UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
16 päivänä kesäkuuta 2016 (*)
Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – EY 81 artikla – Kalsiumkarbidijauheen ja ‑granulaatin sekä magnesiumgranulaatin markkinat merkittävässä osassa Euroopan talousaluetta – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja tietojen vaihtaminen – Asetus (EY) N:o 773/2004 – 12 ja 14 artikla – Oikeus tulla kuulluksi – Kuuleminen suljetuin ovin
Asiassa C‑154/14 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.4.2014,
SKW Stahl-Metallurgie GmbH, kotipaikka Unterneukirchen (Saksa), ja
SKW Stahl-Metallurgie Holding AG, kotipaikka Unterneukirchen,
edustajinaan A. Birnstiel ja S. Janka, Rechtsanwälte,
valittajina,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Meessen ja R. Sauer, avustajanaan A. Böhlke, Rechtsanwalt,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
Gigaset AG, aiemmin Arques Industries AG, kotipaikka München (Saksa),
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit D. Šváby (esittelevä tuomari), A. Rosas, E. Juhász ja C. Vajda,
julkisasiamies: N. Wahl,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.5.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 3.9.2015 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 SKW Stahl-Metallurgie GmbH (jäljempänä SKW) ja SKW Stahl-Metallurgie Holding AG (jäljempänä SKW Holding) vaativat valituksessaan unionin yleisen tuomioistuimen 23.1.2014 antaman tuomion SKW Stahl-Metallurgie Holding ja SKW Stahl-Metallurgie v. komissio (T-384/09, ei julkaistu, EU:T:2014:27; jäljempänä valituksenalainen tuomio) kumoamista; kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi niiden kanteen, jossa vaadittiin pääasiassa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39.396 – Teräs- ja kaasuteollisuuden käyttämät kalsiumkarbidi- ja magnesiumpohjaiset reagenssit) 22.7.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 5791 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista siltä osin kuin tämä päätös koskee niitä sekä toissijaisesti niille mainitussa päätöksessä määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus (EY) N:o 1/2003
2 Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 23 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:
a) rikkovat [EY] 81 artiklan tai [EY] 82 artiklan määräyksiä; tai
b) rikkovat tämän asetuksen 8 artiklan nojalla tehtyä päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä; tai
c) eivät noudata tämän asetuksen 9 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaan velvoittavaa sitoumusta.
Kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän osalta sakko on enintään kymmenen prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten kokonaisliikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.”
Asetus (EY) N:o 773/2004
3 EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 622/2008 (EUVL 2008, L 171, s. 3; jäljempänä asetus N:o 773/2004), 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio antaa osapuolille, joille se on osoittanut väitetiedoksiannon, tilaisuuden esittää perustelunsa suullisessa kuulemisessa, jos ne pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan.”
4 Kyseisen asetuksen 14 artiklan 6–8 kohdassa säädetään seuraavaa:
”6. Suullinen kuuleminen ei ole julkinen. Jokaista henkilöä voidaan kuulla erikseen tai muiden kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden ollessa läsnä ottaen huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja paljasteta.
7. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi antaa osapuolten, joille väitetiedoksianto on osoitettu, kantelijoiden, muiden kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden, komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten esittää kysymyksiä kuulemisen aikana.
8. Jokaisen kuullun henkilön lausuma tallennetaan. Kuulemisesta tehty tallenne toimitetaan pyynnöstä kuulemiseen osallistuneille henkilöille. Osapuolten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja paljasteta, on otettava huomioon.”
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys
5 Kantajien nostamaan kumoamiskanteeseen sovellettavan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen version 48 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.
Jos joku asianosaisista asian käsittelyn kuluessa esittää tällaisen uuden perusteen, presidentti voi säännönmukaisten määräaikojen umpeuduttuakin esittelevän tuomarin esityksestä ja julkisasiamiestä kuultuaan asettaa määräajan, jonka kuluessa toinen asianosainen voi lausua tästä perusteesta.
Päätös siitä, otetaanko uusi peruste tutkittavaksi, tehdään pääasian ratkaisun yhteydessä.”
Asian tausta
6 Merkityksellinen asian tausta esiteltiin valituksenalaisen tuomion 2–4, 24–33, 43 ja 63 kohdassa, ja siitä voidaan tehdä seuraava yhteenveto.
7 Riidanalaisen päätöksen antamiseen johtanut menettely aloitettiin sen jälkeen, kun Akzo Nobel NV oli 20.11.2006 tehnyt sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetussa komission tiedonannossa (EYVL 2002, C 45, s. 3) tarkoitetun pyynnön sakoista vapauttamisesta.
