Asia T-308/05
Italian tasavalta
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Rakennerahastot – Yhteisrahoitus – Asetus (EY) N:o 1260/1999 ja asetus (EY) N:o 448/2004 – Kansallisten elinten valtiontukijärjestelmien puitteissa tai tukea myönnettäessä suorittamien ennakkomaksujen tukikelpoisuuden edellytykset – Lopullisten tuensaajien esittämä todiste varojen käytöstä – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi
Tuomion tiivistelmä
1. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet
(EY 230 ja EY 233 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan 4 alakohta ja 3 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
3. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet
(EY 230 artikla; neuvoston asetus N:o 1260/1999)
4. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Yhteisön myöntämä rahoitus – Kansallisten elinten suorittamien menojen tukikelpoisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 32 artikla; komission asetuksen N:o 448/2004 liitteen säännössä 1 olevat 1 ja 2 kohta)
5. Euroopan yhteisöjen talousarvio – Yhteisön rahoitustuki – Tukitoimien varainhoidon valvonta
(EY 10 ja EY 274 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan 3 alakohta ja 38 artiklan 1 kohdan g alakohta; komission asetuksen N:o 438/2001 2 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeusperustan valinta – Yhteisön säännöstö – Selkeyden ja ennakoitavuuden vaatimus
7. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Yhteisön myöntämä rahoitus – Kansallisten elinten suorittamien menojen tukikelpoisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan 3 alakohta)
8. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Yhteisön myöntämä rahoitus – Kansallisten elinten suorittamien menojen tukikelpoisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan 3 alakohta; komission asetuksen N:o 448/2004 liitteen säännössä 1 oleva 1.3 kohta)
1. EY 230 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena voivat olla niiden luonteesta tai muodosta riippumatta kaikki toimielinten antamat määräykset ja säännökset, joilla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia.
Kun komission käsiteltäväksi on saatettu rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu, rahastojen rahoitustuen maksamista koskeva hyväksyttävä maksatushakemus, se ei saa jatkaa toimimattomuuttaan. Budjettivarojen saatavuuden rajoissa sen on näet suoritettava tätä pyyntöä vastaavat välimaksut määräajassa, joka ei kyseisen asetuksen 32 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan saa olla pidempi kuin kaksi kuukautta hakemuksen vastaanottamisesta. Näin ollen jos komissio on nyt esillä olevassa asiassa loukannut tätä toimimisvelvollisuutta, asianomaisen jäsenvaltion olisi pitänyt sen riitauttaakseen nostaa laiminlyöntikanne. Jos tämä laiminlyöntikanne olisi katsottu perustelluksi, komission olisi pitänyt EY 233 artiklan nojalla toteuttaa tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Näin ollen komission kirjeellä, jossa jäsenvaltiolle ilmoitettiin, että komissio kieltäytyi toimimasta maksatushakemusten osalta, niin kauan kun ennakkomaksuihin liittyviä tietoja ei ollut saatu, ei ole ollut minkäänlaista sellaista oikeusvaikutusta, johon voitaisiin vedota EY 230 artiklan perusteella nostettua kumoamiskannetta käsiteltäessä.
(ks. 56, 59 ja 62 kohta)
2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteeseen tulee sisältyä yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Kanteessa on tästä syystä selvitettävä kanteen perustana olevien kanneperusteiden sisältö, joten niiden pelkkä abstrakti ilmaiseminen ei riitä.
Lisäksi tämän yhteenvedon on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön toteutuminen varmistettaisiin, kanne ja tarkemmin ottaen kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä.
(ks. 71 ja 72 kohta)
3. Kirjeellä, jonka komissio on osoittanut jäsenvaltiolle ja jossa se pyytää sitä täydentämään sen komissiolle osoittamiin, rahastojen rahoitustuen maksamista koskeviin maksatushakemuksiin liitettyjä menoilmoituksia, ja jossa viitataan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa koskevaan tulkitsevaan huomautukseen, jonka mukaan kansallisten elinten EY 87 artiklassa tarkoitetun valtiontukijärjestelmän puitteissa tai tukea myönnettäessä suorittamat ennakkomaksut, joihin ei ole liitetty tositteita siitä, että ne on käyttänyt lopullinen tuensaaja, eivät ole tukikelpoisia saamaan rahastojen rahoitusta, ei ole muutettu yhteisön lainsäädännön soveltamisalaa eikä se voi tältä osin olla EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.
