Asia T‑53/13

(julkaistu otteina)

Vans, Inc.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus aaltoviivaa esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta – Käytön perusteella syntyneen erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta – Asetuksen N:o 207/2009 76 artikla – Asetuksen N:o 207/2009 75 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 6.11.2014

Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Uuden tavaramerkin rekisteröiminen – Viraston suorittama todisteiden pintapuolinen tarkastelu taikka se, ettei virasto ole ottanut huomioon tiettyjä todisteita – Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklaa ei ole rikottu

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tutkijoiden ja valituslautakuntien on tutkittava tosiseikat viran puolesta. Tästä seuraa, että viraston toimivaltaiset elimet voivat joutua perustamaan päätöksensä seikkoihin, joihin yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä hakenut hakija ei ole vedonnut. Virasto rikkoo lisäksi asetuksen N:o 207/2009 76 artiklaa, mikäli se kieltäytyy ottamasta huomioon osapuolten ajoissa esittämiä väitteitä tai todisteita.

Valituslautakunnan suorittamaa todisteiden pintapuolista tarkastelua ei voida pitää asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan menettelysäännöksen rikkomisena. Osapuolen toimittamien todisteiden virheellinen arviointi voi mahdollisesti merkitä käsiteltävässä asiassa sovellettavan aineellisen säännöksen rikkomista.

Pelkästään siksi, että valituslautakunta ei ole toistanut kaikkia osapuolen väitteitä eikä maininnut kaikkia osapuolen esittämiä todisteita taikka antanut vastausta kaikkien näiden väitteiden ja todisteiden osalta, ei voida päätellä, että se on kieltäytynyt ottamasta niitä huomioon.

Pelkästään sitä seikkaa, että valituslautakunnalta saattoi jäädä huomaamatta tiettyjen asiakirjojen sisältö, ei siten voida pitää asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan menettelysäännöksen rikkomisena. Kyse on hakijan toimittamien todisteiden virheellisestä arvioinnista, joka voi mahdollisesti merkitä aineellisen säännöksen rikkomista. Valituslautakunnan suorittaman mainitun virheellisen arvioinnin mahdollisia seurauksia on tarkasteltava tutkittaessa sitä, onko valituslautakunnan päätös perusteltu.

(ks. 12, 17 ja 20–22 kohta)