Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Waardals AS:n 1.3.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-62/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Waardals AS on nostanut 1.3.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina on Tyngve Olavson Laake ja Jan Magne Langseth, asianajotoimisto Schjødt AS, Stavanger (Norja).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa päätöksen 1 artiklan kantajaa koskevilta osin tai toissijaisesti rajoittaa kantajan syyksi luettavan rikkomisen kestoa;

(kumoaa kantajalle päätöksen 3 artiklan f kohdassa määrätyn sakon tai toissijaisesti alentaa sen määrää huomattavasti;

(hyväksyy prosessinjohtotoimia koskevan kantajan pyynnön todistajien haastamista ja kuulemisesta sekä myöntää kantajalle oikeuden tutustua suullista käsittelyä varten laadittuun komission kertomukseen;

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävässä asiassa riitautettu päätös on sama kuin asiassa T-33/02, Britannia Alloys & Chemicals vastaan komissio, kyseessä oleva päätös. Myös oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut vastaavat kyseisessä asiassa esitettyjä perusteita ja perusteluita.

Kantaja väittää erityisesti seuraavaa:

(Sakon määrää laskiessaan komissio on arvioinut esitettyä näyttöä ja asian tosiseikkoja virheellisesti. Ensinnäkin komissio katsoi, että kaikki ne, joille päätös on osoitettu, ovat syyllistyneet kestoltaan yhtä pitkään eli 4 vuotta ja yhden kuukauden pituiseen rikkomukseen. Näin tehdessään komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että Waardalsin rikkomus päättyi huhtikuun 1995 ja elokuun 1995 välisenä aikana. Komissio ei myöskään ole ottanut huomioon sitä, että kantaja vetäytyi kartellista ja päätti rikkomuksensa heti tarkastusten jälkeen.

(Komissio on laskenut sakon määrän virheellisesti sekä soveltanut sakon määrää laskettaessa noudatettavia suuntaviivoja väärin. Kantaja väittää tältä osin, että sakon määrää korotettiin rikkomuksen keston vuoksi ja sen johdosta, että komissio ei ollut erotellut kartellin jäseniä toisistaan asianmukaisella tavalla. Sitä paitsi komissio ei ole ottanut huomioon, että kantajaa oli pyydetty liittymään jo olemassa olevaan kartelliin ja että kantaja ei ole koskaan kuulunut sen sisäpiiriin. Komissio ei myöskään ole ottanut huomioon, että Waardals on soveltanut kyseisiä sopimuksia vain hyvin rajoitetusti. Määrätessään riidanalaiset sakot komissio on siis loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä soveltanut edellä mainittuja suuntaviivoja virheellisesti.

____________