Yhdistetyt asiat T-202/10 RENV II ja T-203/10 RENV II

Stichting Woonlinie ym.

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Sosiaalinen asuntotuotanto – Tukiohjelmat sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaavien yhtiöiden hyväksi – Voimassa olevat tuet – Jäsenvaltion antamat sitoumukset – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artikla – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – SEUT 106 artiklan 2 kohta – Julkisen palvelun tehtävän määritteleminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 15.11.2018

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Valmistelevat toimet eivät ole kannekelpoisia toimia – Komission kirje, jossa se ilmaisee epäilyksensä tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ja ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä – Toimi, joka on vaihe sellaisen päätöksen valmistelumenettelyssä, jolla tuki todetaan soveltumattomaksi sisämarkkinoille, ei ole kannekelpoinen toimi

(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 17 artikla)

2.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Tukiohjelma – Käsite – Yksittäisten tukien maksaminen – Kuuluminen kyseiseen käsitteeseen

(SEUT 108 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan 1 kohdan d alakohta)

3.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Tukiohjelma – Käsite – Kyseisen ohjelman ei tarvitse perustua lain säännökseen

(SEUT 108 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan 1 kohdan d alakohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Kanneperusteen laajentaminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohta)

5.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset – Jääminen kyseisen käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle – Tuomiossa Altmark vahvistetut edellytykset – Kumulatiivisuus

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

6.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset – Tuomiossa Altmark vahvistetun testin, jolla on tarkoitus selvittää tuen olemassaolo, ja SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisen testin, jonka perusteella voidaan selvittää tuen soveltuvuus sisämarkkinoille, erottaminen toisistaan

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja 107 artiklan 1 kohta)

7.      Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmä – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Komission suorittama valvonta ja tuomioistuinvalvonta rajoittuvat ilmeisen virheen tapaukseen

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja 107 artiklan 1 kohta)

8.      Valtiontuki – Olemassaolevat tuet – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset – Komission suorittama tutkinta tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille – Ylikompensaation vaara on otettava huomioon vain vastaisuuden osalta

(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja 107 artiklan 1 kohta)

9.      Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvien lisäkustannusten arviointi – Komission harkintavalta

(SEUT 106 artiklan 2 kohta)

1.      Koska SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 17 artiklaan perustuva komission kirje, jossa se ilmaisee epäilyksensä tukiohjelman soveltuvuudesta sisämarkkinoille ja ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä, on ensimmäinen vaihe sellaisen päätöksen valmistelussa, jossa tukiohjelma todetaan soveltumattomaksi sisämarkkinoille, ja koska mainitut epäilykset on vahvistettu kyseisellä päätöksellä, kantajaa ei voida estää vetoamasta kyseiseen kirjeeseen sisältyvään arviointiin liittyvään lainvastaisuuteen kantajan mainitusta päätöksestä nostaman kanteen tueksi.

(ks. 41 kohta)

2.      SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ilmenee, että yksittäisten tukien maksaminen ei sulje pois sellaisen järjestelmän olemassaoloa, johon kyseisten tukien myöntäminen perustuu.

Tältä osin se, että komissio ottaa vastaan kanteluja yksittäisistä omaisuuden myynneistä markkinahinnan alittavaan hintaan, ei ole esteenä sellaisen tukiohjelman olemassaololle, jonka nojalla nämä yksittäiset tuet myönnettiin.

(ks. 50 kohta)

3.      SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa oleva tukiohjelman määritelmä ei sisällä vaatimusta, jonka mukaan tukiohjelman olisi perustuttava lain säännökseen.

(ks. 51 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 63 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 72–74 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 76 ja 77 kohta)

7.      Vaikka jäsenvaltioilla onkin laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät sen, mitä ne pitävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna, tämä ei kuitenkaan vapauta niitä osoittamasta oikeudellisesti riittävällä tavalla, että nämä palvelut ovat laajuudeltaan tarpeellisia ja oikeasuhteisia suhteessa julkisen palvelun todelliseen tarpeeseen. Kansallisilla viranomaisilla nimittäin on velvollisuus näyttää toteen, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut on rajattu riittävän selvästi. Jollei jäsenvaltio näytä näiden perusteiden täyttymistä toteen tai jollei se noudata niitä, kyseessä voi olla ilmeinen arviointivirhe, joka komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon.

