JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
27 päivänä marraskuuta 2018 (1)
Asia C-545/17
Mariusz Pawlak
vastaan
Prezes Kasy Rolniczego Ubezpieczenia Społecznego
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Najwyższy (ylin tuomioistuin, Puola))
Ennakkoratkaisukysymys – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Unionin postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittäminen ja palvelun laadun parantaminen – Oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittaminen siviilioikeudellisessa menettelyssä – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan ainoastaan nimetyn toimijan postitoimistoon toimitetuilla lähetyksillä on prosessuaalisia vaikutuksia
1. Oikeusriidan asianosaisten on tavallisesti jätettävä oikeudenkäyntiasiakirjansa tuomioistuimeen tietyssä määräajassa, jonka noudattamatta jättäminen johtaa niiden myöhästymiseen. Oikeudenkäyntiasiakirja on jätettävä nimenomaisesti tuomioistuimen toimipaikkaan viimeistään määräajan viimeisenä päivänä, vaikka joidenkin jäsenvaltioiden mukaan toimittamisella postitoimistoon on päivämäärän osalta sama vaikutus kuin toimittamisella kyseiseen tuomioistuimeen.
2. Tällä tavoin toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen hyväksyminen edellyttää, että niissä todetaan luotettavasti päivämäärä, jolloin postialan toimija on ne leimannut. Joidenkin maiden kansallisen lainsäädännön mukaan ne on tästä syystä toimitettava kirjattuina lähetyksinä, mikä kuuluu yleispalvelujen tarjoamisen alaan.
3. Tämän ennakkoratkaisukysymyksen taustalla olevassa oikeusriidassa puolalainen tuomioistuin hylkäsi postitse toimitetun valituksen liian myöhään tehtynä. Tällä perusteella riidanalaista on lähinnä se, onko kansallinen prosessioikeuden säännös, johon kansallinen tuomioistuin tukeutui, yhteensopiva direktiivin 97/67/EY(2) kanssa, ja miten kyseistä direktiiviä on tulkittava.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 97/67
4. Direktiivin 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”jäsenvaltioilla voi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi olla perusteltuja syitä myöntää yhdelle tai useammalle nimeämälleen taholle oikeus postilähetysten vastaanottamiseen tarkoitettujen postilaatikoiden sijoittamiseen yleisille alueille; samoista syistä niillä on oikeus nimetä yksi tai useampi taho, joiden tehtävänä on huolehtia lähtömaan osoittavien postimerkkien liikkeelle laskemisesta, sekä ne tahot, joiden tehtävänä on huolehtia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä käytettävien kirjattuja lähetyksiä koskevien palvelujen tarjoamisesta – –”.
5. Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää tai pitää voimassa postipalvelujen käyttöönottoa ja tarjontaa koskevia yksin- tai erityisoikeuksia. Jäsenvaltiot voivat rahoittaa yleispalvelun tarjonnan yhdellä tai useammalla 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tavoista tai muulla perustamissopimuksen mukaisella tavalla.
2. Jäsenvaltiot voivat varmistaa yleispalvelun tarjonnan hankkimalla niihin kuuluvia palveluja noudattaen julkisiin hankintoihin sovellettavia sääntöjä, joihin kuuluvat julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY[(3)] mukaisesti kilpailuun perustuva neuvottelumenettely tai neuvottelumenettelyt, joissa hankintailmoitus joko julkaistaan tai ei julkaista.”
6. Direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Edellä olevan 7 artiklan säännöksillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta järjestää postilaatikkojen asettaminen yleisille alueille, postimerkkien liikkeeseen laskeminen ja oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.”
2. Direktiivi 2006/111/EY(4)
7. Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
f) ’yksinoikeudella’ oikeutta, jonka jäsenvaltiot myöntävät yhdelle yritykselle laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin ja joka antaa kyseiselle yritykselle oikeuden tiettyjen palvelujen tarjoamiseen tai tietyn toiminnan harjoittamiseen tietyllä maantieteellisellä alueella;
g) ’erityisoikeuksilla’ oikeuksia, joita jäsenvaltiot myöntävät rajoitetulle määrälle yrityksiä tietyllä maantieteellisellä alueella laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin, joilla:
i) rajoitetaan kahteen tai useampaan niiden yritysten määrä, joiden sallitaan tarjota tiettyjä palveluja tai harjoittaa tiettyä toimintaa, muulla tavoin kuin objektiivisilla, oikeasuhteisilla ja syrjimättömillä perusteilla; tai
– –
iii) yritykselle tai yrityksille annetaan muulla tavoin kuin objektiivisin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein lainsäädännössä tai muussa sääntelyssä etuja, jotka vaikuttavat merkittävästi muiden yritysten mahdollisuuksiin tarjota samoja palveluja tai harjoittaa samaa toimintaa samalla maantieteellisellä alueella olennaisilta osin samanlaisten olosuhteiden vallitessa.”
B Puolan oikeus
8. 17.11.1964 annetun siviiliprosessilain (Ustawa z dnia 17 listopada 1964 r. - Kodeks postępowania cywilnego)(5) 165 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Oikeudenkäyntiasiakirjan toimittaminen [postilaissa] tarkoitetun nimetyn postialan toimijan Puolan postitoimistoon tai toisessa unionin jäsenvaltiossa postin yleispalvelua tarjoavan toimijan postitoimistoon vastaa tämän asiakirjan jättämistä tuomioistuimeen.”
9. Postilain 3 §:n 13 kohdan mukaan ”nimetty toimija” on postialan toimija, joka on ”velvollinen” tarjoamaan postialan yleispalveluja. Sen sijaan muilla toimijoilla on ”oikeus” (mutta ne eivät ole ”velvollisia”) harjoittamaan postitoimintaa valitsemassaan laajuudessa.
10. PrezesUrzędu Komunikacji Elektronicznejn (sähköisen viestinnän viraston pääjohtaja) 30.6.2015 tekemällä päätöksellä Poczta Polska S.A. on nimetty toimimaan postialan yleispalvelujen tarjoajana kymmenen vuoden ajan.
II Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
11. Maatalousalan ammatinharjoittaja Mariusz Pawlak haki työtapaturman johdosta korvausta maanviljelijöiden sosiaalivakuutuskassasta (Kasa Rolniczego Ubezpieczenia Społecznego, jäljempänä KRUS). Saamaansa vastaukseen tyytymätön Pawlak haki muutosta KRUS:n pääjohtajan päätökseen Sad Rejonowy w Poznan-Grundwaldissa (Poznan-Grundwaldin piirioikeus, Puola), joka ratkaisi asian kantajan hyväksi.
12. KRUS:n pääjohtaja valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisusta Sad Okregowy w Poznaniin (Poznanin alueellinen tuomioistuin, Puola), mutta kyseinen tuomioistuin hylkäsi valituksen liian myöhään tehtynä, koska se oli saapunut kyseiseen tuomioistuimeen 22.6.2016 ja määräaika oli päättynyt 20.6.
13. Muutoksenhakutuomioistuimelle sillä seikalla, että muulle kuin nimetylle postialan toimijalle (In Post S.A.) toimitetun lähetyksen postileimassa oli päiväys 20.6.2016 eli muutoksenhaun määräajan viimeinen päivä, ei ollut merkitystä. Siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin mukaan ainoastaan oikeudenkäyntiasiakirjan lähettäminen, vaikka tavallisenakin lähetyksenä, nimetyn toimijan välityksellä vastaa asiakirjan jättämistä tuomioistuimeen.
14. KRUS:n pääjohtaja valitti muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola). Hän vetosi erityisesti siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin rikkomiseen katsoessaan, että hänen kirjelmänsä oli jätetty määräajassa, koska sen toimittaminen muun kuin nimetyn postialan toimijan postitoimistoon on pätevä.
15. Tavanomaisessa kokoonpanossa toiminut Sąd Najwyższy totesi, ettei sen siviiliprosessilain 165 §:n 2 momenttia koskeva oikeuskäytäntö ole yksiselitteinen ja että erityisesti sen yhdenmukaisuudesta unionin oikeuden kanssa on ilmennyt epäilyjä. Tästä syystä se saattoi oikeuskysymyksen laajennetun kokoonpanonsa tutkittavaksi, ja kyseinen kokoonpano päätti esittää unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä.
16. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevät oikeuskäytännön kaksi vastakkaista näkemystä niistä oikeusvaikutuksista, joita on oikeudenkäyntiasiakirjan toimittamisella muuhun kuin nimetyn toimijan Puolan postitoimistoon: a) vallitsevan näkemyksen mukaan näiden edellytysten mukaisesti toimitettu asiakirja on toimitettu liian myöhään silloin, kun se saapuu tuomioistuimeen prosessitoimen suorittamiselle asetetun määräajan päätyttyä; ja b) vähemmistöön jäävän näkemyksen mukaan asiakirjan toimittamisella määräajassa johonkin Puolan postitoimistoon on samat oikeusvaikutukset (eli se vastaa sen jättämistä tuomioistuimeen) riippumatta siitä, toimitetaanko se nimetyn toimijan vai jonkin muun postialan toimijan postitoimistoon.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa seuraavaa:
– Ensiksi mainittu oikeuskäytännön suuntaus ei ota huomioon unionin oikeuden asiayhteyttä tulkinnassaan, jonka mukaan direktiivin 97/67 soveltamisala ei koske siviiliprosessilain 165 §:n 2 momenttiin perustuvaa sääntelyä.(6)
– Sitä vastoin toisessa (vähemmistöön jäävässä) suuntauksessa puolletaan unionin oikeuden mukaista tulkintaa, vaikka sen vahvistamista koskevissa päätöksissä(7) ei esitetä selviä perusteluja direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalasta eikä siitä, miten siviiliprosessilain 165 §:n 2 momenttia pitäisi mukauttaa unionin oikeuteen.
18. Tässä tilanteessa Sąd Najwyższy päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko – – direktiivin 97/67/EY – –, 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä, luettuna yhdessä 8 artiklan kanssa, tulkittava siten, että erityisoikeuden muodostaa 17.11.1964 annetun [siviiliprosessilain] 165 §:n 2 momentin kaltainen kansallisen prosessioikeuden säännös, jonka mukaan ainoastaan oikeudenkäyntiasiakirjan toimittaminen nimetyn toimijan, toisin sanoen sellaisen postialan toimijan, joka on velvollinen tarjoamaan postin yleispalvelua, kotimaan postitoimistoon, vastaa tämän asiakirjan jättämistä tuomioistuimeen, jättämällä tällaisen vaikutuksen myöntämisen ulkopuolelle oikeudenkäyntiasiakirjan toimittamisen toisen, mutta nimeämättömän postin yleispalvelun tarjoajan kotimaan postitoimistoon?
2) Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että edut – jotka perustuvat erityisoikeuden myöntämiseen nimetylle toimijalle direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen vastaisesti – on ulotettava muihin postialan toimijoihin sillä seurauksella, että myös oikeudenkäyntiasiakirjan toimittamisen sellaisen postin yleispalvelun tarjoajan kotimaan postitoimistoon, joka ei ole nimetty toimija, on katsottava vastaavan tämän asiakirjan jättämistä tuomioistuimeen, vastaavin periaattein kuin unionin tuomioistuimen tuomiossa 21.6.2007, Jonkman ym. (C-231/06–C-233/06, EU:C:2007:373)?
3) Mikäli vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä, onko direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että asianosainen, joka on jäsenvaltion ilmentymä, voi vedota siihen, että siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin kaltainen kansallisen oikeuden säännös on ristiriidassa direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa?”
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
19. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 18.9.2017.
20. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Puolan hallitus ja komissio, joiden edustajat osallistuivat 18.9.2018 pidettyyn istuntoon.
IV Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan tulkinta
1. Asianosaisten ja muiden osapuolten huomautukset
21. Puolan hallitus katsoo, ettei siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin kaltainen säännös kuulu direktiivin 97/67 soveltamisalaan vaan vastaa prosessioikeuden säännöksiä, joita kyseisellä direktiivillä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa.
