Asia T-11/17
RK
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 7.2.2019
Henkilöstö – Virkamiehet – Henkilöstösääntöjen 42 c artikla – Virkavapaalle asettaminen yksikön edun vuoksi – Yhdenvertainen kohtelu – Ikään perustuvan syrjinnän kielto – Ilmeinen arviointivirhe – Oikeus tulla kuulluksi – Huolenpitovelvollisuus – Vastuu
1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2000/78 – Velvoitteiden asettaminen suoraan unionin toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Mahdollisuus vedota direktiiviin – Ulottuvuus
(SEUT 288 artiklan 3 kohta; henkilöstösääntöjen 42 c artikla; neuvoston direktiivin 2000/78 21 artikla)
(ks. 67–70 kohta)
2. Virkamiehet – Virkavapaat – Virkavapaalle asettaminen yksikön edun vuoksi – Eläkeikää lähestyvien virkamiesten erilainen kohtelu – Ikään perustuva syrjintä – Kohtelun tarkoituksenmukaisuus ja oikeasuhteisuus – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohta ja 52 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen 36 ja 42 c artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)
(ks. 86–91, 93, 94, 103, 105, 111 ja 123 kohta)
3. Virkamiehet – Virkavapaat – Virkavapaalle asettaminen yksikön edun vuoksi – Yksikön edun käsite – Kyseisiin virkamiehiin liittyvien seikkojen huomioon ottaminen – Kyky omaksua uusia taitoja ja sopeutua työympäristön muutoksiin – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 42 c artikla)
(ks. 133–137 kohta)
4. Virkamiehet – Virkavapaat – Virkavapaalle asettaminen yksikön edun vuoksi – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Ilmeinen arviointivirhe
(Henkilöstösääntöjen 42 c artikla)
(ks. 140 ja 141 kohta)
5. Virkamiehet – Virkavapaat – Virkavapaalle asettaminen yksikön edun vuoksi – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Velvollisuus kuulla asianomaista ennen päätöksen tekemistä – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; henkilöstösääntöjen 42 c artikla)
(ks. 175–181 kohta)
6. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Virkamiehen edun huomioon ottaminen – Rajat – Yksikköjen järkeistäminen
(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)
(ks. 189 ja 190 kohta)
7. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen – Kohtuullisuusvaatimusten huomioon ottaminen – Voittaneen asianosaisen velvoittaminen maksamaan osa oikeudenkäyntikuluista
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohta ja 135 artikla)
(ks. 203, 206 ja 207 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 7.2.2019 antamassaan tuomiossa RK v. neuvosto (T‑11/17) virkamiehen vaatimuksen sen neuvoston päätöksen kumoamisesta, jolla kyseinen virkamies oli asetettu virkavapaalle yksikön edun vuoksi Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 42 c artiklan perusteella. Kantaja väitti erityisesti mainitun 42 c artiklan olevan lainvastainen sillä perusteella, että artikla oli vastoin yhdenvertaisuutta lain edessä koskevaa periaatetta ja ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta. Lisäksi kantaja kyseenalaisti edellä mainitussa henkilöstösääntöjen säännöksessä tarkoitettujen ”organisatoristen tarpeiden” arvioinnin, jonka neuvosto oli tehnyt.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensin, että henkilöstösääntöjen 42 c artiklan laillisuutta oli arvioitava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan valossa ottamalla samalla huomioon direktiivi 2000/78(1), jonka säännökset saattoivat olla inspiraation lähde määritettäessä unionin lainsäätäjän velvollisuuksia unionin henkilöstöasioissa.
Sitten unionin yleinen tuomioistuin totesi, että henkilöstösääntöjen 42 c artiklan mukainen ikään perustuva erilainen kohtelu on oikeasuhteista eikä sillä rikota perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaa, koska se täyttää ainakin yhden perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa mainitun kriteerin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tässä yhteydessä, että koulutukseen liittyvien kulujen optimoinnin oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ei vaikuta kohtuuttomalta, että unionin lainsäätäjä on pitänyt välttämättömänä säätää yksikön edun vuoksi virkavapaalle asettamisesta ainoastaan niiden virkamiesten osalta, jotka kuuluvat ikähaarukkaan 55–66-vuotiaat ja joille aiheutuu henkilöstösääntöjen 42 c artiklan soveltamisesta sekä urahaittoja että taloudellista haittaa verrattuna nuorempiin virkamiehiin, jotka eivät kuulu edellä mainittuun ikähaarukkaan.
Unionin yleinen tuomioistuin muistutti tämän jälkeen henkilöstösääntöjen 42 c artiklan soveltamisesta, että mainitussa artiklassa viitataan nimenomaisesti ”yksikön etuun”. Näin ollen kyseisessä artiklassa niin ikään mainitut ”organisatoriset tarpeet, jotka liittyvät uusien taitojen hankkimiseen”, ovat yksikön edun erityispiirre. Kun ”organisatoriset tarpeet” liittyvät ”uusien taitojen hankkimiseen” ja ovat henkilöstösääntöjen 42 c artiklan yhteydessä ainoastaan yksikön edun erityispiirre, on toimielimen suorittama arviointi, jossa tarkastellaan asianomaisten virkamiesten kykyä omaksua uusia taitoja ja sopeutua työympäristön muutoksiin, kyseisen artiklan mukainen.
Unionin yleinen tuomioistuin toi esille, ettei tämän kyseisiin virkamiehiin liittyvän erityisen seikan huomioon ottaminen ole ristiriidassa myöskään henkilöstösääntöjen 42 c artiklan tarkoituksen kanssa. Siltä osin kuin on osoitettu, että kyseisellä säännöksellä pyritään toimielinten ammatilliseen koulutukseen liittyvän panostuksen kustannustehokkuuden optimointia koskevaan tavoitteeseen, vaikuttaa nimittäin kyseisen tavoitteen mukaiselta, että toimielin ottaa ammatilliseen koulutukseen kohdistettavan panostuksen kustannuksia määritellessään huomioon kyseisten virkamiesten kyvyn omaksua uusia taitoja ja sopeutua työympäristön muutoksiin. Tämä kyseisille virkamiehille ominaisen seikan huomioon ottaminen vaikuttaa oikeutetulta myös sillä perusteella, että henkilöstösääntöjen 42 c artiklan soveltamisella on heidän etunsa vastaisia seurauksia ja että sitä voidaan soveltaa heihin vastoin heidän tahtoaan.
Lisäksi koska kyseisellä arvioinnilla pyritään yksikön etuun, sen on välttämättä koskettava kyseisten virkamiesten kykyä omaksua tulevaisuudessa uusia taitoja ja sopeutua työympäristön muutoksiin, ja sillä on siten oltava prognostinen puoli. Päinvastaisessa tapauksessa kyseisellä arvioinnilla ei pyrittäisi yksikön etuun.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi vielä, että toimielimillä on laaja harkintavalta uusien taitojen hankkimiseen liittyvien organisatoristen tarpeiden arvioinnissa, jonka käyttäminen voidaan kyseenalaistaa vain, jos on tehty ilmeinen arviointivirhe, jos arviointi on aineellisesti epätarkka tai jos harkintavaltaa on käytetty väärin