kysymyksen a kohta)
25. Pääasian kantaja, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio ehdottavat, että unionin tuomioistuin ratkaisisi ensimmäisen kysymyksen siten, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sovelletaan myös sopimuksiin, joiden kohteena on palvelujen suorittaminen, kun palvelut suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Nämä osapuolet korostavat lähinnä, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Color Drack antamaa tuomiota voidaan soveltaa myös silloin, kun sopimusvelvoitteet on pantava täytäntöön useissa jäsenvaltioissa. Pääasian kantajan, Saksan hallituksen ja komission istunnossa esittämistä lausumista ilmenee myös, että ne katsovat, että yhteisöjen tuomioistuin on jo vastannut tähän kysymykseen asiassa Rehder antamassaan tuomiossa.
26. Pääasian kantaja lisää, että kun asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan, noudatetaan myös toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuuden tavoitetta, koska pääasian sopimuspuolten tekemästä sopimuksesta ilmenee selvästi, missä jäsenvaltioissa kantaja suorittaa palveluja. Kantaja katsoo, että tämä on myös perustavanlaatuinen ero asiassa Besix annettuun tuomioon,(16) jossa ei ollut mahdollista määrittää, missä jäsenvaltioissa sopimusvelvoitteet oli täytettävä, koska sopimuksen kohteena oli pidättäytymisvelvoite.
27. Saksan hallitus korostaa lisäksi, että tuomioistuimen, jolla on läheisin liittymä sopimukseen, on oltava toimivaltainen kaikkien sopimukseen perustuvien vaateiden osalta.
28. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa sovelletaan palvelujen suorittamisesta tehtyihin sopimuksiin riippumatta siitä, suoritetaanko palvelut yhdessä vai useammassa jäsenvaltiossa. Se korostaa tässä yhteydessä, että tällainen tulkinta vastaa edellä mainitun säännöksen sanamuotoa ja on seuraavien periaatteiden mukainen: ensinnäkin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa on sovellettava aina kun se on kohtuullisesti mahdollista; toiseksi toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuuden nimissä täytyy olla mahdollista määrittää helposti, mikä on toimivaltainen tuomioistuin jossain tietyssä tapauksessa; kolmanneksi on tarkoituksenmukaista välttää se, että eri tuomioistuimet antavat ratkaisun saman riidan eri osatekijöistä; ja vielä neljänneksi nyt käsiteltävän asian kohteena oleviin ennakkoratkaisukysymyksiin annetun ratkaisun on oltava yhdenmukainen yhteisöjen tuomioistuimen Brysselin yleissopimuksen(17) 5 artiklan 1 kohdasta omaksuman tulkinnan kanssa.
29. Komissio korostaa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan sanamuodosta ja rakenteesta ei ilmene, että tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista tehtäviä sopimuksia koskeva toimivalta määräytyisi tämän säännöksen mukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimusvelvoite täytetään vain yhdessä jäsenvaltiossa. Tällainen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan soveltamisalan rajoittaminen ei ole myöskään tämän säännöksen tarkoituksen mukainen. Komissio korostaa, että kyseisen asetuksen johdanto-osan toisesta, kuudennesta ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan takaamiseksi on tarkoituksenmukaista antaa sääntöjä toimivaltaristiriitoja koskevien säännösten yhtenäistämisestä, jos kantajalla on kotipaikka jossain jäsenvaltiossa mutta riita on joiltain osin luonteeltaan valtioiden rajat ylittävä. Komissio väittää, että olisi tämän tarkoituksen vastaista, jos erityisen toimivallan määrittäminen irtaimen tavaran kauppaa ja palvelujen suorittamista koskevien sopimusten osalta rajoittuisi ainoastaan siihen tapaukseen, että tällaiset sopimukset pannaan täytäntöön vain yhdessä jäsenvaltiossa. Tämän lisäksi tällainen rajoitus asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan soveltamisalaan heikentäisi huomattavasti säännöksen tehokkuutta, koska kyseistä säännöstä ei voitaisi enää soveltaa siinäkään tapauksessa, että vain pieni osa tavaroista luovutettaisiin tai palveluista suoritettaisiin jossain toisessa jäsenvaltiossa. Samalla tavoin tämä ratkaisu olisi ristiriidassa niiden historiallisten syiden kanssa, joiden vuoksi kyseinen säännös annettiin. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa muutettiin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan voimassa olleen määräyksen osalta siten, että tavaroiden luovutuksen ja palvelujen suoritusten osalta kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi ”täytäntöönpanopaikaksi” vahvistettiin luonteenomaisen sopimusvelvoitteen täytäntöönpanopaikka. Komission mielestä kyseisellä säännöksellä pyritään siten helpottamaan toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä kansainvälisessä kaupassa useimmin esiintyvien sopimusten osalta siten, että se määritetään luonteenomaisen sopimusvelvoitteen täytäntöönpanopaikan perusteella.
30. Toisin kuin kaikki muut osapuolet, pääasian vastaaja sitä vastoin katsoo, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa ei sovelleta palvelujen suorittamista koskeviin sopimuksiin, jos palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Kyseinen asianosainen korostaa, että asiassa Color Drack annettua yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, joka koski tavaroiden toimittamisesta yhteen ainoaan jäsenvaltioon tehtyä sopimusta, ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, jonka kohteena on palvelujen suorittamista useissa jäsenvaltioissa koskeva sopimus, koska tällainen ratkaisu ei ole riittävä takaamaan toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen ennustettavuuden vaatimusta. Koska kantaja on saanut suurimman osan liikevaihdostaan muista jäsenvaltioista kuin Itävallasta (vastaajan mukaan suurin osa liikevaihdosta saatiin Puolasta), ei ole ollut mahdollista ennustaa toimivaltaista tuomioistuinta. Vastaaja vetoaa tässä yhteydessä myös julkisasiamies Botin asiassa Color Drack antamaan ratkaisuehdotukseen,(18) jossa todettiin, että toimivaltaa ei voida määrittää asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan perusteella, jos sopimusvelvoitteiden täyttämispaikat sijaitsevat useissa jäsenvaltioissa.(19) Pääasian vastaaja väittää myös, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan sanamuodossa viitataan vain yhteen täytäntöönpanopaikkaan, koska sanaa ”paikka” käytetään aina yksikössä. Tämä asianosainen viittaa lisäksi asiassa Besix annettuun tuomioon(20) ja väittää, että on mahdollista välttää haitat, joita saattaa aiheutua siitä, että eri tuomioistuimet antavat ratkaisun saman riidan eri osatekijöistä, määräämällä siitä, että kantajan on nostettava kanne vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa.
2. Toimivaltaisuuden määrittäminen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella (ensimmäisen kysymyksen b kohta)
31. Pääasian kantaja ja komissio väittävät, että toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä palveluja suorittavan oikeussubjektin toiminnan painopisteen (Tätigkeitsschwerpunkt) sijaintipaikan perusteella.