8 Komissio antoi 16.1.2007 tehtyjen tarkastusten sekä menettelyyn 11.7.2007 lähtien osallistuneille yhtiöille osoitettujen tietopyyntöjen johdosta näille yhtiöille väitetiedoksiannon 24.6.2008. Komissio moitti siinä erityisesti SKW:tä osallistumisesta EY 81 artiklan vastaiseen hintakartelliin teräs- ja kaasuteollisuuden käyttämien kalsiumkarbidi- ja magnesiumpohjaisten reagenssien markkinoilla Euroopan talousalueella (ETA) Irlantia, Espanjaa, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta 22.4.2004‐16.1.2007. Koska Evonik Degussa GmbH (jäljempänä Degussa) ja SKW Holding olivat peräkkäin omistaneet suoraan tai välillisesti SKW:n kokonaan, komissio ilmoitti lisäksi siinä haluavansa pitää SKW:n menettelystä vastuullisena yhtäältä Degussaa ajanjaksolta 22.4.2004‐30.8.2004 – viimeksi mainittuna päivänä SKW luovutettiin SKW Holdingille – ja toisaalta SKW Holdingia ajanjaksolta 30.8.2004‐16.1.2007.
9 Kantajat pyysivät komissiolle 6.10.2008 vastauksena väitetiedoksiantoon osoittamissaan kirjallisissa huomautuksissa saada kehitellä kuulemistilaisuudessa väitteitään, jotka koskivat muun muassa sitä, että SKW Holding ei tosiasiallisesti käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä kilpailusääntöjen rikkomisen ajanjaksolla, kun otetaan huomioon Degussan pysyvä ratkaiseva vaikutusvalta SKW:ssä myös sen jälkeen, kun SKW Holding oli ostanut viimeksi mainitun.
10 Kantajat pyysivät 31.10.2008 lähettämässään sähköpostiviestissä kuulemismenettelystä vastaavalta neuvonantajalta lupaa saada esittää suljetuin ovin perustelunsa, jotka koskevat Degussan väitettyä vaikutusvaltaa SKW:ssä. Tämän pyynnön tueksi ne väittivät, että SKW oli taloudellisen selviytymisensä suhteen riippuvainen Degussasta, koska tämä toimitti sille lähes kaiken sen markkinoimasta kalsiumkarbidista ja koska nämä kaksi yhtiötä olivat neuvottelemassa uudesta toimitussopimuksesta. Ne lisäsivät, että näiden väitteiden esittäminen Degussan läsnä ollessa vaarantaisi vakavasti sen ja SKW:n välisen kaupallisen suhteen ja voisi johtaa kostotoimiin Degussan taholta.
11 Kantajat lähettivät 5.11.2008 komissiolle uuden sähköpostiviestin, jossa ne ehdottivat, että ”käytännön ratkaisu” voisi olla se, että Degussa saisi niiden suljetuin ovin pidetyn esityksen sisällön käyttöönsä vuoden 2008 päätyttyä tai uuden toimitussopimuksen tekemisen jälkeen. Kantajat toimittivat 6.11.2008 täsmennyksiä syistä, joilla ne perustelivat pyyntöään saada esittää osan väitteistään suljetuin ovin pidettävässä kuulemisessa, sekä näiden väitteiden sisällöstä, ja ne toistivat ehdotuksensa vaihtoehtoisesta ratkaisusta.
12 Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi 6.11.2008 lähettämällään kirjeellä kantajien pyynnön. Hän huomautti aluksi, että tämä pyyntö ei varsinaisesti perustunut liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevaan oikeutettuun etuun. Hän ilmoitti siten tutkivansa pyynnön näiden kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kannalta. Tältä osin hän totesi, että kyseessä olevat kantajien väitteet koskivat Degussan käyttäytymistä, ja jotta komissio voisi ottaa ne huomioon lieventävinä seikkoina, niiden todistusarvo olisi tarkistettava suorittamalla vertailu Degussalta saatavan ilmoituksen kanssa. Lisäksi suljetuin ovin pidettävä kuuleminen poistaisi Degussalta oikeuden vastata suullisesti kantajien väitteisiin, jotka kohdistuvat ainakin välillisesti Degussaa vastaan. Hän lisäsi kantajien ehdottaman vaihtoehtoisen ratkaisun osalta, ettei se ollut toteutettavissa, koska kantajien ja Degussan välisten neuvottelujen päättymisajankohta ja lopputulos eivät olleet varmoja.
13 Suullinen kuuleminen suoritettiin 10. ja 11.11.2008.
14 Kantajat muistuttivat 28.1.2009 päivätyllä kirjeellään tämän tuomion 12 kohdassa mainitulla kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kirjeellä hylätystä pyynnöstään ja ilmoittivat kirjeessä sen jälkeen, että tällä välin SKW:n ja Degussan väliset neuvottelut olivat päättyneet uuden toimitussopimuksen tekemiseen, joten niillä ei enää ollut vaikeuksia esittää suullisesti ja Degussan läsnä ollessa viimeksi mainitun roolia koskevia väitteitään. Ne pyysivät siten kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa antamaan niille tilaisuuden esittää suullisesti väitteistään tämän osan, jota ei ollut esitetty 10. ja 11.11.2008 pidetyssä kuulemismenettelyssä.