22. Vastaavasti se katsoo, että direktiivi 97/67 on annettu yhtenäismarkkinoita koskevan, EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla. Sitä vastoin menettelysäännösten yhdenmukaistaminen olisi sen mukaan edellyttänyt, että oikeusperustaksi valitaan SEUT 81 artikla. Lisäksi direktiivin 97/67 1 artiklassa, joka koskee direktiivin soveltamisalaa, luetellaan kaikki sillä yhdenmukaistetut alat, joihin eivät kuulu siviiliprosessioikeuteen liittyvät alat.(8)
23. Vaikka se myöntää, että kansallinen säännös voi vaikuttaa postialan toimijoiden taloudelliseen toimintaympäristöön, myöskään tällainen vaikutus ei kuulu direktiivin 97/67 soveltamisalaan. Puolan hallituksen mukaan tämä vahvistetaan sen 7 artiklan 1 kohdassa, koska siinä kielletään myöntämästä tai pitämästä voimassa ”postipalvelujen käyttöönottoa ja tarjontaa koskevia” erityisoikeuksia. Päinvastainen ratkaisu olisi sen mukaan yllättävä, koska edes asetuksessa (EY) N:o 1393/2007(9) ei sen mukaan säännellä oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittamisen vaikutuksia.(10)
24. Puolan hallitus toteaa toissijaisesti, ettei siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentissa missään tapauksessa myönnetä mitään direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa tarkoitettua erityisoikeutta, jonka käsitettä on tulkittava 4 artiklan 2 kohdan perusteella. Se korostaa yhtäältä yleispalvelua tarjoavan toimijan ja toisaalta muiden toimijoiden erilaista tilannetta, mikä ilmenee sekä niille asetetuista velvoitteista että niiden rahoitusmuodosta. Se, että nimetylle toimijalle annetaan julkisen palvelun tehtävän perusteella tiettyjä oikeuksia, ei tarkoita, että kyse olisi aina erityisoikeuksista.
25. Puolan hallituksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä, mukaan lukien tuomiolla SOA Nazionale Costruttori,(11) ei ole merkitystä käsiteltävässä asiassa, koska direktiivin 97/67 8 artiklassa suljetaan pois se, että kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut olisivat erityisoikeus. Sen mukaan kyseessä on siis yleispalvelun tarjoamiseen liittyvä oikeus.
26. Se väittää samoin, että tutkinnassa, joka koski Poczta Polskalle yleispalvelun tarjoamisesta vuosina 2013–2015 myönnettyyn korvaukseen liittyvää mahdollista valtiontukea, komissio oli jo vahvistanut kansallisen säännöksen.(12)
27. Komissio toteaa erityisoikeuksien osalta, että niiden olemassaolo edellyttää oikeuskäytännön mukaan a) valtion toimenpidettä, b) yksinoikeuden myöntämistä yhdelle tai useammalle yritykselle, ja c) vaikuttamista olennaisesti muiden yritysten kykyyn harjoittaa taloudellista toimintaa samankaltaisilla ehdoilla.(13) Se puoltaa näiden tekijöiden ottamista huomioon ja katsoo, että direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohta kattaa kaikki säädökset, joilla myönnetään tällaisia etuja. Samoin se muistuttaa, että tämä säännös merkitsee paradigman muutosta postialalla, koska se on viimeinen vaihe postipalvelujen markkinoiden avaamisessa poistamalla kaikki voimassa olevat erityisoikeudet ja muut näiden palvelujen vapaan tarjoamisen esteet.(14)
28. Näin ollen siviiliprosessilain 165 §:n 2 momenttiin sisältyvät seikat vaikuttavat komission mukaan huomattavasti palvelutoimintaan, joka koskee oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämistä kansallisiin tuomioistuimiin, heijastumalla niihin edellytyksiin, joilla muut postialan toimijat tarjoavat näitä palveluja.
29. Komissio on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, ettei direktiivin 97/67 8 artiklassa anneta lupaa varata oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittamista yhdelle ainoalle toimijalle vaan valtuutetaan jäsenvaltiot vaatimaan niiden toimittamista kirjattuina lähetyksinä. Se huomauttaa tässä yhteydessä, ettei siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentti rajoitu kirjattuihin lähetyksiin ja ettei ennakkoratkaisupyynnössä täsmällisesti ilmoiteta sen perustuvan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviin syihin, kuten direktiivin johdanto-osan 20 perustelukappaleessa edellytetään.
2. Oikeudellinen arviointi
a) Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu erityisoikeus
30. Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, tarkoittaako oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittamista koskeva järjestelmä direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan mukaista erityisoikeutta, joka siviiliprosessilain 165 §:n 2 kohdassa myönnetään vain nimetylle toimijalle.(15)
31. Direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä kielletään selvästi ja nimenomaisesti pitämästä voimassa tai myöntämästä postipalvelujen käyttöönottoa ja tarjontaa koskevia yksin- tai erityisoikeuksia. Tässä tai missään muussakaan saman direktiivin säännöksessä ei kuitenkaan määritellä ilmaisuja ”erityisoikeudet” tai ”yksinoikeudet”, mikä vaikeuttaa niiden tulkintaa.
32. Systeemisestä näkökulmasta tarkasteltuna on kuitenkin korostettava, että tällaisessa kiellossa toistetaan lähes sanatarkasti SEUT 106 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto, joka koskee julkisia yrityksiä ja yrityksiä, joille on myönnetty tämäntyyppisiä oikeuksia, joskin mukautettuna direktiivissä 97/67 säännellyn postialan tilanteeseen. Tosiasiallisesti se muistuttaa myös postipalveluja koskevassa tiedonannossa esitettyä määritelmää.(16)
33. Näiden yhtäläisyyksien takia ja koska tämän määritelmän oikeusperusta on SEUT 106 artiklan 3 kohta, jossa komissio valtuutetaan osoittamaan jäsenvaltioille direktiivejä, jotta se voi valvoa koko SEUT 106 artiklan noudattamista, voidaan soveltaa direktiivin 2006/111 2 artiklan f alakohdassa ja g alakohdan iii luetelmakohdassa esitettyä erityis- ja yksinoikeuksien määritelmää. Lisäksi Poczta Polska on kokonaan julkisessa omistuksessa oleva yhtiö.(17)
34. Todellisuudessa on muitakin mahdollisuuksia selvittää näiden ilmaisujen merkitys tiettyjen alojen vapauttamista koskevista säädöksistä, jotka liittyvät melko läheisesti direktiiviin 97/67.(18) Kun kuitenkin otetaan huomioon direktiivin 2006/111 monialaisuus, se soveltuu mielestäni parhaiten tässä tavoiteltuihin päämääriin. Näiden muiden säännösten sanamuoto ei myöskään eroa olennaisesti direktiivissä 2006/111 käytetystä sanamuodosta.
