Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Archer Daniels Midland Companyn 28.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-59/02)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

Archer Daniels Midland Company on nostanut 28.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat Lynda Martin Alegi, Bill Batchelor, Marta Garcia ja Carl Otto Lenz, asianajotoimisto Baker & McKenzie, Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa komission päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan, että Archer Daniels Midland Company (jäljempänä ADM) on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sopimalla (i) kapasiteetin rajoittamisesta ja (ii) hintajohtajien nimittämisestä sitruunahapon osalta

(kumoaa komission päätöksen 3 artiklan ADM:ää koskevilta osin

(toissijaisesti muuttaa komission päätöksen 3 artiklaa ADM:ää koskevilta osin siten, että ADM:lle päätöksellä määrätty sakko kumotaan tai sen määrää alennetaan merkittävästi

(velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt kyseessä olevan asian kantaja kiistää EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 5.12.2001 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/E-1/36.604 ( Sitruunahappo) oikeellisuuden siltä osin kuin päätöksessä todetaan, että ADM on menetellyt kyseisten oikeussäännösten vastaisesti sopimalla kapasiteetin rajoittamisesta ja hintajohtajien nimittämisestä sitruunahapon osalta.

Vaatimustensa tueksi kantaja väittää, että komission päätös on riittämättömästi perusteltu seuraavista syistä:

- komissio ei esittänyt asianmukaisia perusteluja sen osalta, miten se otti huomioon kilpailulle aiheutuneen vahingon ja vaikutuksen siihen, tai sen osalta, että komissio ei ADM:lle määrätyn sakon määrää vahvistaessaan ottanut huomioon ADM:n myyntiä relevanteilla tuotemarkkinoilla Euroopan talousalueella;

- komissio ei esittänyt perusteluja sille, miksi 100 prosentin korotusta voitiin pitää tarpeellisena varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi;

- komissio ei esittänyt perusteluja sille, miksi se piti ADM:ää johtajana.

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut olennaisia menettelysääntöjä, koska se ei esittänyt ADM:lle keskeisiä johtopäätöksiään kyseessä olevien rikkomusten luonteesta, johtopäätöksiään siitä, että ADM oli johtaja tai johtopäätöksiään, jotka koskivat varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi tarkoituksenmukaista sakonkorotusta.

Lopuksi kantaja väittää, että vastaaja on rikkonut neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja sakkojen määräämisessä noudatettavia sääntöjä. Tältä osin kantaja katsoo, että asiassa on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, koska sakon määrän laskemiseen sovellettavia suuntaviivoja sovellettiin kartelliin, joka päättyi monta vuotta ennen noiden suuntaviivojen vahvistamista, sekä yhdenvertaisuusperiaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Erityisesti komissio ei arvioinut oikein ADM:n yhteistyön arvoa.

____________