(ks. 102 ja 114 kohta)
4. Kirje, jonka komissio on osoittanut jäsenvaltiolle ja joka perustuu rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa koskevaan tulkitsevaan huomautukseen, jonka mukaan kansallisten elinten EY 87 artiklassa tarkoitetun valtiontukijärjestelmän puitteissa tai tukea myönnettäessä suorittamat ennakkomaksut, joihin ei ole liitetty tositteita siitä, että ne on käyttänyt lopullinen tuensaaja, eivät ole tukikelpoisia saamaan rahastojen rahoitusta, kun siinä kieltäydytään maksattamasta rahastoista sellaisia ennakkomaksuja vastaavat määrät, joihin ei ole liitetty selvityksiä siitä, että lopullinen tuensaaja on ne käyttänyt, on kyseisen asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan ja asetuksen N:o 448/2004, jolla muutetaan asetuksen N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua asetusta N:o 1685/2000 rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta, liitteen säännössä 1 olevien 1 ja 2 kohdan mukainen siltä osin kuin se koskee rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuutta.
(ks. 103 ja 148 kohta)
5. Komissio toteuttaa Euroopan unionin yleistä talousarviota EY 274 artiklan nojalla. Koska viimeksi mainitussa määräyksessä ei tehdä mitään sovellettuun hallintotapaan liittyvää erottelua, komissio käyttää edelleen tätä yleistä vastuuta rakennerahastojen yhteisen hallinnon yhteydessä. Lisäksi EY 10 ja EY 274 artiklasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on rakennerahastojen yhteisessä hoidossa toimittava yhteistyössä komission kanssa varmistaakseen, että yhteisön rahastoja käytetään moitteetonta varainhoitoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Edellä mainitut säännöt palautetaan mieliin rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, joka koskee tukitoimien varainhoidon valvontaa.
Kun jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat luotettavia ja kun niillä varmistetaan kyseisen asetuksen N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 438/2001 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”riittävä jäljitysketju” rakennerahastoista myönnettävän tuen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta, kyseisen jäsenvaltion suorittamalla menoilmoitusten todentamisella annetaan lähtökohtaisesti komissiolle riittävä varmuus siitä, että yhteisön tukea koskevat hakemukset ovat virheettömiä, asianmukaisia ja tukikelpoisia siten kuin asetuksen N:o 438/2001 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee.
Tilanteessa, jossa komissio ja jäsenvaltio tulkitsevat eri tavoin tekstiä, jossa määritetään tiettyjen menojen tukikelpoisuus, kansallisen hallinto- ja valvontajärjestelmän luotettavuudella ei kuitenkaan enää varmisteta komissiolle, että tuon jäsenvaltion ilmoittamat kaikki menot vastaisivat sovellettavassa lainsäädännössä tarkoitettuja tukikelpoisia menoja. Kyseisen jäsenvaltion on siis menojen todentamiseen liittyviä velvollisuuksia noudattaessaan ja toimiessaan lojaalissa yhteistyössä yhteisön toimielinten kanssa myötävaikutettava siihen, että komissio kykenee toteuttamaan talousarviota omalla vastuullaan, toimittamalla sille kaikki ne tiedot, joita se pitää tarpeellisina, jotta se voisi suorittaa kyseisen asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaiset maksut. Muunlaisella ratkaisulla vaarannettaisiin viimeksi mainitun asetuksen 38 artiklan 1 kohdan ja, laajemminkin, EY 10 ja EY 274 artiklan tehokas oikeusvaikutus.
(ks. 109, 111 ja 112 kohta)
6. Yhteisön lainsäädännön on oltava selkeää ja sen soveltamisen on oltava kaikkien niiden ennakoitavissa, joita se koskee. Oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää, että kaikkien toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia, sitovuus johtuu jostain yhteisön oikeussäännöstä, joka on nimenomaisesti ilmaistava toimenpiteen oikeudellisena perustana ja jonka mukaan toimenpiteen oikeudellinen muoto määräytyy. Se, ettei perustamissopimuksen täsmälliseen määräykseen ole viitattu, ei ole välttämättä olennainen virhe, jos toimen oikeudellinen perusta voidaan määrittää toimen muiden osien perusteella. Nimenomainen viittaus on kuitenkin välttämätön, jos täsmällinen oikeudellinen perusta ilman sitä jää epäselväksi niille, joita toimi koskee, ja toimivaltaiselle yhteisöjen lainkäyttöelimelle.
