UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
25 päivänä lokakuuta 2013
Asia T‑476/11 P
Euroopan komissio
vastaan
Chrysanthe Moschonaki
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ilmoitus avoimesta virasta – Hakemuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Kanteen ja valituksen vastaavuutta koskeva sääntö – Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohta – Vahingonkorvauskanne
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑55/10, AS vastaan komissio, 28.6.2011 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-55/10, AS vastaan komissio, 28.6.2013 antama tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumotaan siltä osin kuin siinä otetaan tutkittavaksi kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 7 artiklan rikkomiseen, siltä osin kuin siinä kumotaan 30.9.2009 tehty päätös, jolla Euroopan komissio hylkäsi Chrysanthe Moschonakin hakemuksen kyseisen kanneperusteen perusteella sekä siltä osin kuin siinä velvoitetaan komissio maksamaan Moschonakille 3 000 euron määrä. Valitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Päätös hakemuksen hylkäämisestä – Toisen virkamiehen nimittämisestä tehtyyn päätökseen erottamattomasti liittyvä päätös – Välttämättömyys arvioida yleisesti ja yhtenäisesti oikeussuojan tarvetta – Ainoastaan hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimus – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Erityiset vaikeudet – Kohtuullinen korvaus kumotun toimen seurauksena kantajalle aiheutuneesta epäedullisesta tilanteesta
(SEUT 266 artikla)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste
5. Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Riidan kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen – Sisäistä tai ulkoista laillisuutta koskeva peruste – Riittämätön edellytys tutkittavaksi ottamiselle
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
6. Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Riidan kohteen ja perusteen samanlaisuus – Tehokkaan oikeussuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden noudattaminen – Kohteen ja perusteen käsitteiden laaja tulkinta – Riidan oikeusperustan muuttuminen – Riittämätön edellytys perusteen uutena pitämiselle
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
7. Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Riidan kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta joilla pyritään riitauttamaan valitukseen annetussa vastauksessa esitetyt perustelut – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
8. Muutoksenhaku – Valitus, joka on todettu perustelluksi – Riidan aineellinen ratkaiseminen muutoksenhakuasteessa – Edellytys – Ratkaisukelpoinen asia
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohta)
1. Kun virkamies nostaa henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan nojalla kanteen, jossa hän vaatii kumoamaan päätöksen, jolla hänen hakemuksensa on hylätty, ja päätöksen, jolla toinen virkamies on nimitetty avoimeen virkaan, hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös ja nimityspäätös eivät ainoastaan liity toisiinsa vaan ne liittyvät toisiinsa erottamattomasti, minkä vuoksi virkamiehen intressi näiden molempien päätösten kumoamiseen on arvioitava yleisesti ja yhtenäisesti.
Virkamiehen ei kuitenkaan täydy pyytää samalla sekä hänen avointa virkaa koskevan hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen että kolmannen kyseiseen virkaan nimittämisestä tehdyn päätöksen kumoamista. Virkamiehellä ei nimittäin ole minkäänlaista velvollisuutta vaatia näiden molempien päätösten kumoamista, jos hän haluaa vaatia ainoastaan hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista.
On suhteellisuusperiaatteen mukaista, että virkamies, joka haluaa säilyttää kolmansien henkilöiden oikeudet, voi vaatia ainoastaan hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista ilman, että hänen täytyisi kanteensa tutkimatta jättämisen uhalla vaatia muiden virkamiesten nimittämisen kumoamista.
Virkamies voi siten haluta vaatia hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista, jotta väitetty lainvastaisuus ei toistuisi enää tulevaisuudessa samankaltaisessa menettelyssä kuin se, johon hän on joutunut osallistumaan, haluamatta kuitenkaan riitauttaa kolmannen henkilön nimityspäätöstä. Tässä tapauksessa virkamiehen oikeussuojan tarvetta on arvioitava ainoastaan hänen hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen valossa.