35. Näistä lähtökohdista käsin katson, että tähän asiaan voidaan soveltaa direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 2006/111 2 artiklan f ja g alakohdan kanssa, tarkoitettua erityis- ja yksinoikeuksien käsitettä. Olen päätynyt tähän toteamukseen useista eri syistä.
36. Ensinnäkin kyseessä on lainmukaisesti myönnetty etu seuraavista syistä:
– se vahvistetaan muodollisesti laintasoisen säädöksen eli siviiliprosessilain säännöksessä
– se konkretisoituu erioikeudessa, joka myönnetään nimetylle toimijalle (Poczta Polska), jonka palveluja oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettäjät haluavat ensisijaisesti käyttää nimenomaisesti sen olettamuksen perusteella, että lähetys toimitetaan määräajassa ja että sitä pidetään virallisena asiakirjana,(19) jonka toimitettavaksi jättämisestä annetaan todisteeksi kuitti. Muilla toimijoilla ei ole tätä etua.(20)
37. Toiseksi oikeus ottaa vastaan ja toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä siihen liittyvä erioikeus, jonka nojalla niiden jättäminen nimetyn toimijan postitoimistoon vastaa niiden jättämistä tuomioistuimen toimipaikkaan (tästähän edussa oikeastaan on kyse), varataan yksinoikeudella yhdelle ainoalle julkiselle yritykselle.
38. Kolmanneksi etu tuottaa nimetylle toimijalle enemmän tuloja, jotka muussa tapauksessa jakautuisivat myös muille postialan toimijoille.(21) Näin ollen se vaikuttaa minkä tahansa muun yrityksen kykyyn tarjota samaa palvelua tai harjoittaa samaa toimintaa(22) samankaltaisin ehdoin. Ehtojen samankaltaisuus lakkaa siitä alkaen, kun yksikään kilpailijoista ei voi taata, että lakisääteisen määräajan viimeisinä päivinä sen toimitettavaksi jätetty (mikä on tavanomaista) oikeudenkäyntiasiakirja saapuu vastaanottavaan tuomioistuimeen ennen tämän määräajan päättymispäivää.
39. Neljänneksi etua itsessään ei myönnetä tarjouskilpailun perusteella tai muulla vastaavalla tavalla julkisia hankintoja koskevien unionin säädösten mukaisesti.(23) On totta, kuten Puolan hallitus selitti, että yleispalvelun tarjoajaksi nimetty postialan toimija valitaan postialan yritysten välisen tarjouskilpailumenettelyn perusteella(24) objektiivisuuden, oikeasuhteisuuden, syrjintäkiellon ja avoimuuden periaatteita noudattavien sisäisten sääntöjen mukaisesti. Kirjallisesta vastauksesta, jonka se antoi unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen, voidaan kuitenkin päätellä, ettei valinta- eikä myöntämisperusteissa viitata kirjattujen lähetysten luotettavuuteen, lukuun ottamatta velvollisuutta antaa lähettäjälle todisteeksi kuitti postilähetyksestä,(25) eikä tätä perustetta ole mainittu oikeudenkäyntiasiakirjoissa.
40. Näin ollen kyseessä oleva etu ei liity yleispalvelujen tarjoajan valintaan vaan se otetaan käyttöön siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin nojalla sen jälkeen, kun nimetty toimija on valittu.
41. Jäljempänä direktiivin 97/67 8 artiklan soveltamisesta esittämieni toteamusten perusteella sillä, määritelläänkö tällä tavoin myönnetty etu yksinoikeudeksi (vain yhden yrityksen hyväksi) vai erityisoikeudeksi, ei ole merkitystä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen kannalta. Sen sijaan molemmissa tapauksissa ratkaisevaa on sen yhteys edellä mainitussa 8 artiklassa säädettyyn poikkeukseen.
b) Poikkeus erityisoikeuksien myöntämistä koskevasta kiellosta: direktiivin 97/67 8 artikla
1) Direktiivin 97/67 7 ja 8 artiklan välinen suhde
42. Direktiivin 97/67 8 artiklan ensimmäisten sanojen mukaisesti näillä kahdella säännöksellä on pääsäännön ja poikkeuksen välinen suhde. Lause ”7 artiklan säännöksillä ei rajoiteta[(26)] jäsenvaltioiden oikeutta – –”(27) on tältä osin riittävän selkeä.
43. Vaikka on totta, että unionin tuomioistuin tavallisesti edellyttää poikkeussäännösten tulkitsemista suppeasti,(28) 7 ja 8 artiklan syntyhistoriaa huolellisesti tarkastelemalla voidaan välttyä tekemästä liian nopeita johtopäätöksiä jäsenvaltioille jälkimmäisessä artiklassa annetun sääntelyvallan laajuudesta.
2) Molempien säännösten syntyhistoria ja kehitys
44. Valmisteluasiakirjojen sanamuodosta voidaan päätellä, että kyseessä olevien kahden säännöksen välillä oli alun alkaenkin edempänä mainittu pääsäännön ja poikkeuksen välinen suhde.(29) Näin ollen direktiiviehdotuksessa nykyinen 7 artikla koski joitakin postipalvelumarkkinoiden osia, jotka jäsenvaltiot saattoivat sisällyttää yleispalvelun alaan varatakseen ne sen tarjoajalle (yleensä alle 350 grammaa painavien kirjelähetysten keräily, kuljetus, lajittelu ja jakelu). Varaamista perusteltiin tarpeella varmistaa se, että yleispalvelut voisivat toimia rahoitusta koskevan tasapainon edellytyksin.(30)
45. Nämä ratkaisut siirtyivät ilman merkittäviä muutoksia direktiivin 97/67 7 artiklan ja johdanto-osan 16 perustelukappaleen lopullisen tekstin alkuperäiseen versioon. Lisäksi sen johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmeni selvästi, että postimarkkinoiden asteittaisen vapauttamisen yhteydessä tarkistettaisiin muun muassa vuoden 2000 tammikuuhun saakka varattuja aloja koskevia säännöksiä ja annettaisiin siten yleispalvelujen tarjoajille (jotka olivat tuolloin jäsenvaltioiden vakiintuneita toimijoita) aikaa mukautua niihin.