15 Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi 3.2.2009 lähettämällään kirjeellä tämän uuden pyynnön sillä perusteella, että oikeus tulla kuulluksi perustui väitetiedoksiantoon eikä sitä myönnetä kuin kerran. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antoi kuitenkin kantajille luvan täydentää hänen vahvistamassaan määräajassa kirjallisesti Degussan roolia koskevia väitteitään.
16 Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan f alakohdassa, että SKW Holding oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen 30.8.2004–16.1.2007 ja että SKW oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen 22.4.2004–16.1.2007. Tämän päätöksen 226 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen SKW:n osalta, että viimeksi mainittuna ajanjaksona tämän yhtiön työntekijät olivat suoraan osallistuneet riidanalaisen kartellin sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelyihin. Mainitun päätöksen 245 perustelukappaleesta ilmenee SKW Holdingin osalta, että se omisti 30.8.2004–16.1.2007 SKW:n kokonaan, ja saman päätöksen 245–250 perustelukappaleessa mainituista syistä komissio katsoi, että se kuului samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuin SKW ja sitä voitiin siten pitää vastuussa viimeksi mainitun tekemistä kilpailusääntöjen rikkomisista.
17 Komissio määräsi riidanalaisen päätöksen 2 artiklan f alakohdassa kantajille ja Arques Industries AG:lle, josta on tullut Gigaset AG, kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella 13,3 miljoonan euron suuruisen sakon, ja se nimesi ne yhteisvastuullisiksi tämän sakon maksamisesta. Se määräsi lisäksi mainitun päätöksen 2 artiklan g alakohdassa ajanjaksolta 22.4.2004‐30.8.2004 Degussalle, AlzChem Hart GmbH:lle ja SKW:lle 1,04 miljoonan euron suuruisen sakon nimeten nämä yhteisvastuullisiksi tämän sakon maksamisesta.
Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
18 SKW Holding ja SKW vaativat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.10.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaisen päätöksen kumoamista niitä koskevin osin tai toissijaisesti tällä päätöksellä määrättyjen sakkojen määrän kumoamista tai pienentämistä.
19 Kanteensa tueksi kantajat esittivät kuusi kanneperustetta, joista ensimmäinen koski niiden kuuluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, toinen EY 81 artiklan virheellistä soveltamista, kolmas perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, neljäs yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, viides asetuksen N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan rikkomista sekä suhteellisuusperiaatteen ja nulla poena sine lege ‑periaatteen loukkaamista ja kuudes asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan rikkomista.
20 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.
Muutoksenhakumenettelyn osapuolten vaatimukset
21 SKW ja SKW Holding vaativat, että unionin tuomioistuin
– ensisijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan, siltä osin kuin siinä on hylätty valittajien vaatimukset, ja hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan
– toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion osittain
– edelleen toissijaisesti alentaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan f ja g alakohdassa valittajille määrättyä sakkoa kohtuuden mukaan
– viimesijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
– velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valitus
23 Valittajat vetoavat valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.
24 Ensimmäinen valitusperuste perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden sekä suhteellisuusperiaatteen ja näytön liian aikaisen arvioinnin kiellon periaatteen loukkaamiseen. Toinen valitusperuste perustuu SEUT 101 ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen. Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että komissio ei ole jakanut sakon maksuosuuksia sakosta yhteisvastuussa olevien kesken. Neljäs valitusperuste perustuu lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomiseen.
Toinen valitusperuste, joka perustuu SEUT 101 ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen
Asianosaisten lausumat
25 Valittajat arvostelevat toisen valitusperusteensa, joka on syytä käsitellä ensin, ensimmäisessä osassa unionin yleistä tuomioistuinta SEUT 101 artiklan virheellisestä soveltamisesta, koska se on jättänyt noudattamatta 10.9.2009 annetun tuomion Akzo Nobel ym. v. komissio (C‑97/08 P, EU:C:2009:536) 74 kohdasta ilmenevää velvollisuuttaan ottaa huomioon kaikki ne taloudellisiin, organisatorisiin ja oikeudellisiin yhteyksiin liittyvät merkitykselliset seikat, jotka yhdistävät SKW Holdingia ja SKW:tä, jotta ensin mainitun voitaisiin katsoa olevan vastuussa viimeksi mainitun menettelystä.
26 Erityisesti unionin yleistä tuomioistuinta moititaan siitä, ettei se ole riittävästi ottanut huomioon asian olennaisia taloudellisia olosuhteita eli SKW Holdingin taloudellisen intressin puuttumista kartellissa, valittajien ja Degussan suhteiden luonnetta tai sitä, että vielä sen jälkeen, kun SKW oli myyty SKW Holdingille, Degussa säilytti taloudelliset intressit ja valvontakeinot suhteessa SKW:hen, mikä on keskeinen viite siitä, että Degussalla oli mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä.