32. Kantaja korostaa lisäksi, että sopimuspuolet voivat helposti määrittää etukäteen sopimuksessa paikan, jossa palvelujen tarjoamisen painopiste sijaitsee, ja että tällä tavoin toimivaltaisuuden määrittäminen vastaa toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuuden tavoitetta, koska kantaja tietää tarkasti, missä tuomioistuimissa hän voi esittää vaatimuksen, kun puolestaan vastaaja tietää, mihin tuomioistuimiin hänet voidaan haastaa. Pääasian kantaja totesi istunnossa, että kauppaedustaja on suorittanut suullisesti tehdyn sopimuksen perusteella useita palveluja hankkimalla uusia asiakkaita päämiehelle ja hoitamalla yhteyksiä olemassa oleviin asiakkaisiin, neuvottelemalla asiakkaiden kanssa ennen sopimusten tekemistä, tekemällä sopimuksia, vastaanottamalla reklamaatioita ja takaamalla päämiehelle yleisen tuen sen tuotteiden myynnissä. Koska se on suorittanut näitä palveluja lähinnä omassa kotipaikassaan Itävallassa, kyseinen asianosainen katsoo, että toimivalta riidan ratkaisemiseksi kuuluu itävaltalaiselle tuomioistuimelle.
33. Komission mielestä toimivaltaisuuden määrittäminen palveluja suorittavan oikeussubjektin toiminnan painopisteen perusteella on niiden eri päämäärien mukainen, joita tavoitellaan sillä, että asianmukaisen tuomioistuimen katsotaan olevan toimivaltainen: se on ensinnäkin sen vaatimuksen mukainen, jonka mukaan kaikki tietystä sopimuksesta johtuvat riidat on käsiteltävä yhdessä tuomioistuimessa; toiseksi se on toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuutta koskevan tavoitteen mukainen; kolmanneksi tällainen toimivaltaisuuden määrittäminen täyttää sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen maantieteellistä läheisyyttä koskevan vaatimuksen; ja neljänneksi sillä taataan myös asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus, koska kantajalla on tällä tavoin mahdollisuus nostaa kanne sopimusvelvoitteen täytäntöönpanopaikan tuomioistuimessa, kun puolestaan vastaaja voidaan haastaa oikeuteen vain yhdessä jäsenvaltiossa. Komissio korostaa, että on selvitettävä, missä jäsenvaltioissa palvelut on pääasiallisesti suoritettu; tätä varten on otettava huomioon kaikki seikat, esimerkiksi paikka, jossa suurin osa sopimuksista on tehty, ja paikka, josta on saatu suurin osa liikevaihdosta. Komissio väittää, että tässä tapauksessa paikka, jossa palvelut on suurimmaksi osaksi suoritettu, on Itävalta, koska kauppaedustaja on suorittanut 70 prosenttia palveluista kyseisessä maassa ja vain 30 prosenttia ulkomailla. Se, että kantaja on saanut Itävallasta vain 25 prosenttia liikevaihdostaan, ei estä itävaltalaisen tuomioistuimen toimivaltaisuutta, koska kantaja on järjestänyt oman toimintansa itävaltalaisessa Amstettenin kaupungissa sijaitsevasta kotipaikastaan.
34. Saksan hallituksen mielestä useassa jäsenvaltiossa täytäntöön pannun edustussopimuksen osalta on sovellettava kumottavissa olevaa olettamaa, jonka mukaan paikkakunta, jossa sopimukseen perustuvat palvelut suoritetaan ja jonka perusteella toimivaltainen tuomioistuin määräytyy, on paikkakunta, jossa kauppaedustajalla on ”pääasiallinen toimipaikka” (Hauptbüro).
35. Komissio korosti Saksan hallituksen tähän väitteeseen istunnossa antamassaan vastauksessa, että se ei ole samaa mieltä siitä, että voitaisiin turvautua tällaiseen olettamaan, koska se on ristiriidassa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan tarkoituksen kanssa, sillä toimivalta on määritettävä sen soveltamisalalla tosiseikkojen perusteella. Kansallinen tuomioistuin tutkii tällaiset seikat vain silloin, jos vastaaja on riitauttanut olettaman, joten todistustaakka on viimeksi mainitulla. Tällaisella olettamalla suositaan kauppaedustajaa liikaa, koska hän voi aina olla kantajana ja vastaajana oman kotipaikkansa tuomioistuimessa,(21) kun tällaisella olettamalla on vastaajan osalta vain se vaikutus, että toimivalta määräytyy ikään kuin asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan yleissäännön perusteella.
36. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pitää epäasianmukaisena sitä, että toimivalta määräytyisi palveluja suorittavan oikeussubjektin toiminnan painopisteen perusteella. Kyseinen hallitus ymmärtää näet tämän perusteen siten, että se merkitsisi sitä, että määritettäisiin palveluja suorittavan oikeussubjektin toiminnan painopiste yleisellä tasolla. Se väittää, että palvelujen suorituspaikan on oltava paikka, jossa palvelut todellisuudessa suoritetaan sopimuksen perusteella, mikä kuitenkin tässä tapauksessa kuuluu kansallisen tuomioistuimen selvitettäväksi asian tosiseikkojen ja taloudellisten arviointiperusteiden mukaisesti.
3. Toimivaltaisuuden määrittäminen siinä tapauksessa, että toiminnan painopistettä ei voida määrittää (ensimmäisen kysymyksen c kohta)
37. Pääasian kantaja ja Saksan hallitus katsovat, että ensimmäisen kysymyksen c kohtaan, jossa tiedustellaan, voiko kantaja nostaa kanteen valintansa mukaan millä tahansa paikkakunnalla, jossa palveluja yhteisön alueella suoritetaan, mikäli toiminnan painopistettä ei voida määrittää, olisi vastattava myöntävästi.
38. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää sitä vastoin, että mikäli palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa eikä ole mahdollista määrittää paikkakuntaa, jossa pääasiallinen palvelu on suoritettu, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa ei voida soveltaa, koska siinä annetaan kantajalle oikeus valita tuomioistuin, jossa hän esittää vaatimuksensa, mistä seuraisi, että toimivalta olisi mielivaltaisesti määritetyllä tuomioistuimella, ja tällainen tapa määrittää toimivaltaisuus olisi vastaajan kannalta erittäin heikosti ennustettavissa.
39. Ensimmäisen kysymyksen a ja b kohtaan esittämänsä ratkaisun perusteella komissio ei ota kantaa ensimmäisen kysymyksen c kohtaan.
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
40. Pääasian kantaja ja komissio katsovat, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei pidä vastata, kun otetaan ensimmäiseen kysymykseen annettava myöntävä vastaus huomioon.
