UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
21 päivänä huhtikuuta 2021 (*)
Julkiset hankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Kosovo B ‑lämpövoimalan yksiköiden B1 ja B2 pöly- ja typpioksidipäästöjen vähentäminen – Hakemuksen hylkääminen – Vastauskirjelmässä esitetty kumoamisvaatimus – Uudet vaatimukset – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen – Valintaperusteiden muuttaminen menettelyn aikana – Yhdenvertainen kohtelu
Asiassa T‑525/19,
Intering Sh.p.k, kotipaikka Obiliq (Kosovo),
Steinmüller Engineering GmbH, kotipaikka Gummersbach (Saksa),
Deling d.o.o. za proizvodnju, promet i usluge, kotipaikka Tuzla (Bosnia-Hertsegovina),
ZM-Vikom d.o.o. za proizvodnju, konstrukcije i montažu, kotipaikka Šibenik (Kroatia),
edustajanaan R. Spielhofen, asianajaja,
kantajina
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Estrada de Solà, B. Bertelmann ja M. Kellerbauer,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä 30.7.2019 annettu komission päätös Ares(2019)4979920, jolla ei hyväksytty kantajien hakemusta osallistua rajoitettuun hankintamenettelyyn, joka koski tarjouspyyntöä EuropeAid/140043/DH/WKS/XK, ja toisaalta kyseisestä hankinnasta 18.10.2019 tehty päätös,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit O. Porchia ja M. Stancu (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan unioni, jota edusti Euroopan komissio, julkaisi 19.3.2019 hankintailmoituksen, joka koski tarjouspyyntömenettelyä, jonka viitteenä oli EuropeAid/140043/DH/WKS/XK, hankintasopimuksen tekemiseksi Kosovo B ‑lämpövoimalan yksiköiden B1 ja B2 pöly- ja typpioksidipäästöjen vähentämiseksi (jäljempänä hankintailmoitus).
2 Hankintailmoituksen 17.2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna 17.4.2019 tehdyllä oikaisulla nro 2, sisältää hakijan teknistä ja ammatillista valmiutta koskevat valinta- ja ratkaisuperusteet.
3 Hankintailmoituksen 17.2 kohdan a alakohdassa todetaan, että hakijan tulee olla viimeisinä 8 vuotena saattanut päätökseen tietyillä ilmoituksessa täsmällisesti määritellyillä toimialoilla ainakin yksi samankaltainen ja yhtä monimutkainen hanke, joka koskee nimellissähköntuotoltaan ainakin 200 megawatin (MW) voimaloita.
4 Hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdan mukaan, jos tarjoaja kuuluu yhteisyritykseen tai konsortioon, näiden pääosapuolen on pystyttävä suorittamaan omien resurssiensa avulla vähintään 40 prosenttia sopimuksen kohteena olevista rakennustöistä.
5 Hankintailmoituksessa määrätty menettely kyseisen sopimuksen tekemiseksi oli rajoitettu menettely. Hankintailmoituksen 13 kohdassa täsmennetään tältä osin, että vastaanotettujen hakemusten perusteella suoritetaan ennakkovalinta, ja hankintaviranomainen pyytää ainoastaan valintaperusteet täyttäviä hakijoita tekemään tarjouksen (jäljempänä rajoitettu lista). Lisäksi hankintailmoituksessa todettiin, että vastaanotettujen hakemusten perusteella valitaan vähintään 4 ja korkeintaan 6 hakijaa, joita pyydetään toimittamaan yksityiskohtaiset tarjoukset kyseessä olevasta sopimuksesta.
6 Kantajina olevat Intering Sh.p.k, Steinmüller Engineering GmbH, Deling d.o.o. za proizvodnju, promet i usluge ja ZM-Vikom d.o.o. za proizvodnju, konstrukcije i montažu perustivat konsortion ja ilmaisivat kiinnostuksensa osallistua menettelyyn toimittamalla 6.5.2019 päättyneen määräajan kuluessa hakemuksen, joka sisälsi eräitä asiakirjoja.
7 Hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen arviointikomitea pyysi kantajia kolmeen otteeseen toimittamaan sille selvennyksiä toimitetuista asiakirjoista.
