Kanne 17.11.2011 - Oppenheim v. komissio

(Asia T-586/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Sal. Oppenheim jr. & Cie. AG & Co. KGaA (Köln, Saksa) (edustajat: asianajaja W. Deselaers, asianajaja J. Brückner ja asianajaja M. Haisch)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan valtiontuesta C7/10 "KStG-lain saneerauslauseke" 26.1.2011 tehdyn komission päätöksen K (2011) 275, sellaisena kuin se on oikaistuna 15.4.2011 tehdyllä komission päätöksellä K (2011) 2608

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: Valikoivuuden puuttuminen ensi arviolta/viitekehyksen virheellinen määrittäminen

Kantaja toteaa, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valikoivuutta ei ensi arviolta ole olemassa. Kantajan jatkaa, että komissio on määritellyt viitejärjestelmän virheellisesti ja että merkityksellinen viitejärjestelmä, eli käyttämättömien tappioiden säilyminen edelleen yhtiön tasolla omistusosuuksien hankkimisesta huolimatta, on kansallisen vero-oikeuden perussääntö. Lisäksi tappiontasausjärjestelmä (Sanierungsklausel (saneerauslauseke)) on tämän poikkeuksen poikkeus, joka johtaa takaisin viitejärjestelmään ja se on itse sen takia järjestelmän mukainen.

Toinen kanneperuste: Tappiontasausjärjestelmä (Sanierungsklausel) yleisenä toimenpiteenä

Kantaja esittää tässä kohdassa, että tappiontasausjärjestelmä (Sanierungsklausel) on yleinen toimenpide eikä se ole siten SEUT 117 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtion tuki. Kaikki Saksassa verovelvollisina olevat yhtiöt voivat tukeutua tappiontasausjärjestelmään (Sanierungsklausel), eikä siihen ole liitetty avoimesti eikä peitellysti aluetta, kokoa tai tuotannonalaa koskevia ominaisuuksia.

Kolmas kanneperuste: Toimenpiteen perusteltavuus verojärjestelmän luonteen ja sisäisen rakenteen vuoksi

Kantaja katsoo kolmannessa kanneperusteessaan, että tappiontasausjärjestelmä (Sanierungsklausel) on perusteltu Saksan verojärjestelmän luonteen ja sisäisen rakenteen vuoksi, koska se johtaa poikkeuksena Saksan yhteisöverolain (Körperschaftsteuergesetzt, KStG) 8 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta tappioiden menettämisestä koskevasta poikkeuksesta takaisin viitejärjestelmään ja on sen mukainen.

4)    Neljäs kanneperuste: Siitä ei aiheudu rasitusta julkiselle taloudelle

Kantaja esittää tässä kohdassa, että tappiontasausjärjestelmä (Sanierungsklausel) ei voi johtaa valtion tukien kannalta merkitykselliseen julkiselle taloudelle aiheutuvaan rasitukseen eikä se jo tästä syystä ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtion tuki. Kantaja jatkaa, että muussa yhtiön saneeraustapauksessa kuin sellaisessa, jossa kyseinen yhtiö on konkurssissa, ainoa vaihtoehto konkurssin välttämiseksi on saneeraus ja että saneeraus tehdään yhtiön pelastamisen mahdollistavan tappiontasausjärjestelmän (Sanierungsklausel) avulla, jolloin on edelleen mahdollista, että kyseiseltä yhtiötä saadaan verotuloja tulevaisuudessa.

5)    Viides kanneperuste: Luottamuksensuojaa koskevan unionin oikeuden periaatteen loukkaaminen

Kantaja esittää viidennessä kanneperusteessaan, että komissio on saanut käytännöllään ja sillä, että sillä ei ollut mitään huomautettavaa KStG:n 8 c §:ää edeltäneistä säännöksistä eikä muiden jäsenvaltioiden vastaavista säännöksistä, kantajassa aikaan sellaisen luottamuksen, jota myös olisi pitänyt suojella, sitovan tiedon ja sen perusteella, että tappiontasausjärjestelmän (Sanierungsklausel) merkityksellisyyttä valtion tukien kannalta ei voitu ennakoida.

____________