Lisäksi lähestymistavassa, jonka mukaan silloin kun kyseinen virka on jo täytetty kanteen nostamisajankohtana, hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos virkamies vaatii samanaikaisesti nimityspäätöksen kumoamista, asetettaisiin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, virkamiehelle vastaisen toimen laillisuudesta nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamiselle edellytys, josta ei ole säädetty kyseisessä säännöksessä. Henkilöstösääntöjen 91 artiklassa, joka koskee virkamiesten unionin tuomioistuimissa nostamia kanteita heille vastaisista toimista, tai missään muussakaan säännöksessä ei edellytetä virkamieheltä, että tämän kanne kohdistuu tutkimatta jättämisen uhalla samalla sekä hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen että nimityspäätökseen.
(ks. 34, 35, 44, 45 ja 47 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑362/05 P, Wunenburger v. komissio, 7.6.2007 (Kok., s. I‑4333, 50 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑526/08 P, komissio v. Strack, 9.12.2010 (45 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 39 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 76/79, Könecke Fleischwarenfabrik v. komissio, 5.3.1980 (Kok., s. 665, 15 kohta) ja asia 144/82, Detti v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 14.7.1983 (Kok., s. 2421, 33 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑84/91, Meskens v. parlamentti, 8.10.1992 (Kok., s. II‑2335, 78 kohta) ja asia T‑166/04, C v. komissio, 31.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑9 ja II‑A‑2‑49, 48 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50 ja 51 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑449/99 P, EIP v. Hautem, 2.10.2001 (Kok., s. I‑6733, 44 kohta); asia C‑230/05 P, L v. komissio, 27.4.2006 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 45 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio (Kok., s. I‑729, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑516/09 P, Marcuccio v. komissio, 18.10.2010 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 57 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 61 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑244/91 P, Pincherle v. komissio, 22.12.1993 (Kok., s. I‑6965, 25 kohta)
5. Kun kyse on virkamiesten nostamista kanteista, unionin tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset voivat sisältää ainoastaan riitauttamisperusteita, jotka perustuvat samaan perusteeseen kuin se, johon on vedottu valituksessa, joskin näitä riitauttamisperusteita voi laajentaa unionin tuomioistuimissa esittämällä kanneperusteita ja perusteluja, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti.
Arvioidessaan, perustuvatko riitauttamisperusteet samaan perusteeseen kuin se, johon on vedottu valituksessa, unionin tuomioistuimet eivät voi tukeutua pelkästään siihen, että kanneperusteella pyritään riitauttamaan riidanalaisen toimen sisäinen laillisuus tai vaihtoehtoisesti sen ulkoinen laillisuus.
Kanteen ja valituksen vastaavuutta koskevan säännön vastainen tulkinta voisi johtaa siihen, että kantaja voisi vedota ensimmäistä kertaa unionin tuomioistuimissa kanneperusteeseen, jolla ei ole mitään yhteyttä valituksessa esitettyihin perusteisiin, kun nämä perusteet yhdessä tarkasteltuina koskevat joko kyseisen toimen sisäistä tai ulkoista laillisuutta. Näin ollen nimittävä viranomainen saisi valituksen perusteella tietää ainoastaan osan väitteistä, jotka kohdistuvat hallintoon. Koska kyseisellä viranomaisella ei olisi mahdollisuutta tietää riittävän täsmällisesti asianomaisen väitteitä tai toiveita, se ei voisi pyrkiä saamaan aikaan sovintoa.
Sillä perusteella, että kanteeseen ja valitukseen sisältyvillä perusteilla pyritään riitauttamaan toimen sisäinen laillisuus tai vaihtoehtoisesti sen ulkoinen laillisuus, ei voida yksinään katsoa näiden perusteiden liittyvän läheisesti toisiinsa. Sisäisen laillisuuden ja ulkoisen laillisuuden käsitteet ovat liian laajoja ja abstrakteja kyseessä olevan riitauttamisperusteen täsmälliseen kohteeseen nähden, jotta voitaisiin vakuuttua siitä, että yksinomaan jompaankumpaan käsitteeseen liittyvien perusteiden välillä voi olla tällainen yhteys.
