Language of document : ECLI:EU:T:2022:44


UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

2 päivänä helmikuuta 2022 (*)

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinat – Päätös kantelun hylkäämisestä – Unionin etua koskevan edellytyksen täyttymättä jääminen – Valtion toimia koskeva poikkeus – Huolellisen tarkastelun vaatimus – Asetukseen (EY) N:o 773/2004 perustuvat menettelylliset oikeudet

Asiassa T-399/19,

Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A., kotipaikka Varsova (Puola), edustajinaan asianajajat K. Karasiewicz, radca prawny, T. Kaźmierczak, K. Kicun ja P. Moskwa,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Ernst, G. Meessen ja J. Szczodrowski,

vastaajana,

jota tukevat

Gazprom PJSC, kotipaikka Moskova (Venäjä),

ja

Gazprom export LLC, kotipaikka Pietari (Venäjä),

edustajinaan asianajajat J. Karenfort, J. Hainz, B. Evtimov, N. Tuominen, J. Heithecker ja D. O’Keeffe, solicitor,

väliintulijoina,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota kantelun hylkäämistä koskeva 17.4.2019 annettu komission päätös C(2019) 3003 final (asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit J. Svenningsen (esittelevä tuomari), R. Barents, C. Mac Eochaidh ja T. Pynnä,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Zwozdziak-Carbonne,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 20.5.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A. on kaasu- ja öljyalalla pääsääntöisesti Puolassa toimivan PGNiG-konsernin emoyhtiö. Kyseinen konserni harjoittaa erityisesti kaasun ja raakaöljyn etsintää ja tuotantoa sekä kaasun maahantuontia, myyntiä ja jakelua.

2        Kantaja vaatii kumoamaan kantelun hylkäämistä koskevan 17.4.2019 annetun Euroopan komission päätöksen C(2019) 3003 final (asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa) (jäljempänä riidanalainen päätös), jonka taustalla oli kantajan tekemä Gazprom PJSC:tä ja tämän tytäryhtiöitä, joista yksi on Gazprom export LLC(jäljempänä yhdessä Gazprom), koskeva kantelu.

 Asiassa AT.39816 ja asiassa AT.40497 käydyt menettelyt

3        Komissio toteutti vuosina 2011–2015 useita toimenpiteitä tutkiakseen Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoiden toimintaa ja erityisesti sitä, olivatko kyseisiin markkinoihin ja etenkin Bulgarian, Tšekin tasavallan, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan ja Slovakian (jäljempänä yhdessä kyseiset KIE-maat) markkinoihin vaikuttavat Gazpromin tietyt käytännöt yhdenmukaisia SEUT 102 artiklassa vahvistetun määräävän aseman väärinkäytön kiellon kanssa. Komissio lähetti tässä yhteydessä kantajalle muun muassa tiedonsaantipyyntöjä. Kyseistä tutkimusta koskeva hallinnollinen menettely kirjattiin viitteellä ”AT.39816 – Tuotantoketjun alkupään kaasuntoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa” (jäljempänä asia AT.39816).

4        Aloitettuaan kyseisen asian yhteydessä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 11 artiklan 6 kohdan sekä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18) 2 artiklan mukaisen menettelyn komissio lähetti Gazpromille 22.4.2015 asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan mukaisen väitetiedoksiannon. Komissio totesi kyseisessä väitetiedoksiannossa alustavasti, että Gazpromilla oli määräävä asema kyseisten KIE-maiden tuotantoketjun alkupään kaasuntoimituksen kansallisilla tukkumarkkinoilla ja että se käytti kyseistä asemaa väärin SEUT 102 artiklan vastaisesti harjoittamalla kilpailunvastaista strategiaa, jolla tähdättiin kyseisten markkinoiden pilkkomiseen ja eristämiseen ja siten kaasun vapaan liikkumisen estämiseen kyseisissä maissa.

5        Komission mukaan kyseinen Gazpromin strategia piti sisällään kolme kilpailunvastaisten käytäntöjen kokonaisuutta, jotka vaikuttivat Gazpromin asiakkaisiin kyseisissä KIE-maissa ja jotka perustuivat siihen, että Gazprom oli ensinnäkin asettanut alueellisia rajoituksia tukkukauppiaiden ja muutamien teollisuusasiakkaiden kanssa kyseisissä KIE-maissa tekemissään kaasuntoimitussopimuksissa; siihen, että kyseisten alueellisten rajoitusten ansiosta Gazprom pystyi toiseksi harjoittamaan vilpillistä hinnoittelupolitiikkaa viidessä kyseisistä KIE-maista eli Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa, ja siihen, että kolmanneksi Gazprom oli edellyttänyt tukkukauppiailta Bulgariassa ja Puolassa kaasuntoimituksilleen erinäisiä kaasunsiirtoinfrastruktuuriin liittyviä vakuutuksia. Erityisesti Puolan kohdalla nämä vakuutukset koskivat sitä, että puolalaisen tukkukauppiaan eli kantajan oli hyväksyttävä Gazpromin määräysvallan lisääminen Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan hallinnoinnissa (jäljempänä Jamal-väitteet); Jamal on yksi tärkeimmistä kaasunsiirtoputkista Puolassa.

6        Gazprom vastasi väitetiedoksiantoon 29.9.2015 ja kiisti komission esittämät kilpailuun liittyvät huolenaiheet. Gazprom esitti 14.2.2017 asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti sitoumusluonnoksen, mutta kiisti edelleen kyseiset huolenaiheet.

7        Kootakseen asianomaisten osapuolten huomautukset kyseisestä sitoumusluonnoksesta komissio julkaisi 16.3.2017 Euroopan unionin virallisessa lehdessä – edelleen asiassa AT.39816 – asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedonannon, johon sisältyi tiivistelmä asiasta AT.39816 sekä kyseisen sitoumusluonnoksen olennainen sisältö, ja antoi asianomaisille osapuolille kyseisestä päivämäärästä lähtien seitsemän viikkoa aikaa esittää huomauksensa (jäljempänä markkinoiden kuuleminen). Huomautuksia jättivät erityisesti kantaja, Puolan energia-alan sääntelyviraston (Urząd Regulacji Energetyki, jäljempänä Puolan sääntelyvirasto) johtaja ja Gaz-System S.A., joka on Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan haltija.

8        Kantaja jätti 9.3.2017, samanaikaisesti komission asiassa AT.39816 aloittaman hallinnollisen menettelyn kanssa, asetuksen N:o 773/2004 5 artiklan mukaisesti kyseistä asiaa AT.39816 koskevan kantelun, jossa se toi esille Gazpromin väärinkäytökset (jäljempänä kantelu).

9        Komissio vahvisti 29.3.2017 vastaanottaneensa kantelun, joka kirjattiin tämän jälkeen erilliseen menettelyyn viitteellä ”Asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa” (jäljempänä asia AT.40497).

10      Komissio toi esille kantajalle 31.3.2017 osoitetulla kirjeellä, että kantelussa esille otetut käytännöt ja sitoumusluonnokseen liittyvät käytännöt vaikuttivat päällekkäisiltä, ja se pyysi kantajaa esittämään huomautuksia markkinoiden kuulemisen yhteydessä. Kantajan pyydettyä ja saatua pidennettyä asiassa sovellettua määräaikaa se jätti huomautuksensa kyseisestä luonnoksesta 19.5.2017, kuten edellä tämän tuomion 7 kohdassa mainitaan.

11      Gazprom toimitti komissiolle 15.5.2017 kantelua koskevat huomautuksensa asiassa AT.40497.

12      Komissio ilmoitti kantajalle kirjallisesti 23.1.2018 asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti aikovansa hylätä kantelun ja kehotti kantajaa esittämään näkemyksensä neljän viikon kuluessa (jäljempänä hylkäämisaikomusta koskeva kirje). Tässä yhteydessä komissio toimitti kantajalle myös asiassa AT.39816 esitetystä väitetiedoksiannosta version, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, sekä kyseistä kantelua koskevat Gazpromin huomautukset, joista luottamukselliset tiedot oli poistettu.

13      Kantaja esitti huomautuksensa 2.3.2018 vastaamalla hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen. Sen lisäksi, että kantaja ilmaisi olevansa tyytymätön kyseisessä kirjeessä esitettyihin alustaviin päätelmiin, se toi erityisesti esille katsovansa, ettei se ollut saanut kaikkia komission näkökannan perusteena käytettyjä asiakirjoja ja että sille toimitettu asiassa AT.39816 esitetty väitetiedoksiannon versio, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu, ei sisältänyt tiettyjä välttämättömiä osia.

