Kanne 23.5.2013 – Italia v. komissio

(Asia T-275/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: valtionasiamies P. Gentili, G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan avointa kilpailua EPSO/AD/249/13 kahden varallaololuettelon, joilla on 37 ja 27 paikkaa, muodostamiseksi avoimena olevien hallintovirkamiesten (AD 7) virkojen täyttämiseksi makrotaloustieteen ja rahoitustieteen alalla koskevan ilmoituksen;

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee avointa kilpailua EPSO/AD/249/13 kahden varallaololuettelon, joilla on 37 ja 27 paikkaa, muodostamiseksi avoimena olevien hallintovirkamiesten (AD 7) virkojen täyttämiseksi makrotaloustieteen ja rahoitustieteen alalla koskevaa ilmoitusta.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 263, 264 ja 266 artiklan rikkomiseen.

Komissio on loukannut unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antaman sellaisen tuomion sitovuutta, jossa todetaan lainvastaisiksi ilmoitukset, joiden mukaan unionin avoimiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat valita kieleksi 2 vain englannin, ranskan tai saksan.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 342 artiklan sekä asetuksen 1/58 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

Tältä osin vedotaan siihen, että kun komissio on rajannut avoimiin kilpailuihin osallistuvien henkilöiden kieleksi 2 valittavissa olevat kielet kolmeen kieleen, komissio on käytännössä sanellut uuden toimielinten kielisäännöstön ja siten loukannut neuvoston yksinomaista toimivaltaa kyseisellä alalla.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 12 artiklan (nykyisin SEUT 18 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, EU 6 artiklan 3 kohdan, henkilösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, asetuksen 1/58 1 ja 6 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan 2 kohdan ja 28 artiklan f alakohdan rikkomiseen.

Tältä osin vedotaan siihen, että komission asettama kielellinen rajoitus on syrjivä, koska kyseisissä säännöksissä ja määräyksissä kielletään asettamasta Euroopan kansalaisille ja toimielinten virkamiehille kielellisiä rajoituksia, joista ei ole säädetty yleisesti ja objektiivisesti asetuksen 1/58 6 artiklan mukaisesti toimielinten työjärjestyksissä ja joita ei ole tällä hetkellä asetettu, ja koska niissä kielletään ottamasta käyttöön kyseisiä rajoituksia, ellei viraston erityinen, perusteltu etu sitä edellytä.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu EU 6 artiklan 3 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin siinä määrätään luottamuksensuojan periaatteesta perusoikeutena, joka ilmenee jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä.

Tältä osin vedotaan siihen, että komissio on loukannut kansalaisten perusteltua luottamusta siihen, että heillä on mahdollisuus valita kieleksi 2 mikä hyvänsä unionin kieli, kuten vuoden 2007 loppuun asti on jatkuvasti ollut ja kuten unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P annetussa tuomiossa on sitovasti vahvistettu.

Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja kilpailuilmoituksen luonteeseen ja tarkoitukseen olennaisesti liittyvien normien rikkomiseen

Tältä osin vedotaan siihen, että kun komissio on ennakolta ja yleisesti rajannut kieleksi 2 valittavissa olevat kielet kolmeen, se on tosiasiallisesti varhentanut ilmoitusvaiheeseen ja kilpailuun osallistumisen edellytyksiin hakijoiden kielitaidon tarkastamisen, jonka pitäisi sen sijaan tapahtua kilpailun kuluessa. Näin toimien kielitaidosta tulee ammattitaitoon nähden määräävä tekijä.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 18 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen 1/58 2 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen

Tältä osin vedotaan siihen, että kun komissio on määrännyt, että osallistumishakemukset on pakko lähettää englanniksi, ranskaksi tai saksaksi ja että EPSO:n hakijoille lähettämät kilpailun kulkua koskevat ilmoitukset lähetetään kyseisellä samalla kielellä, on loukattu Euroopan kansalaisten oikeutta käyttää omaa kieltään toimielinten kanssa asioidessaan ja lisäksi on syrjitty niitä, joilla ei ole kyseisten kolmen kielen syvällistä taitoa.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen 1/58 1 artiklan ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan sekä 28 artiklan f alakohdan, henkilösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puutteellisuus) rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Tosiseikkojen vääristely.

Tältä osin vedotaan siihen, että komissio on perustellut kolmeen kieleen rajoittamista vaatimuksella, että uudet palvelukseen otettavat pystyisivät heti kommunikoimaan toimielinten sisällä. Kyseinen perustelu on ristiriidassa tosiseikkojen kanssa, koska kyseiset kolme kieltä eivät välttämättä ole toimielinten sisällä olevien eri kieliryhmien välisessä viestinnässä kolme eniten käytettyä kieltä, eikä se ole oikeassa suhteessa sen perusoikeuden rajoittamiseen, jonka mukaan kielen perusteella ei saa joutua syrjityksi.