Kun otetaan huomioon yhtäältä se laaja harkintavalta, joka jäsenvaltiolla on, kun se määrittelee yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelutehtävän ja sen toimeenpanon edellytykset, ja toisaalta se, että komission valvontavalta rajoittuu tässä suhteessa pelkästään ilmeiseen virheeseen, valvonta, jota unionin yleisen tuomioistuimen on harjoitettava komission tässä suhteessa tekemän arvioinnin osalta, ei voi sekään ylittää tätä samaa rajaa, ja että kyseisen valvonnan on tämän vuoksi rajoituttava vain siihen, onko komissio perustellusti todennut tai hylännyt sen, että jäsenvaltio on tehnyt ilmeisen virheen.

(ks. 81, 82 ja 98 kohta)

8.      Voimassa olevia tukia koskevassa tutkinnassa, jonka komissio suorittaa, voidaan päätyä vain sellaiseen päätökseen, joka tuottaa vaikutuksia tulevaisuudessa. Komissio voi siis ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä ainoastaan siinä tapauksessa, että se katsoo, että kyseisestä rahoitusjärjestelmästä aiheutuu vastaisuudessa ylikompensaation vaara.

Tässä tilanteessa on todettava, että vaikka on mahdollista, että voimassa olevaa tukea koskevan jatkuvan seurannan yhteydessä sen tutkimisella, onko aiemmin maksettu ylikompensaatiota, voi tapauksen erityisistä olosuhteista riippuen olla merkitystä arvioitaessa sitä, soveltuuko kyseinen voimassa oleva tuki sisämarkkinoille, tällainen tutkiminen ei kuitenkaan sellaisenaan ole ehdottoman välttämätöntä, jotta voitaisiin asianmukaisesti arvioida tarvetta ehdottaa vastaisuudessa sovellettavia aiheellisia toimenpiteitä ja määrittää nämä toimenpiteet. Se, onko vastaisuuden osalta olemassa ylikompensaatiota koskeva vaara vai ei, riippuu lopullisesti ennen kaikkea rahoitusjärjestelmään liittyvistä konkreettisista menettelytavoista eikä siitä, että kyseinen järjestelmä olisi käytännössä johtanut menneisyydessä ylikompensaatioon.

Tältä osin on niin, että komission ei tarvitse SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 17 artiklaan perustuvassa kirjeessä, jossa se esittää alustavan arvioinnin, näyttää toteen, että kyseessä olevien yhtiöiden liitännäistoiminnot saavat tosiasiallisesti valtiontukea tai että ristiinsubventointeja on todellakin tapahtunut.

(ks. 120 ja 154–156 kohta)

9.      Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun selkeää määritelmää tarvitaan tuen suhteellisuusedellytyksen noudattamisen takaamiseksi, toisin sanoen sen takaamiseksi, ettei myönnetty korvaus ylitä sitä, mikä julkisen palvelun tehtävän suorittamiseksi on tarpeen.

Tältä osin komissio, pyytäessään kansallisia viranomaisia määrittelemään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän sosiaaliasuntopalvelun suhteessa yhteiskunnallisesti muita heikommassa asemassa olevaan kohderyhmään, vaatii niitä määrittelemään selkeästi ne julkisen palvelun tehtävät, joiden tuottamisesta korvaus myönnetään. Kyseinen selvä määritelmä mahdollistaa näin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten määrittelyn ja sen, että vältetään yhtäältä liian suuret korvaukset sekä toisaalta se, että sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaavien yhtiöiden harjoittamat, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun ulkopuoliset toiminnot hyötyisivät valtiontuesta ristiinsubventiointien välttämiseksi.

(ks. 148 ja 149 kohta)