(ks. 73, 75, 78 ja 79 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 142/85, Schwiering v. tilintarkastustuomioistuin, 23.10.1986 (Kok., s. 3177, 11 kohta); asia 242/85, Geist v. komissio, 20.5.1987 (Kok., s. 2181, 9 kohta); asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok., s. 99, 10 kohta) ja asia 133/88, Del Amo Martinez v. parlamentti, 14.3.1989 (Kok., s. 689, 10 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑361/94, Weir v. komissio, 12.3.1996 (Kok. H., s. I‑A‑121 ja II‑381, 27 kohta)
6. Kanteen ja valituksen vastaavuutta koskevan säännön täytäntöönpanolla sekä unionin tuomioistuinten siihen kohdistamalla valvonnalla on taattava, että samanaikaisesti noudatetaan täysin sekä tehokkaan oikeussuojan periaatetta, joka on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ilmaistu unionin yleinen oikeusperiaate, jotta asianomainen voi pätevästi riitauttaa hänelle vastaisen nimittävän viranomaisen päätöksen, sekä oikeusvarmuuden periaatetta, jotta kyseinen viranomainen voi jo valitusvaiheessa saada tietoonsa, miltä osin asianomainen kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen. Vaikka riidan kohteen ja perusteen muuttumattomuus valituksen ja kanteen välillä on välttämätöntä sovintojen mahdollistamiseksi, kun nimittävälle viranomaiselle ilmoitetaan jo valitusvaiheessa asianomaisen kyseenalaistamat seikat, näiden käsitteiden tulkinta ei voi johtaa niiden mahdollisuuksien rajoittamiseen, joita asianomaisella on hänelle vastaisen päätöksen tosiasialliseksi riitauttamiseksi. Tästä syytä riidan kohteen käsitettä, joka vastaa asianomaisen vaatimuksia, sekä riidan perusteen käsitettä, joka vastaa näiden vaatimusten oikeudellista ja tosiasiallista perustaa, ei pidä tulkita suppeasti.
Tässä yhteydessä pelkkä riidan oikeusperustan muuttuminen ei riitä tekemään sen perusteesta uutta. Näin ollen useilla oikeusperustoilla voidaan tukea yhtä ja samaa vaatimusta ja siten yhtä ja samaa perustetta. Toisin sanoen se, että kanteessa vedotaan tietyn säännöksen rikkomiseen, johon ei ollut vedottu valituksessa, ei välttämättä merkitse sitä, että riidan peruste olisi tästä syystä muuttunut. Merkityksellisenä on nimittäin pidettävä kyseisen perusteen sisältöä eikä ainoastaan sen oikeusperustojen sanamuotoa, sillä unionin tuomioistuinten on tarkistettava, onko näiden perustojen välillä läheinen yhteys ja liittyvätkö ne olennaisesti samoihin vaatimuksiin.
(ks. 82–85 kohta)
7. Kun kyse on virkamiehen nostamasta kanteesta tilanteessa, jossa valittaja saa tietää hänelle vastaisen toimen perusteluista valitukseensa annetun vastauksen avulla, tai tilanteessa, jossa kyseisen vastauksen perusteluilla muutetaan tai täydennetään huomattavasti kyseiseen toimeen sisältyneitä perusteluja, mikä tahansa ensimmäisen kerran kannekirjelmässä esitetty peruste, jolla pyritään riitauttamaan valitukseen annetussa vastauksessa esitetyt perustelut, on otettava tutkittavaksi. Tällaisissa tilanteissa asianomaisella ei ole ollut tilaisuutta tutustua tarkasti ja lopullisesti hänelle vastaisen toimen taustalla olleisiin syihin.
(ks. 86 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 99 kohta)