46. Direktiivin 8 artiklan lainsäädäntötaustasta ilmenee, että direktiiviehdotuksessa todettiin vain jäsenvaltioiden toimivalta nimetä laitos tai laitokset, joilla on oikeus asettaa postilaatikoita julkiselle liikennepaikalle ja laskea liikkeelle postimerkkejä.(31)
47. Se, että nimetyt laitokset saivat postilaatikoita ja postimerkkejä koskevien oikeuksien lisäksi oikeuden ”kuljettaa kirjattuja lähetyksiä”, johtuu Euroopan parlamentin direktiiviehdotukseen tekemästä tarkistuksesta 41.(32) Vaikka komissio hylkäsi tällaisen oikaisun vetoamalla siihen, että ”ei ole myöskään perusteltua rajoittaa kilpailua kirjatuista lähetyksistä varattuihin oikeuksiin kuuluvan alan hinta- ja painorajojen ulkopuolelle”,(33) neuvosto palautti tarkistuksen sanamuodon lisäten siihen ilmaisun ”oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä käytettäviä”,(34) joka lopulta otettiin 8 artiklan sanamuotoon. Palveluntarjoajien nimeämistä koskevaa toimivaltaa laajennettiin näin myöntämällä jäsenvaltioille oikeus näiden palvelujen järjestämiseen.
48. Direktiivin 97/67 7 artiklassa tarkoitetut varatut palvelut lakkautettiin direktiivillä 2008/6: postipalvelumarkkinoiden kehitys huomioon ottaen tällaista varaamista ei ollut syytä pitää yleispalvelun ensisijaisena rahoitusratkaisuna.(35) Direktiivin 2008/6 1 artiklan 8 kohdassa otettiin käyttöön 7 artiklan nykyinen sanamuoto, jossa kielletään pitämästä voimassa tai myöntämästä yksin- ja erityisoikeuksia, sekä erilaiset yleispalvelujen rahoitustukimuodot, ja käynnistettiin tällä tavoin paradigman muutos unionin postipalvelualalla.(36)
49. Nämä muutokset eivät kuitenkaan vaikuttaneet 8 artiklan sanamuotoon, joka säilyi entisellään. Säännöksessä rajataan siis selkeästi 7 artiklassa tarkoitettu kielto myöntää yksin- ja erioikeuksia. Seuraavaksi on selvitettävä sen soveltamisala.
3) Direktiivin 8 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisala
50. Tarkemmin sanoen pyrin arvioimaan, mikä merkitys on jäsenvaltioille annetulla oikeudella järjestää oikeudellisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut. Komission ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan direktiivin 97/67 8 artiklassa ei valtuuteta jäsenvaltioita varaamaan oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämistä yhdelle ainoalle toimijalle vaan ainoastaan vaatimaan niiden toimittamista kirjattuina lähetyksinä.
51. En ole samaa mieltä tästä päättelystä. Yhdyn pikemminkin Puolan hallituksen näkemykseen, jonka mukaan kirjatut lähetykset kuuluvat yleispalveluun kuuluviin vähimmäispalveluihin direktiivin 97/67 3 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla. Saman säädöksen 4 artiklan 2 kohdassa kuitenkin valtuutetaan nimeämään vain yksi yritys yleispalvelun tarjoajaksi. Mikään ei myöskään estä säätämästä direktiivin 97/67 8 artiklan nojalla kansallisessa lainsäädännössä siitä, että tuomioistuimille toimitettavia kirjattuja lähetyksiä koskeva erityisjärjestelmä järjestetään antamalla se yleispalvelun tarjoajan tehtäväksi.
52. Siltä osin kuin on kyse ilmaisun ”hallinnollisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut” merkityksestä, päättelen komission huomautuksista, ettei se enää kannata näkemystä, jonka se vahvisti postipalveluja koskevassa tiedonannossa.(37) Siinä se näytti rajaavan SEUT 56 artiklassa, luettuna yhdessä SEUT 51 ja SEUT 62 artiklan kanssa, määrättyä palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan poikkeuksen soveltamisalan oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoon ilmauksena julkisen vallan käytöstä. Tällaisen tulkinnan ulottaminen koskemaan direktiivin 97/67 soveltamisalaa olisi ollut liian rajoittavaa, sillä sen 8 artiklassa ei eroteta toisistaan yksityisen oikeussubjektin lähettämää oikeudenkäyntiasiakirjaa ja tuomioistuinten tekemää ilmoitusta.
53. Nyt käsiteltävän asian ongelmana on komission toteamuksen mukaisesti se, ettei siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentissa mainita nimenomaisesti kirjattuja lähetyksiä, mikä viittaa siihen, että etu ulotetaan koskemaan kaikkia nimetyn toimijan välityksellä toimitettuja lähetyksiä (eli myös tavallisia lähetyksiä), mikä on vastoin direktiivin 97/67 8 artiklan sanamuotoa.
54. Se, ettei siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin soveltamisalaa ole rajattu kirjattuihin lähetyksiin (niitä ei mainita nimenomaisesti), ei tarkoita, etteivät ne kuuluisi siihen. On päinvastoin niin, että tämän säännöksen yleisluonteinen sanamuoto, jossa ei tehdä eroa erilaisten toimitustapojen välillä, edellyttää sen soveltamista niihin kaikkiin, myös kirjattuihin lähetyksiin.
55. Tarkasteltaessa direktiivin 97/67 8 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaa on mielestäni tarpeen erottaa toisistaan kolme tilannetta sen mukaan, kuin sitä sovelletaan a) tavallisiin lähetyksiin, b) kirjattuihin lähetyksiin ja c) kirjattuihin lähetyksiin, jotka kuuluvat siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentissa säädetyn lisäedun piiriin.