27 Toisen valitusperusteensa toisessa osassa valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 296 artiklaa todetessaan muun muassa valituksenalaisen tuomion 117–119 ja 140 kohdassa, että komissio on tehnyt virheen, kun se ei ole vastannut valittajien esittämiin perusteluihin, joilla ne kiistävät SKW:n menettelyn lukemisen SKW Holdingin syyksi, mutta jättäessään kuitenkin kumoamatta riidanalaisen päätöksen sillä perusteella, että kyseiset riidanalaisen päätöksen perustelut olivat ylimääräisiä perusteluja.
28 Valittajien mukaan näitä perusteluja ei voida pitää ylimääräisinä, koska niissä tuotiin esiin olennainen seikka emoyhtiön tytäryhtiössään käyttämän vaikutusvallan kokonaisvaltaista arviointia varten.
29 Lisäksi mainittujen perustelujen käsittely paljasti valittajien mukaan sen, että unionin yleinen tuomioistuin ei anna riittävästi merkitystä yritysten olennaiselle oikeudelle siihen, että komissio ottaa riittävästi huomioon niiden esittämät ja niiden syyttömyyden puolesta puhuvat seikat ratkaisevan vaikutusvallan käyttämistä koskevan olettaman kumoamiseksi. On olennaista, että komissio arvioi tyhjentävästi kaikkia tällaisia yritysten puolesta puhuvia seikkoja, kuten unionin tuomioistuin on todennut 20.1.2011 antamassaan tuomiossa General Química ym. v. komissio (C‑90/09 P, EU:C:2011:21).
30 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt valittajien mukaan todeta, että kun komissio väitti vain yhteenvedonomaisesti, että SKW Holding käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä 30.8.2004–16.1.2007, se ei ollut ottanut huomioon eikä arvioinut tyhjentävästi kaikkia keskeisiä seikkoja, jotka liittyivät SKW:n sen entiseen emoyhtiöön Degussaan yhdistäviin taloudellisiin, organisatorisiin ja oikeudellisiin siteisiin.
31 Komissio väittää, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska valittajat riitauttavat unionin yleinen tuomioistuimen tekemän arvioinnin sille esitetystä selvityksestä. Komissio lisää, että tämä valitusperuste on joka tapauksessa perusteeton.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, ettei se ole ottanut riittävästi huomioon tiettyjä tosiseikkoja arvioidessaan SKW Holdingin ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä ja erityisesti sitä taloudellista etua, jonka Degussa oli säilyttänyt sen entisen tytäryhtiön SKW:n hallinnoinnissa.
33 Tästä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään asian tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja lähtökohtaisesti arvioimaan sitä selvitystä, johon se on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 9.7.2015, InnoLux v. komissio, C‑231/14 P, EU:C:2015:451, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että valittajat riitauttavat vain unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin, joka koskee SKW Holdingin ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä, moittimatta sitä näiden seikkojen vääristyneestä huomioon ottamisesta.
35 Tämän perusteella toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta.
36 Toisen valitusperusteen toisessa osassa valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta SEUT 296 artiklan rikkomisesta, koska se ei ole kumonnut riidanalaista päätöstä, vaikka komissio ei esittänyt päätöksessä syitä, joiden vuoksi se katsoi, että valittajien esittämät seikat olivat riittämättömiä SKW Holdingin SKW:ssä käyttämää ratkaisevaa vaikutusvaltaa koskevan olettaman kumoamiseksi.
37 Tältä osin on muistutettava, että kysymys siitä, onko unionin yleinen tuomioistuin voinut perustellusti päätellä, ettei komissio ollut laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan, on valituksen yhteydessä unionin tuomioistuimen valvontaan saatettu oikeudellinen kysymys (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2008, Alankomaat v. komissio, C‑405/07 P, EU:C:2008:613, 44 kohta; tuomio 3.9.2009, Moser Baer India v. neuvosto, C‑535/06 P, EU:C:2009:498, 34 kohta ja tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 108 kohta).
38 Näin ollen tämän valitusperusteen toinen osa on otettava tutkittavaksi.
39 On muistutettava, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen oikeellisuudesta, joka kuuluu riidanalaisen toimen aineelliseen laillisuuteen. Päätöksen perusteluissa nimittäin ilmaistaan virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä. Tästä seuraa, että moitteet ja väitteet, joilla pyritään kyseenalaistamaan toimen oikeellisuus, ovat merkityksettömiä sellaisen perusteen yhteydessä, joka koskee SEUT 296 artiklan rikkomista (tuomio 18.6.2015, Ipatau v. neuvosto, C‑535/14 P, EU:C:2015:407, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 On myös muistutettava, että vaikka SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa edellytetyistä unionin toimen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä kyseisen toimen toteuttajan päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden, perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioimisessa on sitä paitsi otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki kyseistä asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C-62/14, EU:C:2015:400, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että kun unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 139–144 kohdassa, ettei komissio ollut laiminlyönyt sille kuuluvaa perusteluvelvollisuutta, se on soveltanut oikein tämän tuomion 39 ja 40 kohdassa esiin tuotuja periaatteita.
