Valitus, jonka ENI SpA on tehnyt 3.10.2011 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-39/07, ENI v. komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-508/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: ENI SpA (edustajat: asianajajat G. M. Roberti, D. Durante, R. Arras, E. D`Amico ja I. Perego)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valituksenalaisen tuomion se osa, jolla ENI:n asiassa T-39/07 nostama kanne hylättiin, on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain, ja näin ollen

Komission 29.11.2006 (asia COMP/F/38.638 - BR/ESBR) tekemä päätös on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain

Ja/tai ENI:lle edellisessä luetelmäkohdassa mainitulla päätöksellä määrätty sakko on kumottava tai sitä on alennettava

Toissijaisesti valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain ENI:n asiassa T-39/07 nostaman kanteen hylkääviltä osiltaan, ja asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi, jotta se ratkaisisi pääasian unionin tuomioistuimen sille antamien ohjeiden mukaisesti

Velvoittaa komission korvaamaan sekä tästä asiasta aiheutuvat että asiasta T-39/07 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

ENI väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka jakautuu neljään osaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita erilaisia oikeudellisia virheitä ja että se ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan eikä myöskään Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja unionin tuomioistuimen vahvistamia perusperiaatteita, valittajan puolustautumisoikeuksien vahingoksi. ENI väittää, että

Olettama siitä, että emoyhtiöllä on määräävä vaikutusvalta, ei ole perusteltavissa, kun otetaan huomioon antitrust-vastuun syyksilukemista sääntelevät periaatteet ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuneet, olettamia koskevat periaatteet; unionin yleinen tuomioistuin on joka tapauksessa jättänyt lausumatta kanteessa esitetyistä perusteluista, jotka koskivat määräävän vaikutusvallan tosiasiallisen käyttämisen laajuutta.

Todisteita, jotka ENI esitti kumotakseen vastuuta koskevan olettaman, ei ole asianmukaisesti arvioitu. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin poikennut unionin tuomioistuimen ja itse unionin yleisen tuomioistuimen tässä suhteessa määrittelemistä oikeudellisista periaatteista

Kun unionin yleinen tuomioistuin on oikeuskäytännön perusteella väittänyt, että vastuuolettama on luonteeltaan suhteellinen, se on tällä soveltamistavalla vääristellyt sen todellista ulottuvuutta aiheuttaen näin sen, että ENI:n on ollut mahdotonta esittää siltä vaadittua vastakkaista näyttöä ja että objektiivista vastuuta koskevaa järjestelmää on sovellettu

unionin yleinen tuomioistuin on perusteluitta katsonut, ettei sen tarvinnut arvioida ENI:n sille esittämiä seikkoja, jotka liittyivät yhtiöiden rajoitettua vastuuta koskevan periaatteen merkitykseen arvioitaessa, onko emoyhtiö vastuussa määräävän vaikutusvallan käyttämistä koskevan olettaman perusteella, ja se on soveltanut väärin perusteita, jotka johtuvat kilpailuoikeudellisten yritysseuraantojen alan oikeuskäytännöstä.

Toisessa perusteessaan, joka jakautuu kahteen osaan, ENI väittää unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa sekä loukanneen suhteellisuusperiaatetta ja perusteluvelvollisuutta. ENI väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

on arvioinut väärin rikkomisen vakavuutta sakkoa määrittäessään, koska se on perusteluitta evännyt ENI:n tässä suhteessa esittämien seikkojen ja niiden lausumien merkityksen, joita se oli kehitellyt sovelletun kertoimen suhteettomuudesta

on sulkenut Syndialin pois riidanalaisen päätöksen adressaattien joukosta ja poikennut niistä oikeuskäytännöstä johtuvista perusteista, jotka koskevat yritysten välistä seuraantoa jättäen myös ottamatta huomioon sakon enimmäismäärästä johtuvat seuraukset.

____________