8 Kantajat vastasivat tietojensaantipyyntöihin.
9 Komissio ilmoitti 7.6.2019 päivätyllä konsortion johtajalle Interingille osoitetulla kirjeellä, jonka viitenumero oli Ares(2019)3677456, kantajille, ettei niiden hakemusta ollut valittu esivalinnassa, koska hakemus ei täyttänyt hankintailmoituksen 17.2 kohdan a ja c alakohdassa mainittuja edellytyksiä (jäljempänä 7.6.2019 tehty päätös).
10 Samana päivänä päivätyllä kirjeellä kantajat riitauttivat 7.6.2019 tehdyn päätöksen.
11 Kantajat tekivät 13.6.2019 päivätyllä kirjeellä, jota täydennettiin 28.6.2019 päivätyllä kirjeellä, joka sisälsi useita tietoja ja asiakirjoja, joita ei ollut toimitettu alkuperäisen hakemuksen yhteydessä, 7.6.2019 tehdystä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jossa vaadittiin kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja niiden sisällyttämistä rajoitettuun luetteloon.
12 Tämän oikaisuvaatimuksen johdosta hankintamenettelyä lykättiin uudelleen tutkimista varten, mistä ilmoitettiin kantajille 23.7.2019 päivätyllä kirjeellä, jonka viitteenä oli AresD(2019)NA/vk/4806398.
13 Komissio ilmoitti kantajille 30.7.2019 päivätyllä kirjeellä, jonka viitteenä oli Ares(2019)4979920 (jäljempänä 30.7.2019 tehty päätös) yhtäältä, että 7.6.2019 tehty päätös oli kumottu niiden epäselvyyksien johdosta, jotka koskivat hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua valintaperustetta, joka oli täten poistettu valintaperusteiden joukosta, ja toisaalta, että kantajien ehdokkuus oli hylätty uudelleen. Tältä osin 30.7.2019 tehdyssä päätöksessä todettiin, että kantajien hakemuksen – sellaisena kuin se oli esitetty 6.5.2019 päättyneen määräajan kuluessa – uudelleentarkastelun jälkeen oli todettu, ettei se sisältänyt mitään näyttöä siitä, että kyseisen ilmoituksen 17.2 kohdan a alakohdassa mainittu teknistä ja ammatillista valmiutta koskeva valintaperuste olisi täyttynyt.
14 Samana päivänä konsortion johtajalle lähetettiin toinen kirje, jonka viitteenä oli Ares(2019)4980092 ja jonka sisältö oli lähes sama kuin 30.7.2019 tehdyn päätöksen sisältö.
15 Kantajat tekivät 1.8.2019 päivätyllä kirjeellä, jota täydennettiin 2.8.2019 päivätyllä kirjeellä, oikaisuvaatimuksen 30.7.2019 tehdystä päätöksestä ja pyysivät hankintamenettelyn keskeyttämistä.
16 Kantajille ilmoitettiin 7.8.2019 päivätyllä kirjeellä, jonka viitteenä oli Ares(2019)5134299, että esivalinta pysytettiin ja että hankintamenettelyn uusista keskeyttämisistä kieltäydytään.
17 Hankintasopimus tehtiin 18.10.2019 lopullisesti Engineering Dobersek GmbH, Hamon Thermal Europe SA und RJM Corporation (EC) Limited ‑nimisen konsortion kanssa (jäljempänä 18.10.2019 tehty päätös).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
18 Kantajat ovat nostaneet nyt esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.7.2019 jättämällään kannekirjelmällä.
19 Kantajat vaativat kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 7.6.2019 tehdyn päätöksen
– hyväksyy pyynnön todisteiden esittämisestä todistajanlausunnolla.
20 Kantajat pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.8.2019 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan nojalla saada mukauttaa kannetta siten, että niiden kanne koskee 30.7.2019 tehtyä päätöstä eikä enää 7.6.2019 tehtyä päätöstä.
21 Komissio ei esittänyt huomautuksia määräajassa, joka sille asetettiin kantajien vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään vastaamiseksi.
22 Kantajat esittivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.8.2019 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla SEUT 278 artiklaan ja työjärjestyksen 156 artiklaan perustuvan välitoimihakemuksen, jolla vaadittiin 30.7.2019 tehdyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja hankintamenettelyn keskeyttämistä.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 13.9.2019 antamallaan määräyksellä Intering ym. v. komissio (T‑525/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:606),) ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
24 Kantajat esittivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.10.2019 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla SEUT 278 artiklaan ja työjärjestyksen 156 artiklaan perustuvan uuden välitoimihakemuksen, jolla vaadittiin 30.7.2019 tehdyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja hankintamenettelyn keskeyttämistä.
