UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
9 päivänä heinäkuuta 2020 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 267 artikla – Tuomioistuimen käsite – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) N:o 2016/679 – Soveltamisala – 2 artiklan 2 kohdan a alakohta – Käsite toiminta, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan – 4 artiklan 7 alakohta – Rekisterinpitäjän käsite – Jäsenvaltion osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunta – 15 artikla – Rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihin
Asiassa C-272/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Wiesbadenin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt 27.3.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 1.4.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
VQ
vastaan
Land Hessen,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit L. S. Rossi (esittelevä tuomari), J. Malenovský, F. Biltgen ja N. Wahl,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– VQ, edustajanaan A.-K. Pantaleon, genannt Stemberg, Rechtsanwältin,
– Land Hessen, asiamiehinään H.‑G. Kamann, M. Braun ja L. Hesse, Rechtsanwälte,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja A. Berg,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, O. Serdula ja J. Vláčil,
– Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään H. Krämer, D. Nardi ja F. Erlbacher,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 4 artiklan 7 alakohdan ja 15 artiklan sekä toisaalta SEUT 267 artiklan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisen kohdan kanssa, tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat VQ ja Land Hessen (Hessenin osavaltio, Saksa) ja jossa on kyse siitä, oliko Hessischer Landtagin (Hessenin osavaltion parlamentti) puhemiehen päätös hylätä asianomaisen henkilön pyyntö saada pääsy tämän parlamentin vetoomusvaliokunnan rekisteröimiin häntä koskeviin henkilötietoihin lainmukainen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 95/46/EY
3 Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31), joka on kumottu asetuksella N:o 2016/679, oli 3 artikla, jonka otsikko oli ”Soveltamisala” ja jossa säädettiin seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
– joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
– jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.”
Asetus N:o 2016/679
4 Asetuksen N:o 2016/679 johdanto-osan 16 ja 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(16) Tämä asetus ei koske unionin oikeuden soveltamisalaan kuulumattomia perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojeluun tai henkilötietojen vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten kansallista turvallisuutta koskevia toimia. Tämä asetus ei koske henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioissa niiden toteuttaessa unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää toimia.
– –
(20) Vaikka tätä asetusta sovelletaan muun muassa tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten toimintaan, unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voitaisiin täsmentää käsittelytoimia ja ‑menettelyitä tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta. Valvontaviranomaisten toimivalta ei saa kattaa tuomioistuinten oikeudellisiin tehtäviin liittyvää henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan turvata oikeuslaitoksen riippumattomuus sen hoitaessa lainkäyttötehtäviään, päätöksenteko mukaan lukien. Tällaisten tiedonkäsittelytoimien valvonta olisi voitava uskoa jäsenvaltion oikeusjärjestelmään kuuluville erityiselimille, joiden olisi erityisesti varmistettava tämän asetuksen sääntöjen noudattaminen, vahvistettava oikeuslaitoksen edustajien tietoisuutta niille tämän asetuksen mukaisesti kuuluvista velvoitteista ja käsiteltävä tällaisiin tiedonkäsittelytoimiin liittyviä valituksia.”
5 Tämän asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Aineellinen soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
a) jota suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan;
b) jota suorittavat jäsenvaltiot toteuttaessaan SEU V osaston 2 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;
c) jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa;
d) jota toimivaltaiset viranomaiset suorittavat rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten.
– –”
6 Asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
7) ’rekisterinpitäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot; jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti,
– –
7 Saman asetuksen 15 artiklan, jonka otsikko on ”Rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy henkilötietoihin sekä seuraavat tiedot:
– –”
8 Asetuksen N:o 2016/679 23 artiklan, jonka otsikko on "Rajoitukset", 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteellä rajoittaa 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12–22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, jotta voidaan taata
a) kansallinen turvallisuus;
b) puolustus;
c) yleinen turvallisuus;
d) rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy;
e) muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu, mukaan lukien rahaan, talousarvioon ja verotukseen liittyvät asiat sekä kansanterveys ja sosiaaliturva;
f) oikeudellisen riippumattomuuden ja oikeudellisten menettelyjen suojelu;
g) säänneltyä ammattitoimintaa koskevan ammattietiikan rikkomisen torjunta, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano;
h) valvonta-, tarkastus- tai sääntelytehtävä, joka satunnaisestikin liittyy julkisen vallan käyttöön a–e ja g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;
i) rekisteröidyn suojelu tai muiden oikeudet ja vapaudet;
j) yksityisoikeudellisten kanteiden täytäntöönpano.”
Saksan oikeus
Liittovaltion oikeus
9 Saksan liittotasavallan perustuslain (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland) 97 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1)Tuomarit ovat riippumattomia ja noudattavat ainoastaan lakia.