42 Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin, että komissio on sen 245 perustelukappaleessa katsonut SKW Holdingin olevan vastuussa SKW:n menettelystä sillä perusteella, että ensin mainittu omisti viimeksi mainitun kokonaan, ja todennut saman päätöksen 246 perustelukappaleessa, että monet muut seikat vahvistivat olettamaa siitä, että tämän omistuksen perusteella SKW Holding käytti tosiasiassa ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä.
43 Komissio on tämän jälkeen riidanalaisen päätöksen 247–250 perustelukappaleessa hylännyt jokaisen niistä perusteluista, jotka valittajat olivat SKW Holdingin ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä koskevan olettaman kumoamiseksi esittäneet väitetiedoksiantoon vastauksena antamissaan kirjallisissa huomautuksissa. Sen väitteen osalta, että SKW Holding ei ollut ollut tietoinen kilpailusääntöjen rikkomisesta, komissio on riidanalaisen päätöksen 247 perustelukappaleessa siten viitannut mainitun päätöksen 224 perustelukappaleessa jo yksityiskohtaisella tavalla esitettyyn perusteluun, jonka mukaan viittausta siihen ratkaisevaan vaikutusvaltaan, jota SKW Holdingin oletettiin käyttäneen SKW:ssä, ei pitänyt ymmärtää niin, että sitä olisi moitittu siitä, että se olisi käyttänyt vaikutusvaltaansa kannustaakseen tytäryhtiötään osallistumaan kilpailusääntöjen rikkomiseen tai ettei se ainakaan ollut käyttänyt tätä vaikutusvaltaa estääkseen tällaisen osallistumisen. Väitteen, jonka mukaan SKW Holdingilla ei ollut mitään taloudellista intressiä kyseessä olevaan kartelliin siitä syystä, että se oli Degussan kaupallisen edustajan roolissa, komissio on puolestaan kiistänyt riidanalaisen päätöksen 248 perustelukappaleessa kyseisen päätöksen 28 ja 31 perustelukappaleessa tarkoitetun toimitus- ja palvelusopimuksen perusteella; sopimuksen mukaan kukaan osapuolista ei ollut neuvotellut toisen lukuun. Siitä väitteestä, jonka mukaan SKW Holdingin rooli SKW:ssä rajoittui pelkän taloudellisen investoijan rooliin, komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen 250 perustelukappaleessa, että tässä samassa päätöksessä tarkoitetun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tämä väite ei voi horjuttaa olettamaa SKW Holdingin SKW:ssä tosiasiallisesti käyttämästä ratkaisevasta vaikutusvallasta.
44 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 145 kohdassa, että komissio oli täyttänyt perusteluvelvollisuutensa.
45 Tätä päätelmää ei horjuta se valittajien väittämä seikka, että komissio ei olisi ottanut riidanalaista päätöstä tehdessään huomioon valittajien huomautuksia eräästä SKW:n henkilöstöön kuuluneen henkilön laatimasta sähköpostiviestistä, johon komissio oli viitannut väitetiedoksiannossa osoittaakseen, että SKW Holdingin henkilökunta oli tietoinen kyseessä olevasta kartellista.
46 Kuten nimittäin unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti todennut valituksenalaisen tuomion 118, 119 ja 140 kohdassa, tällainen seikka ei voisi merkitä komission perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, koska komissio on sen päätelmän tueksi, että SKW Holding tosiasiallisesti käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:n käyttäytymiseen markkinoilla, nojautunut yhtäältä siihen, että SKW Holding omisti SKW:n koko pääoman, ja toisaalta siihen, että komissio oli maininnut riidanalaisen päätöksen 246 perustelukappaleessa useita muita seikkoja, jotka olivat osoittautuneet paikkansa pitäviksi ja jotka olisivat yksin riittäneet perusteeksi SKW Holdingin ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä koskevalle päätelmälle.
47 Edellä esitetyn perusteella toinen valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Kolmas valitusperuste, joka perustuu komission laiminlyöntiin jakaa riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon määrä siitä yhteisvastuussa olevien kesken, ja neljäs valitusperuste, joka perustuu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomiseen
48 Kolmannella valitusperusteellaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut seuraamusten selvyyden periaatetta sekä rangaistusten ja seuraamusten yksilökohtaisuuden periaatetta jättäessään kumoamatta riidanalaisen päätöksen siitä huolimatta, että komissio on 3.3.2011 annetun tuomion Siemens ja VA Tech Transmission & Distribution v. komissio (T-122/07–T-124/07, EU:T:2011:70) 153 ja 164 kohdasta ilmenevien periaatteiden vastaisesti jättänyt vahvistamatta, mikä osuus yhteisvastuullisesti maksettavaksi määrätystä sakosta jää kunkin asianomaisen yhtiön vastuulle yhtiön ja sen yhteisvastuullisten kanssavelallisten keskinäisissä suhteissa.