25 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajien edellisessä kohdassa mainitun välitoimihakemuksen 11.11.2019 antamallaan määräyksellä Intering ym. v. komissio (T‑525/19 R II, ei julkaistu, EU:T:2019:787) ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
26 Komissio toimitti 8.10.2019 vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.
27 Komissio vaatii vastineessaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– hylkää kantajien pyynnön todisteiden esittämisestä todistajanlausunnolla
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Kantajat toimittivat vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2019.
29 Vastauskirjelmässään kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– ratkaisee asian vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän mukaisesti
– kumoaa 18.10.2019 tehdyn päätöksen
– hyväksyy pyynnön todisteiden esittämisestä todistajanlausunnolla
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
30 Komissio toimitti vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2020.
31 Komissio vaatii vastauskirjelmässään lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian vastineessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja hylkää vaatimuksen 18.10.2019 tehdyn päätöksen kumoamisesta.
32 Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.
Oikeudellinen arviointi
Väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut työjärjestyksen vastinekirjelmän jättämiselle asetettua määräaikaa koskevia määräyksiä
33 Vastauksessaan kantajat väittävät, että komissio ei ole jättänyt vastinetta säädetyssä määräajassa eikä se ole myöskään esittänyt määräajan pidentämistä koskevaa pyyntöä, joten kantajat olisivat voineet pyytää unionin yleistä tuomioistuinta antamaan yksipuolisen tuomion, mitä ne eivät kuitenkaan ole tehneet.
34 Tältä osin on todettava, että tämä kantajien väite johtuu sekaannuksesta yhtäältä päivän, jona vastinekirjelmä toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon, ja toisaalta päivän, jona se annettiin tiedoksi kantajille, välillä.
35 Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että kanne on oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämisestä ja tiedoksiantamisesta e-Curia-sovelluksella 11.7.2018 annetun unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen 6 artiklan mukaisesti annettu tiedoksi komissiolle 29.7.2019 ja että vastinekirjelmä on jätetty unionin yleiseen tuomioistuimeen 8.10.2019. Vastinekirjelmä on siis toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon työjärjestyksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätyssä kahden kuukauden määräajassa, jota pidennettiin työjärjestyksen 60 artiklassa määrätyllä pitkien etäisyyksien vuoksi annetulla määräajalla.
36 Sillä, että kyseinen kirjelmä annettiin tiedoksi kantajille tämän määräajan jälkeen, ei ole mitään vaikutusta siihen, että se on jätetty unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon työjärjestyksen merkityksellisten määräysten mukaisesti. Asian käsittelyn kirjallista vaihetta jatkettiin siis perustellusti.
37 Edellä esitetyn perusteella on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut työjärjestyksen vastinekirjelmän jättämiselle asetettua määräaikaa koskevia määräyksiä.
Vaatimus kumota 18.10.2019 tehty päätös
38 On todettava, että kannekirjelmään sisältyvillä vaatimuksilla, sellaisina kuin ne ovat mukautettuina vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä, vaaditaan ainoastaan 30.7.2019 tehdyn päätöksen kumoamista. Kantajat ovat vaatineet 18.10.2019 tehdyn päätöksen kumoamista vasta vastausvaiheessa.
39 Jos oletetaan, että kantajien tarkoituksena on ollut nostaa 18.10.2019 tehdyn päätöksen kumoamista koskeva uusi kanne vastauskirjelmässä, on riittävää muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen saman perussäännön 53 artiklan nojalla, mukaan asia pannaan Euroopan unionin tuomioistuimessa vireille kirjaajalle osoitetulla kirjallisella kanteella eikä – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – jo vireillä olevan oikeudenkäynnin yhteydessä jätettävällä oikeudenkäyntiasiakirjalla.