41. Pääasian vastaaja katsoo, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa ei sovelleta nyt käsiteltävään asiaan, koska päinvastaisessa tapauksessa – samoin kuin jos sovellettaisiin saman säännöksen b alakohtaa – ei olisi mahdollista taata toimivaltaisen tuomioistuimen ennustettavuutta eikä oikeusvarmuutta.
42. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että siinä tapauksessa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa ei sovelleta siitä syystä, että palvelujen suorituspaikkaa ei voida määrittää, sovelletaan saman säännöksen a alakohtaa. Kyseinen hallitus viittaa perusteluissaan 5 artiklan 1 alakohdan c alakohtaan, jossa säädetään, että kyseisen säännöksen a alakohtaa sovelletaan, jos b alakohta ei ole sovellettavissa.
43. Saksan hallitus ei ota kantaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.
VI Julkisasiamiehen arviointi
A Johdanto
44. Unionin tuomioistuinta pyydetään nyt käsiteltävässä asiassa tulkitsemaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa edustussopimuksen osalta(22) silloin, kun kauppaedustaja suorittaa palveluja useissa jäsenvaltioissa. Unionin tuomioistuimella on siis tilaisuus antaa ratkaisu kysymykseen, joka koskee toimivaltaisuutta tutkia useissa jäsenvaltioissa suoritettavia palveluja koskevista sopimuksista johtuvat riidat, mihin oikeuskirjallisuudessa oli jo jonkin aikaa kiinnitetty huomiota.(23) Tämä kysymys tuli näet esiin kuljetussopimuksen osalta jo asiassa Rehder,(24) mutta kyseisessä asiassa se, että palveluja suoritettiin useissa jäsenvaltioissa, ei aiheuttanut suuria ongelmia, koska palvelun mahdollisia suorituspaikkoja oli vain kaksi eli lähtöpaikka ja määräpaikka. Tästä syystä nyt käsiteltävä asia on ensimmäinen, jossa unionin tuomioistuimen on annettava ratkaisu toimivaltaisuudesta siinä tapauksessa, että palveluja suoritetaan useilla paikkakunnilla, jotka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa.
45. Nyt käsiteltävä asia ei ole kuitenkaan ainoa vireillä oleva asia, jossa tällainen ongelma on tuotu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Todettakoon, että unionin tuomioistuimessa on tällä hetkellä vireillä myös toinen asia, jonka kohteena on samankaltainen kysymys, eli asia Seunig vastaan Hölzel,(25) jonka kohteena on samalla tavoin toimivaltaisuuden määrittäminen silloin, kun palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Nyt käsiteltävässä asiassa tehtävällä päätöksellä on vaikutuksia myös asiassa Seunig annettavaan ratkaisuun.
46. Haluaisin lisäksi korostaa, että sopimukset, joiden osalta saattaa tulla esiin toimivaltaisuuden määrittämistä koskeva kysymys, koska palveluja mahdollisesti suoritetaan useissa jäsenvaltioissa, ovat tyypiltään melko erilaisia. Tällainen kysymys saattaa tulla esiin esimerkiksi myös asianajajan ja asiakkaan välisen toimeksiantosopimuksen yhteydessä.(26) Jos esimerkiksi asianajotoimisto, jolla on kotipaikka Luxemburgissa, edustaa saksalaista asiakasta Ranskassa pidettävässä istunnossa ja asiakkaan ja asianajotoimiston välille syntyy riita, tulee myös esiin kysymys siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan tämän riidan. Samalla tavoin toimivaltaisuuden määrittäminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia myös silloin, kun kyseessä on välityssopimus, jos välittäjä toimii päämiehen lukuun useissa jäsenvaltioissa. Tästä syystä unionin tuomioistuimen pitää ratkaisunsa antaessaan ottaa huomioon myös mahdolliset seuraukset, joita sen ratkaisulla saattaa olla muuntyyppisiin sopimuksiin, jotka koskevat palvelujen suorittamista useissa jäsenvaltioissa.
B Tutkittavaksi ottaminen
47. EY 68 artiklan 1 kohdan nojalla, kun kyseistä määräystä luetaan yhdessä EY 234 artiklan kanssa, EY:n perustamissopimuksen IV osaston (viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka) tulkintaa taikka kyseiseen osastoon perustuvien yhteisön toimielinten toimien pätevyyttä tai tulkintaa koskevia kysymyksiä voi esittää vain tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta.(27) Asetus N:o 44/2001, joka on annettu EY 61 artiklan c kohdan ja EY 67 artiklan 1 kohdan perusteella, kuuluu kyseisen IV osaston nojalla annettuihin yhteisön toimielinten toimiin.
48. Nyt käsiteltävässä asiassa ratkaisu kysymykseen, voidaanko ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä tuomioistuinta pitää tuomioistuimena, ”jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”, riippuu itse asiassa päätöksestä, joka tehdään muutoksenhakutuomioistuimessa, joka käsittelee toimivaltaisuudesta annettua määräystä, jota koskeva asia on vireillä kyseisessä tuomioistuimessa.(28) Kuten Itävallan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 528 §:n 2 momentin 2 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta (Revision), jos se pysyttää alimman oikeusasteen tuomioistuimen tekemän toimivaltaa koskevan päätöksen. Tästä voidaan näin ollen tehdä se vastakohtaispäätelmä, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei pysytä alimmassa oikeusasteessa tehtyä päätöstä, sen päätökseen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa (Revision).
49. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin selventää, että se aikoo pysyttää alimman oikeusasteen tuomioistuimen toimivallasta tekemän päätöksen ja että tästä syystä sen ratkaisuun ei voida hakea muutosta.(29) Korostettakoon kuitenkin, että tämän päätöksen sisältö ei riipu yksinomaan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen suorittamasta arvioinnista, vaan ennen kaikkea unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksiin antamista vastauksista. Jos unionin tuomioistuimen vastaus on aineellisesti yhtäpitävä Itävallan alimman oikeusasteen tuomioistuimen tekemän päätöksen kanssa, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen päätökseen ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta; jos unionin tuomioistuin vastaa sitä vastoin eri tavalla, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta, ja tästä syystä tällainen tuomioistuin ei ole siinä tapauksessa tuomioistuin, ”jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”.