14      Komissio antoi 24.5.2018 asian AT.39816 yhteydessä sen jälkeen, kun Gazprom oli esittänyt muutetun sitoumusluonnoksen markkinoiden kuulemisen jatkoksi, päätöksen C(2018) 3106 final, joka koski SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan soveltamismenettelyä (Asia AT.39816 – Tuotantoketjun alkupään kaasuntoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa) ja jolla komissio hyväksyi Gazpromin antamat sitoumukset, määräsi ne velvoittaviksi ja saattoi päätökseen kyseistä asiaa koskeneen hallinnollisen menettelyn todeten, etteivät komission toimet olleet enää tarpeen väitetiedoksiannossa yksilöityjen käytäntöjen osalta. Kantaja nosti 15.10.2018 unionin yleisessä tuomioistuimessa kyseistä päätöstä koskevan kanteen, joka kirjattiin asianumerolla T-616/18.

15      Kantaja esitti 5.9.2018 asiassa AT.40497 kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU (EUVL 2011, L 275, s. 29) 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun pyynnön saada tutustua erinäisiin kyseisen asian asiakirjoihin. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ilmoitti kantajalle 17.9.2018, että se välittäisi kantajan pyynnön kilpailun pääosastolle, jolla oli toimivalta vastata pyyntöön. Komissio ilmoitti kantajalle 25.9.2018 vahvistaneensa kantansa kantajalle jo toimitettujen asiakirjojen perustella ja kieltäytyvänsä antamasta kantajan tutustuttavaksi muita väitetiedoksiannon osia.

16      Komissio päätti asiaa AT.40497 koskeneen menettelyn 17.4.2019 antamalla riidanalaisen päätöksen.

 Riidanalainen päätös

17      Komissio erotti riidanalaisessa päätöksessä toisistaan ne kantelussa esitetyt väitteet, jotka vastasivat niitä kilpailua koskevia huolenaiheita, jotka asian AT.39816 käsittelyn päätteeksi annetulla päätöksellä velvoittaviksi määrätyt sitoumukset kattoivat, sekä muut väitteet, joita kyseisessä kantelussa esitettiin Gazpromia vastaan.

18      Komissio katsoi ensin mainittujen väitteiden osalta olennaisin osin, että niissä tarkoitetut menettelyt oli otettu asianmukaisesti huomioon kyseisissä sitoumuksissa (ks. riidanalaisen päätöksen 2.2 ja 2.3 kohta). Komissio tutki muut väitteet yksi kerrallaan riidanalaisen päätöksen 2.4 kohdassa, jonka otsikko on ”Aiheet, joita sitoumukset eivät kata” (Matters not covered by the commitments).

19      Komissio käsitteli 2.4.1 kohdassa, jonka otsikko on ”Jamal-kaasuputkea koskeva väite” (The Objection concerning the Yamal Pipeline), kantelussa esitettyjä väitteitä, joiden mukaan Gazprom oli asettanut lisäkaasun lyhytaikaista toimitusta koskevan sopimuksen tekemiselle ehtoja, jotka eivät liittyneet mitenkään kyseisen sopimuksen kohteeseen, kun kantaja kärsi vuosina 2009 ja 2010 toimitusvajeesta Gazpromin ukrainalaisen tytäryhtiön Gazprom-RosUkrEnergo AG:n (jäljempänä RUE) konkurssin vuoksi (jäljempänä infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvät väitteet). Lyhyesti sanottuna kyseiset ehdot koskivat ensinnäkin kyseiseltä Gazpromin tytäryhtiöltä olevasta saatavasta luopumista; toiseksi kantajan suostumista siihen, että kantajan ja Gazpromin omistama, Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan infrastruktuurit omistava System Gazociągów Tranzytowych EuRoPol Gaz S.A. (jäljempänä EuRoPol) luopuu Gazpromilta olevasta saatavasta, jonka suuruus oli [luottamuksellinen](1) Yhdysvaltain dollaria; kolmanneksi EuRoPolin yhtiösäännön muuttamista siten, että Gazprom saisi veto-oikeuden tiettyihin EuRoPolin päätöksiin, ja neljänneksi erinäisten lausekkeiden lisäämistä EuRoPolin ja Gaz-Systemin välillä tehtyyn sopimukseen, joka koski Gaz-Systemin hallinnoimaa edellä mainittua kaasuputken osaa (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 18 perustelukappaleen kolmas ja seitsemäs luetelmakohta).

20      Ennen arviointiaan komissio kertasi kantajan näkemyksen infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvistä väitteistä ottaen aina huomioon kaksi seikkaa: ensinnäkin Puolan sääntelyviraston 19.5.2015 johtajansa välityksellä antaman päätöksen, jolla Gaz-System hyväksyttiin Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osan riippumattomaksi verkonhaltijaksi (jäljempänä sertifiointipäätös), ja toiseksi kantajan velvoittamisen infrastruktuuriin liittyviin vakuutuksiin.

21      Jälkimmäistä seikkaa tarkastellessaan komissio katsoi otsikon ”Valtion harjoittamia pakkokeinoja ei voitu poissulkea” (State compulsion defence could not be excluded) alla olevan mahdollista, että valtion toimia koskevaa poikkeusta voitaisiin soveltaa kyseisessä väitteessä tarkoitettuihin käytäntöihin, sillä oli mahdollista, että Gazpromin menettely johtui Venäjän lainsäädännöstä tai Venäjän viranomaisten harjoittamasta pakottavasta painostuksesta, niin ettei kyseistä menettelyä voitu pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla riippumattomana eikä kyseessä oleva mahdollinen kilpailunrajoitus johtunut välttämättä kyseisestä yrityksestä. Komissio huomautti tästä seikasta erityisesti, että Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan rakentamiseen ja toimintaan sovellettiin Puolan tasavallan ja Venäjän federaation välillä vuonna 1993 tehtyä hallitustenvälistä sopimusta sekä myöhemmin tehtyjä lisäpöytäkirjoja (jäljempänä yhdessä Puolan ja Venäjän väliset sopimukset).

22      Komissio käsitteli 2.4.2 kohdassa, jonka otsikko on ”Toimitusten rajoitukset talvikaudella 2014/2015” (Supply Restrictions in the Winter Season 2014/2015), kanteluun sisältyneet väitteet, joiden mukaan Gazprom oli syyllistynyt väärinkäytökseen vähentämällä kaasuntoimituksiaan talvella 2014/2015 estääkseen kaasun mahdollisen jälleenviennin Ukrainaan (jäljempänä talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvät väitteet). Näiden rajoitusten vuoksi Gazpromin kantajalle toimittamat kaasumäärät olivat niiden välisessä sopimuksessa sovittua pienemmät, mistä oli aiheutunut kantajalle taloudellista vahinkoa, kun huomioon otetaan erityisesti korkeat yhdysputkikustannukset, jotka kantaja oli joutunut maksamaan kaasun maahantuonnista Itä-Euroopasta (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 18 perustelukappaleen viides luetelmakohta).

23      Riidanalaisen päätöksen 2.4.3 ja 2.4.4 kohta koskevat väitteitä, jotka liittyvät valkovenäläisen kaasunsiirtoverkoston omistuksen siirtämiseen ja kantajan menettelyllisten oikeuksien väitettyyn loukkaamiseen kantelijana.

24      Komissio hylkäsi monin erilaisin perustein kaikki riidanalaisen päätöksen 2.4 kohdassa tarkastellut väitteet ja koko kantelun asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsoen, ettei tutkimuksen jatkamiseen ollut riittäviä perusteita.

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten vaatimukset

25      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.6.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä. Vastinekirjelmä toimitettiin 20.9.2019, kantajan vastaus 6.11.2019 ja vastaajan vastaus 9.1.2020.

26      Kantaja pyysi kannekirjelmään liitetyllä erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 152 artiklan mukaisesti unionin yleistä tuomioistuinta käsittelemään asian nopeutetussa menettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen pyynnön 2.8.2019 tekemällään päätöksellä.

27      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 4.10.2019, esittelevä tuomari siirrettiin kahdeksanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän vuoksi siirrettiin.

28      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2019 toimittamallaan asiakirjalla Gazprom pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 5.12.2019 antamallaan määräyksellä asianosaisia kuultuaan. Gazprom jätti väliintulokirjelmän 17.1.2020, ja kantaja jätti tätä väliintulokirjelmää koskevat huomautuksensa 21.2.2020.

29      Kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti 28.5.2020 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä saman työjärjestyksen 19 artiklan 2 kohdan kanssa, mukaisesti myöntää käsiteltävälle asialle etusijan käsiteltävän asian erityisten olosuhteiden perusteella.

30      Kahdeksannen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti 8.6.2020 siirtää asian työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti laajennetun kahdeksannen jaoston käsiteltäväksi. Koska yksi laajennetun kahdeksannen jaoston tuomareista oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimettiin täydentämään jaoston kokoonpano 15.6.2020 tehdyllä päätöksellä.

31      Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen. Tätä varten kantajaa ja komissiota kehotettiin prosessinjohtotoimena vastaamaan kirjallisesti unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ja komissiota pyydettiin lisäksi toimittamaan asiakirjoja. Kantaja jätti vastauksensa näihin kysymyksiin 3.12.2020 ja komissio 8.12.2020, ja komissio toimitti pyydetyt asiakirjat kyseisten vastausten liitteenä.

