Language of document : ECLI:EU:T:2021:52

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

3 päivänä helmikuuta 2021 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu – Kantajan nimen pysyttäminen luettelossa – Neuvoston velvollisuus varmistua siitä, että kolmannen valtion viranomaisen päätös on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan

Asiassa T‑258/20,

Aleksandr Viktorovych Klymenko, kotipaikka Moskova (Venäjä), edustajanaan asianajaja M. Phelippeau,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään A. Vitro ja P. Mahnič,

vastaajana,

jossa vaaditaan SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2020 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2020/373 (EUVL 2020, L 71, s. 10) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/370 (EUVL 2020, L 71, s. 1) siltä osin kuin näissä säädöksissä kantajan nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit O. Spineanu-Matei ja R. Mastroianni (esittelevä tuomari),

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Nyt käsiteltävässä oikeusriidassa on kyse tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin sen jälkeen, kun Kiovan (Ukraina) Itsenäisyydenaukion mielenosoitukset oli tukahdutettu helmikuussa 2014, Ukrainan tilanteen johdosta kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä.

2        Kantaja Oleksandr Viktorovych Klymenko on toiminut Ukrainan tulo- ja palkkioministerinä.

3        Euroopan unionin neuvosto antoi Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 päätöksen 2014/119/YUTP (EUVL 2014, L 66, s. 26). Samana päivänä neuvosto antoi asetuksen (EU) N:o 208/2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66 s. 1).

4        Päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Neuvosto tuomitsi 20 päivänä helmikuuta 2014 erittäin voimakkain sanakääntein kaikenlaisen väkivaltaan turvautumisen Ukrainassa. Se vaati väkivaltaisuuksien välitöntä lopettamista Ukrainassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräistä kunnioittamista. Se kehotti Ukrainan hallitusta noudattamaan äärimmäistä pidättyvyyttä ja oppositiojohtajia sanoutumaan irti niistä, jotka turvautuvat radikaaliin toimintaan, kuten väkivaltaan.

(2)      Neuvosto päätti 3 päivänä maaliskuuta 2014 keskittää rajoittavat toimenpiteet niiden henkilöiden, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta vastuussa olevien henkilöiden varojen jäädyttämiseen ja takaisinsaantiin, jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Ukrainassa.”

5        Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.      Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

6        Tätä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään päätöksen 2014/119 1 artiklan 3–6 kohdassa.

7        Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 säädetään kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja määritellään niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samoin sanamuodoin kuin mainitussa päätöksessä.

8        Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 mainittujen henkilöiden nimet ovat kyseisen päätöksen liitteeseen ja kyseisen asetuksen liitteeseen I sisältyvässä luettelossa (jäljempänä luettelo), jossa myös esitetään erityisesti heidän luetteloon merkitsemisensä perustelut. Kantajan nimeä ei alun perin ollut luettelossa.

9        Päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014 muutettiin päätöksen 2014/119 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/216/YUTP (EUVL 2014, L 111, s. 91) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 381/2014 (EUVL 2014, L 111, s. 33) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina huhtikuun 2014 toimet).

10      Huhtikuun 2014 toimilla kantajan nimi lisättiin kyseessä olevaan luetteloon, jossa esitettiin tunnistetietona ”entinen tulo- ja palkkioministeri” ja seuraavat perustelut:

”Henkilöä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”

11      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.6.2014 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin numerolla T‑494/14 ja jossa hän vaati erityisesti huhtikuun 2014 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

12      Neuvosto antoi 29.1.2015 päätöksen (YUTP) 2015/143 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2015, L 24, s. 16) ja asetuksen (EU) 2015/138 asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta (EUVL 2015, L 24, s. 1).

13      Päätöksessä 2015/143 täsmennettiin 31.1.2015 alkaen henkilöiden, joita varojen jäädyttäminen koski, luetteloon merkitsemisen kriteerejä. Siinä erityisesti korvattiin päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

a)      Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö tai osallisuus siihen; tai

b)      julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle taikka osallisuus siihen.”

14      Asetusta N:o 208/2014 muutettiin asetuksella 2015/138 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

15      Neuvosto antoi 5.3.2015 päätöksen (YUTP) 2015/364 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2015, L 62, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2015 toimet). Päätöksellä 2015/364 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.3.2016 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 muutettiin siten asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

16      Maaliskuun 2015 toimilla kantajan nimi pysytettiin luettelossa, jossa esitettiin tunnistetietona ”entinen tulo- ja palkkioministeri” ja seuraavat uudet perustelut:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle.”

17      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla T‑245/15 ja jossa hän vaati erityisesti maaliskuun 2015 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

18      Neuvosto antoi 4.3.2016 päätöksen (YUTP) 2016/318 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2016, L 60, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2016 toimet).

19      Maaliskuun 2016 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin erityisesti kantajan osalta 6.3.2017 saakka, mutta hänen nimeämisensä perusteluja ei muutettu verrattuna maaliskuun 2015 toimien perusteluihin.

20      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2016 jättämällään kirjelmällä kantaja tarkisti asiaa T‑245/15 koskenutta kannekirjelmää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan mukaisesti vaatiakseen myös maaliskuun 2016 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

21      Työjärjestyksensä 132 artiklan nojalla 10.6.2016 antamallaan määräyksellä Klymenko v. neuvosto (T‑494/14, EU:T:2016:360) unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi edellä 11 kohdassa mainitun kanteen todeten, että se oli selvästi hyväksyttävä, ja kumoten sen vuoksi huhtikuun 2014 toimet kantajaa koskeneilta osin.

22      Neuvosto antoi 3.3.2017 päätöksen (YUTP) 2017/381 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2017, L 58, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2017 toimet).

23      Maaliskuun 2017 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2018 saakka, mutta kantajan nimeämisen perusteluja ei muutettu verrattuina maaliskuun 2015 toimien perusteluihin.