50. Edellä esitetystä huolimatta ennakkoratkaisukysymykset on mielestäni tutkittava nyt käsiteltävässä asiassa. Tätä päätelmää tukeva tärkein perustelu ovat seuraukset, joita aiheutuisi, jos kysymykset jätettäisiin tutkimatta. Silloin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen pitäisi tehdä päätös itse, ja se pysyttäisi alimmassa oikeusasteessa tehdyn päätöksen. Tästä seuraisi, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneestä tuomioistuimesta tulisi tuomioistuin, ”jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”. Jos ennakkoratkaisukysymykset jätettäisiin tutkimatta, otettaisiin kantaa unionin tuomioistuimen (ja siten myös ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen) käsitykseen aineellisesta oikeudesta tässä tapauksessa, koska lähtökohtana olisi se olettama, että unionin tuomioistuin (ja siten myös ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin) tekee erilaisen ratkaisun kuin Itävallan alimman oikeusasteen tuomioistuin. Nyt käsiteltävässä asiassa on kyseessä ainoastaan se mahdollisuus, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta, mutta tällaisen mahdollisuuden pitäisi riittää siihen, että esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät, koska tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvittämisvaiheessa ei ole vielä mahdollista tietää, minkä sisältöinen ratkaisu annetaan. Katson siis, että asia on otettava tutkittavaksi ja kansalliselle tuomioistuimelle pitäisi antaa kaikki tulkinnan osatekijät, joita se tarvitsee nyt käsiteltävän riidan ratkaisemiseksi.
51. Ennakkoratkaisukysymykset on näin ollen tutkittava.
C Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
52. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on moniosainen. Ensimmäisen kysymyksen a kohdassa pyritään selvittämään, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sopimuksiin, joiden perusteella palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa, kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevan edustussopimuksen perusteella. Ensimmäisen kysymyksen b kohta koskee toimivaltaisuuden määrittämistä, kun kyseessä on edustussopimus, jonka perusteella kauppaedustajan palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa; on tarkemmin sanoen selvitettävä, vahvistetaanko sopimuksen luonteenomaisen velvoitteen täyttämispaikka sen paikkakunnan mukaan, jossa sijaitsee palvelujen suorittajan toiminnan painopiste. Ensimmäisen kysymyksen c kohta koskee sen sijaan sitä, voidaanko silloin, kun toiminnan painopistettä ei voida määrittää, nostaa kanne kaikkien sopimuksesta johtuvien vaateiden osalta kantajan valinnan mukaan millä tahansa paikkakunnalla, jossa palveluja yhteisön sisällä suoritetaan.
53. Aloitan tarkasteluni kuvaamalla asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakodassa tarkoitettuihin palvelujen suorittamista koskeviin sopimuksiin kuuluvan edustussopimuksen peruspiirteitä ja käsittelen tämän jälkeen kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset.
1. Edustussopimusta koskevia alustavia huomautuksia
a) Edustussopimuksen ominaispiirteet
54. Edustussopimuksia koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö vastaa tällaisen sopimuksen peruspiirteiden osalta jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 86/653/ETY(30) (jäljempänä direktiivi 86/653).
55. Direktiivissä 86/653 säädetään, että kauppaedustajalla tarkoitetaan itsenäistä välittäjää, jolla on pysyvä(31) valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön (päämiehen) puolesta tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun.(32) Kauppaedustajan tulee pyrkiä sopivalla tavalla neuvottelemaan ja tarvittaessa päättää liiketoimista, jotka on annettu hänen tehtäväkseen, antaa päämiehelle kaikki hallussaan olevat tarpeelliset tiedot ja noudattaa päämiehen antamia kohtuullisia ohjeita.(33) Kauppaedustajan tulee tehtäväänsä hoitaessaan huolehtia päämiehen edusta ja toimia velvollisuudentuntoisesti ja rehellisesti.(34)
56. Päämiehellä on puolestaan direktiivin 86/653 nojalla velvollisuus toimittaa kauppaedustajalle kyseisiä tavaroita koskeva tarpeellinen aineisto ja hankkia kauppaedustajalle edustussopimuksen täyttämistä varten tarpeelliset tiedot; jos lisäksi päämiehellä on aihetta otaksua, että toiminta tulee olemaan merkittävästi suppeampaa kuin kauppaedustajalla yleensä olisi ollut aihetta olettaa, hänen tulee ilmoittaa tästä kauppaedustajalle.(35) Päämiehen tulee toimia velvollisuudentuntoisesti ja rehellisesti suhteessa kauppaedustajaan.(36)
57. Kauppaedustajalla on oikeus saada toiminnastaan provisio.(37) Yleensä palkkion määrästä sovitaan sopimuspuolten kesken, mutta direktiivissä 86/653 säädetään, että jos sopimuspuolet eivät ole sopineet palkkiosta, kauppaedustajalla on oikeus palkkioon, joka vastaavia tavaroita edustaville kauppaedustajille yleensä maksetaan siellä, missä hän harjoittaa liiketoimintaansa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkkion määrää koskevien jäsenvaltion pakottavien säännösten soveltamista.(38)
58. Direktiivissä 86/653 ei säädetä nimenomaisesti siitä, että edustussopimus pitäisi tehdä kirjallisesti, mutta jäsenvaltiot voivat säätää, että edustussopimus ei ole pätevä, ellei sitä ole laadittu kirjallisesti.(39) Direktiivissä säädetään lisäksi, että edustussopimuksen osapuolella on oikeus pyynnöstä saada toiselta osapuolelta tämän allekirjoittama asiakirja, jossa ovat sopimusehdot niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.(40) Tätä oikeutta pidetään direktiivissä 86/653 luovuttamattomana.(41)
b) Edustussopimus palvelujen suorittamista koskevana sopimuksena
59. Nyt käsiteltävän asian osalta on todettava, että edustussopimus on sopimus, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.(42) Kuten yhteisöjen tuomioistuin korosti asiassa Falco antamassaan tuomiossa, palvelujen käsite edellyttää ”vähintäänkin sitä, että palveluja tarjoava osapuoli harjoittaa määrättyä toimintaa maksua vastaan”.(43) Tämä edellytys täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa, koska kauppaedustaja on hankkinut uusia asiakkaita päämiehelle ja hoitanut yhteyksiä olemassa oleviin asiakkaisiin, neuvotellut asiakkaiden kanssa ennen sopimusten tekemistä, tehnyt sopimuksia, vastaanottanut reklamaatioita ja taannut päämiehelle yleisen tuen sen tuotteiden myynnissä.(44) Se on suorittanut näitä palveluja maksua vastaan, koska se on saanut toiminnastaan provision. Tästä syystä palvelujen suorittamisesta tehdyn sopimuksen olemassaoloa koskeva edellytys kiistatta täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.
2. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltaminen palvelujen suorittamisesta useissa jäsenvaltioissa tehtyihin sopimuksiin (ensimmäisen kysymyksen a kohta)
60. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä a kohdassa lähinnä sitä, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan edustussopimukseen – jonka perusteella palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa.
61. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään, että jollei toisin ole sovittu, velvoitteen täyttämispaikka (jossa ketä tahansa vastaan voidaan nostaa kanne, vaikka hänen kotipaikkansa olisi toisessa jäsenvaltiossa(45)) on palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Säännöksen sanamuodon perusteella ei ole mielestäni mahdollista vahvistaa, sovelletaanko sitä ainoastaan sopimuksiin, jotka koskevat palvelujen tarjoamista yhdessä jäsenvaltiossa, vai myös sopimuksiin, joiden perusteella palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Myöskään sillä, että käytetään sanaa ”jäsenvaltio” yksikössä, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä.(46)
62. Tästä huolimatta kysymykseen on mielestäni vastattava myöntävästi. Tällainen ratkaisu on näet välttämätön, kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tähänastinen oikeuskäytäntö ja erityisesti asioissa Color Drack(47) ja Rehder(48) annetut tuomiot. Asiassa Color Drack annettu tuomio ei tosin koskenut palvelujen suorittamisesta tehtyä sopimusta vaan irtaimen kaupasta tehtyä sopimusta, mutta se on silti tärkeä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska yhteisöjen tuomioistuimen siinä kehittämiä periaatteita on sittemmin asiassa Rehder annetussa tuomiossa laajennettu koskemaan palvelujen suorittamista koskevia sopimuksia.
63. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa Color Drack koski asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan soveltamista tilanteessa, jossa tavara toimitetaan sopimuksen perusteella eri paikkoihin, jotka sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseinen säännös on sovellettavissa, jos yhdessä jäsenvaltiossa on useita toimituspaikkoja, ja että tällaisessa tapauksessa toimivaltainen tutkimaan kaikki irtaimen tavaran kauppasopimukseen perustuvat kanteet on se tuomioistuin, jonka tuomiopiiriin kuuluvalla paikkakunnalla täytetään pääasiallinen toimitus, joka puolestaan on määritettävä taloudellisten arviointiperusteiden nojalla.(49) Mikäli ei ole määrääviä tekijöitä sen paikkakunnan toteamiseksi, jolla pääasiallinen toimitus täytetään, kantaja voi nostaa vastaajaa vastaan kanteen valitsemansa toimituspaikan tuomioistuimessa.(50) Yhteisöjen tuomioistuin korosti kyseisessä tuomiossa nimenomaisesti, että nämä seikat koskevat vain tilannetta, jossa on kysymys useista toimituspaikoista yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, eivätkä ne vaikuta sellaisessa tilanteessa annettavaan vastaukseen, jossa eri toimituspaikkoja on useissa jäsenvaltioissa.(51)
64. Julkisasiamies Bot puolsi itse asiassa Color Drack antamassaan ratkaisuehdotuksessa näkemystä, jonka mukaan silloin, jos toimituspaikat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, toimivaltaa ei voitaisi määrittää asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan nojalla, koska ennustettavuutta koskeva tavoite ei voisi täyttyä.(52) Hän katsoi myös, että tällaisessa tapauksessa toimivaltaa ei voitaisi määrittää myöskään asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan perusteella, vaan toimivaltaisena tuomioistuimena voisi olla vain vastaajan kotipaikan tuomioistuin asetuksen 2 artiklan mukaisesti.(53)
65. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin jo vastannut äskettäin asiassa Rehder antamassaan tuomiossa(54) – joka annettiin sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin esitti nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyyntönsä – siihen kysymykseen, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa silloin, kun palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa. Se totesi, että asiassa Color Drack esitetyt tulkinnat ”pätevät myös palvelujen suorittamista koskeviin sopimuksiin, mukaan lukien ne tilanteet, joissa tämä suorittaminen ei tapahdu vain yhdessä jäsenvaltiossa”.(55) Yhteisöjen tuomioistuin korosti lisäksi, että irtaimen kauppaa ja palvelujen suorittamista varten asetuksessa N:o 44/2001 säädetyillä erityisillä toimivaltasäännöillä ”on sama lainsäädäntöhistoria, niillä pyritään samoihin tavoitteisiin ja niillä on sama asema tällä asetuksella perustetussa järjestelmässä”.(56) Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tämän lisäksi, että ”läheisyyttä ja ennustettavuutta koskevia tavoitteita, joihin pyritään keskittämällä tuomioistuimen toimivalta kyseessä olevan sopimuksen perusteella määräytyvään palvelujen suorittamispaikan tuomioistuimeen ja määrittämällä yksi kaikkien tähän sopimukseen perustuvien vaatimusten osalta toimivaltainen tuomioistuin, ei voida tarkastella eri tavalla” siinä tilanteessa, että kyseessä olevien palvelujen suorituspaikkoja on useita eri jäsenvaltioissa.(57) Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ”tällaista erottelua ei voida perustella asetuksen N:o 44/2001 säännöksillä”, vaan se olisi ristiriidassa asetuksen tarkoituksen kanssa.(58)
66. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Rehder annetussa tuomiossa jo vastannut siihen kysymykseen, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toinen luetelmakohta sovellettavissa sopimuksiin, jotka koskevat palvelujen suorittamista useissa jäsenvaltioissa. Todettakoon, että myös oikeuskirjallisuudessa todetaan, että säännöstä sovelletaan sopimuksiin, joiden kohteena on palvelujen suorittaminen useissa jäsenvaltioissa.(59)
67. Tästä syystä ensimmäisen kysymyksen a kohdan kysymys on mielestäni ratkaistava siten, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sovelletaan palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan edustussopimukseen –, jonka perusteella palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa.
3. Toimivaltaisuuden määrittäminen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella (ensimmäisen kysymyksen b kohta)
68. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä b kohdassa lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa tulkittava siten, että määritettäessä toimivalta tutkia useissa jäsenvaltioissa täytäntöön pantavasta palvelujen suorittamista koskevasta sopimuksesta aiheutuvat riidat paikkakunta, jolla palvelut on suoritettu edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, määräytyy sen paikkakunnan perusteella, jossa sijaitsee palvelujen suorittajan toiminnan painopiste.
69. Korostettakoon tämän kysymyksen osalta erityisesti, että unionin tuomioistuimen on vahvistaessaan toimivaltaisuuden nyt käsiteltävässä asiassa otettava huomioon kaksi periaatetta.
70. Sen on ensinnäkin otettava huomioon, että tuomioistuimen toimivallan on oltava ennustettavissa,(60) mikä on oikeusvarmuuden periaatteen ilmentymä.(61) Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, asetuksella N:o 44/2001 tavoitellaan oikeusvarmuuden päämäärää pyrkimällä vahvistamaan Euroopan yhteisöön sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennustamaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne.(62)
71. Toiseksi tuomioistuimen toimivaltaisuus on vahvistettava sen paikan perusteella, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin.(63)
72. Näiden periaatteiden perusteella on selvitettävä, onko ensimmäisen kysymyksen b kohtaan annettava vastaus jo johdettavissa olemassa olevasta oikeuskäytännöstä.
73. Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut asiassa Rehder antamassaan tuomiossa toimivaltaisuuden määrittämisestä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella, että jos palvelujen suorittamispaikkoja on useita eri jäsenvaltioissa, on myös selvitettävä paikka, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin.(64) Yhteisöjen tuomioistuimen mielestä tämä paikka on erityisesti se, jossa pääasiallisen palvelujen suorituksen on sopimuksen perusteella tapahduttava.(65)
74. On katsottava, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole todennut asiassa Rehder antamassaan tuomiossa, että paikka, jossa palvelujen suorituksen on sopimuksen perusteella pääasiallisesti tapahduttava, olisi ainoa mahdollinen peruste määrittää toimivaltaisuus asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että on selvitettävä paikka, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin, erityisesti se paikka, jossa pääasiallisen palvelujen suorituksen on sopimuksen perusteella tapahduttava.(66) Tästä syystä olennainen peruste on läheisin liittymä sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välillä, mutta tämä liittymä on erityisesti paikalla, jossa palvelujen suorituksen on sopimuksen perusteella pääasiallisesti tapahduttava.
75. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Rehder antamassaan tuomiossa esittämiä toteamuksia on mielestäni asianmukaista soveltaa myös nyt käsiteltävään asiaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon, että nyt käsiteltävässä asiassa edustussopimuksessa ei määritetä, missä paikassa tai missä jäsenvaltiossa palveluja pitäisi pääasiallisesti suorittaa. Suullisesti tehdyssä sopimuksessa(67) yksilöidään ainoastaan jäsenvaltiot, joissa kauppaedustajan on suoritettava edustuspalveluja.(68) Tästä syystä nyt käsiteltävässä asiassa on kehitettävä asiassa Rehder annetussa tuomiossa omaksuttua ratkaisua siten, että silloin kun ei ole mahdollista todeta varmasti, missä paikassa palvelujen suorituksen on sopimuksen perusteella pääasiallisesti tapahduttava, toimivalta määritetään sen paikan perusteella, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu.(69)
76. Katson näin ollen, että toimivalta kuuluu nyt käsiteltävässä asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa kauppaedustaja on pääasiallisesti suorittanut palveluja. Kansallisen tuomioistuimen on suoritettava tämä arviointi tosiseikkojen perusteella, mutta unionin tuomioistuimen on määriteltävä perusteet, joita sen on tässä yhteydessä noudatettava. Mikäli tällaista paikkakuntaa ei voida määrittää, unionin tuomioistuimen on annettava kansalliselle tuomioistuimelle toissijaisesti muita perusteita toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä varten, ja myös niiden on oltava ennustettavuuden periaatteen sekä sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välisen läheisimmän liittymän periaatteen mukaisia.
77. Nyt käsiteltävässä asiassa on siis erityisesti selvitettävä, millä perusteilla määräytyy paikkakunta, jossa palvelujen suorittaminen on pääasiallisesti tapahtunut.
78. Mielestäni määritettäessä toimivaltaa edustussopimuksen yhteydessä seuraavilla perusteilla on olennainen merkitys: suoritettu tehtävä tai kauppaedustajan harjoittama toiminta, yksittäisten palvelujen suorittamiseen käytetty aika, yksittäisten asiakkaiden kanssa harjoitetun yhteistyön kesto, kauppaedustajalle päämiehelle suoritetusta välityksestä aiheutuneet kulut, paikka, josta kauppaedustaja on järjestänyt oman toimintansa, sekä kauppaedustajan aikaansaama liikevaihto. Kansallisen tuomioistuimen on tarkemmin sanoen otettava huomioon, missä paikassa edustaja on suorittanut konkreettisia palveluja, joita ovat esimerkiksi seuraavat: yhteydenotto mahdollisiin asiakkaisiin, asiakirjojen lähettäminen, henkilökohtaiset käynnit asiakkaiden luona, neuvottelut, sopimustekstien laatiminen kirjallisen sopimuksen tekemistä varten, sopimusten tekeminen ja mahdollisten reklamaatioiden vastaanottaminen. Sen on lisäksi muistettava, että kauppaedustajan tehtävät voivat olla varsin moninaisia ja että hän voi harjoittaa välitystehtäväänsä eri tavoin, esimerkiksi postitse, puhelimitse, faksitse, sähköpostitse tai muilla uudenaikaisilla viestintävälineillä, mutta myös henkilökohtaisesti omassa toimipaikassaan, asiakkaan tiloissa tai jossain muussa paikassa. Tämän lisäksi kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon, että edustussopimus on luonteeltaan jatkuva sopimus;(70) kyseessä ei siis ole yksittäisen sopimuksen välittäminen tai tekeminen päämiehen ja asiakkaan välillä vaan useiden sopimusten välittäminen ja tekeminen päämiehen ja asiakkaiden välillä. Kansallisen tuomioistuimen on siten otettava huomioon paikka, jossa kauppaedustaja on suorittanut palveluja pidemmän aikaa.
79. Lisättäköön liikevaihdosta toimivaltaisuuden määrittämisen perusteena, että kansallisen oikeusasteen tuomioistuimen on otettava huomioon, että tällainen seikka voi olla indisio paikasta, jossa kauppaedustaja on suorittanut kaupallisen välittäjän palvelujaan, mutta se on aina otettava huomioon muiden perusteiden ohella. Liikevaihto ei siis voi olla ainoa ja ratkaiseva peruste toimivaltaisuuden määrittämiseksi, vaan sen on perustuttava muihinkin syihin. Liikevaihdon määrää on näet erittäin vaikeaa ennustaa, koska se saattaa muuttua nopeasti päämiehen ja asiakkaan välillä tehdyn sopimuksen perusteella. Jos esimerkiksi kansallinen tuomioistuin toteaa, että kauppaedustaja on harjoittanut suurinta osaa toiminnastaan tietyssä jäsenvaltiossa mutta suurin liikevaihto on saatu jostain toisesta jäsenvaltiosta, liikevaihdon määrä ei voi olla niin ratkaiseva, että viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimista tulisi toimivaltaisia. Kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki perusteet ja yksilöitävä tällaisen kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella paikka, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu.
80. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 69–79 kohdassa esitetyn perusteella katson, että ensimmäisen kysymyksen b kohtaan on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä toimivaltaisuutta sellaisten riitojen osalta, jotka johtuvat palvelujen suorittamisesta useissa jäsenvaltioissa tehdystä sopimuksesta – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevasta edustussopimuksesta –, paikka, jossa palvelut suoritetaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, määritetään sen paikan perusteella, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu. Tällaisen arvioinnin tekeminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
4. Toimivaltaisuuden määrittäminen siinä tapauksessa, että paikkaa, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu, ei voida määrittää (ensimmäisen kysymyksen c kohta)
81. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä c kohdassa lähinnä, millä tavalla määräytyy toimivaltainen tuomioistuin silloin, kun ei ole mahdollista määrittää paikkaa, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee tässä yhteydessä lähinnä, voiko kantaja tällaisessa tapauksessa nostaa kanteen kaikkien sopimukseen perustuvien vaateiden osalta valintansa mukaan millä tahansa paikkakunnalla, jossa palvelua yhteisön alueella suoritetaan.