32      Covid-19-pandemian vuoksi laajennetun kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti muutamien osapuolten pyynnöstä lykätä istuntoa, joka oli alun perin määrä pitää 22.1.2021.

33      Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 20.5.2021 pidetyssä istunnossa. Tuossa yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti myös ottaneensa huomioon suullista käsittelyä varten laadittua kertomusta koskevat huomautukset, jotka komissio oli esittänyt 27.4.2021.

34      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        määrää komission luovuttamaan kaikki muut asiaan AT.40497 liittyvät asiakirjat kuin kannekirjelmän liitteenä olevat asiakirjat

–        ensisijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain, siltä osin kuin siinä hylätään infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvät väitteet sekä talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvät väitteet, sekä toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35      Komissio, jota Gazprom tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää prosessinjohtotoimia koskevan vaatimuksen

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

36      Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat viisi kanneperustetta:

–        ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa yhtäältä antamalla riidanalaisen päätökseen sellaisena, että se perustuu niin sanotun valtion toimia koskevan poikkeuksen mahdolliseen soveltamiseen arvostelun kohteena olevan Gazpromin toiminnan osalta sekä virheelliseen oikeusperustaan eli asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohtaan eikä asetuksen N:o 1/2003 10 artiklaan, ja toisaalta päättämällä tutkia kantelun uudessa menettelyssä (asia AT.40497) rajoittaakseen kantajan oikeutta tulla kuulluksi asiassa AT.39816

–        toisen kanneperusteen mukaan komissio on rikkonut SEUT 102 artiklaa hyväksymällä kolmannen valtion harjoittamien pakkokeinojen perusteeksi, jolla yritys voi vapautua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvästä vastuusta

–        kolmannen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa, SEUT 296 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaa on rikottu siten, ettei hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä välitetty kaikkia merkityksellisiä tietoja eikä kyseisen kirjeen ohella toimitettu komission alustavaa arviointia tukevia asiakirjoja

–        neljännen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 296 artiklaa on rikottu, koska perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta tutkia huolellisesti kaikki kantelussa esitetyt tosiasialliset ja oikeudelliset näkökohdat ei noudatettu

–        viidennen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, on rikottu, sillä ilmeisiä arviointivirheitä on tehty yhtäältä sertifiointipäätöksessä ja toisaalta talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvien väitteiden osalta.

37      Käsiteltävä kanne ja sen kanneperusteet koskevat olennaisin osin riidanalaisen päätöksen 2.4.1 ja 2.4.2 kohtaa, joissa on kyse yhtäältä infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvistä väitteistä ja toisaalta talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvistä väitteistä.

38      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin kolmannen kanneperusteen.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan, SEUT 296 artiklan sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista

39      Kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei tämä ole yhtäältä maininnut merkityksellisiä tietoja hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä eikä toisaalta toimittanut kantajalle kaikkia asiakirjoja, joihin kyseisessä kirjeessä esitetty alustava arviointi sekä riidanalaisessa päätöksessä esitetty arviointi perustuivat. Näin tehdessään komissio on loukannut kantajan oikeuksia tulla kuulluksi ja saada tietoja, sellaisina kuin nämä oikeudet vahvistetaan asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa, SEUT 296 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 47 artiklassa.

40      Kantaja väittää asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan rikkomisen osalta, että kyseisen säännöksen perusteella komission on toimitettava kantelijalle kaikki perusteenaan käyttämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotta kantelija voisi toimia hyödyllisellä tavalla.

41      Komissio ei ilmoittanut hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessään selkeästi, että (edellä tämän tuomion 19 kohdassa esille otettujen) infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvien väitteiden hylkääminen perustui valtion toimia koskevan poikkeuksen mahdolliseen soveltamiseen, koska Venäjän lainsäädännöstä johtuva valtion pakkokeino oli olemassa. Komissio muistutti kyseisen kirjeen 96–106 kohdassa vain Gazpromin toimiin mahdollisesti vaikuttaneen, kaasualan suhteiden ”hallitustenvälisen luonteen” merkityksestä ja viittasi epämääräisesti Puolan ja Venäjän välisten sopimusten lausekkeisiin suhteuttamatta näiden lausekkeiden sisältöä kuitenkaan Gazpromin toimiin. Ainoa Venäjän lainsäädäntöön liittyvä viittaus löytyy kyseisen kirjeen 102 kohdasta, joka sisältää pelkkää spekulointia ilman viittausta yhteenkään asiakirjaan, jonka perusteella kantaja olisi voinut muodostaa kuvan komission päättelystä ja siten vastata siihen.

42      Komissio katsoo puolestaan, että Puolan ja Venäjän välisten sopimusten sisältö, erinäiset kanteluun sisältyneet toteamukset ja 30.8.2016 päivätyn, Venäjän energiaministerin Puolan energiaministerille osoittaman kirjeen (jäljempänä 30.8.2016 päivätty kirje) sisältö olivat riittäviä perusteita Jamal-väitteitä koskeneelle alustavalle päätelmälle.

43      Komissio väittää kertoneensa hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen 102 kohdassa, että sen epäilyt johtuivat mahdollisista velvoitteista, jotka sitoivat Gazpromia joko Venäjän lainsäädännön nojalla tai jotka perustuivat Puolan ja Venäjän välisten sopimusten asemaan kyseisessä lainsäädännössä. Lisäksi komissio väittää täsmentäneensä tuossa kirjeessä ne kyseisten sopimusten lausekkeet, jotka koskivat Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan rakentamiseen ja toimintaan liittyviä kysymyksiä ja joita oli käytetty pohjana Gazpromin ja kantajan välisiä toimitussopimuksia tehtäessä. Komission mukaan se oli ilmoittanut tuossa kirjeessä vielä, että osa kantelussa esille otetuista seikoista viittasi siihen, että kaasuntoimitussopimusten tekemisen ehtona ollut sellaisten vakuutusten antaminen, jotka eivät liittyneet kyseisiin sopimuksiin mitenkään, johtui Venäjän federaatiosta eikä Gazpromista, ja että kaasuntoimitukseen liittyvät kysymykset olivat hallitustenvälisiä.

44      Lisäksi komissio toteaa siltä osin kuin sen olisi pitänyt kantajan mukaan viitata säädöksiin tai muihin asiakirjoihin, että tämä kanta perustuu virheelliseen näkemykseen siitä, että komission on esitettävä varmoja tai ainakin erittäin todennäköisiä toteamuksia, sillä tällaista velvollisuutta ei ole kantelun hylkäämisen yhteydessä.

45      Asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio katsoo, että kantelun tutkimiseen ei sen hallussa olevien tietojen perusteella ole riittävää perustetta, se ilmoittaa kantelijalle perustelunsa ja asettaa määräajan, jonka kuluessa kantelija voi esittää näkökantansa kirjallisesti.

46      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on tältä osin harkintavaltaa kantelujen käsittelemisessä ja komissio voi siten asettaa saamansa kantelut tärkeysjärjestykseen ja myös hylätä kantelun sillä perusteella, ettei unionin etu vaadi asian käsittelyä (ks. tuomio 16.5.2017, Agria Polska ym. v. komissio, T‑480/15, EU:T:2017:339, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Koska kilpailualan kanteluun liittyvän unionin edun arviointi perustuu kunkin yksittäisen asian olosuhteisiin, niiden arviointiperusteiden lukumäärää, joita komissio voi käyttää, ei ole syytä rajoittaa, eikä toisaalta ole myöskään syytä edellyttää komissiolta sitä, että se nimenomaisesti käyttäisi tiettyjä arviointiperusteita. Joka tapauksessa kun komissio päättää olla aloittamatta tutkintaa, sillä ei ole tällaista päätöstä tukeakseen velvollisuutta osoittaa, ettei rikkomista ole tapahtunut (ks. tuomio 16.5.2017, Agria Polska ym. v. komissio, T‑480/15, EU:T:2017:339, 35 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Komission harkintavalta ei ole kuitenkaan rajaton. Kun unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen takeiden noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä on sitäkin tärkeämpää. Näihin takeisiin kuuluu velvollisuus ottaa huomioon ja tutkia huolellisesti kaikki oikeudelliset seikat ja tosiseikat, erityisesti kantelijan sen tietoon saattamat seikat (ks. tuomio 16.10.2013, Vivendi v. komissio, T-432/10, ei julkaistu, EU:T:2013:538, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.5.2017, Agria Polska ym. v. komissio, T-480/15, EU:T:2017:339, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), sekä velvollisuus kuulla kantelijaa asianmukaisesti, jotta komissio voisi päättää sille tehtyä kantelua koskevista jatkotoimenpiteistä.

