Asia C-192/18
Euroopan komissio
vastaan
Puolan tasavalta
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.11.2019
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Oikeusvaltio – Tehokas oikeussuoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla – Tuomareiden riippumattomuuden ja erottamattomuuden periaatteet – Puolan yleisten tuomioistuinten tuomareiden eläkeiän alentaminen – Mahdollisuus jatkaa tuomarin tehtävien hoitamista hiljattain vahvistetun iän saavuttamisen jälkeen oikeusministerin luvalla – SEUT 157 artikla – Direktiivi 2006/54/EY – 5 artiklan a alakohta ja 9 artiklan 1 kohdan f alakohta – Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto palkkaukseen, työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – Erilaisten eläkeikien käyttöön ottaminen Puolan yleisten tuomioistuinten ja Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) tuomarin tehtäviä sekä Puolan syyttäjäviranomaisen syyttäjän tehtäviä hoitavien naisten ja miesten osalta
1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä
(SEUT 258 artikla)
(ks. 38 kohta)
2. Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – Palkkaus – Käsite – Sellaisia tuomareiden vanhuuseläkkeitä koskeva järjestelmä, jotka maksetaan tuomareille palvelussuhteen perusteella – Kuuluminen käsitteen alaan
(SEUT 157 artikla)
(ks. 52–60 kohta)
3. Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Yhdenvertainen kohtelu – Direktiivi 2006/54 – Soveltamisala – Sellaisia tuomareiden vanhuuseläkkeitä koskeva järjestelmä, jotka maksetaan tuomareille palvelussuhteen perusteella – Kuuluminen direktiivin soveltamisalaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54 johdanto-osan 14 perustelukappale, 5 artikla, 7 artiklan 2 kohta ja 9 artikla)
(ks. 64–66 kohta)
4. Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Yhdenvertainen kohtelu – Direktiivi 2006/54 – Erilainen eläkeikä yleisten tuomioistuinten tuomarikuntaan, ylimpään tuomioistuimeen ja syyttäjäviranomaisen syyttäjäkuntaan kuuluvien naisten ja miesten osalta – Välitön sukupuoleen perustuva syrjintä – Perusteluita ei ole
(SEUT 157 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston 2006/54 3 artikla, 5 artiklan a alakohta ja 9 artiklan 1 kohdan f alakohta)
(ks. 70, 71, 73, 75 ja 77 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
5. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Tarvittavista muutoksenhakukeinoista säätäminen tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi – Ulottuvuus
(SEU 2 ja SEU 19 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
(ks. 91–96 kohta)
6. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Tuomareiden riippumattomuuden periaate – Ulottuvuus
(SEU 2 ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen alakohta)
(ks. 98, 99 ja 101–108 kohta)
7. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Tarvittavista muutoksenhakukeinoista säätäminen tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi – Tuomareiden erottamattomuuden ja riippumattomuuden periaatteiden noudattaminen – Kansallinen säännöstö, jolla oikeusministeri valtuutetaan antamaan lupa tai olemaan antamatta lupaa jatkaa yleisten tuomioistuinten tuomareiden tehtävien hoitamista alennetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen – Laiminlyönti
(SEU 2 ja SEU 19 artikla)
(ks. 111–113, 115–117, 119–123 ja 129 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Tiivistelmä
Puolan säännöt, jotka koskevat tuomareiden ja syyttäjien eläkeikää ja jotka on annettu vuoden 2017 heinäkuussa, ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa
Unionin tuomioistuin on suuressa jaostossa 5.11.2019 antamallaan tuomiolla komissio v. Puola (yleisten tuomioistuinten riippumattomuus) (C-192/18) hyväksynyt komission Puolan tasavaltaa vastaan nostaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen ja todennut, ettei kyseinen jäsenvaltio ole noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan yhtäältä, koska se on ottanut käyttöön erilaisen eläkeiän Puolan tuomarikuntaan ja syyttäjäkuntaan kuuluvien naisten ja miesten osalta ja toisaalta, koska se on alentanut yleisten tuomioistuinten tuomareiden eläkeikää antamalla samalla oikeusministerille toimivallan jatkaa kyseisten tuomareiden tehtävien hoitamista.
Yleisten tuomioistuinten tuomareiden ja syyttäjien eläkeikä ja Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin) tuomareiden varhennettu eläkeikä on alennettu 12.7.2017 annetulla Puolan lailla naisten osalta 60 vuoteen ja miesten osalta 65 vuoteen, vaikka kyseiseksi iäksi oli aikaisemmin vahvistettu kummankin sukupuolen osalta 67 vuotta. Samalla lailla oikeusministerille on lisäksi annettu toimivalta jatkaa yleisten tuomioistuinten tuomareiden tehtävien hoitamista uusien näin vahvistettujen, sukupuoleen perustuvien erilaisten eläkeikien saavuttamisen jälkeen. Koska komissio oli sitä mieltä, että nämä säännöt ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, se saattoi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen.(1)
Unionin tuomioistuin otti ensimmäiseksi kantaa kyseisellä lailla näin käyttöön otettuihin eroihin nais- ja miespuolisiin tuomareihin ja syyttäjiin sovellettujen eläkeikien osalta. Se huomautti tältä osin aluksi, että mainituille tuomareille ja syyttäjille maksetut vanhuuseläkkeet kuuluvat SEUT 157 artiklan soveltamisalaan. Kyseisen artiklan mukaan jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. Kyseessä olevat järjestelmät kuuluvat myös direktiivin 2006/54 niiden säännösten soveltamisalaan, joissa vahvistetaan yhdenvertainen kohtelu ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä. Unionin tuomioistuin totesi tämän jälkeen, että tuossa samassa laissa on otettu käyttöön sukupuoleen perustuvia välittömästi syrjiviä edellytyksiä muun muassa siltä osin kuin on kyse siitä ajankohdasta, jolloin asianomaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti päästä kyseisissä järjestelmissä säädettyjen etujen piiriin. Se hylkäsi lopuksi Puolan tasavallan väitteen, jonka mukaan näin säädetyt erot naispuolisten ja miespuolisten tuomareiden ja syyttäjien välillä vanhuuseläkkeen saamista koskevan iän osalta merkitsevät positiivista erityiskohtelua. Kyseisillä eroilla ei näet voida kompensoida naispuolisten virkamiesten urakehitykselle aiheutuvia epäkohtia auttamalla näitä naisia heidän työelämässään ja korjaamalla ongelmia, joita heille saattaa aiheutua heidän ammattiuransa aikana. Unionin tuomioistuin siis päätteli, että kyseessä oleva lainsäädäntö on ristiriidassa SEUT 157 artiklan ja direktiivin 2006/54 kanssa.