82. Vaikka kansallinen tuomioistuin ilmoittaa jo ennakkoratkaisupyynnössään näkemyksensä siitä, missä sijaitsee paikka, jossa kauppaedustaja on pääasiallisesti suorittanut palveluja,(71) tähän kysymykseen on mielestäni tarpeen vastata. Ei voida näet täysin sulkea pois sitä, että kansallinen tuomioistuin päätyisi unionin tuomioistuimen sille antamien perusteiden perusteella aikaisemmasta poikkeavaan ratkaisuun. Tästä syystä unionin tuomioistuimen tulee esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita se voi soveltaa antaessaan oman ratkaisunsa pääasiassa.
83. Mikäli toimivaltaista tuomioistuinta ei voida määrittää sen paikan perusteella, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu, toimivaltaisuuden määrittämiseen on tässä tapauksessa useita mahdollisia ratkaisuja.
84. Ensimmäinen mahdollisuus on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ehdottama ratkaisu, jonka mukaan mikä tahansa sellaisen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa osa palveluista suoritetaan, on kantajan valinnan mukaan toimivaltainen tutkimaan kaikki sopimukseen perustuvat vaateet. Tällaisella ratkaisulla tosin laajennettaisiin asiassa Rehder annetussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita koskemaan nyt käsiteltävää asiaa, mikä olisi tässä mielessä tämän oikeuskäytännön johdonmukainen jatkumo, mutta tämä ei ole mielestäni tässä tapauksessa useastakaan syystä asianmukaista. Tämä ratkaisu ei ensinnäkään vastaa ennustettavuuden vaatimusta, koska se mahdollistaa kanteen nostamisen useassa (ja liiankin monessa) eri oikeuspaikassa.(72) Toiseksi edellä esitetty ratkaisu suosii kantajaa liikaa, koska hänellä on mahdollisuus valita paikka, jossa hän nostaa kanteen, jolloin syntyy suuri oikeuspaikalla keinottelun (forum shopping) vaara.(73) Kolmanneksi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Rehder antamassaan tuomiossa määrittelemä ratkaisu liittyi tiettyyn tosiasialliseen tilanteeseen eli tarkemmin sanoen lentokuljetuspalveluihin kahden jäsenvaltion välillä. Asiassa Rehder annetussa tuomiossa ei ollut oikeuspaikalla keinottelun riskiä, koska kantajalla oli vain kaksi mahdollista paikkaa kanteensa nostamiseen, kun puolestaan tässä tapauksessa tällaisia paikkoja on useita.
85. Toinen ratkaisu on se, että pidetään toimivaltaisina jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimia, jossa osa palveluista on suoritettu, mutta rajoitetaan tämä toimivalta koskemaan vain kyseisessä maassa suoritettujen palvelujen osaa.(74) Tällainen ratkaisu saattaisi ensi arviolta vaikuttaa dogmaattisesti asianmukaiselta, mutta sekin saattaisi herättää hämmennystä sen vuoksi, että sillä pirstotaan toimivaltaa liikaa ja tehdään kantajan tehtävä suhteettoman vaikeaksi, koska hänen pitäisi panna vireille suuri määrä kanteita eri jäsenvaltioissa. Tämä ratkaisu sisältää lisäksi riskin siitä, että saman sopimussuhteen osalta tehdään keskenään ristiriitaisia päätöksiä.(75)
86. Kolmas mahdollinen ratkaisu toimivaltaisuuden määrittämiseen on 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan soveltaminen saman säännöksen c alakohdan mukaisesti.(76) Tämäkään ratkaisu ei ole kuitenkaan mielestäni asianmukainen. Kyseistä a alakohtaa sovelletaan näet ainoastaan sopimuksiin, joiden kohteena ei ole tavaroiden toimitus tai palvelujen suoritus,(77) tai silloin, jos riidanalaisen velvoitteen täyttämispaikka ei ole missään jäsenvaltiossa(78) (lukuun ottamatta Tanskaa, johon sovelletaan edelleen Brysselin yleissopimusta(79)). Kun kyseessä on palvelujen suorittamisesta tehty sopimus – mikä edustussopimus kiistatta on(80) – toimivalta on määritettävä 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan eikä kyseisen säännöksen a alakohdan perusteella.
87. Neljäs mahdollisuus toimivaltaisuuden määrittämiseen siinä tapauksessa, että ei ole mahdollista käyttää perusteena palvelujen pääasiallista suorituspaikkaa, on se, että luovutaan kokonaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan soveltamisesta ja määritetään toimivalta sen 2 artiklan perusteella, kuten asiassa Besix annetussa tuomiossa.(81) Yhteisöjen tuomioistuin viittasi kyseisessä tuomiossa Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaan ja totesi, että toimivaltaisuutta ei voida ratkaista tämän määräyksen nojalla siinä tilanteessa, jossa ei ole mahdollista määritellä kanteessa tarkoitetun velvoitteen täyttämispaikkaa, koska riidanalainen sopimusvelvoite on pidättäytymisvelvoite, jota sovelletaan ilman maantieteellisiä rajoituksia ja jolle on tyypillistä se, että se on täytetty tai oli täytettävä useilla paikkakunnilla.(82) Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisuus voidaan ratkaista kyseisen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen perusteella. Mielestäni kuitenkaan mahdollisuus määrittää toimivaltaisuus asiassa Besix annetun tuomion mukaisesti ja siten asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan perusteella ei myöskään vaikuta asianmukaiselta tässä tapauksessa.
88. Toimivaltaisuuden määrittäminen asiassa Besix annetun tuomion mukaisesti merkitsisi erityisesti sitä, että olisi mahdotonta soveltaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan sääntöä useisiin edustussopimuksiin, jotka koskevat palvelujen suorittamista useissa jäsenvaltioissa. Tämä olisi ristiriidassa 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan päämäärän kanssa, sillä tämä säännös on otettu asetukseen siinä erityisessä tarkoituksessa, että riidanalaisen velvoitteen täyttämispaikka määräytyisi itsenäisesti kahden tyyppisten sopimusten – irtaimen kauppaa koskevan sopimuksen ja palvelujen suoritusta koskevan sopimuksen – osalta,(83) mutta tämä olisi ristiriidassa myös yleisesti 5 artiklan 1 alakohdan päämäärän kanssa, koska sillä pyritään vahvistamaan erityinen toimivaltaisuus sopimusta koskevissa asioissa.(84)
89. Asiassa Besix annetun tuomion soveltaminen nyt käsiteltävään asiaan olisi myös ristiriidassa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan systematiikan kanssa. Vaikka oletettaisiin, että kyseisen säännöksen b alakohtaa ei sovelleta siinä tapauksessa, että luonteenomaisen velvoitteen täyttämispaikkaa ei voida määrittää,(85) saman 5 artiklan 1 alakohdan c alakohdan säännös edellyttäisi sitä, että toimivaltaisuus määritetään saman säännöksen a alakohdan nojalla.(86) Ainoastaan siinä tapauksessa, että toimivaltaisuutta ei kyettäisi vahvistamaan edellä mainitun säännöksen a alakohdan perusteella, olisi mahdollista päätyä toimivaltaisuuden määrittämiseen asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan mukaisesti. Jos toimivaltaisuus määritettäisiin suoraan 2 artiklan perusteella, hypättäisiin tämän välivaiheen yli ja jätettäisiin 5 artiklan 1 alakohdan c alakohta kokonaan huomiotta samalla kun unohdettaisiin kyseisen säännöksen systematiikka.