(ks. 123 ja 124 kohta)
7. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja sen yksityiskohtaisissa soveltamissäännöissä komissiolle ei anneta minkäänlaista harkinnanvaraa, kun se päättää ennakkomaksujen tukikelpoisuuden edellytyksistä. Kun komissio on jäsenvaltiolle osoitetussa kirjeessä päättänyt, että jäsenvaltion välimaksuina ilmoittamat kansallisten elinten suorittamat ennakkomaksut, joihin ei ole liitetty tositteita siitä, että ne on käyttänyt lopullinen tuensaaja, eivät ole tukikelpoisia, se ei siis ole voinut toimia suhteellisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai oikeusvarmuuden periaatetta loukaten.
(ks. 150 kohta)
8. Välimaksuina ja loppumaksuina ilmoitettujen kustannusten korvaamista koskevalla periaatteella, johon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1260/1999 32 artikla ja sen yksityiskohtaiset soveltamissäännöt perustuvat, ja kyseisen asetuksen 32 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa koskevalla tulkitsevalla huomautuksella, jonka mukaan kansallisten elinten EY 87 artiklassa tarkoitetun valtiontukijärjestelmän puitteissa tai tukea myönnettäessä suorittamat ennakkomaksut, joihin ei ole liitetty tositteita siitä, että ne on käyttänyt lopullinen tuensaaja, eivät ole tukikelpoisia saamaan rahastojen rahoitusta, ei loukata suhteellisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai oikeusvarmuuden periaatetta.
Suhteellisuusperiaatteesta on todettava, että välimaksuina ja loppumaksuina ilmoitettujen kustannusten korvaamista koskevalla periaatteella pyritään asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklalla käyttöön otetussa järjestelmässä osaltaan varmistamaan yhteisön rahastojen käyttö EY 274 artiklassa tarkoitettujen moitteetonta varainhoitoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Sen avulla on mahdollista välttää se, että yhteisö myöntäisi ensin merkittäviä rahoitustukia, joita se ei enää sittemmin saisi perityiksi takaisin, jos tuet käytetään tarkoituksensa vastaisesti, tai saisi ne perityiksi takaisin vain vaikeuksin, ja tämän vuoksi sillä rajoitetaan yhteisön talousarvioon kohdistuva riski 7 prosenttiin rahastojen rahoitustuesta kyseiselle tukitoimelle. Välimaksuina ja loppumaksuina ilmoitettujen kustannusten korvaamista koskevaa periaatetta ja tulkitsevaa huomautusta, jolla tämä periaate pannaan toimeen, ei näin ollen voida pitää ilmeisen epäasianmukaisina toimenpiteinä.
Yhdenvertaisesta kohtelusta on todettava, että asetuksen N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1685/2000 muuttamisesta rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta annetun asetuksen N:o 448/2004 liitteen säännössä 1 olevalla 1.3 kohdalla, jossa säädetään, että riskipääoma-, laina- ja takuurahastoihin suoritettuja maksuja käsitellään edellä mainitun 32 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuina tosiasiallisesti suoritettuina maksuina, jos nämä rahastot täyttävät vastaavasti kyseisessä liitteessä olevissa säännöissä 8 ja 9 vahvistetut edellytykset, pannaan toimeen välimaksuina ja loppumaksuina ilmoitettujen kustannusten korvaamista koskeva periaate yritysten pääomasijoitusten rahoituksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Välittäjinä toimivat riippumattomat oikeudelliset yksiköt myöntävät tätä rahoitusta pienille ja keskisuurille yrityksille. Toisin kuin ennakkomaksuilla, pääomasijoitusten rahoittamisella rahoitetaan rahastoja, joiden tarkoituksena on helpottaa lopullisten tuensaajien rahoituksensaantia. Tästä erityistilanteesta, joka ei ole verrattavissa ennakkomaksujen tilanteeseen, johtuu, että riskipääoma-, laina- ja takuurahastoihin tehtyjä maksuja on voitu pitää tämän saman 32 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuina tosiasiallisesti suoritettuina maksuina.
Oikeusvarmuuden periaatetta ei voida katsoa loukatun nyt esillä olevassa asiassa, koska niin välimaksuina ja loppumaksuina ilmoitettujen kustannusten korvaamista koskevalla periaatteella kuin kyseisellä tulkitsevalla huomautuksellakin on asianmukaisesti sovellettu sovellettavaa lainsäädäntöä.
(ks. 155–157 ja 159–162 kohta)