(2) Päätoimiseen virkaan nimitetyt ja suunnitelmanmukaisesti vakinaiset tuomarit voidaan ennen virkakauden päättymistä ja vastoin heidän tahtoaan erottaa, pidättää virasta lopullisesti tai väliaikaisesti, siirtää toisiin tehtäviin tai eläkkeelle vain tuomioistuimen päätöksellä ja ainoastaan laissa säädetyistä syistä ja siinä säädettyjä muodollisuuksia noudattaen. Lainsäädännössä voidaan säätää iästä, jonka saavutettuaan eliniäksi nimitetyt tuomarit jäävät eläkkeelle. Jos tuomioistuinten organisaatiota tai niiden oikeudenkäyttöalueita muutetaan, tuomarit voidaan siirtää toiseen tuomioistuimeen tai vapauttaa virastaan kuitenkin siten, että heille maksetaan heidän palkkansa kokonaisuudessaan.”
10 Tuomarin asemasta annetun Saksan liittotasavallan lain (Deutsches Richtergesetz, jäljempänä DRiG) 26 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Tuomariin voidaan kohdistaa kurinpidollista valvontaa vain siltä osin, kuin se ei vaaranna hänen riippumattomuuttaan.
(2) Kurinpidolliseen valvontaan kuuluu myös mahdollisuus arvostella tuomaria tehtäviensä lainvastaisesta suorittamisesta ja vaatia häntä suorittamaan tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 momentin soveltamista.
(3) Jos tuomari katsoo, että kurinpitotoimi loukkaa hänen riippumattomuuttaan, tuomioistuimen on tämän tuomarin pyynnöstä ratkaistava asia tämän lain mukaisesti.”
Hessenin osavaltion oikeus
11 Hessenin osavaltion perustuslain (Verfassung des Landes Hessen) 126 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Tuomiovaltaa käyttävät yksinomaan lailla perustetut tuomioistuimet.
(2) Tuomarit ovat riippumattomia ja noudattavat ainoastaan lakia.”
12 Saman perustuslain 127 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Suunnitelmanmukaiset päätoimiset tuomarit nimitetään eliniäksi.
(2) Tuomarit nimitetään eliniäksi vasta sen jälkeen, kun heidät on ensin otettu väliaikaisesti palvelukseen koeajaksi, jonka kestosta säädetään lailla, ja tämän jälkeen voidaan heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja tuomarina toimintansa perusteella varmistua siitä, että he hoitavat virkaansa demokratian ja yhteiskunnallisen vastuun hengessä.
(3) Oikeusministeri ja tuomarinvalintalautakunta tekevät yhdessä väliaikaista palvelukseen ottamista ja eliniäksi nimittämistä koskevat päätökset.
– –”
13 Tuomarin asemasta annetun Hessenin osavaltion lain (Hessisches Richergesetzin, jäljempänä HRiG) 2b §:ssä säädetään seuraavaa:
”Oikeusministeriön ohjeessa määrätään tuomareiden soveltuvuuden, pätevyyden ja työsuorituksen arvioinnista.”
14 HRiG:n 3 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Oikeusministeri nimittää tuomarit.”
15 Hallintotuomioistuimista annetun lain (Verwaltungsgerichtsordnung) 18 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Väliaikaisen henkilöstötarpeen kattamiseksi väliaikaiseksi tuomariksi voidaan nimittää vakinainen virkamies, jolla on tuomarin viran edellyttämä pätevyys, vähintään kahdeksi vuodeksi ja enintään hänen pääasiallisen virkansa kestoa vastaavaksi ajaksi. [DRiG:n] 15 §:n 1 momentin ensimmäistä ja kolmatta virkettä sekä 2 momenttia sovelletaan soveltuvin osin.”
