Kanne 12.1.2017 – Landesbank Baden Württemberg v. SRB

(Asia T-14/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Landesbank Baden Württemberg (Stuttgart, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Berger ja K. Rübsamen)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavista vuoden 2016 rahoitusosuuksista 15.4.2016 tekemän päätöksen (SRB/ES/SRF/2016/06) sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavien vuoden 2016 rahoitusosuuksien mukauttamisesta, jolla täydennetään yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 15.4.2016 tekemää päätöstä kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavista vuoden 2016 rahoitusosuuksista 20.5.2016 tekemän päätöksen (SRB/ES/SRF/2016/13) kantajaa koskevilta osin

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen:

riidanalaisten päätösten perustelujen puutteellisuus.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan c alakohdassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon on loukattu:

kantajaa ei ole kuultu ennen riidanalaisten päätösten tekemistä.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU¹ 103 artiklan 7 kohdan h alakohdan, asetuksen (EU) N:o 575/2013² 113 artiklan 7 kohdan, delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/63³ 6 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen ja perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklan rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen laitosten suojajärjestelmää koskevaan indeksiin sovellettavan 0,556 suuruisen kertoimen osalta

Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessa, että vastaaja ei ole soveltanut siihen täysin laitosten suojajärjestelmää koskevaa indeksiä. Laitosten suojajärjestelmän tarjoama suoja kuuluu samalla tavalla kaikille siihen kuuluville laitoksille. Se, että laitoksia kohdellaan eri tavalla laitosten suojajärjestelmää koskevan indeksin osalta on järjestelmän vastaista ja mielivaltaista. Kantajan luokitteleminen sellaisten laitosten ryhmään, joilla on korkein riskiprofiili, on selvästi perusteetonta ja mielivaltaista.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusoikeuskirjan 1 artiklan rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin oikaisukerrointa on sovellettu riskiprofiilin perusteella:

Kantaja väittää lisäksi, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on jättänyt huomiotta sen elinkeinovapauden ja suhteellisuusperiaatteen laskiessaan oikaisukertoimet sellaisen riskiprofiilin perusteella, joka ei vastaa kantajan riskiprofiilia, joka on keskimäärin hyvä verrattuna muihin laitoksiin, joiden on suoritettava rahoitusosuuksia.

____________

¹ Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).

² Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EYVL 2013, L 176, s. 1).

³ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).