Valitus, jonka Tšekin tasavalta on tehnyt 22.2.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-48/22, Tšekin tasavalta v. komissio, 6.12.2023 antamasta tuomiosta

(Asia C-140/24 P)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Valittaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, J. Vláčil, J. Očková ja J. Benešová)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion T-48/22 tuomiolauselman 2 kohdan ja tuomion vastaavan kohdan

kumoaa komission päätöksen (EU) 2021/2020 siltä osin kuin siinä ei hyväksytä kuluja, joiden kokonaismäärä on 25 596 118,58 euroa

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kahdeksan valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013¹ 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1307/2013² 9 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että tuen hakijan aktiiviviljelijän aseman valvonnassa on otettava huomioon etuyhteydessä olevat yritykset. Tällainen vaatimus ei nimittäin johdu unionin oikeuden säännöksestä. Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän käsite perustuu kirjaimellisesti asetuksen 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annettuun viljelijän määritelmään ja vastaa siis viljelijöiden järjestöä, joka toimii kansallisessa oikeudessa säädetyssä muodossa, eikä etuyhteydessä olevia yrityksiä.

Toinen valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan kanssa, rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että aktiiviviljelijän asemaa koskevan kielteisen olettaman kumoamiseksi ei voida käyttää sama perustetta osoittamaan, että hakijan maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä ja että se on hänen pääasiallista toimintaansa tai toimialaansa, vaikka näiden kahden edellytyksen sisältö on päällekkäinen ja vaikka asetuksessa nro 639/2014¹ säädetään nimenomaisesti mahdollisuudesta käyttää muita perusteita, jolloin ainoa rajoitus on valitun perusteen kyky osoittaa, että tuen hakijan maataloustoiminta ei ole pelkästään hyvin vähäistä.

Kolmas valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja vääristellyt tosiseikkoja todetessaan, että Tšekin tasavalta ei ollut osoittanut aktiiviviljelijän asemaa koskevan näytön yhteydessä suoritetun rahoitusoikaisun epäsuhteisuutta niistä todisteista huolimatta, jotka Tšekin tasavalta on liittänyt valituksen liitteeseen.

Neljäs valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä hyvän hallinnon periaatteen, luottamuksensuojan periaatteen ja asetuksen N:o 908/2014¹ 34 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt oikeudellista tilannetta, kun se ei ole ottanut ratkaisussaan huomioon sitä, että pysyviin nurmiin liittyvä rahoitusoikaisu on määrätty, vaikka komissio oli itse todennut, ettei unionin oikeutta ole rikottu.

Viides valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa ja asetuksen N:o 908/2014 34 artiklan kanssa, rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja asetuksen N:o 908/2014 34 artiklassa säädetyt määräajat soveltuvat paitsi tietojen lähettämiseen rahoitusoikaisun määrän määrittämistä varten vaan myös sellaisten tietojen lähettämiseen, jotka liittyvät unionin oikeuden rikkomiseen. Näin tehdessään se on rajoittanut jäsenvaltion oikeuden oikeudelliseen valvontaan, joka koskee sitä, onko unionin oikeutta rikottu vai ei, mikä on välttämätön edellytys rahoitusoikaisun määräämiselle.

Kuudes valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt tosiseikkoja todetessaan, että Tšekin tasavalta ei ollut toimittanut tutkimuksen AA/2017/010/CZ aikana riittävää näyttöä pysyvien nurmien osoittamisjärjestelmän asianmukaisesta toiminnasta ja että tämä näyttö oli toimitettu ensimmäisen kerran vasta seurantatutkimuksessa AA/2020/012/CZ, koska se ei ollut ottanut huomioon Tšekin tasavallan kannekirjelmässä toimittamia todisteita, joihin se nimenomaisesti viittasi kanneperusteissaan.

Seitsemäs valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1306/2013 72 artiklan ja asetuksen N:o 640/2014¹ 13 artiklan kanssa, rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että Tšekin oikeuden mukainen hakemuksen todennus, joka koostuu käsinkirjoitetun allekirjoituksen lisäämisestä asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa säädetyn määräajan päättymisen jälkeen, tarkoittaa hakemuksen jättämistä myöhässä. Käsinkirjoitetun allekirjoituksen vaatimus ei nimittäin ole unionin oikeudessa säädetty hakemuksen tutkimisen edellytys, vaan johtuu ainoastaan Tšekin oikeudesta.

Kahdeksas valitusperuste liittyy asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tarkastanut rahoitusoikaisua, joka määrättiin luottojen yhteydessä rahoituskurijärjestelmässä, joka heijastaa eri tukijärjestelmiin sovellettavia rahoitusoikaisuja, vaikka valituksenalaisessa tuomiossa kumottiin merkittävä osa rahoitusoikaisusta, joka määrättiin eri tukijärjestelmille. Unionin yleinen tuomioistuin muun muassa vääristeli tosiseikkoja todetessaan, että komissiolla ei ollut tarvittavia tietoja määrittää tarkasti rahoituskorjausta tuotantosidonnaisen tukijärjestelmän yhteydessä, vaikka kannekirjelmän liitteenä toimitetut todisteet osoittavat päinvastaista.

.

____________

¹     Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten     (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005     ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston     asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) (jäljempänä asetus N:o 1306/2013).

¹     Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista     säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009     kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013     (EUVL 2013, L 347, s. 608) (jäljempänä asetus N:o 1307/2013).

¹     Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista     säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013     täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta 11.3.2014 annettu komission     delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014 (EUVL 2014, L 181, s. 1).

¹         Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä     maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen,     tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta 6.8.2014 annettu komission     täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 59) (jäljempänä asetus N:o     908/2014).

¹     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn     hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin     ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten     seuraamusten osalta 11.3.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014     (EUVL 2014, L 181, s. 48) (jäljempänä asetus N:o 640/2014).