49 Neljännellä valitusperusteellaan, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 126–130 kohtaan, valittajat arvostelevat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on katsonut, että unionin yleisessä tuomioistuimessa tältä osin esitetyt perustelut olivat uusia ja että ne oli sen vuoksi jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen ennen 1.7.2015 voimassa olleen version 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
50 Kolmannen valitusperusteen osalta unionin tuomioistuin on jo katsonut 3.3.2011 annetusta tuomiosta Siemens ja VA Tech Transmission & Distribution v. komissio (T-122/07–T-124/07, EU:T:2011:70), johon valittajat vetoavat, tehtyyn valitukseen antamassaan ratkaisussa, että seuraamuksen määräämistä koskeva komission toimivalta ei ulotu yhteisvastuullisten yhteisvelallisten osuuksien määrittämiseen niiden keskinäisissä suhteissa vaan kansallisten tuomioistuimien on määritettävä kyseiset osuudet unionin oikeutta noudattaen soveltamalla kansallista oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2014, komissio ym. v. Siemens Österreich ym., C-231/11 P–C-233/11 P, EU:C:2014:256, 58 ja 67 kohta).
51 Unionin yleistä tuomioistuinta ei siten voida moittia siitä, ettei se ole kumonnut riidanalaista päätöstä sillä perusteella, ettei komissio ollut määrittänyt yhteisvastuullisten yhteisvelallisten osuuksia sakosta niiden keskinäisissä suhteissa.
52 Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
53 Edellä todetuin perustein valittajien neljäs valitusperuste, jolla valittajat arvostelevat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla jättänyt tutkimatta valittajien perustelut, jotka koskivat näiden osuuksien määrittämättä jättämistä riidanalaisessa päätöksessä, ei missään tapauksessa voisi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, joten tämä valitusperuste on hylättävä tehottomana.
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen sekä suhteellisuusperiaatteen ja ”näytön ennenaikaisen arvioinnin kiellon” periaatteen loukkaamiseen
Asianosaisten lausumat
54 Ensimmäisellä valitusperusteellaan, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 35–63 kohtaan, valittajat väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, että kuulemismenettelystä vastanneen komission neuvonantajan kieltäytyminen suljetuin ovin kuulemisen järjestämisestä hallinnollisen menettelyn aikana ei ollut loukannut valittajien oikeutta tulla kuulluksi.
55 Valittajat katsovat, että tällainen kieltäytyminen loukkaa menettelyllistä oikeutta tosiseikkoja koskevien näkemysten tehokkaaseen ja kattavaan ilmaisemiseen sekä kirjallisesti että kuulemistilaisuudessa suullisesti, vaikka tämä oikeus on voimassa jo hallinnollisesta menettelystä lähtien. Komission on nimittäin suostuttava suljetuin ovin kuulemista koskevaan pyyntöön erityisesti sellaisessa nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtäältä asianomainen yhtiö pyrkii riitauttamaan toteamuksen sen ratkaisevasta vaikutusvallasta tytäryhtiössään ja toisaalta tämän yhtiön olemassaolo sellaisenaan vaarantuisi, jos kuuleminen järjestettäisiin menettelyn kohteena niin ikään olevien muiden yhtiöiden läsnä ollessa.
56 Valittajat katsovat, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt sinänsä oikein punnitessaan komission jälkeen asiassa kyseessä olevia intressejä eli yhtäältä niiden yritysten intressejä, joiden luottamuksellisia tietoja ei pidä paljastaa, ja toisaalta muiden yritysten intressiä voida puolustautua mahdollisia niille epäedullisia seikkoja vastaan, unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin tässä tapauksessa arvioinut nämä intressit täysin suhteettomalla tavalla valittajien vahingoksi.
57 Valittajat katsovat, että koska hallinnollinen menettely olisi voinut päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jos valittajille olisi annettu tilaisuus esittää suljetuin ovin järjestetyssä kuulemisessa Degussan roolia koskevat perustelunsa, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota riidanalainen päätös.
58 Valittajat nimittäin katsovat, että todetessaan valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, etteivät nämä perustelut voineet vapauttaa valittajia vastuustaan, unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut ”näytön ennenaikaisen arvioinnin kiellon periaatetta” ja nojautunut virheellisiin todisteisiin, joiden vaikutuksesta se on tehnyt kyseisten perustelujen todistusarvoa koskevan arviointivirheen.