56. Näin ollen ensimmäisen tilanteen osalta on todettava, että yksinomaisen edun soveltamisalan ulottaminen koskemaan tuomioistuimille osoitettuja tavallisia (eli muita kuin kirjatuttuja) lähetyksiä, jotka toimitetaan nimetyn toimijan postitoimistoon, on ristiriidassa direktiivin 97/67 tarkoituksen kanssa. Kuten jo edempänä totesin, tällä direktiivillä pyrittiin aluksi postipalvelujen sisämarkkinoiden asteittaiseen vapauttamiseen (johdanto-osan kahdeksas perustelukappale) ja myöhemmin niiden täysimääräiseen toteuttamiseen.(38)
57. Juuri tätä tarkoitusta silmällä pitäen direktiivissä 97/67 rajattiin ne mahdolliset palvelut, joiden sääntely jätettiin valtioiden vapaaseen päätäntävaltaan ilman 7 artiklassa säädettyjä rajoituksia, 8 artiklassa tyhjentävästi lueteltuihin palveluihin, joihin ei voida lisätä muita palveluja. Niihin kuuluvat oikeudellisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä – ei siis tavallisia lähetyksiä – koskevat palvelut.
58. Jos Puolan nimetylle postialan toimijalle myönnettäisiin viimeksi mainittujen lähetysten (tavalliset lähetykset) osalta sama etu, josta se hyötyy kirjattujen lähetysten osalta, sille annettaisiin direktiivin 97/67 tarkoituksen kanssa ristiriidassa oleva yksinoikeus.
59. Toisen tilanteen eli tuomioistuimille osoitettuja kirjattuja lähetyksiä koskevien palvelujen osalta sitä harkintavaltaa, joka valtioilla on järjestelmänsä järjestämiseksi (tarvittaessa jättämällä kyseiset palvelut kilpailun ulkopuolelle ja antamalla ne yhden yrityksen tehtäväksi), perustellaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuvilla syillä, kuten direktiivin 97/67 20 perustelukappaleessa nimenomaisesti todetaan. Unionin tuomioistuin onkin toistuvasti todennut, että prosessuaaliset määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, eivätkä ne näin ollen ole osapuolten tai tuomioistuimen päätettävissä, sillä ne otettiin käyttöön hyvän oikeudenhoidon, oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi.(39)
60. On muistettava, että direktiivin 97/67 2 artiklan 9 kohdan mukaan kirjattu lähetys vastaa ”lähetystä, jota koskee kiinteämääräinen vakuus lähetyksen katoamisen, varastamisen tai vahingoittumisen varalta ja josta lähettäjälle annetaan, tarvittaessa tämän sitä pyytäessä, kuitti postilähetyksen jättämisestä ja/tai sen toimittamisesta vastaanottajalle”. On helppo ymmärtää, että kirjattu lähetys on omiaan täyttämään nämä vaatimukset oikeudellisissa menettelyissä samoin kuin edistämään hyvää oikeudenhoitoa. Direktiivissä 97/67 kirjatuille lähetyksille asetetuilla laatua ja turvallisuutta koskevilla vaatimuksilla samoin kuin näiden lähetysten kiistattomalla todistusvoimalla voidaan perustella niiden sisällyttämistä yleispalvelujen alaan sekä tiettyjä niihin liittyviä prosessuaalisia seurauksia, jotka erottavat ne tavallisista lähetyksistä.(40)
61. Näin ollen silloin, kun kansallisen oikeuden säännöksen mukaan määräajassa toimitettuja ovat ainoastaan kirjattuina lähetyksinä yleispalvelun tarjoajaksi nimetyn toimijan välityksellä lähetetyt oikeudenkäyntiasiakirjat, kyseiseen säännökseen sovelletaan direktiivin 97/67 8 artiklassa säädettyä poikkeusta. Säännellessään tämän palvelun järjestämistä jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan muun muassa antaa sen yksinoikeudella yleispalvelun tarjoajan tehtäväksi.
62. On vielä tarkasteltava kolmatta tilannetta eli sitä, jossa sallitaan oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettäminen tuomioistuimiin kirjattuna muiden kuin nimettyjen toimijoiden välityksellä, mutta niitä ei koske siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentissa tarkoitettu menettelyyn liittyvä etu.(41) Tässä yhteydessä on epävarmaa, kuuluuko tämä erilainen kohtelu direktiivin 97/67 soveltamisalaan.
63. Ensi näkemältä voidaan ajatella, ettei tällainen syrjintä ole oikeutettua millään perusteella, sillä taloudellisesta näkökulmasta toimijoiden tarjoamat palvelut eivät voi laatunsa ja luotettavuutensa osalta poiketa toisistaan merkittävästi.
64. Katson kuitenkin, että jäsenvaltio voi järjestää tuomioistuimille osoitettujen kirjattujen lähetysten vastaanottamisen siten, että vain yhden toimijan (esimerkiksi sen, joka toimii laajimmalla maantieteellisellä alueella tai antaa kattavimmat takeet) postilähetyksillä on se olennainen prosessuaalinen vaikutus, että sen kautta toimitetut asiakirjat katsotaan jätetyiksi kyseisenä päivänä näihin tuomioistuimiin.
65. Oikeusvarmuuteen liittyvät syyt tukevat tätä rajoitusta, joka kuuluu sen direktiivissä 97/67 8 artiklassa säädetyn postipalveluja koskevan harkinta- ja järjestämisvallan piiriin, joka jäsenvaltioille on annettu nimenomaisesti oikeudellisissa menettelyissä käytettävien kirjattujen lähetysten osalta. Tässä yhteydessä yhden yleispalvelun tarjoajan nimeäminen – ”kun otetaan huomioon sen huomattava merkitys sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta”(42) – voi jäsenvaltion edellä mainitun harkintavaltansa puitteissa tekemällä päätöksellä perustua oikeudenkäyntiasiakirjojen turvallisempaan kuljettamiseen.
66. Näin ollen ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan nojalla jäsenvaltio voi järjestää oikeudellisissa menettelyissä käytettävät postipalvelut siten, että vain kirjattujen lähetysten toimittaminen yleispalvelun tarjoajaksi nimetyn toimijan postitoimistoihin vastaa niiden jättämistä tuomioistuimeen.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys: seuraukset, joita aiheutuu kansallisen lainsäädännön mahdollisesta yhteensopimattomuudesta direktiivin 97/67 kanssa
1. Asianosaisten ja muiden osapuolten huomautukset
67. Puolan hallitus on esittänyt huomautuksia tästä kysymyksestä.
68. Komissio ehdottaa erottamaan toisistaan ne velvoitteet, jotka kansallisen lainsäätäjän on täytettävä ratkaistakseen unionin oikeuden rikkomisen, ja ne, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on täytettävä direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi.