90. Lopuksi on todettava, että nyt käsiteltävän asian kohteena olevan sopimusvelvoitteen luonne ei ole rinnastettavissa asiassa Besix annetun tuomion kohteena olleen velvoitteen luonteeseen. Kyseisessä tuomiossa tosiasiallinen tilanne koski sopimusta, jonka kohteena oli erityinen pidättäytymisvelvoite, jota sovellettiin ilman maantieteellisiä rajoituksia.(87) Näin ollen kyseisen tapauksen kohteena ei ollut palvelujen suorittamisesta tehty sopimus, kuten tässä oikeudenkäynnissä. Jos asiassa Besix olisi annettu ratkaisu asetuksen N:o 44/2001 voimaantulon jälkeen, pidättäytymisvelvoitetta koskevaa sopimusta ei olisi määritelty kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi palvelujen suorittamisesta tehdyksi sopimukseksi,(88) vaan toimivaltaisuus olisi määritetty kyseisen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan perusteella, koska kyseinen säännös on asiassa Besix tulkinnan kohteena olleen Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan vastine. Katson siis, että asiassa Besix annetun tuomion periaatteita ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.
91. Viides mahdollinen ratkaisu siinä tapauksessa, että palvelujen pääasiallista suorituspaikkaa ei voida määrittää, on se, että toimivaltaisuus vahvistetaan sen paikan perusteella, jossa kauppaedustajalla – eli sopimuspuolella, jonka on pantava täytäntöön luonteenomainen sopimusvelvoite – on oma kotipaikkansa. Tämä ratkaisu on mielestäni useastakin syystä asianmukaisin.
92. Ensinnäkin se täyttää sekä ennustettavuuden tavoitteen että sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen läheisimmän liittymän tavoitteen. Tällainen ratkaisu palvelee ennustettavuutta, koska toimivaltaisen tuomioistuimen yksilöimiseen ei liity mitään ongelmaa – se on siis kauppaedustajan kotipaikan tuomioistuin – ja kyseinen tuomioistuin ratkaisee kaikki kyseiseen edustussopimukseen perustuvat vaateet. Läheinen liittymä on olemassa myös siksi, että todistusaineisto on yleensä saatavissa myös kauppaedustajan kotipaikassa.
93. Toiseksi tässä ratkaisussa on se etu, että sen ansiosta toimivaltaisuus määräytyy edelleen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan perusteella. On tosin myönnettävä, että tällainen ratkaisu poikkeaa osittain asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan sanamuodosta ja tarkoituksesta, sillä tämän säännöksen perusteella toimivaltaisuus määräytyy sen paikkakunnan perusteella, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Kyseessä on näet paikka, jossa palvelut todellisuudessa suoritettiin, mikä merkitsee sitä, että edellä mainitussa säännöksessä määritetään toimivaltaisuus soveltamalla tosiseikoista riippuvaa perustetta.(89) Esitetty ratkaisu edellyttää itse asiassa tosiseikkaan perustuvan perusteen korvaamista abstraktilla perusteella. Abstraktiin perusteeseen perustuvaa ratkaisua sovelletaan kuitenkin toissijaisesti, jos palvelun pääasiallista suorituspaikkaa ei voida määrittää.(90) Tästä syystä katson, että tämä ratkaisu on joka tapauksessa asianmukaisin.
94. Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämän ensimmäisen kysymyksen c kohta on mielestäni ratkaistava siten, että mikäli palvelujen pääasiallista suorituspaikkaa ei voida määrittää, on katsottava, että kun kyseessä on edustussopimus, palvelujen suorituspaikkana on kauppaedustajan kotipaikka.
D Toinen ennakkoratkaisukysymys
95. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, sovelletaanko – siinä tapauksessa, että ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi – sopimuksiin, jotka koskevat palvelujen tarjoamista useissa jäsenvaltioissa, kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan edustussopimukseen, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa.
96. Kansallinen tuomioistuin esittää toisen ennakkoratkaisukysymyksen vain toissijaisesti, siltä varalta, että ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastattaisiin kieltävästi ja 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa pitäisi siis tulkita siten, että sitä ei sovelleta palvelujen suorittamisesta tehtyihin sopimuksiin – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan edustussopimukseen –, joiden nojalla palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa.
97. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 67 kohdasta ilmenee, ensimmäisen kysymyksen a kohtaan on mielestäni vastattava myöntävästi, joten ei ole tarpeen vastata toiseen kysymykseen, joka on esitetty vain toissijaisesti.
E Yhteenveto
98. Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sovelletaan edustussopimukseen, jonka perusteella kauppaedustaja suorittaa palveluja useissa jäsenvaltioissa, ja että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että toimivaltaisuus määräytyy sen paikan perusteella, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu. Koska kyseessä on tosiseikkoihin perustuva arviointi, sen suorittaminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle. Mikäli palvelujen pääasiallista suorituspaikkaa ei voida määrittää, on mielestäni katsottava, että palvelujen suorituspaikkana on edustussopimuksen osalta kauppaedustajan kotipaikka.
VII Ratkaisuehdotus
99. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Wienin kysymyksiin seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa sovelletaan palvelujen suorittamista koskevaan sopimukseen – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan edustussopimukseen –, jonka perusteella palveluja suoritetaan useissa jäsenvaltioissa.
2) Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä toimivaltaisuutta sellaisten riitojen osalta, jotka johtuvat palvelujen suorittamisesta useissa jäsenvaltioissa tehdystä sopimuksesta – kuten nyt käsiteltävän asian kohteena olevasta edustussopimuksesta –, paikka, jossa palvelut suoritetaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, määritetään sen paikan perusteella, jossa palvelut on pääasiallisesti suoritettu. Tällaisen arvioinnin tekeminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
3) Mikäli palvelujen pääasiallista suorituspaikkaa ei voida määrittää, on katsottava, että kun kyseessä on nyt käsiteltävän asian kohteena olevan kaltainen edustussopimus, palvelujen suorituspaikkana on kauppaedustajan kotipaikka.