Unionin tuomioistuin tutki toiseksi siitä muodostuvaa toimenpidettä, että oikeusministerille annetaan toimivalta antaa lupa tai olla antamatta lupaa yleisten tuomioistuinten tuomareiden tehtävien hoitamisen jatkamiseen uuden, alennetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Se otti aluksi etenkin 24.6.2019 annetun tuomion komissio v. Puola (ylimmän tuomioistuimen riippumattomuus)(2) valossa kantaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sovellettavuuteen ja ulottuvuuteen. Kyseisessä määräyksessä jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Se huomautti tältä osin, että Puolan yleiset tuomioistuimet voivat joutua lausumaan unionin oikeuteen liittyvistä kysymyksistä, joten niiden on täytettävä tällaiseen oikeussuojaan erottamattomasti liittyvät vaatimukset. Sen takaamiseksi, että kyseiset tuomioistuimet voivat antaa tehokasta oikeussuojaa, on kuitenkin ensisijaisen tärkeää suojata niiden riippumattomuus.
Tämä riippumattomuus edellyttää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti ja puolueettomasti. Unionin tuomioistuin huomautti tältä osin, ettei pelkästään sen perusteella, että oikeusministerin kaltaisella elimellä on toimivalta antaa lupa tai olla antamatta lupaa tuomiovallan käyttöön liittyvien tehtävien hoitamisen jatkamiseen tavanomaisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, voida tosin päätellä, että riippumattomuuden periaatetta on loukattu. Se totesi kuitenkin, että kyseiseen päätösvaltaan liittyvät aineelliset edellytykset ja menettelysäännöt ovat esillä olevassa asiassa sellaiset, että niiden johdosta voi tässä tapauksessa herätä perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, ovatko he täysin neutraaleja. Yhtäältä näet ne kriteerit, joiden perusteella ministerin on tehtävä päätöksensä, ovat liian epämääräisiä eikä niitä voida todentaa, ja mainittua päätöstä ei tarvitse perustella eikä siihen voida hakea muutosta tuomioistuimessa. Toisaalta sen ajanjakson pituus, jonka ajan tuomarit voivat joutua odottamaan ministerin päätöstä, kuuluu ministerin harkintavaltaan.
Samalla tavalla vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomarien välttämätön vapaus kaikista ulkoisista toimenpiteistä tai painostuksista edellyttää lisäksi tiettyjä takeita, joilla voidaan suojata henkilöitä, joiden tehtäväksi päätöksenteko on annettu, kuten erottamattomuus. Erottamattomuuden periaate edellyttää muun muassa, että tuomarit voivat hoitaa tehtäviään niin kauan kuin he eivät ole saavuttaneet pakollista eläkeikää tai heidän toimikautensa päättymiseen saakka, jos kyseinen toimikausi on määräaikainen. Mainittu periaate ei ole täysin ehdoton, mutta siitä voidaan poiketa suhteellisuusperiaatetta noudattaen ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on perusteltua oikeutetuista ja pakottavista syistä. Esillä olevassa asiassa yleisten tuomioistuinten tuomareiden tavanomaisen eläkeiän alentamista koskevan toimenpiteen ja sen toimenpiteen yhdistelmällä, jolla oikeusministerille myönnetään harkintavalta antaa lupa kyseisten tuomareiden tehtävien hoitamisen jatkamiseen näin vahvistetun uuden eläkeiän saavuttamisen jälkeen naispuolisten tuomareiden osalta kymmenen vuoden ajan ja miespuolisten tuomareiden osalta viiden vuoden ajan, puututaan kyseiseen periaatteeseen. Tämä toimenpiteiden yhdistelmä voi näet herättää yksityisissä perusteltuja epäilyjä siitä, että uuden järjestelmän tarkoituksena voisi todellisuudessa olla se, että ministeri voi syrjäyttää tietyt tuomareiden ryhmät sen jälkeen, kun hiljattain vahvistettu tavanomainen eläkeikä on saavutettu, samalla kun kyseisten tuomarien toisen osan annetaan jatkaa tehtävissään. Koska ministerin päätökseen ei sovelleta mitään määräaikaa ja koska asianomainen tuomari jatkaa tehtävissään siihen saakka, kunnes tällainen päätös tehdään, ministerin mahdollinen kielteinen päätös voidaan lisäksi tehdä sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on pysytetty tehtävissään uuden eläkeiän saavuttamisen jälkeen.