69. Kansallisella lainsäätäjällä on laaja harkintavalta poistaa rikkomisen seurauksia, ja tätä varten se voi a) ulottaa nimetylle toimijalle annetun edun muihin palveluntarjoajiin, b) kumota kyseessä olevan säännöksen ja c) varmistaa toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun jollain muulla tavoin.
70. Komissio päättelee oikeuskäytännöstä, joka koskee velvollisuutta taata unionin oikeuden tehokas vaikutus,(43) että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tehdä johtopäätökset unionin oikeuden rikkomisesta.(44)
71. Komission mielestä oikeus tarjota kyseessä olevaa palvelua samojen edellytysten mukaisesti pitäisi ulottaa kaikkiin toimijoihin, joiden on vaikea päästä markkinoille.(45) Koska käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse toimijasta, jolla olisi tällaisia vaikeuksia, on komission mukaan otettava huomioon myös yleiset oikeusperiaatteet, eritoten määräaikoja koskeva oikeusvarmuus.
2. Oikeudellinen arviointi
72. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko nimetylle toimijalle vastoin direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohtaa myönnetty etu ulotettava muihin postialan toimijoihin niiden syrjinnän välttämiseksi.(46) Katson kuitenkin, että kysymyksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, onko direktiivi 97/67 esteenä siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin nykyiselle soveltamiselle, joka kattaa nimetyn toimijan välityksellä toimitetut tavalliset lähetykset.
73. Edellä esittämässäni arvioinnissa totesin nimittäin, että kansallinen lainsäädäntö kuuluu direktiivin 97/67 8 artiklassa säädetyn poikkeuksen piiriin niiden kirjattujen – mutta ei tavallisten – lähetysten osalta, jotka toimitetaan tuomioistuimille Poczta Polskan välityksellä.
74. Tästä lähtökohdasta voidaan päätellä kaksi seikkaa: a) siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin unionin oikeuden mukainen tulkinta ei ole lainkaan tarpeen kirjattuina lähetyksinä toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen osalta, koska mainitussa kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan direktiivin 97/67 periaatteita, ja b) kyseessä olevalla säännöksellä myönnetään nimetylle toimijalle direktiivin 97/67 vastainen etu, jos sitä tulkitaan siten, että siinä myönnetään tälle toimijalle yksinoikeus ottaa vastaan tuomioistuimille osoitettuja tavallisia postilähetyksiä, joiden toimittaminen sille vastaa niiden jättämistä kyseisiin tuomioistuimiin. Näin ollen toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on riittävää tarkastella vain tätä jälkimmäistä näkökohtaa.
75. Vaikka tarkoitukseni ei olekaan Sąd Najwyższyn asemasta tulkita kansallista oikeutta, mihin sillä yksin on toimivalta, katson, ettei mikään estä tulkitsemasta siviiliprosessilain 165 §:n 2 momenttia yhdessä direktiivin 97/67 8 artiklan kanssa.(47) Tätä varten on riittävää todeta, että ilmaisu ”oikeudenkäyntiasiakirjan jättäminen [nimetyn toimijan] postitoimistoon” rajoittuu tapauksiin, joissa käytetään kirjattuja lähetyksiä tavallisten sijasta, sillä yksinomaan tämä järjestelmä antaa siviiliprosessioikeudellisissa säännöksissä vaaditun oikeusvarmuuden juuri varmistamalla virallisesti postimaksuleiman päivämäärän.(48)
76. Jos tämä tulkinta hyväksyttäisiin, nimetty toimija olisi yhdenvertaisessa asemassa muiden postialan toimijoiden kanssa tuomioistuimille osoitettujen tavallisten lähetysten osalta. Tätä pidemmälle menevä tulkinta ei kuitenkaan ole mahdollinen, koska direktiivi 97/67 ei kuulu prosessioikeuden alaan, joten jäsenvaltiot voivat prosessiautonomian periaatteen nojalla päättää, miten ne järjestävät tuomioistuimilleen lähetettyjen asiakirjojen vastaanottamisen. Ellei muita tätä alaa koskevia unionin erityissäännöksiä ole annettu, kansallisen lainsäätäjän tai sen tuomioistuinten on laadittava ne tai tulkittava voimassa olevia säännöksiä unionin oikeuden vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet huomioon ottaen.(49)
77. Jos sitä vastoin tulkintani olisi kansallisen oikeuden mukaan mahdoton, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa olettaa, eikä Puolan lainsäätäjä korjaisi siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin sanamuotoa, tuomioistuimet voisivat olla vakiintuneen oikeuskäytännön(50) nojalla velvollisia jättämään soveltamatta kansallista lainsäädäntöä siltä osin, kuin se on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Toistan, että kyseessä olevan säännöksen soveltamatta jättäminen koskisi nimetylle toimijalle myönnettyä yksinoikeutta vain tuomioistuimille osoitettujen tavallisten lähetysten (postitoimistoon tai tuomioistuimeen) jättämisen vastaavuuden osalta.
78. Jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa jättää soveltamatta direktiivin 97/67 säännöksen kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä todettuaan, ettei sitä voida tulkita unionin oikeuden mukaisesti, kahden edellytyksen on täytyttävä: a) kyseisellä säännöksellä voi olla välitön oikeusvaikutus (johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään) ja b) yksityinen oikeussubjekti vetoaa tästä syystä mainitun kansallisen säännöksen antanutta valtiota vastaan (mikä on kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen aiheena).
79. Oikeuskäytännössä annetaan direktiivin säännöksille välitön oikeusvaikutus, kun ne ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä. Tällaisessa tapauksessa yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa valtiota vastaan, jos se ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä määräajassa tai jos se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä virheellisesti.(51)
80. Tässä yhteydessä voidaan ainakin hypoteettisesti myöntää, että direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan kaltainen säännös näyttää täyttävän täsmällisyyttä ja ehdottomuutta koskevat vaatimukset siltä osin, kuin siinä kielletään pitämästä voimassa tai myöntämästä yksin- tai erityisoikeuksia. Tämä kielto ei itsessään edellytä esimerkiksi kansalliselta lainsäätäjältä minkäänlaisia jatkotoimia.