40 Lisäksi siinä tapauksessa, että kantajat olisivat yksinkertaisesti halunneet muuttaa vaatimuksiaan siten, että ne koskevat myös 18.10.2019 tehtyä päätöstä, on muistutettava, että työjärjestyksen 76 artiklan mukaan kantajan on määritettävä oikeudenkäynnin kohde ja esitettävä vaatimuksensa kannekirjelmässä. Vaikka saman työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdassa sallitaan uusiin perusteisiin vetoaminen asian käsittelyn kuluessa, mikäli ne perustuvat asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin, mainittua määräystä ei voida tulkita siten, että sillä sallittaisiin kantajan esittävän unionin tuomioistuimille uusia vaatimuksia ja muuttavan täten oikeudenkäynnin kohdetta tai kanteen luonnetta (tuomio 7.11.2019, Rose Vision v. komissio, C‑346/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:939, 43 kohta). Täten, mikäli työjärjestyksen 86 artiklassa määrätyistä olosuhteista ei muuta johdu, huomioon voidaan ottaa ainoastaan kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset ja kanteen hyväksyttävyys on tutkittava ainoastaan kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten perusteella (tuomio 21.10.2015, Petco Animal Supplies Stores v. SMHV – Gutiérrez Ariza (PETCO), T‑664/13, EU:T:2015:791, 25 kohta ja tuomio 8.11.2017, De Nicola v. Euroopan unionin tuomioistuin, T‑99/16, ei julkaistu, EU:T:2017:790, 28 kohta).
41 On siis tutkittava, kuuluuko 18.10.2019 tehtyä päätöstä koskeva kumoamisvaatimus työjärjestyksen 86 artiklassa tarkoitettujen olosuhteiden piiriin. Kyseisen artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta.
42 On kuitenkin todettava, että vaikka 18.10.2019 tehty päätös on tehty nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen, sillä ei korvata eikä muuteta 30.7.2019 tehtyä päätöstä.
43 Näin ollen on todettava, etteivät kantajat voi vedota työjärjestyksen 86 artiklaan mukauttaakseen vastauskirjelmässään vaatimuksiaan siten, että ne koskevat myös 18.10.2019 tehtyä päätöstä.
44 Tästä seuraa, että 18.10.2019 tehtyä päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
Kanne 30.7.2019 tehdystä päätöksestä
45 On muistutettava, kuten edellä 13 kohdassa on täsmennetty, että komissio ilmoitti kantajille 30.7.2019 tehdyllä päätöksellä yhtäältä, että 7.6.2019 tehty päätös oli kumottu tarjouspyyntöilmoituksen 17.2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun valintaperusteen liittyvien epäselvyyksien vuoksi, ja toisaalta, että kantajien hakemus oli hylätty uudelleen sen vuoksi, ettei se sisältänyt mitään näyttöä siitä, että kyseisen ilmoituksen 17.2 kohdan a alakohdassa mainittu teknistä ja ammatillista valmiutta koskeva valintaperuste olisi täyttynyt.
46 Kantajat vetoavat 30.7.2019 tehtyä päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee avoimuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista siltä osin kuin komissio ei ole selventänyt kantajien esittämiä asiakirjoja koskevia epäilyjään. Toinen kanneperuste koskee avoimuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) säännösten rikkomista, koska komissio ei ole perustellut kantajien sulkemista hankintamenettelyn myöhempien vaiheiden ulkopuolelle ja koska se ei ole antanut kantajille mitään mahdollisuutta tutustua yksityiskohtaiseen arviointikertomukseen eikä tietoihin, jotka koskevat rajoitettuun luetteloon hyväksyttyjen hakijoiden etuja ja ominaispiirteitä. Kolmas kanneperuste koskee sen yleisen periaatteen loukkaamista, jonka mukaan tarjouspyyntömenettelyn kuluessa ei saa tehdä mitään muutoksia hankinta-asiakirjoihin. Neljäs kanneperuste koskee liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta 11.3.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 (EUVL 2014, L 77, s. 11) 5 artiklan 1 ja 2 kohdan ja unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11.3.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014 (EUVL 2014, L 77, s. 95) 1 artiklan 3 ja 6 kohdan rikkomista siitä syystä, että julkisia hankintoja koskevia yleisiä periaatteita on loukattu. Viides kanneperuste koskee hankintailmoituksen 17 kohdan osalta oppaan, jonka otsikko on ”Julkiset hankinnat ja tuet Euroopan unionin ulkoisten toimien yhteydessä – käytännön opas” säännösten rikkomista. Kuudes kanneperuste koskee Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) säännösten rikkomista, koska komissio ei ole perustellut päätöstään jättää kantajat tarjouspyyntömenettelyn jatkovaiheen ulkopuolelle ja koska se ei ole antanut kantajille mitään mahdollisuutta tutustua yksityiskohtaiseen arviointikertomukseen eikä tietoihin, jotka koskevat rajoitettuun luetteloon hyväksyttyjen hakijoiden etuja ja ominaispiirteitä. Seitsemäs kanneperuste perustuu hankintailmoituksen 17.2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen valintaperusteiden rikkomiseen, sillä komissio ei ole soveltanut niitä oikein.
47 Tässä menettelyssä on tarkasteltava ensiksi kolmatta kanneperustetta, joka jakautuu kahteen osaan.
48 Ensimmäisessä osassa kantajat väittävät varainhoitoasetuksen 166 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen ja 167 artiklan 1 kohdan c alakohtaan viitaten, että komissio on loukannut yleistä periaatetta, jonka mukaan hankintamenettelyn asiakirja-aineistoa on suojattava kaikilta menettelyn aikana tehtäviltä muutoksilta, koska hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdassa mainitun arviointiperusteen poistamisen johdosta kantajien hakemusta arvioitiin sellaisten alakriteereiden ja tulkintojen perusteella, joita koskevia säännöksiä ei sisälly kyseessä oleviin asiakirjoihin.
49 Toisessa osassa kantajat kyseenalaistavat itse valintamenettelyn kulun. Ne väittävät, että muuttamalla esivalintamenettelyä niin olennaisesti kuin poistamalla hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohtaa koskevan valintaperusteen, komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta niin vakavalla tavalla, että tarjouspyyntömenettely on aloitettava uudelleen.
50 Komissio kiistää kantajien väitteet.
51 Aluksi on tarkasteltava kolmannen kanneperusteen toista osaa.
52 Tästä on muistutettava, että varainhoitoasetuksen 160 artiklan 1 kohdan mukaan unionin talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavissa julkisissa hankinnoissa on noudatettava avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita.
53 Tarjouksentekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka tarkoituksena on edesauttaa julkiseen hankintaan osallistuvien yritysten välistä tervettä ja tehokasta kilpailua, edellyttää muun muassa sitä, että kaikilla tarjouksentekijöillä on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet sekä silloin, kun ne laativat tarjouksiaan, että silloin, kun niiden tekemiä tarjouksia arvioidaan (ks. tuomio 24.11.2005, ATI EAC e Viaggi di Maio ym., C‑331/04, EU:C:2005:718, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Puheena oleva yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää myös avoimuusvelvollisuutta, jotta sen noudattamisesta voidaan varmistua (tuomio 12.12.2002, Universale-Bau ym., C‑470/99, EU:C:2002:746, 91 kohta).
55 Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että julkisia hankintoja koskevan sopimuksen kohde ja tekoperusteet on määritettävä selvästi jo heti tällaisen sopimuksen tekomenettelyn alussa (tuomio 10.5.2012, komissio v. Alankomaat, C‑368/10, EU:C:2012:284, 56 kohta).
56 Hankintamenettelyjen yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuusperiaate merkitsevät lisäksi sitä, että hankintaviranomaisen on tulkittava arviointiperusteita samalla tavoin koko menettelyn ajan (ks. tuomio 18.10.2001, SIAC Construction, C‑19/00, EU:C:2001:553, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja sitä suuremmalla syyllä se ei saa muuttaa itse sopimuksentekoperusteita millään tavoin hankintamenettelyn aikana (tuomio 4.12.2003, EVN ja Wienstrom, C‑448/01, EU:C:2003:651, 93 kohta).
57 Tästä seuraa, että jos hankintaviranomainen kumoaa sopimuksentekoperusteeseen liittyvän päätöksen, se ei voi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja avoimuusperiaatetta loukkaamatta pätevästi jatkaa julkista hankintaa koskevaa sopimuksentekomenettelyä jättämällä tämän perusteen huomiotta, sillä tämä merkitsisi kyseiseen menettelyyn sovellettavien perusteiden muuttamista (ks. analogisesti tuomio 4.12.2003, EVN ja Wienstrom, C‑448/01, EU:C:2003:651, 94 kohta).