24      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2017 jättämällään kirjelmällä kantaja tarkisti uudelleen asiaa T‑245/15 koskenutta kannekirjelmää vaatiakseen myös maaliskuun 2017 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

25      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 8.3.2017 antamallaan tuomiolla Klymenko v. neuvosto (T‑245/15, ei julkaistu, EU:T:2017:792) kaikki edellä 17, 20 ja 24 kohdassa mainitut kantajan vaatimukset.

26      Kantaja teki 5.1.2018 unionin tuomioistuimeen asianumerolla C‑11/18 P kirjatun valituksen 8.11.2017 annetusta tuomiosta Klymenko v. neuvosto (T‑245/15, ei julkaistu, EU:T:2017:792).

27      Neuvosto antoi 5.3.2018 päätöksen (YUTP) 2018/333 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2018, L 63, s. 48) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/326 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2018, L 63, s. 5) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2018 toimet).

28      Maaliskuun 2018 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2019 saakka, mutta kantajan nimeämisen perusteluja ei muutettu verrattuna maaliskuun 2015 toimien perusteluihin.

29      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2018 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla T‑274/18 ja jossa hän vaati maaliskuun 2018 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

30      Neuvosto antoi 4.3.2019 päätöksen (YUTP) 2019/354 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2019, L 64, s. 7) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/352 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2019, L 64, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2019 toimet).

31      Maaliskuun 2019 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2020 saakka, ja kantajan nimi pysytettiin luettelossa samoilla perusteluilla, jotka on mainittu edellä 16 kohdassa, ja tässä yhteydessä täsmennettiin hänen puolustautumisoikeuksiensa ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa kunnioittamista rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon neuvosto oli tukeutunut.

32      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.5.2019 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla T‑295/19 ja jossa hän vaati maaliskuun 2019 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

33      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 11.7.2019 antamallaan tuomiolla Klymenko v. neuvosto (T‑274/18, EU:T:2019:509) maaliskuun 2018 toimet kantajaa koskevilta osin.

34      Unionin tuomioistuin kumosi 26.9.2019 antamallaan tuomiolla Klymenko v. neuvosto (C‑11/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:786) yhtäältä 8.11.2017 annetun tuomion Klymenko v. neuvosto (T‑245/15, ei julkaistu, EU:T:2017:792) (ks. edellä 25 kohta) ja toisaalta maaliskuun 2015, maaliskuun 2016 ja maaliskuun 2017 toimet kantajaa koskevilta osin.

35      Marraskuun 2019 ja tammikuun 2020 välisenä aikana neuvosto ja kantaja kävivät runsasta kirjeenvaihtoa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon mahdollisesta jatkamisesta kantajan osalta. Neuvosto erityisesti toimitti kantajalle useita Ukrainan syyttäjänviraston (jäljempänä BPG) kirjeitä kantajaan kohdistetuista rikosoikeudellisista menettelyistä, joita se aikoi käyttää perustana kyseiselle jatkamiselle.

36      Neuvosto antoi 5.3.2020 päätöksen (YUTP) 2020/373 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2020, L 71, s. 10) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/370 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2020, L 71, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina riidanalaiset toimet).

37      Riidanalaisilla toimilla kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2021 saakka ja kantajan nimi pysytettiin luettelossa, jossa esitettiin samat perustelut kuin ne, jotka on esitetty edellä 16 kohdassa, ja niiden yhteydessä esitettiin seuraava täsmennys:

”Julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt ovat vielä kesken. Neuvoston asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella Klymenkon kohdalla on kunnioitettu oikeutta puolustukseen ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan niissä rikosoikeudellisissa menettelyissä, joihin neuvosto tukeutuu. Tämä käy ilmi erityisesti tutkintatuomarin 1.3.2017 ja 5.10.2018 antamista päätöksistä hyväksyä lupa erityistutkintaan poissaolevana ja tutkintatuomarin 8.2.2017 ja 19.8.2019 antamista päätöksistä hyväksyä ehkäisevä toimenpide tutkintavankeuden muodossa sekä siitä, että puolustuksen tutustumista rikosoikeudenkäynnin aineistoon koskeva prosessi on käynnissä.”

38      Neuvosto ilmoitti 6.3.2019 päivätyllä kirjeellä  kantajalle häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pitämisestä voimassa. Se vastasi kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa 23.1.2020 esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle riidanalaiset toimet. Lisäksi neuvosto ilmoitti hänelle asettamastaan määräajasta huomautusten esittämiseksi neuvostolle ennen päätöksen tekemistä kantajan nimen mahdollisesta pysyttämisestä luettelossa.

 Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

39      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 25.6.2020 antamallaan tuomiolla Klymenko v. neuvosto (T‑295/19, EU:T:2020:287) maaliskuun 2019 toimet kantajaa koskevilta osin.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

40      Kantaja on nostanut nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.5.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä.

41      Neuvosto toimitti vastineensa 17.7.2020.

42      Kantajaa kehotettiin 29.7.2020 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 83 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamaan vastauskirjelmä, jossa käsitellään neuvoston perusteluja, jotka liittyvät toiseen kanneperusteeseen, joka perustuu muun muassa arviointivirheeseen, kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen tekemä arviointi 25.6.2020 annetussa tuomiossa Klymenko v. neuvosto (T‑295/19, EU:T:2020:287).

43      Kantajan vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.9.2020.

44      Vastaajan vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.10.2020. Asian käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin samana päivänä.

45      Työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosaiset eivät ole esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävät tiedot asiakirja-aineistosta, ja koska pyyntöä istunnon pitämisestä ei ole esitetyt, se on päättänyt ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

46      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset toimet kantajaa koskevilta osin

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

47      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        toissijaisesti siltä varalta, että riidanalaiset toimet kumotaan kantajaa koskevilta osin, määrää päätöksen 2020/373 vaikutukset pidettäviksi voimassa siihen saakka, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2020/370 osittainen kumoaminen tulee voimaan

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

48      Kantaja vetoaa kanteen tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, toinen ilmeiseen arviointivirheeseen ja harkintavallan väärinkäyttöön, kolmas pääasiallisesti puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen, neljäs oikeusperustan puuttumiseen ja viides omistusoikeuden loukkaamiseen.