49      Käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että komissio on käsitellyt riidanalaisessa päätöksessä infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyviä väitteitä 2.4.1 kohdassa, jonka otsikko on ”Jamal-kaasuputkea koskeva väite” (The Objection concerning the Yamal Pipeline), ja erityisesti kyseisen päätöksen johdanto-osan 99–110 perustelukappaleessa. Kyseisestä päätöksestä ja hylkäämisaikomusta koskevasta kirjeestä ilmenee, kuten komission unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamat vastaukset vahvistavat, että kyseiset väitteet hylättiin, koska SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämistä ei pidetty todennäköisenä, mille oli kaksi perustetta eli ensinnäkin valtion toimia koskevan poikkeuksen mahdollinen soveltaminen (”state action doctrine”, tai kyseisessä päätöksessä käytettyä ilmausta lainaten ”state compulsory defence”) ja toiseksi Puolan sääntelyviraston tekemä sertifiointipäätös.

50      Riidanalaisen päätöksen antamista edeltäneessä hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä komissio oli katsonut lisäksi aikaisemmin, ettei infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvien väitteiden tarkempaan tutkimiseen ollut riittäviä perusteita, sillä SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämisen todennäköisyys oli pieni (ks. kyseisen kirjeen 107 ja 108 kohta). Tällä alustavalla päätelmällä oli niin ikään kaksi perustetta: yhtäältä sertifiointipäätös ja toisaalta Puolan tasavallan ja Venäjän federaation välisten suhteiden hallituksenvälinen asiayhteys kaasun osalta (näitä perusteita tarkastellaan hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen 92–95 kohdassa ja 96–106 kohdassa).

51      Asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan väitetty rikkominen liittyy jälkimmäiseen perusteeseen, joka koskee Puolan tasavallan ja Venäjän federaation välisten suhteiden hallitustenvälistä asiayhteyttä kaasualalla.

52      Tältä osin on todettava, että komissio on ottanut hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä esille Puolan ja Venäjän kaasualan suhteille ominaisen hallitustenvälisen asiayhteyden osalta ensinnäkin muutamia Puolan ja Venäjän välisten sopimusten lausekkeita sekä sen seikan, että kyseiset sopimukset muodostavat kattavan sääntöjoukon, joka koskee Jamal-kaasuputken rakentamista ja hallinnointia ja jossa määrätään kaasuntoimitussopimuksen tekemisestä kantajan ja Gazpromin välillä. Toiseksi komissio on tuonut esille, että Puolan ja Venäjän hallitusten keskeinen rooli ilmeni myös kantajan tekemästä kantelusta. Kolmanneksi komissio on pyrkinyt selittämään, että väitetyt tosiseikat, joista Gazpromia arvosteltiin, eivät välttämättä johtuneet kyseisestä yrityksestä, viittaamalla Venäjän federaation mahdolliseen rooliin sekä Puolan ja Venäjän välisten sopimusten yksittäisiin säännöksiin.

53      On kuitenkin todettava, ettei valtion toimia koskevan poikkeuksen käsite ilmene mitenkään hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen merkityksellisistä näkökohdista.

54      On muistettava, että kilpailua rajoittava menettely voidaan sulkea SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle valtion toimia koskevan poikkeuksen nojalla ja siten yritykset voidaan vapauttaa menettelyynsä liittyvästä vastuusta, jos ne velvoitetaan kyseisiin toimiin kansallisella lainsäädännöllä, kyseisen lainsäädännön muodostamilla oikeudellisilla puitteilla tai kansallisten viranomaisten harjoittamalla pakottavalla painostuksella. SEUT 101 ja 102 artiklaa voidaan sen sijaan soveltaa, jos osoittautuu olevan mahdollista, että yritykset estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua itsenäisellä menettelyllään (ks. tuomio 11.11.1997, komissio ja Ranska v. Ladbroke Racing, C-359/95 P ja C‑379/95 P, EU:C:1997:531, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 18.9.1996, Asia Motor France ym. v. komissio, T-387/94, EU:T:1996:120, 60 ja 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.12.2003, Strintzis Lines Shipping v. komissio, T-65/99, EU:T:2003:336, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Lisäksi tätä poikkeusta on sovellettava oikeuskäytännön mukaan suppeasti (ks. tuomio 30.3.2000, Consiglio Nazionale degli Spedizionieri Doganali v. komissio, T-513/93, EU:T:2000:91, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.12.2003, Strintzis Lines Shipping v. komissio, T-65/99, EU:T:2003:336, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuimet ovat katsoneet erityisesti, että komissio voi hylätä kantelun asianomaisten yritysten itsenäisyyden puutteen vuoksi vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella ilmenee, että kansalliset viranomaiset pakottivat yksipuolisesti ne toimimaan tällä tavalla käyttämällä pakottavia painostuskeinoja, kuten uhkaamalla valtion toimenpiteillä, joiden takia yritykset saattaisivat kärsiä huomattavia menetyksiä (ks. tuomio 18.9.1996, Asia Motor France ym. v. komissio, T-387/94, EU:T:1996:120, 60 ja 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56      Kun siis otetaan huomioon valtion toimia koskevan poikkeuksen erityinen vastuusta vapauttava luonne sekä se, ettei oikeuskäytännössä ole hyväksytty sen soveltamista kolmannen valtion harjoittamien valtion pakkokeinojen tapauksessa, komission olisi pitänyt, jotta kantaja olisi voinut tulla asianmukaisesti kuuluksi kantelun hylkäämisen perusteista, ilmoittaa hylkäämisaikomusta koskevassa kirjeessä nimenomaisesti, että SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämisen epätodennäköisyyttä koskenut alustava arviointi oli perustunut siihen, että kyseistä poikkeusta voitiin mahdollisesti soveltaa. Komissio ei voinut odottaa, että kantaja havaitsisi tämän, kyseisessä kirjeessä esitetyistä seikoista implisiittisesti ilmenevän perustelun.

57      Tätä päätelmää ei kyseenalaista komission väite, jonka mukaan se oli huomauttanut hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen 102 kohdassa, ettei se, että Puolan tasavalta ei ollut ratifioinut Puolan ja Venäjän välisiä sopimuksia, vaikuttanut välttämättä Gazpromille Venäjän lainsäädännön nojalla kuuluviin ja näiden sopimusten hyväksymisestä kyseisessä lainsäädännössä aiheutuviin velvoitteisiin.

58      Kyseistä viittausta ei nimittäin voida pitää riittävän täsmällisenä, eikä komissio voi täyttää asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaista tiedonantovelvoitettaan esittämällä viittauksen siihen, että perusteena on olennaisin osin valtion toimia koskeva poikkeus. Tähän toteamukseen on päädyttävä sitäkin suuremmalla syyllä, koska hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen 102 kohdan sanamuodosta, luettuna yhdessä kyseisen kirjeen 99 kohdan kanssa, ilmenee, että komissio pyrki lähinnä vastaamaan väitteeseen, jonka kantaja oli esittänyt asiaan AT.39816 liittyvissä huomautuksissaan markkinoiden kuulemisen yhteydessä.

59      Lisäksi niiden huomautusten sisältö, jotka kantaja on esittänyt vastatessaan hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen, vahvistaa, ettei kantaja ole ymmärtänyt komission tarkoittavan Puolan ja Venäjän välisiin sopimuksiin ja Venäjän lainsäädäntöön viittaamalla mahdollista valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamista. Kantaja korostaa kyseisissä huomautuksissa, että kantajan mukaan kyseisiä sopimuksia ei sovellettu Gazpromin menettelyyn niin, että niillä olisi voitu selittää arvostelun kohteena olevat kyseisen yrityksen kilpailuvastaiset menettelyt, eikä kantaja mainitse kyseistä poikkeusta missään vaiheessa.

60      On siis katsottava, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa.

61      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisestä rikkomisesta seuraa kuitenkin riidanalaisen päätöksen kumoaminen kokonaan tai osittain vain, jos osoitetaan, että ilman kyseistä rikkomista asian AT.40497 menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja jos riidanalainen päätös olisi siten voinut olla sisällöltään erilainen (ks. tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C-56/18 P, EU:C:2020:192, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T-443/11, EU:T:2014:774, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 29.10.1980, van Landewyck ym. v. komissio, 209/78–215/78 ja 218/78, ei julkaistu, EU:C:1980:248, 47 kohta).

62      Sen arvioimiseksi, olisiko menettely voinut johtaa ilman mainittua rikkomista erilaiseen lopputulokseen ja olisiko riidanalaisen päätöksen sisältö voinut olla erilainen, on tuotava esille, että kantaja esittää ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteensa tueksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäyntimenettelyssä erityisesti väitteitä, joissa kiistetään lähtökohtaisesti valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltaminen käsiteltävässä asiassa ja kyseenalaistetaan se, onko komissio tutkinut kantelun huolellisesti, sekä kiistetään ne varsinaisesti esitetyt arvioinnit ja perustelut, joiden nojalla oli todettu olevan mahdollista, että kyseistä poikkeusta voitiin soveltaa Gazpromin menettelyihin.

63      Kantaja väittää ensinnäkin toisen kanneperusteen yhteydessä valtion toimia koskevan poikkeuksen soveltamisperiaatteesta, ettei kyseistä poikkeusta voida soveltaa käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa, jossa yhtäältä valtion pakkokeinoja on harjoittanut jäsenvaltion sijaan kolmas valtio, tässä tapauksessa Venäjän federaatio, ja jossa toisaalta asianomainen yritys, tässä tapauksessa Gazprom, on kyseisen kolmannen valtion määräysvallassa ja on voinut itse pyytää pakkokeinojen harjoittamista.

64      On mahdollista, että valtion toimia koskevan poikkeuksen kohteena olevia pakkokeinoja voi harjoittaa kolmas valtio (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T-191/98 ja T-212/98–T-214/98, EU:T:2003:245, 1128–1150 kohta). Kun otetaan kuitenkin huomioon erityisesti se, että kyseistä poikkeusta on sovellettava suppeasti, komission on pidettävä mielessä kanteluun liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ja erityisesti asianomaisen yrityksen itsenäisyyden astetta tutkiessaan kyseisen yrityksen ja asianomaisia pakkokeinoja harjoittaneen valtion organisaatioiden välisen rajan mahdollinen häilyvyys.

65      Tältä osin kannekirjelmästä ilmenee nimenomaisesti, että kantaja pystyi vetoamaan hallinnollisen menettelyn aikana tällaisen häilyvän rajan olemassaolon ja vaikutusten arvioinnin kannalta merkityksellisiin seikkoihin käsiteltävässä asiassa, kun huomioon otetaan erityisesti kantelussa mainitut Venäjän federaation toimet tai Venäjän federaation Gazpromiin väitetysti kohdistama määräysvalta [luottamuksellinen].

66      On siis huomautettava, että ensimmäisen ja neljännen kanneperusteen yhteydessä esitetyillä väitteillä arvostellaan komissiota riidanalaisen päätöksen puutteellisista perusteluista sekä sen velvollisuuden noudattamatta jättämisestä, että komission on tutkittava huolellisesti kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Kantaja korostaa nimittäin, ettei komissio ole ottanut esille mitään tiettyä Venäjän lainsäädännön säännöstä, vaan tekee ainoastaan yleisluonteisia viittauksia Puolan ja Venäjän välisten sopimusten erinäisiin lausekkeisiin, mikä ei ole riittävää kantelun hylkäämisen perustelemiseksi. Nämä viittaukset ovat sitäkin kyseenalaisempia, kun otetaan huomioon, että osa Gazpromin vaatimuksista oli asetettu jo ennen lisäpöytäkirjan tekemistä 29.10.2010 ja että kyseinen pöytäkirja tehtiin nimenomaisesti kyseisen yrityksen harjoittaman painostuksen johdosta.

67      Unionin yleinen tuomioistuin tuo lisäksi esille perusteluja koskevasta kysymyksestä, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 110 perustelukappaleen sanamuoto herättää epäilyksiä kyseisen perustelukappaleen lopussa olevan kokonaispäätelmän täsmällisestä sisällöstä ja siten yhdestä niistä perusteluista, jotka on esitetty infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvien väitteiden hylkäämiseksi. Komissio vaikuttaa nimittäin tarkoittavan kyseisessä perustelukappaleessa yhtäältä mahdollisuutta soveltaa valtion toimia koskevaa poikkeusta, mikä ilmenee kyseisen perustelukappaleen kahdesta ensimmäisestä virkkeestä, ja toisaalta erikseen myös sitä, että Puolan ja Venäjän väliset sopimukset ovat saattaneet määrittää suureksi osaksi EuRoPolin ja Gaz-Systemin välillä tehdyn verkonhallintasopimuksen sisällön, mikä ilmenee kyseisen perustelukappaleen kolmannesta virkkeestä ja ilmauksen ”furthermore” (lisäksi) käyttämisestä.

68      Hylkäämisaikomusta koskevan kirjeen ja riidanalaisen päätöksen lisäksi on tuotava esille, että komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa, että myös siinä tapauksessa, että osoitettaisiin oikeudellisesti riittävällä tavalla Puolan ja Venäjän välisten sopimusten sisällön sekä väitetyn hallitustenvälisen asiayhteyden perusteella, etteivät valtion toimia koskevan poikkeuksen edellytykset täyty stricto sensu, kyseiset sopimukset ovat kuitenkin kolmannen maan antama poliittinen signaali, joka voidaan ottaa huomioon keskinäisen kunnioituksen (comity) periaatteen mukaisesti arvioitaessa kantelussa esitettyjen väitteiden tutkimisen jatkamiseen liittyvää unionin etua.

69      Tämä aiheuttaa siten ainakin näennäistä sekaannusta niiden perustelujen suhteen, jotka tukevat perustetta, jonka mukaan SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämisen todennäköisyys on pieni, ja jopa muiden mahdollisten perusteiden suhteen, joiden nojalla komissio pystyisi toteamaan, ettei asian AT.40497 tutkimisen jatkamiseen liittynyt riittävää unionin etua.

70      Vaikka komissiolla on vapaus käyttää unionin edun arviointiperusteena rikkomisen toteen näyttämisen epätodennäköisyyttä tai näkökohtia, jotka liittyvät hallitustenvälisten sopimusten vaikutuksiin – jopa unionin kansainvälistä kilpailupolitiikkaa koskevien näkökohtien huomioon ottamisen vaikutuksiin – tietyllä alalla, komission olisi pitänyt varmistaa, että kantajaa kuullaan tästä asianmukaisesti, ja sen olisi pitänyt perustella riidanalainen päätös selkeästi, sillä nämä velvollisuudet ovat erityisen perustavia silloin, kun komissiolla on käytettävissään laaja harkintavalta (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2013, Vivendi v. komissio, T-432/10, ei julkaistu, EU:T:2013:538, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Edellä esitetyn perusteella on niin, että jos unionin yleisen tuomioistuimen toteamaa asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan rikkomista ei olisi tapahtunut, asiassa AT.40497 käyty menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja riidanalaisen päätöksen sisältö olisi voinut olla erilainen valtion toimia koskevan poikkeuksen tueksi esitetyn perustelun osalta.

72      Koska infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvien väitteiden hylkäämisen perusteena on käytetty myös sertifiointipäätökseen liittyvää perustelua, kuten edellä tämän tuomion 49 kohdassa tuodaan esille, on riidanalainen päätös kumottava kuitenkin vain, jos kantaja on riitauttanut myös tämän jälkimmäisen perustelun. Viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee nimenomaisesti tätä jälkimmäistä perustelua.

73      Jos viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee edellä mainituista perusteluista jälkimmäistä, osoittautuu perustelluksi, on esillä oleva, asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste siten hyväksyttävä, eikä kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan, SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan väitettyä rikkomista ole tarpeen tutkia.

 Viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, tekemällä infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvää väitettä koskevan ilmeisen arviointivirheen

74      Kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että sertifiointipäätös osoitti Gaz-Systemin määräävän Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvista investoinneista, minkä vuoksi muita (edellä tämän tuomion 19 kohdassa esille otetuista ja riidanalaisen päätöksen 2.4.1 kohdassa käsitellyistä) infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvistä väitteistä esille tulleita seikkoja ei ollut tarpeen arvioida. Komissio ei voinut etenkään väittää pätevällä tavalla, että kyseinen päätös oli olennainen peruste kantelun hylkäämiselle, ja vähätellä samalla sitä seikkaa, ettei kyseistä päätöstä ollut pantu asianmukaisesti täytäntöön.

75      Kantaja korostaa nimittäin, että sertifiointipäätöksen päätösosaan sisältyi kaksi kohtaa. Kyseisen päätöksen päätösosan 1 kohdassa Gaz-System hyväksyttiin Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan riippumattomaksi verkonhaltijaksi, ja sen 2 kohdassa määrättiin, että Gaz-System ryhtyy huolehtimaan 24 kuukauden kuluessa kyseisellä putkenosalla sijaitsevien kompressori- ja mittausasemien päivittäisestä toiminnasta. Tätä 2 kohtaa ei pantu täytäntöön, koska kyseisen putkenosan infrastruktuurit omistava EuRoPol sekä välillisesti EuRoPolin osakkeenomistajana (kuten edellä tämän tuomion 19 kohdassa mainitaan) oleva Gazprom estivät tämän erityisesti hyödyntämällä kyseisen yhteisen yrityksen yhtiösäännön muutosta sekä veto-oikeutta, jonka Gazprom oli saanut määräävän aseman väärinkäytöllä.

76      Tältä osin kolme seikkaa osoittaa kantajan mukaan sertifiointipäätöksen päätösosan 2 kohdan merkittävyyden. Ensinnäkin Puolan sääntelyvirasto oli korostanut asiaa AT.39816 koskeneen menettelyn aikana järjestetyn markkinoiden kuulemisen yhteydessä, ettei kyseisessä kohdassa vaadittu siirto ollut toteutunut. Toiseksi Venäjän energiaministeri oli uhannut 30.8.2016 päivätyllä kirjeellä vähentää Gazpromin kaasuntoimituksia tai keskeyttää ne kokonaan, jos kyseinen päätös pantaisiin kokonaan täytäntöön. Kolmanneksi komissio oli korostanut itse vuosina 2014 ja 2015 antamissaan kahdessa lausunnossa, jotka koskivat sertifiointipäätöstä edeltäneitä kahta päätösluonnosta, että kompressio- ja mittausasemien päivittäisen toiminnan siirtäminen Gaz-Systemille oli tärkeää. Komissio otti esille erityisesti sen vaaran, että jollei tämä siirto toteutuisi, EuRoPolilla olisi perusteettomasti pääsy luottamuksellisiin tietoihin ja se voisi harjoittaa osakkeenomistajiensa – eli kantajan ja Gazpromin – kilpailijoita syrjiviä käytäntöjä. Sertifiointipäätöstä tarkasteltaessa on näin ollen otettava huomioon kyseisissä lausunnoissa ilmaistut varaumat.

77      Sertifiointipäätöksestä ei siis voida päätellä sen vahvistavan ehdottomasti tai todistavan kiistattomasti, ettei Gazprom ollut menetellyt Jamal-kaasuputken suhteen kilpailua rajoittavalla tavalla, etenkään kun päätöksen 2 kohdan täytäntöönpanon toteutumatta jääminen johtui Gazpromista, joka jatkoi siis laitonta vaikutusvallan käyttöä kyseisen kaasuputken osalta.

78      Komissio, jota Gazprom tukee, painottaa, että riidanalainen päätös koskee yksinomaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteen näyttämisen todennäköisyyttä. Sertifiointipäätös osoitti todennäköisyyden olevan pieni. Vaikka komissio oli katsonut alun perin Gazpromin käyttävän määräysvaltaa Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa, kyseinen päätös sisälsi nimittäin toteamuksia, joiden mukaan tilanne oli tältä osin muuttunut.

79      Komissio korostaa sertifiointipäätöksen 2 kohdassa annetun, toiminnan siirtoa koskevan suosituksen osalta, että kyseisellä päätöksellä hyväksyttiin ehdoitta ja siten lopullisesti Gaz-System riippumattomaksi verkonhaltijaksi. Toisin kuin kantaja väittää, tällaisella päätöksellä on todellinen oikeudellinen vaikutus asianomaisen verkonhaltijan riippumattomuuteen, eikä se ole pelkästään toteava. Lisäksi kyseisen suosituksen täytäntöönpanon toteutumatta jääminen ei vaikuta niihin toteamuksiin ja arviointeihin, jotka Puolan sääntelyvirasto on esittänyt Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvista investoinneista.

80      Komission Gaz-Systemin sertifiointimenettelyn yhteydessä esittämät kaksi lausuntoa eivät yhtäältä olleet sitovia. Toisaalta kyseisten lausuntojen tavoitteena oli varmistaa unionin energia-alan lainsäädäntöön kuuluvien säännösten täysimääräinen soveltaminen, mutta ne eivät vaikuttaneet kantelun tutkimisen yhteydessä komission epäilyihin, jotka koskivat mahdollisuutta todeta kyseisten väitteiden osalta varsinaisten kilpailusääntöjen rikkominen.

81      Gazprom väittää puolestaan, että sertifiointipäätös oli merkittävä viite siitä, että oli epätodennäköistä, että Gazprom käytti vaikutusvaltaa Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvissa investoinneissa, ja siten epätodennäköistä, että rikkomisen voitaisiin todeta tapahtuneen.

82      Kanteluun ei sisältynyt mitään todistetta siitä, että kyseiseen päätökseen sisältyneen suosituksen toteutumatta jääminen olisi johtunut Gazpromin estämisestä, eikä Gazprom ollut siitä vastuussa. Gazprom pyrkii tukemaan tätä väitettä korostamalla ensinnäkin, että Puolan lainsäädännön mukaisesti sertifiointipäätös oli lopullinen ja antoi Gaz-Systemille erioikeuksia, joiden käyttämistä Gazprom ei voinut estää; toiseksi, että sertifiointipäätös oli osoitettu ainoastaan Gaz-Systemille, joka oli siten ainoana velvollinen sen täytäntöönpanoon, kun sitä vastoin ei ollut mitään syytä vaatia EuRoPolia (tai Gazpromia itseään) panemaan kyseinen päätös täytäntöön, ja kolmanneksi, että täytäntöönpanon jäädessä toteutumatta Puolan sääntelyvirasto voi ja sen jopa pitäisi ryhtyä jatkotoimiin kyseisen päätöksen täytäntöönpanon suhteen erityisesti määräämällä taloudellisia seuraamuksia tai jopa kumoamalla kyseisen päätöksen.

83      Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, kuten edellä tämän tuomion 49 kohdassa on jo tuotu esille, että komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvät väitteet sillä perusteella, että SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämisen todennäköisyys oli pieni, mille se esitti kaksi perustetta, joista toinen koski valtion toimia koskevan poikkeuksen mahdollista soveltamista ja toinen sertifiointipäätöstä; jälkimmäistä näistä perusteista tarkastellaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 99–102 ja 109 perustelukappaleessa.

84      Tältä osin on todettava ensinnäkin, että asianosaisten välillä on riidatonta, että Puolan sääntelyviraston pääjohtaja myönsi sertifiointipäätöksellä Gaz-Systemille riippumattomuussertifikaatin ja esitti erityisesti monia erilaisia toteamuksia siitä, että Gaz-System määräsi Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvista investoinneista sekä joidenkin tähän putkenosaan kohdistuvien investointien toteutuksesta.

85      On kuitenkin totta, että sertifiointipäätöksen päätösosaan sisältyi myös kohta, joka koski Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevalla osalla olevien kompressio- ja mittausasemien päivittäisen toiminnan siirtämistä Gaz-Systemille. Antoipa komissio ymmärtää mitä tahansa, kyseistä siirtoa koskevaan kysymykseen liittyy kilpailullisia näkökohtia, jotka voivat sisältyä unionin kilpailusääntöjen soveltamisalaan siitä huolimatta, että kysymys kuuluu unionin kaasualan lainsäädännön soveltamisalaan.

86      Toimivaltaiset komission yksiköt, tosin muut kuin kilpailun pääosasto, olivat nimittäin ottaneet edellä mainituissa kahdessa lausunnossa, jotka oli annettu Gaz-Systemin sertifiointiprosessin yhteydessä 9.9.2014 ja 19.3.2015, esille tarpeen varmistaa kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirtäminen. Nämä yksiköt olivat todenneet erityisesti 9.9.2014 annetussa lausunnossa, että kyseisten asemien toiminnasta vastaaminen oli yksi siirtoverkonhaltijan olennaisista tehtävistä, ja ne olivat korostaneet ongelmia, joita aiheutui kilpailun alalla siitä, että Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan omistaja EuRoPol vastasi kyseisestä toiminnasta, koska EuRoPol kuului vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen Gazpromin ja kantajan siihen käyttämän määräysvallan vuoksi. Se, että EuRoPol vastasi kyseisten asemien toiminnasta, lisäsi erityisesti syrjivän menettelyn riskiä ja antoi EuRoPolin käyttöön luottamuksellisia tietoja, joista saattoi aiheutua kilpailuetua sen osakkeenomistajille, joihin Gazprom kuului.

87      Yleisemmin on tuotava esille, että kaasualalla annettu unionin lainsäädäntö koskee kilpailuun liittyvien haasteiden ratkomista ja että erityisesti maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94) pyritään, kuten sen johdanto-osan 4–17 perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee, luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaasuntoimittajille takaamalla syrjimätön pääsy siirtoverkkoon ja erottamalla toisistaan siirtoverkon haltija ja kyseisen verkon omistava vertikaalisesti integroitunut yritys.

88      Väite, jonka mukaan nämä komission toimivaltaisten yksikköjen Gaz-Systemin sertifiointimenettelyn yhteydessä antamat lausunnot eivät ole sitovia, ei voi kyseenalaistaa edellä esitettyjä kyseisiin lausuntoihin liittyviä näkökohtia, sillä lausuntojen oikeudellisista vaikutuksista riippumatta kilpailun pääosaston olisi pitänyt ottaa sertifiointipäätöksestä tekemässään arvioinnissa huomioon kyseisten lausuntojen sisältö erityisesti niissä esille otettujen mahdollisten kilpailuun liittyvien ongelmien osalta.

89      Lisäksi on todettava, että kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirto ei toteutunut sertifiointipäätöksen 2 kohdan mukaisen 24 kuukauden määräajan kuluessa eli 19.5.2017, eikä se ollut toteutunut vielä riidanalaisen päätöksen antamispäivänäkään eli 17.4.2019. Tämän seikan osalta on hylättävä väite, jonka mukaan vastuu tästä laiminlyönnistä oli Gaz-Systemillä sen vuoksi, että sertifiointipäätös oli osoitettu ainoastaan sille, ja saattoi ulottua jopa kantajaan osakkeenomistajana, joka käytti määräysvaltaa EuRoPolissa yhdessä Gazpromin kanssa.

90      Venäjän energiaministerin lähettämästä 30.8.2016 päivätystä kirjeestä ilmenee nimittäin, että toiminnan siirtämisen estäminen johtui todennäköisesti Gazpromista pikemmin kuin kantajasta tai Gaz-Systemistä, ja näin on riippumatta siitä, epäiltiinkö kyseisen kirjeen viittaavan mahdollisesti siihen, että Venäjän federaatio painosti Gazpromia, tai olevan Gazpromin pyytämä toimi omien etujensa suojaamiseksi. Joka tapauksessa kyseisen estämisen alkuperään liittyvät kysymykset vahvistavat kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirtämisen toteutumatta jäämisen merkityksellisyyden.

91      Tästä seuraa, että komissio ei voinut pitää sertifiointipäätöstä ratkaisevan tärkeänä ottamatta huomioon kyseisen päätöksen päätösosan 2 kohtaa ja yleisesti niitä olosuhteita, jotka liittyivät kompressio- ja mittausasemien toiminnan siirtämisen toteutumatta jäämiseen.

92      Toiseksi on korostettava, että komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä pystyneensä toteamaan sertifiointipäätökseen sisältyneiden, Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvia investointeja koskevien toteamusten ja arviointien perusteella, ettei asiassa AT.39816 annetussa väitetiedoksiannossa yksilöidyille, Jamal-väitteisiin liittyville kilpailua koskeville alustaville huolenaiheille saatu vahvistusta eikä niiden osalta tarvittu siten mitään sitoumuksia.

93      Kuten kantaja tuo esille, sen tekemän kantelun sisältö ylitti kuitenkin väitetiedoksiannon kattamien väitteiden soveltamisalan ja erityisesti infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvät väitteet kattoivat käytäntöjä, jotka ylittivät pelkän Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvista investoinneista määräämiseen liittyvän kysymyksen. Kuten edellä tämän tuomion 19 kohdassa esitetään, nämä kantelussa samanaikaisesti esitetyt väitteet koskivat nimittäin yleisemmin käytäntöjä, joilla Gazprom asetti erilaisia ehtoja, kuten vaati EuRoPolin yhtiösäännön muuttamista niin, että Gazprom saattoi estää kaiken EuRoPolin toiminnan, jota se piti omien etujensa vastaisena; edellytti tiettyjen lausekkeiden sisältymistä EuRoPolin ja Gaz-Systemin välillä tehtävään sopimukseen ja vaati kantajaa suostumaan myös EuRoPolin osakkeenomistajana tietyistä RUE:lta ja Gazpromilta olevista saatavista luopumiseen.

94      Komissio typisti kuitenkin kantelussa esitetyt väitteet siihen laajuuteen, joka vastasi väitetiedoksiannossa esitettyjä Jamal-väitteitä, vetoamalla sertifiointipäätöksessä esitettyihin Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvia investointeja koskeviin toteamuksiin ja arviointeihin.

95      Toisin kuin komissio väittää, tällaista lähestymistapaa ei voida perustella sillä, kuten kantelusta itsestään ilmenee, että Gazprom oli käsitellyt kaasun lisätoimituksia koskevan sopimuksen tekemiselle asetettuja ehtoja yhtenä kokonaisuutena, minkä vuoksi Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvia investointeja koskevat toteamukset ja arvioinnit vaikuttivat kyseisten ehtojen kokonaisarviointiin. Kuten tämän tuomion edellisestä kohdasta ilmenee, asianomaiset käytännöt poikkesivat toisistaan erityisesti siten, että ne koskivat myös luopumista RUE:lta ja Gazpromilta olevista saatavista ja ylittivät kyseisen investointikysymyksen.

96      Siltä osin kuin komissio kiistää kantajan olettaman, jonka mukaan kaasualalla annetun unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet olisi parempi ratkaista kilpailuasiaa koskevan menettelyn yhteydessä, on huomautettava lisäksi, että komissiolla oli tarvittaessa vapaus vedota unionin edun arvioimisessa käytettävänä perusteena kantelun hylkäämisperusteeseen, joka liittyi siihen, että olemassa oli muita keinoja asianomaisten käytäntöjen – tai ainakin muutamien niistä – korjaamiseksi, kuten se, että Puolan viranomaiset tarkastavat kyseisen lainsäädännön noudattamisen. Komission oli kuitenkin varmistettava, että kantajaa kuullaan tästä asianmukaisesti, ja perusteltava riidanalainen päätös, sillä nämä velvollisuudet ovat erityisen perustavia silloin, kun komissiolla on käytettävissään laaja harkintavalta (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2013, Vivendi v. komissio, T-432/10, ei julkaistu, EU:T:2013:538, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      Infrastruktuuria koskeviin ehtoihin liittyvien väitteiden osalta komissio teki siten ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että sertifiointipäätökseen sisältyneiden Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevaan osaan kohdistuvia investointeja koskevien toteamusten ja arviointien perusteella voitiin päätellä, että SEUT 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämisen todennäköisyys oli pieni.

98      Edellä esitetyn perusteella on todettava edellä tämän tuomion 60 kohdassa esitetyn, asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan rikkomisen osalta samansuuntaisesti edellä tämän tuomion 71–73 kohdassa esitettyjen päätelmien kanssa, että kun huomioon otetaan myös sertifiointipäätöstä koskeva jälkimmäinen perustelu, asiassa AT.40497 käyty menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja riidanalaisen päätöksen sisältö olisi voinut olla erilainen, joten kyseisestä rikkomisesta seuraa kyseisen päätöksen kumoaminen.

99      Unionin yleinen tuomioistuin pitää kuitenkin myös viidennen kanneperusteen toisen osan tutkimista aiheellisena.

 Viidennen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, tekemällä talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksia koskevia ilmeisiä arviointivirheitä

100    Kantajan mukaan komissio on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä hylätessään edellä tämän tuomion 19 kohdassa esille otetut ja riidanalaisen päätöksen 2.4.2 kohdassa käsitellyt talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvät väitteet, sillä ilman näitä arviointivirheitä komissio olisi voinut katsoa, että oli unionin edun mukaista poistaa riski siitä, että Gazprom voisi käyttää toimitusrajoituksia uudelleen kaasun jälleenviennin estämiseksi.

101    Komissio oli katsonut ensinnäkin virheellisesti, että kaasuntoimitusten häiriöistä johtuvien vaikutusten riski oli vastedes vähäisempi siitä syystä, että Puolan markkinoiden yhteys Saksan markkinoihin oli parantunut. Jamal-kaasuputkessa vastakkaiseen suuntaan etenevät fyysiset virrat oli näet otettu käyttöön vuoden 2014 huhtikuussa eli ennen kyseistä tapahtumaa. Lisäksi yhteyden parantuminen oli hyödytöntä muille jäsenvaltioille, joita kyseiset rajoitukset koskivat.

102    Toiseksi komissio oli todennut virheellisesti, ettei sillä ollut käytettävissään todisteita siitä, että kyseinen tapahtuma oli määräävän aseman väärinkäyttöä, sillä komissio ei ollut tutkinut käytettävissään olevia todisteita asianmukaisesti. Kaasun jälleenvientiä Ukrainaan koskevien rajoitusten tarkoituksen osoittaa nimittäin Venäjän energiaministerin 25.9.2014 antama julkilausuma, joka mainitaan sekä kantelussa että hylkäämisaikomusta koskevaan kirjeeseen annetussa vastauksessa. Muitakin yhtäpitäviä todisteita, jotka osoittavat kyseisten rajoitusten koskeneen Unkaria, Itävaltaa ja Slovakiaa sekä Unkarin keskeyttäneen jälleenviennin Ukrainaan, oli toimitettu. Myöhemmin tällaisia rajoituksia oli asetettu 30.8.2016 päivättyyn kirjeeseen sisältyneiden uhkausten lisäksi vuonna 2018 myös Romaniassa ja Ukrainassa.

103    Kolmanneksi komissio oli luonnehtinut kyseisiä rajoituksia virheellisesti sopimusrikkomuksiksi, joiden perusteella kantaja saattoi vaatia vahingonkorvausta käyttäen sopimukseen perustuvia riidanratkaisumekanismeja. Tämä luonnehdinta johtuu siitä, ettei laajempaa asiayhteyttä, johon kyseiset rajoitukset sijoittuivat, eli kilpailun rajoittamiseen pyrkivää Gazpromin strategiaa, ollut otettu huomioon. Myöskään se, että käytäntö liittyy sopimukseen ja olemassa on sopimukseen perustuva riidanratkaisumekanismi, ei merkitse sinällään sitä, ettei komission toiminta olisi perusteltua, sillä nämä seikat eivät sulje pois kilpailua rajoittavien käytäntöjen mahdollisuutta.

104    Neljänneksi kantajan esille ottama käytäntö ei ole päättynyt, vaan se vaikuttaa edelleen nykyiseen kilpailutilanteeseen, toisin kuin komissio on katsonut. Komission puoltama kanta perustuu nimittäin siihen, ettei komissio ole ottanut huomioon muita seikkoja eli muita kantajan antamia esimerkkejä rajoituksista eikä sitä, että tällaisia rajoituksia käytetään kilpailunrajoittamistarkoituksessa markkinoiden segmentoimiseksi tai Gazpromin asiakkailtaan haluamiin myönnytyksiin pakottamiseksi. Komissio ei ole ottanut huomioon myöskään sitä seikkaa, että niiden Gazpromin määräysvallassa olevien kaasunsiirtoinfrastruktuurien kehittäminen, joiden avulla Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot voidaan kiertää (Nord Stream 1 sekä kaasuputkihankkeet Nord Stream 2 ja TurkStream), vahvistaa Gazpromin valmiuksia toteuttaa tällaisia käytäntöjä; velvoittaviksi määrätyt Gazpromin asiassa AT.39816 antamat sitoumukset eivät ratkaise tätä ongelmaa.

105    Komissio, jota Gazprom tukee, kiistää kantajan väittämät arviointivirheet ja vaatii, ettei tarkasteltavana olevaa kanneperusteen osaa hyväksytä.

106    Riidanalaisesta päätöksestä ja hylkäämisaikomusta koskevasta kirjeestä ilmenee tältä osin komission katsoneen, ettei sen tarvinnut tutkia tarkemmin talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyviä väitteitä lähinnä neljästä syystä. Ensinnäkin kyseiset käytännöt liittyivät sopimusriitaan, eikä komissio pystynyt toteamaan käytettävissään olleiden tietojen perusteella, että nämä käytännöt olisivat olleet väärinkäytöksiä. Toiseksi Gazpromin ja kantajan väliseen sopimukseen sisältyvä riidanratkaisumekanismi tarjosi vaihtoehdon kilpailua koskevalle tutkinnalle sekä asianmukaisen keinon kyseisten käytäntöjen korjaamiseksi. Kolmanneksi kyseiset käytännöt olivat jo päättyneet, eikä vaikuttanut siltä, että ne olisivat vaikuttaneet kilpailuun riidanalaisen päätöksen antamisen aikaan. Neljänneksi Saksan ja Puolan välisen rajayhdysputken parantaminen oli pienentänyt merkittävästi Puolaan vaikuttavien tulevien toimitusvaikeuksien riskiä.

107    Unionin yleinen tuomioistuin tuo ensimmäisen perusteen osalta esille, että mahdollisesti väärinkäytöksi katsottavan menettelyn olemassaoloa puoltava päätodiste on 25.9.2014 päivätty Venäjän energiaministerin julkilausuma, jossa annettiin ymmärtää, että toimitusrajoitusten perimmäisenä syynä oli kaasun jälleenviennin estäminen kyseisistä KIE-maista Ukrainaan. Kuten komissio tuo esille, tämä seikka ei ole riittävä SEUT 102 artiklan rikkomisen toteamiseksi eikä se riitä yksin perustelemaan kyseisten rajoitusten tarkempaa tutkimista etenkään, kun kyseisillä rajoituksilla voi olla, kuten hylkäämisaikomusta koskevasta kirjeestä ilmenee, toinen selitys eli venäläisten kaasuvarastojen kartuttaminen, ja näin on myös siinä tapauksessa, että tämän toisen selityksen todennäköisyys voidaan kyseenalaistaa.

108    Tätä toteamusta ei kyseenalaista se seikka, että talvikauden 2014/2015 toimitusrajoitukset oli kirjattu Gazpromin yleiseen strategiaan, joka mainittiin asiassa AT.39816 annetussa väitetiedoksiannossa, vaan sen vahvistavat lisäksi 30.8.2016 päivättyyn kirjeeseen sisältyneet uhkaukset.

109    Vaikka tällainen strategia on otettu esille väitetiedoksiannossa, se muodostuu nimittäin erilaisista käytännöistä, ja vaikka kyseisten rajoitusten perimmäisenä syynä olisi ollut Ukrainaan suuntautuvan jälleenviennin estäminen, tällaiset rajoitukset poikkeavat väitetiedoksiannossa esitetyistä käytännöistä, jotka koskevat kyseisten KIE-maiden välistä kauppaa, sekä 30.8.2016 päivättyyn kirjeeseen sisältyvistä väitetyistä uhkauksista, jotka koskevat Jamal-kaasuputken Puolassa sijaitsevan osan hallinnointia. Komission oli siis järkevää tutkia kyseiset rajoitukset erikseen, kun huomioon otetaan myös se, että asian AT.39816 käsittelyn päätteeksi annetulla päätöksellä, jota tarkastellaan erityisesti riidanalaisen päätöksen 2.2 ja 2.3 kohdassa, määrättiin Gazpromin antamat sitoumukset, joilla pyrittiin korjaamaan komission kyseisessä asiassa esittämät kilpailua koskevat huolenaiheet, velvoittaviksi.

110    Lisäksi kantajan esille ottamat yhdysputkikustannusten nousu talvikaudella 2014/2015 sekä se, että kyseisen kauden toimitusrajoitukset olivat vaikuttaneet useisiin jäsenvaltioihin eivätkä pelkästään Puolan tasavaltaan, eivät yksin riitä osoittamaan, että SEUT 102 artiklaa on rikottu.

111    Toisen perusteen osalta on totta, kuten kantaja väittää, että käytännön liittyminen sopimukseen ja sopimukseen perustuvan riidanratkaisumekanismin olemassaolo eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että kyseinen käytäntö rikkoo unionin kilpailusääntöjä. Kantaja ei ole kuitenkaan kiistänyt sitä riidanalaisessa päätöksessä esitettyä toteamusta, että tällainen riidanratkaisumekanismi sisältyy sen ja Gazpromin välillä tehtyyn kaasuntoimitussopimukseen. Komissio voi ottaa pätevällä tavalla huomioon sellaisten vaihtoehtoisten keinojen olemassaolon, joilla voidaan lähtökohtaisesti korjata kantelun tekijän riitauttamat käytännöt.

112    Kolmannesta perusteesta, jonka mukaan kyseiset toimitusrajoitukset ovat päättyneet, on todettava edellä tämän tuomion 108 kohdassa esitetyistä syistä, että komissio saattoi tarkastella kyseisiä rajoituksia erikseen. Muilta osin on todettava, etteivät muut kantajan esille ottamat seikat, etenkään Gazpromin Romaniassa vuonna 2018 väitetysti aiheuttamat ongelmat ja kyseisen yrityksen väitetty vaikutusvalta kaasunkuljetusinfrastruktuuriin Euroopassa, siinäkään tapauksessa, että näiden katsottaisiin olevan kyseisiin rajoituksiin rinnastettavia käytäntöjä, ole tulleet esille hallinnollisen menettelyn aikana tai ne ovat liian yleisluonteisia väitteitä, jotta ne voisivat kyseenalaistaa komission arvioinnin.

113    Neljännestä perusteesta on riittävää todeta, ettei kantaja kiistä sitä, että Saksan ja Puolan välinen rajayhdysputki on todellisuudessa parantunut ja että Saksasta Puolaan siirretyn kaasun määrä on kasvanut vuodesta 2016 lähtien.

114    Näin ollen on todettava, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä todetessaan, ettei talvikauden 2014/2015 toimitusrajoituksiin liittyvien väitteiden tarkempaan tutkimiseen ollut riittäviä perusteita.

115    Kaiken edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon erityisesti edellä tämän tuomion 98 kohdassa esitetyn päätelmän, jonka mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa, kanne on hyväksyttävä, koska ilman tätä rikkomista asiaan AT.40497 liittynyt menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja riidanalaisen päätöksen sisältö olisi voinut olla erilainen. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei kantajan esittämästä prosessinjohtotoimia koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

 Oikeudenkäyntikulut

116    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

117    Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että väliintulija, joka ei ole jäsenvaltio tai unionin toimielin, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävässä asiassa Gazprom vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kantelun hylkäämistä koskeva 17.4.2019 annettu Euroopan komission päätös C(2019) 3003 final (asia AT.40497 – Kaasun hinta Puolassa) kumotaan.

2)      Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A:n oikeudenkäyntikulut.

3)      Gazprom PJSC ja Gazprom export LLC vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Van der Woude

Svenningsen

Barents

Mac Eochaidh

 

      Pynnä

Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä helmikuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: puola.


1      Luottamukselliset tiedot on poistettu.