59 Komissio katsoo, että tämä valitusperuste on joko jätettävä tutkimatta, koska tällä perusteella valittajat pyrkivät riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemät tosiseikkoja koskevat toteamukset ja sen tekemän näytön arvioinnin, tai ainakin hylättävä perusteettomana, koska valittajilla on ollut hallinnollisen menettelyn aikana riittävästi tilaisuus näkemyksensä esittämiseen Degussan roolista kartellissa. Tältä osin komissio vetoaa myös siihen, että sillä on velvollisuus sallia kaikille yrityksille, joita vastaan kuulemistilaisuudessa saatetaan esittää syytöksiä, läsnäolo tässä kuulemistilaisuudessa, jotta niillä on yhtäältä mahdollisuus saada tietoonsa seikat, joiden perusteella komissio saattaa päätyä esittämään niihin kohdistuvia lisäväitteitä, ja toisaalta mahdollisuus puolustautua.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
60 Ensimmäisellä valitusperusteella valittajat arvostelevat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa päätynyt katsomaan, että komissio ja kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ovat riittävästi ottaneet huomioon tarpeen kunnioittaa valittajien oikeutta tulla kuulluksi, vaikka ne ovat evänneet valittajien pyynnön kuulemisen järjestämisestä suljetuin ovin, kun otetaan huomioon seikat, jotka valittajien oli tarkoitus esittää tällaisessa tilaisuudessa SKW:n asemasta suhteessa Degussaan.
61 Aluksi on todettava, että – kuten tämän tuomion 56 kohdasta ilmenee – valittajat eivät kiistä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 39 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on suljetuin ovin järjestettävän kuulemistilaisuuden tarkoituksenmukaisuutta arvioidessaan sovitettava yhteen unionin kilpailusääntöjen väitettyä rikkomista koskevan menettelyn kohteena olevan yrityksen puolustautumisoikeuksien suojaaminen ja ulkopuolisten henkilöiden tai yritysten, jotka ovat toimittaneet kyseiseen oletettavaan rikkomiseen liittyviä tietoja tai asiakirjoja, liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suojaamista koskeva oikeutettu etu.
62 Tämän valitusperusteen yhteydessä arvostellaan siten ainoastaan niitä menettelytapoja, joita unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt asiassa kyseessä olevien intressien punninnassa.
63 Tältä osin valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Päätelmänä on todettava, että kantajat näyttävät jättävän huomiotta sen, että niiden perustelut, jotka koskevat Degussan asemaa kartellissa SKW:n koko pääoman luovutuksen jälkeen, samoin kuin niiden pyyntö siitä, ettei näitä perusteluja saatettaisi Degussan tietoon, ovat edellyttäneet kantajien puolustautumisoikeuksista ja Degussan puolustautumisoikeuksista johtuvien vaatimusten yhteensovittamista sekä kummankin yrityksen intressien punnitsemista keskenään. [Valituksenalaisen tuomion] 24–32 kohdassa selostetut tosiseikat osoittavat, että kuulemisesta vastaava neuvonantaja on tehnyt tämän punnitsemisen vasta kuultuaan kantajien selitykset näiden perustelujen sisällöstä ja niiden väitetystä merkityksestä kantajien puolustautumisen kannalta. Edellä esitetyistä seikoista ilmenee lisäksi, että kuulemisesta vastaava neuvonantaja on asianmukaisesti päätynyt katsomaan, ettei asiassa ollut perusteltua asettaa kantajien puolustautumisoikeuksia etusijalle ja siten hyväksyä Degussan vastaavien oikeuksien mahdollista loukkaamista. – –”
64 Valituksenalaisen tuomion 62 kohdasta ilmenee, että asiassa kyseessä olevien intressien punninnassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi pääasiallisesti, etteivät valittajien puolustautumisoikeudet voineet mennä Degussan puolustautumisoikeuksien edelle. Tältä osin se katsoi saman tuomion 58 ja 59 kohdassa, että Degussan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellytti, että sille annetaan kuulemisen yhteydessä välittömästi tilaisuus saada tieto sitä koskevista syytöksistä, joita valittajat saattaisivat esittää, sekä vastata niihin suullisesti.
65 Valituksenalaisen tuomion 55 kohdasta sekä edellä tämän tuomion 9 ja 10 kohdasta ilmenee, että perustelut, jotka valittajat olisivat halunneet esittää suljetuin ovin, koskivat Degussan asemaa sen jälkeen, kun Degussa oli luovuttanut SKW:n SKW Holdingille. Komissio ei kuitenkaan ole kuulemistilaisuuden ajankohtana eikä myöhemminkään ryhtynyt Degussaan kohdistuvaan menettelyyn kyseisen ajanjakson perusteella.
66 Näin ollen on todettava, että kuulemisesta vastaava neuvonantaja on hylännyt kuulemisen järjestämistä suljetuin ovin koskevan valittajien pyynnön otettuaan huomioon Degussan puolustautumisoikeudet, vaikkei Degussa voinut itse vedota puolustautumisoikeuksiinsa, koska se oli kyseisen ajanjakson osalta menettelyn ulkopuolinen taho.
67 Sillä seikalla, että jos komissio olisi suostunut suljetuin ovin kuulemista koskevaan pyyntöön, komissio olisi sen jälkeen voinut joidenkin sen tietoon saatettujen seikkojen perusteella katsoa Degussan olevan vastuussa kyseessä olevasta rikkomisesta alun perin todettua pitemmältä ajanjaksolta, ei ole tältä osin merkitystä, sillä – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa – komission olisi siinä tapauksessa ollut osoitettava Degussalle täydentävä väitetiedoksianto, jonka perusteella yhtiöllä olisi ollut tilaisuus esittää huomautuksensa tällaisista seikoista.