16 Tietosuojasta ja tiedonvälityksen vapaudesta annetun Hessenin osavaltion lain (Hessisches Datenschutz- und Informationsfreiheitsgesetz), jolla Hessenin osavaltion tietosuojalainsäädäntö on mukautettu erityisesti asetukseen N:o 2016/679, 30 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tämän lain säännöksiä sovelletaan 15 ja 29 §:ää lukuun ottamatta osavaltion parlamenttiin vain siltä osin, kuin parlamentti osallistuu hallinnollisten asioiden käsittelyyn, ja erityisesti silloin, kun kyse on osavaltion parlamentin taloudellisista asioista, henkilöstöhallinnosta tai osavaltion parlamentin puhemiehen tehtäviin kuuluvasta lainsäädännön täytäntöönpanosta. Osavaltion parlamentti hyväksyy lisäksi perustuslaillisen asemansa mukaiset tietosuojaa koskevat säännöt. – –”
17 Hessenin osavaltion parlamentin 16.12.1993 annetun työjärjestyksen (Geschäftsordnung des Hessischen Landtags) liitteeseen 2 sisältyy turvaluokiteltujen tietojen käsittelystä Hessenin osavaltion parlamentissa vuonna 1986 annetut ohjeet, joiden 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksityisluontoisten salaisuuksien suoja”, todetaan seuraavaa:
”(1) Jos henkilökohtaisten salaisuuksien, liikesalaisuuksien tai ammattisalaisuuksien suojaaminen sitä edellyttää, asiakirja-aineistot, muut asiakirjat ja asioiden käsittely valiokunnissa on pidettävä salassa. Tämä koskee erityisesti verotusta koskevia asiakirja-aineistoja ja vetoomuksia. – –
(2) Asiassa toimivaltaisen valiokunnan jäsenille varataan oikeus tutustua tällaisiin asiakirja-aineistoihin ja asiakirjoihin. Sama koskee tutustumista valiokuntien pöytäkirjoihin, joissa käsitellään kysymyksiä, jotka edellyttävät salassapitoa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valiokunta päättää pöytäkirjojensa jakamisesta.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 Esitettyään vetoomuksen Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunnalle VQ esitti kyseiselle valiokunnalle asetuksen N:o 2016/679 15 artiklan perusteella pyynnön saada pääsy omiin henkilötietoihinsa, jotka valiokunta oli tallentanut hänen vetoomuksensa käsittelyn yhteydessä.
19 Hessenin osavaltion parlamentin puhemies päätti hylätä tämän pyynnön sillä perusteella, että vetoomusmenettely on parlamentaarinen tehtävä ja että parlamentti ei kuulu asetuksen N:o 2016/679 soveltamisalaan.
20 VQ nosti 22.3.2013 kanteen Verwaltungsgericht Wiesbadenissa (Wiesbadenin hallintotuomioistuin, Saksa) Hessenin osavaltion parlamentin puhemiehen päätöksestä, jolla hänen pyyntönsä oli hylätty.
21 Tämä tuomioistuin toteaa, että kun otetaan huomioon erityisesti turvaluokiteltujen tietojen käsittelystä Hessenin osavaltion parlamentissa vuonna 1986 annettujen ohjeiden 13 artikla, Saksan oikeudessa ei anneta oikeutta saada pääsy henkilötietoihin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vetoomuksen yhteydessä.
22 Se pohtii kuitenkin ensinnäkin, voidaanko Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokuntaa pitää asetuksen N:o 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuna ”viranomaisena” ja voidaanko sen katsoa olevan nyt käsiteltävässä asiassa ”rekisterinpitäjä” VQ:n henkilötietojen osalta. Tässä tapauksessa VQ voisi vedota kyseisen asetuksen 15 artiklan nojalla oikeuteen saada pääsy tietoihin.
23 Käsitettä ”viranomainen” ei kuitenkaan määritellä asetuksessa N:o 2016/679 mitenkään. Verwaltungsgericht Wiesbadenin mukaan tämä ilmaisu voidaan ymmärtää toiminnallisesti tai institutionaalisesti. Näistä vaihtoehdoista ensimmäisen mukaan ”viranomaisia” ovat kaikki julkisyhteisöt, jotka hoitavat julkishallinnon tehtäviä, ja näin ollen myös Hessenin osavaltion parlamentti tällaisia tehtäviä hoitaessaan. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäisen mukaan tämän parlamentin vetoomusvaliokunta on itsenäinen elin ja siten institutionaalisessa merkityksessä julkinen viranomainen. Se ei osallistu kyseisen parlamentin lainsäädäntötoimintaan, koska yhtäältä sen toiminta ei ole luonteeltaan sitovaa ja koska sillä toisaalta ei ole aloiteoikeutta eikä oikeutta antaa säännöksiä, sillä se, miten se toimii, riippuu aina kansalaisen vetoomuksesta ja pyynnön sisällöstä.
24 Koska asetuksen N:o 2016/679 2 artiklan 2 kohdassa elimiä tai laitoksia ei suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun ne toimivat tuomio- tai lainsäädäntövallan käyttäjinä, tämä säännös merkitsee sitä, että hallinnon ja siten viranomaisen käsitettä on tulkittava laajasti. Mikään ei siksi erota tätä valiokuntaa kaikista muista Hessenin osavaltion hallintoviranomaisista vetoomusoikeuden osalta.
25 Verwaltungsgericht Wiesbaden katsoo näin ollen, että Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunta on kyseisen asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettu ”viranomainen” ja että mikään peruste ei nyt käsiteltävässä asiassa ole esteenä sille, että käytetään oikeutta saada pääsy tietoihin mainitun asetuksen 15 artiklan nojalla.