49      Aluksi on syytä tutkia toinen ja kolmas kanneperuste yhdessä siltä osin kuin niissä arvostellaan neuvostoa muun muassa siitä, ettei se ole varmistanut, että Ukrainan viranomaiset ovat kunnioittaneet kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja siitä, että riidanalaisten toimien antamisen yhteydessä on sen vuoksi tehty arviointivirhe.

50      Näiden kanneperusteiden yhteydessä kantaja vetoaa erityisesti siihen, että neuvosto on jättänyt varmistamatta, onko kantajan puolustautumisoikeuksia ja hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioitettu ryhdyttäessä häntä koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, joiden asianumerot ovat 42017000000000113 (jäljempänä menettely 113) ja 42014000000000521 (jäljempänä menettely 521) ja joihin neuvosto on tukeutunut päättäessään pysyttää häntä koskevat rajoittavat toimet.

51      Kantajan mukaan BPG:n vastaukset neuvoston esittämiin kysymyksiin, jotka koskivat hänen puolustautumisoikeuksiensa ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa kunnioittamista, häntä koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen käsittelyvaihetta sekä kyseessä olevien eri tutkintaviranomaisten toimivaltaa, niiden keskinäisiä suhteita ja tutkinnan siirtämistä yhdeltä tutkintaviranomaiselta toiselle, eivät olleet tyydyttäviä. Näin ollen kantaja arvostelee neuvostoa lähinnä siitä, että neuvoston suorittamat tarkistukset ovat olleet riittämättömiä ja että neuvosto on jättänyt huomiotta kantajan sille esittämät todisteet siitä, että Ukrainan viranomaiset ovat rikkoneet menettelyä koskevia sääntöjä ja että ne eivät ole puolueettomia.

52      Hän vetoaa ensinnäkin siihen, että 20.6.2019 hänen nimensä ei ollut Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) laatimassa kansainvälisesti etsintäkuulutettujen henkilöiden luettelossa (jäljempänä luettelo Interpolin etsimistä henkilöistä), kuten Interpolin asiakirjojen valvontatoimiston sihteeristön antamista todistuksista ilmenee.

53      Toiseksi kantaja arvostelee neuvostoa siitä, ettei se ole millään tavoin varmistanut hänen puolustautumisoikeuksiensa ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa kunnioittamista siltä osin kuin jo päätetyt esitutkinnat oli siirretty Ukrainan kansalliselle korruptiontorjuntavirastolle, mikä oli lisäksi tapahtunut kuusi vuotta niiden aloittamisen jälkeen.

54      Kolmanneksi kantaja vetoaa siihen, että Kiovassa toimivan Petcherskin piirituomioistuimen (jäljempänä Petcherskin tuomioistuin) tutkintatuomarin 5.10.2018 antamaa päätöstä (jäljempänä tutkintatuomarin 5.10.2018 antama päätös) hyväksyä häneen kohdistuvan erityistutkinnan aloittaminen hänen poissa ollessaan ei ole tehty kunnioittaen hänen puolustautumisoikeuksiaan ja hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan.

55      Neljänneksi kantaja katsoo, että häneen Ukrainassa kohdistettujen rikosoikeudellisten toimien kestoaika on kohtuuton Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kannalta ja että Ukrainan viranomaisten ilmiselvästi tavoittelemana ainoana päämääränä on oikeuttaa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen, koska BPG viittaa lähes joka vuosi eri asiaan, jolla on eri numero mutta joka järjestelmällisesti koskee samoja rikoksia. Lisäksi esitutkintojen kohtuuton kestoaika johtuu yksinomaan niiden suorittamisesta vastuussa olevista viranomaisista, jotka eivät ole koskaan tehneet päätöstä asian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi.

56      Kantajan mukaan neuvosto on siis laiminlyönyt velvoitteensa varmistaa, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioitetaan, vaikka kantaja on useaan kertaan huomauttanut niiden loukkaamisesta.

57      Kantaja vetoaa vastauskirjelmässään myös siihen, että Ukrainan korruptiontorjunta-asioiden ylioikeuden muutoksenhakujaosto on 13.5.2020 antamallaan tuomiolla (jäljempänä 13.5.2020 annettu tuomio) kumonnut tutkintatuomarin 19.8.2019 antaman päätöksen hyväksyä häneen tutkintavankeuden muodossa kohdistuva ehkäisevä toimenpide (jäljempänä tutkintatuomarin 19.8.2019 antama päätös), koska tällaisen päätöksen tekemiselle Ukrainan rikosprosessilaissa (jäljempänä rikosprosessilaki) säädetyistä edellytyksistä yksi eli se, että asianomaisen henkilön nimi on merkitty kansainväliseen luetteloon etsityistä henkilöistä, ei täyttynyt.

58      Neuvosto vetoaa siihen, että kantajan kanssa käydystä kirjeenvaihdosta ilmenee, että neuvosto on ottanut huomioon kantajan huomautukset ja tutkinut niiden aiheellisuuden myös esittämällä Ukrainan viranomaisille täsmällisiä kysymyksiä ja vastaanottamalla niiltä selvityksiä ja että neuvosto on Ukrainan viranomaisten saamien tietojen perusteella katsonut, ettei kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ollut loukattu ja että kantajan nimen pysyttämiseen luettelossa oli riittävät perusteet.

59      Lisäksi kantaja on yhtäältä käyttänyt oikeuttaan siihen, että häntä edustaa Ukrainassa asianajaja häntä koskevissa menettelyissä, ja hän on käyttänyt oikeuksiaan tehokkaasti niin, että hänen kanteensa ovat toisinaan menestyneet. Toisaalta kantajan neuvostolle lähettämästä kirjeenvaihdosta ei myöskään ilmene, että hän olisi vedonnut rikosprosessilaissa hänelle annettuihin muutoksenhaku- tai riitauttamiskeinoihin tiettyjen prosessuaalisten tilanteiden, kuten tutkimusten keskeyttämisen tai sen seikan osalta, että tutkimuksia ei ole päätetty säädetyssä määräajassa.

60      Neuvosto muistuttaa lisäksi, että kantajasta on annettu useita tuomioistuinratkaisuja. Kyseessä on luvan antamisesta erityistutkintaan poissaolevana 1.3.2017 annettu tutkintatuomarin päätös menettelyssä 113 ja 5.10.2018 annettu tutkintatuomarin päätös menettelyssä 521 sekä 19.8.2019 annettu tutkintatuomarin päätös hyväksyä ehkäisevä toimenpide tutkintavankeuden muodossa menettelyssä 113. Viimeksi mainitun menettelyn osalta tutkintatuomari totesi, että rikosepäily oli annettu pätevästi tiedoksi vuonna 2014 ja että kantajan nimi oli 10.6.2019 sisällytetty kansainväliseen luetteloon etsityistä henkilöistä. Tältä osin neuvosto katsoo, että kantajan toimittamat todistukset siitä, ettei hänen nimeään ollut merkitty luetteloon Interpolin etsimistä henkilöistä, eivät ole ratkaisevia, koska ne ovat myöhemmältä ajankohdalta kuin 10.10.2018, joka on päivä, jolloin oli ilmoitettu, ettei kantajan nimi sisältynyt mainittuun luetteloon.

61      Neuvosto katsoo, että se on pystynyt varmistamaan, että tietyt kantajaa koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen toteuttamisen aikana tehdyistä päätöksistä oli tehty kunnioittaen hänen puolustautumisoikeuksiaan ja hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan.

62      Kantajan perusteluista, jotka koskevat tutkimusten väitettyä kohtuutonta kestoa ja sitä, ettei häntä vastaan ole nostettu syytettä, neuvosto huomauttaa pyytäneensä ja saaneensa tältä osin selvennyksiä Ukrainan viranomaisilta ja että menettelyä 113 koskevat tutkinnat päätettiin vuonna 2017 ja menettelyä 521 koskevat tutkinnat lokakuussa 2018 ja että puolustus parhaillaan tutustuu asiakirja-aineistoon, mikä on osoitus menettelyn etenemisestä.

63      Viime kädessä neuvosto katsoo 13.5.2020 annetun tuomion osalta, ettei sitä voida ottaa huomioon riidanalaisten toimien laillisuuden arvioinnissa, koska tuomio on annettu kyseisten toimien toteuttamisen jälkeen. Lisäksi yhtäältä kyseinen tuomio koskee vain menettelyä 113 ja toisaalta siinä vahvistetaan osaltaan, että kantaja on voinut käyttää oikeuksiaan.

64      Erittäin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että rajoittavien toimenpiteiden valvonnassa unionin tuomioistuinten on valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä ja joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeudet ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 48 artiklassa (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se luettelossa, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän kyseisten toimien tueksi, näyttöä (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, säädetyn kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden, jotka on kohdistettu kolmannelle valtiolle kuuluvien varojen väärinkäytöstä vastuussa olevaksi katsottuun henkilöön, toteuttaminen ja pysyttäminen perustuvat pääasiallisesti kyseisen kolmannen valtion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen käynnistää ja toteuttaa kyseistä henkilöä koskeva rikosoikeudellinen tutkintamenettely, jossa on kyse julkisten varojen väärinkäyttöä koskevista rikoksista (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      On siis niin, että vaikka neuvosto voi edellä 13 kohdassa mieleen palautetun kaltaisen merkitsemiskriteerin nojalla perustaa rajoittavat toimenpiteet kolmannen valtion päätökseen, mainitulla toimielimellä oleva velvoite kunnioittaa puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan merkitsee sitä, että sen on varmistuttava siitä, että kyseisen päätöksen tehneet kolmannen valtion viranomaiset ovat kunnioittaneet mainittuja oikeuksia (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Neuvostolla olevalla velvoitteella varmistua siitä, että kolmansien valtioiden päätökset, joihin se aikoo tukeutua, on tehty mainittuja oikeuksia kunnioittaen, pyritään takaamaan, että varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet toteutetaan tai pysytetään ainoastaan riittävän vankan tosiseikaston perusteella, ja täten suojelemaan kyseessä olevia henkilöitä tai yhteisöjä. Niinpä neuvosto voi katsoa, että tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen tai pysyttäminen perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon, vasta sen jälkeen, kun se on itse varmistanut, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu sitä kyseisen kolmannen valtion päätöstä tehtäessä, johon neuvosto aikoo tukeutua (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Lisäksi on huomattava, että vaikka se seikka, että kolmas valtio kuuluu niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat liittyneet Euroopan ihmisoikeussopimukseen, toki merkitsee, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksella taattuja perusoikeuksia, jotka SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ovat yleisperiaatteina osa unionin oikeutta, kyseisellä seikalla ei kuitenkaan voida tehdä tarpeettomaksi edellä 68 kohdassa mieleen palautettua varmistamisvelvoitetta (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70      Oikeuskäytännön mukaan neuvoston on tuotava henkilöön tai yhteisöön kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista tai pysyttämistä koskevien perusteiden tiivistelmässä ainakin suppeasti esiin ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo tukeutua, on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Näin ollen neuvoston on perusteluvelvollisuuttaan noudattaakseen esitettävä rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä, että se on varmistunut siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se perustaa kyseiset toimenpiteet, on tehty näitä oikeuksia kunnioittaen (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Viime kädessä on niin, että kun neuvosto perustaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen tai pysyttämisen kolmannen valtion päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen menettely sen takia, että asianomainen henkilö on käyttänyt väärin julkisia varoja tai julkista omaisuutta, sen on yhtäältä varmistuttava siitä, että mainittua päätöstä tehdessään kyseisen kolmannen valtion viranomaiset ovat kunnioittaneet kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja toisaalta mainittava rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseinen kolmannen valtion päätös on tehty mainittuja oikeuksia kunnioittaen (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 66 kohta).

72      Sitä, onko neuvosto noudattanut näitä velvoitteita, on arvioitava näiden oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden valossa.

73      Aluksi on todettava, että vaikka on totta, että neuvosto on maininnut riidanalaisissa toimissa (ks. edellä 37 kohta) syyt, joiden vuoksi se katsoi, että Ukrainan viranomaisten päätös käynnistää ja toteuttaa kantajaa vastaan rikosoikeudellinen menettely julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi oli tehty kunnioittaen hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan, on kuitenkin selvitettävä, katsoiko neuvosto perustellusti, että kyseiset viranomaiset olivat kunnioittaneet kantajan mainittuja oikeuksia menettelyissä, joihin riidanalaiset toimet perustuvat.

74      Perustelujen oikeellisuuden tutkimisen, joka kuuluu riidanalaisten toimien aineellisen laillisuuden alaan ja jonka yhteydessä tässä tapauksessa tutkitaan, onko seikat, joihin neuvosto vetoaa, näytetty toteen ja ovatko ne omiaan osoittamaan, että Ukrainan viranomaiset ovat varmistaneet näiden oikeuksien kunnioittamisen, on oltava erillinen olennaista menettelymääräystä koskevasta perusteluihin liittyvästä kysymyksestä, ja se on ainoastaan välitön seuraus neuvoston velvollisuudesta varmistaa etukäteen, että mainittuja oikeuksia on kunnioitettu (ks. tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Kantajaan on kohdistettu uusia rajoittavia toimenpiteitä, jotka on toteutettu riidanalaisilla toimilla sen merkitsemiskriteerin nojalla, joka mainitaan päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin kyseistä kriteeriä on täsmennetty päätöksessä 2015/143, ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklassa, sellaisena kuin kyseistä kriteeriä on täsmennetty asetuksessa 2015/138 (ks. edellä 13 ja 14 kohta). Tämän kriteerin mukaan jäädytetään varat henkilöiltä, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtiolle kuuluvien julkisten varojen väärinkäyttöä koskevista teoista, ja myös henkilöiltä, jotka ovat Ukrainan viranomaisten tutkinnan kohteena.

76      On todettava, että neuvosto on päättäessään pysyttää kantajan nimen luettelossa tukeutunut siihen, että kantajaan kohdistui Ukrainan viranomaisten käynnistämiä rikosoikeudellisia menettelyjä, joiden syynä ovat julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä koskeneet rikokset ja jotka liittyivät BPG:n kirjeillä, joista kantaja oli saanut jäljennöksen (ks. edellä 35 kohta), vahvistettuun aseman väärinkäyttöön.

77      Kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen perustui siis – kuten 26.9.2019 annettuun tuomioon Klymenko v. neuvosto (C‑11/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:786) ja 25.6.2020 annettuun tuomioon Klymenko v. neuvosto (T‑295/19, EU:T:2020:287) johtaneissa asioissa – Ukrainan viranomaisten päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudelliset tutkintamenettelyt, joissa oli kyse Ukrainan valtionvarojen väärinkäyttöä koskevasta rikoksesta.

78      On myös todettava, että muuttamalla riidanalaisilla toimilla päätöksen 2014/119 liitettä ja asetuksen N:o 208/2014 liitettä I neuvosto on – samalla tavoin kuin se oli tehnyt ensimmäisen kerran maaliskuun 2019 toimissa – lisännyt uuden jakson, joka kokonaisuudessaan koskee puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja joka jakautuu kahteen osaan.

79      Ensimmäisessä osassa on pelkkä yleisluonteinen muistutus rikosprosessilain mukaisista puolustautumisoikeuksista ja oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan. Aluksi muistutetaan erityisesti jokaiselle rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillylle tai syytetylle henkilölle rikosprosessilain 42 §:n mukaan kuuluvista erilaisista prosessuaalisista oikeuksista. Tämän jälkeen muistutetaan yhtäältä, että rikosprosessilain 306 §:ssä säädetään, että tutkijan tai yleisen syyttäjän päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä koskevat valitukset tutkii paikallisen tuomioistuimen tutkintatuomari valituksen tekijän tai hänen puolustusasianajajansa tai oikeudellisen edustajansa läsnä ollessa. Toisaalta todetaan muun muassa, että kyseisen lain 309 §:ssä täsmennetään, mitkä tutkintatuomarin päätökset voidaan riitauttaa muutoksenhaussa. Lopuksi täsmennetään, että monet menettelylliset tutkintatoimet, kuten omaisuuden takavarikointi ja pidättämistoimet, ovat mahdollisia vain tutkintatuomarin tai tuomioistuimen päätöksen nojalla.

80      Jakson toinen osa koskee puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden soveltamista kunkin luetteloon merkityn henkilön kohdalla. Erityisesti kantajan osalta täsmennetään, että neuvoston asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen mukaan hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon neuvosto tukeutuu, ja että tästä ovat osoituksena muun muassa yhtäältä 1.3.2017 ja 5.10.2018 annetut ja toisaalta 8.2.2017 ja 19.8.2019 annetut tutkintatuomarin päätökset sekä se seikka, että puolustuksen tutustumista rikosoikeudenkäynnin aineistoon koskeva prosessi oli käynnissä (ks. edellä 37 kohta).

81      Neuvosto on 6.3.2020 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 38 kohta)  yhtäältä vain ilmoittanut, että BPG:ltä peräisin olevat todistukset osoittivat kantajan olevan edelleen julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä koskevien menettelyjen 113 ja 521 kohteena ja että näistä ensin mainittu oli annettu 19.11.2019 ja jälkimmäinen 21.11.2019 Ukrainan kansallisen korruptiontorjuntaviraston suoritettavaksi. Toisaalta neuvosto on täsmentänyt kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamisen osalta, että edellä 80 kohdassa mainitut tuomioistuinratkaisut osoittivat niiden kunnioittamisen. Erityisesti tutkintatuomarin 19.8.2019 menettelyssä 113 tekemässä päätöksessä on neuvoston mukaan katsottu, että rikosepäilyt oli annettu tiedoksi kantajalle 22.12.2014 ja 19.8.2016, että syyttäjä oli osoittanut perusteltujen epäilyjen olemassaolon, että kantajan nimi oli 10.6.2019 merkitty kansainväliseen luetteloon etsityistä henkilöistä, että hänen oli todettu pakoilevan esitutkintaviranomaisia ja että oli riittävät perusteet uskoa hänen edelleen pakoilevan niitä.

82      Riidanalaisissa toimissa ja edellä mainitussa 6.3.2020 päivätyssä kirjeessä esitetyistä perusteluista yhdessä luettuina ilmeneekin, että neuvosto vahvistaa nimenomaisesti varmistuneensa kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamisesta molemmissa edellä 81 kohdassa mainituissa menettelyissä, vaikka se rajoittuu esittämään enemmän yksityiskohtia vain menettelyn 113 osalta, jossa tutkintatuomarin 19.8.2019 antama päätös on tehty.

83      Tältä osin on aluksi huomautettava, että neuvosto ei ole osoittanut, missä määrin kaikki edellä 80 kohdassa mainitut Petcherskin tuomioistuimen tutkintatuomarin antamat päätökset, jotka ovat puhtaasti menettelyllisiä toimia, osoittavat, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu menettelyjen 113 ja 521 aikana. Kuten edellä 65–67 kohdassa on muistutettu, nyt käsiteltävässä asiassa neuvostolla on ollut velvollisuus varmistua – ennen kuin se päätti kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä – siitä, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös käynnistää ja toteuttaa kantajaan kohdistuvia rikostutkintamenettelyjä, jotka koskevat julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön ja vallan väärinkäyttöön liittyviä rikoksia, oli tehty kantajan mainittuja oikeuksia kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 78 kohta).

84      Tästä näkökulmasta kyseisiä tuomioistuinten ratkaisuja ei voida ainakaan muodollisesti pitää päätöksinä, joilla käynnistetään ja toteutetaan rajoittavien toimenpiteiden voimassa pitämisen oikeuttava tutkintamenettely. Voidaan kuitenkin katsoa, että koska nämä päätökset tai ainakin tutkintatuomarin 19.8.2019 antama päätös, joka on ajallisesti merkityksellinen, ovat aineellisessa mielessä tuomioistuimen tekemiä päätöksiä, neuvosto on todella ottanut kyseiset päätökset huomioon tosiseikastona, jolla kyseisten toimenpiteiden pysyttämistä on perusteltu (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 79 kohta).

85      Näin ollen on tutkittava, onko neuvosto voinut asianmukaisesti katsoa, että kyseiset päätökset sekä se seikka, että kantajan puolustuksen tutustumista rikosoikeudenkäynnin aineistoon koskeva prosessi oli käynnissä riidanalaisten toimien antamisen ajankohtana, osoitus hänen puolustautumisoikeuksiensa ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa kunnioittamisesta.

86      Ensiksi tutkintatuomarin 19.8.2019 antamasta päätöksestä on todettava, että toisin kuin neuvosto väittää, kyseisestä päätöksestä ei ilmene, että kantajalle olisi tässä tapauksessa taattu puolustautumisoikeudet ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan. Vaikka onkin neuvoston 6.3.2020 päivätyssä kirjeessään korostamin tavoin totta (ks. edellä 81 kohta), että Petcherskin tuomioistuimen tutkintatuomari on voinut päätyä katsomaan, että menettelyssä 113, johon kyseinen päätös liittyy, kantaja on ollut rikoksesta epäilty henkilö, että hänet oli merkitty kansainväliseen luetteloon etsityistä henkilöistä, että syyttäjä oli osoittanut hänen pakoilevan esitutkintaviranomaisia ja että oli riittävät perusteet olettaa hänen edelleen pakoilevan niitä, asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että neuvosto olisi tosiasiallisesti ottanut huomioon kantajan sille 23.1.2020 päivätyssä kirjeessään ja aikaisemmin 19.12.2018 ja 4.2.2019 päivätyissä kirjeissään toimittamat tiedot.

87      Kantaja oli nimittäin vedonnut asiakirjoihin nojautuen siihen, että hänen nimeään ei ollut merkitty luetteloon Interpolin etsimistä henkilöistä ja ettei tutkintatuomari sen vuoksi olisi saanut tehdä tiettyjä sellaisia päätöksiä, joiden neuvosto on katsonut osoittavan, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioitetaan.

88      Tältä osin on syytä todeta, että asiakirjan-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ei ilmene, että neuvosto olisi tarkistanut tiedot, joihin tutkintatuomari on tukeutunut katsoessaan, että kantajan nimi oli merkitty kansainväliseen luetteloon etsityistä henkilöistä.  Neuvosto ei myöskään ole esittänyt syitä, joiden vuoksi se on tyytynyt BPG:n ja edellä mainitun tutkintatuomarin pelkkiin tätä koskeviin lausumiin huolimatta asiakirjoista, jotka osoittavat, ettei kantajan nimi ollut 20.6.2019 luettelossa Interpolin etsimistä henkilöistä.

89      Tämä seikka ei ole merkityksetön arvioitaessa kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevien oikeuden kunnioittamista rikosprosessilain 193-6 §:n kannalta, jossa säädetään tutkintatuomarin 19.8.2019 antamasta päätöksestä ilmenevin tavoin,  että henkilön merkitseminen kansainvälisesti etsittyjen henkilöiden luetteloon on yksi niistä edellytyksistä, joiden täyttyminen syyttäjän on osoitettava pyytäessään ehkäisevän toimenpiteen hyväksymistä tutkintavankeuden muodossa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 87 kohta).

90      Kyseisessä päätöksessä tutkintatuomari on tukeutunut syyttäjän 10.6.2019 antamaan päätökseen katsoakseen, että kantajan nimi on merkitty tällaiseen luetteloon, ilmoittamatta kuitenkaan, mikä oli syyttäjän esittämä todiste. BPG:n on puolestaan todettava pelkästään ilmoittaneen 1.11.2019 päivätyn kirjeen liitteinä olevissa kahdessa taulukossa, joissa esitetään yhteenveto menettelyjen 113 ja 521 käsittelyn vaiheesta ja joiden tarkoitus oli osoittaa kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen, että ”rikoksesta epäilty [oli] merkitty luetteloon etsityistä henkilöistä”.

91      Neuvoston esittämä perustelu, jonka mukaan Interpolin asiakirjojen valvontatoimiston sihteeristön antamat todistukset eivät olleet ratkaisevia, ei voi kyseenalaistaa näitä toteamuksia. BPG:n tiedot kantajan nimen merkitsemisestä ”luetteloon etsityistä henkilöistä” eivät nimittäin kuitenkaan antaneet neuvostolle mahdollisuutta varmistua siitä, oliko syyttäjä noudattanut tällaisen merkitsemisen edellytyksiä ja oliko tutkintatuomari päätöksiään tehdessään siten kunnioittanut kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. edellä 89 kohta). Näissä olosuhteissa neuvosto ei ole voinut tyytyä käytössään olleisiin suppeisiin tai epätarkkoihin tietoihin, vaan sen olisi vähintään pitänyt pyytää selvitystä Ukrainan viranomaisilta.

92      Vaikka tämä seikka ei sitä paitsi vaikuta nyt käsiteltävään asiaan, koska 13.5.2020 annettu tuomio on neuvoston aiheellisen huomautuksen mukaisesti annettu riidanalaisten toimien toteuttamisen jälkeen, kyseisestä tuomiosta on kuitenkin todettava ilmenevän yhtäältä, että pelkkä syyttäjän menettelyllinen päätös henkilön merkitsemisestä luetteloon Interpolin etsimistä henkilöistä ei riitä, vaan sen lisäksi vaaditaan, että kaikki tällaisen päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimet on toteutettu, mitä syyttäjä ei ole lainkaan näyttänyt toteen, ja toisaalta, että korruptiontorjunta-asioiden ylioikeuden muutoksenhakujaosto oli jo tulkinnut rikosprosessilain 193-6 §:ää samalla tavalla useissa syyskuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana annetuissa tuomioistuimen ratkaisuissa.

93      Tämän jälkeen on todettava 1.3.2017 ja 5.10.2018 annetuista tutkintatuomarin päätöksistä ja 8.2.2017 annetusta tutkintatuomarin päätöksestä, joista kaksi ensimmäistä koskee erityistutkinnan aloittamista epäillyn poissa ollessa ja viimeksi mainitulla on hyväksytty ehkäisevä toimenpide tutkintavankeuden muodossa, että ne on annettu selvästi ennen riidanalaisten toimien toteuttamista. Tästä seuraa, etteivät ne voi riittää osoittamaan, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös, johon neuvosto pyrkii tukeutumaan pysyttääkseen kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet maaliskuusta 2020 maaliskuuhun 2021 kantajan osalta, olisi tehty kunnioittaen hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan. Lisäksi unionin yleisellä tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus ottaa kantaa sekä 1.3.2017 annettuun että 5.10.2018 annettuun tutkintatuomarin päätökseen käsitellessään asiaa, joka on ratkaistu 25.6.2020 annetulla tuomiolla Klymenko v. neuvosto (T‑295/19, EU:T:2020:287, 78–88 ja 91 kohta), johon neuvosto ei ole hakenut muutosta, ja unionin yleinen tuomioistuin on tällöin katsonut, ettei niillä ole voitu todistaa kantajan mainittujen oikeuksien kunnioittamista kyseessä olevissa menettelyissä.

94      Joka tapauksessa on todettava myös, että kaikki edellä mainitut tuomioistuinten ratkaisut ovat osa rikosoikeudellisia menettelyjä, joiden perusteella kantajien nimi oli merkitty luetteloon ja pysytetty siinä, ja ne olivat siihen nähden vain liitännäisiä siltä osin kuin ne olivat luonteeltaan prosessitoimia. Tällaiset päätökset, joilla voidaan korkeintaan osoittaa riittävän vankan tosiseikaston olemassaolo eli se, että kantajaan kohdistui merkitsemiskriteerin mukaisesti rikosoikeudellisia menettelyjä muun muassa sellaisen rikoksen johdosta, joka koski Ukrainan valtiolle kuuluvien varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä, eivät kuitenkaan ontologisesti ole sellaisinaan omiaan osoittamaan, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös käynnistää ja toteuttaa mainittuja rikosoikeudellisia menettelyjä, joihin rajoittavien toimenpiteiden voimassa pitäminen perustuu, tehtiin kunnioittaen kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 92 kohta).

95      Neuvosto ei myöskään vetoa yhteenkään riidanalaisten toimien antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjaan, josta ilmenisi, että se olisi tutkinut tuomioistuinten ratkaisut, joihin se vetoaa, ja että se olisi voinut päätellä niistä, että kantajan menettelyllisiä oikeuksia oli niiden pääsisällön osalta kunnioitettu.

96      Kantajan puolustuksen tutustumista rikosoikeudenkäynnin aineistoon koskevasta prosessista, joka oli yhä kesken riidanalaisten toimien toteuttamisajankohtana, on lopuksi huomautettava yhtäältä, ettei BPG anna mitään tietoa kyseisen tutustumisprosessin luonteesta ja kestosta, ja toisaalta, että ainoista sen toimittamista tiedoista ilmenee, että kyseinen prosessi on jatkunut 21.4.2017 lähtien eli päivästä, jona esitutkinta on päätetty menettelyssä 113,  sekä 3.12.2018 lähtien eli päivästä, jona esitutkinta on päätetty menettelyssä 521.

97      Neuvosto ei vastoin väitteitään ole kyennyt näyttämään toteen, millä tavoin sen käytettävissä olevat tiedot puolustuksen tutustumisprosessista menettelyissä 113 ja 521 ja siihen liittyvät tuomioistuinten ratkaisut olisivat antaneet sille perusteet katsoa, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oli kunnioitettu, vaikka mainitut menettelyt, jotka koskivat vuosina 2011–2014 tehdyiksi väitettyjä rikoksia, olivat kantajan esittämän huomautuksen mukaisesti vasta esitutkintavaiheessa ja vaikka ne oli lisäksi niiden päättämisen jälkeen siirretty muille tutkintaviranomaisille marraskuussa 2019, joten kyseessä olevia asioita ei vielä ollut saatettu Ukrainan tuomioistuinten käsiteltäviksi asiaratkaisun antamista varten.

98      Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, jonka perusteella neuvosto arvioi oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, määrätään, että jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

99      Siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, kuten niitä, joista määrätään 6 artiklassa, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan samat kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

100    Tässä yhteydessä on muistutettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa tulkitessaan todennut yhtäältä, että käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen tavoitteena on muun muassa suojella syytettyä menettelyn liialliselta hitaudelta ja välttää se, että tämä jäisi liian pitkäksi aikaa epävarmuuteen kohtalostaan, sekä välttää viivästyksiä, jotka ovat omiaan vaarantamaan lainkäytön tehokkuuden ja uskottavuuden (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.7.2015, Rutkowski ym. v. Puola, CE:ECHR:2015:0707JUD007228710, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että kyseisen periaatteen loukkaaminen voidaan todeta muun muassa silloin, kun rikosoikeudellisen menettelyn tutkintavaiheelle ovat ominaisia useat passiiviset vaiheet, jotka johtuvat kyseisessä tutkinnassa toimivaltaisista viranomaisista (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.1.2004, Rouille v. Ranska, CE:ECHR:2004:0106JUD005026899, 29–31 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.9.2007, Reiner ym. v. Romania, CE:ECHR:2007:0927JUD000150502, 57–59 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.1.2012, Borisenko v. Ukraina, CE:ECHR:2012:0112JUD002572502, 58–62 kohta).

101    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kun henkilö on ollut rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo useita vuosia ja asia on näin pääasiallisesti BPG:n tai muun tutkintaviranomaisen toteuttaman saman alustavan tutkinnan vireilläolon takia, neuvosto on velvollinen tutkimaan perusteellisemmin sitä, olivatko Ukrainan viranomaiset mahdollisesti loukanneet kyseisen henkilön perusoikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2019, Stavytskyi v. neuvosto, T‑290/17, EU:T:2019:37, 132 kohta).

102    Nyt käsiteltävässä asiassa on siis todettava, että neuvoston olisi pitänyt ainakin ilmoittaa, miksi se oli edellä 97 kohdassa selostetusta kantajan argumentista huolimatta voinut katsoa, että kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan Ukrainan oikeusviranomaisissa – kyseessä on ilmiselvästi perusoikeus – oli kunnioitettu siltä osin kuin kyse oli siitä, kunnioitettiinko hänen oikeuttaan oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 100 kohta).

103    Asiakirja-aineiston perusteella ei siis voida päätellä, että neuvosto olisi voinut tarkistaa niiden tietojen perusteella, jotka sillä oli käytettävissään riidanalaisia toimia antaessaan, oliko Ukrainan oikeusviranomaisten päätös tehty kunnioittaen kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja käsiteltiinkö hänen asiansa kohtuullisen ajan kuluessa.

104    Lisäksi tältä osin on myös huomattava, että vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa katsotaan, että – jos on tehty kantajaa koskevan kaltainen päätös varojen jäädyttämisestä – neuvoston tai unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole selvittää henkilöön, jota kyseiset toimenpiteet koskevat, Ukrainassa kohdistuvien tutkintatoimien aiheellisuutta vaan ainoastaan varmistaa varojen jäädyttämispäätöksen aiheellisuus sen asiakirjan tai niiden asiakirjojen perusteella, joihin kyseinen päätös perustuu, ei voida tulkita siten, että neuvosto ei ole velvollinen varmistumaan siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo perustaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen, on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, Klymenko v. neuvosto, T‑295/19, EU:T:2020:287, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105    Kaiken edellä esitetyn perusteella on jäänyt näyttämättä, että neuvosto olisi ennen riidanalaisten toimien antamista varmistunut siitä, että Ukrainan oikeusviranomaiset kunnioittivat kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan niissä rikosoikeudellisissa menettelyissä, joihin se on tukeutunut. Tästä seuraa, että neuvosto on tehnyt arviointivirheen päättäessään pysyttää kantajan nimen luettelossa.

106    Näin ollen riidanalaiset toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin, eikä ole tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä perusteita ja perusteluja.

 Päätöksen 2020/373 vaikutusten voimassa pitäminen

107    Neuvosto vaatii toissijaisesti, että jos täytäntöönpanoasetus 2020/370 kumotaan osittain, unionin yleinen tuomioistuin toteaa oikeusvarmuussyistä, että päätöksen 2020/373 vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2020/370 osittainen kumoaminen tulee voimaan.

108    Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Saman perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään kuitenkin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta sen määräajan kuluttua, jona muutosta voidaan hakea, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.

109    Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetus 2020/370 on luonteeltaan asetus, koska siinä säädetään, että se on kaikilta osiltaan sitova ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 121 kohta).

110    Perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan siis nyt käsiteltävässä asiassa (tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 122 kohta).

111    Siltä osin kuin on kyse päätöksen 2020/373 kumoamisen ajallisista vaikutuksista, on lopuksi muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia kuitenkin on pidettävä pysyvinä.

112    Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen 2020/370 ja päätöksen 2020/373 kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välinen ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näissä kahdessa toimessa säädetään kantajan osalta samanlaisista toimenpiteistä (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2018, Klyuyev v. neuvosto, T‑731/15, EU:T:2018:90, 263 kohta). Päätöksen 2020/373 vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2020/370 kumoamisen vaikutukset tulevat voimaan.

 Oikeudenkäyntikulut

113    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2020 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2020/373 ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/370 kumotaan siltä osin kuin Oleksandr Viktorovych Klymenkon nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)      Päätöksen 2020/373 1 artiklan vaikutukset pidetään voimassa Klymenkon osalta siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuaika päättyy, tai jos muutosta haetaan tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.

3)      Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Spielmann

Spineanu-Matei

Mastroianni

Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä helmikuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.