Kanne 27.1.2010 - AC-Treuhand v. komissio

(Asia T-27/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: AC-Treuhand AG (Zürich, Sveitsi) (edustajat: asianajajat C. Steinle ja I. Hermeneit)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 11.11.2009 tekemä päätös K(2009) 8682 lopullinen (asia COMP/38589 - Lämpöstabilisaattorit) on kumottava kantajaa koskevilta osin

toissijaisesti kantajalle edellä mainitun päätöksen 2 artiklan 17 ja 38 kohdassa määrättyjen sakkojen määrää on alennettava

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa COMP/38589 - Lämpöstabilisaattori - 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen. Riidanalaisella päätöksellä kantajalle ja muille yrityksille määrättiin sakkoja EY 81 artiklan ja 1.1.1994 lukien ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Kantaja on komission mukaan osallistunut ETA:n alueella joukkoon tinastabilisaattorien sektorilla ja ESBO/esterien sektorilla toteutettuja yhteistoimintajärjestelyjä ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla vahvistettiin hintoja, jaettiin markkinoita vahvistamalla toimituskiintiöt, jaettiin ja osoitettiin asiakkaat sekä vaihdettiin taloudellisesti arkaluonteisia tietoja erityisesti asiakkaista sekä tuotanto- ja toimitusmääristä.

Kantaja esittää kanteensa tueksi yhdeksän kanneperustetta.

Kantaja väittää ensimmäiseksi, että komissio on lähtenyt virheellisesti siitä, että yhteistoimintajärjestely kesti tinastabilisaattorien osalta 21.3.2000 saakka ja ESBO/esterien osalta 26.9.2000 saakka. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että yhteistoimintajärjestelyistä luovuttiin jo vuoden 1999 puolivälissä.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että komission toimivalta määrätä sakkoa on vanhentunut. Se katsoo, että kymmenen vuoden ehdoton vanhentumisaika oli päättynyt vuoden 1999 puolivälissä. Vanhentumisaika ei myöskään ole ollut pysähdyksissä yhdistetyissä asioissa T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals vastaan komissio, käydyn oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

Kolmanneksi kantaja vetoaa EY 81 artiklan rikkomiseen ja laillisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kantajalle ei konsulttiyrityksenä voida määrätä seuraamusta EY 81 artiklan perusteella. Kantaja väittää tähän liittyen, että sen toiminta ei kuulu EY 81 artiklan sanamuodon piiriin, ja että tällainen tulkinta ei ollut tosiseikkojen tapahtuma-aikaan missään tapauksessa ennustettavissa.

Kantaja vetoaa toissijaisesti neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteensa yhteydessä komission tekemään virheeseen sakon määrää vahvistettaessa. Se esittää yksityiskohtaisemmin, että kantajalle olisi voitu määrätä ainoastaan symbolinen sakko, koska tulkinta, jonka mukaan myös konsulttiyritykset kuuluvat EY 81 artiklan soveltamisalan piiriin, ei ollut ennustettavissa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Lisäksi asiassa on rikottu sakoista annettuja suuntaviivoja¹, koska sakkoa ei olisi saanut vahvistaa kiinteämääräisenä vaan se olisi pitänyt laskea niiden palkkioiden perusteella, jotka kantaja oli saanut suorittamistaan palveluista. Tämän lisäksi komissio on sen vuoksi, että kyse oli vain yhdestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, rikkonut asetuksen (EY) N:o 1/2003² 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä kymmenen prosentin rajaa. Kantaja väittää tässä yhteydessä myös, että määrätyt sakot vaarantavat sen olemassaolon eivätkä ne ole kyseisen ylärajan tarkoituksen ja tavoitteen mukaisia.

Kantaja vetoaa kolmen viimeisen kanneperusteensa yhteydessä menettelyvirheeseen. Se väittää, että komissio on rikkonut menettelyn kohtuullista kestoa koskevaa periaatetta (seitsemäs kanneperuste), että kantajalle on ilmoitettu myöhässä sitä vastaan aloitetusta tutkimusmenettelystä (kahdeksas kanneperuste) ja että riidanalaista päätöstä ei ole annettu kantajalle tiedoksi sääntöjenmukaisesti (yhdeksäs kanneperuste).

____________

¹ - Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006, C 210, s. 2).

² - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).