26 Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin toiseksi, voidaanko sitä itseään pitää SEUT 267 artiklassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa, tarkoitettuna tuomioistuimena, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen tältä osin vahvistamat arviointiperusteet, erityisesti asianomaisen elimen riippumattomuutta koskeva arviointiperuste.
27 Se muistuttaa tässä yhteydessä, että riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta ja että se on täten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatettujen asioiden osalta. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä asian asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä asian kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen.
28 Riippumattomuuden ulkoisesta osatekijästä se toteaa, että se, että tuomioistuin on sidoksissa oikeusministeriöön, merkitsee sitä, ettei kyseinen tuomioistuin voi hoitaa tehtäviään täysin itsenäisesti. Nyt käsiteltävässä asiassa Hessenin osavaltion oikeusministeriö määrää tämän osavaltion tuomioistuinten organisaatiosta. Tämä ministeriö määrää Hessenin osavaltion talousministeriön alaisuudessa toimivan keskitetyn palveluntarjoajan eli Hessische Zentrale für Datenverarbeitungin (Hessenin osavaltion tietojenkäsittelykeskus) kanssa erityisesti viestinnässä käytettävistä kanavista (puhelin, faksi, internet ja muut) ja tietoteknisestä laitteistosta, erityisesti hallintoa varten suunnitellusta HessenPC:stä. Viimeksi mainittu huolehtii myös kaikkien näiden laitteistojen ylläpidosta, joten hallinnolla on mahdollisuus saada pääsy kaikkiin tuomioistuinten tietoihin.
29 Jo pelkkä vaara poliittisesta vaikuttamisesta tuomioistuimiin oikeusministeriön määräämän välineistön tai henkilöstön kautta voi riittää aiheuttamaan vaaran tuomioistuimen ratkaisuihin puuttumisesta ja vaikuttamaan näiden tuomioistuinten riippumattomuuteen niiden hoitaessa tehtäviään. Tässä tarkoituksessa riittää jopa oletettu paine, jota aiheutetaan asioiden pikaisen ratkaisemisen edistämiseksi ministeriön tuottamien työmäärää koskevien tilastojen välityksellä.
30 Hessenin osavaltion tuomioistuimilla ei myöskään ole itsenäistä tietosuojavalvontaa, koska olennaisesta osasta tietojenkäsittelyä määrää lähinnä Hessenin osavaltion oikeusministeriö, eikä asetuksen N:o 2016/679 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa mainittua tuomioistuinvalvontaa ole järjestetty.
31 Riippumattomuuden sisäisen osatekijän osalta Verwaltungsgericht Wiesbaden täsmentää, että Saksan valtiosääntöoikeudessa ei taata tuomioistuinten institutionaalista riippumattomuutta.
32 Kuten HRiG:n 2 b ja 3 §:stä ensinnäkin ilmenee, Hessenin osavaltion oikeusministeri nimittää, arvioi ja ylentää tuomarit, mukaan lukien ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomarit. Tästä seuraa se, että tuomareihin sovelletaan virkamiesoikeuden säännöksiä, joten kyseisen ministerin on päätettävä muun muassa tuomareiden Euroopan juridisen koulutusverkoston puitteisessa tekemien virkamatkojen kaltaisista virkamatkoista ulkomaille.
33 Lisäksi hallintotuomioistuimista annetun lain 18 §:n mukaan virkamies voidaan nimittää väliaikaiseksi tuomariksi väliaikaisen henkilöstötarpeen kattamiseksi. Tällainen tuomari on voinut kuitenkin aiemmin toimia viranomaisessa, joka esiintyy tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä vastaajana.
34 Lisäksi Hessenin osavaltion oikeusministeriö kirjaa kaikkien tuomareiden ammatilliset yhteystiedot Hessenin osavaltion hallituksen alaiseen henkilöstötietojärjestelmään, joten kaikilla tämän osavaltion hallintoviranomaisilla on pääsy näihin tietoihin, vaikka nämä viranomaiset voivat olla asianosaisasemassa näissä tuomioistuimissa vireille saatetussa asiassa.
35 Oikeusministeriö päättää lisäksi tuomareiden ja virkojen lukumäärästä kussakin tuomioistuimessa, henkilöstöstä, joka ”ei kuulu tuomarikuntaan” mutta jolle on tosiasiassa annettu toimeenpanovaltaa, ja kunkin tuomioistuimen tietoteknisestä laitteistosta.
36 Tuomioistuimet ovat siten mainitun tuomioistuimen mukaan riippumattomia vain toiminnallisesti, koska Hessenin osavaltion perustuslain 126 §:n mukaan ainoastaan tuomarit ovat riippumattomia ja noudattavat lakia. Tällainen toiminnallinen riippumattomuus ei kuitenkaan yksinään riitä suojaamaan tuomioistuimia kaikelta ulkopuoliselta vaikuttamiselta.
37 Verwaltungsgericht Wiesbaden päättelee tästä, ettei se todennäköisesti täytä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa määrättyjä edellytyksiä sille, että sitä voitaisiin pitää riippumattomana ja puolueettomana tuomioistuimena.
38 Tämän vuoksi Verwaltungsgericht Wiesbaden on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko [asetusta N:o 2016/679] ja nyt käsiteltävässä asiassa [sen]15 artiklaa [jonka otsikko on ”Rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihin”] soveltaa jäsenvaltion osavaltion parlamentin valiokuntaan, joka on toimivaltainen käsittelemään kansalaisten vetoomuksia, eli nyt käsiteltävässä asiassa Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokuntaan ja onko viimeksi mainittua pidettävä tässä yhteydessä [asetuksen N:o 2016/679] 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuna viranomaisena?
2) Onko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin SEUT 267 artiklassa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 47 artiklan toisen kohdan kanssa, tarkoitettu riippumaton ja puolueeton tuomioistuin?”
Unionin tuomioistuimen toimivalta
39 Puolan hallitus asettaa huomautuksissaan kyseenalaiseksi unionin tuomioistuimen toimivallan lausua erityisesti toisesta kysymyksestä, koska unionin oikeudessa ei säännellä lainkäytön järjestämisestä jäsenvaltioissa ja koska tämä kysymys kuuluu siten yksinomaan kansallisen oikeuden alaan.
40 Tässä yhteydessä riittää, kun todetaan, että ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin oikeuden tulkintaa, oli kyse sitten asetuksen N:o 2016/679 tai SEUT 267 artiklan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkinnasta.
41 Näin ollen unionin tuomioistuin on selvästi toimivaltainen antamaan ratkaisun ennakkoratkaisupyynnöstä kokonaisuudessaan eli sekä ensimmäisestä että toisesta kysymyksestä (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Korkeimman oikeuden kurinpitojaoston riippumattomuus), C-585/18, C-624/18 ja C-625/18, EU:C:2019:982, 74 ja 75 kohta).
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
42 Verwaltungsgericht Wiesbaden suhtautuu toisessa kysymyksessään epäillen siihen, onko se itse SEUT 267 artiklassa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, tarkoitettu ”tuomioistuin”. Näin ollen se todellisuudessa pyytää unionin tuomioistuinta tutkimaan, voidaanko sen esittämä ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi, koska se, että kyse on SEUT 267 artiklassa tarkoitetusta ”tuomioistuimesta”, on edellytys kysymyksen tutkittavaksi ottamiselle ja siten ennakkoedellytys sille, että unionin tuomioistuin voi tulkita ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua unionin oikeuden säännöstä.
43 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2020, Banco de Santander, C-274/14, EU:C:2020:17, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Verwaltungsgericht Wiesbadenin esittämät epäilykset koskevat sen omaa riippumattomuutta lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan käyttäjään nähden. Nämä epäilykset perustuvat siihen, että ensiksikin oikeusministeri nimittää ja ylentää tuomarit, toiseksi oikeusministeriö soveltaa tuomareiden arviointiin samoja säännöksiä kuin virkamiehiin, kolmanneksi tämä ministeriö hallinnoi tuomareiden henkilötietoja ja ammatillisia yhteystietoja ja sillä on siten pääsy näihin tietoihin, neljänneksi virkamiehiä voidaan nimittää väliaikaisen henkilöstötarpeen kattamiseksi väliaikaisiksi tuomareiksi ja viidenneksi kyseinen ministeriö määrää tuomioistuinten ulkoisesta ja sisäisestä organisaatiosta, henkilöstön sijoittamisesta, viestinnässä käytettävistä kanavista ja tuomioistuinten tietoteknisestä laitteistosta sekä päättää myös tuomareiden virkamatkoista ulkomaille.
45 Tässä yhteydessä on muistutettava, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten riippumattomuudella on monista eri syistä perustavanlaatuinen merkitys Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä. Riippumattomuus liittyy ensinnäkin oikeusvaltioperiaatteeseen, joka on yksi niistä arvoista, jotka ovat SEU 2 artiklan mukaan unionin perustana ja jotka ovat jäsenvaltiolle yhteisiä, kuten myös SEU 19 artiklaan, jossa tämä arvo konkretisoituu ja jossa määrätään, että tässä oikeusjärjestyksessä tuomioistuinvalvonnan varmistavat myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C-64/16, EU:C:2018:117, 32 kohta). Tämä riippumattomuus on välttämätön edellytys, jotta yksityisille voidaan taata unionin oikeuden soveltamisalalla perusoikeus perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrättyyn riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, jolla on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla (ks. vastaavasti mm. tuomio 26.3.2020, uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 70 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä riippumattomuus on olennaista sen tuomioistuinten välisen yhteistyön järjestelmän moitteettomalle toiminnalle, jota SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely edustaa, sillä tämän menettelyn voi saattaa vireille vain elin, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeutta ja joka täyttää muun muassa tämän riippumattomuuden vaatimuksen (ks. erityisesti tuomio 21.1.2020, Banco de Santander, C-274/14, EU:C:2020:17, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Arvioitaessa sitä, voidaanko ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi, riippumattomuutta koskevan kriteerin, joka ennakkoratkaisua pyytäneen elimen on täytettävä, jotta sitä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena”, täyttymistä voidaan arvioida yksinomaan tämän määräyksen perusteella.