68 Unionin yleinen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen ja loukannut valittajien oikeutta tulla kuulluksi katsoessaan, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli voinut evätä kuulemistilaisuuden järjestämisen suljetuin ovin sillä perusteella, että tällainen kuuleminen olisi loukannut Degussan puolustautumisoikeuksia.
69 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta seuraa riidanalaisen toimen kumoaminen kuitenkin ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2014, Kamino International Logistics ja Datema Hellmann Worldwide Logistics, C‑129/13 ja C‑130/13, EU:C:2014:2041, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tämä seikka on asianomaisen yrityksen osoitettava (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2006, SGL Carbon v. komissio, C‑308/04 P, EU:C:2006:433, 98 kohta).
70 Tältä osin on syytä huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, että vaikka valittajien väitteet Degussan vaikutuksesta SKW:n käyttäytymiseen pitäisivät paikkansa, niillä ei olisi merkitystä arvioitaessa valittajien vastuuta riidanalaisesta rikkomisesta.
71 Valittajat kiistävät tämän toteamuksen vedoten siihen, että näytöllä Degussan edelleen jatkuvasta määräysvallasta SKW:ssä tämän SKW Holdingille myymisen jälkeenkin on täysin mahdollista kyseenalaistaa SKW Holdingin ratkaiseva vaikutus SKW:ssä, varsinkin kun otetaan huomioon, että SKW Holding oli pelkkä toimialan ulkopuolinen taloudellinen investoija, joka oli ostanut kemian alalle erikoistuneen kaupallisen yrityksen.
72 Tätä perustelua ei voida hyväksyä. Kuten valituksenalaisen tuomion 43, 119 ja 120 kohdasta pääasiallisesti ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on tosiseikkoja arvioidessaan todennut, että riidanalaisesta rikkomisesta johtuvan vastuun kohdentaminen SKW Holdingiin oli joka tapauksessa perusteltavissa useilla seikoilla, jotka olivat unionin yleisen tuomioistuimen mukaan yksinään riittäviä päätelmään, jonka mukaan SKW Holding käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa SKW:ssä. Tämän toteamuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä voinut päätyä katsomaan erityisesti valituksenalaisen tuomion 48, 49 ja 52 kohdassa, joihin sen 53 kohdassa viitataan, että SKW Holdingin oli vastuun tällaisen kohdentamisen kiistääkseen osoitettava, ettei se itse käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa, joten kysymyksellä siitä, käyttikö jokin muu yksikkö, kuten Degussa, ratkaisevaa vaikutusvaltaa, ei ollut merkitystä.
73 Valittajien perustelut eivät voi menestyä myöskään siltä osin kuin valittajat arvostelevat unionin yleistä tuomioistuinta vielä ”näytön ennenaikaisen arvioinnin kiellon periaatteen” loukkaamisesta. Todetessaan, että vaikka valittajien väitteet Degussan vaikutuksesta SKW:n käyttäytymiseen pitäisivät paikkansa, niillä ei olisi merkitystä arvioitaessa valittajien vastuuta riidanalaisesta rikkomisesta, unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin ole arvioinut näyttöä ennenaikaisesti vaan on pelkästään hylännyt valittajien perustelut Degussan vaikutuksesta SKW:n käyttäytymiseen olettaen kuitenkin valittajien hyväksi, että tämä vaikutus oli näytetty toteen.
74 Lisäksi on todettava, että valituksenalaisen tuomion 214–228 kohdassa, joihin saman tuomion 56 kohdassa viitataan, unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt valittajien kanneperusteen, joka perustui väitteeseen, jonka mukaan komissio oli menetellyt lainvastaisesti kieltäytyessään ottamasta huomioon valittajia koskevia lieventäviä seikkoja, joita valittajat olisivat kyseisen tuomion 53 kohdasta ilmenevin tavoin halunneet esittää suljetuin ovin.
75 Valittajat eivät siten ole osoittaneet, että niihin kohdistettu menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman siinä tehtyä sääntöjenvastaisuutta.
76 Lisäksi valituksenalaisen tuomion 31, 33 ja 62 kohdasta, joiden sisältö on toistettu tämän tuomion 15 kohdassa, ilmenee, että sen jälkeen, kun SKW:n ja Degussan välillä oli tehty uusi hankintasopimus, eli ajankohtana, jolloin valittajilla ei enää ollut vaikeuksia Degussan roolia koskevien perustelujensa esittämisessä, valittajille on varattu tilaisuus kirjallisten huomautusten esittämiseen komissiolle.
77 Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.
78 Kaiken edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
79 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.
80 Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
81 Koska komissio on vaatinut SKW:n ja SKW Holdingin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska nämä ovat hävinneet asian, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) SKW Stahl-Metallurgie GmbH ja SKW Stahl-Metallurgie Holding AG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset