JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
5 päivänä maaliskuuta 2009 1(1)
Asia C‑429/07
Inspecteur van de Belastingdienst/P/kantoor P
vastaan
X BV
(Gerechtshof te Amsterdamin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kilpailupolitiikka – EY 81 ja EY 82 artikla – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohta – Amicus curiae – Komission esittämät kirjalliset huomautukset – Komission päätöksellä määrätyn sakon verovähennyskelpoisuutta koskeva kansallinen riita-asia
I Johdanto
1. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään tarkastelemaan Euroopan yhteisöjen komission jäsenvaltioiden tuomioistuimille perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla esittämiä kirjallisia huomautuksia koskevia edellytyksiä.(2)
2. Tämän Gerechtshof te Amsterdamin (Alankomaat) esittämän ennakkoratkaisupyynnön vuoksi heräävä kysymys nousee esille vero-oikeudellisesta oikeusriitaa koskevassa erityistapauksessa, joka koskee komission päätöksellä määrättyjen sakkojen osittaista vähennyskelpoisuutta.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön lainsäädäntö
3. Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamismenettelyjen yhteydessä pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.
2. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle jäljennöksen kaikista kansallisten tuomioistuinten kirjallisista tuomioista, joissa päätetään [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamisesta. Jäljennös toimitetaan viipymättä sen jälkeen, kun koko tuomio on annettu osapuolille tiedoksi kirjallisesti.
3. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat esittää omasta aloitteestaan kansallisille tuomioistuimilleen kirjallisia huomautuksia [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla ne voivat esittää jäsenvaltioidensa kansallisille tuomioistuimille myös suullisia huomautuksia. Mikäli [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää, komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla se voi esittää myös suullisia huomautuksia.
Ainoastaan huomautustensa laatimista varten jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja komissio voivat pyytää jäsenvaltion asianomaista tuomioistuinta toimittamaan niille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimitus.
– –.”
4. Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen edellyttää myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja komission välisten yhteistyöjärjestelyjen luomista. Tämä koskee kaikkia jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka soveltavat [EY] 81 ja [EY] 82 artiklaa, riippumatta siitä, soveltavatko ne niitä yksityisten asianosaisten välisissä oikeudenkäynneissä julkisina täytäntöönpanoviranomaisina vai muutoksenhakutuomioistuimina. Kansallisille tuomioistuimille olisi annettava mahdollisuus pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisesta. Toisaalta on tarpeen antaa komissiolle ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimissa asioissa, joissa sovelletaan [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan määräyksiä. Nämä huomautukset olisi annettava kansallisten menettelysääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, joihin kuuluvat myös osapuolten oikeudet turvaavat säännöt. On syytä varmistaa, että komissiolla ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on mahdollisuus saada riittävät tiedot kansallisissa tuomioistuimissa aloitetuista menettelyistä.”
B Kansallinen lainsäädäntö
5. Uusista kilpailusäännöistä 22.5.1997 annetun lain (Mededingingswet), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.2004 annetulla lailla (jäljempänä Mededingingswet), 89 h §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Silloin kun ne eivät ole asianosaisia pääasiassa, [Nederlandse Mededingingsautoriteitin (Alankomaiden kilpailuviranomainen, jäljempänä NMa)] hallintoneuvosto tai Euroopan yhteisöjen komissio voivat esittää hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen käsittelyä varten kirjallisia huomautuksia asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, jos [NMa:n] hallintoneuvosto tai Euroopan yhteisöjen komissio sitä pyytää. Tuomioistuin voi asettaa tätä tarkoitusta varten määräajan. Euroopan yhteisöjen komissio ja NMa:n hallintoneuvosto voivat tuomioistuimen luvalla myös esittää suullisia huomautuksia istunnossa.
2. Tuomioistuin toimittaa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisen pyynnön johdosta [NMa:n] hallintoneuvostolle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle kaikki tässä säännöksessä tarkoitetut asiakirjat. Asianosaiset voivat tuomioistuimen asettamassa määräajassa esittää näkemyksensä toimitettavista asiakirjoista.
3. Asianosaiset voivat vastata [NMa:n] hallintoneuvoston tai Euroopan yhteisöjen komission huomautuksiin tuomioistuimen asettamassa määräajassa. Tuomioistuin voi antaa asianosaiselle luvan vastata toisen asianosaisen esittämiin huomautuksiin.”
6. Mededingingswetin muuttamisesta 30.6.2004 annetun lain perusteluissa täsmennetään, että komission esittämillä suullisilla ja kirjallisilla huomautuksilla on lausunnon asema ja niiden tavoitteena on edistää kilpailusääntöjen johdonmukaista soveltamista. Komission ja kansallisten viranomaisten on siten noudatettava Alankomaiden kansallisia menettelysääntöjä. Tuomioistuimella ei ole aloiteoikeutta kahden asianosaisen välisessä menettelyssä. Tuomioistuinta ei sido myöskään komission lausunto. Tuomioistuimen riippumattomuutta ei aseteta siten kyseenalaiseksi. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten on kunnioitettava asianosaisten oikeuksia sekä varmistettava, että luottamukselliset tiedot pysyvät luottamuksellisina. Kansallinen tuomioistuin voi asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää komissiota toimittamaan tietoja tai antamaan asiasta lausunnon.
7. Vuoden 2001 tuloverolain (Wet inkomstenbelasting 2001) 3.14 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Voittoa laskettaessa ei saa vähentää kustannuksia ja menoja, jotka koskevat seuraavia eriä:
– –
c. Alankomaiden tuomioistuimen määräämiä sakkoja ja valtiolle maksettuja määriä syytetoimien välttämiseksi Alankomaissa tai rangaistuksen lieventämistä koskevaan päätökseen liittyvän ehdon täyttämiseksi ja Euroopan unionin toimielimen määräämiä sakkoja sekä valtion veroja koskevan yleisen lain (Algemene wet inzake rijksbelastingen), tullilain (Douanewet), sosiaaliturvaan liittyvien määräysten koordinointia koskevan lain (Coördinatiewet Sociale Verzekering) ja tieliikennelain määräysten rikkomista koskevia hallintomenettelyjä koskevan lain (Wet administratiefrechtelijke handhaving verkeersvoorschriften) ja kilpailulain (Mededingingswet) soveltamisen perusteella määrättyjä sakkoja ja lisiä; – –.”
III Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
8. Komissio totesi 27.11.2002 tekemässään päätöksessä, että BPB plc, Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke KG, Lafarge SA ja Gyproc Benelux NV ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelyihin kipsilevyalalla vuosien 1992−1998 aikana.(3) Komissio määräsi samassa päätöksessä myös sakot kullekin yritykselle. Sakoista on suoritettu väliaikainen maksu tai annettu pankkitakaus.
9. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti komission määräämät sakot 8.7.2008 antamissaan tuomioissa.(4)
10. Ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin vahvisti sakkojen määrän, yksi edellä mainitusta neljästä yrityksestä, josta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin käyttää nimitystä X KG, siirsi osittain sakon yhdelle Alankomaihin sijoittautuneista tytäryhtiöistään, X BV:lle (jäljempänä yritys X).
11. Alankomaiden veroviranomainen osoitti 13.3.2004 yritys X:lle vuoden 2002 yhtiöveron verotuspäätöksen. Kyseinen yritys teki 8.4.2004 oikaisuvaatimuksen verotuspäätöksestä verotarkastajalle (Inspecteur van de Belastingdienst/P/kantoor P), joka hylkäsi sen 11.3.2005 tekemällään päätöksellä.
12. Yritys X saattoi 19.4.2005 asian verotusta koskevissa asioissa toimivaltaisen Arrondissementsrechtbank Haarlemin käsiteltäväksi. Pääasian asianosaiset olivat erimielisiä kysymyksestä, onko komission määräämä sakko, joka oli vyörytetty yrityksen X maksettavaksi, vuoden 2001 tuloverolain 3.14 §:n 1 momentin c kohdassa tarkoitettu sakko, sillä kyseisellä säännöksellä kielletään yhteisön toimielinten määräämän sakon vähentäminen yhtiön voittoa laskettaessa.
13. Arrondissementsrechtbank Haarlem hyväksyi 22.5.2006 antamassaan tuomiossa sakkojen osittaisen vähennyskelpoisuuden, koska sakkojen tarkoituksena oli poistaa rikkomukseen syyllistyneeltä rikkomisen perusteella saavutetut edut.
14. Alankomaiden veroviranomainen haki muutosta tähän tuomioon Gerechtshof te Amsterdamiin lähettämällään 30.6.2006 päivätyllä valituskirjelmällä.
15. Komissio, joka sai lehdistön ja NMa:n välityksellä tiedon Arrondissementsrechtbank Haarlemin antamasta tuomiosta sekä vireillä olevasta oikeudenkäyntimenettelystä, ilmoitti 15.3.2007 Gerechtshof te Amsterdamille lähettämässään kirjeessä haluavansa esiintyä asiassa ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio pyysi myös, että tätä tarkoitusta varten on asetettava määräaika ja että sille toimitetaan riita-asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat.
16. Gerechtshof te Amsterdamissa 22.8.2007 pidetyssä istunnossa pääasian asianosaisia ja komissiota kehotettiin esittämään näkemyksensä siitä, onko komissiolla asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan mukaan valta esittää omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia pääasiaa koskevassa menettelyssä.
17. Gerechtshof te Amsterdam katsoi, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan tulkinnan oikeellisuutta voidaan kohtuullisesti epäillä, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja pyytää yhteisöjen tuomioistuinta vastaamaan seuraavaan ennakkoratkaisukysymykseen:
”Onko komissiolla asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan mukaan toimivalta esittää omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia menettelyssä, joka liittyy sakon, jonka komissio on määrännyt X KG:lle yhteisön kilpailulainsäädännön rikkomisen vuoksi ja joka on siirretty (osittain) asianosaisen maksettavaksi, vähennyskelpoisuuteen asianosaisen vuoden 2002 (verotettavasta) voitosta?”
IV Oikeudenkäyntimenettely yhteisöjen tuomioistuimessa
18. Yritys X, Alankomaiden hallitus ja komissio toimittivat yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti kirjalliset huomautuksensa. Niitä sekä Italian hallitusta kuultiin myös istunnossa, joka pidettiin 18.12.2008.
V Asian tarkastelu
19. Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaan komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille ”mikäli [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää”.
20. Edellä mainitun ilmaisun tulkinta aiheuttaa erimielisyyttä yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksia esittäneille osapuolille.
21. Yritys X:n ja Alankomaiden hallituksen mukaan asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettua ilmaisua on tulkittava suppeasti ja sen tavoitteena on varmistaa EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukainen tulkinta sekä tukea kansallisia tuomioistuimia näiden säännösten soveltamisessa. Komission osallistuminen ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) on rajattu tiukasti menettelyihin, joissa kansalliset tuomioistuimet soveltavat EY 81 ja EY 82 artiklaa. Tämä lähestymistapa on niiden mukaan asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan sekä kyseistä asetusta tulkitsevien asiakirjojen, kuten EY 81 ja EY 82 artiklan, soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon(5) (jäljempänä yhteistyötä koskeva tiedonanto) sanamuodon, tavoitteen ja laatimiseen johtaneiden syiden mukainen. Lisäksi Alankomaiden hallitus katsoo, että komissio ei voi vedota asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn silloin, kun sen tavoitteena on varmistaa laajemmin EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen. Alankomaiden hallitus katsoo, että EY 81 ja EY 82 artiklan yhtenäistä soveltamista ei vaaranneta tapauksessa, jossa kansallista tuomioistuinta ei pyydetä tulkitsemaan tai soveltamaan jompaakumpaa näistä artikloista. Tämän johdosta se katsoo, että kaikkien näiden näkökohtien mukaan komissio ei voi asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen perusteella esittää huomautuksia kansallista verolakia koskevassa riita-asiassa, kuten tässä asiassa, joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä.
22. Komissio, jota tukee asiassa Italian hallitus, katsoo, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen soveltamisalaa ja erityisesti ilmaisua ”[EY] 81 tai [EY] 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen” on tulkittava laajasti, koska ilmaisu sisältää edellytykset, joiden mukaisesti komissio voi esittää kirjalliset huomautuksensa kansalliselle tuomioistuimelle. Komission mukaan ei voida katsoa, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisten kirjallisten huomautusten esittämiselle on asetettu lisäedellytys, jonka mukaan kansallisessa oikeudenkäynnissä on oltava kyse EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamisesta. Sen sijaan riittävä edellytys on se, että riita-asia voi vaarantaa yhteisön kilpailusäännösten johdonmukaisen soveltamisen. Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 21 perustelukappaleen säännöksillä ja komission ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyötä [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä annetulla tiedonannolla on vain suuntaa antava merkitys, eivätkä ne voi rajoittaa kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen laaja-alaista tulkintaa. Kun otetaan huomioon nämä näkökohdat ja koska komissiolla on laaja harkintamarginaali sen arvioimiseksi, edellyttääkö asian käsittely kirjallisten huomautusten esittämistä kansalliselle tuomioistuimelle, komissio korostaa, että sillä on toimivalta ja oikeutettu intressi esittää kyseisiä huomautuksia verotusta koskevassa pääasiassa. Sakot liittyvät EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamiseen, koska niillä rangaistaan kilpailun vastaisesta toiminnasta, kuten EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdassa on todettu. Mahdollisuus vähentää verotuksessa edes osittain komission päätöksellä määrättyjä sakkoja voi rajoittaa huomattavasti pelotevaikutusta ja heikentää EY:n perustamissopimuksen tavoitteita, erityisesti yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista. Lopuksi komissio huomauttaa, että kansallista tuomioistuinta eivät sido sen esittämät huomautukset ja että se ei saa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla väliintulijan asemaa pääasiassa.
23. Ennakkoratkaisupyynnön kysymyksenasettelun konkreettisemman ratkaisun vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen on tarkasteltava sitä, kattaako asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeessä vahvistetun ehdon soveltamisala tilanteen, jossa komissio pyrkii kansalliseen valitustuomioistuimeen esittämillään kirjallisilla huomautuksilla varmistamaan EY 81 artiklan soveltamista koskevan oman päätöksensä vaikutusten johdonmukaisen soveltamisen, jonka kansallinen valitustuomioistuin voi komission mukaan vaarantaa, jos se vahvistaa ensimmäisessä asteessa omaksutun tulkinnan ja ratkaisun.
24. Aluksi on todettava, että komissio on myöntänyt yhteisöjen tuomioistuimelle, että käsiteltävää asiaa koskeva tilanne kuuluu niiden epätyypillisten tapausten joukkoon, joissa se saattaa joutua käyttämään sille asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen nojalla myönnettyjä menettelyvaltuuksiaan. On selvää, että tässä säännöksessä tarkoitettuihin tyypillisiin tapauksiin kuuluvat ne tapaukset, joissa kansallista tuomioistuinta pyydetään soveltamaan EY 81 ja/tai EY 82 artiklaa tiettyyn tilanteeseen ja/tai joissa se soveltaa niitä konkreettisesti.
25. Siten yritys X:n ja Alankomaiden hallituksen puolustamaa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan suppeaa tulkintaa ei voida hyväksyä.
26. Ensinnäkin on hylättävä yritys X:n ja Alankomaiden hallituksen väite, jonka mukaan komissiolla on toimivalta aloittaa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukainen menettely ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa tietyn jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksellä voitaisiin vaarantaa EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukainen tulkinta. On todettava, että asetuksen N:o 1/2003 sanamuodossa viitataan edellä mainittujen artiklojen ”johdonmukaiseen soveltamiseen” eikä pelkästään niiden tulkintaan.
27. Vakuuttavana ei voida pitää myöskään Alankomaiden hallituksen esittämää väitettä siitä, että komissiolla ei ole oikeutta esittää kirjallisia huomautuksia asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen nojalla kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevassa riita-asiassa, koska tällä lainsäädännöllä ei voitaisi millään tavalla vaarantaa EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukaista soveltamista, vaan korkeintaan soveltamisen tehokkuus.
28. Koska johdonmukaisuuden käsite on monimerkityksinen, asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu ilmaisu voi viitata yhtä lailla tilanteisiin, joissa kansallinen tuomioistuin voi vaarantaa sekä EY 81 tai EY 82 artiklan sisäisen johdonmukaisuuden, eli asiallisesti kyseisissä säännöksissä tarkoitettujen edellytysten johdonmukaisen soveltamisen, että niiden ulkoisen johdonmukaisuuden, eli sen, että nämä säännökset säilyttävät loogisen ja selkeän aseman yhteisön kilpailusäännöistä muodostuvassa tai perustamissopimuksen yleisessä järjestelmässä.(6)
29. Jos kuitenkin katsotaan, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä viitataan johdonmukaisuuden käsitteeseen edellä tarkoitetulla tavalla, ei voida sulkea pois sitä, että kansallisen oikeuden mukaista riita-asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi kuitenkin vaarantaa EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukaisen soveltamisen, kuten tässä ratkaisuehdotuksessa jäljempänä selvitetään.
30. Tämän seikan osalta voidaan mielestäni havaita, että kansallisen tuomioistuimen tuomio, jossa annetaan mahdollisuus vähentää verotuksessa osittain tai kokonaan komission EY 81 artiklan soveltamiseen perustuvalla päätöksellä määrätty sakko, voi vaikuttaa tällaisen päätöksen johdonmukaiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa, joihin asianmukaiset yritykset ovat sijoittautuneet.
31. Tässä tapauksessa voidaan tietenkin esittää vastaväite, jonka mukaan komission asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen nojalla esittämät kirjalliset huomautukset liittyvät tapaukseen, jossa on kysymys pikemminkin EY 81 artiklan soveltamista koskevan päätöksen yhtenäisen soveltamisen varmistamisesta kuin tämän määräyksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamisesta.
32. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen toiseksi mainitun tulkinnan osalta, joka esitettiin edellä 28 kohdassa, tehdään suoraan tällaiset päätelmät, niin syyllistytään liialliseen muodollisuuteen.
33. Ensinnäkin, vaikka johdonmukaisuuden käsite eroaa yhtenäisyyden käsitteestä siksi, että johdonmukaisuuden käsitteellä voi olla merkityksiä, joita ei periaatteessa voida hyväksyä yhtenäisyyttä koskevan käsitteen osalta, on kuitenkin pantava merkille, että yhtenäisyyden käsitettä käytetään asetuksen N:o 1/2003 tietyissä kieliversioissa johdonmukaisuuden käsitteen tai ilmaisun ”johdonmukainen soveltaminen” sijasta joissain muissa tämän säännöksen kieliversioissa. Käsitettä ”yhtenäinen soveltaminen” käytetään asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen tanskankielisessä (ensartede anvendelse), italiankielisessä (applicazione uniforme) ja ruotsinkielisessä (enhetliga tillämpningen) versiossa ja käsitettä ”yhtenäinen” käytetään myös kyseisen asetuksen asiaa koskevien perustelukappaleiden saksankielisessä (einheitliche), tanskankielisessä ja ruotsinkielisessä versiossa.
34. Sen lisäksi johdonmukaisuuden käsite tai tarkemmin sanoen ilmaisu ”johdonmukainen soveltaminen” vaikuttaa riittävän joustavalta, jotta asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisen mekanismin soveltamisalaan voidaan sisällyttää tilanteet, joissa kansallinen tuomioistuin vaarantaisi tai saattaisi vaarantaa EY 81 tai EY 82 artiklan yhtenäisen tai jopa tehokkaan soveltamisen.(7) Tällainen lähestymistapa vaikuttaa asianmukaiselta siksikin, että asetuksen N:o 1/2003 tavoitteena on varmistaa EY 81 ja EY 82 artiklan(8) yhtenäinen ja tehokas soveltaminen, jossa komissiolla on sen yhteisön oikeuden mukaisen valvontatehtävän kannalta ensisijaisen tärkeä sija.(9)
35. Koska EY 81 artiklan tulkinta liittyy kiinteästi tähän tuomioon, on vaikea käsittää, miksi komissio ei voisi vedota asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaiseen mekanismiin sen perusteella, että se pyrkisi ainoastaan varmistamaan sellaisen päätöksen johdonmukaisen soveltamisen, jolla itsellään sovelletaan ja tulkitaan EY 81 artiklaa. Tältä osin minusta vaikuttaa, että on mahdotonta olla ottamatta huomioon EY 81 ja EY 82 artiklaan tehdyn viittauksen vaikutusta, joka sisältyy asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohtaan, eikä pelkästään yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa näistä säännöksistä vaan myös juuri näihin säännöksiin perustuvaa komission päätöksentekokäytäntöä, ellei yhteisöjen tuomioistuin katso tätä päätöksentekokäytäntöä lainsäädännön vastaiseksi.
36. Tietenkin voidaan vielä vastata, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan johdonmukainen soveltaminen ainoastaan EY 81 tai EY 82 artiklan osalta eikä muiden yhteisön oikeussäännösten, kuten EY 83 artiklan osalta, jonka nojalla komissio on muun muassa saanut toimivallan määrätä sakkoja yrityksille, jotka ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa.
37. Kyseisessä vastaväitteessä ei kuitenkaan oteta huomioon EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisten sakkojen päämäärähakuisuutta, koska sakkojen tarkoituksena on ”varmistaa, että [EY] 81 artiklan 1 kohdassa ja [EY] 82 artiklassa tarkoitettuja kieltoja noudatetaan”, ja ne ovat näin yksi komission käytettäväksi annetuista välineistä, jotta se voisi täyttää sille yhteisön oikeudessa annetun valvontatehtävän.(10)
38. Näissä olosuhteissa olisi vähintäänkin erikoista katsoa, että huolimatta näiden sakkojen olennaisesta suhteesta EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamiseen, sellainen kansallisen oikeuden mukainen riita-asia, jossa käsitellään kysymystä, joka liittyy EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisen kiellon noudattamiseksi annetun komission päätöksen perusteella määrättyjen sakkojen luonteeseen, ei lähtökohtaisesti voisi vaikuttaa EY 81 artiklan johdonmukaiseen soveltamiseen.
39. Näin ollen palaan Alankomaiden hallituksen ja yritys X:n esittämään pääasialliseen vastaväitteeseen, jonka mukaan asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukainen mekanismi on luotu käytettäväksi ainoastaan silloin, kun kansallista tuomioistuinta pyydetään soveltamaan EY 81 ja/tai EY 82 artiklaa.
40. On tunnustettava, että tämä näkökohta ei ole täysin perusteeton, koska asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukainen mekanismi on epäilemättä pääasiallisesti tarkoitettu otettavaksi käyttöön, kun kansallisia tuomioistuimia pyydetään tekemään ratkaisunsa EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamisesta.
41. Siten vaikuttaa selvältä, että siirtyminen EY 81 ja EY 82 artiklan erityisen keskitetystä soveltamisesta, jota noudatettiin 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen nojalla,(11) yhteisön kilpailusääntöjen hajautettuun täytäntöönpanojärjestelmään, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa N:o 1/2003, edellyttää sellaisten mekanismien käyttöön ottamista, joilla voidaan varmistaa EY 81 ja EY 82 artiklan säännösten ”tosiasiallinen” ”tehokas”, ”yhtenäinen” ja/tai ”johdonmukainen” soveltaminen asetuksessa N:o 1/2003 käytettyjen eri ilmaisujen mukaisesti.(12) On myös totta, että näihin mekanismeihin sisältyvät yhtäältä jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja toisaalta komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten yhteistyötä koskevat menettelyt, joista säädetään asetuksen N:o 1/2003 15 artiklassa.
42. On kuitenkin katsottava, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisen erityisen yhteistyömekanismin edellytyksenä ei saa olla se ennakkoehto, että kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu riita-asia koskee EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamista, vaan se voi myös koskea hyvin tilannetta, jossa kansallinen tuomioistuin lausuu, vaikka riita-asiassa on kyse kansallisesta lainsäädännöstä, kyseisen riita-asian puitteissa yhteisön oikeuden käsitteen tai ilmaisun merkityksestä tai soveltamisalasta, kuten komission määräämästä sakosta, joka liittyy olennaisesti EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamiseen.
43. Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen sanamuodossa viitataan ainoastaan EY 81 ja EY 82 artiklan ”johdonmukaiseen soveltamiseen”. Siten, toisin kuin yhtäältä kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa, jossa viitataan kansallisten tuomioistuinten komissiolta pyytämiin tietoihin ja lausuntoon, kun tuomioistuimet päättävät ”[EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamismenettelyistä”, ja toisaalta tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdassa, joka koskee kansallisten tuomioistuinten sellaisten tuomioiden toimittamista komissiolle, joissa ”päätetään [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamisesta”, asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä ei edellytetä komission kirjallisten huomautusten esittämisen osalta, että kansallisessa tuomioistuimessa on vireillä riita-asia, jossa kyseistä tuomioistuinta pyydetään lausumaan EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamisesta.
44. Vaikka on totta, että asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan, että komissiolle on tarpeen antaa ”mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimissa asioissa, joissa sovelletaan [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan määräyksiä”,(13) tällä ilmaisulla ei sellaisenaan rajoiteta komissiolle annettua mahdollisuutta esittää niitä muissa olosuhteissa silloin, kun kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen ehtoa noudatetaan.
45. On pantava myös merkille, että johdanto-osan 21 perustelukappaleessa oleva virkkeen osa, joka toistettiin osittain edellisessä kohdassa, kuvaa ainoastaan epätarkasti kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan tekstiä. On todettava, että kyseisessä virkkeessä käsitellään samalla tavoin komission kansallisille tuomioistuimille esittämiä kirjallisia ja suullisia huomautuksia, kun taas asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan neljännen virkkeen mukaan suullisten huomautusten esittämiseen on oltava kansallisen tuomioistuimen etukäteen antama lupa. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten esittämät huomautukset asetetaan samalle tasolle, vaikka, kuten Alankomaiden hallitus myös tunnustaa, komissioon sovellettava edellytys (”mikäli [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää”) on ainakin sanamuodoltaan erilainen kuin se, jota sovelletaan kansallisiin kilpailuviranomaisiin, jotka voivat esittää huomautuksia omasta aloitteestaan omien jäsenvaltioidensa tuomioistuimille ”EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä”.
46. Tästä johdanto-osan 21 perustelukappaleen virkkeestä ei voi siten tehdä yhtä suppeaa päätelmää kuin sen, jonka Alankomaiden hallitus on esittänyt asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen tulkinnasta.
47. Vaikka vastaavasti varmasti on olemassa yhteys sen, että kansallisten tuomioistuinten antamat kirjalliset tuomiot, ”joissa päätetään [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan soveltamisesta”, toimitetaan komissiolle kokonaisina asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja sen välillä, että tämä toimielin voi esittää kansallisille tuomioistuimille kirjallisia huomautuksia kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisesti, tätä yhteyttä ei voida pitää kyseisten huomautusten esittämistä koskevana ennakkoehtona.
48. Jos tilanne olisi tämä, komissio ei voisi koskaan esittää kirjallisia huomautuksia kansallisille tuomioistuimille, jotka ratkaisevat asian ensimmäisessä asteessa tai silloin, kun asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 2 kohdan mukaista edellytystä ei ole täytetty, vaikka komissio muita keinoja käyttämällä saa tietää tuomiosta, jonka se arvioi mahdollisesti vaarantavan EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukaisen soveltamisen, ja vaatii, että se voi esittää kirjallisia huomautuksia myös silloin, kun edellä mainitut tuomioistuimet päättävät EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamisesta.
49. Katson siten, että komission kansalliselle tuomioistuimelle esittämien kirjallisten huomautusten osalta ei voida edellyttää täydentäviä tai implisiittisiä ehtoja, joiden mukaan kansallisen tuomioistuimen arvio, joka voi vaikuttaa EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukaiseen soveltamiseen, on suoritettava sen riita-asian puitteissa, jonka osalta tätä tuomioistuinta pyydetään soveltamaan kyseisiä artikloja.
50. Alankomaiden hallitus katsoi esittämissään huomautuksissa, että tällainen lähestymistapa aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta, koska komission mahdollisuudesta esittää huomautuksia kansallisille tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisesti tulisi rajaton.
51. Tämä arvio ei ole vakuuttava. Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisen mekanismin käyttöä koskevat rajoitukset esitetään kyseisen artiklan samaan kohtaan sisältyvässä ehdossa. Kuten tässä ratkaisuehdotuksessa on jo korostettu, minusta vaikuttaa kuitenkin käsiteltävän riita-asian luonteesta riippumatta siltä, että juuri kansallisen tuomioistuimen tekemät arviot EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisesta voivat vaarantaa kyseisten artiklojen johdonmukaisen soveltamisen, ja arviot ovat välttämättömiä sille, että komissio voi aloittaa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisen mekanismin käytön.
52. Vaikuttaa siltä, että tämä on kyseessä käsiteltävänä olevassa asiassa ja että tämä tilanne on johtanut siihen, että komissio halusi esittää kirjallisia huomautuksia ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle.
53. Asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ilmenee, että sivuuttaakseen Alankomaiden vuoden 2001 tuloverolain 3.14 §:n 1 momentin c kohdan soveltamisen Arrondissementsrechtbank Haarlem, joka on verotusta koskevissa riita-asioissa ensimmäisen asteen tuomioistuin, katsoi, että EY 81 artiklan soveltamista koskevalla komission päätöksellä määrätyissä sakoissa on pääasiallisesti kyse etuuden takaisin perimisestä, mikä johti tämän kansallisen tuomioistuimen arvioon siitä, että sakko on ainakin osittain vähennyskelpoinen.
54. Tällainen arvio komission määräämien sakkojen luonteesta koskee epäilemättä yhteisön oikeuden alaan kuuluvaa oikeudellista käsitettä, jolla on olennainen yhteys EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamiseen. Vaikka toisin sanoen Arrondissementsrechtbank Haarlemin käsiteltävänä olevassa riita-asiassa oli kyse verotuksesta, kyseisen tuomioistuimen arvio liittyi selkeästi kysymykseen, jolla on olennainen yhteys EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamiseen.
55. Kuten ennakkoratkaisupyynnön 2.3 kohdasta ja komission yhteisöjen tuomioistuimelle esittämistä huomautuksista käy ilmi, juuri tämä arvio, joka koskee EY 81 artiklan soveltamista koskevalla komission päätöksellä määrättyjen sakkojen luonnetta, vaarantaa komission mukaan kyseisen artiklan johdonmukaisen soveltamisen, kun otetaan huomioon erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan tällaisessa tapauksessa määrättyjen sakkojen tarkoituksena on sekä lainvastaisen menettelyn sanktioiminen että sen estäminen, ettei menettelyä uudisteta.(14) Tämän oikeuskäytännön perusteella komissio vetoaa siihen, että ”etuuden takaisin periminen” ei ole selkeästi ensisijainen tavoite niiden sakkojen osalta, joita komissio määrää yhteisön kilpailusääntöjä rikkoneille yrityksille.(15)
56. Arrondissementsrechtbank Haarlemin komission määräämien sakkojen luonteesta antaman arvion johdosta komissio, joka sai lehdistön ja NMa:n välityksellä tiedon ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vireillä olevasta menettelystä, katsoi EY 81 artiklan johdonmukaisen soveltamisen edellyttävän, että se esittää kyseiselle tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia edellä mainitusta Arrondissementsrechtbank Haarlemin esittämästä arviosta.
57. Näissä olosuhteissa vaikuttaa siltä, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaista edellytystä ei sivuuteta sillä, että komissio katsoo esillä olevassa asiassa, että sillä on oikeus esittää kirjallisia huomautuksia edellä mainitun artiklan soveltamisesta.
58. Yritys X:n ja Alankomaiden hallituksen väitteistä poiketen kyseisellä ratkaisulla ei nähdäkseni vääristetä asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettua mekanismia eikä loukata jäsenvaltioiden prosessiautonomiaa.
59. Ensimmäisen näkökohdan osalta on palautettava mieliin yritys X:n väite, jonka mukaan komissiolla, vaikka sillä ei ole pääasian asianosaisen asemaa, on oma intressi saada tämä asia ratkaistua siten, että komission yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määräämän sakon verovähennyskelpoisuus suljetaan pois, mikä merkitsee, että se ylittäisi tälle toimielimelle sen tuomioistuinten ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla annetun toimivallan.
60. Sen seikan lisäksi, että asetuksessa N:o 1/2003 ei käytetä ilmaisua ”tuomioistuinten ulkopuolinen asiantuntija” (amicus curiae) eikä siinä määritellä sen asemaa,(16) tämä väite on torjuttava kahden keskeisen syyn vuoksi.
61. Kuten ensinnäkin olen ratkaisuehdotuksessa jo useasti todennut, asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukainen ainoa edellytys sille, että komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille, on se, että EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen vaarantuu. Tässä säännöksessä ei torjuta sitä, että tämän ehdottoman edellytyksen lisäksi komissiolla on enemmän tai vähemmän välitön ja/tai selvästi ilmaistu intressi siihen, että riita-asia, jota varten se aikoo tehdä kirjallisia huomautuksia, ratkaistaan tietyllä tavalla. Lisäksi yhteisön lainsäädännön ja erityisesti yhteisön kilpailusääntöjen valvonnassa komissiolla olevan erityistehtävän vuoksi olisi erityisen vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa käytännössä yhteisön yleisen intressin ja komission oman intressin mukaiset toimet, jos oletetaan, että tällainen intressi on olemassa. Tässä tapauksessa esimerkiksi katson, että on olemassa yleinen intressi siihen, että komission hyväksymällä päätöksellä sakkojen määräämisestä yrityksille, jotka ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa, voi olla johdonmukainen, yhtenäinen ja tehokas vaikutus koko yhteisössä.
62. Mielestäni todellisuudessa olisi hyödytöntä pyrkiä rajoittamaan asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitetun mekanismin soveltamisalaa sellaisten enemmän tai vähemmän välittömien ja tunnustettujen intressien osalta, joita komission väitetään tavoittelevan, jos tässä säännöksessä asetettu ainoa edellytys muuten täyttyy.
63. Toiseksi ei pidä unohtaa sitä, että komission asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisesti esittämät kirjalliset huomautukset eivät sido kansallista tuomioistuinta, jolle huomautukset toimitetaan, kuten tässä asiassa sovellettavan, Mededingingswetin muuttamisesta 30.6.2004 annetun lain johdanto-osassa nimenomaisesti todetaan, eli komissiolla ei ole pääasian asianosaisen asemaa eikä sitä rinnasteta siihen, kuten yritys X itse myös totesi istunnossa,(17) eikä sitä, ettei näiden huomautusten esittäminen ole millään tavoin ristiriidassa pääasian asianosaisten prosessuaalisten oikeuksien kanssa.(18)
64. Siten ei voida katsoa, että komissio olisi ylittänyt huomautuksien esittämistä koskevalle oikeudelleen asetetut rajoitukset, joista säädetään asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdassa, esittämällä kirjalliset huomautukset ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tai että se ei noudattaisi tämän säännöksen mukaisia menettelysääntöjä tai kansallisia menettelysääntöjä.
65. Tämän menettelyllisiä syitä koskevan huomautuksen johdosta olen tarkastellut ja hylännyt tämän ratkaisuehdotuksen 58 kohdassa esitetyn Alankomaiden hallituksen toisen väitteen, joka koskee jäsenvaltioiden prosessiautonomian loukkaamista, sillä edellisessä kohdassa esitetyn lisäksi on todettava, että tällainen prosessiautonomian loukkaaminen ei ole kyseessä silloin, kun komission toiminta kuuluu asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen soveltamisalaan, mistä on kyse tässä asiassa.
66. Todettakoon lopuksi kaiken varalta, että tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettu lähestymistapa koskee ainoastaan komission mahdollisuutta esittää kirjallisia huomautuksia ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle. Tämä lähestymistapa ei luonnollisestikaan rajoita kyseisen tuomioistuimen mahdollisuutta pyytää yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua EY 234 artiklan mukaisesti asiakysymykseen siitä, onko yhteisön oikeuden vastaista, että jäsenvaltio ja sen kansalliset tuomioistuimet antavat verovelvolliselle mahdollisuuden vähentää verotettavasta voitostaan sakon, joka on määrätty EY 81 artiklan soveltamisesta tehdyn komission päätöksen nojalla.(19)
67. Kaikkien näiden perusteiden nojalla katson, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen soveltamisalaan kuuluu pääasiassa kyseessä oleva tilanne, jossa komissio aikoo esittää kirjallisia huomautuksia kansalliselle tuomioistuimelle, jonka käsiteltävänä oleva riita-asia koskee mahdollisuutta vähentää verotuksessa EY 81 artiklan soveltamisesta tehdyllä komission päätöksellä määrätty sakko.
VI Ratkaisuehdotus
68. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Gerechtshof te Amsterdamin esittämään kysymykseen seuraavasti:
Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen soveltamisalaan kuuluu pääasiassa kyseessä oleva tilanne, jossa komissio aikoo esittää kirjallisia huomautuksia kansalliselle tuomioistuimelle, jonka käsiteltävänä oleva riita-asia koskee mahdollisuutta vähentää verotuksessa EY 81 artiklan soveltamisesta tehdyllä komission päätöksellä määrätty sakko.