81. Vahvistettuaan tämän olettamuksen ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti(52) jäsenvaltion elimen ominaisuudessa velvollisuus suojata unionin oikeudessa yksityisille annettuja oikeuksia ja jättää soveltamatta kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa direktiivin 97/67 kanssa.
82. Siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentin osittainen soveltamatta jättäminen tarkoittaisi, että Poczta Polskan toimitettavaksi jätettyjä tavallisia oikeudenkäyntiasiakirjalähetyksiä kohdellaan määräaikojen laskemisen osalta samalla tavalla kuin muiden postialan toimijoiden lähetyksiä. Jättämällä tällä tavoin soveltamatta kyseessä olevaa kansallista säännöstä palautetaan postialan toimijoiden välinen yhdenvertaisuus, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa.
C Kolmas ennakkoratkaisukysymys: jäsenvaltion elin vetoaa yksityistä oikeussubjektia vastaan siihen, että kansallisen oikeuden säännös on ristiriidassa direktiivin 97/67 kanssa
1. Asianosaisten ja muiden osapuolten huomautukset
83. Puolan hallitus ei ole esittänyt huomautuksia myöskään tästä kysymyksestä.
84. Komissio muistuttaa, että unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskeva vaatimus velvoittaa tuomioistuimia. Niiden on otettava huomioon kaikki kansallisen oikeuden säännökset ja tulkittava niitä mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti tavoitellun päämäärän kanssa yhdenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi, mukaan lukien niiden oikeuskäytännön mahdollinen muuttaminen.(53)
85. Tätä velvollisuutta rajoittavat yleisten oikeusperiaatteiden lisäksi se, ettei voida vaatia contra legem ‑tulkintaa(54) eikä myöskään asettaa yksityisille oikeussubjekteille velvollisuuksia(55) tai aiheuttaa heidän oikeuksiensa menettämistä.(56) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, voidaanko siviiliprosessilain 165 §:n 2 momentti ymmärtää siten, että sillä taataan yhtäläiset mahdollisuudet postialan toimijoille.
86. Kyseisen tuomioistuimen esittämien vakavien epäilyjen vuoksi komissio katsoo kuitenkin, että edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti julkinen elin ei voi vedota direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohtaan välttääkseen menettelysäännöksen soveltamisesta aiheutuvat epäedulliset vaikutukset silloin, kun menettelyn toisena asianosaisena on yksityinen oikeussubjekti. Se merkitsisi nemo auditur propriam turpitudinem allegans (kukaan ei voi vedota omaan lainvastaiseen menettelyynsä) ‑periaatteen loukkaamista, koska kyseinen elin, joka on valtion ilmentymä, hyötyisi säännöksen virheellisestä täytäntöönpanosta.
87. Lopuksi komissio korostaa sekä mahdollisuutta soveltaa suoraan SEUT 49 ja SEUT 106 artiklan 1 kohtaa, jos direktiivin 97/67 soveltamisala on suppeampi kuin niiden primaarioikeuden määräysten, jotka sillä pannaan täytäntöön,(57) että hyväksyä yksityiseen oikeussubjektiin kohdistuva liitännäinen vaikutus, mikä kuitenkin edellyttäisi käänteisen vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen puuttumista koskevan oikeuskäytännön udelleentarkastelua.(58)
2. Oikeudellinen arviointi
88. Direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen (mahdolliseen) välittömään oikeusvaikutukseen ei käsiteltävässä asiassa vetoa yksityinen oikeussubjekti, jonka tarkoituksena on vedota direktiivissä säädettyihin oikeuksiinsa valtiota vastaan. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen mukaan asia on pikemminkin päinvastoin.
89. Kyseisen artiklan sanamuodon takia siinä säädettyyn kieltoon voivat vedota korkeintaan muut Poczta Polskan kanssa kilpailevat postipalvelualan toimijat. Mistään sen sanamuodosta ei sitä vastoin nähdäkseni käy ilmi, että postipalvelujen käyttäjät voisivat vedota suoraan johonkin siinä säädettyyn oikeuteen tuomioistuimissa.
90. Mutta vaikka asia ei olisikaan näin, käsiteltävässä asiassa direktiivin 97/67 kanssa ristiriidassa olevan kansallisen menettelysäännöksen yhteensopimattomuuteen ei pyri vetoamaan yksityinen oikeussubjekti, joka nostaa kanteen valtiota vastaan, vaan julkinen elin (KRUS), joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuin määritelmän mukaan on ”jäsenvaltion ilmentymä”. Juuri tämän viimeksi mainitun elimen, joka teki valituksen, olisi mahdollista hyötyä valtiosta johtuvasta virheellisestä sääntelystä.
91. Yksiselitteisesti valtiollinen elin ei voi tässä yhteydessä vaatia kansallista tuomioistuinta antamaan sille edullisempaa (ja samalla yksityiselle oikeussubjektille epäedullisempaa) oikeusasemaa siltä osin, kuin se johtuu siitä, että kansallinen säädös, jota kyseisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta, on yhteensopimaton direktiivin säännösten kanssa.
V Ratkaisuehdotus
92. Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Najwyższyn esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä, luettuna yhdessä 8 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että
– jäsenvaltio voi järjestää oikeudellisissa menettelyissä käytettävät postipalvelut siten, että vain kirjattujen lähetysten toimittaminen yleispalvelun tarjoajaksi nimetyn toimijan postitoimistoihin vastaa niiden jättämistä tuomioistuimiin
– se on esteenä sille, että kansallisen oikeuden säännöksen mukaan tavallisina lähetyksinä leimattujen oikeudenkäyntiasiakirjojen hyväksytty jättämispäivä on se päivä, jona ne toimitetaan yleispalvelun tarjoajan postitoimistoon, ja muut postialan toimijat jätetään tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.
2) Julkinen elin, joka määritellään ”valtion ilmentymäksi”, ei voi vaatia, että kansallinen tuomioistuin antaa sille yksityiseen oikeussubjektiin nähden edullisemman oikeusaseman siltä osin, kuin se johtuu siitä, että kansallinen säädös, jota kyseisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta, on yhteensopimaton direktiivin säännösten kanssa.