47 Kuten Euroopan komissio korostaa, tästä seuraa se, että arvioinnin kohteeksi on nyt käsiteltävässä asiassa otettava vain Verwaltungsgericht Wiesbadenin riippumattomuus pääasian yhteydessä, joka – kuten tämän tuomion 22–25 kohdasta ilmenee – koskee unionin oikeuden eli asetuksen N:o 2016/679 tulkintaa.
48 Eräät kyseisen hallintotuomioistuimen tässä yhteydessä esittämistä seikoista ovat tämän arvioinnin kannalta ilmeisen merkityksettömiä.
49 Tämä koskee ensinnäkin väliaikaisten tuomarien nimittämismenettelyä koskevia sääntöjä, koska tällaiset tuomarit eivät kuulu nyt käsiteltävässä asiassa ratkaisukokoonpanoon, jonka muodostaa yksinomaan Verwaltungsgericht Wiesbadenin presidentti.
50 Kun kyse on toiseksi Hessenin osavaltion oikeusministeriön roolista, kun se päättää tuomareiden virkamatkoista tai huolehtii tuomioistuinten organisoinnista, määrää henkilöstön määrästä, hallinnoi viestintävälineitä ja tietoteknisiä laitteita sekä henkilötietoja, riittää, kun todetaan, ettei ennakkoratkaisupyyntöön sisälly tietoja, joiden perusteella olisi mahdollista ymmärtää, miten Verwaltungsgericht Wiesbadenin riippumattomuus pääasiassa voisi vaarantua näistä syistä.
51 On silti vielä tarkistettava lähinnä, voiko lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan käyttäjä vaikuttaa kyseisen hallintotuomioistuimen tuomareihin väitetyllä tavalla sen vuoksi, että ne osallistuvat tuomareiden nimittämiseen, ylentämiseen ja arviointiin.
52 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ne riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet, jotka jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on oltava, edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimitystä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (tuomio 21.1.2020, Banco de Santander, C-274/14, EU:C:2020:17, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Saksan hallitus täsmentää tässä yhteydessä, että tuomareilla on nyt käsiteltävässä asiassa itsenäinen asema julkishallinnon sisällä ja että tämä asema varmistetaan erityisesti Saksan liittotasavallan perustuslain 97 §:n mukaisella erottamattomuutta koskevalla takeella, tuomarikunnan asioita käsitteleville tuomioistuimille – silloin, kun kyse on tuomareiden oikeussuojasta – annetulla toimivallalla ja nimittämismenettelyllä, jossa tuomarinvalintalautakunnan rooli on ratkaiseva. Tämä lautakunta, josta säädetään Hessenin osavaltion perustuslain 127 §:ssä, koostuu seitsemästä tämän osavaltion parlamentin nimittämästä jäsenestä, viidestä tuomarikuntaa edustavasta jäsenestä ja vuorovuosittain vaihtuvasta toisesta osavaltiossa toimivan kahden asianajajayhteisön puheenjohtajasta. Jäsenten, jotka mainittu parlamentti nimittää omaa kokoonpanoaan vastaavassa suhteessa, on taattava mainitun lautakunnan demokraattinen legitimiteetti.
54 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomarien nimittämisedellytyksistä on heti alkuun muistutettava, että pelkästään se seikka, että lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan käyttäjät osallistuvat tuomarin nimittämismenettelyyn, ei ole omiaan luomaan tuomarille riippuvuutta niistä eikä herättämään epäilyjä kyseisen tuomarin puolueettomuudesta, jos sen jälkeen, kun hänet on nimitetty, häneen ei kohdisteta painostusta eikä hän saa ohjeita tehtäviään hoitaessaan (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Korkeimman oikeuden kurinpitojaoston riippumattomuus), C-585/18, C-624/18 ja C-625/18, EU:C:2019:982, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Verwaltungsgericht Wiesbaden näyttää kuitenkin pohtivan myös sitä, onko tuomarinvalintalautakunnan kokoonpano sopusoinnussa riippumattomuutta koskevan periaatteen kanssa, kun otetaan huomioon se, että lainsäädäntövallan käyttäjän valitsemat jäsenet ovat siinä enemmistönä.
56 Tämä seikka yksinään ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen riippumattomuutta voitaisiin epäillä. Kansallisen tuomioistuimen riippumattomuutta on näet arvioitava kaikkien merkityksellisten tekijöiden valossa mukaan lukien olosuhteet, joissa sen jäsenet nimitetään.
57 Tässä yhteydessä on muistutettava, että kun kansallinen tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle joukon seikkoja, jotka sen mukaan ovat omiaan herättämään epäilyjä tuomareiden nimittämiseen osallistuvan lautakunnan riippumattomuudesta, unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka voikin olla niin, että joitain mainitun tuomioistuimen näin esiin tuomista seikoista ei sinällään ole mahdollista arvostella ja ne kuuluvat tässä tapauksessa jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niiden tekemien valintojen piiriin, niiden yhdistelmä – kun mukaan otetaan myös olosuhteet, joissa nämä valinnat on tehty – saattaa sitä vastoin johtaa epäilemään sen elimen riippumattomuutta, jonka on osallistuttava tuomareiden nimitysmenettelyyn, vaikka mainittuja seikkoja erikseen tarkasteltaessa tällaista päätelmää ei olisikaan tehtävä (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Korkeimman oikeuden kurinpitojaoston riippumattomuus), C-585/18, C‑624/18 ja C-625/18, EU:C:2019:982, 142 kohta).
58 Nyt käsiteltävässä asiassa ei voida katsoa, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lautakunta olisi riippumaton yksinomaan tämän tuomion 55 kohdassa mainitun seikan vuoksi.
59 Kun kyse on tuomareiden arviointia ja ylentämistä koskevista edellytyksistä, jotka Verwaltungsgericht Wiesbaden on niin ikään kyseenalaistanut, riittää, kun todetaan, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa ole viitteitä siitä, että tapa, jolla toimeenpanovallan käyttäjä käyttää toimivaltaansa tältä osin, olisi omiaan herättämään erityisesti yksityisissä perusteltuja epäilyjä siitä, onko asianomainen tuomari täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja onko hän puolueeton niihin intresseihin nähden, joita hän voi joutua käsittelemään.
60 Edellä esitetty huomioon ottaen seikat, jotka Verwaltungsgericht Wiesbaden on oman riippumattomuutensa osalta esittämiensä epäilyjen tueksi tuonut esiin, eivät ole itsessään riittäviä, jotta voitaisiin katsoa, että tällaiset epäilyt ovat perusteltuja ja että kyseinen tuomioistuin ei ole riippumaton, huolimatta kaikista sen oikeusjärjestyksen, jonka piiriin kyseinen hallintotuomioistuin kuuluu, muista säännöksistä, joilla sen riippumattomuus pyritään varmistamaan ja joihin erityisesti tämän tuomion 53 kohdassa mainitut säännökset kuuluvat.
61 Verwaltungsgericht Wiesbadenin on tämän vuoksi katsottava olevan nyt käsiteltävässä asiassa SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ”tuomioistuin”. Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.
62 On syytä täsmentää, ettei tällä päätelmällä ole vaikutusta toisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamista koskevaan arviointiin ja että toinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä sellaisenaan tutkimatta. Koska tällä itse SEUT 267 artiklan tulkintaa koskevalla kysymyksellä ei ole merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta, tulkinta, jota mainitulla kysymyksellä on pyydetty, ei ole objektiivisesti tarpeen kansallisessa tuomioistuimessa tehtävää ratkaisua varten (ks. vastaavasti määräys 25.5.1998, Nour, C-361/97, EU:C:1998:250, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Ennakkoratkaisupyyntö
63 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisupyynnöllään unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 2016/679 4 artiklan 7 alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion osavaltion parlamentin vetoomusvaliokuntaa on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä” siten, että tällaisen valiokunnan suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu tämän asetuksen ja erityisesti sen 15 artiklan soveltamisalaan.
64 Tähän kysymykseen vastattaessa on ensinnäkin muistutettava, että ”rekisterinpitäjä” määritellään mainitussa 4 artiklan 7 alakohdassa luonnolliseksi henkilöksi tai oikeushenkilöksi, julkiseksi viranomaiseksi, virastoksi tai muuksi toimielimeksi, joka, yksin tai yhdessä toisten kanssa, määrittelee käsittelyn tarkoituksen ja keinot.
65 Asetukseen N:o 2016/679 sisältyvä rekisterinpitäjän käsitteen määritelmä ei siten kata vain viranomaisia, vaan se on riittävän laaja, jotta sen piiriin voidaan katsoa kuuluvan minkä tahansa elimen, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee käsittelyn tarkoituksen ja keinot, kuten Tšekin hallitus korostaa.
66 Kun kyse on toiseksi Hessenin osavaltion huomautuksista, joiden mukaan parlamentin valiokunnan toiminta ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan asetuksen N:o 2016/679 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on muistutettava, että unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan osalta, että koska tämä direktiivi perustuu EY:n perussopimuksen 100 a artiklaan (josta muutettuna on tullut EY 95 artikla), tämän oikeudellisen perustan käyttäminen ei edellytä sitä, että kaikilla siihen perustuvassa toimenpiteessä tarkoitetuilla tilanteilla olisi tosiasiallinen liittymä vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä ja että ei olisi asianmukaista tulkita ilmaisua ”toiminta, joka ei kuulu [unionin] oikeuden soveltamisalaan” siten, että tapauskohtaisesti olisi tarpeen selvittää, vaikuttaako kyseessä oleva toiminta suoraan vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä (tuomio 6.11.2003, Lindqvist, C-101/01, EU:C:2003:596, 40 ja 42 kohta).
67 Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä asetukseen N:o 2016/679, joka perustuu SEUT 16 artiklaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vahvistavat säännöt, jotka koskevat yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä muun muassa jäsenvaltioissa silloin, kun ne toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta, ja jonka 2 artiklan 2 kohta vastaa olennaisilta osin direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohtaa.
68 Kolmanneksi tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava suppeasti, koska se muodostaa poikkeuksen tämän asetuksen soveltamisalaa koskevasta, sen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta hyvin laajasta määritelmästä.
69 On totta, että unionin tuomioistuin on korostanut lähinnä, että direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa esimerkkeinä mainitut toiminnat (eli Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa tarkoitetut toiminnot sekä käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa toimintaa) ovat kaikissa tapauksissa valtiolle tai valtion viranomaisille ominaisia toimintoja ja että nämä toiminnat on tarkoitettu rajaamaan tässä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaa niin, että poikkeusta sovelletaan vain toimintaan, joka siinä on nimenomaisesti mainittu tai jonka voidaan katsoa kuuluvan samaan ryhmään (eiusdem generis, samanlajisuusperiaate) (tuomio 6.11.2003, Lindqvist, C-101/01, EU:C:2003:596, 43 ja 44 kohta).
70 Näin ollen se seikka, että jokin toiminto on valtiolle tai viranomaiselle ominaista, ei ole riittävä, jotta kyseistä poikkeusta voitaisiin soveltaa tällaiseen toimintaan automaattisesti. On näet välttämätöntä, että tämä toiminta kuuluu kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti mainittuihin toimintoihin tai että sen voidaan katsoa kuuluvan samaan ryhmään kuin ne.
71 Vaikka Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunnan toiminta on epäilemättä luonteeltaan julkista ja tälle osavaltiolle ominaista, koska kyseinen valiokunta osallistuu parlamentaariseen toimintaan välillisesti, on kuitenkin niin, että tämä toiminta on luonteeltaan sekä poliittista että hallinnollista, minkä lisäksi on niin, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että kyseinen toiminta vastaisi nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 2016/679 2 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdassa mainittuja toimintoja tai että sen voitaisiin katsoa kuuluvan samaan ryhmään kuin ne.
72 Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, ettei asetuksessa N:o 2016/679 ja erityisesti sen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa tai 23 artiklassa säädetä parlamentaarista toimintaa koskevasta poikkeuksesta.
73 Näin ollen on niin, että siltä osin kuin Hessenin osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunta määrittää yksin tai yhdessä muiden kanssa käsittelyn tarkoituksen ja keinot, tätä valiokuntaa on pidettävä asetuksen N:o 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä” ja että näin ollen asetuksen 15 artiklaa on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.
74 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 2016/679 4 artiklan 7 alakohtaa on tulkittava siten, että siltä osin kuin jäsenvaltion osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunta määrittää yksin tai yhdessä muiden kanssa käsittelyn tarkoituksen ja keinot, tätä valiokuntaa on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä”, joten tällaisen valiokunnan suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu tämän asetuksen ja erityisesti sen 15 artiklan soveltamisalaan.
Oikeudenkäyntikulut
75 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 4 artiklan 7 alakohtaa on tulkittava siten, että siltä osin kuin jäsenvaltion osavaltion parlamentin vetoomusvaliokunta määrittää yksin tai yhdessä muiden kanssa käsittelyn tarkoituksen ja keinot, tätä valiokuntaa on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä”, joten tällaisen valiokunnan suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu tämän asetuksen ja erityisesti sen 15 artiklan soveltamisalaan.
Allekirjoitukset