58 Tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan soveltuvin osin valintaperusteisiin.
59 Vaikka rajoitetun menettelyn ensimmäisessä vaiheessa sovelletut valintaperusteet olisivat luonteeltaan objektiivisempia, koska niihin ei liity painotusta, sillä, että yksi näistä perusteista poistetaan tarjouspyyntömenettelyn aikana, voi kuitenkin olla seurauksia ja se voi olla ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Tällaisella poistamisella on siten vaikutusta kaikkiin tarjouspyyntömenettelyyn osallistuneisiin tarjouksentekijöihin, jotka on jätetty menettelyn myöhemmän vaiheen ulkopuolelle sillä perusteella, että ne eivät täyttäneet valintaperustetta, joka myöhemmin poistettiin. Mainittu poistaminen vaikuttaa myös kaikkien sellaisten potentiaalisten hakijoiden asemaan, jotka eivät ole osallistuneet tarjouskilpailuun muun muassa siksi, että ne katsoivat, etteivät ne kykene täyttämään perustetta, joka myöhemmin poistettiin niiden tietämättä.
60 Näin ollen on todettava, että poistamalla hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun arviointiperusteen ja jatkamalla hankintamenettelyä komissio ei ole noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen mukaisia velvoitteitaan, sellaisina kuin niitä on tulkittu edellä 53–57 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
61 Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa komission väitteellä, jonka mukaan hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdassa mainitun arviointiperusteen poistaminen ei ole millään tavoin muuttanut kyseisen ilmoituksen 17.2 kohdan a alakohtaa koskevaa tilannetta, jonka noudattamatta jättäminen oli aiheuttanut jo 7.6.2019 tehdyssä päätöksessä sen, ettei kantajia ollut valittu.
62 Ei nimittäin voida olettaa, että siinä tilanteessa, että komissio olisi lopettanut vireillä olleen hankintamenettelyn ja tehnyt uuden hankintailmoituksen samasta hankinnasta, hankintailmoituksen 17.2 kohdan a alakohdassa oleva arviointiperuste olisi säilytetty saman sisältöisenä. Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että komissio olisi käyttänyt uudelleen hankintailmoituksen 17.2 kohdan c alakohdan arviointiperustetta, vaikkakin selvemmin ilmaistuna.
63 Joka tapauksessa on todettava, että tällaisessa tilanteessa kantajat olisivat voineet toimittaa komissiolle 28.6.2019 päivättyyn kirjeeseensä sisältyvät tiedot ja asiakirjat, joita ei ollut otettu huomioon menettelyssä, joka johti 30.7.2019 tehtyyn päätökseen, koska ne oli toimitettu hakemusten jättämiselle asetetun alkuperäisen määräajan päättymisen jälkeen. Lisäksi kantajilla olisi myös ollut mahdollisuus toimittaa muita tietoja ja asiakirjoja. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että komissio olisi uudessa menettelyssä voinut uusien seikkojen perusteella katsoa, että kantajat täyttivät uuden hankintailmoituksen 17.2 kohdan a alakohdan arviointiperusteen, jos se olisi pidetty voimassa.
64 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmannen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä.
65 Tästä seuraa, että 30.7.2019 tehty päätös on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia kolmannen kanneperusteen ensimmäistä osaa tai muita kantajien esittämiä kanneperusteita tai lausua niiden esittämästä tutkintatoimenpiteitä koskevasta pyynnöstä, joka koskee konsortion johtajana toimineen yrityksen työntekijän kutsumista, jotta hän todistaisi kokemuksestaan tarjouspyyntömenettelyn edellyttämien vaatimusten osalta.
Oikeudenkäyntikulut
66 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelyihin liittyvät oikeudenkäyntikulut mukaan luettuna kantajien vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Komission 30.7.2019 tehty päätös Ares(2019)4979920, jolla ei hyväksytty Intering Sh.p.k:n, Steinmüller Engineering GmbH:n, Deling d.o.o. za proizvodnju, promet i uslugen ja ZM-Vikom d.o.o. za proizvodnju, konstrukcije i montažun hakemusta osallistua rajoitettuun hankintamenettelyyn, joka koski tarjouspyyntöä EuropeAid/140043/DH/WKS/XK, kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna välitoimimenettelyihin liittyvät oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä huhtikuuta 2021.
Allekirjoitukset